261: Kevätriemua

Nyt eletään kevään parasta aikaa! Aurinko paistaa ja senkin edestä on tullut ulkoiltua reippaasti. Hevosetkin ovat pirteitä tarhassa, ne saavat ihan olan takaa kauheita juoksuspurttikohtauksia. Siinä ne sitten aikansa juoksevat kilpasilla, kumpi oikein onkaan nopein. Onneksi on iso tarha, minkä ympäri ne pääsevät laukkaamaan. Ja voi että, saa ihan ihmetellä, miten lujaa ne juokseekaan ja jostain kumman syystä Mosku-poni on aina se, joka juoksee etummaisena! Se kiitää kuin raketti hännän alla pienet jalat ilmaa viuhoen ja Mosse seuraa jättimäisillä tuhannen metrin laukka-askelilla perässä. Onneksi ne osaa myös nauttia kevään ensimmäisistä lämmönsäteistä ja torkkuvat päiväsaikaan vieri vieressä alahuulet lörpöttäen. <3

Tällä kertaa sain jopa kuvattua pienen pätkän Mossesta, se kun oli niin iloinen saavuttuamme Moskun kanssa takaisin kotipihaan lenkin jälkeen. Se tervehti Moskua hirnuen, ei kai se vain luullut, että me oltaisiin jätetty se kokonaan?!

Nyt kun päivät on taas alkanut valaistumaan kaamosajan jälkeen, ehtii hevosillakin puuhata arkipäivinä paremmin muutakin, kuin mennä kentälle ja laittaa valot päälle. Toissapäivänä lähdinkin koulun jälkeen lenkille Moskun kanssa tietä pitkin kävelemään. Poikkesimme  myös metsätiellä, mutta sitä ei oltu aurattu ihan vasta, joten saimme kumpikin samalla myös pienen hankitreenin. Mosku on kyllä mukava lenkkikaveri, pieni ja helppo. Varmasti poni itsekin nauttii, kun pääsee katselemaan maisemia sekä pysyy omakin kunto hyvänä, kun lähtee kunnon lenkille, varsinkin kun hölkkäät ponin vieressä kun ravataan!

Ei ole hetkeä, milloin ei joutaisi ottamaan kaverikuvaa ponin kanssa! 

Nappisilmä. <3

Kevään myötä postilaatikkoon oli tipahtanut myös uusi SRL:n jäsenkortti. Havahduin ensimmäistä kertaa moneen vuoteen, kun kortin takana luki meriittinä omasta osaamisestani vain: "Perusmerkki". Sillä hetkellä mieleni syövereihin iskostui ajatus, että nyt on pakko haastaa itsensä ja suorittaa loputkin merkeistä! C-merkin kouluohjelman ehdin suorittaa Aatun kanssa vuonna 2011, mutta kaikki muu sitten puuttuukin. B- ja A-merkin kouluohjelmat näyttivät todella kivoilta, mitä jo näin etukäteen ehdin tutkailla. Jos vain ensi kesänä löytyisi kisapaikka näille ja pääsisi suorittamaan ainakin ne kouluosuudet, niillähän ei vielä merkkiä heru, mutta esteradat pitäisikin suorittaa sitten jossakin muualla, todennäköisesti lainaamalla jotakuta toista hevosta. Mutta pitää nyt katsoa ja haaveilla.

Kiitoksena jäsenyydestä mukana tuli myös -20% alennuskuponki Horzen-verkkokauppaan. Enhän voinut vastustaa kiusausta, menin heti katsomaan, josko sieltä löytyisi viimein se tummansininen satulahuopa Mosselle, joka on puuttunut kaiken tämän ajan. Tarpeellista välineurheilua, itsensä hemmoittelua vaiko turhaa hömppää, jokainen päättäköön itse... No, sittenhän kävi niin, että sopivan satulahuovan kaverksi löytyi samaan sävyyn uusi riimu, ratsastushousut, -sukat sekä lippis. Lisäksi sain -10% alennuksen, kun tein oman Horze-tilin. Kiusausta EI voinut vastustaa, kun sain näin hyvän setin vain noin 90 eurolla. Nyt odottelenkin innolla pakettia saapuvan postiin, ja ainiin, siinäkin oli tarjous ja toimitus oli täysin ilmainen! :D

Muuten kyllä säästän nyt rahaa, seuraava iso hankinta on nimittäin edessä. Onneksi minulla on jo parisataa euroa säästössä ja saan koulumatkatukea kuukausittain, kyllä siitäkin on apua, jos ostamme äidin kanssa yhdessä ponille kärryn ja valjaat ensi kesäksi.

