215: O.T.E Hieronta

Torstaina Mosselle olikin suunnitteilla hieman erilaista touhua. Nimittäin tuttu kengittäjämme on vastikään käynyt hevosten O.T.E Hieronnan kurssin, joka toisin sanoen on lihaskalvojen venytystekniikka, jolla helpotetaan erilaisia kiputiloja. Ajattelimme, että tottahan toki me Mosselle otetaan tälläinen tilaisuus käyttöön, kun on mahdollista! Käsittely on yleensä kolmikertainen ja seuraava käsittely ensimmäisestä tehdään parin viikon sisään. Käsittelykertojen jälkeen  hevonen saattaa pysyä puoli vuottakin siinä kunnossa, ennen kuin hommaa olisi tarvis toistaa. Käsittelyn jälkeen on hevosella pidettävä pari lepopäivää, ja niin myös teimme Mosselle. Torstaina kun käsiteltiin, perjantain ja lauantain Mosse oli vapaalla. Kävimme vain mussuttamassa viereiseltä pellollta viimeisiä syksyisiä heiniä sekä harjailin ja rapsuttelin Mossea.

Jonkin verran opin käsittelyn aikana tajuamaan, mistä hommasta tässä oli kyse, mutta tietenkään en osaa kertoa siitä täydellisin termein. Joten, siksipäs kaikki halukkaat voivat tutkia asiaa netisä lukemalla, esimerkiksi tästä linkistä: http://www.hevilo.fi/OTEhieronta.htm. SUOSITTELEN, että luette ihan aikuisten oikeasti tuon linkin, jotta tajuatte asian. :D Joka tapauksessa, kyse on hevosen lihaskalvoista, joita hellävaraisesti ja pienin liikkein hierotaan jolla lihakset saadaan rentoutumaan ja jolla on vaikutusta hevosen koko elimistöön. Käsittely tehdään sen takia kolmessa osassa, koska hevosen aineenvaihdunta lähtee liikkeelle ja joka voisi muuten saada voimakkaan reaktion aikaan.  Toistan, lukekaa linkistä, koska ei minun ole mitään järkeä niitä kaikkia asioita tänne kopioida!

Ensimmäisellä kerralla käsiteltiin Mossen takaosa. Huomioitavat seikat olivat takajalkojen alempien lihasten kireys sekä selän nikamien pienen pieni "kohoaminen" lautasten edessä. Omat aivot lyö nyt ihan tyhjää, enkä parempaa kuvausta saa aikaan. Syynä yksinkertaisesti se, että jossain on/oli pientä jumitusta lihaksistossa, jonka vuoksi näin on käynyt. Mutta korostan, ja aivan kuten kengittäjäkin korosti, ei kyse ole mistään suuremmasta. Joten ei tarvinnut olla huolissaan, vaikka ensin ajattelin, että olenpas minä surkea hevosen omistaja ja ratsastaja. Mosse-parka! :D Joten tätäkin käsittelyä voisi vain kutsua hevosen hyvän kunnon ylläpitämiseksi, joka auttaa ja ehkäisee lihaksistossa ilmeneviä ongelmia.

Mossekin nautti  käsittelystä aivan silmittömästi! Mossella on aina ollut edellisten omistajienkin aikaan kaiken maailman hieronat ja akupunktiot, joten senkin vuoksi Mossekin nautti, vaikka ensin välillä ihmettelikin, että mitä tässä oikein tehdään.Lopulta Mosse rentoutuikin niin paljon, että polvetkin alkoi ihan notkumaan. Yhdessä vaiheessa Mosse auttoi myös itse itseään, kun venytteli koko selkärankansa kaulaansa myöten suoraksi. Se oli niin hauskan näköinen! Tästä käsittelysta on varmasti apua ja ensi kerralla otetaan käsittelyyn kaulan lihaksisto ja etupäätä(kin?). Kuusamo kun on kyseessä, ei tänne noin vain saa kaiken maailman hevosten homeopatioita. Jos vain pystyisikin kaiken maailman hierojat kutsumaan kotiin, sen kyllä tekisin, jotta Mosse pysyisi superhyvänä!

