171: Pääsiäismaasto ja paluu blogin pariin

Noniin, tässähän vierähti taas useampi päivä postailematta. Hirveästi en tässä alkuviikosta Mossen kanssa ehtinyt touhuilemaan, kun tiistaina ja keskiviikkona oli se laskettelukurssi Rukalla sekä torstaina menin sinne toiseen juttuun... Mutta perjantaina olikin ihana vapaapäivä, koska koulut loppui torstaina ja pääsiäisloma alkoi! Sää oli mitä ihanin, aurinko paistoi ja oli melko lämmintä. Tallin ja talon ovien edustalta on jo lunta sulanut, ihanaa, kevät tulee! Perjantai aamupäivällä lähdin joskus kymmenen jälkeen hakemaan Mossen ja hoitamaan sitä. Mutta nyt suuntana ei ollutkaan kenttä, vaan maastoreissu!

Se sama reitti, missä olemme aina ennenkin Mossen kanssa kesällä kulkeneet, on aurattu hyvin. Siksi päätinkin lähteä sinne heti, koska maastossahan olen pyrkinyt käymään aina kun on mahdollista. Ja nyt kun reitti on aurattu, saatan taas alkaa käymään paljon useammin maastossa. Kun sain hoidettua Mossen lähtövalmiiksi lähdimme ulos. Olen aina yleensä taluttanut Mossen tien yli ja tien laitaa pitkin, joten niin tein nytkin. Tällä kertaa jouduimme vain vähän pidemmän matkaa kävelemään tietä pitkin, koska reitin alkuperäinen tie alkaa sieltä mistä se on aurattu. Kesällä olen aina kulkenut pellon laitaa pitkin ja siltojen yli. Mutta sehän ei haittaa mitään, koska Mosse on niin ihanan liikennevarma eikä pelkää autoja!

Sen sijaan se puhisi naapurin pellolla olevaa isoa turvelavaa, missä oli monta paalia päällekkäin. :D Hienosti Mosse kulkikin koko matkan tietä pitkin ja naapuritkin käveli vastaan ja sanoivat, että Mossekin pääsi lenkille pääsiäisenä. Mä harrastankin tämmöistä vähän isompien koirien talutuslenkkeilyä, hehheh... Mosse oli  ihan selvästi innoissaan ja pirteänä, se niin korvat hörössä ja reippaana katseli maisemia. Lopulta pääsimme maastoreitin alkuun. Ai niin, äiti ja iskäkin lähti samalla mukaan lenkille. Siellä me metsässä sitten yhdessä mennä käveltiin. Muutenkin ajattelin ottaa Mossen kanssa pelkän käyntimaaston, kun kolme edellistäkin päivää se oli vain vapaalla. Aluksi olimme Mossen kanssa reilusti edempänä äitiä ja iskää ja siksi päätin pysäyttääkin Mossen ja odotella hetken. Siinä Mosse sitten vain haukotteli ja silmiä räpytteli auringon paisteessa. On se niin ihana luttana! <3

Loppumatkasta iskä meni kävelemään Mossen edelle, ja Mosse tyytyväisenä tykkäsi rennosti kävellä iskän takana, se halusi seurata "vetohevosta". :D Niin uskomattoman ihana reissu, hieno ja upea ilma ettei voi muuta mieltä olla kuin; ihanaa! Äitikin  otti muutamia kuvia, ne on tosin otettu kännykällä, joten laatu ei ole mitä parhain. Puolitoista tuntia maastossa meni aikaa, kunnes olimme kotona. Sen jälkeen Mosse muuttui heti silmissä paljon pirteämmäksi ja virkeämmän oloiseksi. Maastossa käynti selvästi vaikuttaa hevosen mielialaan! :) Mossekin varmasti nautti reissusta!

Aurinko oli niin kirkas, että varmaan häikäisi hevosenkin silmiin!

Tien laitaa pitkin kävellään.

Kotipihassa reissun jälkeen.

170: Ajanpuutetta

Ajattelin ilmoittaa, ettei ainakaan tänään tule kunnollista postausta, niin kuin ei sitten viimeloppunakaan. Tämä ilta pitäisi vielä pyhittää historian kokeeseen lukemiseen sekä huomenna ja ylihuomenna menen Rukalle laskettelemaan, koska otin koulussa valinnaiseksi laskettelukurssin. Jippii, pääsen rinteeseen pitkästä aikaa! Kuitenkin yksi huono puoli on se, että lähdemme Ski bussilla koulun pihasta heti koulun jälkeen ja rinteessä tulemme olemaan seitsemään asti, joten Mossen liikuttaminen jää pariksi päiväksi. :( Torstaina olisi vielä jotain hiiskatin rippikoulujuttuja, mitkä nekin alkavat viideltä ja loppuu seitsemältä. Kuka id*****i on keksinyt tämmöiset ajat? Eli en pääse kotiin sinäkään iltana Mossen luokse, jos siis menen sinne juttuun... ;) Joten voi olla, että postauksia joko tulee tai ei tällä aikavälillä!

169: Clop, clop, clop!

Vammasin peli ikinä, jos saan sanoa. :D (http://www.foddy.net/CLOP.html) Tämä on jo varmasti vanha peli, mutta itse sain vasta tänään tietää pelin olemassa olosta, kiitos hevostalli.net:in keskustelut, ja päätimpas sitten ihan tosissani alkaa yrittämään. Maailman yksinkertaisin peli; käytä neljää näppäintä (h,j,k,l) ja koita saada yksisarvinen loppuun, eli maaliin asti. Helpommin sanottu kuin tehty! Ensin en saanut hevosta liikkeelle ollenkaan, sitten opin issikoiden taitaman passin ja sen jälkeen ravin sekä käynnin. Laukassa on työstämistä vielä, kunnes opin rytmin.

