198: Valmennusten videokooste

Eli, kuten otsikko sanoo, tässä olisi pienoinen videokooste valmennuksista. Laitoin siihen vain muutamat ja ehkä omasta mielestäni parhaimmat pätkät. Hirveän kauan ei tämän itse videon tekemisessä mennyt, vaan siinä, kun läpikävin kaikki videot ja valkkasin sieltä ne parhaimmat pätkät. 

Jonkin aikaa jouduin odottelemaan, kun latasin videon YouTubeen, mutta tässä se nyt olisi. :)
(Katsokaa HD:nä, ellette halua silmät ristissä yrittää saada kuvanlaadusta selvää!)

197: Valmennusten toinen päivä.

Eiliset valmennukset alkoivat samaan aikaan kuin ensimmäisen päivänkin valkut. Paitsi että valmentaja tuli pikkuisen etuajassa (puolisen tuntia), jolloin olin vielä laittamassa Mossea ratsastuskuntoon. Mutta vaikka Maiju tulikin vähän aikaisemmin, sanoi hän, että ihan rauhassa vaan laitat Mossen valmiiksi ja sitten mennään kentälle lämmittelemään. Eilen laitoinkin Mosselle heti suoraan kangetkin suuhun ja niillä lähdettiin liikenteeseen. Aluksi tietenkin käveltiin kentällä alkukäyntejä, joissa pyrin saamaan Mossea heti jo vähän reippaammaksi. Käyntien jälkeen otettiin ohjaa tuntumalle ja alettiin ottamaan kevyttä ravia ja lämmittelemään Mossea siinä askellajissa.

Tälle valmennuspäivälle Maiju oli keksinyt meille vähän muutakin tekemistä. Harjoittelimme pohkeenväistöjä, muutamia laukanvaihtoja, laukan väistättämistä takaosalla uraa pitkin ja sen kaltaista jumppaa. Mosse toimi koko tunnin aikana hienosti, vaikka varmasti raskasta vähän olikin, kun pitkän tauon jälkeen alettiinkin treenaamaan kankien kanssa ja vieläpä kaksi valmennuspäivää putkeen! Joten, kyllähän Mosse vähän juntturoi sitten siinä vaiheessa, kun välikäyntien jälkeen alettiin uudestaan laukkahommiin. Sitä ennen vain laukkailtiin kentän ympäri ja lämmiteltiin laukkaa askellajissa. Ja juntturointihan oli sitä, että "En liiku. En nosta. En laukkaa. Tästä saat!" *Potkaisi takajalalla kauas taakse ja oli heittävinään minimaalisen pukin.* Mutta ei siinä mitään, lopulta Mosse kuitenkin taas alistui tyäntekoon ja hommat jatkettiin kunnialla loppuun asti. Mutta varmasti ymmärrän, että Mossellla saattoi jo vähän vätystää. :D

Valmennusten jälkeen, jotka vähän venyivät Mossen juntturointi tuokion takia, käytiin kävelemässä takapellolla mutkin loppukäyntejä. Valmentajalla oli koira mukana, ja kun kierrettiin parkkiin pysäköityjen auton ja tietysti koiran, joka oli kiinnitetty, ohi, Mosse oli varmaan mielissään. Mosse niin rakastaa koiria! Äiti lähti mukaan takapellolle kävelemään ja otti muutamat kuvat. Siellä Mossella tuli kaamea pissihätäkin, joten sinne se sitten teki tarpeensa. Lopulta lähdimme takaisin kotipihaan päin metsän läpi. Siellä kävin tallissa purkamassa hevosen varusteistaan ja sitten mentiin talomme kodinhoitohuoneen ikkunan alle suihkuttamaan Mosse letkulla puhtaaksi hiestä. Mosse on aina antanut suihkuttaa itsensä, mutta nyt se selvästi nautti siitä suunnattomasti! Se seisoi kuin tatti, eikä yrittänytkään livistää mihinkään. :D Suihkuttelun jälkeen Mosse meni laitumelle mussuttamaan.

Nämä valmennukset olivat ihan huiput ja kun on niin hyvä valmentajakin! Saatiin Mossen kanssa paljon irti näistä valmennuksista ja opin ihan hirveästi tämän uuden asian kanssa. Tästä on hyvä jatkaa. ;) Loppuun vielä kuvat ja videoita alan tässä hyvin lähitulevaisuudessa tutkimaan tarkemmin ja tekemään jonkinmoisen videon.

Sitten suuntana takapelto loppukäyntien merkeissä!

Mosse puksuttaa menemään eteen päin ja minä katselen takamaisemia, öö miksiköhän? 

Mossella jäi kankivaihe päälle, ei se koskaan ennen ole noin hienon näköisenä seissyt! ;)

Videolta kaapatut muutama kuvaa Mossen hienoista omista balettiliikkeistä. :D

196: Huomenna sitten lisää

Tänä iltana en valitettavasti jaksa enää alkaa tekemään postausta tämän päivän valmennustunnista, kun kaikki kuvatkin pitäisi ensin läpikäydä tarkemmin ja siirtää koneelle ja jo pelkän tekstin kirjoittamiseen menee aikaa. Muutenkin, kun tulimme myöhään kotiin vasta kello yhdeksältä. Olimme katsomassa Kuusamon raveja, joihin lähdimmekin kello viiden jälkeen kotoa ajelemaan. Joten, aikaa ei ole tänään kauheasti ollut koneella kirjoitella, vaikka valmennusten jälkeen muutaman tunnin ajan sain hengähtää ennen kuin lähdettiin seuraavaan paikkaan, mutta olin minä niin poikkikin valmennuksista, että pakko oli vain sohvalla maata! :D

Huomiseen siis!

