240: Ekat ratsastelut

Aamu alkoi auringon sarastuksella. Tallin oven avauduttua Mosse katseli karsinalta hieman unisen näköisenä. Silti se terästi itsekin katsettaan. "Aurinko? Onpa se kirkas!" Mossen karvapeitekin vaihtoi väriä ihanan kirkkaan hohteisessa auringon valossa. Kyllä se kesä vielä pian tulee. Kevään puolella tämä ainakin jo tuntuu olevan, ihan kuin muutama talvikuukausi olisi jäänyt välistä. Meilläkin on ollut nyt lämpimiä ja lauhoja lämpöasteita, räntäsateita ja lumikinosten korkeuskin on ehtinyt huveta muutamia senttejä. Mukana  kuvioissa tietenkin taas liukkaat pihat ja samalla kenttäkin on kova koppura jäinen alusta. Arvatenkin voi jo sanoa, ettei niillä pohjilla ole hevosta helposti liikuttamaan päässyt!

Onneksi Mosse on edelleenkin ottanut tavakseen alkaa kävelemään iltatallin tienoilla kentällä reippaasti itsekseen. Kävely jos mikä on hyvää liikuntaa ja mikäs sen parempaa, kun ei sitäkään varten ole tarvinnut kävelytyskonetta rakentaa! :D Yleensä se kävelee siinä sen tunnin ajan, aika voi vaihdella suuntaan tai toiseen. Muuten liikutus on jäänyt vähäiselle ja itsekin tulin hiihtolomalla, siis nyt hiihtolomalla kuumeeseen. Niin oli suunnitelmat mennä Rukalle laskettelemaan, vaan maanantai-tiistai välisenä yönä taisi sairaus iskeä ja siinä sitä sitten oltiin sängyn ja sohvan pohjalla torstaihin  asti, korkein mittaamani lämpö oli 38,6 astetta. :D Onneksi äiti ja iskä sai hoidettua kaikki tallihommat ja Mossen tuolloin, ennen kuin taas tervehdyin.

Muhku-Mosse!

 Mossen selkään on ollut jo aikaisempina päivinä mahdollisuus nousta ja tässä vaiheessa sitä saa ratsastaa selästä käsin, rentoa  hölkkää ravissa ja sen sellaista. Muutama päivä sitten satuloin punarautiaan muhkuni ja talutin sen kentälle. Ilma oli kauhean tuulinen, muttei se meidän menoa häirinnyt. Ratsastettavuudeltaan Mosse oli melko lailla samanlainen kuin  silloinkin, alkutunnista käveli tyytyväisenä alkukäynnit mutta heti kun oli tarkoitus ravi nostaa, niin eipä tuo onnistunutkaan heti. Piti Mossella potkia takajalkaa taakse päin. Mutta omilla hermoilla siitä taas selvittiin ja lopulta Mosse ravasi pitkiä pätkiä tyytyväisemmin. :)

Ainakin Mossen askellus ja liike tuntui paremmalta näin piikityksen jälkeen. Mutta se alkutuntinen juntturointi, ei kai se enää voi sitä kipua niin oireilla, kun sai piikitkin niihin, vai voiko? Tietysti sitten ajan kanssa taas voi, kun vaikutus hälvenee, mutta heti näin pian en usko että se olisi syynä. Pikemminkin sanoisin, että Mosselle on jäänyt se käyttäytymismalli niiltä ajoilta, kun sillä ihan oikeasti oli ollut syykin siihen tekemiseen. Kuitenkin Mosse lopputunnista  reagoi apuihin ja toimi. Mutta saa  nyt nähdä kun kuitenkin alan sitä ratsastelemaan taas, että miten käytös muuttuu vai pysyykö samanlaisena. Muuten Mosse on edelleenkin maasta käsin mitä ihanin ja lutuisin otus! :)

//edit. Kenttä on tällä hetkellä siinä kunnossa, ettei sinne hirveästi asiaa ole. Yhtenä päivänä kuitenkin kannoin kentälle muutaman puomin, korotin ne kavaleteilla ja talutin Mossea niiden yli, jotta pääsi jalkojaan nostelemaan. Pienen treenin jälkeen Mosse käveli talliinkin asti oikein korkealle jalkojaan nostellen! :)