Hermot meni riekaleiksi, kun hevonen ei tahtonut liikkua eteen päin tai suuntaan eikä toiseen. Kaatui turvalleen tai takajalkojensa kautta ympäri. Ehkä maailman turhin peli, mutta silti en luovuta, vaan aion pelata peliä niin kauan, että pääsen loppuun asti ja opin laukkaamaankin! Toisaalta, tässä pelissä on älyttömän paljon hyötyäkin. Ainakin minä opin aivan varmasti tämän avulla, missä vaiheessa mikäkin jalka nousee. Saattaahan olla, että tämän avulla opin tuntemaan ja näkemään Mossellakin ratsastaessa jalkojen liikkeet ja näin täsmentämään apuja. Ou mai gaad, mikä minuun on mennyt, kun kuvittelen tämmöisestä pelistä löytyvän hyötyäkin?! :D

168: Eilisen videon selostus

Olin jo pitkään miettinyt, että Mosselle pitäisi jokin käytännöllinen asia opettaa. Asia, mistä olisi ja tulisi olemaan oikeasti hyötyä huvin lisäksi. Mosse on ennen totellut kivasti ja tullut luokse, kun sitä on kutsunut ja nimellä huudellut. Lähiaikoina kuitenkin Mosse vain on kääntynyt korvat hörössä pällistelemään  ja pakottanut minut sitten hakemaan sen, missä se nyt on ollutkaan. :D Ainoastaan iltatallin aikoihin ja varsinkin ruoka-aikoina se kyllä oikein iloisena juoksee päätä heilutellen mieluusti luokse kutsun saattelemana. Siksi ajattelin, että eikö olisi kätevää, että saisin kutsuttua Mossen luokseni, oli tilanne mikä hyvänsä? 

Ehkä järkevimpänä esimerkkinä olisi se, että jos maastoreissulla tapahtuisi jotain ja suistuisin satulasta alas ja Mosse päättäisi läksiä paikalta. Siinä tilanteessa kun puhaltaisin pilliin,  Mosse toivottavasti rauhoittuisi ja tulisi kiltisti takaisin namipalojen perässä. Pilli oli minusta oiva vaihtoehto alkaa opettamaan Mossea. Pillin ääni on erilainen ja se erottuu joukosta, ja toivottavasti Mossekin oppii vielä pillin tarkoituksen ja alkaisi yhdistämään äänen palkintoon, eli namiin ja kehuihin. Toissa päivänä kun aloitin ensimmäistä kertaa nämä meidän erilaiset treenimme, aloitin yksinkertaisesti sillä, että puhalsin pilliin ja heti sen jälkeen Mosse sai palkinnon. Tällä yritin saada Mossen yhdistämään pillin äänen juurikin hyvään palkintoon.

No, homma taisi jäädä vielä vähän epäselväksi Mosselle. Tämän jälkeen aloin kuitenkin tekemään samaa, mitä videollakin näitte muutamassa pätkässä. Aluksi Mosse ei oikein tajunnut minun merkkejäni, milloin piti olla aloillaan ja milloin sai tulla luokse. Mutta Mosse on silti älyttömän fiksu! Ottaen huomioon, että tämä oli ensimmäinen kertamme, kun aloin opettamaan Mosselle mitään ja jo lopussa Mosse alkoi tajuamaan. Silloin kun minulla oli kumpikin käsi ilmassa, se oli merkki, että Mossen piti seistä paikoillaan. Kun puhalsin pilliin ja laskin käteni, se oli merkki Mosselle tulla luokse. Hyvin yksinkertaista ja simppeliä. Kunhan saadaan harjoiteltua useampi kerta, olen varma, että Mosse on jo pian oppinut jutun jujun! :)

167: Aloinpas tässä "koiraa" kouluttamaan

Selitys videon tapahtumille tulee huomenna! ;)

166: Mossen suvun juuret, osa 1 - Wonderland

Wonderland.

Ensimmäiseksi pahoitteluni, lupasin tämän postauksen eilen, mutta sitten kävikin toisin... 
Sain tässä vähän aikaa sitten idean kertoa blogiini hieman Mossen suvusta. Hirveästi en Mossen suvusta tiedä, sillä kun on aika monta sukulaista! Mutta esimerkiksi Aatun sukutaulun muistan miltei ulkoa ja täällä Suomessakin asustaa Aatun isä Apolonas sekä setä Adleris ja tuolta facebookin kautta parin liettualaisen tytön kautta olen ollut yhteydessä sekä katsellut kuvia ja kommentteja ja niiden perusteella Aatun äiti Aktore sekä siskot Africa ja Arzu ovat Liettuassa. Mutta ei sen enempää Aatusta, Mossen suvustahan minun piti alkaa teille kertomaan. ;)

Alunperin Mosse on syntynyt Saksassa, Neustadtissa. Kasvattajanimi on Friedrich Thielking. Sen enempää Mossen Saksan elämästä en tiedäkään, kuin sen, että Mosse eli Saksassa nuoruusvuotensa ja saapui Suomeen vuonna 2005. Mossen sukutaulu onkin sitten eri juttu, ja jopa useampikin henkilö tietää sukutaulussa esiintyvät hevosten nimet. Mossen isän puoleinen suku on yllättävän hieno ja upea, tuskin edes tajuan, kuinka hieno hevonen minulla onkaan. <3 Mossen isä on Wonderland, isänisä Weltmeyer sekä isänisänisä World Cup I. Johanna on aina kehunut, että Weltmeyer ja World Cup I on aina hyvä juttu ja että Mosse on aivan selvästi perinyt luonteensa ja ratsastettavuutensa niiltä. Mossen emä on Gralsgraefin ja niin edelleen, mutta nimet ovatkin sitten, ainakin minulle, enemmän mitään sanomattomia.

-> Mossen sukutaulun voit tarkastella täältä!

Mossen isukki, Wonderland, on aivan samaa maata Mossen kanssa! SUOSITTELEN KATSOMAAN VIDEOT, niitä kun ei pystynyt muulla tavoin linkkaamaan tänne tai minkään muunkaan tavan kautta. Ihan rohkeasti painat vain linkkejä, eivät ne pure! .-> Mossen isä Wonderland VIDEO Mosse on tullut aivan selvästi isäänsä. Niinhän se on ollut aina, että orivarsat perivät pitkälti isänsä piirteet ja tammavarsat emänsä. Niin myös Aatu ja Aatun isä näyttivät samanlaisilta, kuten nytkin Wunderbaum ja Wonderlandkin. Hienoja(hassuja) nimiä eikö?! :D Kuitenkin, Mosse on perinyt niin paljon piireitä isästään, että on ihan huvittavaa katsoa niitä. Mossella on juuri samanlainen piirtokuviokin, rakenne on samanlainen sekä myös Wonderland näyttäisi videolla melko pienikokoiselta "tappijalalta". Hyvin voisin videota katsellessa ajatella, että jahas, tuossahan tuo Mosse hyppii kivan näköisesti. :) Yhden kuvankin onnistuin netistä löytämään Wonderlandista! Komea hevonen, aivan niin kuin Mosse-kultakin!

