torstai 31. lokakuuta 2013

222: Syysloman heppailut

Tämä postaus oli tarkoitus kirjoitella jo vähän aikaisemmin, kun syyslomakin loppui jo peräti viime viikolla, mutten sitten kuitenkaan löytänyt kunnollista aikaa tälle. Tiistaina oli pienempi muotoinen äidinkielen testi, joka vaati kuitenkin vähän lukemista. Keskiviikkona olikin sitten ranskan koe sekä tänään oli englannin koe, joihin päätin lukea nämä illat ja blogi sai jäädä kirjoittamatta. Mutta nyt ei ainakaan ole enää seuraavia kokeita tiedossa lähiajoille!

Seuraavaksi itse menneeseen syyslomaan. Koko loman vietin pääsäänntöisesti kotona, ei mitään sen kummempia reissailuja sun muuta. Ja hankalahan se on minnekään reissuunkaan edes lähteä, kun omistaa hevosen. :D Keskiviikkona kaverini Sari tuli kuitenkin meille yökylään ja oli itse asiassa parikin yötä meidän kotona. Yhdessä hoidimme tallihommia ja Mossea. Torstaina lähdimme yhdessä maastoilemaan Mossen kanssa. Halusin myös, että Sarikin pääsee kokeilemaan Mossea maastoillessa, joten menomatkalla Sari ratsasti ja sitten paluu matkalla minä kipusin kyytiin. Ja itse asiassa onnistui ihmeen hyvin meidän yhteismeno, vaikka toinen joutuikin jalkapatikalla tulemaan välillä vähän jäljestä perässä! :D Tie oli silloin todella hyvässä kunnossa ja oli aivan huippu kivaa laukata Mossen kanssa!

Perjantaina sitten minä lähdin vuorostaan Sarin mukana tervehtimään Sarin omaa pollea, Jallua. Myös äitini lähti matkaan, tai oikeastaan hänhän se kuskasi meidät muutenkin, heh. Sarin hevonen asuu Lauran luona ja myös Lauralla on oma hevonen, vielä nuori, mutta iso ja komea suomenhevosori. Siellä ne kaksi hevoskaverusta uteliaana katseli, kun saavuimme aidan vierelle rapsuttelemaan ja tervehtimään. :) Jallu on muuten rodultaan lämminverinen ravihevonen ja säkäkorkeudeltaan noin 150 cm, joten voitte arvata, miten pieneltä ja suloiselta se tuntui Mosse-jättiläisen jälkeen! Tuli ihan semmoinen tunne, että minäkin haluan tälläisen pikku-hevosen taas. Aatuhan nimen omaan juurikin oli tälläinen. :D


Minäkin sain jopa kokeilla ratsastaa Jallulla, joka oli muuten oikein mukava kokemus. Vähän nauratti nousta Jallun selkään, tuntui jotenkin niin pieneltä. (Samoin oli muuten samat tuntemukset Sarilla Mossen kanssa, päinvastoin vain!) Ja Jallu ja Mosse ovat muutenkin oikeat vastakohdat, Mosse on hidas ja rauhallinen, Jallu nopea ja pirteä raketti! Mutta kuumalta Jallu ei ratsastaessa tuntunut laisinkaan, se vain oli reipas ja nopealiikkeinen, niinkin nopeatempoinen ravi sillä oli, etten osannut lainkaan keventää oikeassa rytmissä! Harjoitusravi oli paljon mieluisampi vaihtoehto sekä minulle, että hevoselle. :) Tuntui oikeasti mukavalta ratsastaa tälläistä hevosta ja muutenkin eri hevosta pitkästä aikaa. Tuolla ne on selkäytimessä oman pikku arabin nopeat pyrähdykset joka suuntaan sun muut äkkiliikkeet.



Mutta oltiimpas me fiksuja, tai no, äiti oli fiksu, eikä ottanut ollenkaan kuvia siitä, kun minä ratsastin Jallulla! No, ompahan hyvä syy mennä toisenkin kerran. ;)

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

221: Uusi ulkoasu!