Tämmöinen combo sieltä olisi tulossa... Mitä mieltä te muut olette? Itse ihastuin täysin! Siitä onkin oikeastaan pitkä
aika, milloin olisin samanlailla mitään välineitä hommanutkaan.

Seuraavaa postausta taas odotellessa!

260: Helmikuu ja uudistuksia!

Viimeinkin sain tehtyä myös Moskulle ihan ikioman esittelysivun! Vähän myöhässähän tämä tuli, kun poni muutti meille jo kesäkuussa asumaan, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kannattaa käydä tsekkaamassa, jokainen löytää varmaan itsekin uuden palkin bannerin alapuolelta. :)

Ja sitten kuulumisiin. Nyt on jo helmikuu ja täytyy myöntää, että nyt on talven parhaimmat viikot alkaneet. Vaikka tämä pohjolan talvi tarjoaakin vielä varmasti komeita pakkaspäiviä, jolloin täytyy hytistä peiton alla kylmästä ja pukeutua tuhannen kerroksen vaatekasan alle talliin lähtiessä, on auringon paiste silti tervetullut. Samalla päiväkin on pidentynyt ja valosta ollaan taas saatu nautittua. Kummasti se aurinkokin vaikuttaa omaan jaksamiseen, tuntuu että nyt kroppa puhkuu uutta intoa. Niin mahtaa myös tuntua hevosista.  Mutta vielä on liian aikaista hihkuttaa kevättalvea, korkeintaan ensi kuussa sitten... Mutta edetään päivä kerrallaan tarpoessa läpi lumihankien, jonne uppoaa puoli kroppaansa myöten. Hyvästi hankitreenien mahdollisuus, Moskuhan uppoaa sinne täysin pienenä shetlanninponina. :D

Muuten liikutussäät ovat olleet aika otolliset ja vuoropäivinä olenkin päässyt ratsastamaan Mossea että liikuttamaan ponia. Tänään oli niin hyvä ilma, että lähdettiin äidin ja isän kanssa lenkille naapurin pihassa käymään mutkin, pikku-Mosku tietenkin taluttaen mukana. Mosku nautti selvästi kun pääsi tien viereen köpöttelemään ja siltä löytyi rutkasti menohaluja! Se halusi ravata melko pitkiäkin pätkiä, joten siinä sitten oltiin ponin kanssa hölkkälenkillä, Paluumatkalla poikkesin metsätiellekin pienen matkan ja juostiin siellä niin lujaa kuin lähti. Mosku sai siten myös laukata kuin tuulisviiri, no, sen pienen pätkän, minkä jaksoin rinnalla juosta. Kyllä käy hyvästä kuntoilusta ponin kanssa lenkkeily. :)

Mosse on ollut myös tosi mukava ratsastettava. Meillä oli tässä pari viikkoa sitten valmennuksetkin, joissa Mossella tuli pitkästä aikaa kunnon hiki. Valmennukset olivat oikein onnistuneet, sillä vielä eilenkin sain ratsastettua Mossea ihan erilailla, kuin vielä kuukausi sitten, kun jouduttiin olemaan ratsastelematta huonojen kelien takia. Ehkä se kunto alkaa sieltä taas pikku hiljaa nousemaan. Eilen sain jonkun ahaa-elämyksen, kun Mosse kulki joka askellajissa pitkästä aikaa kevyellä kuolaintuntumalla niska korkeimpana kohtana. Ehkä etupainoisen hevosen syynä on ollut oma käsi, huomaamattani annoin hevoselle aina ohjaa, kun piti lisätä vauhtia. Kun tähän asiaan puututtiin viime valmennuksissa, sain korjattua oman virheeni ja kappas, hevonen toimii taas paremmin! Tästä se taas lähtee.

Viime lauantaina täällä Kuusamossa järjestettiin myös estekisat Ruska Laukan -tallilla, jonne menin hyvän ystäväni Natan kanssa auttelemaan. Nata on aloittanut nyt taas aktiivisemmin heppailemaan, kun sai äidiltään  joululahjaksi 10 krt ratsastuskortin kyseiselle tallille. Enää ei ole Nataltakaan paluuta hevosten orjuuttavasta maailmasta, muhahah. Seuraavat kymmenen vuotta menee hujauksessa hevosen kakkatarhoja siivoillessa. ;) Siellä kuitenkin auttelimme toista tyttöä kahden kisaratsunsa kanssa, Nata alunperin ilmoittautuikin kisa-avustajaksi hänelle. Harjasimme ja laitoimme hevoset kuntoon kaverina ja ehkä suurin apu meistä oli, kun talutimme hevosia alkuverkaksi sekä aina välissä kun Nea tuli vaihtamaan ratsua ja ihan lopuksi vielä loppukäynnit.

