lauantai 27. huhtikuuta 2013

181: Happy birthday, Mosse!

Mosse täytti tänään neljätoista vuotta! Tänään on siis Mossen syntymäpäivä, herra täytti 14 vee! Vaikka Hippokseen onkin merkitty Mosselle väärä päivämäärä, niin passissa lukee geburtsdatum 27.4.1999... Pitää korjata se vielä täältä blogin esittelysivultakin, hehheh. Mutta paljon onnea Mosse-kullalle! Neljästätoista ikävuodesta huolimatta Mossella riittää energiaa. ;) Tänäänkin taas juoksi kuin mikäkin nuori vauveli.


Wunderbaum
synt. 27.4.1999

nyt 14-vuotiaana elelevä 
hieno hevosherra! <3

Hyvää syntymäpäivää!

perjantai 26. huhtikuuta 2013

180: Voihan huonon tuurin haava!

 Tänä aamuna talliin mentyäni ja normaalit aamurutiinit siellä tehtyäni huomasin, että Mossen vasemmassa takajalassa oli haava. Haava oli melko pitkä, ehkä noin kymmenen sentin mittainen ja sijaitsi jalan etuosalla nivelen kohdalla ja sen yläpuolella. Onneksi haava ei vuotanut enään, vaikkei se vielä täysin umpeenkaan ollut mennyt. Siinä aamulla sitten käveltiin varustehuoneen eteen haavan pesulle vesiletkulla. Huolellisen vesihuuhtelun jälkeen kipitettiin takaisin talliin, jossa laitettiin haavan päälle Animalintex-sidetaitos. Sen päälle laitettiin pintelipatja ja sitten käärin pintelin haavan ympärille. Eipä sille nyt mitään muuta ollut mitä tehdä! Huonoa tuuria sinänsä... Haava on todennäköisesti tullut siis karsinassa piehtaroidessa, esimerkiksi. hokin aiheuttamana. Nyt Mosse on kolmen päivän liikuntakiellossa, koska haava sijaitsee liikkuvan nivelen kohdalla, joten annamme haavan rauhassa kuroutua umpeen, ettei vain aukeaisi! Näin se toivottavasti pääsee paranemaan nopeammin. :)

Mosse ei vain tajua käsitettä liikuntakielto. Se sai taas kauhean laukkaspurtti- ja pukkihepulin ja juoksi kentällä kuin päätön kana ja samalla inisi kuin pikku intiaani! :D Ei se jalka onneksi ainakaan kipeältä vaikuttanut. Niin tosiaan, kun tulin koulusta niin hain Mossen ja huuhtelin haavan ja käärin sen uudelleen, koska entinen Animalintexi oli jotenkin ihmeen kaupalla tipahtanut välistä pois, vaikka koko muu paketti sen jalassa oli yhtä siistin näköisenä kuin aamulla sen tekiessäni! Ja sitten vielä illalla laitoimme kerran uudestaan tuon haavasiteen, koska se irtosi taas Mossen juostua ja pukiteltua niin vauhdikkaasti kentällä. :D Yritin hakea siinä tilanteessa kamerankin. Juoksin kuin hullu, mutta silti en saanut kuvattua videolle yhtään hyvää pätkää, kun Mosse ei enään niin komean näköisenä laukannut ja pukitellut. Hitsit, kun sitä kameraa ei ikinä ole lähimailla niissä tilanteissa, kun sitä kaipaisi...

No mutta näinä edellisinä päivinä päästiin kuitenkin kentällä menemään ja ratsastelemaan koulutreenejä. Siis "treenejä". Mosse on nyt parempaan päin minun ohjauksessani, kun kysyin vinkkejä entiseltä omistajalta. Hän kertoi onneksi minulle käyttöohjeita tuolle hevoselle, ja niiden avulla päästiin Mossen kanssa tekemään paremmin töitä pitkään aikaan! :D Siis uskomatonta, miten se sitten yhtäkkiä muuttuikin taas niin herkäksi pohkeelle ja laukattiin kentällä lujaa vauhtia! Vielä se kuitenkin yrittää vähän junttaroida, varsinkin alkutunnista käytiin vielä tälläkin viikolla vähän mielipidekeskusteluja siitä, miten toimitaan. Mutta kun minä pysyin vain periksiantamattomana ja määrätietoisena, Mosse lopulta alkoi toimimaan paremmin. :)

Mossen ihuna turpaliini. <3

maanantai 22. huhtikuuta 2013

179: Eri maastoreitti tällä kertaa!