Vihdoin ja viimein sain päivitettyä blogini ulkoasun, eritoten kyllästyin jo edelliseen banneriin ja niin ehti moni muukin lukija. Vaan enpäs osaa sanoa, miksen aikaisemmin ole saanut aikaiseksi toteuttaa aikaansaannostani. Ei ole vain mahtanut olla tarpeellista inspiraatiota ja halua alkaa suunnittelemaan ja sommittelemaan... Mutta nyt otin itseäni niskasta kiinni muutama päivä sitten! Ensimmäiseksi aloitin tietenkin ajatustyöllä, päässäni suunnittelin, miltä bannerin lopputuloksen haluaisin näyttävän... Siitä sitten pikku hiljaa aloin vaihe vaiheelta tekemään. Lopputulokseen olen itse melko tyytyväinen, eihän sen tekemiseen mennytkään kuin 8 tuntia! :D


Mitä mieltä te olette uudesta bannerista ja ulkoasusta?

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

220: Matolääkitys sentään!

Maanantaina oli kaunis ilma, aurinko paistoi ja oli melko tyyntä. Tämän vuoksi lähdinkin Mossen kanssa maastoon nautiskelemaan lumisesta maisemasta auringon hohteessa. Tuntui ihan kummalliselta jopa, sillä kevättalvellahan tälläisiä ilmoja on ruukannut olla eikä näin syksyllä. :D Menimme tällä kertaa tien toisella puolella olevalle tasaiselle maastoreitille, porotkin kun olivat kaikonneet sieltä suunilta jonnekin eikä vihaisista hirvaista ollut tietoakaan. Aluksi reitille mentäessä tunnustelin hevosen selästä käsin, että miltä tien pohja vaikuttaa. Että kärsiikö kenties ravata tai vaikkapa laukata. Pohja oli oikein hyvän tuntoinen ja nyt kun Mosse sai hokkikengätkin allensa, ei ollut missään kohdin yhtään liukasta eikä lipsunut kaviot.

Jäässähän tie oli ja päälle satanut lunta, mutta pohja oli todella tasainen alta, joten mikään ei estänyt menoamme. Kuitenkin suurimmaksi osaksi käveltiin ja vain vähän ravailtiin muutamat pätkät reitin varrella. Mosse oli oikein reipas ja pirteä, askeleetkin olivat hyvin matkaatavoittavia. Vähän aikaa sitten täällä oli kauhean kova ja tuulinen päivä, että ihan puita kaatuili siellä sun täällä. Samoin oli maastotien varrellakin käynyt, muutama iso mänty oli kaatunut osittain tien päälle. Mosse kun huomasi nämä, sillä oli ihan pakko mennä mutustelemaan ja maistelemaan havusia, ja minä tietty annoin sen ottaa maistiaiset ilman muuta, ennen kuin jatkettiin taas matkaa.  :D Maastoretki onnistui oikein kivasti ja kummallakin oli mukavaa, Mosse käveli vapaapäivistä huolimatta oikein leppoisasti löysemmälläkin ohjalla. On se vain niin ihana!


Eilen illalla ennen karsinaan vientiä Mosselle annettiin heisimatolääkitys... Voi apua, kuinka pahaa se Mossen mielestä olikaan! Mosse on jopa hieman hankala madotettava, se kun on niin iso ja vahva ja se kun heiluttelee suurta päätänsä ylös ja alas, ei siinä oikein auta mikään. :D Mosse tajusi heti, mikä oli edessä, kun äiti vain aukaisi matolääkepaketin. Se alkoi saman tien irvistelemään, ennen kuin ehdittiin edes aloittaa! Mutta tällä kertaa päätin, että tehdään mielummin hitaasti ja rauhallisesti, jotta kaikki matolääke myös menisi Mossen mahaan, eikä pitkin seiniä ja lattioita, kuten viimeksi, kun yritettiin kerralla ja nopeasti vain tuikauta se mömmö kitalakeen.

