026: Sain haasteen, again!

Elikkäs, tällä kertaa sain jo toisen haasteen katadaalta, jonka blogi on tässä linkissä:  http://katajahevoset.blogspot.fi/ . Kiitos haasteesta!

1a. Oletko/olisitko mielummin koulu -vain esteratsastaja?
Yksinkertainen vastaus, koluratsastaja. :)

1b .Mikä näistä lauseista kuvaa parhaiten sinua, a, b vai c?

a. Ei sillä ny niin oo väliä.

b. Kaiken pitää olla justiin eikä melkein.

c. Jos teen sen vähän niin ja näin ni säästän aikaa.

2a. Vaikein kouluratsastusliike minkä olet tehnyt?

Jaa-a, mitähän tuohon sanois? Varmaan joku laukanvaihto/pohkeenväistöt, vaikkei ne nyt niin hankalia enää olekaan...

2b. Oletko ikinä ratsastanut?

Muuten vain ratsastelen 5-6 kertaa viikossa...

3a. Voisitko kuvitella omistavasi oman kouluratsastushevosen, jonka koulutustaso on Va;A?

Kyllä vain, koska Mossekin on VaB+! Eli ei siis paljoa eroa... ;)

3b. Oletko käynyt ulkomaan matkoilla.  Jos olet missä?

Bulgariassa sekä Ruotsissa.

4a. Millainen olisi unelma ratsastuskoulusi?

Jossa olisi täysin osaava ratsastuksenopettaja, osaavat hevoset ja mahtava talli-ilmapiiri sekä todella mukavat ihmiset, niin henkilökunta kuin muutkin tallilla kävijät! Hevosille isot tarhat ja karsinat, maneesi, kesäisin laitumet yötä päivää, ei liikaa ötököitä, hyvät maastoilu mahdollisuudet, järven ranta pihapiirissä. Mitähän vielä puuttuisi?

4b. Lempi kaupunki suomessa?
En kyllä osaa sanoa laisinkaan...

5a. Unelmiesi hevonen? Kerro millainen se olisi ja linkitä siitä kuva.
Aatu ja Mosse, tarviiko enää muuta kertoakaan? Koska nämä kaviolliset vastaavat juuri tähän kysymykseen.

5b. kaupunki vai maaseutu?
Maaseutu ehdottomasti!

6a. Poni vai hevonen?
Hevonen.

6b. Lempi artisti/bändi?

En osaa tarkalleen sanoa, koska kuuntelen milloin mitäkin musiikkia, enkä varsinaisesti fanita yhtäkään artistia tai bändiä.

7a. Voisitko kuvitella lopettavasi ratsastuksen?
En! Todella, todella, todella epätodennäköistä!

7b. Mitä yhteistä sinulla ja parhaalla kaverillasi on?

Hevoset ja ratsastus, kissarakkaus, h-taju...
 

8a. Kuinka kaukana talli on teiltä kotoa? (tarkoitan talli jolla käyt ratsastamassa.)

Jaa, varmaan tossa 20 metrin päässä. :D

8b. Oletko jollekkin allerginen.
Maapähkinälle, ja koirille lievästi.

9a. Onko sinulla vuokra/ylläpitohevonen? Jos on niin kerro siitä.
Ei.

9b. Onko sinulla jotain harrastuksia? Jos on niin mitä?
Hevoset ja ratsastus.

10a. Lempi hevosesi? Millainen se on? Laita kuva jos on?!
Mosse-mussukkahan se.

10b. Mitä mieltä olet ratsastuksesta ja ylipäätänsä hevosista?
Parasta mitä voi olla!

11a. Onko sinulla kokemuksi islannin hevosista? Millaisi? Miltä Töltti(<3) tuntui?
Onhan minulla, noin puolen vuoden ajan kävin säännöllisesti viikottain ratsastamassa issikoilla.

11b. Miten pukeudut yleensä?
Normaalisti, riippuu oonko kotona, tallissa, koulussa vai jossain muualla. Tilanteen mukaan.



Sitten päätin itsekin tehdä haasteen seuraaville 11:sta blogin omistajalle! Tässä tulevat uudet, yksitoista kysymystä, mutta sitä ennen ohjeet vielä tähän teille:

Ohjeet:

Jokaisen haastetun henkilön täytyy vastata niihin
yhteentoista kysymykseen jotka haasteen antaja on esittänyt ja postata
vastaukset blogiinsa.Valitse sitten 11 uutta haastettavaa ja linkitä heidät
postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä joihin haastettujen tulee vastata. Älä
haasta sitä henkilöä jolta sait tämän.