Ja lisää kissoja. Tällä kertaa kuvassa poseeraa Elvis-Ocicatti.

195: Valmennustunti kankein kanssa.

Tänään meillä oli siis valmennukset Mossen kanssa täällä ihan kotosalla, kun valmentaja tuli tänne Kuusamoon käymään muutamalla tallilla. Maijun valmennukset ovat olleet aina kaksipäiväisiä, ainakin ne, missä minä olen ollut osallisena, joten huomennakin on vielä yksi valmennustunti. Meidän tuntimme alun ajankohdaksi oli kaavailtu kello 12:00. Noin yhdentoissa maissa lähdin hakemaan Mossen laitumelta talliin harjattavaksi ja kuntoon laitettavaksi. Eritoten harjasin Mossen häntäjouhet kunnolla läpi, ja kylläpä niistä tuli sileät ja hienot! :) Hoidin Mossen rauhassa kuntoon ja satuloin sen. Sitten lähdettiin kentälle päin, suitset jätin vielä laittamatta, koska suunnitelmissa oli lämmitellä Mossea juoksuttamalla askellajit läpi ennen varsinaista tuntia. Siihen jäi sopivasti aikaa ennen valmentajan saapumista. Liinasin siis Mossen sopivasti kumpaankin suuntaan. Sen jälkeen taluttelin Mossea hetken kentällä. Vähäksi aikaa kuitenkin pysähdyimme nauttimaan auringonpaisteesta ja kesälämmöstä ja siinä vaiheessa näytti siltä, että Mosse nukahti aivan totaalisesti. :D

Pian Maiju saapuikin ja sitten puimme yhdessä Mosselle suitset ja kankikuolaimet päähän. Vaikka Mosse vaikutti niin uneliaalta ja vain hetki sitten liinatessa sillä kyllä oli sopivasti vauhtia, niin kyllä se sitten melko pian selkään nousun jälkeen taas reipastui ja piristyi, kun alettiin ratsastamaan. Ihan hyvä vain, kun Mosse oli rento ja rauhallinen, niin pystyin keskittymään uuteen asiaan kunnolla. Vaikka olenhan minä muutaman kerran kangilla ratsastanutkin Mossella, mutta tämä oli ensimmäinen kerta opetuksen kanssa. Ne pari aikaisempaa kertaa ovat olleet vain kokeilua, joten uudeksi asiaksi tätä voi hyvinkin sanoa, johon kannattaa rauhassa tutustua ja opetella. Alkutunnista teimme vähän aikaa käyntiä ja Maijun koko ajan minua opastaessa haettiin tuntumaa kankikuolaimilla ratsastamiseen. Käynnin lisäksi aloimme melko pian ravaamaan ja aluksi vain aseteltiin ja taivuteltiin Mossea kahdeksikkolla ja ympyrällä. Jossain vaiheessa alettiin myös hakemaan hevosesta niitä vaihdenappuloita sekä vähän sitä kokoamista. Tulimme myös loivaa kiemura uraa ravaten. 

Laukkatyöskentelykin sujui oikein hyvin. Laukassa harjoittelimme ensin ihan suoraa uraa pitkin ja myöhemmin tulimme samaa loivaa kiemurauraa, kuin ravissa. Välillä teimme suunnan vaihdoksen laukassa lävistäjää pitkin ja sinne sitten teimme myös vaihdot. Mossella oli koko tunnin ajan oikein mukava ratsastaa. Vaikka suussa oli ne "järeämmät" kuolaimet, joilla saa helposti kokemattoman ratsastajan käsien paineesta hevosen suustaan painavaksi ja jopa vastustelemaan, minulla ei tätä ongelmaa ollut. Olen aina ollut hyvin herkkäkätinen ratsastaja, kuitenkaan olematta löysä. Joten, siksi olin myös tänäänkin melko luottavainen siihen, miten Mossen kanssa sujuisi. Kertaakaan koko tunnin aikana ei pollen pää tuntunut raskaalta omalle kädelle. :) Ja sitähän sitä ratsastuksessa vaaditaan, herkkyyttä. Muistan, kun muutama kaverini on ratsastanut Mossella, ja he ovat sanoneet Mossen olevan välillä raskas edestä, mutta minulla ei ole tätä ongelmaa oikeastaan koskaan ollutkaan.

Kaiken kaikkiaan kangeilla ratsastamisessa ei mitään kummempaa ole. Tietenkään en vielä osaa, eikä minun missään nimessä tarvitsekaan heti osata, ratsastaa kangeilla täydellisessä muodossa ja peräänannossa. Sillä tänäänkin Mosse kulki hieman liian pitkässä muodossa ja välillä jopa luotiviivan alla, mutta kaiken oppii vain aikanaan. Minä en keskity vielä tässä vaiheessa siihen, että hevosen täytyy näyttää just eikä melkein kulkevan täydellisessä asennossa. Sehän se ihanne on, mutta vasta harjoittelun alussa se ei ole pääasia. Nyt haettiin hyvää tuntumaa tähän hommaan, ja hyvinhän se sujui! Huomenna jatketaan ja myös huomiseksi laitamme Mosselle kanget suuhun. :) Maiju keksii myös huomiselle jotain muuta tehtävää, tänään oli vain tälläinen tutustumiskerta, että Maijukin näki, miten Mossen kanssa sujui näillä kuolaimilla. Jatkossa saatan alkaa useamminkin ratsastamaan niillä, mutta korkeintaan vain kerran viikossa. Sillä tässä vaiheessa se on sopiva määrä myös Maijun mielestä, etten minä vain vahingossakaan turruttaisi Mossea kankien kanssa.