Aloitin Mossen kanssa ihan vain siedättämällä sitä ruiskuun, jotta Mosse oppisi pitämään pään paikallaan. Ruisku pysyi suupielessä hellästi kiinni, vaikka Mosse kuinka ravisteli päätänsä. Ja heti, kun Mosse pysyi liikkumatta, "paine" hellitti ja ruiskukin katosi Mossen pään vierestä. Näin se pikku hiljaa oppi parempaan päin ja samalla sain aina pienen määrän kerrallaan laitettua lääkkeen Mossen suuhun. Lopulta lääke oli kokonaan saatu syötettyä ja pelkästään Mossen huulien sisäpinnat ja suupielet oli keltaisessa möhnässä, tällä kertaa lääkettä ei mennyt hukkaan muualle. :) Mutta oli se pahan hajuista ja makuista, ei Mosse muuta tehnytkään, kun irvisteli, ennen kuin taas uskalsi alkaa syömään meidän tarjoamat porkkanat, jotka se ensin pykelsi pois. Se viimeinkin tajusi, että paha maku lähtee pois vain syömällä uutta. Porkkanan jälkeen annettiin Mosselle pari näkkileipää, sen jälkeen se söi vähän aikaa heinää kunnes sai iltaruokansa, mysliä ja kauraa. Aamulla kurkkasin Mossen suuhun, eikä siellä enää ollut lääkkeen jäämiä. Nyt on Mossekin saanut vuosittaisen matolääkkeensä! :)

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

219: Kotosalla oleskelua.

Joo, elikkäs silloin edellisen postauksen jälkeen sain tekstiviestillä ilmoituksen, että kyseiset valmennukset jouduttiin perumaan, kun sielläkin tallilla oli kenttä jäätynyt siihen kuntoon, ettei siellä ratsastella pysty. Alunperinkinhän nämä valmennukset oli suunniteltu kelivarauksella, mutta epähuomiossa ja hyvin innoissani unohdin sen seikan sitten tänne mainita. :D Ehdin jo ihan tosissaan innostua valmennuksista, joten totta kai tämä tuli pienenä harmituksena, vaikka jo oli tiedossa aikaisemmin, ettei valmennuksia välttämättä voi pitääkään. Mutta tilanne on nyt tämä, talvi saapui Kuusamoon ja ulkosalle on satanut ja tuiskuttanut luntakin jo reippahasti. 

Ratsastamaan ei olla vieläkään Mossen kanssa päästy, jonka alkaa jo huomaamaankin Mossesta! :D Se on ihan selvästi kerännyt jonkin verran energiaa, sillä tarhassa se näyttää olevan välillä melko ripeäliikkeinen. Vaikka Mosse onkin leppoisa kaveri, eikä sinänsä edes kerää virtaa, taitaa senkin mielestä jo olla korkea aika alkaa hommiin. Vaan ei me vielä pystytä, korkeintaan jos ensi viikolla jonakin kauniina päivänä lähdetään katsomaan, missä kunnossa maastotiet ovat. Vaikka nyt sää onkin mitä talvisin, ensi viikolla lämpötila on rutkasti plussan puolella ja maakin sulaa jälleen ja pysyy sellaisenaan jonkin aikaa. Joka tapauksessa, oli kelit mitkä hyvänsä, kenttä on ja pysyy edelleen käyttämättömänä ja vaihtoehtona liikutukselle on maastolenkkeilyt. :D

18. päivänä eli toissapäivänä, kun ensilumet sitten satoi, niin pakkohan se oli kissatkin päästää pihalle katsomaan ja ihmettelemään maan valkeutta. Monti se kyllä viihtyi ulkosalla ja heti lähti heinälatoon myyrien hajuja haistelemaan... Ocicat-kissat, sisarukset Elvis ja Kukka tutki etupihan antimia, eivät ne kauas menneet. Kukka pysytteli vain ulko-oven edustalla ja lopulta menin avaamaan oven ja Kukka juoksi suoraa päätä sisälle. :D Reppanalla vissiin alkoi paleltamaan ja se totesi, ettei täällä ulkona ole mitään sen kummempaa, kylmää vain! Ja kissathan ovat tunnetusti lämpimän ystäviä... Elvis sen sijaan jaksoi tutkia maisemia hieman kauemmin, mutta lopulta sekin juoksi suoraa päätä ovesta sisälle, kun sen kävin aukaisemassa.