Vertailun vuoksi laitoin tähän nämä pari kuvaa Mossesta tähän, mistä voi hyvin tarkastella näiden kahden hevosen välisiä piirteitä. Nuo kaksi kuvaa on otettu silloin, kun Mosse ensimmäistä päivää asusti meillä. Siksi Mosse onkin hikinen, mutta ei se onneksi haittaa!

Mossen emän puolelta en löytänyt googlaamalla tietoja enkä kuvia, joten nyt joudumme tyytymään Mossen isän puoleiseen sukutauluun. Sen enempää tietoja ei Wonderlandistakaan löytynyt. Eli en osaa sanoa, onko kyseinen hevonen hengissä, minä vuonna se on syntynyt ja asuuko hevonen vielä Saksassa vai missähän lie päin maailmaa. En myöskään tiedä, minkälainen hevonen Wonderland on ollut. Onko se ollut hieno kouluhevonen vaiko enemmän estepuolen harrastekaveri. En myöskään tiedä, onko Mossella muita sisaruksia isän sekä äidin puolelta. Hippoksessakaan kun ei ole merkitty kuin Mosse Wonderlandin jälkeläiseksi. Kuitenkin jo näinkin vähäinen tieto on oikein mukavaa! Seuraavassa postauksessa Mossen suvun juuret jatkuvat... ;) 

165: Pikapostaus eiliseltä

Tässä nopeasti nyt kerron eilisen Johannan tunnilta ne keskeisimmät asiat. Ehdin verkata Mossen käynnissä ja ravissa ennen Johannan saapumista. Sitten kun Johanna tuli, jatkoimme ravityöskentelyä, jossa haimme Mosselta kuuliaisuutta temmonvaihteluilla. Hyvinhän se Mosse lopulta lämpeni ja ravikin muuttui paremmaksi. Johanna myös mainitsi, että jotenkin Mosse näytti paljon rennommalta ja letkeämmältä liikkeistaan sekä joustavammalta takajaloistaan, tarkemmin kintereistä. Sehän on ihan huippu juttu! Kun aloimme nostamaan laukkoja ensin vasempaan kierrokseen, Mosse nosti koko ajan väärää laukkaa. Syynä yksinkertaisesti se, että Mosse-parasta on tullut vähän vino. Koska vasen kierros on aina ennenkin ollut se "hankalampi" suunta, ei ole ihme, että tälläisen rumban keskellä se puoli pääsi sitten heikentymään, kun välillä ollut taukoa ja ties mitä ratsastamisesta eikä olla kunnolla päästy tekemään töitä.

No, ei siinä muu auttanut kuin antaa omat avut tarkemmin. Asettaa enemmän sisälle, mutta vain hiukan, sekä laukka-avut hyvin selvinä ulkopohjetta taaemmas siirtäen ja tietysti hyvät valmistelut. Muuten laukannostoissa ei ollut häikkää, Mosse nosti koko ajan kiltisti laukkaa. :) Laukassa haimmekin sitten Mosselta todellista reippautta, vauhtia ja eteen päin pyrkimystä, että saataisiin se laukka rullaamaan paremmin ei niin nelitahtisena vasempaan kierrokseen. Ihan pikku juttuhan tämä loppujen lopuksi on, ja nyt kun päästään taas tekemään hyvin töitä ja itse keskityn eritoten tähän asiaan jumppaamalla Mossen taas suoremmaksi, ongelman pitäisi olla sillä selvä. Kuten mainitsin, Mosse laitettiin siis kunnolla töihin sillä tunnilla. Ja tietysti minut, alkoi ihan tuntumaan siltä, että oma kunto loppui kesken. Mossellekin tuli jopa hiki! Mosse oli vähän vetelys sillä tunnilla, joten loppujen lopuksi sain Mossen ihmeen hyvin liikkumaan eteen päin! Laukkaamisen jälkeen otettiin loppuravit ja käynnit mentiin suurimmaksi osaksi maasta käsin taluttaen.

Tämä oli tälläinen lyhyt, pikaisempi postaus, mutta huomiselle on luvassa jotakin kivaa ja erilaista! ;)

164: Lauria Garrelia, Valence Checkia ja mitähän lie ruutukuosia!

Tästä on jo vähän aikaa, kun tilasimme Mosselle uusia kamppeita. Alunperin tarkoituksena oli tilata juurikin uusi ratsastusloimi entisen tilalle. Se entinen sininen kun on Aatun vanha ja siksi niin pieni, Cob-kokoa, eikä se meinannut vain sopia Mossen päälle kokonaan. Aina jäi takapuolesta paljaaksi! :D Siksi ratsastusloimen tilaaminen oli edessä. Ja minkäs muunkaan me päätimme ostaa, kuin saman Horse Comfortin villaratsastusloimen. Tällä kertaa ruskean värisenä ja Full-kokoisena! Omasta mielestäni juuri villa on paljon parempi kuin fleece, sillä se ei sähköisty ja villa lämmittää myös tehokkaammin. Samaan aikaan villa kuitenkin hengittää, eikä tunnu niin tukalalta.

Toinen must-hankinta oli sadeloimi ensi kesälle, keväällä ja syksylle. Mutta sadeloimenhan olisi ehtinyt tilata myöhemminkin, mutta saman tienhän se oli samaan pakettiin tilattavana. Alun perin olimme ostamassa Valence Checkin ruutukuosisen sadeloimen, joka oli niin ylimaallisen suloinen, mutta sitäpäs ei enää ollutkaan. Onneksi löytyi hyvä Rainbusterin sadeloimi, missä on kaulapalakin toisin kuin siinä Valencen sadeloimessa. Tässäkin sadeloimessa on kiva ruutukuosi ja värikään ei ole mistään hassuimmasta päästä. Ja ainakin itse olen pitänyt Rainbusteria aina hyvän merkkisenä, joten uskoisin, että tämäkin loimi on vedenpitävä. Varsinkin, jos sen käsittelee ensin jollakin vedenpitävyyssuojaus aineella, joka on tarkoitettu juurikin loimille.

