231: Loskan lapiointia + video

Toissa päivänä Mosse oli erityisen avuliaalla tuulella päiväsaikaan, kun kotiväen porukka oli muutenkin ulkosalla lapioimassa pihamaata äkillisen plussakelien saapumisen seurauksena. Tosissaankin nyt on ilmat ja länpötilat olleet kummallisia, tänäänkin satoi ihan vettä. Lunta on silti vaikka muille jakaa, ei se mitenkään pois sula, mutta vähän on huventunut hankien senttimäärä. Eniten ketuttaa taas kentän kunto. Ensimmäisenä päivänä kenttä meni liukkaaksi, toisena se jäätyi kovaksi ja nyt se on aivan loskainen. Tämän vuoden syksy ja alkutalvi on ollut sitten maailman kamalin hevosen liikuttamisen puolesta! Onneksi väliin on sentään mahtunut muutamia kivoja jaksoja, missä on pystynyt hevostakin ratsastamaan käyntitaluttelujen ja liinassa juoksuttamisen lisäksi...

Mutta takaisin toissapäiväiseen. Mosse tosiaankin halusi auttaa rautalapion kanssa touhuilussa. Se halusi auttaa lapioimaan lunta. ;) Mosse on aina ollut pikkuinen vauveli suunsa kanssa, se tykkää näperrellä kaikkea, milloin mutustaa ja nutustaa vanhoja nahkahanskoja, milloin aukaista tallissa kiinni seistessään riimunnarun solmut. Ei kannata erehtyä ulkosalla laittaa hevosta kiinni kovin heppoisin vetosolmuin... Joka tapauksessa Mosse on vain hyväntahtoisesti utelias suunsa kanssa, ei se ikinä näyki eikä pure taikka ole agressiivinen, vain lutuisen suloinen höppänä. Mossesta taisikin olla jokseenkin jännää kannatella rautalapion painoa sen ikiomalla ja vahvalla purukalustollaan. :D Sillä onhan hevosella puruvoimaa.

Lapioon tutustumisen jälkeen olin ottanut taskuun Mosselle porkkanaa mukaan. Ja mikäs sen parempaa, kuin iki-ihanat ja oranssit porkkananpalaset, jotka Mosse sai napsia omaan kitaansa?! Kuitenkin teetätin Mossellakin vähän töitä, se sai luvan venytellä selkäänsä alas päin (vaikka sen se tekeekin lähes joka aamu, omalla kissavenytyksellään! Se on pakko ikuistaa joskus kameralle!) sekä kääntää kaulansa kummankin kyljen puolelle. Tämänkin Mosse on jo oppinut ja venyttelee itseänsä aina kovin mieluisasti, kun palkintoherkkua on luvassa. :)

Videon äänimaailma on ihan omiaan, siitä ei kannata välittää sen kummemmin. 

Tämmöinen se on suurimman osan ajasta, normaali aasi, joka kulkee parhaiten eteen päin
porkkana kepin päässä ja nokan edellä. ;)

Tämmöinen kuuskytsenttinen porokomistuskin pystytettiin talon edustalla joulun alla seisoskelemaan. Vai onkohan
kauris.

230: 24.12.2013

Nyt en kyllä taas osaa sanoa, miksen ole omistanut lähiaikoina inspiraatiota kirjoitella tänne blogiin. Nyt täytyy taas ottaa ihan tavaksi alkaa kirjoittamaan tännekin postauksia useammin, aivan kuten ennenkin. Blogin kirjoittamisen sijaan olen sitten värkkäillyt muutamia muita juttuja tietysti jokapäiväisen hevosen hoidon lisäksi. Inspiraation lähdettä on eritoten ilmaantunut piirtämisen sekä palapelien rakentamisen puolelle. Lähiaikoina tilattiin äidin kanssa netistä muutamat mieluisat 1000:nnen palan palapelit. Ensimmäisen me kokosimme jo jokin aika sitten, vasta muutamia päiviä sitten aloitin seuraavan. En kuitenkaan yritä kauhealla kiireellä saada yhteen putkeen koottua kaikki 1000 palaa, vaan aina päivän mittaan teen vähän kerrallaan tai sen verran, minkä otaksun sopivaksi. 

Mutta seuraavaksi taas hevoseen. Yksi syy ehkä siihen, miksen ole blogia päivitellyt, on se, etten ole oikein tiennyt, mitä ajatella Mossesta. Kaikkihan jo tietää alkusyksyn kamalan pitkän tauon meidän ratsastuksestamme ja niin edelleen. Jotenkin nyt sitten kun kuitenkin tuli taas mahdollisuudet alkaa hevosta liikuttamaan, niin väliin on mahtunut muutamia todella mukavia kertoja, useimmat kerrat parin viikon ajan menikin sitten siihen, kun hevonen ei halunnut liikkua. Kyllähän siinä sitten alkaa ihan tosissaan jo miettimään, että entä jos se on tullut kipeäksi, ja sen vuoksi protestoi. Mutta toisaalta kun Mosse on päässyt syksyn helpolla ja kun hän taas yhtäkkiä joutuikin alkaa tekemään töitä, alkoikohan se ajattelemaan, etten nyt kuitenkaan viitsisi liikkua. 

Aatulta jouluterveiset! Kun ei tuo harmaa talvi-ilma inspannut ottamaan Mossesta joulutonttukuvia. Sanoin äidille, että entä jos otetaan auringonpaisteessa alkukeväästä jouluiset kuvat ensi vuodelle valmiiksi? En tiedä, olisiko kummoinen idea. Huominenkin on vielä aikaa, jos haluan tälle joulua ehtiä Mossestakin saamaan suloisia joulukuvia! ;)

Sinä eräänä ratsastuskertana sitten sain varmistuksen asiaan, ettei Mosse mikään kipeä kaveri ole. Nimittäin Mosse osaa vetää herneen nenään hirmu herkästi, ratsastaessa sille pitää olla hellä ja ystävällinen. Suutuspäissään tai hermostuneena sitä ei saa liikkumaan, jos heti alkutunnista menettää maltin. Mosse vaatii aikaa, jotta se lämpenee. Mutta siinäkin asiassa Mossella meni omien ajatuksien kanssa hieman yli! :D Eihän hevonen lämpeä, jos paikallaan seistään kentällä piittaamatta mistään, mitä ratsastaja sanoo tai pyytää, tai maanittelee, tai rukoilee... Siihen tilanteeseen minun ei auttanut tehdä mitään muuta, kuin istua siellä satulassa kun hevonen seisoo. Aina välillä annoin Mosselle nätisti ja hellästi pohjeavun, sillä tunnoton se ei ole kyljistä, vaikkei se pohjeapuihin reagoisikaan ja täten yhtään kovemmat pohjeavut taikka kantapään iskut eivät ole tarpeellisia, ainoastaan haitaksi, sillä sillä tavoin Mosse ainakin menee lukkoon ja ottaa ns. sotavaiheen päälle.

Tämä hiljainen ja rauhallinen tapa on ainoa, millä olen lopulta saanut Mossen toimimaan yhteistyöhaluisesti, eikä se ole suutahtanut. Netistä kun luin, tosin eri asian yhteydessä, mutta soveltamalla, että jos hevonen seisoo paikoillaan eikä liiku, niin antaa seisoa. Kyllä jokaisella hevosella jossain se raja menee, ihmisellä on tässäkin tilanteessa oltava se sitkeämpi osapuoli. Itse tietenkin jo varauduin monen tunnin mittaiseen episodiin, mutta arvatkaa vaan, kuinka ihmeissäni olin, kun ei me välttämättä seistykään kuin korkeintaan 30 minuuttia paikoillaan, kunnes Mosse huokaisten lähti kävelemään muutaman askeen. Silloin kehuin ja kiitin Mossea. Vielä muutaman kerran se jaksoi yrittää liikkumattomuutta muutamissa pätkissä, välillä suostui kävelemään ja sitten saattoikin pysähtyä. Mutta oma, sama ja varman rauhallinen taktiikka pysyi ja lopulta Mosse ravasi letkeästi, laukkasi reipasta kolmitahtista laukkaa, herkistyi pohje avuille ja samaan aikaan pystyin käyttämään istuntaani painoavujen kera taas kunnolla.

Nyt olenkin sitten pyrkinyt liikuttamaan Mossea mahdollisimman useasti, vaikka tänäänkin sillä oli vapaapäivä, kun jotenkin ei vaan saanut aikaiseksi nyt jouluaattona lähteä ratsastamaan sitä. Sen sijaan Mossekin on saanut herkutella oikein makoisalla, isolla ja punaisella omenalla! Tämän lauseen lopuksi, toivotan teillekin kaikille oikein hyvää joulua!

229: Pakkaskuvia

Pakkaset onneksi sitten loppuivatin lyhyeen. Tiistaina hevonen pääsi taas normaaliin tuttuun tapaan ulos päiväksi touhuamaan. Eilen myös pääsin kentällekin kokeilemaan, miltä ratsastus taas tuntuu ja mitä hevonen siihen sanoo. Mosse oli nimittäin aivan takuu varmasti lihakset kipeinä tässä vähän aikaa sitten, aikaa ennen tilsakumeja, kun hevonen on joutunut liukkain kengin tipsuttelemaan. Muutamaan päivään, kun Mosse ei sitten liikkunut enää selästä käsin lainkaan, mutta maastakäsin juoksuttaessa se kuitenkin uskalsi liikkua eikä näyttänyt olevan ongelmia. Silloin päätettiin pitää muutama päivä taukoa selästä käsin liikuttelusta. Silloin sitä lähinnä talutettiin ja ehdittiin sitä juoksuttaa puomienkin yli. Käväisimpä minä lopulta jo kuitenkin sen selässäkin, ilman satulaa kävelemessä. Samaan aikaan yritimme parhaamme mukaan venytellä ja vähän hieroakin Mossea.