Suomenhevonen Frans edusti komeana, kun päätimme Natan kanssa väkertää tuommoisen kampauksen. On se jännä, kun omalla hevosella on niin ruippana harja, ettei tuommoisia ole aikaisemmin päässyt tekemään. Tuntui kivalta hipelöidä paksua hulmuharjaa. :)

Tämmöistä siis kuuluu meille näin helmikuun puolessa välissä. Palaillaan taas! Terveiset Mosselta ja Moskulta, niiltä kahdelta karvaturvalta jotka mutustavat päivät heinäverkolla.

259: Mehtäteitä kerrakseen

Kuvia ei tähän postaukseen nyt ole, mutta kyllä tämän tekstin lukaisee tämän kerran ilmankin!

Niinkin hyvä tuuri tähän aikaan vuodesta on käynyt, että yksi sama lähitienoon metsätie on aurattu auki. Eräs sama tuttu tie, mitä kaikki kesäpäivät on aina tullut talsittua. Joten tottahan toki tuli laitettua kaikki kamppeet niskaan ja lähdettyä matkaan! Eilen lähdin käymään siellä pikku-Moskun kanssa taluttaen semmoisen noin 40 minuutin mittaisen lenkin. Se on niin mukava lenkkikaveri, sen kanssa pystyy jopa ottamaan hyviä ravihölkkäpätkiä ja tielläkin varmasti kaikilla ohikulkijoilla hymyilyttää, eipä sitä oikeen tiedä, pitäisikö se ajatella koirana vai ponina. Yhden asian kuitenkin huomasin sitä hoitaessani, sen pää on kasvanut! Meinaa jäädä sen omat ponisuitset kohta pieneksi korvan ja otsapannan kohdalta.Vielä ne mahtuu eikä purista eikä ahdista, mutta taitaa sitä pitää alkaa ajatella uusienkin hankkimista.

Mossen kanssa lähdettiin sitten tänään samalle reitille ja aikaa meni hieman enemmän, vähän päälle yksi tunti. Alkuperäisenä ajatuksena  mulla oli, että olisin päässyt kunnon ravi- ja laukkapätkät sillä vetämään hyväkuntoisella talvitiellä, mutta suunnitelmat muuttui hieman. Tottahan toki olen aina tiennyt, ettei Mosse ole mitä yksinkertaisin otus silloin, kun lähdetään tekemään asiaa, mistä on ollut pitkä tauko. Sitten syksynhän sitä ei olla maastoon päästy, ja näin tauon jälkeen Mosse oli niin innoissaan. :D Se ei ollut oikeastaan hankala eikä vastustellut eikä vikuroinut, mutta innoissaan viskeli päätään ja loikki kuin pupu pari askelta kerrassaan. Välillä piti hirnua kuin tohelo siellä metsän keskellä ja pysähtyä kuuntelemaan kuuluuko vastausta.

Eikä asiaa auttanut ollenkaan että vaikka ilma oli mitä mainioin, oli sää kuitenkin hyvin tuulinen. Ja jo itsessään tuulisviiripäällä oleva hevonen jäi kuuntelemaan ja puhisemaan milloin mitäkin tuulessa heiluvaa. Matka eteni sitten suurimmaksi osaksi taluttaen, Mosse on iso hevonen ja se osaa olla leikkisä. Oman kokemuksen kautta osaankin jo arvioida, mitä tehdä missäkin tilanteessa. Taluttaen se pysyi kontrollissa ja kummallakin oli mukavaa. Lopulta se Mosse jo rauhoittuikin jonkin aikaa, niin hyppäsin satulaan ja paluumatkalla otettiin käyntiä ja ravipätkiä. Kaiken kaikkiaan iloinen ulkoilureissu ja nyt pitäisi vaan käydä pari kertaa putkeen Mossen kanssa siellä maastoilemassa. Se ei montaa kertaa toistoja tarvi, kun se jo muistaa ja ymmärtää mikä on homman nimi ja asiat sujuu kuin entiseen malliin. :)

Pitäähän se varmaan hyödyntää tämä tilaisuus tien kunnon suhteen ja lähteä käymään vielä siellä, kun lomaakin on pari päivää jäljellä.