Ja tässä tulevat uudet kysymykset!

1. Kuinka kauan olet harrastanut ratsastusta, ja oletko harrastanut sitä aina säännöllisesti?

2. Omistatko oman hevosen, jos omistat, kuinka kauan sinulla on ollut oma hevonen, jos et, niin haluaisitko omistaa hevosen/ponin?

3. Pidätkö ratsastamisesta ratsastuskoulun tuntihevosilla?

4. Kisaaminen; pidätkö siitä, vai jännittääkö se sinua, perustele vastauksesi.

5. Kumpi voittaa, vauhdikas peltolaukka hevosen kanssa, vai rauhallinen maastolenkki kävellen?

6. Osaatko/hallitsetko melko kuuman hevosen ratsastaessa ja maasta käsin? 

7. Hoidatko hevosesi harjauksen joka kerta huolella vai hutiloiden?

8. Riittääkö malttisi tasokkaampaan kouluratsastukseen, vai oletko enneminkin tarkoitettu suuriin hyppyihin hurjapääksi esteille?

9. Minkä tasoinen ratsastaja olet, kerro sekä estetasosi että koulutasosi. 

10. Minkä värisistä hevosista/poneista pidät eniten, pidätkö valkoisista merkeistä hevosella?

11. Kumpi voittaa, tallin koristelu joulun alla, vai ratsastaminen ilman satulaa joulumaastoon?


Henkilöt, jotka haastoin tekemääni haasteeseen:

Tiia, blogi Dreaming Wide Awake
Mirka, blogi Pullea Musta
Lotta, blogi This is story about love
Emmi, blogi Viksua elämää
Petra, blogi Petran blogi
Iidu, blogi Kimbe&Ruffe
HS, blogi Arabiori Galileo
Iina, blogi Pretty Destiny
Susanna, blogi Puoliverinen Prinssi
Mira, blogi Pikkuaasinseikkailut
aada, blogi Aadan hevoselämää

025: Before and after, ennen ja jälkeen.

Eilisessä postauksessa latasin nuo muutamat kuvat Mossesta, ja hoksasinkin tämmöisen hauskan ja jännän asian sitten, että minulla on juuri samankaltaisia ja henkisiä kuvia Aatustakin! Olen jo monesti kertonut täällä, että kuinka samanlaisia Aatu ja Mosse ovatkaan, ja nämä kuvat sopivat kuin nakutettu tähän faktaan!

Vaikkei kuvat täysin samasta kuvakulmasta ole otettukaan, vaikkei kuvissa olekaan täysin sama valotasapaino, on ne silti tarpeeksi osuvia toistensa kanssa. Ja kaikista merkittävintä tässä on se, että Mosse on vasta toinen hevoseni, ja miten voi olla mahdollista, että ne hevoset, jotka minulla on olleet ja on parhaillaan, voivat olla niin samankaltaisia? Ja se, että juuri samaan karsinaan muutti edellisen hevoseni, vähintäänkin "kaksonen"! :D

Siinä ne nyt ovat, myöntäkäähän nyt tekin, että kyllä niissä on aika paljonkin samanlaisia piirteitä!

Ja sitten vielä tämmöinen kuva, missä Aatu ei näytäkään oiken edustavalta, kauniilta arabilta. Pikemminkin joltain ihme pikkumonsterilta pitkine turpakarvoineen! :D

Olen miettinyt, että pitäisiköhän kasvattaa näin alkuun Mosselle tuollainen samanlainen pitkä harja, mitä Aatullakin oli? Olisi mukavaa nähdä Mossekin pitkän hulmuavan harjan kanssa juoksemassa laitumella... Periaatteessa kaikilla hevosilla kuuluisi olla pitkä harja, ei niitä villihevosiltakaan ole koskaan leikattu lyhyeksi! Toki Mossella on täytynyt olla siisti ratsuharja, jotta kisaletitykset sun muut onnistuisivat. Mutta jotenkin vain tahdon nyt kasvattaa Mosselle pitkän harjan ja katsoa, miltä se näyttää!

PS. Mosse on alkanut enemmän jo juttelelemaan meille, hörisee kun menen hakemaan sitä tarhasta (ainakin iltatallin aikaan...) sekä jopa hirnuukin!