Pienestä ratsastettamattomuustauosta oli selvästikin hyötyä, sillä eilen Mosse alkoikin jo rentoutumaan ja ravikin alkoi löytymään taas kivasti. Mutta sen huomaan, että Mosse ehti vetää vähän hernettä nenukkaan, kun silloin liukkailla yritin edes jotenkin saada sitä työskentelemään. Eilen Mosse keskittyi siihen, että saisi tilaisuuden protestoida. "Ähhähää, empäs liiku!" Vaan kun minäkin olin ovela, hievahtamatta ja yhtään ylimääräistä liiketta tai ratsastusapua en tehnyt, Mossella ei lopulta ollu mitään syytä alkaa kettuilemaan, joten tämänpä vuoksi poju alkoikin keskittymään pyytämiini ravi-käynti siirtymisiin ja samalla rentoutuen. :)

Nyt pakkasten jälkeen tuli lämpöiset kelit. Reilusti plussan puolella, jonkin sortin vettä siellä sataa ja piha meni luistinradaksi, vaikka lumessa onkin. :D Ovesta kun astuin ulos talliin mennessäni tänään iltapäivällä, niin arvaa vaan kun portaiden viimeisellä askeleella liukastuin, kaaduin polvilleni ja otin käsillä vastaan ja lopulta, en osaa edes sanoa, miten, makasin selälläni ja nauroin! Juuri näinhän siinä pitikin käydä No ei siinä mitään, minulla on muutenkin joskus tapana nauraa, kun sattuu, mutta ei ole kuolemanhätä... :D Vähän vain kihelmöi tapahtumahetkellä lyömiäni kohtia, enää niissäkään ei tunnu mitään. Mutta jostakin on tingittävä, Mossen suuren suuresta pelosta, katolta tippuvista lumista. Ratsastuksesta ei yksinkertaisesti olisi tullut mitään, eikä paljoa huvittanut alkaa edes yrittelemään, varsinkaan, kun ei olisi edes uskaltanut kuskata hevosta edes takaisin talliin pelkona, että lumikuorma tipahtaa niskaan...

Vielä pakkaspäiviin jos palaillaan, niin täytyihän sitä silloin muutamiakin kuvia ottaa Mossesta ja ulkoilutushetkestä... :D Eikä edes sormia palellut!

Suloinen poika!

Tuo ilme on niin hauska tässä. :D

Oksat maistuu hyviltä pakkasellakin.

Ja meillä on myös ikioma tallitonttu istuskelemassa tallin ikkunalla!

228: Joulukuu, pakkanen ja kuulumiset!

Jo kahdeksan päivää sitten sain avata ensimmäisen luukun, mistäpäs muustakaan, kuin suklaajoulukalenterista! Tänään on jo siis joulukuun kahdeksas päivä, jo viikko on vierähtänyt joulukuisissa tunnelmissa. Meidän sääolosuhteisiin kuulu tällä hetkellä lunta, lunta ja lunta. Lumitilanne on pysynyt samana, mutta silti se tuntuu, että sitä on aivan älyttömästi! Tässä jo jonkin aikaa olen myös miettinyt, että olisipa mukava saada taas vaihteeksi joku kavereistani ottamaan Mossesta viikonloppuna valoisan aikaan uusia kuvia... Vaikka vähän jouluisempiakin tonttuilu kuvia. ;)

Jotain uuttakin kuitenkin tähän elämään. Tänään ollaan kärvistelty kovissa pakkaslukemissa, tälläkin hetkellä taitaa olla samaa päivän huippulukemaa. Vaivaiset -27 taikka -28 astetta! Aamulla sentään oli vähän pienemmät lukemat, olisikohan ollut vain -23, mutta jokatapauksessa silloinkin oli jo liian kylmä, jotta hevonen olisi päässyt päiväksi ulos. Viisaina ihmisinä kuitenkin otin Mossen paksu talviloimi päällä narun päähän pihalle talutettavaksi jaloittelemaan, jotta veri kiertää jaloissakin asti, eikä hevonen vain tönköty karsinassa seistessään. Hyvän tovin, ehkä varttitunnin suuntiin, käveltiin rinnakkain tallin edusta - tontin portti- talli - portti tietä pitkin edestakaisin. Kävelytyksen jälkeen Mosse meni sitten vasta siivottuun ja puhtaaseen karsinaan takaisin oleskelemaan.

Päivällä joskus kahden jälkeen kävin taluttelemassa Mossen uudelleen pihamaalla, tällä kertaa varustauduin kylmää vastaan itsekin hivenen paremmin, ehkä puoliteholla nyt kuitenkin. Kyllä suomalaisella sisulla pakkasen kestää! Nyt jo kovemmissa pakkaslukemissa alkoi aikaisemmin sormia paleltaa, mutta siellä me vain kumpikin käveltiin pihalla. Ja hyväähän se tekee Mosselle, kun ei tarvitse kaiken aikaa tallissa seistä. Varsinkin, kun Mosse käveli oikein letkeästi ja isoin liikkein. Varmasti auttaa siihenkin, ettei jalat kuumene taikka turpoa pelkästä karsinassa seisomisesta, ainakin mitä nyt olen tunnustellut jalkoja, niin hyvänä ovat tämän päivän pysyneet. :) Huomennakin taitaa olla vielä samanlaiset pakkaslukemat ja hevosen ulkoilut jää lyhyempiin sessioihin... Onneksi on lämmin talli, jonne on mukava mennä aina hevoselle heiniä antamaan ja porkkanoita syöttelemään!

Vielä se, että maanantaina Mosse sai kuin saikin uudelleen kavioiden vuolun, kengityksen ja kumitilsat! Nyt on taas hyvä meno hevosellakin ja ompas se ollutkin mukavaa, kun ei ole tarvinnut katsella jumalattoman korkeita jääpaakkuja kavioiden alla...

Laitetaas kissaa vaihteeksi poseeraamaan!

227: Kumitilsat tarpeellisia

Mossen liikuttelut on nyt onnistunut reippaan lumen tulon ansiosta hyvin. Äsken minulla oli ihan pakko tarkistaa Forecan sivuilta Kuusamon lumitilanteen, joka näyttää minun järjen mukaan suunnilleen kahtakymmentäviittä senttiä, mutta omalla tuntemuksella, kun kahlaat joka päivä laitumella hevosta hakemassa ja hevosen jätökisiä keräilemässä, on lunta pakostakin jo lähemmäs nelisenkymmentä senttiä. Vaan eipä nuo sentit niin väliksi ole, itse kun vain olen kaamea säätilojen kyttääjä. :D Tärkeintä on se, kun nyt kenttä on pehmeän lumen peitossa eikä näin ollen ole liian kova eikä jäinen. Nyt siellä on oikein mukava ratsastella ja touhuta!

Säätiloista puheen ollen, eilen eli perjantaina aamulla kotoa lähtiessämme äidin kanssa kouluun ja töihin, huomasimme auton ikkunasta aakealla aamusarastuksen taivaalla komeetan, eli pyrstötähden! Juuri sen samaisen komeetan, mistä nyt vähän aikaa sitten puhuttiin ja saatetaan edelleenkin puhua ja seurata kyseisen aurinkokunnan kappaleen liikkeitä. Minun silmiini se näytti pitkänpuoleiselta ja punajuovaiselta. Hienoltahan se näytti, vaikka kaukana olikin! Mielestäni tähtitiede ja avaruus ovat jotain niin kiehtovaa... Täällä pohjoisen pimeän talvitaivaan alla on muutenkin niin tajuttoman upeaa vain ihastella loputonta avaruuden kauneutta, tuikkivia tähtiä ja kuuta...

Jep, en ole vieläkään saanut aikaiseksi otettua uusia, tuoreempia kuvia...

Ja sitten takaisin hevostelun pariin. Tosissaankin ollaan nyt päästy kivasti aloittelemaan liikutukset. Näin alkuvaiheeseen Mosse on saanut kuitenkin pikkuisen enemmän vapaapäiviä, kuin mitä se normaalisti saisi. Mutta Mosselle vapaapäivät ovat varmasti mieluisa juttu aherruspäivien jälkeen. ;) Pääsääntöisesti olemme ratsastanut kentällä koulua tai muuten vain hölkkäilyn tapaista. Yhtenä päivänä muistan, että jostain kentän pohjan kunnosta johtuen tunti menikin pelkäksi kävelytunniksi, jolloin teimme monta erilaista tehtävää, mitä käynnissä sattui pystymään tekemään. Yhtenä päivänä taas menin illalla viereiselle pellolle tekemään Mossen kanssa pienoista hankitreenailua, jossa poika sai nostella mukavasti kinttujansa. Eilen taas juoksutin Mossen liinassa, tänään ratsastin kentällä. Jonakin päivänä pitää kantaa puomit kentälle ja tehdä kunnon puomitreeniä, jotta Mosse pääsee kehittämään vatsalihaksiaan.