258: Eka pakkasviikko koettu

Joulukuu päättyi onneksi ihanaan uudenvuoden keliin, päivä oli kaunis ja aurinkoinen sekä ilta seesteinen ja sopivan lauha, mutta raikas. Toisin oli vielä muutama päivä sitten, kun lukemat laskivat jopa -25 ja -30 välillä. Niinä päivinä hevoset joutuivat viettämään tallissa suurimman osan ajasta ja kävivät vain jaloittelemassa karsinoiden siivouksen ajan ulkona. Ponille tehtiin nyt talveksi oma pikkukarsina hoitovälikköön samaan tilaan Mossen kanssa, sillä muuten olisi hevosilla tympeää seistä erikseen pimeässä päivät pitkät pakkasjaksojen ajan. Ja vaikka poni tuommoinen karvatursake onkin, kyllä se vähän hirvittää miettiä sitä tuommoisilla pakkasilla.

Ja kyllähän se poni arvostikin, miten se pääsi talliin, missä lämpötila pyöri muutamia plusasteita nollan yläpuolella, makoilemaan pehmeällä ja paksulla kuivikepatjalla. Se on vielä niin vauva ja nauttii, kun on seuraa, turvaa ja lämpöä! Ja hienosti Mosse ja Mosku keskenäänkin siellä ovat olleet koko ajan. Taitaa olla kaikki päät tyytyväisiä järjestelyyn tältä istumalta. :)

Sinä jonain päivänä kun pakkanen oli jo kipakka, muttei aivan mahdoton, olimme äidin kanssa hevosten luona tarhassa niitä seurailemassa, rapsuttelemassa, halimassa, heiniä antamassa jne, you name it, we did it! Ei silloin kova pakkanen haitannut, vaan tarkeni hyvin ottaa  pusuttelukuvia kännykällä. Kaksi hassua turpaotusta ripset ja parrat kuurassa vain poseerasivat...

Kävimme myös eilen kummankin kanssa noin 40 minuutin talutuslenkillä, kun oli kiva ilmakin. Mosse niin iloisena korvat hörössä katseli talvimaisemia, ponikin kipitti perässä, välillä vähän holtittomammin, välillä pikkuisen sievemmin pakkaspäivien latautuneiden virtojen jälkeen... No, Iloista Uutta Vuotta kaikille!

257: Joululoma alkoi!

Tänään oli viimeinen aamupäivä joka tuli vietettyä koulussa tänä vuonna. Aamupuuron jälkeen olikin vain lukiomme järjestämä joulujuhla, jonka jälkeen loma sitten virallisesti alkoikin! Nyt saa keskittyä kaikkeen omaan puuhasteluun, samalla rentoutua välissä ja mitä nyt ikinä keksiikään tekemistä, eikä tarvitse miettiä koulujuttuja hetkeen. :) Sen voin taata, ettei hevostelua tästä lomasta puutu, kun kotona oleskelen kuitenkin suurimman osan ajasta.

Mosselle ja Moskulle kuuluu ihan hyvää. Lunta on tuprutellut ja kelit ovat olleet mitä talvisimpia. Täydellinen joulukuun sää siispä! Hevosta ja ponia olen liikutellut aika lailla vuorotahtiin, ekana päivänä toinen, seuraavana toinen karvakorva ja niin edelleen. Ponin liikuttelut on edelleenkin sujunut liinauksen, talutuksen ja ohjasajon merkeissä. Tässä samalla ollaan oltu vähän korvakuulolla, että jos jostain sattuisi löytymään minishettikselle sopiva reki suht edulliseen hintaan ja hyväkuntoisena niin pääsisi Moskua ihan kunnolla jo opettamaan vetämisen saloihin. :) Katsellaan nyt, miten rahaa löytyy tähän seuraavaan hankintaan...

Mossekin on päässyt urheilemaan. Eilispäivänä juoksutin Mossen kentällä pitkästä aikaa irtona ja herra oli oikein mielissään. Se ei alkanut ensin edes riekkumaan, saati laukkaamaan, vaan alkoi  ravaamaan niin letkeää ja matkaatavoittavaa ravia. Mossesta näki, kuinka se nautti vapaudentunteesta kun sai venyttää itseään. Samalla se kulki niin kauniissa tahdissa ja peräänannossa, että jos olisi ollut kamera mukana niin olisi ollut ihana kuvata. Mossen ilmeestä näki, miten se nautti irtojuoksuttamisesta, sillä ravailujen jälkeen hoputin sen laukkaamaan, jossa se myös laukkasi kauniisti. Samallahan se omaakin silmää miellyttää, miten upeasti uljas otus juokseekaan.

