231: Loskan lapiointia + video

Toissa päivänä Mosse oli erityisen avuliaalla tuulella päiväsaikaan, kun kotiväen porukka oli muutenkin ulkosalla lapioimassa pihamaata äkillisen plussakelien saapumisen seurauksena. Tosissaankin nyt on ilmat ja länpötilat olleet kummallisia, tänäänkin satoi ihan vettä. Lunta on silti vaikka muille jakaa, ei se mitenkään pois sula, mutta vähän on huventunut hankien senttimäärä. Eniten ketuttaa taas kentän kunto. Ensimmäisenä päivänä kenttä meni liukkaaksi, toisena se jäätyi kovaksi ja nyt se on aivan loskainen. Tämän vuoden syksy ja alkutalvi on ollut sitten maailman kamalin hevosen liikuttamisen puolesta! Onneksi väliin on sentään mahtunut muutamia kivoja jaksoja, missä on pystynyt hevostakin ratsastamaan käyntitaluttelujen ja liinassa juoksuttamisen lisäksi...

Mutta takaisin toissapäiväiseen. Mosse tosiaankin halusi auttaa rautalapion kanssa touhuilussa. Se halusi auttaa lapioimaan lunta. ;) Mosse on aina ollut pikkuinen vauveli suunsa kanssa, se tykkää näperrellä kaikkea, milloin mutustaa ja nutustaa vanhoja nahkahanskoja, milloin aukaista tallissa kiinni seistessään riimunnarun solmut. Ei kannata erehtyä ulkosalla laittaa hevosta kiinni kovin heppoisin vetosolmuin... Joka tapauksessa Mosse on vain hyväntahtoisesti utelias suunsa kanssa, ei se ikinä näyki eikä pure taikka ole agressiivinen, vain lutuisen suloinen höppänä. Mossesta taisikin olla jokseenkin jännää kannatella rautalapion painoa sen ikiomalla ja vahvalla purukalustollaan. :D Sillä onhan hevosella puruvoimaa.

Lapioon tutustumisen jälkeen olin ottanut taskuun Mosselle porkkanaa mukaan. Ja mikäs sen parempaa, kuin iki-ihanat ja oranssit porkkananpalaset, jotka Mosse sai napsia omaan kitaansa?! Kuitenkin teetätin Mossellakin vähän töitä, se sai luvan venytellä selkäänsä alas päin (vaikka sen se tekeekin lähes joka aamu, omalla kissavenytyksellään! Se on pakko ikuistaa joskus kameralle!) sekä kääntää kaulansa kummankin kyljen puolelle. Tämänkin Mosse on jo oppinut ja venyttelee itseänsä aina kovin mieluisasti, kun palkintoherkkua on luvassa. :)

Videon äänimaailma on ihan omiaan, siitä ei kannata välittää sen kummemmin. 

Tämmöinen se on suurimman osan ajasta, normaali aasi, joka kulkee parhaiten eteen päin
porkkana kepin päässä ja nokan edellä. ;)

Tämmöinen kuuskytsenttinen porokomistuskin pystytettiin talon edustalla joulun alla seisoskelemaan. Vai onkohan
kauris.

230: 24.12.2013

Nyt en kyllä taas osaa sanoa, miksen ole omistanut lähiaikoina inspiraatiota kirjoitella tänne blogiin. Nyt täytyy taas ottaa ihan tavaksi alkaa kirjoittamaan tännekin postauksia useammin, aivan kuten ennenkin. Blogin kirjoittamisen sijaan olen sitten värkkäillyt muutamia muita juttuja tietysti jokapäiväisen hevosen hoidon lisäksi. Inspiraation lähdettä on eritoten ilmaantunut piirtämisen sekä palapelien rakentamisen puolelle. Lähiaikoina tilattiin äidin kanssa netistä muutamat mieluisat 1000:nnen palan palapelit. Ensimmäisen me kokosimme jo jokin aika sitten, vasta muutamia päiviä sitten aloitin seuraavan. En kuitenkaan yritä kauhealla kiireellä saada yhteen putkeen koottua kaikki 1000 palaa, vaan aina päivän mittaan teen vähän kerrallaan tai sen verran, minkä otaksun sopivaksi. 