Eilen eli sunnuntaina oli siis tiedossa maastolenkki! Viikkohan siitä taas vierähti, kun ei päässyt kentälle ratsastamaan... Eli maanantaista-lauantaihin Mosse oli pelkällä vapaalla, kun ei yksinkertaisesti kentällä voinut vielä mennä eikä maastoonkaan arkena kunnolla pääse mm. rekkaliikenteen takia ei kehtaa lähteä kapealle tielle menemään näin talvisin.  Mutta sunnuntai on maailman parhain päivä maastoiluun ja ilmakin oli loistava ja aurinkokin lämmitti! Ensin tosiaan hoidin ja harjasin Mossen ja varustin sen. Tällä kertaa en laittanut sitä oranssia heijastinloimea Mosselle, se kun on niin paksu ja aivan liian kuuma jo näille keväisille keleille. :D Onneksi meillä on se toinenkin heijastinloimi, joten sen minä sitten puin Mossen ylle. Puin myös omat kamppeet niskaan ja sitten lähdettiinkin matkaan. Vanhempani lähtivät jälleen kerran mukaan... :D

Ensin olimme tietysti menossa sille samaiselle reitille mitä aina ennenkin. Kuitenkin jo vähän etukäteen mietittiin, että voi olla, että sielläkin on aivan liian märkää ja tie on liian löllössä kunnossa. Ajateltiin kuitenkin käydä katsomassa ja jos tie olisi huonossa kunnossa, käännyttäisiin me kotiin päin. No, risteykselle saavuttuamme ja vähän matkaa tietä käveltyämme ilmeni, että kyllä vain, tie on liian pehmeä ja märkä. :( Hevosen kaviot upposivat liikaa, eikä siinä olisi ollut mitään järkeä jatkaa matkaa, vaikkei Mossekaan oikeastaan ollut moksiskaan. Käännyimme siis takaisin, kunnes hoksasimme, että voisimme käydä katsomassa vähän matkaa sitä toista reittiä tien toisella puolella! Siellä kävin aikoinaan Aatun kanssa muutamia kertoja maastoilemassa. Tämä toinen reitti siis lähtee aivan tätä aikaisempaa reittiä vastapäätä, joten kipin kapin tien yli ja kohti uusia seikkailuja Mossen näkökulmasta!

Äidin kännykkäkameralla otettuja kuvia tälläkin kertaa. Taivas ei oikeasti ollut tuon värinen,
mutta siistiltä se kieltämättä näyttää tässä kuvassa. :D
Tie oli vielä ohuen lumi/jääkerroksen peitossa ja vain keskeltä oli sulanut kaikki lumet pois, koska puut ja metsä varjostivat tietä niin paljon ettei aurinko pääse niin selkeästi lumia sulattamaan ja olihan tässä pakkasyökin välissä. Tie oli hyvän nihkeä eikä ollut liukas, eikä märkä ja pehmeä! Tämä tie on muutenkin paljon kovempaa, koska on jo vanhempi tie. Siinä sitten oli hyvä mennä! :) Tämä reitti on vain sellainen, ettei siellä voi mennä muuta kuin käyntiä. Se on niin täynnä isoja kiviä ja pieniä kuoppia siellä täällä, ettei siellä voi laukata taikka ravata. Mutta käynti on oikein hyvää, ja arvatkaas, mikä siitä tekee vielä sen paremman? No mäet tietysti! Tuo reitti on älyttömän mäkinen, se ei melkein muuta olekaan kuin ylämäkeä menomatkalla ja paluumatkalla alamäkeä. Eli ihan mahtavaa treeniä hevoselle vastapainoksi kaiken muun ohella! Muutenkin olen aina tykännyt tästä reitistä, sillä vaikka siellä suurimmaksi osaksi metsää onkin, ollaan silti aika korkealla ja maisematkin on hienoja. Tämä reitti on jotenkin niin tunnelmallinen.

Yhdessä ylämäessä, joka oli pisin ja loppua kohden jyrkin, alkoi ihan heppahiki haisemaan. Mosse joutui ponnistelemaan mäet ylös päästäkseen. Mutta silti Mosse nautti puuhasta, se oli niin ihanan ihana ja suloinen ja paras maastomopo ikinä. Alamäetkin on niin hauskoja Mossen kanssa, se ottaa niin varman päälle loivissakin alamäissä ja minulla pitää antaa sille enemmän tilaa ohjasta. :D Aivan loppuun asti emme tätä mäkimaastoreittiä päässeet, koska siellä tie oli enemmän sula ja liian löllössä kunnossa, joten käännyimme takaisin kotiin päin. Kotimatkalla Mosse taas juntturoi naapurin talon kohdalla, jossa kaksi koiraa haukkuivat. Mosse olisi niin totaalisen varmasti halunnut mennä niiden luokse. Se katsoi niitä pitkään ja oli menevinään sinne... Kun Mosse ei päässyt koirien luokse, alkoi se juntturoimaan kuin pikku lapsi eikä suostunut liikkumaan eteen päin. :D Se otti aina vain muutamia askeleita kerrallaan ja teki stopin... Kyllä me kotiin asti sitten kuitenkin päästiin, mutta sen sanon, että Mossella on kyllä melkoisen hauska luonne!



Mosse edustavana maasossa. ;)
Sinne ne koirat jäivät, yhyy!
Kotiportilla.