Joulun valmistelu on meidän kotona aloitettu jo hyvissä ajoin, joulukoristeet ja -valot ilmestyivät pikku hiljaa sekä sisälle taloon, ulos kuistille että tallille ikkunalaudalle. Enää on kuusen sisälle tuomista ja sen koristelua vailla, sitten on meidän pirtti koristeltu.

Iloista joulun odotusta!

Lippu bongattu, tätäkin näyttää sattuvan... :D
"Go home flag, you're drunk."

256: Talvipäivien päivittelyt

Vaikka on taas ensimmäinen kerta, kun blogiin päivittelen koko kuukauden aikana, ei tässä ajassa ole oikein päässyt tapahtumaan mitään kummoista. Vuodenaikoijen kanssa ollaan ilmeisesti neuvoteltu, että mitäs sitä tällä viikolla arvotaan lotossa. Talvihan tuli melko aikaisin, lunta sekä pakkasta ja niiden mukana upeat revontulet. Joku aika sen jälkeen ilmat kuitenkin lämpeni, vettä satoi ja lumi suli pois.Vielä pari kertaa sääilmiöt vuorotteli ja juuri tällä hetkellä on lunta jonkin verran -15 asteen saattelemana. Yhteistä kaikelle on se, ettei hevosia ole päästy liikuttamaan.

Nimittäin kentän pohja oli pidettävä koskemattoman siihen saakka, kunnes ilmat kylmeni ja kenttä kovettui. Sen jälkeen onkin sitten lunta odoteltu, sillä kovalla pohjalla ei voi tehdä mitään muuta kuin korkeintaan kävelyä! Tielläkin käytiin kävelyllä jossain vaiheessa, mutta kova pohja sielläkin on ja ponikin tuntui kengättömänä aristelevan kovalla tiellä menoa. Onneksi on olemassa muutamia peltoja, missä on pehmeä ja joustava pohja, joissa olen sitten viikonloppuisin päässyt käymään, Mossea ratsastellen ja ponia juoksuttaen/ohjasajaen. Mutta sinnekään ei tosiaan pääse kuin viikonloppuna, sillä arkisin on jo pimeää juuri silloin kun kotiudun koulusta!

Sinä yhtenä päivänä kun lunta oli sopivasti pellon pinnalla, laitettiin Mosku vetämään pulkkaa jonka kyydissä oli autonrengas samaan aikaan minun ohjasajaessani sitä vierestä takaa. Mosku oli oikein mainio herra, se keskittyi vetämiseen ja käyttäytyi maltillisen rauhallisesti, mutta silti tomerasti. Kyllä siitä vielä kiva pieni ajo/vetoponi tulee! ;) Mossella kävin viime viikonloppuna ratsastelemassa ja samalla sain yhden hyvän syyn passittaa äitin kuvien ottoon, sillä sain hommattua uuden ratsasutstalvitakin itselleni entisen tilalle, missä oli jo vetoketjukin mennyt rikki... Se takki saa luvan toimia nyt tallitöissä ja uusi takki lämmittää minut sitten satulassa ollessa.

Parina viikonloppuna otin kuviakin näistä meidän karvakorvista. Mosku-poni on nyt saanut uuden lempivärin, violetin! Violetit päitset ja riimunnaru ihanan kevyttoppaloimen kanssa, joissa yhdistyy tämä sävy. Ja se on poika-violetti, vaikka yksi kavereistani niin kuittailikin, että poniherran ego menee pilalle kun mamma sen pukee liilaan... Väärin, väri pukee häntä oikein mainiosti, eikö totta? :)

Kaunis, komea, suloinen, mikä lie pikku poni! <3

Mossen ja Moskun normaali painimatsi. :D

Hui että, kyllä olisi jo ihana, jos kelit antaisi myöten ja pääsisi taas ratsastusta treenaamaan, sekä itseään että hevosta. Mahtaa olla melko nollissa kummankin edistysaskeleet siihen mennessä, kun sinne selkään taas kipuaa. Saattaa mennä useampi tunti, kunnes ruosteet höllää ja päästään kitinän ja narinan saattelemana taas tositoimiin. Mutta toivotaan ja katsellaan, varmaan tänään tai huomenna ajattelin laittaa kentälle puomeja ja talutella kumpaakin niiden yli pienen treenin merkeissä. Palaillaan taas!