Mulla tosiaan alkoi viime perjantaina syysloma, joten mikäs tässä kotosalla lomaa viettäessä!! :)

tiistai 15. lokakuuta 2013

218: Loppuyksyn tohinaa

Suoraan kuulumisiin, jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin. Poskiontelontulehdus parantui onneksi hyvin antibiooteilla, vaikka äiti onkin kehitellyt teoriansa siitä, ettei tulehdus olisi vieläkään parantunut, sillä minulla on yskä, joka ei varsinaisesti edes ole yskä. Olo on hyvä, mutta muutamia kertoja päivässä tulee kauheita yskänpuuskia. :D Omasta mielestäni minulla ei ainakaan ole enää mitään tulehdusta ja tuo "yskäkin" on jo katoamaisillaan. Myös minun tervehtymiseni myötä aloitin taas Mossen liikuttamisen. Ensimmäisellä kerralla juoksutin poitsun liinassa, missä Mosse kulki kuin yksi ja ainoa unelma. <3 Kun sanoin ravi, Mosse siirtyi oitis raviin. Kun sanoin laukka, se laukkasi. Kun pyysin Mossea käyntiin, se hidasti ja alkoi kävelemään. Joka ikisen siirtymisen se teki aivan niin kuin pyysin ja varsinkin, kun olen harjoitellut liinatessa juurikin ravi-laukka-ravi-laukka nopeahkompia siirtymisiä, Mosse suoritti ne niin hienosti. :)

Seuraavina kertoina ratsastinkin Mossen kentällä, jolloin Mosse oli oikein kivan tuntoinen ratsastaa. Yhtenä kertana Mosse oli oikea laiskimus, kun ajattelin kerrankin kokeilla ratsastaa ilman raippaa. Alkutunnin verkankaan jälkeen en saanut Mossesta mitään irti, joten turvauduin alas-satulasta-risu-käteen -keinoon. Nappasin kentän aidan ali yhdestä pajupuskasta lyhyehkön oksan, jonka jälkeen kipusin takaisin satulaan. Ja mitään ei tarvinnutkaan yks kaks enää tehdä, kun hevonen suorastaan liiteli eteen päin. Tuskin tarvitsi enää edes käyttää pohkeita sillä tunnilla, "raipasta" puhumattakaan. :) Vaikka Mosse nyt onkin liikkunut melko kivasti eteen päin, tuntuu, että minä itse en ole saanut taas itsestäni otetta ratsastaessa, tuntuu, että jotkin aikaisemmin sujuneet asiat tulevat minulta vasta kovan ponnistelun takaa, esimerkiksi pohkeenväistöt tai vaikkapa sitten se, että missä tahdissa hevonen jalkojeni alla kulkee.

Syyksi voisin olettaa sen, kun ratsastuksessa on tullut nyt vähän väliä taukoja. On ollut O.T.E-hierontaa, on ollut sairauslomaa ja nyt vieläpä syysilmojen vuoksi en ole päässyt ratsastamaan Mossea sillä tavalla säännöllisesti ja tosissaan. Tälläinen toiminta näköjään vaikuttaa minun aivoihini, mikseipä hevoseenkin. Mutta hevosethan tarvitsevat aina välillä helpompia jaksoja, jotta nekin jaksavat sitten myöhemmin taas jatkaa työntekoa innoissaan ja pirteinä. Nythän me olemme Mossen kanssa kulkeneet pääasiassa maastossa, viime viikollakin käytiin kaksi kertaa maastossa yhdellä reitillä kävelemässä ylä- ja alamäet läpi. :) Kentälle ei olekaan ollut nyt asiaa vähään aikaan, sillä se lanattiin tasaiseksi ja pantiin käyttökieltoon talven tuloa varten. Kenttä on pakko pitää tasaisena niin kauan, kunnes maa jäätyy kokonaan ja kunnes lumet sataa alas, sillä jos kenttä jää epätasaiseksi alta, siellä ei pääse menemään edes alkutalvesta. Nyt kun kenttä on jätetty tasaiseksi, päästään me sinne kuitenkin sitten nopeammin taas tosihommiin, vaikka nyt joudummekin odottelemaan.

Aivan oikein, täällä on jo satanut lunta ja kylmää on. :D Mossella on ulkona fleecesadeloimi päällä, sillä eihän raasu muuten tarkenisi. Ja vaikkei se mitään kauheaa talviturkkia kasvatakaan, on silläkin nyt päällä kamala karvanlähtö! Tänään harjasin sen kumisualla läpi ja hui kamalaa, miten karvassa kaikki vaatteenikin olivat session jälkeen.