Mutta tämä kerta taisi jäädä nyt viimeiseksi maastoilu kerraksi taas vähään aikaan. Täytyy odottaa vähän kesämmäs, kunnes nämä kummatkin tiet kuivuvat, sillä tämä minun ristimä mäkimaastoreittikin on varmaan nyt liian märässä kunnossa. No, eiköhän me sitten kesällä taas palailla maastoilun pariin! Kenttäkin oli jo tänään aivan kuiva, joten nyt päästään taas kentälle ratsastamaan normaaliin tapaan. :)

torstai 18. huhtikuuta 2013

178: Mr. Mosse Mud

Ei vieläkään ole sen kummempaa päässyt tapahtumaan. Eli kenttä on vielä siinä kunnossa, ettei siellä ainakaan vielä tänään päässyt ratsastamaan tai mitään muutakaan hommailemaan. Ja vaikka tässä ei olekaan ollut kuin maanantaista lähtien näitä päiviä, eli neljä päivää ilman ratsasteluja, tuntuu aivan siltä että tässä on jo ikuisuus vierähtänyt! Mossekin vaikuttaa tavallista pirteämmältä ja on hyvinkin energisellä tuulella tarhassa. Siellä se vähän innostui tänäänkin ja päätä heilutteli ja vähän pomppi sinne sun tänne, vaikkei se varsinaisesti mitään riehunut eikä tehnyt laukkaspurtteja. Mutta Mossenkin käytöksestä huomaa, että se on "ihan vähän energiaa" kerännyt Mossen tasaisesta luonteesta huolimatta. :D

Tänään oli kuitenkin ensimmäistä kertaa niin lämmintä, että auringon lämmön tunsi kunnolla vaatteiden läpi päivemmällä, kun ilma oli hyvä! Kotiin tultuamme otettiin Mosseltakin se musta kevyttoppis pois, kun oli niin lämmin. Mossekin oli varmaan kiitollinen, kun sai elää loppuillan ilman loimea. Ainakin Mosse meni oikopäätä kentän puolelle... Kentältä on lunta jo sen verran paikoitellen sulanut pois, että vain hiekka on enää jäljellä. Hiekkaa, joka on märkää. Ja sinnehän se Mosse sitten meni oikein iloisena öristen piehtaroimaan! Mahtoi tuntua ihunalta, kun pääsi hiekalle pitkän pitkän tauon jälkeen. Oli vaan Mosse sen jälkeen niin mutainen, kun se kauttaaltaan toiselta kyljeltä oli märän hiekan peitossa. :D Siinä ajattelin, että voi ei, nyt on sitten kova homma saada Mosse harjattua puhtaaksi.

Vaan ei se niin kova homma ollutkaan! Ennen talliin vientiä suihkutimme Mossen toisen etukavion yläpuolella olevaa haavaa, niinkuin olemme jo tehneet tässä useamman aamun ja illan. Olemme vain taluttaneet Mossen varustehuoneen eteen ja sieltä haettu letku pihalle ja sillä sitten suihkuteltu. Mosse on niin ihanan hieno poika ja seisoo kuin tatti ja antaa nätisti putsata jalat! Ennen jalkojen pesua tosin ollaan aina annettu turpapesukin. Se on niin hassun näköinen, kun se heiluttelee huuliaan vesisuihkun edessä. Hetken se siinä vain jaksaa veden kanssa leikkiä ja sen jälkeen putsataan jalatkin. Jalkojen huuhtelun jälkeen menimme talliin. Siellä kuivasin jalat pyyhkeellä heti ensimmäiseksi. Sitten aloin harjaamaan Mossea. Ja eihän se harjaaminen kova homma ollutkaan, vaikka hevonen niin likaiselta näyttikin. Kyseessähän oli vain hiekkaa, joka oli jo suurimmaksi osaksi kuivunutta Mossen yllä. Muutamalla harjanvetäisyllä ei jäljellä ollut enää mitään merkkiä likaisuudesta. :)

tiistai 16. huhtikuuta 2013

177: Hengissä ollaan! :)

Kuusi päivää vierähti ilman postauksia. Arkena loppui ihan totaalisesti aika kesken, koska mm. äidinkielen tunneille piti saada kirjoitelma valmiiksi sekä maantiedon koekin oli perjantaina johon piti yrittää lukea niinä iltoina. Onneksi koulunkäynti on minulle suht helppoa touhua ja kaikki oppiaineet sujuvat hyvin, joten ei sitten  kaikki kokeisiin lukeminenkaan tunnu liian raskaalta ja ylivoimaiselta hommalta. :) Mutta sen verran se vie voimia ja aikaa, etten mitenkään ehtinyt ihan oikeasti tulla tänne koneen äärelle näpyttelemään ja päivittelemään blogia... Mutta here I am again ja alankin taas valaisemaan teitä elämästämme!