024: Todellä märkää!

Tänään on koko päivän satanut melko lailla. Päivemmällä yritin kyttäillä, että milloin sattuis kohdalle vähiten sateinen ilma, että pystyisin Mossen ratsastaa täysin kastumatta. Nämä on näitä hienouksia ilman maneesia... Säätiedotuksien perusteella puolen päivän maissa ei pitänyt sataa niin paljon, joten sittenpä lähdin hakemaan hevosta laitettavaksi ratsastuskuntoon.

Ratsastaessa teimme alkuverkkojen jälkeen pohkeenväistöjä, aluksi käynnissä ja sitten ravissa molempiin suuntiin. Nykyisin olen hyvin tyytyväinen meidän käyntiväistöihin, vauhtikin jo pysyy kohtuullisena sekä ristiaskeleet ainakin pelaa ja hevonen on kaulastaan ja koko rungostaan suora. Ravissakin tämä väistö onnistuu, mutta vauhti meinaa hidastua ja ristiaskeleet eivät olekaan sitten niin vahvoja. Joten siinä on treenattavaa!

Puolet tunnistamme pysyttiin kuivana, koska ei satanut ollenkaan. Mutta sittenpä taivas ja pilvet alkoivatkin heittää vettä kuin sankosta kaatamalla. Arvata voi, miten minä kastuin, koska päälläni ei ollut kuin sadetakki ja normaalit ratsastushousut. Olisi varmaankin kannattanut laittaa ne tuuli/sadehousut... Nyt laitettiin tilaukseen vedenpitävät saderatsastuspöksyt, minulle, lähinnä ensi syksyä varten, mutta näköjään täällä kesälläkin riittää kylmiä ja sateisia päiviä.

Mossekin kastui aivan märäksi koko rungoltaan myöten, myös satulahuovan alta, koska huopakin kastui täysin. Kuitenkin kävin vielä viereisellä pellolla loppukäyntejä ottamassa, vaikka satoi ja oli märkää. Kierros käveltiin ja yhtäkkiä pusikosta kuuluikin kauheaa läiskintää ja läpsimistä! Mosse säikähti ja kaarsi oikealle laukassa. Minä vaan nauroin, koska tällä kertaa heppa säikähti isoa lintua. Taisi olla joku naaraspuolinen metsäkana lintu, joko metso tai teeri.

Aina jos hevonen säikähtää allani, joko pellolla tai maastossa, sanon vain, että ei mitään hätää, se oli vain joku isompi lintu. Tällä kertaa näin kävi, ja on käynyt vuosien saatossa ennenkin montakin kertaa. Kauheasti minua vain ihmetyttää se, että miten tuommoisesta linnusta voi päästä niin kaamea mekkala, kun se ylipäätänsä lentoon on lähdössä?!

Peltokävelyjen jälkeen täytyi Mosse jättää karsinaan hetkeksi, niin märkä se oli! Laitoin Mosselle semmoisen punaruskean kaulakappaleellisen fleece-loimen, johon saisi kuivattaa itsensä. Karsinaan toin vesisankon ja vähän heinää ajankuluksi. Omaksi ajankuluksi napsin pari kuvaa Mossesta, koska sellaisia kuvia en ole vielä ottanutkaan, missä Mosse olisi omassa karsinassaan!

"Pöö, mie oon ihan märkä ja lutuinen söppänä! Anna nami nyt heti!"

Nyt ennen iltatalliakin satoi vettä, ja lähes tulkoon koko päivän muutenkin. Vettä tulee niin paljon, että Mossen polut jo laitumellakin ovat täynnä lätäköitä. Myös Mossen jalat olivat aivan kuraiset, joten päätettiin putsata ne veden kanssa ennen talliin vientiä. Kaksi vihreää kastelukannua, kaksi ihmistä kastelukannet käsissään (minä ja äitini), sekä ihmettelevä hevoinen. Mosse taisi ihmetellä niitä kastelukannuja ihan toden teolla, eikä suostunut pysymään paikoillaan kun sitä pidin kiinni sillä aikaa kun äitini yritti saada jalkoja puhtaiksi. Hyöri ja pyöri siinä ulkona ympyrää. 