Kuten kuvasta näkyy, mukaan tarttui vähän muutakin. Olimme miettineet ja etsiskelleet jo jonkin aikaa pelkkää villavilttiä, joka olisi helppo nakata hevosen päälle loppukäynneissä ja taluttaa ne maasta käsin. Sitten silmiin pisti  aivan ihanan värinen sekä myös ruutukuosillinen villaviltti! Se oli ehdottomasti parhain ja ihanin vilteistä, mitä oli tarjolla. Viltti on Globus-merkkinen ja 180x 150 cm kokoinen. Huopaa oli kahden värisenä, harmaana ja ruskea-beigenä. Tietysti halusin ruskean, koska siinä tuo ruskean väri on aavistuksen punainen. Eli juuri samanlainen kuin Mosse itsekin, punarautias. :D Mutta eihän homma vielä tähän loppunut... Nimittäin äitikin ihastui tuohon Valencen sarjaan!

Valence Checkin riimu oli niin aivan yltiösuloinen, muttei liian "vauvamainen" meidän komealle Mosse-pojalle.    Joten sekin tilattiin sitten Full-kokoisena. Samaan sarjaan kuuluvia tuotteita hyppäsi ostoskoriin myös fleece-loime, koulusatulahuopa sekä korvahuppu. Tuohon satulahuopaan ihastuin jo aikaisemmin, kun ihan vain selailin hevostarvike nettikauppoja. Ja tietystihän kun satulahuopaan oli myös korvahuppu, olihan sekin pakko ottaa! Eli siis huopa, huppu ja loimi ovat Valencen sarjaa. Silti niissä kaikissa  lukee Lauria Garrelli, joka on ilmeisesti jokin oma brändinsä. Hieno teksti ja logot piristävät ja antavat kivan vaikutelman tuotteille! :) Itse ainakin olen huipputyytyväinen kamppeiden laatuun ja ulkonäköön, ovat vain niin kivoja.

Ai niin, ja seastahan löytyy vielä yhdet ratsastushousut. Pitkään olin jo etsinyt ruskearuudullisia ratsastushousuja, mutta niitäpä ei noin vaan löytynytkään mistään. Ruskeita kyllä, mutta ei ruudullisia ja minä kun nimen omaan tahdoin ruudulliset ratsastushousut. Sitten näin HKM:n  Cathagena kokopaikkaiset ratsastushousut. Ja vaikka väri onkin harmaa, housut olivat täydelliset! Ja harmaahan on siisti väri ja sehän sopii kaikenväristen kamppeiden kanssa. Nämä housut olivat juuri oikean kokoiset ja istuivat hyvin joka paikasta. :)

Kaikki tavarat löytyivät samasta paikasta, mikä oli todella kiva juttu, niin ei tarvinnut alkaa tilaamaan erikseen monesta eri paikasta kiusallisten postitusmaksujen kera...! Tavarat tilasimme Viljar-shopista. (www.viljarshop.com) Viljar-shopissa on minun mielestäni paljon monipuolisia vaihtoehtoja joka tavarasta ja kivat valikoimat sekä hyvää laatua. Yllä olevat kuvat ovat oikeastaan samat, mitä Viljar-shopissakin on. Riimusta ja loimesta en edes löytänyt kuvaa, missä tuo kaunis kimo hevonen ei poseeraisi. Mutta eihän se haittaa! :) Tämmöinen postaus tällä kertaa, toivottavasti maittoi!

163: KUVIA! - Hyvin nousee, ja niin se kuuluukin nousta!

Mosse on niin ihana oma itsensä taas ratsastaessa! Miten voikaan ihminen muuttua niin iloiseksi siitä asiasta, että hevonen nostaa laukat jälleen herkästi, innoissaan ja ilman vastaan hangoitteluita. Nyt näinä kaikkina kertoina sen pienen paussin jälkeen Mossella on ollut oikein ilo ratsastaa. Se ei ole kertaakaan protestoinut ja se on tehnyt aivan mielissään hommia. Olen saanut Mossen liikkumaan kevyemmin eteen päin, ja mikä tärkein, laukannostot sujuvat kuin vettä vaan! Tänäänkin ehdin vain ajatella seuraavaksi laukannostoa ja hipaisin sisäpohkeella Mossen kylkeä, niin yks ja kaks, laukka nousikin jo! :) Lisäksi se, että Mosse oikein nauttii laukkaamisesta ja on hyvinkin eteen päin pyrkivä. Tänäänkin tein paljon nostoja ja nostot käynnistäkin sujuivat oikein kivasti.

Lisäksi olen hämmästyneen iloinen siitä, että sain korjattua miltei välittömästi samalla viikolla jalkojeni asentovirheet ja ylimääräiset kantapään liikkumiset silloin, kun asiaan kiinnitettiin suuresti huomiota. Mikä helpotus! Nyt jalkani pysyvät vakaina paikoillaan, kantapäät alhaalla ja varpaat ylhäällä sekä koko jalkaterä menosuuntaan. Varmaan olen myös samalla oppinut käyttämään pohkeitani paremmin. Ja vielä se, että ainakin näitä tämän päivän kuvia katsoessa näyttää siltä, että olen parantanut omaa ratsastustani aavistuksen verran ja Mosse näyttäisi kulkevan vähän ryhdikkäämmässä muodossa eikä niin kippuralla sykkyrällä turpa maassa. Vielä on kuitenkin paljon parantamisen varaa, mutta eiköhän se siitä ajan kanssa!