Mutta yksi asia tässä vain vaivaa, vaikka muuten kaikki on nyt hyvin. Mosselle ei ole ehditty laittaa viimeisimmän kengityksen jälkeen tilsakumeja! Tämän vuoksi Mosse kerää kavioidensa alle liukkaat ja joskus jopa korkeatkin jäiset tilsat, mikä sitten haittaa menoa ihan toden teolla... Mosse kun ei oikein osaa luottaa ratsastaessa siihen, että kyllä hän pystyssä pysyy ratsaja selässäkin. Meno on jopa melko nihkeää ja Mosse kävelee silloin suorastaan kuin kaviokuumeinen potilas, näin hauskalla ilmaisulla entinen omistaja sen ilmaisi. :D Mosse on ikuinen maneesin kasvatti, ei se taida muuksi enää muttua. Mutta onneksi Mosse sitten lopulta alkaa luottamaan siihen, että vauhtiakin saa olla ja hyvin pystyy hommia tekemään, kun tarpeeksi kauan rohkaisee ja no... ehkä sitä hieman joutuu käskemäänkin. Mutta seuraavaksi odotellaankin seuraavan kerran kengitystä ja tilsakumien laittoa, nyt en kyllä osaa vielä sanoa, että milloin se tapahtuu, mutta eiköhän se tässä melko lähiaikoina!

226: Talviturri karvapurri

Joo, tosiaankin voisi olla jo hyvä aika ottaa uudempia sekä tuorempia kuvia Mossesta! Mossesta, joka on kasvattanut upean talviturkkinsa, taidetaan olla ihan ennätyslukemissa! ;) Tosiasiassahan Mosse ei oikeasti edes kasvata semmoista karvaa, että se sillä tarkenisi omin päin. Mutta karvan se vaihtaa talveksi jopa muutaman sentin mittaiseksi paikkoihin, minne loimi ei yllä. Ja näitä paikkoja ovat leuan alus, niskan sekä kaulan yläosa ja koko mahanalusta jalkoineen. Siellä on ihanan pehmeää, Mossen ikiomaa pientä talvikarvaa. Mossen loimituksethan tehdään aivan entiseen malliin, ulos sille laitetaan toppaloimi, aina. Nyt on ollut vielä sen verran "lauhaa", että olemme laittaneet Mosselle sen mustan kevyttoppaloimen. Yhtenä aamuna oli kovempi pakkanen ja tuuli ja silloin laitoimme sille ihan talvitoppiksen. Talliin Mosse ei tarvitse loimea, meidän talli kun on sopivan lämmin ja onhan se parempi, että Mossen karva saa aina yöt hengittää. :) Kovimmat paukkupakkaset ovatkin sitten asia erikseen...

Lumitilanne on nyt juuri sopiva. Ja tällä meinaan lähinnä sitä, että kenttä on nyt oikein mainiossa käyttökunnossa, kun satoi sopivan kerroksen lunta päälle. Nyt ollaankin sitten päästy Mossen kanssa taas liikutushommiin. Tosiasiassa olen hieman ihmeissäni, miten Mossen kunto on pysynytkään noin hyvänä. Eilispäivänä otin ihan tarkoituksella vähän pidempää laukkatreeniä. Ensin laukkailimme kevyesti ja muutamia ympyröitä ja taivutuksia, mutta pääasiassa halusin tehdä pientä kunnonkohotustreeniä. Piakkoin lämmittelun jälkeen ohjasinkin Mossen uralle kenttää ympäri laukkaamaan. Välillä annoin Mosselle ihan pitkät ohjat, jotta sai venyttää itseään kunnolla, välillä taas kokosin ohjat ylös ja vaihdoin suuntaa. Mosse jaksoi tehdä tunnilla hommat loppuun asti hyvin ja se liikkuikin vielä mukavasti, varsinkin ravi-laukka siirtymisissä. :)

Toissa päivänä taisinkin sitten juoksuttaa Mossen liinassa. Aluksi taluttelin Mossea kenttää ympäri alkukäynneiksi ja vasta sen jälkeen laitoin Mosselle kumiohjat kuolainrenkaista sivuille kiinni juoksutusvyöhön. Mosse toimi uskomattoman hyvin, se kuunteli kaikki ohjeet, mitä askellajia halusin. Se teki siirtymiset kuin vettä vaan ja kaiken kukkuraksi se liikkui mukavan oloisesti. Oli Mossekin melko tyytyväinen liikutuksen jälkeen, kun mentiin takaisin talliin ja lopuksi karsinaan heiniä rouskuttamaan. :)

Ja loppuun ajattelin laittaa muutamat kuvat, mitkä otettiin syksyllä, kun aamuinen sumu peitti kaiken alleen...

225: Köpöttelykausi jatkukoon!

Tästä alkutalvesta on nyt kyllä jo tullut yksi ennätys ärsyttävien ja vaihtelevien sääolosuhteiden puolesta. Tällä en tarkoita tietenkään mitään parinkymmenen asteen heittelyä päivästä toiseen. Lumet on siis pysyneet maassa alun alkaen ja talveltahan tuolla näyttää, kun ikkunasta ulos katsoo, mutta kenttä ja muutenkin tiet ovat se, mistä näkee kurjuuden. On liukasta ja jos ei ole liukasta, on alla kova jää, missä ei huvita hevosellakaan liikkua muuta kuin kävellen. "Auts, ei täällä pysty menemään lujempaa, sattuu muuten kavionpohjiin, ettäs tiedät!" Tänään ohjelmassa olikin siis kentällä menoa, ihan hissukseen ja rauhassa. Alkutunnista yritin kokeilla ravilla mennä ja kyllähän se muutamia kierroksia ja ympyröitä ehti mennä, ennen kuin kävi ilmi, minkä jo etukäteenkin ennustin, että käyntitunniksi meni. Mutta ei siinä mitään! Keskityimme sitten pysähdyksiin, pään myötäämiseen, peruutuksiin, pohkeenväistöihin, takaosakäännöksiin, eteen-alas taivutuksiin... :)

Viikko sitten olikin vielä hyvä sää, kun kentän pohja oli miltei täydellisessä kunnossa. Silloin ratsastinkin Mossea ensimmäistä kertaa muutamien vapaapäivien jälkeen, kun Mossella oli ensinnäkin ne pienet jumit ja sitten oli se hierontakin. Silloin Mosse liikkui kuin unelma, se toimi kaikissa askellajeissa herkästi ja liikkui oikein letkeän oloisena ja se oli aivan mielissään, kun pääsi kentälle pyöriskelemään. Joten on tässä aina muutamia kertoja joka viikolle väliin mahtunut, kun Mosse on saanut liikuntaa. Ja suurena pelastuksena vielä se, kun olemme lähes tulkoon jok'ikinen viikonloppu käyty niin pitkään maastoilemassa kuin olla ja voi. Siellähän sitä parasta liikuntaa saa, sekä hevonen että ihminenkin! Vaikka näyttääkin, että Mossella alkaa kaikki lihakset näyttäneen rupsahtaneen pikku hiljaa, on Mosse silti ollut edes vähällä viikottaisella liikutuksella ja käveleehän se lisäksi isossa tarhassaansakin paljon. Joten, peruskunto edelleen löytyy, kunhan vain nyt pian tulisi  se kunnon talvi ja mieluiten ilman paukkupakkasia, jotta päästään taas tosihommiin!

224: Iloisesti ravaava otus!

 "Laittakaahan heti viestiä, kun näette Mossen ravaavan..." Tuumasi kengittäjämme eilisen hierontakäsittelyn jälkeen. Tänään koulusta tultuani kotipihalle lähdin ensimmäisenä hakemaan Mossen päiväheiniä. Mosse kun on jo oppinut ruokinta-aikoihinsa, kuuli ja oikeastaan jo tiesikin, mitä tuleman pitää. Se korvat hörössä, päätään muutaman kerran ylös alas heitellen lähti ravaamaan kohti. Ravaamaan. Se ravasi oikein kevyen ja helpon näköisesti. Se ravasi aivan sen näköisesti, kuin mitään jumeja ei koskaan olisi ollutkaan! Minä niin iloisena kehuin ja hymyilin Mosselle, annoin sille heinät rouskutettavaksi taputuksen kera, jonka jälkeen menin sisälle kertomaan äidillekin uutiset. Saman tien sitten lähetimmekin kengittäjälle viestiä. :D

Vuodenaikaan ajankohtaisempi kuva, silti vanha. (Ei tuore otos.)

Aivan uskomattoman tehokasta tuo hieronta, ja hyödyllistä! Ilman sitä Mosse olisi todennäköisesti vieläkin jonkin sortin jumitustilassa. Ei voi olla kuin kiitollinen tälläisille ihanille ihmisille, jotka osaavat auttaa hevosta monen monituisessa tilanteessa. :) Vielä illemmalla käytin Mossea taluttaen tallin edustalla ravuuttamassa yhden pätkän. Ja sieltähän se perässä ravittaa kiputti oikein reippaana ja iloisena. Nyt voi hyvillä mielin pitää vielä yhden vapaapäivän sille ja jo viikonloppuna kokeilla selästä käsin, mitä Mosse tuumaa ajatuksesta.