Maiju kehui Mossea edelleen lihaksikkaaksi ja hyvänkuntoiseksi hevoseksi. Ja kun kuitenkin sain Mossen kankien kanssa liikkumaan paremmin takaapäin, sanoi hän myös, että nyt hän näki ensimmäistä kertaa Mossen käyttävän noita ja noita selkälihaksia yms yms. :D Kyllähän minäkin sen eron tunsin, kangissa on sen verran tehoa jo pelkästään sillä, että ne laitetaan suuhun ja jopa minä sain ratsastettua hevosella ihan erillä tavalla takapäätäkin. Mossekin piristyi ja ryhdistyi niin kivan näköiseksi ja välillä tuli hienon näköistä pätkää, että Maijukin sanoi jotenkin näin: "Voi että haluttais lähteä koulukisoihin tuota katsellessa!"  Loppuun lisään vielä tämän päiväiset kuvat, jotka äitini otti. Lisäksi äiti kuvasi myös kivoja pätkiä videolle, joista varmaan myöhemmin teen jonkinmoisen muutaman pätkän koosteen ja lataan YouTubeen. Mutta en tänä iltana. ;)

Tää kuva on niin hauska, Mosse näyttää niin muhkulta joka paikasta päästään lähtien. :D

Hieno Mosse. <3

Tuo häntä on niin huvittavan näköinen, kunnon arabilippu. :D Kameran sarjakuvasta selvisi, että se vain huiskautti häntäänsä.

Sitten loppuverryttelyä ravissa.

Kyllähän Mossella hikikin tuli. Tänään oli aivan ihana, aurinkoinen ja lämmin päivä pitkästä aikaa! Onneksi vielä tuli nämä ihanat kesälämmöt ja aurinkoiset päivät. <3 Tunnin loputtua talutin Mossea vähän aikaa kentällä, jonka jälkeen se vietiin suihkutettavaksi kaikki hiet pois haalealla vedellä. Sen jälkeen Mosse vietiin laitumelle, ja siellähän se sitten alkoi piehtaroimaan. (Taktisesti hiekkakentän portti oli ummessa, hehheh.) No ei vaan, se kenttä kun käytiin eilen lanaamassa ja nyt pidämme portin sen takia kiinni, ettei se talloisi uraa heti siihen nyt sen aikaa, kunnes valmennukset ovat ohi. 

Piehtaroimassa. En ehtinyt juosta tarpeeksi lähelle kameran kanssa, joten siks aitalangatkin kuvassa.

Voi että se on niin luttana. <3

Yksi kissoistammekin tuli pihalle sen jälkeen, kun polle vietiin laitumelle. Mustavalkoinen maatiaskissa Monti-herra tuli nauttimaan kesäilmasta ja kieriskeli ihan onnessaan hiekalla. Ne kaksi muuta kissan rääpälettä pääsi vasta illemmalla ulkoilemaan, ne kun on sellaisia toheloita, jotka eivät osaa olla kuin normaalit kissat ulkona. :D Rotukissojahan ne ovat, Ocicatteja, joita ei pysty pitämään kuin valvonnassa ulkona. Ne juoksee puuta pahkaa mihin sattuu, joten niitä pitää oikeasti valvoa silmä tarkkana, etteivät ne lähde minnekään livohkaan. Niin kuin kerran Kukka juoksi suoraan tielle... Nämä kaksi kissaa, Elvis ja Kukka, eivät osaa varoa lainkaan vaaroja, vaan juoksevat täysiä pihalla ja tutkivat ympäristöä kuin varomattomat pennut. Ihaniahan ne ovat ja nekin nauttivat täysillä ihanista ulkoiluhetkistään!

Monti. <3

Siellä se lillersi hietikolla.

194: Sormi, jonka salaisuutta ei koskaan selvitetty.

Paitsi vielähän tässä on päiviä edessä saada jotain selkoa vasemman käden nimettömästäni. Mutta luulempa, että se, mikä sormeeni tuli hetkessä, tulee myös pysymään mysteerinä. Jos aloittaisin ensinnäkin kertomalla, mitä oikein tapahtui. Olin normaaliin tapaan siivoamassa hannoverin ruunani karsinaa aamupäivällä. Loppusuoralla ollessani, kun tartuin harjanvarteen lakaistakseni karsinan reunat ja pihaton sillan, havahduin yhtäkkiä siihen, kun tunsin vasemman käden sormessani jotain. Keskeytin hommat hetkeksi ja tarkastelin sormea. Mitään siinä ei ulkoisesti näkynyt, mutta se turposi silmissä niin, että ihan pystyin näkemään ja jos videolle olisin jotenkin pystynyt kuvaamaan sen, olisi siitä voinut laskea sekunteja. Kaikesta huolimatta jatkoin karsinan siistimisen loppuun saakka, vaikka sormesta olikin tullut "arka". Sormea pystyi koskemaan ja painamaan kunnolla, mutta kun otin esimerkiksi juuri talikonvarren käteen, se asento sattui. Myöhemmin sormi muuttui keskeltä tummemmaksi ja sinertäväksi.