Ai niin, ja Mossella on päällään nyt aivan uusia kamppeita, mistä voisinkin kertoa eri postauksessa tarkemmin! ;) Kuvista sen verran, että laatu on aika heikkona niissä. Mutta pääsääntöisesti kuvat ovat sopivan selkeitä ja väritkin sekä valoitukset sain kohdilleen niitä muokkaamalla, etteivät ne näyttäisi niin pimeiltä. Harmiksi kuitenkin laukkaamis kuvia ei ole, mutta onneksi tilanteen pelastaa nämä muut kuvat! Suunnittelin ottavani kunnollisia kuvia nyt tänä viikonloppuna, mutta voi olla, etten ehdi niitä huomennakaan ottamaan. Aamuksi on luvattu kovaa pakkasta, joten Mosse jää joka tapauksessa muutaman tunnin pidempään karsinaan, ennen kuin sää lauhtuu. Lisäksi me olemme sopineet Johannan kanssa tunnin kello yhdeksitoista! Sen jälkeen jos sää ja aika sallii, niin voisi yrittää napata kameralla hyviä otoksia... Seuraavaksi päästänkin teidät katsomaan ja nauttimaan näistä tämän päivän kuvista!

Ilma oli sen verran kylmä,  että minullakin on tuollaiset ratsastushousut jalassa sekä kypärälakki päässä! :D

Ihana auringonlaskukin oli samaan aikaan kanssamme!

Kiitos muuten vielä edelliseen postaukseen vastanneille!  :)

162: Aktiivisuutta ja mielipiteitä

Nyt minua alkoi ärsyttää ihan toden teolla. Minun blogini on ollut tässä parisen kuukautta vähän epäselvä ja epäaktiivinen, postauksia on tullut aina vain silloin tällöin ja tuntuu, että paljon asiaakin on jäänyt kertomatta. Siksi nyt ajattelinkin, että alkaisin työstämään blogia paljon enemmän! Lähinnä meinaan sitä, että alkaisin keskittymään postauksiin useammin ja myös tekemään niistä monipuolisia. Nyt haluan myös todenteolla alkaa väsäämään uutta ulkoasua ja tekemään banneriakin! Mutta siinä saattaa mennä aikaa ja paljon, varsinkin ennen kuin saan suunniteltua ja mahdolliset uudet kuvatkin ottaa tässä ehkä viikonlopun aikana. Jos sää sen sallii. Pilvisellä ja samealla kelillä on turha unelmoida mistään kivoista kuvista!

Ja toinen asia on se, että kaipaisin enemmän mielipiteitä, kommentteja sun muuta asiaa teiltä lukijoilta. Nytkin kaipaisin kunnon jelppiä, että saisin uusia ideoita ja voisin parannella blogiani. Mitkä asiat blogissani ovat  hyviä? Mitkä häiritseviä ja mitkä tarvitsisivat parannuksen varaa? Toivon, että nyt tämän verran aktiivisutta nousisi kehiin, jotta pääsen etenemään asioissa. ;) 

161: Juoksutuspäivä

Tänään ennen kuin hain Mossea tarhasta ja tein tallihommia, mm. heinien laittoa sekä lantojen siivousta ulkoa, Mosse pomppi jo itsekseen pihalla. Se veti muutamat laukkaspurtit, heilutteli päätään ja heitti muutaman pukin. Minusta on kivaa katsoa, kun hevonen tykkää  juosta ja liikkua, varsinkin, kun sillä on siihen mahdollisuus ja tilaa. Joku voisi ajatella, että aivan hullu hevonen tuommoinen. Mutta ei Mosse hullu ole, se ei käyttäydy ihmisen kanssa tuolla lailla. Se vain nauttii tekemästään hommasta. Ja sitten kun menin hakemaan Mossea,  käyttäytyi se omana luttanana itsenään vailla mitään tietoa äskeisistä laukkaspurteista. :D Mutta ompa kiva juttu, että Mosse on noin halukas liikkumaan! Silloinhan se meinaa sitä, että Mosse on terve ja sillä on kaikki hyvin.

Harjasin Mossen läpikotaisin kunnolla. Eihän siinä mitään likaisuuksia ollutkaan, koska loimihan sillä on päällä ja aamullakin harjaan Mossen aina niin hyvin ennen karsinasta ulos vientiä. Sitten puhdistin kaviot ja laitoin villaloimen sille päälle, koska oli ulkona kuitenkin sen verran kylmä, vaikkakin pieni vinkka sekä lumisadetta. Loimen päälle laitoin juoksutusvyön, jotta niihin sain laitettua myöhemmin kuminauhat liinassa juoksuttamista varten. Suitsien ja kuolainten laitossa ei kauaa enää mennytkään, ja sen jälkeen laitoin itsellenikin kypärän päähän sekä hanskat käteen ja otin matkaani juoksutusraipan. Nykyään on jo päivät pidentyneet huomattavasti. Enään ei ole tarvinnut edes kentän valoja pitää pitkään aikaan, kun nyt ehtii päivän valossakin tekemään hommat samaan entiseen malliin.

Juoksuttaessa Mosse toimi  tosi hyvin. Ensin tietty kävelimme reipasta käyntiä, jonka jälkeen otettiin ravia. Ravin jälkeen vaihdoin suuntaa ja annoin  Mossen kävellä siihenkin suuntaan ensin vähän, jonka jälkeen otettiin taas ravia. Sen jälkeen vaihdettiin suunta ja alettiin laukata. Mossehan oikein tykkäsi laukata! Sen mielestä laukannostot liinatessa on kivoja. Teen paljon sellaista liinassakin, että pyydän Mossea tekemään useamman noston, enkä vain yhtä nostoa ja sitten laukataan niin kauan kuin huvittaa. Mosse on ihana, koska se kuuntelee ja osaa siirtää pyydettyyn askellajiin. Ilmeisesti Mossella on suomen kieli hallussa,ei tarvitse saksaa alkaa opettelemaan, heheh! Oikeastaanhan hevoset lähinnä ymmärtävät  äänen painoa ja sävelkulkua. Joka tapauksessa Mosse toimi kivasti.