Mutta seuraavaksi taas hevoseen. Yksi syy ehkä siihen, miksen ole blogia päivitellyt, on se, etten ole oikein tiennyt, mitä ajatella Mossesta. Kaikkihan jo tietää alkusyksyn kamalan pitkän tauon meidän ratsastuksestamme ja niin edelleen. Jotenkin nyt sitten kun kuitenkin tuli taas mahdollisuudet alkaa hevosta liikuttamaan, niin väliin on mahtunut muutamia todella mukavia kertoja, useimmat kerrat parin viikon ajan menikin sitten siihen, kun hevonen ei halunnut liikkua. Kyllähän siinä sitten alkaa ihan tosissaan jo miettimään, että entä jos se on tullut kipeäksi, ja sen vuoksi protestoi. Mutta toisaalta kun Mosse on päässyt syksyn helpolla ja kun hän taas yhtäkkiä joutuikin alkaa tekemään töitä, alkoikohan se ajattelemaan, etten nyt kuitenkaan viitsisi liikkua. 

Aatulta jouluterveiset! Kun ei tuo harmaa talvi-ilma inspannut ottamaan Mossesta joulutonttukuvia. Sanoin äidille, että entä jos otetaan auringonpaisteessa alkukeväästä jouluiset kuvat ensi vuodelle valmiiksi? En tiedä, olisiko kummoinen idea. Huominenkin on vielä aikaa, jos haluan tälle joulua ehtiä Mossestakin saamaan suloisia joulukuvia! ;)

Sinä eräänä ratsastuskertana sitten sain varmistuksen asiaan, ettei Mosse mikään kipeä kaveri ole. Nimittäin Mosse osaa vetää herneen nenään hirmu herkästi, ratsastaessa sille pitää olla hellä ja ystävällinen. Suutuspäissään tai hermostuneena sitä ei saa liikkumaan, jos heti alkutunnista menettää maltin. Mosse vaatii aikaa, jotta se lämpenee. Mutta siinäkin asiassa Mossella meni omien ajatuksien kanssa hieman yli! :D Eihän hevonen lämpeä, jos paikallaan seistään kentällä piittaamatta mistään, mitä ratsastaja sanoo tai pyytää, tai maanittelee, tai rukoilee... Siihen tilanteeseen minun ei auttanut tehdä mitään muuta, kuin istua siellä satulassa kun hevonen seisoo. Aina välillä annoin Mosselle nätisti ja hellästi pohjeavun, sillä tunnoton se ei ole kyljistä, vaikkei se pohjeapuihin reagoisikaan ja täten yhtään kovemmat pohjeavut taikka kantapään iskut eivät ole tarpeellisia, ainoastaan haitaksi, sillä sillä tavoin Mosse ainakin menee lukkoon ja ottaa ns. sotavaiheen päälle.

Tämä hiljainen ja rauhallinen tapa on ainoa, millä olen lopulta saanut Mossen toimimaan yhteistyöhaluisesti, eikä se ole suutahtanut. Netistä kun luin, tosin eri asian yhteydessä, mutta soveltamalla, että jos hevonen seisoo paikoillaan eikä liiku, niin antaa seisoa. Kyllä jokaisella hevosella jossain se raja menee, ihmisellä on tässäkin tilanteessa oltava se sitkeämpi osapuoli. Itse tietenkin jo varauduin monen tunnin mittaiseen episodiin, mutta arvatkaa vaan, kuinka ihmeissäni olin, kun ei me välttämättä seistykään kuin korkeintaan 30 minuuttia paikoillaan, kunnes Mosse huokaisten lähti kävelemään muutaman askeen. Silloin kehuin ja kiitin Mossea. Vielä muutaman kerran se jaksoi yrittää liikkumattomuutta muutamissa pätkissä, välillä suostui kävelemään ja sitten saattoikin pysähtyä. Mutta oma, sama ja varman rauhallinen taktiikka pysyi ja lopulta Mosse ravasi letkeästi, laukkasi reipasta kolmitahtista laukkaa, herkistyi pohje avuille ja samaan aikaan pystyin käyttämään istuntaani painoavujen kera taas kunnolla.