Nyt käsittelyn ja vapaiden jälkeen Mosse on ainakin käynnissä kävellessä astunut etukavion jäljen yli noin 10 cm takakaviollaan. Ainakin omaan silmään katsoen Mossen takajalat astuvat mielestäni pidemmälle eteen. :) Ja innostuihan se taas tänäänkin juoksemaan laitumella kunnon spurtteja, vaikka aikaisemmin päivällä käytiin tunnin kävelymaastolenkkikin!

214: Muutaman päivän kuulumiset

Alkuun voisin kertoa heti sen, miten sunnuntaina aloitimme Mossen kanssa taas liikuttamisen. Lähdinkin suunnitelmien mukaan kävelemään maastoon ja nimen omaan pelkästään kävelemään. Ilma oli jälleen kerran tajuttoman hieno, aurinko paistoi ja lämpöä oli yli kuudentoista asteen. Vaikea käsittää, että syyskuun puolessa välissä on ollut näin hyvät säät! Maaston alkuvaiheessa jäimme tutkailemaan mielenkiinnolla porolaumaa, joka on asunut alkukesästä asti näillä seuduilla. Siellä se valkoinen ja niin kaunis sarvipääkin oli ja tutkaili samalla mitalla takaisin, mitä me Mossen kanssa sitä. Mosse tykkäsi vain seistä ja katsella, kun porotokka touhusi vajaan parinkymmenen metrin päässä. :D Pian jatkoimme matkaa tarpeeksi kauan seisomisen jälkeen. Kävimme siis kävelemässä alusta loppuun sen saman, tutun, ja aikaisemman reitin, mitä ollaan jo niin monesti menty. (Varmaan tiedätte, mitä tarkoitan.) 

Mosse ei heti aluksi kävellyt mitä rennommin, vaan kuulosteli metsään korvat hörössä. Hieman ennen puolta väliä matkaa Mosse alkoikin sitten kävelemään ihanan reippaasti, jolloin omat vatsalihakset sekä olkapää/hartialihakset joutuivat koville! Loppumatka käveltiinkin aivan löysin ohjin. Mosse pääsi venyttämään kaulaansa ja samalla kaikkia lihaksiaan ja vieläpä kävelikin niin reippaasti, jolloin kävelylenkki teki varmasti hyvää. Ja mukavaakin siellä oli, kun rentona mennä puksutettiin metsätietä eteen päin. :)

Maanantaina Mossella oli kengitys. Kavioiden vuolun jälkeen päätimme laittaa vielä normaalit kesäkengät jalkaan, sillä hokkikengät laitetaan vasta sitten, kun oikeasti tarve vaatii. Nyt on ollut niin hyvät kelit ja toivottavasti on vielä pitkäänkin, niin saa vielä loppusyksyn/alkutalven harrastaa Mossen kanssa kunnolla, ennen kuin maat jäätyy ja sen seurauksena joudutaan olla ratsastamatta kentän vuoksi. Silloin liikutusvaihtoehtoina taitaa ollakin vain maastopolut! :D Mutta nyt on taas Mossella oikein sievät ja hienot kaviot, joilla sitten passaakin juoksennella kevyesti jalkoja nostellen. Nimittäin tänään Mosse innostui juoksemaan laitumella. Vähän väliähän se aina saa pieniä hepulikohtauksia, mutta tällä kertaa Mosse oikeasti juoksi pidemmän aikaa, varmaan yli puolet pidempään mitä tavallisesti. Mossen kunto on varmaankin kohonnut, kun ollaan maastossakin käyty välillä laukkailemassa kesän mittaa... ;) Tällä kertaa ehdin ottaa kamerankin mukaan ja kuvata videolle sen spurttailut. Hitsit, miten suloiselta se näytti ja se vieläpä hirnuikin useaan otteeseen juostessa!