Kun pyysin Mossea laskemaan laukasta raviin, jäi Mosse ravissa odottamaan ihan selvästi uutta käskyä nostamaan laukkaa. Siitä näki, miten se keskittyi aivan täysillä juoksuttajan elekieleen ja tekemisiin, eli minuun. Sitten ajattelin kokeilla seuraavaa juttua, minkä olen aikaisemminkin kokeillut ja Mosse on tehnyt sen  ihan onnistuneesti. Nimittäin pyytää suoraan käynnistä laukkaan. Nytkin vain pyysin Mossen käyntiin ja käyntiinhän se siirtyi. Muutamia askeleita käyntiä ja sitten annoin käskyn laukata. Mosse oikein innoissaan nosti laukan kunnolla ylämäkeen ja saattoipa se äännähdelläkin jotain. Laukkojen jälkeen otettiin ravia ja aivan lopuksi talutin loppukäyntejä pitkin poikin kenttää. Oli kyllä kiva juoksutuskerta, Mosse on vain niin kiva heppa! :)

160: Heinää ja sokeria

Huomasittekin varmaan, että sitten viime torstain en ollut päivitellyt blogiani. Serkkuni tuli silloin meille, ja koska muutenkin niin harvoin näemme, päätin olla tuhlaamatta aikaa koneen ääressä. Onneksi oli kuitenkin hiihtoloma, niin hänkin pystyi olemaan meillä vähän pidemmän aikaa eli sen torstaista-sunnuntaihin. Loma tuntui silti liian lyhyeltä. Itse vietin lomani kotosalla ihan normaalisti Mossea hoidellen! Lääkekuurista sen verran, että se kesti viiden päivän ajan. Aluksi lääkettä ei ollut tarvetta antaa kuin pari päivää, mutta varmuuden vuoksi annoimme koko kuurin ja samalla Mossekin oli vapaalla ilman liikutusta. Varsinkin vapaiden aikana Mosse oli tosi pirteä ja vähän väliä innostui laukkailemaan itsekseen.

Mossen kavioissa ei ole tapahtunut muutoksia. Ne ovat olleet aivan normaalit, sekä Mossekin on ollut koko aikana ihan terveen ja pirteän oloisena. :) Sunnuntaina kuurin loputtua pääsin ratsastamaan Mossea taas. Ja arvatkaa mitä?! Mosse tuntui taas omalta itseltään. Se toimi allani, kuunteli pohkeita ja reagoi nihiin. Sain Mosseen jopa vähän vauhtiakin. Emme kuitenkaan laukanneet, koska aloitamme taas hiljalleen liikutuksen pienen tauon jälkeen. Joka tapauksessa sain Mossella tehtyä hirmuisen hyvin käynnissä ja ravissa temmon vaihteluita ja siirtymisiä. Eilen kun ratsastin, Mosse toimi jälleen hyvin. Lisäksi laukkasimme ihan vähän, vain kierroksen kumpaankin suuntaan. Haluatteko arvata, miten nostot sujuivat?

(Kuva otettu netistä.)

Hienosti! Se ei kyseenalaistanut ollenkaan pohjeapuja, vaan nosti laukan suoraan. Voi ihanuus Mossukka! Mosse-paralla taisi olla sittenkin alkavaa ja piilevää kaviokuume oireilua kuukausi sitten, koska Mossehan oli haluton liikkumaan. Nyt kun olemme hoitaneet asian kuntoon, mm. sillä heinien lioittamisella, Mosse toimii kuin taas ennen, ainakin nyt nämä kaksi kertaa mitä olen ehtinyt ratsastaa. Löysimme myös Mosselle seuraavat heinät paikasta, mistä saamme haettua ne jatkossakin. Äiti sopi asioista ja teetätti heinäanalyysinkin. Analyysi oli juuri oikeanlainen! Jes, kohta Mosse saa hänelle sopivampaa, mutta silti hyvää heinää, missä ei ole liikaa sokeria. Ei tarvi sitten enää lopputalvea liottaa näitäkään heiniä, vaan kunhan saamme uudet heinät, alamme totuttelun kautta syöttämään niitä ja vasta kesällä nämä entiset pois. Kesällä kun on niin helppoa liottaa heinät ulkosalla.

Jos voisin havannoillistaa teitä, kuinka paljon sokeria Mosse on päivässä oikein saanut ennen kuin aloimme heiniä liottamaan, määrä on 1,3 kg. Yli paketillinen sokeria päivässä. Herran jestas tuota määrää, eihän kukaan noin paljon sokeria voi eikä saakaan syödä. Ei siis ihme, että siitä seurasi tälläiset seuraamukset. Heinien liottamisella sokerimäärä onneksi saadaan normaaliin mittoihin, joten Mosse ei enää saa liikaa sokeria. Aika hurja juttu tämä, mutta onneksi tästäkin opimme, ettei heinien analyysit saa heittää näissä asioissa. Muuten seuraamukset ovat kahta kauheampia ja onneksi mekin selvisimme vain säikähdyksellä, ettei Mosselle ehtinyt tulla mitään!

159: Ei sen erityisempää

Tänään mentiin vain samalla kaavalla. Mossella oli tänäänkin vielä toinen lepopäivä ja annettiin Mosselle se lääkekin. Kyseinen lääke on raemaisessa muodossa, kun eläinlääkäri kysyi, että kumpaa haluamme; nestemäistä ruiskun kautta vai jauhemaisessa muodossa. Heti sanoin äidille, että ei ainakaan ruiskulla! Koska viime kertainen madotuskin oli kyllä melkomoista. Keltaista mömmöä tursusi joka paikkaan ja Mosse heilutteli päätänsä ylös alas niin tiuhaan tahtiin, että hyvä että edes puolet lääkkeestä olisi uponnut hevosen mahaan. :D Joten siksi tämä toinen vaihtoehto kuulosti paljon houkuttelevammalta ja sen antaminenkin on sujunut hyvin. Ihan pieni määrä turvotettuja Lusern-pellettejä ja sen sekaan lääke sekoitettuna ja hyvin uppoo Mossen suihin!

Itse kaviokaan ei ole ollut kuumana. Mutta äsken tallissa käytyämme oikeastaan kyseinen jalka oli jänteiden kohdalta ja haavan kohdalta melko lämmin. Joten, johtuukohan tämä sittenkin siitä haavasta? Voi apua. Toisaalta toivoo, että kaikki johtuisikin haavasta, mutta samalla jos syy onkin haavassa, niin siellä täytyy silloin olla melko sitkeä pöpö ja tulehdus jalassa, joka ei ole vielä tähäänkään mennessä lähtenyt pois! Mitä seuraavaksi, ehkäpä antibiootti-kuuri? Muuten Mosse on kyllä ollut oikein oma normaali itsensä. Se on ollut pirteänä ja suloisena! Vähän Mosse myös vaikutti tänään sitä talliin taluttaessa kumman energiselta. Ihan kuin se olisi kerännyt pikkuisen virtaa jonnekin kätköihin. Se puhisi muka kummissaan ja vaikka vain kävelimme normaalia hidasta vauhtia, se kuitenkin tepasteli korkeammilla askelilla.