Vielä tähän loppuun mainittakoon, että ennen karsinaan vientiä harjasin Mossen läpikotaisin, jouhineen päivineen. Harjauksen jälkeen suihkauttelin Mossen karvapeitteen ympäriinsä Show Shine:lla, joka paitsi antaa silkkisen sileän tunteen ja kiillon, auttaa karvapeitteen hyvinvointiin. Nyt tuli Mossesta taas vaihteeksi upean näköinen komistus, enkä malttanut ollenkaan lopettaa hivelemästä sen liukasta karvaa. :)

223: Hierontaa ja jumeja

Ihan ihka ensimmäiseksi nopea tilannekatsaus tapahtumista. Viikonloppuna lähdettiin lauantaina maastoilemaan Mossen kanssa. Oikeastaan lähdettiin aivan porukalla reippailemaan, iskä ja äiti lähti mukaan myös. Tällä kertaa päätimme lähteä katsomaan uudelleen tätä reittiä, kerta luntakaan ei vielä ollut satanut liikaa, emmekä uskoneet, että siellä olisi sen liukkaampaa ratsastella, varsinkin, kun Mossellakin on ollut hokit jalassa jo hyvän aikaa. Tämä oli siis vasta toinen kerta tuolla reitillä, mutta tuo paikka on kyllä ehdoton ykkönen! Siellä on niin paljon eri reittejä, joka suuntaan lähtee yksi tie, jonne ei kuitenkaan voi edes eksyä. Metsä on suurimmaksi osaksi kangasmetsää, siellä kasvaa mäntyjä ja maantasolla puolukoita. Maisematkin ovat ihania, suolampia, muutama korkea harju, reitin päässä leveä ja hieno joki...

Matkan varrella meidän eteemme ilmaantui varmaankin satapäinen porolauma. Mosse tavalliseen tapaansa oli rauhallinen, eikä pelännyt lainkaan näitä sarvipäitä, mutta tällä kertaa, kun porot olivat niin lähellä, niinkin lähellä kuin arviolta viidenkymmenen ja alle sadan metrin päässä ja niitä oli niin paljon, että Mosselle heräsi jokin intoudenpuuska. "Hei, minäkin olen täällä, kaverit!" Mosse oli juuri samaisenakin päivänä kauhean intopinkeänä, se pukitteli ja laukkasi heinien vientiaikaan tarhassaan. Mossen ryhti nousi, se selvästi valmistautui johonkin. "Freedom, here I come!" Se kohosi takajaloilleen, ei kuitenkaan vielä kovin ylös. Sitten se laskeutui takaisin maankamaralle, otti muutaman nopean askeleen eteen päin ja ponnahti uudelleen pystyasentoon, tällä kertaa se kostautui. Siinä vaiheessa minun otteeni kimposi ohjista, kun Mossen tasapaino ei pitänyt, se kaatui taaksepäin.

Edellisen omistajan ottama kuva. Samanlainen rodeopallohan Mosse aina on ollut. :D

Luojan kiitos, en ollut viellä noussut satulaan, vaan talutin Mossea maastakäsin. Mutta sai siinäkin sydän kylmänä katsoa, kun hevonen liusui loivaa, hivenen liukasta alamäkeä alas pari metriä. Sinne se jäi sitten istumaan, kunnes nousi kaikille neljälle jalalleen  seisomaan. Rauhassa, mutta kiireellisesti tempaisin ohjat heti takaisin käteeni, jottei se pääsisi vahingossakaan karkuun. Tämän jälkeen Mosse oli hivenen jännittynyt, kunnes päästiin metsästä pois varsinaiselle maastotielle. Mosse näytti kävelevän hyvin, joten nousin satulaan, jotta ratsastaisimme edes hivenen matkaa. Rauhoittumisen jälkeen Mossesta tuli oikea vauveli, enää se ei törttöilyt, ei sitten tippaakaan. Taisi Mosseakin säikäyttää tapahtunut. Kotimatkalle mentäessä talutin Mossen ihan kotiin asti. Tietysti osasimme äidin kanssa odottaa, etteihän Mosse mitenkään vaurioitta voinut selvitä tapahtuneesta. Illalla ennen karsinaan vientiä tunnustelimme Mossen takapään lihakset. Ja siinäpä juuri, kummassakin perslihaksessa oli ongelman ydin.

Tänään kävi meidän kengittäjämme/nykyinen Mossen hierojamme tutkimassa tilanteen ja samalla hän tuli tekemään O.T.E hieronnan 3:nnen osion. Kävi ilmi, että Mossen takapään lihakset aivan hännän molemmin puolin oli mennyt jumiin ja myös sitä kautta selkää pitkin. Juuri, kun oltiin saatu O.T.E hieronnalla kaikki muut jumit pois hevosesta, kävi näin ja tuli uusia jumeja. :D Mutta onneksi näin, sillä jos olisi jotain pahempaakin tullut, kuin pelkkiä jumeja, olisi se ollut hirvittävää. Tänä iltana Mosse sai siis lihaskäsittelyn, nyt se on pari päivää levossa taas ja sitten viikonloppuna tutkaillaan tilannetta, jokos jumit olisivat auenneet ja hevonen suostuisi taas ravaamaan. Kävellä se kyllä osaa ja reippaasti, muttei sitten muuta. Enkä ihmettele, mikäli Mosselle tuli mustelmatkin kyseisiin paikkoihin, (oli sen verran kova tärsky se istumaan meneminen) jotka varmasti ovatkin niin kipeät, ettei huvita liikkua. Mutta onneksi meillä on aikaa tässä odotella, tuskin tästä sen kummoisempaa sairaslomaa tulisi muutenkaan. :)

222: Syysloman heppailut

Tämä postaus oli tarkoitus kirjoitella jo vähän aikaisemmin, kun syyslomakin loppui jo peräti viime viikolla, mutten sitten kuitenkaan löytänyt kunnollista aikaa tälle. Tiistaina oli pienempi muotoinen äidinkielen testi, joka vaati kuitenkin vähän lukemista. Keskiviikkona olikin sitten ranskan koe sekä tänään oli englannin koe, joihin päätin lukea nämä illat ja blogi sai jäädä kirjoittamatta. Mutta nyt ei ainakaan ole enää seuraavia kokeita tiedossa lähiajoille!

Seuraavaksi itse menneeseen syyslomaan. Koko loman vietin pääsäänntöisesti kotona, ei mitään sen kummempia reissailuja sun muuta. Ja hankalahan se on minnekään reissuunkaan edes lähteä, kun omistaa hevosen. :D Keskiviikkona kaverini Sari tuli kuitenkin meille yökylään ja oli itse asiassa parikin yötä meidän kotona. Yhdessä hoidimme tallihommia ja Mossea. Torstaina lähdimme yhdessä maastoilemaan Mossen kanssa. Halusin myös, että Sarikin pääsee kokeilemaan Mossea maastoillessa, joten menomatkalla Sari ratsasti ja sitten paluu matkalla minä kipusin kyytiin. Ja itse asiassa onnistui ihmeen hyvin meidän yhteismeno, vaikka toinen joutuikin jalkapatikalla tulemaan välillä vähän jäljestä perässä! :D Tie oli silloin todella hyvässä kunnossa ja oli aivan huippu kivaa laukata Mossen kanssa!

Perjantaina sitten minä lähdin vuorostaan Sarin mukana tervehtimään Sarin omaa pollea, Jallua. Myös äitini lähti matkaan, tai oikeastaan hänhän se kuskasi meidät muutenkin, heh. Sarin hevonen asuu Lauran luona ja myös Lauralla on oma hevonen, vielä nuori, mutta iso ja komea suomenhevosori. Siellä ne kaksi hevoskaverusta uteliaana katseli, kun saavuimme aidan vierelle rapsuttelemaan ja tervehtimään. :) Jallu on muuten rodultaan lämminverinen ravihevonen ja säkäkorkeudeltaan noin 150 cm, joten voitte arvata, miten pieneltä ja suloiselta se tuntui Mosse-jättiläisen jälkeen! Tuli ihan semmoinen tunne, että minäkin haluan tälläisen pikku-hevosen taas. Aatuhan nimen omaan juurikin oli tälläinen. :D

Minäkin sain jopa kokeilla ratsastaa Jallulla, joka oli muuten oikein mukava kokemus. Vähän nauratti nousta Jallun selkään, tuntui jotenkin niin pieneltä. (Samoin oli muuten samat tuntemukset Sarilla Mossen kanssa, päinvastoin vain!) Ja Jallu ja Mosse ovat muutenkin oikeat vastakohdat, Mosse on hidas ja rauhallinen, Jallu nopea ja pirteä raketti! Mutta kuumalta Jallu ei ratsastaessa tuntunut laisinkaan, se vain oli reipas ja nopealiikkeinen, niinkin nopeatempoinen ravi sillä oli, etten osannut lainkaan keventää oikeassa rytmissä! Harjoitusravi oli paljon mieluisampi vaihtoehto sekä minulle, että hevoselle. :) Tuntui oikeasti mukavalta ratsastaa tälläistä hevosta ja muutenkin eri hevosta pitkästä aikaa. Tuolla ne on selkäytimessä oman pikku arabin nopeat pyrähdykset joka suuntaan sun muut äkkiliikkeet.

Mutta oltiimpas me fiksuja, tai no, äiti oli fiksu, eikä ottanut ollenkaan kuvia siitä, kun minä ratsastin Jallulla! No, ompahan hyvä syy mennä toisenkin kerran. ;)

221: Uusi ulkoasu!

Vihdoin ja viimein sain päivitettyä blogini ulkoasun, eritoten kyllästyin jo edelliseen banneriin ja niin ehti moni muukin lukija. Vaan enpäs osaa sanoa, miksen aikaisemmin ole saanut aikaiseksi toteuttaa aikaansaannostani. Ei ole vain mahtanut olla tarpeellista inspiraatiota ja halua alkaa suunnittelemaan ja sommittelemaan... Mutta nyt otin itseäni niskasta kiinni muutama päivä sitten! Ensimmäiseksi aloitin tietenkin ajatustyöllä, päässäni suunnittelin, miltä bannerin lopputuloksen haluaisin näyttävän... Siitä sitten pikku hiljaa aloin vaihe vaiheelta tekemään. Lopputulokseen olen itse melko tyytyväinen, eihän sen tekemiseen mennytkään kuin 8 tuntia! :D

Mitä mieltä te olette uudesta bannerista ja ulkoasusta?