Nyt olenkin sitten pyrkinyt liikuttamaan Mossea mahdollisimman useasti, vaikka tänäänkin sillä oli vapaapäivä, kun jotenkin ei vaan saanut aikaiseksi nyt jouluaattona lähteä ratsastamaan sitä. Sen sijaan Mossekin on saanut herkutella oikein makoisalla, isolla ja punaisella omenalla! Tämän lauseen lopuksi, toivotan teillekin kaikille oikein hyvää joulua!

229: Pakkaskuvia

Pakkaset onneksi sitten loppuivatin lyhyeen. Tiistaina hevonen pääsi taas normaaliin tuttuun tapaan ulos päiväksi touhuamaan. Eilen myös pääsin kentällekin kokeilemaan, miltä ratsastus taas tuntuu ja mitä hevonen siihen sanoo. Mosse oli nimittäin aivan takuu varmasti lihakset kipeinä tässä vähän aikaa sitten, aikaa ennen tilsakumeja, kun hevonen on joutunut liukkain kengin tipsuttelemaan. Muutamaan päivään, kun Mosse ei sitten liikkunut enää selästä käsin lainkaan, mutta maastakäsin juoksuttaessa se kuitenkin uskalsi liikkua eikä näyttänyt olevan ongelmia. Silloin päätettiin pitää muutama päivä taukoa selästä käsin liikuttelusta. Silloin sitä lähinnä talutettiin ja ehdittiin sitä juoksuttaa puomienkin yli. Käväisimpä minä lopulta jo kuitenkin sen selässäkin, ilman satulaa kävelemessä. Samaan aikaan yritimme parhaamme mukaan venytellä ja vähän hieroakin Mossea.

Pienestä ratsastettamattomuustauosta oli selvästikin hyötyä, sillä eilen Mosse alkoikin jo rentoutumaan ja ravikin alkoi löytymään taas kivasti. Mutta sen huomaan, että Mosse ehti vetää vähän hernettä nenukkaan, kun silloin liukkailla yritin edes jotenkin saada sitä työskentelemään. Eilen Mosse keskittyi siihen, että saisi tilaisuuden protestoida. "Ähhähää, empäs liiku!" Vaan kun minäkin olin ovela, hievahtamatta ja yhtään ylimääräistä liiketta tai ratsastusapua en tehnyt, Mossella ei lopulta ollu mitään syytä alkaa kettuilemaan, joten tämänpä vuoksi poju alkoikin keskittymään pyytämiini ravi-käynti siirtymisiin ja samalla rentoutuen. :)

Nyt pakkasten jälkeen tuli lämpöiset kelit. Reilusti plussan puolella, jonkin sortin vettä siellä sataa ja piha meni luistinradaksi, vaikka lumessa onkin. :D Ovesta kun astuin ulos talliin mennessäni tänään iltapäivällä, niin arvaa vaan kun portaiden viimeisellä askeleella liukastuin, kaaduin polvilleni ja otin käsillä vastaan ja lopulta, en osaa edes sanoa, miten, makasin selälläni ja nauroin! Juuri näinhän siinä pitikin käydä No ei siinä mitään, minulla on muutenkin joskus tapana nauraa, kun sattuu, mutta ei ole kuolemanhätä... :D Vähän vain kihelmöi tapahtumahetkellä lyömiäni kohtia, enää niissäkään ei tunnu mitään. Mutta jostakin on tingittävä, Mossen suuren suuresta pelosta, katolta tippuvista lumista. Ratsastuksesta ei yksinkertaisesti olisi tullut mitään, eikä paljoa huvittanut alkaa edes yrittelemään, varsinkaan, kun ei olisi edes uskaltanut kuskata hevosta edes takaisin talliin pelkona, että lumikuorma tipahtaa niskaan...