Jo vanhempi hyppykuva, mutta yksi isoimmista esteistä. mitä Mossen kanssa ollaan hypätty! 90 cm okseri. :) Ja koulusatulan kanssa, tuolloin kun emme vielä omistaneet estepenkkiä... :D

Eilen eli tiistaina kuitenkin ratsastin Mossen kentällä. Ennen kuin lähdin ratsastamaan, olin kantanut sinne viisi puomia sekä kavalettipalikat. Alkutunnista lämmittelyjen jälkeen en kuitenkaan heti alkanut tulemaan puomeja, vaan keskityin ihan kouluratsastukseen. Harjoittelimme pohkeenväistöjä ensin käynnissä, jotka onnistuivat mielestäni hyvin. Hevonen pysyi suorana ja otti hyvät ristiaskeleet sekä etu- että takajaloilla. Samalla keskityin erityisesti omaan istuntaani, oman katseeni suuntaan ja apujen käyttööni ja ainakin omasta mielestäni tunsin kaikissa niissä kokevani parannusta entiseen. Pian tulimme väistöjä ravissakin, ja vaikkeivat ne heti onnistuneet yhtä hyvin kuin käynnissä, muutaman toiston jälkeen tultiin todella hyviä pätkiä, että olin aivan ihmeissäni! Hyvä minä, hyvä Mosse! :)

Pohkeenväistöharjoittelujen jälkeen aloinkin ratsastamaan ravissa viittä puomia suoralla uralla, joiden välinä oli 1,5 metriä. Tämän välin olen omaksunut Mossen raviaskeleille sopivaksi. Tein sellaista, melko sykettä nostavaa harjoitusta, missä tultiin reippaassa ravitempossa puomit, puomien jälkeen laukannosto, laukassa pääty-ympyrä ja ympyrän jälkeen uralle, jonka puolessa välissä siirtyminen takaisin raviin jonka jälkeen tultiin taas puomit. Seuraavaksi puomien jälkeen nostin laukan, mutta nyt tultiinkin keskihalkaisijalle laukanvaihdon kera ja suunta vaihtui ja sama harjoitus siihenkin kierrokseen. Jossain vaiheessa puomit korotettiin kavaleteiksi, jotta Mosse nostelisi vielä vähän korkeammalle jalkojaan. Tämä harjoitus oli mielestäni oikein tehokas ja hyvä, siinä tapahtui useampi eri asia ja varsinkin tämä treeni oli kunnon kannalta hyvä, Mossehan ihan puuhkutti ja sen syke nousi.

Lopputunnista Mossen hengähtämisen jälkeen hyppäsimme muutaman kerran esteen, mikä rakennettiin kavaleteista. Ensin este oli ristikko, joka hypättiin kumpaankin suuntaan muutaman kerran. Ristikon jälkeen este korotettiin pieneksi pystyksi, joka oli korkeudeltaan 70 cm:n luokkaa. Senkin hyppäsimme muutamaan otteeseen kumpaankin suuntaan. Minulla oli vain koulusatula alla, mutta ei siitä haittaakaan ollut! :D Onhan tuota tullut jo ennenkin tuolla satulalla hypittyä, joten ei se haitannut meidän menoamme. Lopuksi otettiin enää loppuravit  ja loppukäynneiksi tulin alas satulasta, joka riisuttiin sitten pois ja talutin Mossen kentällä loppukäynneiksi. Tallissa juottamisen ja pienen mutkan käymisen jälkeen letkutimme Mossen jalat kylmällä vedellä viilennykseksi, jonka jälkeen poni pääsikin jo pihattokarsinaan yöpymään, kun kellokin oli jo sen verran.

Huomiseksi onkin sitten luvassa jotain ihan muuta, josta kyllä kerron sitten! 

213: Syksyinen kuvapostaus

Yö toisensa jälkeen haihtuu lämpö kesän,

tilan antaa syksyn sateille, tuulille, putoaville lehdille.

Mieleen painuu muistot kuukasien,

kaikki ne hetket, joista nautittiin ja iloittiin yhdessä.

Kesä,

ensi vuonna tapaamme taas,
siitä olen varma.

Se oli nukkumassa, kun menin sen luokse! :D

Sitten haukotutti oikein makeasti!

Kunnes sitten lopulta päätti poseerata hetken nätisti.

Kauneinta maailmassa. <3

212: Matelijanäyttely

Ihan pakko on nyt sitten tännekin fiilistellä, miten tänä päivänä kävimme äidin kanssa tutustumassa Matelijanäyttelyyn! https://www.facebook.com/Matelijanayttely?fref=ts . (Käykäähän ihmeessä tsekkaamassa facebookista!) Onko kellään muulla kokemusta samaisesta näyttelystä? Näyttelyhän on kiertänyt paikkakunnalta toiselle ja niin edelleen.