220: Matolääkitys sentään!

Maanantaina oli kaunis ilma, aurinko paistoi ja oli melko tyyntä. Tämän vuoksi lähdinkin Mossen kanssa maastoon nautiskelemaan lumisesta maisemasta auringon hohteessa. Tuntui ihan kummalliselta jopa, sillä kevättalvellahan tälläisiä ilmoja on ruukannut olla eikä näin syksyllä. :D Menimme tällä kertaa tien toisella puolella olevalle tasaiselle maastoreitille, porotkin kun olivat kaikonneet sieltä suunilta jonnekin eikä vihaisista hirvaista ollut tietoakaan. Aluksi reitille mentäessä tunnustelin hevosen selästä käsin, että miltä tien pohja vaikuttaa. Että kärsiikö kenties ravata tai vaikkapa laukata. Pohja oli oikein hyvän tuntoinen ja nyt kun Mosse sai hokkikengätkin allensa, ei ollut missään kohdin yhtään liukasta eikä lipsunut kaviot.

Jäässähän tie oli ja päälle satanut lunta, mutta pohja oli todella tasainen alta, joten mikään ei estänyt menoamme. Kuitenkin suurimmaksi osaksi käveltiin ja vain vähän ravailtiin muutamat pätkät reitin varrella. Mosse oli oikein reipas ja pirteä, askeleetkin olivat hyvin matkaatavoittavia. Vähän aikaa sitten täällä oli kauhean kova ja tuulinen päivä, että ihan puita kaatuili siellä sun täällä. Samoin oli maastotien varrellakin käynyt, muutama iso mänty oli kaatunut osittain tien päälle. Mosse kun huomasi nämä, sillä oli ihan pakko mennä mutustelemaan ja maistelemaan havusia, ja minä tietty annoin sen ottaa maistiaiset ilman muuta, ennen kuin jatkettiin taas matkaa.  :D Maastoretki onnistui oikein kivasti ja kummallakin oli mukavaa, Mosse käveli vapaapäivistä huolimatta oikein leppoisasti löysemmälläkin ohjalla. On se vain niin ihana!

Eilen illalla ennen karsinaan vientiä Mosselle annettiin heisimatolääkitys... Voi apua, kuinka pahaa se Mossen mielestä olikaan! Mosse on jopa hieman hankala madotettava, se kun on niin iso ja vahva ja se kun heiluttelee suurta päätänsä ylös ja alas, ei siinä oikein auta mikään. :D Mosse tajusi heti, mikä oli edessä, kun äiti vain aukaisi matolääkepaketin. Se alkoi saman tien irvistelemään, ennen kuin ehdittiin edes aloittaa! Mutta tällä kertaa päätin, että tehdään mielummin hitaasti ja rauhallisesti, jotta kaikki matolääke myös menisi Mossen mahaan, eikä pitkin seiniä ja lattioita, kuten viimeksi, kun yritettiin kerralla ja nopeasti vain tuikauta se mömmö kitalakeen.

Aloitin Mossen kanssa ihan vain siedättämällä sitä ruiskuun, jotta Mosse oppisi pitämään pään paikallaan. Ruisku pysyi suupielessä hellästi kiinni, vaikka Mosse kuinka ravisteli päätänsä. Ja heti, kun Mosse pysyi liikkumatta, "paine" hellitti ja ruiskukin katosi Mossen pään vierestä. Näin se pikku hiljaa oppi parempaan päin ja samalla sain aina pienen määrän kerrallaan laitettua lääkkeen Mossen suuhun. Lopulta lääke oli kokonaan saatu syötettyä ja pelkästään Mossen huulien sisäpinnat ja suupielet oli keltaisessa möhnässä, tällä kertaa lääkettä ei mennyt hukkaan muualle. :) Mutta oli se pahan hajuista ja makuista, ei Mosse muuta tehnytkään, kun irvisteli, ennen kuin taas uskalsi alkaa syömään meidän tarjoamat porkkanat, jotka se ensin pykelsi pois. Se viimeinkin tajusi, että paha maku lähtee pois vain syömällä uutta. Porkkanan jälkeen annettiin Mosselle pari näkkileipää, sen jälkeen se söi vähän aikaa heinää kunnes sai iltaruokansa, mysliä ja kauraa. Aamulla kurkkasin Mossen suuhun, eikä siellä enää ollut lääkkeen jäämiä. Nyt on Mossekin saanut vuosittaisen matolääkkeensä! :)

219: Kotosalla oleskelua.

Joo, elikkäs silloin edellisen postauksen jälkeen sain tekstiviestillä ilmoituksen, että kyseiset valmennukset jouduttiin perumaan, kun sielläkin tallilla oli kenttä jäätynyt siihen kuntoon, ettei siellä ratsastella pysty. Alunperinkinhän nämä valmennukset oli suunniteltu kelivarauksella, mutta epähuomiossa ja hyvin innoissani unohdin sen seikan sitten tänne mainita. :D Ehdin jo ihan tosissaan innostua valmennuksista, joten totta kai tämä tuli pienenä harmituksena, vaikka jo oli tiedossa aikaisemmin, ettei valmennuksia välttämättä voi pitääkään. Mutta tilanne on nyt tämä, talvi saapui Kuusamoon ja ulkosalle on satanut ja tuiskuttanut luntakin jo reippahasti. 

Ratsastamaan ei olla vieläkään Mossen kanssa päästy, jonka alkaa jo huomaamaankin Mossesta! :D Se on ihan selvästi kerännyt jonkin verran energiaa, sillä tarhassa se näyttää olevan välillä melko ripeäliikkeinen. Vaikka Mosse onkin leppoisa kaveri, eikä sinänsä edes kerää virtaa, taitaa senkin mielestä jo olla korkea aika alkaa hommiin. Vaan ei me vielä pystytä, korkeintaan jos ensi viikolla jonakin kauniina päivänä lähdetään katsomaan, missä kunnossa maastotiet ovat. Vaikka nyt sää onkin mitä talvisin, ensi viikolla lämpötila on rutkasti plussan puolella ja maakin sulaa jälleen ja pysyy sellaisenaan jonkin aikaa. Joka tapauksessa, oli kelit mitkä hyvänsä, kenttä on ja pysyy edelleen käyttämättömänä ja vaihtoehtona liikutukselle on maastolenkkeilyt. :D

18. päivänä eli toissapäivänä, kun ensilumet sitten satoi, niin pakkohan se oli kissatkin päästää pihalle katsomaan ja ihmettelemään maan valkeutta. Monti se kyllä viihtyi ulkosalla ja heti lähti heinälatoon myyrien hajuja haistelemaan... Ocicat-kissat, sisarukset Elvis ja Kukka tutki etupihan antimia, eivät ne kauas menneet. Kukka pysytteli vain ulko-oven edustalla ja lopulta menin avaamaan oven ja Kukka juoksi suoraa päätä sisälle. :D Reppanalla vissiin alkoi paleltamaan ja se totesi, ettei täällä ulkona ole mitään sen kummempaa, kylmää vain! Ja kissathan ovat tunnetusti lämpimän ystäviä... Elvis sen sijaan jaksoi tutkia maisemia hieman kauemmin, mutta lopulta sekin juoksi suoraa päätä ovesta sisälle, kun sen kävin aukaisemassa.

Mulla tosiaan alkoi viime perjantaina syysloma, joten mikäs tässä kotosalla lomaa viettäessä!! :)

218: Loppuyksyn tohinaa

Suoraan kuulumisiin, jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin. Poskiontelontulehdus parantui onneksi hyvin antibiooteilla, vaikka äiti onkin kehitellyt teoriansa siitä, ettei tulehdus olisi vieläkään parantunut, sillä minulla on yskä, joka ei varsinaisesti edes ole yskä. Olo on hyvä, mutta muutamia kertoja päivässä tulee kauheita yskänpuuskia. :D Omasta mielestäni minulla ei ainakaan ole enää mitään tulehdusta ja tuo "yskäkin" on jo katoamaisillaan. Myös minun tervehtymiseni myötä aloitin taas Mossen liikuttamisen. Ensimmäisellä kerralla juoksutin poitsun liinassa, missä Mosse kulki kuin yksi ja ainoa unelma. <3 Kun sanoin ravi, Mosse siirtyi oitis raviin. Kun sanoin laukka, se laukkasi. Kun pyysin Mossea käyntiin, se hidasti ja alkoi kävelemään. Joka ikisen siirtymisen se teki aivan niin kuin pyysin ja varsinkin, kun olen harjoitellut liinatessa juurikin ravi-laukka-ravi-laukka nopeahkompia siirtymisiä, Mosse suoritti ne niin hienosti. :)

Seuraavina kertoina ratsastinkin Mossen kentällä, jolloin Mosse oli oikein kivan tuntoinen ratsastaa. Yhtenä kertana Mosse oli oikea laiskimus, kun ajattelin kerrankin kokeilla ratsastaa ilman raippaa. Alkutunnin verkankaan jälkeen en saanut Mossesta mitään irti, joten turvauduin alas-satulasta-risu-käteen -keinoon. Nappasin kentän aidan ali yhdestä pajupuskasta lyhyehkön oksan, jonka jälkeen kipusin takaisin satulaan. Ja mitään ei tarvinnutkaan yks kaks enää tehdä, kun hevonen suorastaan liiteli eteen päin. Tuskin tarvitsi enää edes käyttää pohkeita sillä tunnilla, "raipasta" puhumattakaan. :) Vaikka Mosse nyt onkin liikkunut melko kivasti eteen päin, tuntuu, että minä itse en ole saanut taas itsestäni otetta ratsastaessa, tuntuu, että jotkin aikaisemmin sujuneet asiat tulevat minulta vasta kovan ponnistelun takaa, esimerkiksi pohkeenväistöt tai vaikkapa sitten se, että missä tahdissa hevonen jalkojeni alla kulkee.