Sitten yritettiin näyttä Mosselle, että katsos, ei tuossa ole mitään pelättävää. Laitettiin vesi valumaan siitä kastelukannun suihkunokasta, ja Mosse sai nuuhkia sitä siinä sitten. Antoi turvansakin pestä aivan märäksi, eikä välittänyt mitään. Sitten lotrattiin etujalat, eikä välittänyt ja lopulta päästiin takajalatkin pesemään, eikä enää välittänyt yhtään mitään. Seisoi kuin tatti. Sitten hyvillä mielillä ja puhtailla jaloilla mentiin talliin, kuivaan ja lämpimään pois sateesta! Ei tässä enää muuta, kuin nuo sateet saisivat loppua ja tulisi KESÄ!

023: Sain haasteen!

Sain haasteen Elisalta, jonka blogin osoitteena on http://eehevoselamaa.blogspot.com/. Vastaankin nyt Elisan tekemään kyselyyn;

1. Oletko varusteratsastaja?
- Taidan olla, paljon kaikenlaista löytyy, vaikken itse noteeraakaan koko hommaa. :D 

2. Poni vs. Hevonen?
- Hevonen, koska olen omistanut aina hevosen, en ponia. Ei poneissakaan kyllä mitään vikaa ole, söpöjä ja pieniä. :)

3. Lempivärisi ratsastusvarusteissa?
- En kyllä osaa sanoa, koska olen keräillyt aina kaiken värisiä kamppeita ja paljon erilaisia. 

4. Voitko kuvitella itsesi tulevaisuudessa hevosalalle?
- En ole varma, pyrin pitämään hevoset harrastuksena, en työnä.

5. Vikellys vs. Poniagility?
- Kumpaakaan en ole ikinä kokeillut, ja kumpikin ovat mielestäni yhtä kivoja, joten tasapeli tuli.

6. Oletko ikinä pitänyt taukoa ratsastuksesta, miksi?
- Olen, kaksi kuukautta edellisen hevoseni kuoleman jälkeen, ennen kuin löysimme taas uuden hepan.

7. Millainen oli ensimmäinen hevonen/poni jolla ratsastit?
- Taisi olla musta shetlanninponi Onna.

8. Haluaisitko käydä kenttäkisoissa?
- No, olisihan se ihan kiva jotain aivan pientä luokkaa kokeilla. :D

9. Paras hevosesta ottamasi valokuva?
- No, jos minun ottamaani kuvaa kysytään, en osaa sanoa... Niitä on itse asiassa aika paljonkin.

10. Hauskin hevosesta ottamasi valokuva?
- Joku lähikuva pollen turvasta. :D

11. Harrastavatko kaverisi ratsastusta, vai oletko ainoa kaveripiirissäsi joka ratsastaa?
- Moni kavereistani harrastaa ratsastusta, ja ovat hyviäkin siinä, osa kavereistani ovat myös ratsastaneet ja pitävät hevosista. :)

Kiitokset Elisalle haasteesta!

022: Uusi banneri sekä uusi ulkoasu!

Eli nyt sain tehtyä blogiini aivan uuden ilmeen! Tein uuden bannerin, joka toivottavasti miellyttää teidän kaikkien silmää. Menihän minulla aikaakin tuon bannerin tekemiseen, vaikkei se niin hankalaa olekaan toteuttaa. Kokeilin hirveän paljon erilaisia vaihtoehtoja ja erilaisia bannereita erilaisilla kuvilla, ja niistä sitten koitin valita parhaimman, ja tässä tuli lopputulos! :)

Ulkoasun tein toki bannerin mukaan. Väriteemana on nyt tälläinen hentoinen ja kaunis roosa/ruskea sävy. Minä itse pidän juuri noista sävyistä ehkä eniten, en tiedä miksi. Jotenkin vain tuntuu, että nuo värit ovat kuin minulle tarkoitettu!

Taidan myös kohta puolin uudistaa esittelysivut... Jotenkin en vain tykkää noista entisistä, joku niissä nyt vain mättää, vaikka kyllähän ne menettelee, ainakin nyt hetken aikaa, ennen kuin saan paranneltua ne!

Nyt vain toivonkin uutta kommentia ulkoasustani, muistathan kertoa mielipiteesi? Vastaa myös sivun oikealla löytyvään kyselyyn, rehellisesti!

021: Mosse & Minä, paljon kuvia!