Mutta siellä sain koskettaa ja pidettyä käsissäni elämäni ensimmäisen kerran käärmettä sekä liskoa. Minä olen aina ollut aivan hullaantunut kaikkiin eläimiin, ja tarkoitan ihan kaikkiin. Pienestä pitäen olen katsellut kaiken maailman eläintarhaohjelmat ja ollut aina kiinnostunut kaikesta, mikä liittyy eläimiin. Ei olisi suurikaan ihme, jos joku päivä löytäisinkin itseni eläintarhan työntekijänä... Mutta takaisin näyttelyyn. Minun mielestäni näyttely oli todella mukava ja hieno, siellä oli paljon eri käärme-, lisko- ja hämähäkkilajeja, jotka kaikki olivat mielenkiintoisia. Suurimmiksi suosikeiksi tulivat silti iguaanit, joita näyttelyssä oli kolme kappaletta. Kaksi isompaa ja hieman rusehtavampaa sekä yksi pienempi ja paljon vihreämpi hyvinkin aktiivinen iguaani. Niiden touhuja oli tosi mukava seurata! Iguaanien lisäksi suosikeiksi pomppasi kuristajakäärmeet!

Iguaani.

Jo heti näyttelyn alkuvaiheessa sain käsiini pienen, ehkä noin parikymmentä senttisen nuoren boakäärme vauvan! Se oli todella suloinen, lämmin ja niin pehmeä, aivan kuin samettia. Tuntui kivalta, miten se kiemurteli kättä pitkin. Näyttelyssä oli todella mukavaa se, kun ihmiset saivat välillä käsitellä näitä suurenmoisia matelijoita, toiset ihan vapaaehtoisesti ja toiset taas yllättyneinä, kun näyttelynjärjestäjä laski käärmeen toisen kaulalle. :D Mutta siitä vauvaboasta vielä sen verran, että se oli kyllä maailman suloisin! Jo tässä ajassa olen ehtinyt ottaa netistä selkoa, minkälaista olisi omistaa käärme... Kyllä, aivan oikein, haaveilen omasta kuningasboasta! Ne eivät ole edes kovin kalliita ja niiden hoito olisi mukavaa ja helppoa. Ne tarvitsisi syöttää  aikuisena vain 2-4 viikon välein, poikasta useammin. Käärmeen touhuja olisi hauska seurata ja sitä olisi kiva käsitellä. Luin jopa netistä, että ne pitävät saunomisesta ja suihkussa käymisestä. Siispä käärme kaveriksi löylyihin vaan!

Kuningasboaan ihastuin sen takia, kun niiden luonteen kerrotaan olevan lempeä ja helppo käsitellä. Sen kanssa tulisi myös sitten helposti toimeen, kun se aikuisena kasvaa 2-3 metrin mittaiseksi. Luonnossa boat kasvavat suuremmiksi, jopa nelimetrisiksi, mutta vankeudessa ne jäävät yleensä pienemmiksi. Boa saavuttaa täysinäisen mittansa vasta 7-vuotiaina ja naaraat kasvavat koiraita isommiksi...

No mutta, tähän loppuun laitan vielä parhaimmat kuvat, mitä näyttelystä sain otettua. Meidän digikameralle oli suuri este terraarioiden verkko, joten vain osa kuvista onnistui. :D Näyttelystä vielä sen verran, että oli ihan huippua, kun sain mahdollisuuden päästä livenä näkemään nämäkin otukset. Tykkään!

Siinä se pikkuinen boavauveli on. < 3

Hurjan näköinen otus!

Luulisin, että tämä on vihreä puupyton. Todella upea laji!

Lisää iguaaneja.

Pikkuinen ja vikkelä geggo.

Kaunis lisko!

Tämä myös.

Iso, karvainen hämähäkki.

Vedessä luikerteleva käärme.

Kuningasboa, joka sattui myös olemaan sen pienen boan isä.

Toinen jättiläiskäärmeistä. Upean värinen!

Vihreä ja suloinen iguaani!