Viime keskiviikon jälkeen ratsastin Mossen torstainakin kentällä ihan normaalisti. Perjantaina juoksutin Mossen liinassa sekä lauantaina ratsastin sen. Kevät on edennyt jo melko pitkälle ja lumetkin on sen verran sulanut pois ja lämpötilakin on reilusti plussan puolella että mitä siitä seuraakaan? Liukkautta ja jäätä... Sunnuntaina kenttä oli jo vähän sohjona tai pikemminkin liukkaamman puoleisena pehmeänä jäänä. Sunnuntaina emme muuta oikein pystyneet kentällä menemään kuin käyntiä. Nyt maanantaina ja tiistaina en ole päässyt edes ratsastamaan, kun kenttä on kurjassa kunnossa.

Joten tässä nyt odotellaan todennäköisesti sen verran kauan, kunnes jäät sulavat eikä ole enää liukasta. :) Tuskin tässä enää kauaa menee, koska on ollut jo niin lämmintä pitkään. Ja kunhan jäät sulavat niin kenttäkin toivon mukaan kuivuu pian. Ja itse asiassa pienet vesilätäköt ei meidän menoa edes haittaa. ;) Ei olla sokerista tehtyjä! Ja ei sitäkään lätäkkökeliä kauan kestä. Ärsyttää vaan, kun kevät oikeasti on näin myöhässä! Viime vuonna taisi jo tähän aikaan olla suurin osa lumista sulanut pois, kenttä oli kuiva ja aurinkokeli sekä melkein +20 asteen "hellepäiviä". Ajatella!

Joo, tuo ylläolevan kuvan tosiaan oli tarkoitus olla tämän blogin uusi banneri... Mutta kun siitä oikeasti tuli niin talvinen eikä noita värejä keväisemmiksikään olisi saanut muutettua. Ja kun ajattelin, että kevät on jo oikeasti sen verran pitkällä enkä sitten oikeasti halua enää blogiani talvestaa enempää. :D Banneria en siis todellakaan saanut valmiiksi ja tuokin on keskeneräinen raakaversio. Kuvasta puuttuu siis kaikki teksit ja loppulisäykset sekä muutamia häiritseviä rajauksia olisi vielä pitänyt muokkailla. Uutta ulkoasua tulee siis todennäköisemmin vasta kesemmällä, kunhan oikeasti kevät pääsee kukoistukseensa ja luonto vihertää!


Kaikki varmasti onkin jo kuulleet PSY:n uuden biisin, Gentlemanin. Minä ihastuin jo aikaisemmin tulleeseen Gangnam Styleen ja totta kai tästäkin biisistä tuli uusi hitti! :D On vain niin hauska musiikkivideokin ja biisikin on tarttuva... Hyvä PSY!



Ai niin ja siitä hampaiden raspauksesta vielä mikä tässä viime viikolla tehtiin. Ei siinä mitään  muuta kuin se, että ne seuraavat päivät menin juurikin kuolaimettomilla suitsilla, koska onhan se suu varmasti vähän hellänä raspausoperaation jälkeen, vaikka eläinlääkäri huolella ja sievästi työnsä on tehnytkin. :) Mossen suussa ei ollut pahemmin mitään, vähän oli toisella puolella tullut purupintoihin terävää  pintaa ja joku muukin pikku juttu siinä oli. Kuitenkin tämä oli jo ilmennyt sillä lailla, että peruuttaessa Mosse hangotteli vastaan ratsastaessa. Ensin Mosse antoi raspata ilman rauhoitusta sen toisen puolen, mikä ensimmäisenä otettiin. Mutta toista puolta, mikä ilmeisesti oli se vähän kipeämpi puoli, ei antanutkaan niin hyvin joten sitten päätettiin rauhoittaa se.

Mosse oli niin reppana sen jälkeen kun se rauhoitettiin! Itse raspauksessa ei kauaa mennyt, mutta sitten sen jälkeen kun laitoimme Mossen karsinaan niin olihan siinä homma saada siirrettyä se sinne. Mosse kun oli melkein kuin nukuksissa ja se muutenkin on vähän laiskimus siirtymään paineen alta, niin entä sitten rauhoituksen alaisena. :D Kyllä me oikeasti saatiin Mosse hyvin karsinaan. Laitoimme Mosselle tallitoppiksen ylle, jotta sen antama lämpö nopeuttaisi rauhoitusaineen vaikutuksen hälvenemistä. Mosse välillä nukahti totaalisesti, ainakin se hengitti niin syvään ja pitkään ja se jopa kuorsasikin välillä. Enhän minä nyt oikeasti osaa sanoa, kuorsasiko se. Osaako/pystyykö hevoset edes kuorsaamaan? Joka tapauksessa Mosse oli aika unisena seuraavat pari tuntia, kunnes se päästettiin virottuaan loppuillaksi ulos. :)

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

176: Telapiapolle Motte

Eli siis terapiahevonen Mosse! :) Nyt jää kyllä yksi postaus välistä, sillä maanantaina Mossella oli hampaidenraspaus. Mutta Mossen hammaslääkärin kotikäynnistä ajattelin kertoa sitten huomenna tarkemmin. Tässä postauksessa keskityn aivan muihin juttuihin. ;) Eilen minulla tosiaan oli vielä se laskettelukurssin viimeinen kerta, joten jäin siis suoraan koululta odottelemaan koulun pihalle Ski Bussia, jolla menimme sitten Rukalle laskemaan iltamäkeen. Siispä Mossella oli maanantain (koska raspaus) lisäksi myös eilen vapaapäivä, vai pitäisikö sanoa vapaailta? Koska arkena minun ratsastaminen ajoittuu yleensä lähemmäs kello kuuden paikkeilla.