Se, mikä sormeen tuli, on näitä maailman kummallisuuksia, mistä ei ota selkoa. Ötökän aiheuttama se ei voi olla enkä edes keksi mitään muuta vaihtoehtoa, mikä se voisi olla. Murtunut tai sijoiltaan se ei ole, koska sen liikuttaminen on kuin lasten leikkiä. Mutta ainoa, mistä tunsin ja tunnen vielä edelleenkin sen, ettei sormi ole täysin sataprosenttisesti kunnossa, on se käden asento, missä käsi kaartuu esineen ympärille ja puristaa samalla. Joten, vaikkei uskoisikaan, myös ratsastusohjien pito tuotti lievää "tuskaa". Jouduin eilen ratsastamaan todella herkällä kädellä vasemmalta puolelta, joka sitten varmaan näkyikin hevosessakin. :D En pystynyt puristamaan kättä ollenkaan nyrkkiin ja ainoana keinona sain ohjat pysymään kädessä puristamalla peukalolla ja ainoana keinona, millä sain tehtyä pidätteitä ja ylipäätään ratsastamaan Mossea, oli pikkurillin avulla puristaen ja liikuttaen. Nimetön sormi suoranaisesti vain lepäsi suorempana, eikä ollut samassa linjassa muiden sormien kanssa. Tästä syystä myös koko käden asento muuttui huonommaksi, ja siitä olisi ropissut melko paljon huonoja pisteitä, jos joku olisi sattunut arvostelun vetämään minun käsieni linjasta ratsastaessa!

Huono kuva, huono laatu ja todellisuudessa sormi näytti  vieläkin tummemmalta. :D 

Nyt sormi on kuitenkin jo paranemaan päin, luulisin... Seuraavaksi voisinkin lopettaa jauhamisen sormestani ja kertoa, miten eilinen ratsastuskerta sujui. Alkutunnista Mosse oli pitkään aikaan vähän laiskimus. Se mateli eteen päin ja jouduin tekemään töitä sen eteen, että Mosse liikkui ja taas toisinaan se katseli kauas horisonttiin ja ihan koiven mitalla alas pusikkoon kyttäillen sillä mielentilalla, että kyllä maisemien katselu on kiinnostavampaa, kuin keskittyä työntekoon. Mosse vaikutti myös hieman jännittyneeltä, eikä ravannutkaan aluksi edes hyvin. Vähän ajan kuluttua, kun Mosse sai tarpeekseen omista mielenhaluistaan (mitä en kyllä ole antanut Mosselle edes vaihtoehdoksi) ja alkoi kuuntelemaan myös minua, Mosse reipastuikin vähä vähältä enemmän ja askellajit muuttuivat enemmän matkaatavoittaviksi. Samalla pystyin alkamaan vajaavaisilla ja toispuoleisilla kädentoiminnoillani kokoamaan hevosta hiukan samaan aikaan pohkeella ratsastaen takapäätä alemmas.

Treenasimme mm. pohkeenväistöjä, suurimmaksi osaksi käynnissä ja vain muutamia pätkiä ravissa. Nykyisin, ainakin omasta mielestäni, minusta tuntuu, että saan tehtyä väistöjä jo paremmin. Ainakin siinä käynnissä. Ristiaskeleet tuntuvat ja näkyvät, hevonen etenee sivulle ja saan jopa pidettyä hevosen suoranakin! Mielessäni olen myös oppinut pohkeenväistön tahdin ja kuinka käytän pohjettani. Mutta raviväistöissä on vieläkin treenattavaa. Väistöjen jälkeen pidimme pienen hengähdystauon pitkällä ohjalla kävellen muutaman kerran kentän ympäri. Samalla suunnittelin ja mietin, että mitäs laukkailtavaa minä keksisinkään nyt. Päätin harjoitella laukanvaihtoja. Pian kokosinkin ohjat käteen ja valmistelin hevosta. Sitten annoin laukka-avut ja Mosse nosti laukan. Jonkin aikaa laukkasin isoilla ympyröillä ja lämmittelin hevosta laukassa. Tein siirtymisiä ja laukannostoja käynnistä ja ravista. Jonkin ajan kuluttua ohjasin Mossen ensimmäiselle lävistäjälle, jossa tein yksinkertaisesti yhden vaihdon melko loppupäässä. Tätä tein muutamia kertoja siihen asti, kun tuntui hyvältä ja siltä, että Mosse vaihtoi laukan sujuvasti.

Jokin kuva vain ilta-auringosta navetan kulmilta.

Sen jälkeen jatkoin lävistäjälle tulemista, mutta nyt yritinkin sarjavaihtoja. Mosse vaihtoi laukan heti kun pyysin, mutta siihen se sitten jäikin, yhteen vaihtoon. Siinä vaiheessa kun tulimme lävistäjälle uudestaan, petrasin omaa istuntaani ja apujeni selkeyttä, mutta vieläkään en saanut kuin yhden vaihdon. Seuraavaksi lähdinkin kokeilemaan varmaa tapaa, millä saisin Mossen taas tajuamaan haluamaani ja sitä, mistä Mosse pitää. Kyllä, Mosse rakastaa sarjavaihtoja ja tekee niitä niin mielellään, mutta ensin sille pitää välillä kertoa selvemmin, mitä haetaan. Joten, seuraavaksi siirsin Mossen käyntiin laukasta ja nostin laukan uudelleen. Taas käyntiin ja laukkaan. Ensin vasen laukka, käynti, oikea laukka. Muutaman kerran jälkeen Mosse sitten taas tajusi homman nimen, ja tulimme pari kertaa onnistuneesti kolmen sarjan vaihdot lävistäjällä. Vähän meinasi Mosse vaihtaa vinossa, mutta se varmasti johtui minun kädestäni, ehheh... :D