Viime viikonloppuna Mosselle käytiin hakemassa uusi heinäsatsi! 230 paalia, pitäisi riittää toukokuun lopuille saakka... Yllä olevassa kuvassa heinät ovat tosin jo hupentuneet kuorma-auton kopista! :D

Tänä viikonloppuna muuten tapahtuu jänniä. ;) Me olemme Mossen kanssa ottaneet osaa valmennuksiin, joita tulee valmentamaan Vuokko Porthan. Varasimme yksityistunnit kolmelle päivälle! Valmennukset pidetään muutamalla tallilla, mille valmentaja menee ja me menemme yhdelle tallille asumaan Mossen kanssa noiksi kolmeksi päiväksi. Tai no, Mossehan sinne jää yöpymään, minä en sentään. :D Paikka on tuttu, sillä kävimme Aatun kanssa samalla Hannan tallilla yhdet valmennukset entuudestaan. Innolla odottelen valmennuksia, tulee olemaan varmasti kivaa ja Mossekin pääsee näkemään muita hevosia. Eiköhän tuo Mossekin osaa vielä hyvin kulkea valmennettaessa, vähän se vain on pyöristynyt mahansa puolesta, kun on vähemmällä liikutuksellakin ollut... Mutta infoan lisää tänne vielä tämän viikon kuulumisista, eritoten viikonlopusta!

torstai 3. lokakuuta 2013

217: Kuitenkin oli sitten se poskiontelontulehdus.

Tänään oli ihan pakko lähteä jo puolilta päivin koulusta, kun päähän sattui niin vietävästi. Suuntana terveyskeskus, vaan eihän me sinne heti menty, sillä saimme vastaukseksi että vasta varttia vaille kolme olisi sinne mentävä. Joka tapauksessa mentiin kuitenkin kotiin pariksi tunniksi ja sillä välin äiti siivosi karsinan ja puuhaili melkein kaikki muutkin tallihommat. Kotona hevosen sekä kissojen ruokinnan ja oman syömisemme jälkeen lähdettiin ajamaan takaisin kaupunkiin päin. Siellä terveyskeskuksessa meidän ei tarvinnut edes kauan odottaa, kun nimeni huudettiin.

Sairaanhoitaja kyseli ensin ihan perusasiat läpi ja epäili, että tuskin se vielä poskiontelontulehdus kuitenkaan ole, mutta katsotaan nyt kuitenkin tällä ultralla läpi. Normaalistihan poskiontelontulehdus iskee vasta jälkitautina pari viikkoa flunssan jälkeen, joten hassultahan se tuntui, että se olisikin jo nyt neljä päivää taudin iskemisen jälkeen tullut. Ultran jälkeen lääkäri sitten totesikin, että näyttäähän siellä mätää olevan. Saatiin reseptit ja tunnin päästä käytiin apteekista hakemassa antibioottikuuri, jota pitääkin syödä nyt sen viikon ajan aamua iltaa.

Ikävin juttu tässä on se, että taitaa jäädä Mossen liikuttelut melko vähäiseksi, sillä kaikenlainen yhtään sykettä nostava rasitus ja työt ja tekemiset on kielletty, ennen kuin tulehdus laskee. Voi peeveli! No, Mosselle tulee nyt vähän helpompi viikko, ehkä minä sen kanssa vähän voin kävellä... Tai sitten jos pyydetään Mosselle liikuttajaa, sillähän se tulisi ratsastettua. :) Nyt ainakin tänään Mossella oli vielä muutenkin täysi lepopäivä sen hieronnan  vuoksi, mutta katsoo nyt mitä keksitään sitten seuraaville päiville!

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

216: O.T.E Hieronta 2

Minun blogi on ollut nyt vähän epäaktiivisemmalla päällä, osittain syyksi sen, kun olen yrittänyt keskittyä lähes tulkoon joka ilta lukemalla kokeisiin aika epätoivoisin merkein! :D Varsinkin, kun viime viikonloppuna tulin flunssaan, niin eihän se järki ole luistanut sitten ollenkaan. Parin päivän ajan olo oli melko voimaton, enkä jaksanut kunnolla tehdä edes osaa tallihommista, saatikaan sitten ratsastaa ja liikuttaa Mossea. Onneksi äiti auttoi tallin siivouksissa sun muissa tallitöissä. :) Kuumetta minulla ei ole koko aikana ollut, mikä on hyvä juttu. Nyt tämäkin kaamea limatauti on alkamassa toivottavasti hellittämään, kunhan ei vain poskiontelon tulehdukseksi muuttuisi... (Taipumusta on, kaksi kertaa aikaisemminkin on näin käynyt...) Olen ottanut muutamia kertoja höyryhengityskylpyjä, ja niistä on ollut apua. Äskeisenkin höyryjen hengittelyn jälkeen olo on parempi, eikä päähänkään enää satu. :) Joten, eiköhän se tästä paranemaan päin ole.