Tänään kun lähdin hoitamaan Mossea tallivälikköön ja aloin ihan vain normaalisti sitä harjaamaan ja silloin koin järkytyksen. Karvaa pölisi vaikka millä mitalla, joten ei puhettakaan, että olisin vain nopeasti harjannut Mossen läpi ja varustanut! Piti kaivaa ihan kumisuka ja sillä sitten lähteä hevonen kauttaaltaan rapsuttelemaan läpi. Ja vaikka Mosse onkin "kalju" talvellakin, sillä ei siis ole juurikaan talvikarvaa, ihmettelin, että miten siitä silti pystyi lähtemään niin älyttömästi jokaisella kumisuan vetäisyllä karvaa. Lattia oli urakan päätteeksi ihan täynnä pehmeää karvanukkaa. :D Eihän se harjaaminen kestänytkään kuin reippaat puoli tuntia, ennen kuin pääsin laittamaan satulaa ja suitsia päälle... Mutta tällä kertaa en laittanutkaan kuolaimia Mosselle suuhun, vaan me mentiin aivan ilman.

Kuolaimettomilla suitsilla siis mentiin, koska päätin, etten kehtaa työntää nyt muutamiin päiviin kuolaimia suuhun raspauksen jälkeen. (Huomenna lisätietoa.) Alkukäyntien jälkeen Mosse oli toosi hitaalla tuulella... En kestänyt kuin vähän aikaa ravailla kun hyppäsin suoraan aidan yli hankeen satulasta ja katkaisin puun oksasta apuvälineeksi itselleni "raipan". Todellisen raipan olin jättänyt talliin, koska ajattelin yrittää tällä kertaa ilman. Mossella ei tarvi käyttää raippaa, se riittää, kun on mukana. Ja heti oksa matkassani kun hyppäsin satulaan, niin johan se pollekin virkistyi ja vauhtiakin alkoi jo tulemaan paremmin! En oikeastaan tehnyt sen erityisempia kiemuroita tällä kertaa. Ratsastin askellajit läpi ja taivuttelin sekä kiertelin ja kaartelin erilaisia kuvioita. Laukassakin Mosse oli reippaammalla tuulella, selvästi viimeisin maastoreissu lisäsi eteen päin pyrkimystä!

Aivan lopuksi kun jo seisoimme Mossen kanssa kentän keskellä sain idean alkaa vähän tekemään juttuja Mossen selässä. Lähinnä vähän semmoista "leikittelyä". Ensin kurkottelin vain Mossen korviin ja rapsuttelin sitä. Sitten istuin vähän aikaa väärinpäin satulassa ja taputtelin Mossen takapuolta ja kiersin maanympärysmatkankin. Sitten menin sivuttain ja selälteni makaamaan niin, että jalat ja kädet roikkuivat siis hevosen kummallakin kyljellä. Maailma näytti kivalta ylösalaisin. :D Sitten myös leikin jotain muka "vikeltäjää"  ja pompin sivuttain ja väärin päin yhden jalustimen varassa. Lopuksi menin vain mahalteni rötköttämään Mossen samoin, kuin selällänikin olin tehnyt. Siinä sitten vain rapsuttelin Mossea ja hymyilin. "Voi sua", oli äitin kommentti kun hän näki touhuni. Mosse oli aivan äärettömän suloinen ja kiltti, sehän suorastaan on sellainen terapiapolle, niin kilttinä ja lutuisena se vain seisoi hievahtamatta ja korvat hörössä katseli sivusilmällä minun touhujani. <3


maanantai 8. huhtikuuta 2013

175: Ahmatti-Ahma, maastoilua PART 2.

Eilen lähdettiin Mossen kanssa taas maastoon. Ja niin myös iskä ja äitikin innostuivat lähtemään lenkille yhtä aikaa, aivan kuten viimeksikin. Ilma oli hieno ja aurinko paistoi ja lämmitti. Ulkona oli niin lämmin, että minun tuli ihan melkein hiki. En tajua, miksi aina ylipukeudun, kun lähden maastoon. Varsinkin keväällä, kesällä asia onkin eri, kun pitää suojautua hyttysiä vastaan ohuella tuulitakilla. Mutta onhan parempi, että mielummin on liian kuuma kuin kylmä. Sillä ainakin omasta mielestäni kylmä on pahempi, tai ainakin silloin vain koko ajan miettii, että hui kuinka palelee. Pienessä lämmössä tuntee vain sen, että on ainakin päässyt tekemään jotain, koska on lämmin!