Syyksi voisin olettaa sen, kun ratsastuksessa on tullut nyt vähän väliä taukoja. On ollut O.T.E-hierontaa, on ollut sairauslomaa ja nyt vieläpä syysilmojen vuoksi en ole päässyt ratsastamaan Mossea sillä tavalla säännöllisesti ja tosissaan. Tälläinen toiminta näköjään vaikuttaa minun aivoihini, mikseipä hevoseenkin. Mutta hevosethan tarvitsevat aina välillä helpompia jaksoja, jotta nekin jaksavat sitten myöhemmin taas jatkaa työntekoa innoissaan ja pirteinä. Nythän me olemme Mossen kanssa kulkeneet pääasiassa maastossa, viime viikollakin käytiin kaksi kertaa maastossa yhdellä reitillä kävelemässä ylä- ja alamäet läpi. :) Kentälle ei olekaan ollut nyt asiaa vähään aikaan, sillä se lanattiin tasaiseksi ja pantiin käyttökieltoon talven tuloa varten. Kenttä on pakko pitää tasaisena niin kauan, kunnes maa jäätyy kokonaan ja kunnes lumet sataa alas, sillä jos kenttä jää epätasaiseksi alta, siellä ei pääse menemään edes alkutalvesta. Nyt kun kenttä on jätetty tasaiseksi, päästään me sinne kuitenkin sitten nopeammin taas tosihommiin, vaikka nyt joudummekin odottelemaan.

Aivan oikein, täällä on jo satanut lunta ja kylmää on. :D Mossella on ulkona fleecesadeloimi päällä, sillä eihän raasu muuten tarkenisi. Ja vaikkei se mitään kauheaa talviturkkia kasvatakaan, on silläkin nyt päällä kamala karvanlähtö! Tänään harjasin sen kumisualla läpi ja hui kamalaa, miten karvassa kaikki vaatteenikin olivat session jälkeen.

Viime viikonloppuna Mosselle käytiin hakemassa uusi heinäsatsi! 230 paalia, pitäisi riittää toukokuun lopuille saakka... Yllä olevassa kuvassa heinät ovat tosin jo hupentuneet kuorma-auton kopista! :D

Tänä viikonloppuna muuten tapahtuu jänniä. ;) Me olemme Mossen kanssa ottaneet osaa valmennuksiin, joita tulee valmentamaan Vuokko Porthan. Varasimme yksityistunnit kolmelle päivälle! Valmennukset pidetään muutamalla tallilla, mille valmentaja menee ja me menemme yhdelle tallille asumaan Mossen kanssa noiksi kolmeksi päiväksi. Tai no, Mossehan sinne jää yöpymään, minä en sentään. :D Paikka on tuttu, sillä kävimme Aatun kanssa samalla Hannan tallilla yhdet valmennukset entuudestaan. Innolla odottelen valmennuksia, tulee olemaan varmasti kivaa ja Mossekin pääsee näkemään muita hevosia. Eiköhän tuo Mossekin osaa vielä hyvin kulkea valmennettaessa, vähän se vain on pyöristynyt mahansa puolesta, kun on vähemmällä liikutuksellakin ollut... Mutta infoan lisää tänne vielä tämän viikon kuulumisista, eritoten viikonlopusta!

217: Kuitenkin oli sitten se poskiontelontulehdus.

Tänään oli ihan pakko lähteä jo puolilta päivin koulusta, kun päähän sattui niin vietävästi. Suuntana terveyskeskus, vaan eihän me sinne heti menty, sillä saimme vastaukseksi että vasta varttia vaille kolme olisi sinne mentävä. Joka tapauksessa mentiin kuitenkin kotiin pariksi tunniksi ja sillä välin äiti siivosi karsinan ja puuhaili melkein kaikki muutkin tallihommat. Kotona hevosen sekä kissojen ruokinnan ja oman syömisemme jälkeen lähdettiin ajamaan takaisin kaupunkiin päin. Siellä terveyskeskuksessa meidän ei tarvinnut edes kauan odottaa, kun nimeni huudettiin.

Sairaanhoitaja kyseli ensin ihan perusasiat läpi ja epäili, että tuskin se vielä poskiontelontulehdus kuitenkaan ole, mutta katsotaan nyt kuitenkin tällä ultralla läpi. Normaalistihan poskiontelontulehdus iskee vasta jälkitautina pari viikkoa flunssan jälkeen, joten hassultahan se tuntui, että se olisikin jo nyt neljä päivää taudin iskemisen jälkeen tullut. Ultran jälkeen lääkäri sitten totesikin, että näyttäähän siellä mätää olevan. Saatiin reseptit ja tunnin päästä käytiin apteekista hakemassa antibioottikuuri, jota pitääkin syödä nyt sen viikon ajan aamua iltaa.

Ikävin juttu tässä on se, että taitaa jäädä Mossen liikuttelut melko vähäiseksi, sillä kaikenlainen yhtään sykettä nostava rasitus ja työt ja tekemiset on kielletty, ennen kuin tulehdus laskee. Voi peeveli! No, Mosselle tulee nyt vähän helpompi viikko, ehkä minä sen kanssa vähän voin kävellä... Tai sitten jos pyydetään Mosselle liikuttajaa, sillähän se tulisi ratsastettua. :) Nyt ainakin tänään Mossella oli vielä muutenkin täysi lepopäivä sen hieronnan  vuoksi, mutta katsoo nyt mitä keksitään sitten seuraaville päiville!

216: O.T.E Hieronta 2

Minun blogi on ollut nyt vähän epäaktiivisemmalla päällä, osittain syyksi sen, kun olen yrittänyt keskittyä lähes tulkoon joka ilta lukemalla kokeisiin aika epätoivoisin merkein! :D Varsinkin, kun viime viikonloppuna tulin flunssaan, niin eihän se järki ole luistanut sitten ollenkaan. Parin päivän ajan olo oli melko voimaton, enkä jaksanut kunnolla tehdä edes osaa tallihommista, saatikaan sitten ratsastaa ja liikuttaa Mossea. Onneksi äiti auttoi tallin siivouksissa sun muissa tallitöissä. :) Kuumetta minulla ei ole koko aikana ollut, mikä on hyvä juttu. Nyt tämäkin kaamea limatauti on alkamassa toivottavasti hellittämään, kunhan ei vain poskiontelon tulehdukseksi muuttuisi... (Taipumusta on, kaksi kertaa aikaisemminkin on näin käynyt...) Olen ottanut muutamia kertoja höyryhengityskylpyjä, ja niistä on ollut apua. Äskeisenkin höyryjen hengittelyn jälkeen olo on parempi, eikä päähänkään enää satu. :) Joten, eiköhän se tästä paranemaan päin ole.

Eilen Mossella oli sitten tämä O.T.E Hieronnan toinen kerta. Tällä kertaa käsiteltiin kaulan ja selän alue.  Ja juurikin tällä kaulan alueellahan Mossella oli havaittu viimeksi jumitusta ja nyt kun alettiin sitten käsittelemään hevosta, alkoi kuule heti pehmenemään lihaksisto, kun lihaskalvot pääsi aukenemaan. :) Mosse nautti ihan älyttömän suuresti tälläkin kertaa, se haukotteli todella paljon ja alkoi nukkumaan silmät kiinni ja hyvä, ettei olisi taas polvet pettäneet ja maahan könähtänyt kyljelleen tutimaan. :D Käsittelyn jälkeen Mossella janotti heti ja sitä varten olimme hakeneet vesisankonkin ihan lähettyville, jotta Mosse pääsi heti varastoimaan veden tarpeensa. Myöhemmin iltaruokinnan aikaan, kun veimme myslit/kaurat Mosselle mussutettavaksi, huomasin sen kaulassa erimuotoisia ja kokoisia kohonneita paukamia, jotka olivat aivan pehmeitä. Kyseessä oli juurikin näiden lihaskalvojen alueet jotka taas tervehtyessään imaisi veden sinne. Tästä huomasikin sen, miten hyvin tämä kyseinen käsittely auttoi! :) Aamullahan näitä nestepalleroita ei enään sitten ollutkaan, vaan ne oli tasoittunut ihan tavallisiksi.

Olisikin kesä... Kaipaan sitä jo nyt, vaikka onhan se kiva että joulukin tulee olemaan välissä! :D

Huomattiin siinä hoidon aikana samalla, että Mossella oli oikeassa etujalassa ihan jänteen yläpäässä enemmän lämpöä kuin toisella puolella. Lämpöero oli aivan selvästi huomattavissa, kun sitä tunnusteli, mutta onneksi se ei ollut erityisen kuuma. Arveltiin äidin kanssa, että tämä olisi tullut viime sunnuntaista, kun hirvenmetsästykset alkoivat ja Mosse kävi vähän kuumana, se juoksi ja kaahaili laitumellaan kauhean nopeaa ja teki tiukkoja kurveja. Nyt syksyn myötä laitumen pohjakin käy liukkaaksi, koska savihan siellä ruohon ja muun kasvillisuuden alla on. Ei se hevonen kaatunut sinä päivänä, mutta varmasti on voinut jotensaki reväyttää jalkaansa pienesti.