Laukkatyöskentelyn jälkeen ei edessä enää ollut kuin pikku hengähdystauko, sen jälkeen loppuverryttelyt ravissa ja aivan lopuksi loppukäynnit. Niiden jälkeen tulin alas satulasta ja purin Mossen suoraan kentälle, jotta se pääsisi piehtaroimaan. Mosse oli kyllä hauskan näköinen tunnin päätteeksi, siitä nimittäin näki selvästi, että hommia oltiin tehty hetki sitten. Pitkin Mossen vartaloa pullotti paksuja verisuonia, jopa Mossen turvan yläpuolella oli muutama suoni täyttyneenä verestä ja se näky huvitti minua. Hetken päästä Mosse mennä lontusteli takaisin laitumelle syömään hieman vihreää ennen talliin menoa. Sehän se on parasta jälkiliikuntaa hevoselle, päästä ulos käyskentelemään. :)

Ja loppuun kuvia keväältä, joita en ainakaan oman mieleni ja muistini mukaan ole blogiini julkaissut. Mutta parempi myöhään, kuin ei milloinkaan! :D

Mosse seisoo harjausta ja kavioiden putsaamista odotellessa.

Voiko isompia aasin korvia hevosella ollakaan?! :D Voi apua, silti niiiiiiiiiin lutuinen. <3

Aasi part 2. Oma naama oli pakko sutata, oli sen verran järkyttävä ilme. 

Juoksutuksen jälkeen Mossesta tulee aina niin lauhkea lammas, joka seuraa minne vain. <3

193: Nettiyhteydet oli katkolla.

Viikkohan se taas vierähti viimeisimmästä postauksesta ja harmittaa kyllä. Mutta tällä kertaa syynä ei ollut minun, vaan meidän nettimme. Nettimokkula yksinkertaisesti hajosi, eikä toiminut. Ensimmäisinä iltoina netti oli niin hidas, että kun yritin tänne tulla kirjoittelemaan, en saanut mitään aikaiseksi. Jouduin liioittelematta odottamaan jopa vartin sivun avaamista, joten sillä hetkellä päätin ihan suosiolla olla koskemasta kokonaan selainpalvelimeen.  Muutamia päiviä kuitenkin tuskailimme hitaasta netistä ja yritimme vaikka mitä niksejä saadaksemme se toimimaan, ilman tulosta. Vasta eilen aamuna kävimme viemässä tuon vanhan nettipaketin pois ja hakemassa uuden tilalle, jonka veli asensi sittemmin illemmalla. Nyt ei voi muuta, kuin olla tyytyväinen tähän uuteen nettiin! Nyt on nopeutta ja pelittää taas kuin unelma. :)

Jos nyt aloitettaisiin kuulumisien kertominen eilisestä. Eilen Mosselle oltiin sovittu kengitys ennen kello viittä. Nyt oli Mossella pysynyt kaikki kengät jalassa sitten viimeisimmän irtokenkäyksen jälkeen. En valitettavasti muista, milloin siltä oli kenkä viimeisimmän kerran irronnut, mutta on siitä aikaa kulunut. Suorastaan ihme, että ne kengät sitten pysyi koko loppuajan jaloissa, parempi tosin niin. Takakavioiden vuolusta oli kulunut jo jopa yhdeksän viikkoa, sieltä kun ei koskaan kengät niin helposti olekaan lennelleet, toisin kuin niistä etukavioista. Huomasi tosiaankin tämän vähän pidemmän välin takia sen, kun takakenkien ja -kavion välissä oli ihan selvä rako tullut ja kun Mosse käveli, kengät lonksui vähän. Mossen kaviot kasvaa kauhean hitaasti, joten eivät ne tälläkään kertaa olleet ylipitkiä,  mutta kyllähän sieltä aina vähän pois vuoltavaa on ja lopputuloksena on kauniit, pienet ja pyöreät kaviot!

Kengitys sujui hyvin, ei mitään normaalista poikkeavaa. Yhdessä vaiheessa Mossella vain alkoi nukuttamaan hulluna, että ihan säikähdettiin ja naurettiin sen takia. Mosse on vain niin rento kaveri, ja nytkin sitten jossain vaiheessa kengitystä se alkoi torkkumaan seisaaltaan. Sen alahuuli roikkui maassa ja sen silmistä näki, että se oli aivan omissa, unien maailmoissa. Sen pää nuokkui ylös alas. Lopulta sen turpa kosketti maata ja etupolvet notkahtivat ja hevonen havahtui hereille ja säikähti itsekin meidän lisäksemme. Hui, raukka oli niin unelias, että meinasi rähmälleen lentää. Oli siinä hetken ihmeteltävää, että onkohan tuo nyt ihan normaali, vaikutti ja näytti hetken siltä, että ihan kuin rauhoituspiikin olisi saanut. :D Vaan ei siinä mitään ollut ja kengityskin saatiin loppuun asti hoidettua. Tulipas taas sievät, kivat kaviot!

Ja myös Mosse huomasi seuraavana aamuna kavioiden keveyden. Se ei meinannut pysyä maankamaralla ollenkaan, vaan pomppi etujaloilla ylös ja viskeli päätään ja ravasi niin kevyenä aamuverryttelyjä karsinasta ulos tullessaan. Mossekin oli selvästi sitä mieltä, että "Jippijeeii, ompas mulla ihunan kevyet jalat! Näillä kelpaa taas kaasutella ja loikkia sinne sun tänne." Mosse on aina niin hienon näköinen, kun se itsekseen hörhöilee. :) Mutta yksi asia on kumma, ja se se on oikeasti kumma asia. Mosselta kun on noita kenkiä välillä lennellyt kentälle, ja niitä kun yrittää jopa haravan kanssa sieltä hiekan seasta etsiä ja ei varmasti löydy ikinä silloin, kun hakemalla hakee. Sitten monen, monen päivän ja viikon päästä kävelet vain normaalisti kentällä ja kappas, siinä suoraan silmiesi alla makaa sievästi hiekan päällä jo täysin ruostunut kenkä, jota ei enää kehtaa käyttää. (Aivan, kuten tänään kävi.) Näitä elämän kummalluuksia. :D Ja tuokaan tänään löytynyt kenkä ei ollut edes vääntynyt, joten sen puolesta sen olisi voinut uusio käyttääkin. Mutta sitä ruosteen määrää, huhhuh...

