143: Kankisuitsitusta

Olihan se jo korkea aika alkaa opettelemaan kankikuolaimien pukemista hevosen päähän ja niiden käyttöä. Eilen siis kun lähdin hoitamaan Mossen ja ratsastamaan sen, päätin, että ainakin kokeilein pukea nämä suitset sen päähän. Ei kankikuolaimien laitossa mitään sen hankalampaa ole. Ensin vain kummatkin ohjat kaulalle jonka jälkeen normaaliin tapaan kuolaimet suuhun, paitsi ensin tietysti normi kuolain, tässä tapauksessa kolmipalanivelet ja sen jälkeen suora kankikuolain. Hyvin Mosse antoi laittaa kuolaimet suuhunsa. Sen jälkeen vain remmit kiinni ja ketju leuan alta paikoilleen ja sitten oltiinkin jo valmiita! Silloin kun muuten hain Mossen talliin, se pysähtyi toljottamaan seinällä roikkuvia kankisuitsia ja se ryhdistyi hetkessä. Se taisi nähdä ja tunnistaa ne. Vai kuvittelenko minä vain? :D Kuitenkin, kyllä Mosse heti ulkonakin näytti  komeammalta kuin normaalisti. Kanget istuvat Mossen päähän niin kivasti, se antaa Mosselle kunnon kouluhevoslookin.

Kentällä jäin ottamaan muutamat kuvat Mossesta ennen kuin nousin satulaan. Mosse kilttinä poikana tietysti pysyi paikoillaan ja tällä kertaa se poseerasi kivasti korvat höröllä ja pirteän näköisenä! Joten, sainkin sitten sen mukaan tosi kivoja kuviakin. Kun nousin satulaan niin totta kai muistin jättää kankiohjan löysäksi näin heti alkuun ja vasta verryttelyjen jälkeen aloin ottamaan toisia ohjiakin paremmin käteen. Vaikka ohjia olikin tällä kertaa kahdet, ei minulla ollut ongelmaa niidenkään kanssa. Vielä en osaa erotella erilaisia ohjien pitotapoja ja mitä hyötyä mistäkin on, mutta eilenkin otin ohjat käsiini sillä varmaan yleisimmällä tavalla, mitä täällä Suomessa ainakin opetetaan, eli englantilaisella tyylillä. Lisäksi on ainakin olemassa ranskalainen ja saksalainen tyyli. (Minulla on ihan kirja näistä asioista!) Eli, kankiohja kulki sormissani nimettömän ja keskisormen välistä.

Me ei tunnilla sen kummempaa tehtykään, kun itse vasta totuttelin tähän systeemiin. Alkuverkan jälkeen kun otin ohjaa tuntumalle, samalla kankiohjaakin, Mosse tuntui paljon kevyemmältä edestä. Väkisinkin kangeilla hevonen tulee vähemmän etupainoiseksi ja kokoaa paremmin takaa. Vaikken minä tietenkään edes keskittynyt koko tunnin aikana hevosen kokoamiseen ja muotoon sekä peräänantoon sitten ollenkaan, kulki se omasta mielestäni koko ajan edestä kevyenä. Mosse tuntui oikeastaan paremmalta ratsastaa. No, pohkeelle herkkyys ei hirveästi muuttunut, varsinkin se kulki vähän nihkeänä aluksi kun minulla ei ollut edes raippaa mukana. Sitten kun tuntui, ettei tästä mitään tule, niin kierroksen kävelin kentän ympäri ja tutkailin, mistä löytyisi lähin puun oksa, jonka voisin ottaa raipaksi. Sitten tulin alas satulasta ja kerroin Mosselle, että nyt seistään ihan hetki hipi hiljaa. Mosse totteli ja seisoi nätisti ja katseli varmaankin huvittuneena kun kömmin ojan yli, missä oli varmaan 150 cm lunta ja sieltä katkoin oksan ja rämmin vieläpä takaisin kentälle. :D

Metsäraipan haettuani Mosse kuunteli taas paremmin pohjetta. Ihan pari kertaa kokeilin vain vähän väistöjä, joista niistäkin tuli ihan hyvät pätkät. Lähinnä tunnilla keskityin vain käyntiin ja ravaamiseen. Yhdessä vaiheessa Mosse nosti itse vapaaehtoisesti laukan, eli hyvinkin mahtaa olla jo parempaan päin siitä viime kertaisesta laukkaepisodista! Minulla on aina ollut vakaa ja tasainen sekä pehmeä käsi ratsastaessa, siksi minä en nytkään jännittänyt kangeilla menemistä yhtään. Itse asiassa, suora kuolain on pehmeämpi kuin normaali nivelkuolain. Sen lisäksi kangeissa on vain vipuvaikutusta. Joten, ei ollut pelkoa, että yhtäkkiä menettäisin käsieni hallinnan ja vatkaisin kuolainta hevosen suussa. :D Kaiken kaikkiaan tämä kokeilu oli oikein onnistunut, olinhan minä toki lukenut kaikkea mahdollista etukäteen, ennen kuin ryhdyin tuumasta toimeen. Nyt kuitenkaan en aio keskittyä kangeilla ratsastamiseen, vaan odotan, että joskus kun joku tulisi pitämään minulle tuntia ja opastamaan kangeilla ratsastamista kunnolla, jotta oppisin perinpohjin kankien toimintatavat yms. Sitten päästään tosihommiin. 

Ratsastuksen jälkeen Mosse oli melko tyytyväisen oloinen poika. Tallissa harjasin ja hoidin sen kunnolla, kunnes vein sen ulos syömään heiniä. Mosse osaa vain olla niin ihana ja paras heppa! 

Eikö olekin suloinen? Vaikka minä sanonkin sitä aasiksi, sillä kun on niin isot korvat. :D