Mosse oli paljon rennommalla tuulella nyt kun lähdettiin tien vierustaa kävelemään. Viime kerralla oli ollut niin pitkä tauko, että en edes ihmetellut, miksi Mosse oli vähän pörheänä. Eilen Mosse sitten käveli vieressä jopa melko rentoa vauhtia. Yhden kerran Mossella piti tuijottaa meidän vanhaa oranssia postilaatikkoa ja sitten myöhemmin mäen päällä Mosse säpsähti, kun ojassa oli joku ihme lumeton kuoppa. No, tapansa kullakin säikähtää asioita... :D Autoista Mosse ei välitä eikä välittänyt nytkään tippaakaan eikä naapurin lapsetkaan häirinneet, jotka kiipeilivät puissa aivan tien vieressä. Ja ennen se kohta, eli naapurin lihakarja navetta, on pelottanut Mossea. Ilmeisesti se on aina haistanut ne kummalliset nautaeläimet, ja niitä sitten pelännytkin. Mutta nyt se ei välittänyt enää niistäkään ja paikka ohitettiin noin vaan.

Tie matkan jälkeen hyppäsin kyytiin ja lähdettiin metsään. Matkan varrella oli veripisaroita, siis ihan koko matkalla. Ihmettelin kyllä kummasti, että mistähän nuokin on peräisin. Menomatkalla ravattiin Mossen kanssa muutamia pätkiä, vielä ei laukattu. Sitten matkan edetessä näin muutamia jalanjälkiä. Arvasin heti, minkä eläimen jälkiä ne olisivat, koska ne olivat melko kookkaita. Ahman jälkiähän ne olivat. Ahma oli siis todennäköisesti hommannut saalista jostain ja juossut tietä eteen päin. Äiti sanoi myöhemmin kotona kuulevansa joitain ääniä sieltä kaukaa metsästä. Varmaankin juurikin sen ahman ääniä. No, Mosse ei ollut moksiskaan, miksi se nyt pientä ahmaa pelkäisi ja varsinkaan, kun sitä ei näkynyt lähimaillakaan.

Tuommoisia jälkiä siellä näkyi!
Vasta paluumatkalla lähdettiin Mossen kanssa laukkaamaan. Ensin ravattiin melko reippaasti ja sitten pyysin Mossen laukkaan ja sitten mentiin! Mosse laukkasi niin älyttömän pehmeästi ja laukka tuntui niin rytmikkäältä ja tasaiselta. Ja en olisi voinut uskoa, että silti mentiin melko lujaa, vaikka laukka olikin niin pehmeää. Siellä me sitten mentiin eteenpäin lumisella metsätiellä. Välillä otin pätkän ravia ja välillä otin vähän aikaa käyntiä. Sitten taas laukkaa ja ohoh, mehän oltiin jo melkein tien lopussa. Matka meni kumman nopeasti, kun vauhtiakin lisättiin. :D Samalla äiti ja iskä olivat jääneet jonnekkin kauas, joten pysähdyttiin Mossen kanssa odottelemaan heitäkin. Mosse niin kilttinä poikana vain seisoi vierellä ja tyylin alkoi nukkumaan. Ihan hyvää harjoitusta tuokin, että Mosse toimii juuri kuten ihminen pyytää. Eli pyysin Mossea odottamaan rauhassa, ja sitähän se tekikin. Ei sillä ollut kiire mihinkään. :)

Lopulta ne yhdetkin saapuivat mutkan takaa ja sitten lähdettiin yhdessä kävelemään kotiin päin. Kotimatkalla Mosselle tuli ilmeisesti pissahätä. Mutta hätä olisi voinut tulla aikaisemmin, sillä Mosse vain jäi seisomaan autotien reunaan ja otti haara-asennon ja oli alkavinaan pissaamaan. Siinä sitten odoteltiin ja loppujen lopuksi Mosse ei sitten pissinytkään. Mutta samalla Mossella ei ollut kiire mihinkään. Se varmaankin ajatteli jäädä sinne tielle ottamaan aurinkoa, sillä se sai jonkin jukurivaiheen eikä suostunut kävelemään eteen päin kuin muutaman askeleen kerrallaan. :D Ja naapurin koiratkin olivat vastustamattomia, se olisi halunnut mennä niidenkin luokse. Hehheh, kyllä me sitten lopulta kotiin asti päästiin. :)

En keksinyt parempaakaan kuvaa, tämä on kuitenkin maastoaiheinen vaikka kuvassa ei olekaan Mossea! 

perjantai 5. huhtikuuta 2013

174: Aatun tarina

Nyt on niin paljon ollut puhetta tästä hevosten keskuudessa jylläävästä Herpes-viruksesta, että ajattelin myös  kertoa oman tarinan teille juurta jaksain. Tarkemmin ottaen Aatun tarinan. Hommahan alkoi siitä, kun lähdimme eräänä viikonloppuna valmennuksiin Aatun kanssa. Jonkin aikaa valmennusten jälkeen ilmeni, että hevoset, jotka valmennuksiin osallistuivat, sairastuivat. Niin teki myös meidän Aatummekin. Aatulla oireina ei ollut mitään muuta kuin kuume. Muilla hevosilla oli lisäksi hengitystieinfektioita, eli yskää ja limaa. Mutta Aatulla ei ollut mitään flunssan kaltaisia oireita. Ainoana lisänä yhteen vaiheeseen nokkosihottumaa ilmaantui kaulan alueelle, jota hoidimme Betadine-lioksella. Aatulla oli myös lääkekuuri päällä.