Vielä on tähän loppuun aivan pakko kertoa, että meillä on Mossen kanssa valmennukset edessä ensi viikolla pitkästä aikaa! <3

192: Eilinen maastoreissu

Eilen aamupäivänä en ollut kotosalla, vaan lähdin käymään äidin kanssa kaupungilla. Vähän aikaa siellä aikaa kulutettuamme ostaessa mm. ruokatarvikkeita seuraaviksi päiviksi sekä hajuvesiostoksilla käytyämme lähdimme ajamaan autolla takaisin kotia päin. Olihan kello jo puolenpäivän maissa. Suunnitelmissa oli lähteä maastoon Mossen kanssa, mutta sitä ennen täytyi syödä edellis päivänä valmistettua kanakeittoa, jotten tyhjällä mahalla lähtisi pollen kanssa liikenteeseen. Äitikin lähti takaisin töihin, joten minä jäin kotiin, lämmitin ruoan mikrossa, söin sen suihini, vaihdoin vaatteet ja marssin ulos hakemaan tallista riimunnarua. Ilma oli hieno, aurinko paistoi ja lämpötila oli +17 asteen tienoilla sekä sopiva tuulenvire piti öttiäiset loitolla. Mikäs sen parempi maastoilu sää, kuin tämä? :)

Hoidin Mossen tallissa kuntoon. Harjasin, puhdistin kaviot ja varustin sen. Laitoin jalkoihin suojat, taakse ja eteen jännesuojat ja lisäksi etujalkoihin putsit. Sitten satula selkään ja kuolaimet suuhun, sekä suitset päähän. Lopuksi koristelin hevosen heijastinloimella ja heijastinrintaremmillä. Lopuksi laitoin omat kamppeeni päälle, jonka jälkeen talutin Mossen ulos ja matkaan lähdettiin. Talutin Mossen taas heti tulevan tieosuuden, jonka jälkeen menimme tuttua reittiä maastoilemaan. Matkan varrella pellolla oli joutsenia, jotka näyttivät niin jättisuurilta, vaikka kaukana olivatkin! Ovatko joutsenet aina olleet niin isoja, vai kuvittelenko vain niiden näyttäneen tavallista suuremmilta, aivan kuin joiltain Mega-Joutsenilta? :D No, kauniit kansallislintumme laulujoutsenet sikseen ja matka jatkui eteen päin. Pian olimmekin metsätiellä ja ennen sinne pääsyä avasin poroportin ja tietty laitoin sen kiinnikin siksi aikaa. Sillä välin vähän matkan päässä oli poro vaadin sekä tämän vasa. Mosse kyllä huomasi ne, mutta tuskin vilkaisikaan niiden suuntaan. Se oli, kuin ne olisivat olleet maailman tutuimpia asioita. Porot kyllä seisoivat kaikki jäsenet jäykkinä ja ihmeissään, mutta meitä ne eivät häirinneet joten hoplaa hyppäsin Mossen kyytiin ja jatkoimme matkaa eri tien haaraan, missä porot olivat olleet.

Vanha kuva, mutta Mosse niin tuitui lutuinen. <3

Matka sujui ihan hyvin, mutta taas menomatkalla Mossella piti välillä junttaroida, eikä se meinannut haluta liikkua eteen päin ja välillä piti jostain kumman syystä kääntyä takaisin kotiin päin. Vaan ei siinä mitään, sitten mentiin hitaasti mutta varmasti tien päähän. Välillä se kuunteli ihan selvästi poroja, jotka jossakin metsässä liikuskeli, kuitenkin minun näkymättömissä, mutta hevonen kyllä kuuli ne. Ihan rauhassa matka sujui, mutta kun saavuimme tien päähän, jäin kuuntelemaan samalla kävellessämme, että mistä hiivatista tuo pieni laahausääni kuului. Hetken aikaa kävelimme vain eteen päin ja sama ääni seurasi meitä, kunnes katsoin ja kappas, heijastinloimihan se siinä oli valunut sivuun ja maata pitkin vilisti. Mossekin huomasi vasta silloin, kun minäkin sitä katsoin. Heti olin silleen "Ou shit",  kun sama loimi oli silloin kerrankin tipahtanut sivuun ja polle pukittanut kauhuissaan pelottavaa kummitusta karkuun ja minä lentänyt kuperkeikalla selästä alas. Nytkin Mosse säikähti ja kääntyi nopeasti ympäri, mutta ehdin tulla satulasta alas ja rauhoitella Mossea, ettei mitään hätää. Se seisahtui, mutta haisteli ihmeissään loimea. Äkkiä nappasin sen Mossen sivulta pois ja se siitä.