Eilen Mossella oli sitten tämä O.T.E Hieronnan toinen kerta. Tällä kertaa käsiteltiin kaulan ja selän alue.  Ja juurikin tällä kaulan alueellahan Mossella oli havaittu viimeksi jumitusta ja nyt kun alettiin sitten käsittelemään hevosta, alkoi kuule heti pehmenemään lihaksisto, kun lihaskalvot pääsi aukenemaan. :) Mosse nautti ihan älyttömän suuresti tälläkin kertaa, se haukotteli todella paljon ja alkoi nukkumaan silmät kiinni ja hyvä, ettei olisi taas polvet pettäneet ja maahan könähtänyt kyljelleen tutimaan. :D Käsittelyn jälkeen Mossella janotti heti ja sitä varten olimme hakeneet vesisankonkin ihan lähettyville, jotta Mosse pääsi heti varastoimaan veden tarpeensa. Myöhemmin iltaruokinnan aikaan, kun veimme myslit/kaurat Mosselle mussutettavaksi, huomasin sen kaulassa erimuotoisia ja kokoisia kohonneita paukamia, jotka olivat aivan pehmeitä. Kyseessä oli juurikin näiden lihaskalvojen alueet jotka taas tervehtyessään imaisi veden sinne. Tästä huomasikin sen, miten hyvin tämä kyseinen käsittely auttoi! :) Aamullahan näitä nestepalleroita ei enään sitten ollutkaan, vaan ne oli tasoittunut ihan tavallisiksi.

Olisikin kesä... Kaipaan sitä jo nyt, vaikka onhan se kiva että joulukin tulee olemaan välissä! :D

Huomattiin siinä hoidon aikana samalla, että Mossella oli oikeassa etujalassa ihan jänteen yläpäässä enemmän lämpöä kuin toisella puolella. Lämpöero oli aivan selvästi huomattavissa, kun sitä tunnusteli, mutta onneksi se ei ollut erityisen kuuma. Arveltiin äidin kanssa, että tämä olisi tullut viime sunnuntaista, kun hirvenmetsästykset alkoivat ja Mosse kävi vähän kuumana, se juoksi ja kaahaili laitumellaan kauhean nopeaa ja teki tiukkoja kurveja. Nyt syksyn myötä laitumen pohjakin käy liukkaaksi, koska savihan siellä ruohon ja muun kasvillisuuden alla on. Ei se hevonen kaatunut sinä päivänä, mutta varmasti on voinut jotensaki reväyttää jalkaansa pienesti.

No, päätimme sitten laittaa kylmää jänteen kohdalle ja kääriä pintelin ympärille. Hain talon sisältä jääkaapissa säilytettävän kylmägeelipatjan, sellaisen pienen ja juuri sopivan kokoisen. Sen me sitten laitoimme jalkaan ja se sai olla jalassa noin parikymmentä minuuttia, sillä eihän se nyt kauempaa kylmänä pysynyt. :D Sen jälkeen kuitenkin laitettiin patja uudestaan kylmenemään ja pian käytiin toisen kerran käärimässä jalka pinteliin ja antaa kylmän vaikuttaa taas jonkin aikaa. Sen toisen kerran jälkeen jätettiin jalka yöksi ihan silleensä. Aamulla kun tunnustelin jalkoja, ei se oikean jalan jännekään enään ollut ollenkaan sen lämpimämpi kuin toinenkaan. :) Toivotaan, että se olisi sitten tuossa. Nythän Mosselle tulee taas parin päivän pakollinen vapaa päivä muutenkin tuon käsittelyn jälkeen, mutta taas sen jälkeen katsotaan ja aletaan liikuttelemaan!