Pitkä häntä auttaa tasapainoillessa puiden oksilla! :D

Olenko ainoa, vai miksi minulla tulee niin dinosaurus mieleen tästä? :D

Tänään oli myös ihan nätti päivä, kun aurinkokin ehti paistaa pilvien lomasta jonkin aikaa. Syksy on saapunut jo aika päivää sitten, ruska on vallannut maiseman. Matelijanäyttelyn jälkeen kun tulimme takaisin kotiin, otin kissat pihalle ja päätin ottaa niistäkin kuvia, jotka myös onnistuivat ihanasti! :) Tuli suloisia kuvia, kun kissat kirmaili pudonneiden lehtien seassa. Kissojen kuvaamisen jälkeen menin myös Mossen luokse, joka torkkui sillä hetkellä hiekkakentällä. En lannistunut, vaan menin kamera kanssa yrittämään saamaan muutaman onnistuneen kuvan, edes muutaman. Hyvin kävi, Mosse heräsi ja sain kuin sainkin muutaman todella kivan kuvan Mossesta. Kauaa Mosse ei ollut poseerauskelpoinen, se haukotteli jonkin aikaa, sitten se käveli suoraa päätä pahki kameraan (linssilude) jonka jälkeen se lähti laitumelle kynimään olematonta ruohoa. Se kun on jo syönyt sieltä oikeastaan kaiken! :D  Mutta huomenna vasta lataan ne kuvat sitten tännekin nähtäväksi!

211: Rokotustauko

Sitten viime tiistain Mosse on ollut liikutusvapaalla, nyt jo pari päivää ja on vielä seuraavatkin pari. Vasta sen jälkeen otetaan muutama päivä kevyesti liikuntaa, ensimmäiseksi varmaankin vain rento ja melko lyhyt kävelymaasto ja sen jälkeen jotain muuta kevyttä. Mosselle annettiin siis tiistai-iltapäivänä sen aikaisemman rokotteen tehostus, jonka vuoksi ollaankin sitten "rokotustauolla". Rokotus sujui täysin moitteitta ja palkaksi Mosse sai leipäpaloja, joita myös eläinlääkärin mukana olleen nuori poika syötteli muutaman leivän hepalle. Nyt ei sitten ole taas huolta Mossen rokotuksista pitkään aikaan, vasta seuraavan kerran keväänä. Nyt olisi vain ajankohtana kengitys, ihme ja kumma, kengät ovat kyllä tosiaan pysyneet jalassa kaiken aikaa, mutta onhan tästä jo ne pari kuukautta vierähtänyt. Mossen kaviot kasvavat kauhean hitaasti, eivätkä ole nytkään edes ylipitkiksi menneet. Onhan ne tietty levinnyt pyöreämmän muotoisiksi kuudensadan kilon painon alla ja haperon kavionlaadun vuoksi vähän reunoista lohkeillut, mutta muuten hyvässä kunnossa.

Ollaan vaan tässä pähkäilty, että mitäs me keksitään laittaa Mossen kavioiden alle nyt, kun on syksy ja ei enää mene kauaa, kun saattaa tulla huonot ja jäiset kelit. Nyt on jo syyskuu ja viime vuonna maa jäätyi lokakuussa. Tuskin hyvää laittaa enää normaaleja kenkiä, ajateltiin laittaa hokkikengät, muttei sentään vielä hokkeja. Hokki-reikien paikalle laitettaisiin tulpat, jotka olisi sitten helppo ottaa pois, kun hokeille tulee tarvis. Siinäkään ei olisi mitään järkeä, että Mossella olisi hokit alla vielä hyvillä keleillä. Nythän on ollut aivan mahtava syksy, ei ole satanut ja päivällä on ollut melkein yhtä lämmintä, kuin kesäpäivinä konsanaan. Mosse on saanut olla päivöt kaiken aikaa ilman loimea ja kerätä D-vitamiinia talteen auringossa torkkuessaan. Öisin on vain ollut välillä kylmempää, muutamia kertoja on käynyt hallakin kyläilemässä.