Vaan nyt tuolle loimelle kyllä tulee kymmenen pistettä ja papukaija merkki siitä hyvästä, kun ihmettelen, miksei se vaan ole pysynyt paikoillaan, kun minä sen olen laittanut? :D Kaikki remmit laitoin tälläkin kertaa kiinni ja tarkistin tuhanteen kertaan, vaan silti lähti irti jostain kumman syystä. Ensi kerralla pitänee sitten laittaa tuhat umpisolmua. Uudestaan en maastossa alkanut loimea laittamaan paikoilleen, mutta joku viritelmä piti keksiä saada kuljetettua se takaisin kotiinkin. Lopulta päädyin ratkaisuun taitella se paketiksi ja laittaa kiinni satulahuovassa olevaan tarrahihnaan, mikä kiinnitetään jalustinremmiin. Siinä se sitten matkusti loppumatkan.Vaan oli Mosse kyllä ihanan rauhallinen ja utelias, kun taittelin loimea maassa tovin, Mosse nuuhkutti turvallaan ja tutki, että mitä minä siellä maassa ährään. :D Pian jatkettiin matkaa, ja nyt sitten ravattiinkin. Vaan sitten tuli porolauma tiellä vastaan, ja tällä kertaa niitä poroja oli aika monta. Reilu kymmenen, ja tällä kertaa Mosse reagoi poroihin vähän. Se muuttui jännittyneeksi ja oli aika innostuneen oloinen, pää kohosi ja askeleet muuttuivat korkeiksi. Sitä taisi vähän jännittää.

Itselläni nauratti kyllä vähän, mutta enhän minä 600 kg painavalle hevoselle mitään mahdannut, ettei se halunnutkaan yhtäkkiä edetä. Joten, loppumatkan sitten talutin Mossea, koska jostain kumman syystä Mosse etenee tälläisissä tilanteissa taluttaen paremmin, (perustuukohan hevosen "seuraa johtajaa" metodiin) vaikka siinäkin silloin reippaasti, mutta ei se itsellä auttanut kuin kävellä reippaasti hevosen rinnalla. Mosse rentoutui sitten jossakin vaiheessa matkaa, kun saavuimme tien päähän ja menimme poroportista ja olimme kohta jo kotisuoralla. Yhdessä kohtaa, siinä, missä mennään se pienen pieni suomaisempi kaistale läpi, huomasin reitin laidassa kaksi suurta luuta. Halkaisijaltaan varmaan 10 cm. Kauan en ehtinyt niitä ihmettelemään, koska hevonen oli hyppysissä, mutta kaippa ne olivat hirven tai naudan. Siinä vaiheessa ei enää ollut kuin varmaan sata metriä, kun olimme jo kotitontilla. Matkaan lähdimme noin kello yhden jälkeen ja perillä olimme puoli kolme. Joten tämäkin reissu kesti tällä kertaa sen 1,5 tuntia. Kaiken kaikkiaan ihana maastokerta oli ja Mosse se jos kuka oli älyttömän tyytyväisenä kotona, kun käytiin kiva mieltävirkistävä maastolenkki. <3

191: Mossesta tuli puutarhuri

Tänä iltana lähdin suunnilleen puoli kahdeksan maissa tekemään fiksusti pääteltävissä olevaa iltatallia. Mosse jo odotteli kentällä ja käveli aidanvierustalla. Sillä on aina siihen aikaan kauhea halu ja jopa kiire päästä karsinaan, oli se sitten hirsitalli tai pihatto. Johtuneekohan pienoinen kärsimättömyys halusta päästä syömään maailman ihaninta kaura/myslipöperöä?! Tällä hetkellähän Mosse yöpyy pihatossa, koska kesällä siellä tarkenee mainiosti ja pihatto on kooltaan niin ihanan iso, että siellä Mosse mahtuu vaikka ravaamaan ympyrää. Ilmat tosin viilenivät nyt pitkän hellejakson jälkeen, ja voin todeta, että meinaa palella. :D Fleece-paita päällä pitää ulkona toheltaa välillä, koska lämpötila on kylmimpinä aamu- ja iltahetkinä vain päälle kymmenen astetta. Sentään onneksi päivällä on vielä lämpimämpää, tänäänkin jopa +15. Mutta mutta, toivotaan, että kesää vielä tulisi. Ei, sitä en toivo. Toivon, että kesä jatkuisi vielä PITKÄÄN ja muuttaisi Suomen vuodenajat ihan toisenlaiseksi, se kelpaisi minulle.

Takaisin iltatalliin. Kun sain kaikki hommat tehtyä, lähdin hakemaan hevosen tarhasta. Alunperin suunnitelmana oli marssia suoraan hoitovälikköön hoidettavaksi ja harjattavaksi ennen karsinaan menemistä, mutta kun huomasin, että äiti oli talon edustalla kastelemassa kukkia, päätin mennä Mossen kanssa moikkaamaan häntä. Sinne sitten lyhyen matkan päähän käveltiin ja paikalle päästyä lässytin Mosselle, että kuinka ihana se on. Äiti oli heti, että älä anna sen syödä noita kukkia. "En, en, tietenkään!" oli minun vastaukseni. Mutta sitten kun Mosse huomasi äidin kädessä olevan kastelukannun, niin siitäpäs tuli hauskaa. Mosse nuuhkutteli kastelukannua ihan ihmeissään ja tarkoin, heilutteli turvalla ja tutki sitä. Se haisti aivan varmasti, että vettä siellä on, kun alkoi nuolemaan sitä kastelukannun päätä. Sitten ehdotin äitille, että kaada siitä kastelukannusta vähän vettä. Äiti kaatoi, ja Mosse oli aivan onnessaan ja alkoi juomaan alas päin tippuvaa vesisuihkua! :D Vähän hankalaahan se ehkä oli, mutta hauskaa ainakin. Mosse oikein "ryysti" kuin pillistä sitä vettä ja yritti ihan tosissaan juoda. Sitten, kun sitä vettä tippui myös kivetykselle, se jäi siihen lillumaan, niin olihan Mossella pakko siitäkin yrittää juoda vettä.