No, päätimme sitten laittaa kylmää jänteen kohdalle ja kääriä pintelin ympärille. Hain talon sisältä jääkaapissa säilytettävän kylmägeelipatjan, sellaisen pienen ja juuri sopivan kokoisen. Sen me sitten laitoimme jalkaan ja se sai olla jalassa noin parikymmentä minuuttia, sillä eihän se nyt kauempaa kylmänä pysynyt. :D Sen jälkeen kuitenkin laitettiin patja uudestaan kylmenemään ja pian käytiin toisen kerran käärimässä jalka pinteliin ja antaa kylmän vaikuttaa taas jonkin aikaa. Sen toisen kerran jälkeen jätettiin jalka yöksi ihan silleensä. Aamulla kun tunnustelin jalkoja, ei se oikean jalan jännekään enään ollut ollenkaan sen lämpimämpi kuin toinenkaan. :) Toivotaan, että se olisi sitten tuossa. Nythän Mosselle tulee taas parin päivän pakollinen vapaa päivä muutenkin tuon käsittelyn jälkeen, mutta taas sen jälkeen katsotaan ja aletaan liikuttelemaan!

215: O.T.E Hieronta

Torstaina Mosselle olikin suunnitteilla hieman erilaista touhua. Nimittäin tuttu kengittäjämme on vastikään käynyt hevosten O.T.E Hieronnan kurssin, joka toisin sanoen on lihaskalvojen venytystekniikka, jolla helpotetaan erilaisia kiputiloja. Ajattelimme, että tottahan toki me Mosselle otetaan tälläinen tilaisuus käyttöön, kun on mahdollista! Käsittely on yleensä kolmikertainen ja seuraava käsittely ensimmäisestä tehdään parin viikon sisään. Käsittelykertojen jälkeen  hevonen saattaa pysyä puoli vuottakin siinä kunnossa, ennen kuin hommaa olisi tarvis toistaa. Käsittelyn jälkeen on hevosella pidettävä pari lepopäivää, ja niin myös teimme Mosselle. Torstaina kun käsiteltiin, perjantain ja lauantain Mosse oli vapaalla. Kävimme vain mussuttamassa viereiseltä pellollta viimeisiä syksyisiä heiniä sekä harjailin ja rapsuttelin Mossea.

Jonkin verran opin käsittelyn aikana tajuamaan, mistä hommasta tässä oli kyse, mutta tietenkään en osaa kertoa siitä täydellisin termein. Joten, siksipäs kaikki halukkaat voivat tutkia asiaa netisä lukemalla, esimerkiksi tästä linkistä: http://www.hevilo.fi/OTEhieronta.htm. SUOSITTELEN, että luette ihan aikuisten oikeasti tuon linkin, jotta tajuatte asian. :D Joka tapauksessa, kyse on hevosen lihaskalvoista, joita hellävaraisesti ja pienin liikkein hierotaan jolla lihakset saadaan rentoutumaan ja jolla on vaikutusta hevosen koko elimistöön. Käsittely tehdään sen takia kolmessa osassa, koska hevosen aineenvaihdunta lähtee liikkeelle ja joka voisi muuten saada voimakkaan reaktion aikaan.  Toistan, lukekaa linkistä, koska ei minun ole mitään järkeä niitä kaikkia asioita tänne kopioida!

Ensimmäisellä kerralla käsiteltiin Mossen takaosa. Huomioitavat seikat olivat takajalkojen alempien lihasten kireys sekä selän nikamien pienen pieni "kohoaminen" lautasten edessä. Omat aivot lyö nyt ihan tyhjää, enkä parempaa kuvausta saa aikaan. Syynä yksinkertaisesti se, että jossain on/oli pientä jumitusta lihaksistossa, jonka vuoksi näin on käynyt. Mutta korostan, ja aivan kuten kengittäjäkin korosti, ei kyse ole mistään suuremmasta. Joten ei tarvinnut olla huolissaan, vaikka ensin ajattelin, että olenpas minä surkea hevosen omistaja ja ratsastaja. Mosse-parka! :D Joten tätäkin käsittelyä voisi vain kutsua hevosen hyvän kunnon ylläpitämiseksi, joka auttaa ja ehkäisee lihaksistossa ilmeneviä ongelmia.

Mossekin nautti  käsittelystä aivan silmittömästi! Mossella on aina ollut edellisten omistajienkin aikaan kaiken maailman hieronat ja akupunktiot, joten senkin vuoksi Mossekin nautti, vaikka ensin välillä ihmettelikin, että mitä tässä oikein tehdään.Lopulta Mosse rentoutuikin niin paljon, että polvetkin alkoi ihan notkumaan. Yhdessä vaiheessa Mosse auttoi myös itse itseään, kun venytteli koko selkärankansa kaulaansa myöten suoraksi. Se oli niin hauskan näköinen! Tästä käsittelysta on varmasti apua ja ensi kerralla otetaan käsittelyyn kaulan lihaksisto ja etupäätä(kin?). Kuusamo kun on kyseessä, ei tänne noin vain saa kaiken maailman hevosten homeopatioita. Jos vain pystyisikin kaiken maailman hierojat kutsumaan kotiin, sen kyllä tekisin, jotta Mosse pysyisi superhyvänä!

Nyt käsittelyn ja vapaiden jälkeen Mosse on ainakin käynnissä kävellessä astunut etukavion jäljen yli noin 10 cm takakaviollaan. Ainakin omaan silmään katsoen Mossen takajalat astuvat mielestäni pidemmälle eteen. :) Ja innostuihan se taas tänäänkin juoksemaan laitumella kunnon spurtteja, vaikka aikaisemmin päivällä käytiin tunnin kävelymaastolenkkikin!

214: Muutaman päivän kuulumiset

Alkuun voisin kertoa heti sen, miten sunnuntaina aloitimme Mossen kanssa taas liikuttamisen. Lähdinkin suunnitelmien mukaan kävelemään maastoon ja nimen omaan pelkästään kävelemään. Ilma oli jälleen kerran tajuttoman hieno, aurinko paistoi ja lämpöä oli yli kuudentoista asteen. Vaikea käsittää, että syyskuun puolessa välissä on ollut näin hyvät säät! Maaston alkuvaiheessa jäimme tutkailemaan mielenkiinnolla porolaumaa, joka on asunut alkukesästä asti näillä seuduilla. Siellä se valkoinen ja niin kaunis sarvipääkin oli ja tutkaili samalla mitalla takaisin, mitä me Mossen kanssa sitä. Mosse tykkäsi vain seistä ja katsella, kun porotokka touhusi vajaan parinkymmenen metrin päässä. :D Pian jatkoimme matkaa tarpeeksi kauan seisomisen jälkeen. Kävimme siis kävelemässä alusta loppuun sen saman, tutun, ja aikaisemman reitin, mitä ollaan jo niin monesti menty. (Varmaan tiedätte, mitä tarkoitan.) 

Mosse ei heti aluksi kävellyt mitä rennommin, vaan kuulosteli metsään korvat hörössä. Hieman ennen puolta väliä matkaa Mosse alkoikin sitten kävelemään ihanan reippaasti, jolloin omat vatsalihakset sekä olkapää/hartialihakset joutuivat koville! Loppumatka käveltiinkin aivan löysin ohjin. Mosse pääsi venyttämään kaulaansa ja samalla kaikkia lihaksiaan ja vieläpä kävelikin niin reippaasti, jolloin kävelylenkki teki varmasti hyvää. Ja mukavaakin siellä oli, kun rentona mennä puksutettiin metsätietä eteen päin. :)

Maanantaina Mossella oli kengitys. Kavioiden vuolun jälkeen päätimme laittaa vielä normaalit kesäkengät jalkaan, sillä hokkikengät laitetaan vasta sitten, kun oikeasti tarve vaatii. Nyt on ollut niin hyvät kelit ja toivottavasti on vielä pitkäänkin, niin saa vielä loppusyksyn/alkutalven harrastaa Mossen kanssa kunnolla, ennen kuin maat jäätyy ja sen seurauksena joudutaan olla ratsastamatta kentän vuoksi. Silloin liikutusvaihtoehtoina taitaa ollakin vain maastopolut! :D Mutta nyt on taas Mossella oikein sievät ja hienot kaviot, joilla sitten passaakin juoksennella kevyesti jalkoja nostellen. Nimittäin tänään Mosse innostui juoksemaan laitumella. Vähän väliähän se aina saa pieniä hepulikohtauksia, mutta tällä kertaa Mosse oikeasti juoksi pidemmän aikaa, varmaan yli puolet pidempään mitä tavallisesti. Mossen kunto on varmaankin kohonnut, kun ollaan maastossakin käyty välillä laukkailemassa kesän mittaa... ;) Tällä kertaa ehdin ottaa kamerankin mukaan ja kuvata videolle sen spurttailut. Hitsit, miten suloiselta se näytti ja se vieläpä hirnuikin useaan otteeseen juostessa!