Mosse asuu vielä pihattotallissa ja kylminä öinä olemme pukeneet sen ylle fleece-loimen, jonka alla se pysyy kyllä lämpimänä. Ja muutenkin pihattotallissa on niin ihanan lämmin (ja ihan oikeasti siellä on lämmin!), kun  ovet laitetaan illalla kiinni ja Mosse jää sinne yöksi lämmittämään karsinaansa! Se fleece-loimi, mitä Mosse on nyt käyttänyt, on niin älyttömän ihana ja upea! Se näyttää niin lutuiselta Mossen päällä, vai pitäisikö sanoa toisinpäin, että Mosse näyttää niin lutuiselta se päällänsä. Oli miten oli, kyseessä on siis se musta Valence Checkin -loimi, missä on ruskearuutuiset reunukset valkoisin ja ruskein kaistalein jne. Kyseessä siis tämä loimi! Tuo loimi päällä Mosse näyttää niin jalolta ja hienolta ja samaan aikaan Mosse näyttää hoikalta ja sporttiselta. :D Mosse on muutenkin nyt kyllä hyvässä kunnossa, ei ole liikaa ylimääräistä masua olematta siltikään laiha. Mutta joka tapauksessa, tuo loimi on ehdottomasti ykkönen ja lemppari!

Aasi mikä aasi, silti niin hulvattoman näköinen! :D

Taitaa olla jokin tilannekuva.

Möhköfantti. <3

210: Sunnntain uuden maastoreitin katsastus.

Joo, äitikin jo nauroi, että joka postaus näyttää olevan vaan maastoilusta... :D No, ehkei nyt ihan kuitenkaan, mutta minkäs minä sille voin, että aina maastoillessa on niin mukavaa ja siitä tekee mieli kirjoittaa. Varsinkin nyt, kun kävimme sunnuntaina Mossen kanssa katsastamassa uuden maastoreitin. Kaikista maastoilupostailuista huolimatta en ole unohtanut kouluratsastusta, sitähän me pääsääntöisesti treenaillaan aina. Tälläkin viikolla Mosse on kulkenut todella mukavasti! Maanantaina ja tiistaina ratsastettiin koulua, kumpanakin päivänä hieman eri harjoituksia. Tänään menin Mossen kanssa ilman satulaa ja ratsastelimme ja teimme eri asioita, vaikka hevonen saikin tällä tunnilla kulkea rennommassa muodossa kaula pidempänä. Mosse ei koskaan ennen tuntunut niin pehmeältä ja rennolta sekä taipuisalta. Kuten itse kutsuin sitä, pehmeäksi banaaniksi. Se oli niin herkkä ja pehmeä kyljistä, pidätteet toimivat kuin unelma ja se todellakin oli hyvin ketterä puolelta toiselle! :D Muun muassa kaikki siirtymiset kaikista askellajeista sujuivat kuin unelma. Ilman satulaa kun istuin, yritin samalla opetella laskemaan ja tuntemaan hevosen askeleet kaikissa askellajeissa. Tunnin päätteeksi Mosse oli todella tyytyväinen polle!

Jos nyt sitten seuraavaksi hypättäisiinkin viime sunnuntain ajankohtaan. Nyt on kesän aikana tullut maastoiltua todella mukavasti, oikeastaan viikottain, joten ei tämäkään viikko ollut poikkeus. Vaan tällä kertaa ei lähdettykään sille tutulle reitille, vaan aivan eri ilman suuntaan! Se reitti on ollut tiedossa jo kauan, mutta sinne kun ei ole tullut lähdettyä aikaisemmin siitä syystä, että sinne kun olisi pitänyt kävellä tien laitaa pitkin, jyrkkää mäkeä ylös jota ennen oli vieläpä tiukka mutka ja 80 km/h nopeusrajoitus. Siihen vielä päälle rekkaliikenne, niin ei kyllä huvittanut lähteä. (Ei kukaan ole muuten sattumoisin nähnyt Hevoskuiskaaja-elokuvaa?) Vaan eräänä iltana naapurimme tuli heppahullun tyttönsä kanssa tervehtimään Mossea ja siinä samalla tuli puheeksi, että juurikin siellä suunnalla olisi aivan mahtavia maastoja, kangasmetsää ja pehmeää metsätietä. Kesällä kävin yhden kerran siellä suunnalla pyöräilemässä ja ihailemassa, kuinka mukavaa siellä olisi hevosen kanssa mennä. Sitten naapuri mainitsikin, että sinne pääsee kinttupolkua pitkin ilman, että tarvitsisi tietä pitkin mennä. JES! Ilman tätä tietoa emme olisi vieläkään päässeet sinne suunnalle. :)