Heinien liottamisella ollaan jatkettu. On aika hauska näky aina kipata liotusvesi hankeen, vesi kun on ihan syvän siirapin väristä, aivan kuin melassisiirappia. Koska veteenhän on liounnut heinästä sokerit pois, jotka värjäävät veden. Ainakin tämän avulla näkee, että heinienliotus toimii! Kuten otsikossakin lukee, joten eipä tässä nyt sen erityisempää.

158: Sunnuntain ratsastus, eilisen kengitys ja irtojuoksutus

Kannattaa lukea sitten koko postaus,  niin pääsette jyvälle tapahtumista!

Jos alottaisin sunnuntain ratsastamisesta. Se oli pitkästä aikaa parhaiten onnistunut ratsastuskerta!  Mosse tuntui taas omalta itseltään, tai siis sillä lailla, että Mosse toimi minunkin allani pitkästä aikaa hyvin. Menihän tässä melkein neljä viikkoa, kun Mosse aloitti minun testaamisen. Tosi asiassahan Mosse vain päätti alkaa koulimaan minusta ratsastajaa,  joka ratsastaa hevostaan oikein. ;) Mosse kulki siis paljon herkemmin eteen päin. Sain tehtyä Mossella temmon vaihteluita ja ravin lisäyksiäkin. Mosse kuunteli pohkeita ja ratsastus tuntui tosi kivalta! Laukannostoissakaan ei ollut ongelmia ja samalla laukkaamisetkin onnistuivat hyvin samallalailla temmon vaihteluita tehden. Sain Mossen menemään välillä reippaammin laukkaa ja välillä hitaammin. Laukanvaihtojakin tein, ja sain  peräti tehtyä kolme vaihtoa yhdelle lävistäjälle. Hitsit kuinka mukava ja ihana tunti se olikaan!

Eilen eli maanantaina Mosselle tuli kengittäjä kahden maissa. Hain Mossen talliin vähän aikaisemmin, että kaviot ehtisivät edes vähän sulaa ja lämmetä. Harjasin sen samalla läpikotaisin ja ennen sitä Mosse sai syödä päiväruokansa välikössä. Sitten kun kengittäjä saapui paikalle, niin sitten alettiinkin vain ottamaan kengät pois jaloista, vuolemaan ja raspaamaan  kaviot oikeaan muotoonsa ja leikkelemään uusia tilsakumeja samoihin hokkikenkiin sopivaksi. Hokitkaan eivät olleet kuluneet, joten niitäkään ei tarvinnut alkaa vaihtamaan. Kun kumit saatiin leikeltyä ja aseteltua, naulattiin kengät Mosselle takaisin jalkaan ja valmista tuli. Muutaman kerran Mosse vähän kokeili vetää jalkaa pois kesken kaiken, mutta Mossehan on siis mukava ja helppo kengitettävä. Aina sillä vain pitää vähän kokeilla joka asiassa, huom. nätisti kokeilla. :D



Mutta yksi pieni juttu kuitenkin tuli huomattua. Kengittäjä huomasi, että vasemman jalan etukavio oli kuuma. Ja niinhän se olikin. Mutta tätä kengityskertaa ennen kavio/ruununraja ei ole ollut kuuma, onneksi. Mutta joka tapauksessa kengittäjän mielestä kyseessä saattoi olla kaviokuume, joka johtuisi liian paljosta sokerista. Viime kesähän oli niin hankala kesä heinän tekemisen kannalta, joten vaikka meidänkin heinämme omistavat heinäanalyysit, niissäkin on aivan liikaa sokeria. Varmaan yli 20% liikaa, joka on merkittävää. Mutta pakkohan meillä nuo heinät oli ottaa, sillä muuten Mossella ei olisi heinää ollenkaan. Joten, heinän liiallinen sokeripitoisuus, Mossen lihavahko olemus ja ylipaino sekä aikaisemmat haluttomuudet liikkumaan ja nyt tämä kavion korkea lämpötila viittaa siis piilevään kaviokuumeeseen.

Miksi piilevään kaviokuumeeseen sitten? Koska Mosse ei ole oireillut mitenkään, se ei ole aristanut jalkaa, ei ole ontunut eikä seissyt hassusti. Kengityksessäkään ei ollut mitään ongelmia, eli jos kaviokuume olisi jo akuutissa vaiheessa, olisi se todennäköisesti kipeä. Mutta vaikkei nyt olekaan akuuttia vaihetta, on tämä hyvin lähellä sitä. Siksi jätimme heti pois Mosselta väkirehut ja aloimme liottamaan kaikki syötettävät heinät sille vedessä. Vedessä liottaminen vähentää heinän sokeriarvoja 30 %, eli onneksi nyt heinien sokeripitoisuus jää sen ansiosta vain 105 %, kuta kuinkin oikeaan määrään. Onneksi tämä asia havaittiin ajoissa, niin ehdimme puuttua asiaan ilman, että tämä pahemmaksi menisi!

Äiti soitti tänä aamuna eläinlääkärille. Eläinlääkäri oli kyllä sitä mieltä, että kaviokuumetta se ei ole yllämainituista syistä, koska Mosse on kuitenkin halukas liikkumaan nyt ja se on reipas ja eteen päin pyrkiväinen. Eilenkin kengityksen jälkeen kun irtojuoksutin sen, niin Mosse oikein inisi ja laukkasi täyttä ja heitti muutaman ilopukin! Mutta piilevää se voi hyvinkin olla, ja ompa onni, että jo näin alkuvaiheessa puututtiin tähän asiaan. Äiti hakee tänään kuitenkin jonkin antibiootti tulehduskipulääkkeeen (joo en muista, m itä se tarkalleen ottaen oli...) ja sitä annetaan sille kaiken varalta nyt. Mosse saa nyt kuitenkin parin päivän lepoakin, eli en pääse liikuttamaan sitä nyt vähään aikaan.