Jo vanhempi hyppykuva, mutta yksi isoimmista esteistä. mitä Mossen kanssa ollaan hypätty! 90 cm okseri. :) Ja koulusatulan kanssa, tuolloin kun emme vielä omistaneet estepenkkiä... :D

Eilen eli tiistaina kuitenkin ratsastin Mossen kentällä. Ennen kuin lähdin ratsastamaan, olin kantanut sinne viisi puomia sekä kavalettipalikat. Alkutunnista lämmittelyjen jälkeen en kuitenkaan heti alkanut tulemaan puomeja, vaan keskityin ihan kouluratsastukseen. Harjoittelimme pohkeenväistöjä ensin käynnissä, jotka onnistuivat mielestäni hyvin. Hevonen pysyi suorana ja otti hyvät ristiaskeleet sekä etu- että takajaloilla. Samalla keskityin erityisesti omaan istuntaani, oman katseeni suuntaan ja apujen käyttööni ja ainakin omasta mielestäni tunsin kaikissa niissä kokevani parannusta entiseen. Pian tulimme väistöjä ravissakin, ja vaikkeivat ne heti onnistuneet yhtä hyvin kuin käynnissä, muutaman toiston jälkeen tultiin todella hyviä pätkiä, että olin aivan ihmeissäni! Hyvä minä, hyvä Mosse! :)

Pohkeenväistöharjoittelujen jälkeen aloinkin ratsastamaan ravissa viittä puomia suoralla uralla, joiden välinä oli 1,5 metriä. Tämän välin olen omaksunut Mossen raviaskeleille sopivaksi. Tein sellaista, melko sykettä nostavaa harjoitusta, missä tultiin reippaassa ravitempossa puomit, puomien jälkeen laukannosto, laukassa pääty-ympyrä ja ympyrän jälkeen uralle, jonka puolessa välissä siirtyminen takaisin raviin jonka jälkeen tultiin taas puomit. Seuraavaksi puomien jälkeen nostin laukan, mutta nyt tultiinkin keskihalkaisijalle laukanvaihdon kera ja suunta vaihtui ja sama harjoitus siihenkin kierrokseen. Jossain vaiheessa puomit korotettiin kavaleteiksi, jotta Mosse nostelisi vielä vähän korkeammalle jalkojaan. Tämä harjoitus oli mielestäni oikein tehokas ja hyvä, siinä tapahtui useampi eri asia ja varsinkin tämä treeni oli kunnon kannalta hyvä, Mossehan ihan puuhkutti ja sen syke nousi.

Lopputunnista Mossen hengähtämisen jälkeen hyppäsimme muutaman kerran esteen, mikä rakennettiin kavaleteista. Ensin este oli ristikko, joka hypättiin kumpaankin suuntaan muutaman kerran. Ristikon jälkeen este korotettiin pieneksi pystyksi, joka oli korkeudeltaan 70 cm:n luokkaa. Senkin hyppäsimme muutamaan otteeseen kumpaankin suuntaan. Minulla oli vain koulusatula alla, mutta ei siitä haittaakaan ollut! :D Onhan tuota tullut jo ennenkin tuolla satulalla hypittyä, joten ei se haitannut meidän menoamme. Lopuksi otettiin enää loppuravit  ja loppukäynneiksi tulin alas satulasta, joka riisuttiin sitten pois ja talutin Mossen kentällä loppukäynneiksi. Tallissa juottamisen ja pienen mutkan käymisen jälkeen letkutimme Mossen jalat kylmällä vedellä viilennykseksi, jonka jälkeen poni pääsikin jo pihattokarsinaan yöpymään, kun kellokin oli jo sen verran.

Huomiseksi onkin sitten luvassa jotain ihan muuta, josta kyllä kerron sitten! 

213: Syksyinen kuvapostaus

Yö toisensa jälkeen haihtuu lämpö kesän,

tilan antaa syksyn sateille, tuulille, putoaville lehdille.

Mieleen painuu muistot kuukasien,

kaikki ne hetket, joista nautittiin ja iloittiin yhdessä.

Kesä,

ensi vuonna tapaamme taas,
siitä olen varma.

Se oli nukkumassa, kun menin sen luokse! :D

Sitten haukotutti oikein makeasti!

Kunnes sitten lopulta päätti poseerata hetken nätisti.

Kauneinta maailmassa. <3

212: Matelijanäyttely

Ihan pakko on nyt sitten tännekin fiilistellä, miten tänä päivänä kävimme äidin kanssa tutustumassa Matelijanäyttelyyn! https://www.facebook.com/Matelijanayttely?fref=ts . (Käykäähän ihmeessä tsekkaamassa facebookista!) Onko kellään muulla kokemusta samaisesta näyttelystä? Näyttelyhän on kiertänyt paikkakunnalta toiselle ja niin edelleen.

Mutta siellä sain koskettaa ja pidettyä käsissäni elämäni ensimmäisen kerran käärmettä sekä liskoa. Minä olen aina ollut aivan hullaantunut kaikkiin eläimiin, ja tarkoitan ihan kaikkiin. Pienestä pitäen olen katsellut kaiken maailman eläintarhaohjelmat ja ollut aina kiinnostunut kaikesta, mikä liittyy eläimiin. Ei olisi suurikaan ihme, jos joku päivä löytäisinkin itseni eläintarhan työntekijänä... Mutta takaisin näyttelyyn. Minun mielestäni näyttely oli todella mukava ja hieno, siellä oli paljon eri käärme-, lisko- ja hämähäkkilajeja, jotka kaikki olivat mielenkiintoisia. Suurimmiksi suosikeiksi tulivat silti iguaanit, joita näyttelyssä oli kolme kappaletta. Kaksi isompaa ja hieman rusehtavampaa sekä yksi pienempi ja paljon vihreämpi hyvinkin aktiivinen iguaani. Niiden touhuja oli tosi mukava seurata! Iguaanien lisäksi suosikeiksi pomppasi kuristajakäärmeet!

Iguaani.

Jo heti näyttelyn alkuvaiheessa sain käsiini pienen, ehkä noin parikymmentä senttisen nuoren boakäärme vauvan! Se oli todella suloinen, lämmin ja niin pehmeä, aivan kuin samettia. Tuntui kivalta, miten se kiemurteli kättä pitkin. Näyttelyssä oli todella mukavaa se, kun ihmiset saivat välillä käsitellä näitä suurenmoisia matelijoita, toiset ihan vapaaehtoisesti ja toiset taas yllättyneinä, kun näyttelynjärjestäjä laski käärmeen toisen kaulalle. :D Mutta siitä vauvaboasta vielä sen verran, että se oli kyllä maailman suloisin! Jo tässä ajassa olen ehtinyt ottaa netistä selkoa, minkälaista olisi omistaa käärme... Kyllä, aivan oikein, haaveilen omasta kuningasboasta! Ne eivät ole edes kovin kalliita ja niiden hoito olisi mukavaa ja helppoa. Ne tarvitsisi syöttää  aikuisena vain 2-4 viikon välein, poikasta useammin. Käärmeen touhuja olisi hauska seurata ja sitä olisi kiva käsitellä. Luin jopa netistä, että ne pitävät saunomisesta ja suihkussa käymisestä. Siispä käärme kaveriksi löylyihin vaan!

Kuningasboaan ihastuin sen takia, kun niiden luonteen kerrotaan olevan lempeä ja helppo käsitellä. Sen kanssa tulisi myös sitten helposti toimeen, kun se aikuisena kasvaa 2-3 metrin mittaiseksi. Luonnossa boat kasvavat suuremmiksi, jopa nelimetrisiksi, mutta vankeudessa ne jäävät yleensä pienemmiksi. Boa saavuttaa täysinäisen mittansa vasta 7-vuotiaina ja naaraat kasvavat koiraita isommiksi...

No mutta, tähän loppuun laitan vielä parhaimmat kuvat, mitä näyttelystä sain otettua. Meidän digikameralle oli suuri este terraarioiden verkko, joten vain osa kuvista onnistui. :D Näyttelystä vielä sen verran, että oli ihan huippua, kun sain mahdollisuuden päästä livenä näkemään nämäkin otukset. Tykkään!

Siinä se pikkuinen boavauveli on. < 3

Hurjan näköinen otus!

Luulisin, että tämä on vihreä puupyton. Todella upea laji!

Lisää iguaaneja.

Pikkuinen ja vikkelä geggo.

Kaunis lisko!

Tämä myös.

Iso, karvainen hämähäkki.

Vedessä luikerteleva käärme.

Kuningasboa, joka sattui myös olemaan sen pienen boan isä.

Toinen jättiläiskäärmeistä. Upean värinen!

Vihreä ja suloinen iguaani!

Pitkä häntä auttaa tasapainoillessa puiden oksilla! :D

Olenko ainoa, vai miksi minulla tulee niin dinosaurus mieleen tästä? :D

Tänään oli myös ihan nätti päivä, kun aurinkokin ehti paistaa pilvien lomasta jonkin aikaa. Syksy on saapunut jo aika päivää sitten, ruska on vallannut maiseman. Matelijanäyttelyn jälkeen kun tulimme takaisin kotiin, otin kissat pihalle ja päätin ottaa niistäkin kuvia, jotka myös onnistuivat ihanasti! :) Tuli suloisia kuvia, kun kissat kirmaili pudonneiden lehtien seassa. Kissojen kuvaamisen jälkeen menin myös Mossen luokse, joka torkkui sillä hetkellä hiekkakentällä. En lannistunut, vaan menin kamera kanssa yrittämään saamaan muutaman onnistuneen kuvan, edes muutaman. Hyvin kävi, Mosse heräsi ja sain kuin sainkin muutaman todella kivan kuvan Mossesta. Kauaa Mosse ei ollut poseerauskelpoinen, se haukotteli jonkin aikaa, sitten se käveli suoraa päätä pahki kameraan (linssilude) jonka jälkeen se lähti laitumelle kynimään olematonta ruohoa. Se kun on jo syönyt sieltä oikeastaan kaiken! :D  Mutta huomenna vasta lataan ne kuvat sitten tännekin nähtäväksi!