255: Valmennusviikonloppu

Huh, nyt on pääkoppa täynnä uusia vinkkejä ja oppeja! Meitä kävi nimittäin täällä kotosalla valmentamassa eräs lähipaikkakunnalta tullut naisvalmentaja, joka kiersi itse asiassa useamman tallin kautta opettamassa useampaa ratsukkoa. Ja täytyy sanoa, että kyllä teki terää, kun edellisestä kerrasta on suoraan sanottuna ikuisuus, milloin viimeksi ratsastimme Mossen kanssa toisen ohjauksen alla. :D Valmentaja osasi korjata oman ratsastustyylini pienimmätkin asentovirheet ja huomautti ja muistutti asiasta heti oikeaan aikaan sekä osasi neuvoa, miten toimia. Jatkossa tulen kiinnittämään erityisen huolella huomiota omiin käsiini, siihen, että pohkeeni eivät olisi liian edessä vaan hieman satulavyön takana sekä istuntaani, joka meinasi mennä liian takapainoiseksi aina pysähdyksissä ja siirtymisissä, kun vauhti väheni. 

Ja tosiaan, täällä on lumi maassa! Kentän pohjakaan ei ollut siis missään parhaassa mahdollisessa kunnossa, hiekan päällä kauhean pehmeä lumikerros, mikä osittain varmaan myös vaikutti ratsastettavuuteen. Niin, syksy tuli ja meni ja talvikin taisi tulla... Minun mieleeni talven ei olisi tarvinnut tulla vielä pitkään aikaan! Saa nähdä sulaako nämä lumet vielä pois vai joko se jää pysyväksi... Onneksi ei ole vielä  kuitenkaan liian kylmä, niin tarkenee. :)

Onnistuneen valmennusviikonlopun jälkeen minulle jäi hyvä fiilis sekä luulisin, että sain sisäistettyä kaikki käymämme asiat, joihin kiinnitänkin jatkossa erityisen tarkkaan huomiota. Enää ei ratsastella puoli tiehen, vaan nyt pystyn keskittymään ja ratsastamaan paremmin, kun sain hahmotettua, missä mennään ja missä on vika ja mitä pitää parantaa. Oikein lämpimät kiitokset uudelle tuttavuudelle, joka saattaa alkaa käymään jatkossakin ihan säännöllisesti!

Ensimmäisenä päivänä keskityimme Mossen kanssa pohkeenväistöihin sekä vastalaukkoihin. Mosse oli vähän hassulla tuulella, se ajatteli heti kokeilla tosipaikan tullen "paineen alaisena" valvovan silmän alla, että onko ihan pakko taas joutua töihin. Herralta kun alettiinkin vaatimaan taas sitä oikeaoppista ratsastusta  ja menovauhtia, mikä on tainnut ilmeisesti lipsua vähän. Onneksi Mossen pienet protestoinnit ei paljon menoa haitanneet, vaan hommia jatkettiin ja pianhan sieltä kuoriutui taas mukava työmyyrä, vaikka vähän nihkeän oloinen oli kumpanakin valmennuspäivänä, eikä reagoinut apuihin ihan niin herkästi kuin yleensä. 

Toisella tunnilla keskityimme alkuun jumppaamaan avotaivutuksia, jotka alkoivat luonnistumaan nyt myös laukassakin. Ennen olen saanut avot ratsastettua kunnolla vain käynnissä ja ravissa, mutta nyt homma alkoi luistamaan myös laukassa. Lisäksi jatkoimme vielä eilisen vastalaukkoja ja tänään sain siihenkin kunnon tuntuman, nyt osaan hallita omat apuni paljon selkeämmin, tuloksena onnistuneempi suoritus. Kaiken kaikkiaan nämä kaksipäiväiset valmennukset olivat onnistuneet ja tarpeelliset, tästä on hyvä taas jatkaa ja treenailla lisää! :)

Tämän kummemmin ei keskitytty tällä kertaa kuvaamiseen, äiti nappasi puhelimella muutaman
otoksen sekä videopätkän, siksi epätarkka laatu.

Poniltakin terkkuja, että se osaakin olla pieni ja suloinen! <3