Tänään kaverini Matu tuli järjestelmäkameransa kanssa pihaan ja tahtoi kuvata minua ja Mossea, koska olin jo jokin aika pyytänyt häneltä, että milloin pääsisit ottamaan muutamat hienot kuvat minusta sekä Mossesta. Myös Nata tuli paikalle avustamaan!

Kuvissa pyrimme ottamaan hyviä kuvia, missä hevonen poseeraisi nätisti korvat höröllä, hyvässä ryhdissä. Vaan toisin kävi, heppa lähes tulkoon nukkui, kun ilma oli niin lämmin ja aurinkoinen... Avustajani Nata yritti kameran takana houkutella Mossea höristämään hyppimällä ja juoksemalla, viheltämällä ja kutsumalla sekä namipaloilla houkutellen. Tämäkään konsti ei osoittautunut kovin tehokkaasti, poika yritti vain sitten mennä Natan luokse ja unohti poseeraukset sikseen. :D

Onneksi kuitenkin saimme otettua hirveän monta kuvaa, vähän päälle 350, mikä on suuri summa. Kuvista karsin huonoimmat pois, epätarkat tai sumeat, sekä muuten vain kuvat, mistä en pitänyt. Silti kuvia jäi niin paljon, että oli aivan mahdoton homma valita tänne blogiin edes osaa niistä! Olisi ollut mahtavaa laittaa ne kaikki, muttei se ihan taitaisi onnistua... Niinpä laitoin vain muutaman kuvan aina hieman erilaisesta hevosen asennosta tai erilaisesta asiasta mitä satuimme keksimään!

Kuolaimia laittaessa Mosse ei tahtonutkaan, että näitä rautakappaleita sen suuhun oltaisiin pistetty! Pakkohan ne oli laittaa, kuvissa näyttää nimittäin paljon siistimmältä suitset päässä kuin pelkkien päitsien kanssa...

Antoihan se lopulta ne kiltisti laittaakin, vaikka vähän piti kokeilla. 

Otettiin Mossesta aika paljon rakennekuvia, koska sellaisia ei meillä vielä ole ollut. Hevonen näyttää jotenkin ihan kaamean kasaan lyhistäytyneeltä, koska tyyliin nukkui kaiken aikaa, joten kaikki ryhdikkyys puuttuu. :D Mossella on kyllä hyvin sievä ja sopusuhtainen rakenne, oikea Hannoverihevosen perikuva, oikein lihaksikas ja vähän muhkulainen, juuri niin kuin pitääkin!

Sitten otettiin myös kuvia pelkästä päästä, koska myös se on niin sievä ja kuvattavan arvoinen! Varsinkin ylläoleva kuva on ehdoton lempparini, siinä Mossella on niin kaunis päänasento ja korvat höröllä, vaikka vähän uniselta nyt näyttääkin.

Sitten otettiin hirveästi yhteiskuvia, missä minä ja Mosse ollaan!

Tämä ylläoleva kuva on kyllä yksi lemppareistani myös! Oikeastaan kaikki nämä ovat, on niin hienoja, että ihan vaikea valita, mikä olisi paras!

Sitten vähän pelleiltiin... Ainakin hevosen ryhti koheni kun tarrauduin kaulasta kiinni ja punnersin itseni ilmaan. 

Eilisistä satulaannousu treeneistä oli hyötyä, jotta pääsin noin matalalta penkiltä ison hepan selkään ilman satulaa! Mosse seisoi hievahtamatta paikoillaan, vaikka avustaja nyt olikin pääpuolessa kiinni. Ylpeä Mossesta olen! <3

Pientä ähräystä oli, ennen kuin selkään pääsin... 

Näin sitä ratsastetaan; Yhdellä kädellä, pohkeet juuri oikealla kohdalla... Joopa joo! Huomioikaa, etten minä oikeasti ratsastanut ilman kypärää, hevonen ei nimittäin liikahtanut edes mihinkään, seisoi vain nätisti paikoillaan, ja sitten ei tarvinnut kuin mulla poseerata! ; )

Nata tarjosi Mosselle vihreitä rehuja, suomeksi sanottuna maitohorsmaa, mistä Mosse ei kyllä pahemmin välittänytkään. :D Jännä juttu sinänsä, ainakin minun edellinen hevonen kyllä tykkäsi ihan kauheasti horsmasta...

Ja lopuksi kuva mahtavasta valokuvaajastamme, Matusta! Mossenkin mielestä Matu ansaitsi rapsutukset hienosta valokuvaajan "työstä"!