Vielä pakkaspäiviin jos palaillaan, niin täytyihän sitä silloin muutamiakin kuvia ottaa Mossesta ja ulkoilutushetkestä... :D Eikä edes sormia palellut!

Suloinen poika!

Tuo ilme on niin hauska tässä. :D

Oksat maistuu hyviltä pakkasellakin.

Ja meillä on myös ikioma tallitonttu istuskelemassa tallin ikkunalla!

228: Joulukuu, pakkanen ja kuulumiset!

Jo kahdeksan päivää sitten sain avata ensimmäisen luukun, mistäpäs muustakaan, kuin suklaajoulukalenterista! Tänään on jo siis joulukuun kahdeksas päivä, jo viikko on vierähtänyt joulukuisissa tunnelmissa. Meidän sääolosuhteisiin kuulu tällä hetkellä lunta, lunta ja lunta. Lumitilanne on pysynyt samana, mutta silti se tuntuu, että sitä on aivan älyttömästi! Tässä jo jonkin aikaa olen myös miettinyt, että olisipa mukava saada taas vaihteeksi joku kavereistani ottamaan Mossesta viikonloppuna valoisan aikaan uusia kuvia... Vaikka vähän jouluisempiakin tonttuilu kuvia. ;)

Jotain uuttakin kuitenkin tähän elämään. Tänään ollaan kärvistelty kovissa pakkaslukemissa, tälläkin hetkellä taitaa olla samaa päivän huippulukemaa. Vaivaiset -27 taikka -28 astetta! Aamulla sentään oli vähän pienemmät lukemat, olisikohan ollut vain -23, mutta jokatapauksessa silloinkin oli jo liian kylmä, jotta hevonen olisi päässyt päiväksi ulos. Viisaina ihmisinä kuitenkin otin Mossen paksu talviloimi päällä narun päähän pihalle talutettavaksi jaloittelemaan, jotta veri kiertää jaloissakin asti, eikä hevonen vain tönköty karsinassa seistessään. Hyvän tovin, ehkä varttitunnin suuntiin, käveltiin rinnakkain tallin edusta - tontin portti- talli - portti tietä pitkin edestakaisin. Kävelytyksen jälkeen Mosse meni sitten vasta siivottuun ja puhtaaseen karsinaan takaisin oleskelemaan.

Päivällä joskus kahden jälkeen kävin taluttelemassa Mossen uudelleen pihamaalla, tällä kertaa varustauduin kylmää vastaan itsekin hivenen paremmin, ehkä puoliteholla nyt kuitenkin. Kyllä suomalaisella sisulla pakkasen kestää! Nyt jo kovemmissa pakkaslukemissa alkoi aikaisemmin sormia paleltaa, mutta siellä me vain kumpikin käveltiin pihalla. Ja hyväähän se tekee Mosselle, kun ei tarvitse kaiken aikaa tallissa seistä. Varsinkin, kun Mosse käveli oikein letkeästi ja isoin liikkein. Varmasti auttaa siihenkin, ettei jalat kuumene taikka turpoa pelkästä karsinassa seisomisesta, ainakin mitä nyt olen tunnustellut jalkoja, niin hyvänä ovat tämän päivän pysyneet. :) Huomennakin taitaa olla vielä samanlaiset pakkaslukemat ja hevosen ulkoilut jää lyhyempiin sessioihin... Onneksi on lämmin talli, jonne on mukava mennä aina hevoselle heiniä antamaan ja porkkanoita syöttelemään!

Vielä se, että maanantaina Mosse sai kuin saikin uudelleen kavioiden vuolun, kengityksen ja kumitilsat! Nyt on taas hyvä meno hevosellakin ja ompas se ollutkin mukavaa, kun ei ole tarvinnut katsella jumalattoman korkeita jääpaakkuja kavioiden alla...

Laitetaas kissaa vaihteeksi poseeraamaan!