Kuume nousi jo vaarallisen korkeaksi parina päivänä, tarkkaa lukemaa en muista, mutta korkea kuume oli. Yhtenä aamuna Aatun takajalat olivat tönkkönä ja laahasivat maata, kun talutin Aatun karsinasta hoitovälikköön. Eläinlääkärikin oli silloin paikalla. Ensin epäiltiin hevosinfluenssaa, koska muiden hevosten oireet viittasivat siihen. Sitten iltapäivällä oireet pahenivat, ja oma paniikki iski, että herranjumala, älä anna tämän tapahtua. Aatu oli silti oma kiltti itsensä, hörisi ja vietti viimeiset hetkensä kanssamme. Tuli viereen lohduttamaan, että älä sure. Aatu yritti uskotella, ettei sillä olisi mitään hätää. Mutta toisin oli. Aatulle ilmeni pakkoliikkeita, tai sitten ne olivat vain yrityksiä päästä eteen päin. Aatu ei pystynyt enään kävelemään, joten siksi Aatu huitoi välillä toisella etujalalla eteen ilmaan, koska yritti päästä eteen päin. Loppuvaiheessa myös pää alkoi liikkumaan holtittomasti.

 Jouduimme odottamaan äidin kanssa kaksi tuntia Aatun vierellä, ennen kuin eläinlääkäri ennätti paikalle. Mitään toiveita muusta vaihdoehdosta ei ollut Aatun tulevaisuudelle. Virus oli edennyt hermostoon ja alkoi vaurioittamaan Aatua. Lopputuloksena olisi ollut halvaantuminen. Ne kaksi tuntia tuntui liian pitkältä, mutta samaan aikaan liian lyhyeltä antaa Aatulle hyvästit. Se oli liian rankkaa ja liian surullista. Lopulta eläinlääkärin saavuttua Aatu hörisi eläinlääkärillekin ystävällisesti, siinäkin tilanteessa Aatu näytti oman luonteensa. Vaikka se oli hätää kärsimässä, se ei ollut paniikissa. Se olisi halunnut olla normaali, syödä heinää ja olla vain ja tehdä kaikkia juttua. Mutta eihän se voinut tajuta, mikä siihen oli mennyt. Eläinlääkäri vaivutti Aatun ikuiseen uneen ja Aatu vajosi rauhallisesti maahan ja hengitti rauhallisesti. Lopulta Aatu veti viimeisen hengenvetonsa ja sydän pysähtyi. Aatu nukahti kauniisti kaula kaarella, niin luonnottoman kauniina ja arabimaisen näköisenä.


Seuraavana aamuna odotti viimeiset halit ja hyvästit Aatulle, ennen kuin Aatu haudattaisiin ihan lähelle tonttiamme. Muistoksi leikkasimme Aatulta harjasta ja hännästä nipun. En edes muista kuinka pitkään ikävöin Aatua. Ensimmäiset yöt olivat vaikeimpia. Vielä nytkin tätä tekstiä kirjoittaessa kivistää sydämestäni ihan todella. Vieläkin on ikävä, enkä voinut pidätellä itkua tätä kertoessa. Mutta vain yhdessä päivässä Aatun kunto romahti  tähän pisteeseen, eikä mitään ollut tehtävissä. Loppujen lopuksi olemme äitin kanssa jossitelleet, että mitä jos ei oltaisi annettu lääkekuuria, mitä jos teimme väärin siinä ja siinä asiassa. Kaikki mietityttää ja sitä soimaa itseään. Olisi toivonut, ettei oltaisi menty koko valmennuksiin ikinä! Mikään ei tuntunut todelliselta Aatun kuoleman jälkeen. Mutta ajan saatossa helpotti ja sitten tuli Mosse. Joka tapauksessa toivon, että Aatu olisi pysynyt elossa ja elänyt terveen ja pitkän elämän. Mutta välillä elämä on rankkaa.