Näistä kuvat ovat mielestäni aika tunteikkaita, ja mahtavia vielä kerran sanottuna! Taidankin tehdä tämän päiväisistä kuvista uuden bannerin blogilleni... Ja sen mukana uuden ulkoasun! Katsotaan, mitä saankaan aikaiseksi, jotain hienoa, tylsää, vai taiteellista?!

020: Hauskaa Juhannusta Kaikille!

Juhannusfiiliksissä minunkin täytyy toivottaa teille kaikille hauskaa ja hyvää jussia! :)

Mosse toivottaa teille iloista juhannusta saunavastoja syödessä!

Eilen en oikein ehtinyt tänne postata mitään, koska lähdimme jo aamupäivällä Pudasjärvelle mummolaan syömään oikein hyviä grilli- ja juhannusruokia! Olimme melko iltaisella vasta kotona, ja kun tulin kotiin, tein iltatallin ja vein hevosen talliin. Tämän jälkeen lähdin naapuriin hyvän ystäväni luokse viettämään juhannusta tämän naapuri hyvän ystäväni, Matun, hänen siskonsa Fannin sekä vielä meidän kaikkien yhteinen ystävämme Nata. Meillä oli oikein hauskaa, pompimme trampoliinilla, herkuttelimme, joimme limsaa, katsoimme elokuvaa, pelasimme tanssipeliä Wiillä, sekä uimme uima-altaassa, vaikka vesi olikin vielä vähän kylmää :D Aamuyöhönhän asti siellä venähti...

Eilenhän Mossella oli vapaapäivä, joten tänään ratsastin poijan. Menin ensin kentällä ja teimme pohkeenväistöjä. Nyt on pakko kehua itseäni taas, koska olen kehittynyt! Olen kehittynyt sillä lailla, että pohkeenväistöt sujuvat jo paljon paremmin, joka meinaa, että hyvin. Väistöissä ei ole enää muuta ongelmaa, kuin se, että vauhti pysyisi reippaampana. Saan hevosen jo kulkemaan kaulastaan ja koko rungostaan suorana, enemmän ristiaskeletta kun saataisiin vielä peliin, niin sitten ollaan sujut! :)

Me ollaan nyt Mossen kanssa harjoiteltu satulaan ja selkään nousua... Tai tänään aloitettiin vasta ihan varsinainen treenaus, ja sitä me nyt tehdään ihan joka ikinen kerta, kun Mossen selkään ollaan hyppäämässä. Mosse on hieman malttamaton satulaan nousussa, ratsastaja ei kerkee kunnolla kyytiin, kun Mosse lähtee jo kävelemään uralle. Ei Mosse tee mitään pahaa tuossakaan, meidän täytyy vain opetella kärsivällisyyttä, ja sitä, että Mosse malttaa toimia ihmisen mielen mukaan eikä oman päänsä. :D

Ja harjoittelumme menivät näin; Ihan normaalisti yritin satulaa nousta, ja nousinkin, mutta yllätys, yllätys, Mosse liikkui ja hyppäsin saman tien alas. Kävin taluttamassa Mossea kierroksen kentällä ja pysäytin sen uudelleen samaan kohtaan. Taas nousin satulaan, ja Mosse liikahtii, hyppäsin alas ja kierros, uudelleen. Välillä tein vain siten, että nojasin jalalla jalustimeen, enkä pongahtanut satulaan, vaan odotin maassa. Ja heti jos Mosse liikahti, niin uudestaan.

Tätä teimme varmaan vähän päälle 10 kertaa, kunnes Mosse seisahtui nätisti paikoilleen koko satulaan nousun ajan ja lähti liikkeelle vasta silloin, kun minä pyysin. Tätä meillä nyt olisi tarkoitus alkaa harjoittelemaan jatkuvasti, koska on hirmu tärkeää, että hevonen odottaa ihmisen selkäänsä, varsinkin maastossa!

Koulutuuppauksen jälkeen lähdin käymään maastossa kävelyllä, sitä samaa reittiä pitkin kuin viimeksi maasta käsin taluttaen, mutta tällä kertaa ratsain! Mosse oli tällä kertaa aivan mahtava ja rauhallinen, taisi olla tyytyväinen ja rento, koska tuntui että Mosse kulki madellen eteen päin. Itikoita oli kauhean paljon, ja ne häiritsivät meitä ikävästi, joten ei käyty kauhean pitkää lenkkiä, käännyttiin niiden kahden puusillan jälkeen takaisin päin... Oli kuitenkin mukava käydä kävellen loppukäynnit juhannusmaastossa!