Onni vielä sekin, ettei kavio ollut enään kuuma eilen illallakaan eikä tänä aamunakaan. Eläinlääkäri oli myös sitä mieltä, kun Mossella on se yksi hokinpolkema siinä jalassa, jonka takia se tässä vähän aikaa sitten aikaisemminkin jo turvotti jalan vähän ja sieltä tuli pienesti mätää. No, saimme haavan parantumaan hyvälle mallille, kun laitoimme siihen aina yöksi ketjusiteen. Mutta toissa päivänä haava olikin ratkennut pienesti ja sieltä oli tullut vertakin. Joten eläinlääkäri oli sitä mieltä, että tämä saattaa olla myös osa syy ruununrajan/kavion kuumumiseen, että jos siellä onkin sitten vielä jokin pöpö ja tulehdustila. Emme voi tietää, siksi kaikki varotoimet otettiin heti käyttöön! :)

Tässä tuskin tulee sen suurempaa hätää olemaan, mutta nyt jatketaan heinien lioittamisella ja jos mahdollisuus löytää jostakin vähä sokerisempaa kuivaheinää, käydään me ne hakemassa heti. Mosse oli tänä aamuna ihan reppana, kun se ei saanutkaan aamukaurojansa. Se tökötti portilla vaikka kuinka kauan ja ihmetteli, että miksei hänelle tuotukaan mitään. Sitten se vain muka surullisen näköisenä meni takaisin heinäverkolle. Tulipas tästä pitkä postaus, mutten mitenkään olisi voinut tätä asiaa lyhyemmin ilmaista. Toivottavasti tilanne tuli selväksi, ja jos jäi kysyttävää, niin toki aina saa kysyä.

157: Pitkästä aikaa video!

Eilisen päivän video-otoksia. Kyllähän tämän tekemiseen pieni tovi vierähti, mutta toteutus on yksinkertainen ja simppeli. Lähinnä videolla näette vain sen, miten Mosse rentoutuu auringon paisteessa! 

156: Auringossa nautiskelua!

Tänään paistoi aurinko niin kirkkaasti taivaalla ja se vieläpä lämmittikin ihanasti! Mosse siis torkkui laitumella polun varrellaan ja nautiskeli selvästikin auringon lämmöstä. Siellä se pää alhaalla nuokkui silmät puoliummessa ja lepuutti samaan aikaan toista takajalkaansa.  Vaikka Mosse olikin uninen, se piristyi kun minä menin kameran kanssa ottamaan kuvia. Itse olin vain vähän tyhmä, kun kävelin pitkän matkan umpihangessa ja kastelin housuni ja kengät aivan märiksi! :D Ne eivät varmaan kuivu enään koskaan... Joka tapauksessa, kun Mosse ensin vain torkkui, mutta sitten kun minä tulin, niin Mosse lähti taapertamaan aidan viereen luokseni. Sehän sopi minulle mainiosti! Sain otettua niin kivoja kuvia ja hauskoja videopätkiäkin. Mosse räpytteli silmiää ja haukotteli suloisena. Voi, miten ihanaa aikaa kevät onkaan!

Ei oo meidän Mossella Pepsodent-hymyä!

Huomatkaa vasen etujalka! Se oli kömpimässä paksun nietoksen läpi, mutta homma jäi vähä kesken ja  Mosse
jätti jalkansa tuohon asentoon hetkeksi, ennen kuin taas astui eteen päin. :D

Lumiturpa.

Vähän irvistelyä.

Meillä oli tänään taas tunti Mossen kanssa Johannan pitämänä. Alkutunnista Mosse taas teki samoja juttuja, ei se ollut oikeastaan ihmekään. :D Mutta siitä huolimatta sain tehtyä hommat ihan kunnolla, eikä Mossen yritykset luistaa hommista oikeastaan vaikuttanut niin huomattavasti, vaan sain aina jatkettua omaa ratsastustani. Mitään erityistä emme tunnilla tehneet, koska oikeastaan emme pystyneetkään keskittymää muuhun, kuin siihen, että Mosse kuuntelee minun pohjettani herkästi ja reagoi aina, kun sitä käytin ja samalla liikkui eteen päin. Ongelmana on ollut vähän se, että Mosse ei ole reagoinut pohkeisiini sitten yhtään, koska olen ajoittanut pohjeavut aina väärin.

Mutta tänään keskityimmekin juuri siihen, miten saisin pohkeeni kuntoon ja avut Mossen luupään läpi ajettua. Johannakin avusti maasta käsin raipan kanssa huitoen sitä ilmassa keskellä kenttää, ja alkoi sieltä kertomaan Mosselle, että nyt täytyy totella Riikkaakin! Johan siihen tuli vauhtia. Herran  jestas, että tuntui mukavalta, kun sain istua Mossen kyydissä ja etenimme reippaasti, siis tosi  reippaasti ja samaan aikaan älyttömän helposti! Sen jälkeen Mosse alkoi kuuntelemaan  minun pohkeitanikin paremmin, ja Mosse kulki sitten niin reippaana loppuraveihin asti. Laukatkin onnistuivat, mutta ravi oli vaan jotain niin mukavaa tällä kertaa. Mosse vain vaatii niin älyttömän paljon minulta tällä hetkellä, kun se ehti oppia luistamaan vasten tahtoani...

Mutta nyt tämän päiväisen jälkeen alkoi tuntua taas siltä, että olen saamassa jonkinlaista otetta tuohon hevoseen. Se vaatii vain hyvin määrätietoista ohjausta ja napakkuutta, sen jälkeen se kulkee uskomattoman kivasti ja herkästi. :) Mutta alkutunnista tänäänkin meinasi ihan oma kunto loppua kesken, kun kaikin voimin yrität saada hevosta toimimaan. Mutta, mutta, ratsastamaan ei opi kuin ratsastamalla. Pitää edetä hitaasti, mutta varmasti. Katsotaan, mitenköhän seuraava ratsastuskertamme sujuisikaan. Toivon kyllä kaikki sormet ja varpaat ristissä, että huomennakin sujuisi yhtä hyvin!