Mossella taisi olla hauskaa kastelukannun kanssa, meitä ainakin nauratti se touhu. Sen jälkeen talutin Mossen talon nurkille maistelemaan heinää. Heinänmussutuksen ohella Mosse innostui syömään puita, mitä siinä pihalla ja pihanreunoilla sattui kasvamaan. Pihlaja oli ensimmäisenä listalla ja kävi niin, että Mosse trimmasi yhden oksan melkein kokonaan. Mossesta tuli puutarhuri. ;) Sitten mentiin maistelemaan meidän tontillamme kasvavaa ainoaa haapapuuta (pieniä vauvahaapoja ei lasketa, ne kun jyrätään aina kuitenkin ruohonleikkuussa). Haapapuu oli ilmeisesti hyvää, vaikka ensin piti säpsähtää, kun Mosse nykäisi oksaa voimakkaasti. Taisi lehdet olla tiukassa, ja sen vuoksi koko suuri oksa heilahti ja pomppasi maasta takaisin ylös. Seuraavaksi syötiinkin koivua, kunnes puiden maistelu sai riittää ja sitten loppuajaksi Mosse piti turpansa visusti maanpinnalla hamuillen parhaimpia heinäapajia. Tovin siinä ulkona mussutettiin, kunnes sitten lopulta menimme hoitovälikköön harjattavaksi ja sen jälkeen laitettiin Mosse yöksi pihattokarsinaan.

Kymmeneltä kun kävin laittamassa välioven Mossen karsinasta yöksi kiinni, ettei tule kylmä, Mosse oli niin unessa, ettei se paljoa hätkähdellyt, vaikka kannoin rääkyvää kissaakin sylissä. Ei siinä muu auttanut, kuin toivottaa Mosselle hyvää yötä ja kauniita unia. <3

190: Vielä on kesää jäljellä...

... tehdä uusi ulkoasu blogille, vai kuinka?

Mutta sehän tässä juuri onkin. Minulla ei ole kunnollista ideaa tai edes pienen pientä mielikuvaa, minkälaisen minä siitä tekisin. :D Varsinkin bannerin kanssa lyö pää tyhjää. Pitänee tästä varmaan kohta ulos hyppiä kameran kanssa ja joillakin henkisillä voimilla inspiroitua. Olisiko teillä lukijoilla mitään auttavia ehdotuksia, ideoita ja neuvoja tässä kohta lähitulevaisuudessa tekemäni uuden, kesäisemmän ulkoasun tekemiseen? :) Niitä nyt kaivattaisiin ja kipeästi! Ihan harmittaa, kun näin kauan on joutunut katselemaan sitten viime syksyn jälkeisinä kuukausina tekemää turkoosia ulkoasua. Haluan kesäistä fiilistä!

189: Omenoilla herkuttelua

Tänään oli hyvä sää kaiken kaikkiaan. Lämpötila pysyi tasaisena pitkin päivää ja oli kuin olikin siinä parinkymmenen asteen luokilla. Sopiva lämpö siis! Aurinkokin paistoi lähes tulkoon koko päivän. Ja mikä parhainta, tänään oli hyttysetön päivä! Aamulla ulos mennessä ja heppaa ulos hakemassa ei tarvinnut edes suihkutella ja levitellä myrkkyjä polleen, vaan talutin Mossen suoraan laitumelle. Sinne se sitten jäi tyytyväisenä popsimaan ruohoa, kun ei ollut kauheaa itikka-armeijaa kimppuun hyökkäämässä. Kuitenkin päivemmällä ratsastuksen jälkeen, olisikohan ollut kello yhden maissa, alkoi tuntumaan, että niitä itikoita saattaisi ilmaantua kuitenkin pian. Suihkutin vähän myrkkyä Mosseen, jotta se malttaisi loppupäivänkin olla rauhassa. Ja malttoihan se, öttiäiset eivät häirinneet tänään ollenkaan! :)

Otsikosta päätellen Mosse sai herkutella tänään omenoilla. Tai ei varsinaisesti suurella kasalla omenoita, vaan yhdellä ompulla ja omenamehulla! Ratsastuksen jälkeen, kun olin vienyt Mossen talliin, kävin pikaisesti hakemassa ämpärilliseen haaleaa vettä ja sen sekaan sitten sekoitin litran purkin 100 % omenamehua. Ämpärin laskettuani Mossen naaman alle, alkoi se juomaan oikein mielellään. Se joi ihan hulluna, jonka jälkeen se alkoi nuolemaan seiniä. :D Taisi omenamehu olla hyvää. Sen jälkeen otin jostain taskujeni syövereistä omenan. Omenan, joka oli herkullisen tuoksuinen ja mehevä. Sen kun Mosse näki, sen suupieliin muodostui jo vaahtoa. Mosse on aina ollut samanlainen omenoiden kanssa, sen suu alkaa ihan vaahtoamaan, kun on niin maukasta! Hitsit, miten onnellisena se mutusti sen omenan ja voi että, miten nauroin, kun Mosselta tippu niin älyttömästi kuolaa ja omenasosetta suusta lattialle. Sen jälkeen se vielä alkoi haistelemaan sitä lattiaa, minne se itse oli tiputtanut kuolaansa ja alkoi niitäkin vielä nuolemaan. :D Herkutteluhetken jälkeen lähdinkin sitten viemään Mossen takaisin ulos laitumelle. 

Tämä oli nyt tälläinen pienempi ja kaiken lisäksi kuvaton postaus...