019: Mestari Mosse opettaa muitakin kuin minua!

Eilen ja tänään kaverini Sari kävi ratsastamassa Mossella, ja minä pidin tuntia hänelle. Voin suoraan sanoa, etten varmaan muiden silmistä katsottuna osaa opettaa lainkaan, ja toki minä sen tiedänkin, enhän ole kouluttautunut koko alalle. Mutten minäkään mikään täystollo ole, osaan kyllä katsoa jos pohje tai käsi on väärällä paikalla tai jos istuntan nojautuu liikaa eteen tai taakse. Perusasiat minäkin osaan katsoa ratsastajasta, kevennys jos on väärä, niin toki huomautan senkin.

Mutta ikinä en ole yrittänytkään mennä opettamaan ventovierasta ventovieraalla hevosella, koska siitä ei varmaan tulisi yhtään mitään. Olen aina vain omalla hevosellani antanut kaverieni ratsastaa ja siinä sitten ohjannut tuntia. Se johtuu siitä, koska oman hevoseni minä tunnen ja tiedän, kuinka sen täytyy liikkua ja kulkea. Näin oli Aatun kanssa, ja nyt Mossenkin. Vaikkei Mosse vielä kauaa ole minulla ollutkaan, enkä varmaan tunne koko hevosta vielä täysin, osaan minä suurpiirteisesti sanoa, minkälainen se heppa on, koska olenhan jo sillä kolmisen viikkoa ratsastellut. Kyllä tuossa ajassakin oppii hevosen kuin hevosen tuntemaan.

Eilenkin, ja tänään myös, kun Sari ratsasti Mossella, niin tottahan toki ensin teimme perusjuttuja ja haettiin tuntumaa hevoseen, koska Sarilla oli ensimmäinen kerta, kun hän Mossea ratsasti. Ja Sarilla oli muutenkin ollut vähän taukoa viimeksi siitä, kun hän on isolla hevosella ratsastanutkaan, pienillä polleilla vain.

Eilen Sari tahtoi kokeilla laukanvaihtoja, tai se oli oikeastaan minun ideani niitä kokeilla, että mites poika Sarin alla niitä tekee. Olihan Sarilla nyt jonkinmoinen käsitys vaihdoista, mutta ainakin hänellä oli todella pitkä tauko niistä. :D Joten, minäkin kun olen jo Mossella vaihtoja harjoitellut, niin toki osasin Saria neuvoa, mitä Mosse vaatii että se sen puhtaan vaihdon tekee.

Mosse on niin pitkälle koulutettu hevonen, ettei se tee mitään ilmaiseksi, ellei ratsastaja osaa pyytää siltä oikein ja oikeilla avuilla. Mosse tarvitsee hirveän selkeät avut laukannostoissakin, joka edellyttää sitä, että ulkopohje on tarpeeksi takana ja sisäpohje hieman edempänä. Vaihdoissa tämä vasta korostuukin. Itse laukanvaihto ei ole hankala, kunhan oppii pohkeitansa ja käsiänsä sekä mikä tärkeintä, istuntaansa käyttämään oikein. Ja Mosse on mitä mainioin kaveri siihen tarkoitukseen, sen kanssa ainakin oppii!

Ja nytkin eilen Sarin kanssa harjoittelimme vaihdot ensin muutaman käyntiaskeleen kautta ja sitten muutaman raviaskeleen kautta. Ja Mossehan teki kaiken juuri niin kuin pyydettiin, koska kun emme tehneet vaihtoja suoraan askeleesta, niin ratsastaja pääsi paremmin jyvälle hommaan eikä tullut kiirettä sählätä, että apua, mitä minun nyt piti tehdä. Lopulta otettiin enää yksi raviaskel ja siitä suoraan laukannosto lävistäjän keskellä.