Siksi nytkin päätettiin äidin kanssa, ettemme lähde Mossen kanssa minnekään, kun tämä tauti on liikkeellä. Tauti esiintyy toisille hevosille lievänä, toisille olemattomana ja toisille vakavampina sekä toisille kuolettavana. Siksi emme halua ottaa yhtään riskiä. Onneksi asumme kotona eikä ihan heti lähimailla ole hevostalleja. Lähin on 9 km:n päässä. Nyt emme myöskään aio kyläillä kenenkään hevosihmisen luona emmekä myöskään pyydä emmekä päästä ketään meille kylään, jotka ovat hevosten kanssa tekemisissä. Tämä Herpes tuskin on vielä näin pohjoiseen edennyt, mutta piankos se tännekin leviää?

Joten muistakaa kaikki ihmiset erityisen hyvä desinfiointi ja kaikkien kamppeiden hygienia! Mekin desinfioimme koko tontin ja tarhan tolpat ja portit, talon sisällä, tallit, pihatot, kumimatot, ulkoeteiset, ovet, kaikki tavarat, sankot, kupit ja ihan kaikki Virkon-S:ällä Aatun jälkeen. Älkää liikuskolko talleilta toisille, sillä tauti leviää myös ihmisten välityksellä. Olkaa varovaisia ja muistakaa olla huolellisia tämän asian suhteen. :) Kaikki ylimääräinen hevosiin liittyvää liikennettä kannattaa nyt rajottaa ainakin toistaiseksi, suurimmaksi osaksi niillä kriittisimmillä alueilla. Elämäähän ei koskaan voi ennustaa, emmekä mekään voineet ikinä uskoa, että tämä kaikki tapahtui juuri meille. :(


Onneksi minulla on Mosse ja tämän postaukseen purkautumisen jälkeen tajuan entistä enemmän, miten tärkeä Mossestakin on tullut minulle! <3

Vielä lopuksi linkkaan vielä tämän videon Aatun muistolle. <3


torstai 4. huhtikuuta 2013

173: Ulkoasuun tulee muutoksia, piakkoin...

Päätin jo hyvän aikaa sitten, että blogia pitäisi piristää hieman uudella ulkoasulla! Suunnitelman toteuttamiseen menikin vain vähän pidempään ja vasta pari päivää sitten sain kunnolla aikaiseksi aloittaa tekemisen. Ensimmäiseksi aloitin bannerin teolla. Banneri etenee ihan hyvää vauhtia, lähinnä teksit ja loppusilaukset puuttuu, perusta on jo valmiina. Sen jälkeen alkaisi koko muun blogin uudistus, kääk! Ideoita pukkaa vaikka millä mitalla, mutta toteutus sitten onkin eri asia... :D Vähän vaan kauhistuttaa bannerin väri. Tuleekohan siitä liian talvinen, vaikka kevät on jo alkanut? No ei se mitään, sittempähän teen uuden keväisemmän lookin kunhan on sen aika! ;)

Mosse-pojulla oli tänään vapaapäivä vaikka alunperin oli tarkoitus pitää se huomenna. Mutta kun tänään vasta joskus kuuden maissa saatiin kentän lanaus/linkous valmiiksi (Toivottavasti viimeistä kertaa! Kenttä lingottiin siksi, koska nyt kun lumet alkavat kohta sulamaan, niin kentällä olisi mahdollisimman vähän lunta joten se sulaisi nopeammin!) ja Mosse kun torkkui niin rauhassa ilta-auringossa niin päätin, että Mossella on tänään se vapaapäivä huomisen sijaan. Kävin nakkaamassa Mosselle vähän heiniä nokan eteen ja sitten hölläilin sisällä televisiosta katsoen Sydänmailla-ohjelmaa. Hitsit, se on vain yksi ihanimmista sarjoista ikinä! Seitsemältä lähdin sitten viemään Mossen talliin jossa harjasin Mossen läpikotaisin ja pistin karsinaan.

Lisäsin aikaisemmin karsinaan kuivikkeita, puhdasta turvetta ja purua joukkoon. Mosse näki heti, että nyt on taas puhdas ja paksu sekä pehmoinen patja alla! Se alkoi heti kuopsuttamaan kuivikkeita innoissaan ja köllähti maahan ja hinkkasi korvajuuriaan myöten itseään kuivikkeisiin, kunnes oli tyytyväinen. :D Siitä kun se sitten nousi ja ravisteli itseään (se oli tosi puruinen) samalla muutama puru lensi omaan suuhuni, en tiedä millä ilveellä, ja samalla sain kauhean tukehtumiskohtauksen. En meinannut saada niitä ollenkaan irti takertumasta nieluuni, ja siellä ne taitaa edelleenkin olla... :D Mutta hope so, eiköhän ne juomalla irti lähde.

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

172: Kuvapostaus - Ruuturiimu


Kerrankin sain Mossesta edes muutaman poseeraavan kuvan. :) 







Mossen mielipide oli tämä, kun aloitin kuvaamisen... 


En mene enää takuuseen Mossen komeasta ulkonäöstä... x) 

 



Ja kaiken lisäksi kissakin vain rötkähti pöydälle ja näyttää samaa naamaa mitä hevonenkin! :D


Pääsiäinen meni jo, mutta narsissit on silti kivoja! :)