Sunnuntaina lähdettiinkin sitten porukalla minä ja Mosse, äiti sekä isä etsimään sitä kinttupolkua. Vähän matkaa tietä pitkin joka tapauksessa käveltiin, mutta vain sen verran, että päästiin oikeaan paikkaan, mistä polku alkaisi. Ei tarvinnut mennä lähellekään hurjaa mäkeä. Polku löytyi, vaikka ensin ihmettelimmekin yhdessä, että voiko se tämä olla. Olihan se juuri oikea reitti, joka kulki vähän matkaa metsässä melko läheltä tietä joka kuitenkin sitten siirtyi syvemmälle metsään ja jonkin ajan päästä oltiinkin jo tutuilla maisemilla, mitkä viime kesältä muistinkin. Eteen avartui korkea harjanne, jonka laidassa meni polku jota pitkin kävelimme ja lopulta pääsimme päätielle. Ja siellä sitten riittääkin reittejä moneksi tunniksi! Siellä on mäkiä, eli hyvät mäkitreenitkin on taattu. Siellä on kivoja maisemia, suolampia, kangasmetsää marjoineen, hiekkatietä, metsätietä, soratietä... Aivan täydellinen maastoreitti! Ja vielä vuosia sitten itkettiin Aatun omistuksen aikaan, että kun ei ole missään kunnollisia maastoja ja tietä pitkin pitäisi pitkiä matkoja kävellä. Enään ei tarvitse, vaan maastoilu mahdollisuuksia on avautunut ihan älyttömästi ja vieläpä kuultiin, että samalla suunnalla pääsee muutaman mutkan kautta hyvälle järvelle, missä on hiekkapohja. Sinne ollaan ihan varmasti ensi kesänä Mossen kanssa lähdössä! <3

Vielä sunnuntain maastosta sen verran, että tällä kertaa ratsastimme vain käyntiä. Koko tietä ja reittejä ei edes menty loppuun asti, eikä kyllä olisi tarvinnutkaan. Reissu kesti puolitoista tuntia ja Mosse sai hyvän kävelymaaston. Yksi juttu on pakko mainita, joka liittyy karhuun. Täällä suunnalla on vuosien ajan ollut karhuhavaintoja, joten ei ollut edes yllätys, että juuri meidän mennessämme maastoon kuului yksi karhumainen örähdys. Heti siellä kuulimme kaikki, miten korppilauma raakkui, ja eikös olekin niin, että korpit ovat karhujen kavereita. Ratsastimme juuri harjanteen päälle mäkeä pitkin, kun kaikki kuulivat sen örähdyksen. Ääni kuului onneksi melko kaukaa, mutta karhu ei silti ollut haistanut meitä vasta kuin sen jälkeen, kun nousimme harjanteen päälle. Äiti jäi muka keräilemään puolukoita ja me muut pysähdyimme tietysti siihen vähän aikaan juttelemaan. Hauskin juttu oli se, että kaikki me kuulimme sen äänen, mutta kukaan ei sanonut mitään. Taisi olla niin, että äiti ei uskaltanut sanoa, minä en halunnut edes ajatella sen enempää asiaa ja iskäkin kuuli sen, mutta halusi epäillä Mossen suolistoääniä. Vasta kotona myöhemmin otimme asian puheeksi. Ja Mosse, se ei ollut moksiskaan, tuskin edes ajatteli asiaa. Mussutti vain kanervia/puolukoita mitä ikinä mussuttikaan. :D

Minua ei metsässä mentäessä karhut niinkään pelota, kunhan väistävät ihmistä niin sillä hyvä. Ja suomalaiset karhut ovat muutenkin melko pienikokoisia, naaraskarhut varsinkin, joten senkin vuoksi voi olla, etten niin kauheasti niitä pelkää. Urokset nyt ovat hieman eri asia, mutta esim amerikkalaisiin harmaakarhuihin ja Kodiakin karhuihin verrattuna suomalaiset ruskeakarhut eivät ole suurikokoisia, vaikka voivat tietysti aiheuttaa suurta vahinkoa kynsillään ja vahvoilla leuoillaan. Joka tapauksessa, minä en niinkään karhuja pelkää, jos sellainen metsätiellä vastaan sattuu, niin minkäs sille mahtaa. Suomessakin vain yksi ihminen on kuollut karhun kynsiin sadassa vuodessa. Mutta kaikista eniten minua kiinnostaisi se, että miten Mosse reagoisi karhun nähdessään. Pinkaisisiko se pakoon pölypilven saattelamana vai jäisikö se toljottamaan sitä kauhun vallitessa vai luulisikohan se sitä kenties, koiraksi? :D Mosse kun on muutenkin niin rauhallinen sekä rohkea poika, joka säikähtää ainoastaan vain säpsähtämällä paikoillaan, joten en osaa sanoa. Tietenkään en toivo, että tuommoista tilannetta koskaan tulisi vastaan!

Loppuun vielä muutamat kuvat, mitä äiti puhelimenkameralla sattui näpsäisemään.

Reitti päättyi oikeastaan tähän jokeen sekä siltaan, minkä yli ei hevosen kanssa kannata mennä sen takia, koska kaviot tökkäisivät helposti lankkujen välissä oleviin melko leveisiin rakoihin. Mutta ei onneksi sen väliä, sillä reitti loppui muutenkin siihen! :)

209: Hannoveraner 22

Kuka muuten ymmärtää tai hoksaa, mitä otsikko Hannoveraner 22 tarkoittaa?

Lauantaina hyvä ystäväni Jaana tuli meille yöksi. Lauantai iltana katsoimme yhdessä Madagascar 3 -leffan vasta ensimmäistä kertaa! Kumpikaan meistä ei ollut katsonut sitä aikaisemmin, joten mikäs sen parempi leffa kera kaikkien herkkujen. (Sipsien, suklaan, limsan, karkkipussien...) Leffa oli tosi hyvä, ihan paras, täytyy jopa sanoa! :D Vieläkin soi päässä se kohta, missä Marty ja hänen hienot pilkkunsa ja afroperuukkinsa kanssa laulaa: "Ta ta da da da ta ta da da da, afrosirkus, afrosirkus, pilkkuja , pilkkuja AFRO!" Tosin katsoimme leffan englannin kielisenä ja pilkkujen sijaan siinä laulettiin ne englanniksi, eli polka dots. Mutta joka tapauksessa jäi päähän soimaan vielä seuraavaksikin ja sitä seuraavaksi päiväksi!

Sunnuntaina lähdettiinkin hyvän tovin aamun sarastuksen jälkeen, joskus yhdentoista maissa, kameran kanssa liikenteeseen. Pyöräilimme ihan lähimatkan päässä olevalle autiotalolle, minkä takaa avautui iso maisema vanhaa peltomaisemaa. Siellä sitten otettiin muutamia kuvia ennen kuin pyöräiltiin takaisin meille kotiin päin. Saman tien hain Mossen talliin harjattavaksi, jotta näyttäisi mahdollisimman hienolta odottavaa kuvaussessiota varten. Puin Mosselle myös uuden ja käyttämättömän otsapannan, missä on hienoja, neliönmuotoisia ja hopeisia laattoja rivissä. Se päällä Mosse näytti niin upealta! Ja tällä kertaa Mosse olikin suorastaan harvinaisuus, koskaan tätä päivää ennen ei Mosse ole seissyt niin ryhdikkäänä ja pää pystyssä. Nyt Mosse näytti oikeasti isolta hevoselta, eikä vain pieneltä luttanalta ja muhkulta poninpylleröltä. Tällä tavoin, kun Mosse seisoo, saa kuvista paremmin käsityksen sen koosta. Mossen kiltti olemus huijaa ihmeen paljon ja se välillä tuntuukin aivan pieneltä.

Pellolla oli jokin tämmöinen torni, olisikohan ollut lintutorni tai Jaanan epäilyksenä passipaikka... :D

Minun, rakas iso hevoseni! <3

Maailman suloisin otus. <3

Mitäs mieltä olette kuvista? Mikä on teidän ehdoton lempparikuvanne näiden joukosta? :)

Sunnuntaina tapahtui myös muutakin, mutta sen kerron eri postauksessa, todennäköisesti huomenna!