Tänään Sari tahtoi taas kokeilla vaihtoja, koska eilen hän niin pääsi asiasta jyvälle ja fiilikset olivat niin huipussaan, koska hän oppi! Ratsastuksen riemua, uusien asioiden oppimista ja ahaa elämyksien kokemista. Eilen emme tehneet suoraan laukanvaihtoja, ja samoin teimme tänäänkin aluksi. Mutta sen jälkeen kysyin vaan Sarilta, että jokos tajusit tämän homman, tehdäänkö suora laukanvaihto? Ja arvata voi, että Sari osasi tehdäkin ne, ihan puhtaasti. :) Kun aikamme laukkoja lävistäjältä toiselle vaihdeltiin ja oltiin jo laukkaaminen lopettelemassa, Sari huutaa ja kysyy, että voisiko tehdä vielä pari vaihtoa! Niin innoissaan hän oli, kun viimeinkin oppi tämän tempun.

Eihän tästä enää pitkä matka ole vaihtoihin joka toisella askeleella... Siinä istunnan on puututtava peliin vielä enemmän! Jos otetaan esimerkiksi, että nyt laukataan oikeaa laukkaa hevosella ja halutaan tehdä laukka vasempaan kierrokseen. Oikeassa laukassa oikea lantio johtaa liikettä, ja vaihtoa tehdessä kannattaa ajatella vain niin, että vaihdat laukan suuntaa vasempaan istuinluillasi eikä siinä samalla kannata tehdä mitään muuta kuin puolipidäte, asetus ja samaan aikaan vaihdat istunnan suunnan. (Kuvittele, että hyppäät paikallasi satulassa ja vaihdat laukka-avut toisinpäin.) Kiitokset Mossen entiselle omistajalle, Tarulle, kun opetit tämän niksin minulle. Tämän avulla minäkin olen tajunnut koko homman paljon paremmin!

Kuviakin otettiin kameralla (tällä kertaa ei ollut omamme) ja USB-kaapelia ei sitten ole ja kone ei hyväksy tämän kameran muistikorttia, joten kuvia emme tällä kerralla saa ollenkaan. Ääärhrhrr. :( Hitsi kuinka harmittaa! Jos minä joskus niitä kuvia voisin kuitenkin tänne laittaa, kunhan saan sen USB:in käsiini...!

Joten vähän tylsännäköinen tekstipostaus nyt tuli...

018: Erikoispostaus; Kuinka minusta tuli ratsastaja?

Sain eräältä lukijaltani toiveen, missä kuulisitte sen, miten minusta on tullut ratsastaja ja miten ole kehittynyt ratsastajana. Tässä nyt kerronkin teille, miten minusta tuli ratsastaja.

Tarina alkaa siitä, kun 10-vuotiaana hurahdin kaverini kanssa ratsastukseen syksyllä 2009. Aloimme käymään sinä syksynä Hannan Vuonohevostallilla ratsastamassa shetlanninponeilla, Ilarilla, Onnalla ja Nukalla. Ehdin käydä samaisella tallilla myös yhden 3 pv syyslomaleirin. Hannan luona opin kaikki tarvittavat alkeet pienien ja suloisten shetlanninponien huomassa! Kuitenkin talli lopetti toimintansa melko pian toimintansa, vain hieman alle puolen vuoden jälkeen siitä, kun minä aloin siellä käymään.

Minä ja Onna-poni valmiina lähtöön!

Hannan tallin jälkeen jouduimme tietysti etsimään uuden paikan, nimittäin en ollut todellakaan lopettamassa harrastusta siihen, vastahan me alkuun pääsimme! Uusi mukava paikka löytyi, nimittäin islanninhevosvaellustalli Ku-Ru talli. Siellä aloin ratsastamaan varmoilla islanninhevosilla, suurimmaksi osaksi maastossa. Issikoilla vain on niin mahtavaa vaeltaa luonnon kauniissa maisemissa niiden varmuuden vuoksi!

Toki minä aina kentälläkin otin tunteja aina kun se oli mahdollista. Ku-Rulla opin jo ratsastamaan niin hyvin, mitä normaali aloittelija osaa. Kesällä 2010 kävin Ku-Rulla myös 5 päivän este/yleisleirin, jossa opin hyppäämään Tritla-nimisella issikkatammalla. Leiri oli oikein mahtava ja ikimuistoinen!

Minä ja Tritla-poni talvella.

Tässä ratsastan tuolla vaalean ruskealla hevosella etunenässä Fifa-nimisellä tammuskalla.

 

Islannin pörröpäitä vasemmalta; Birta, tamma (tuo harmaa), Lyykka, ruuna (keskellä tuo vaalea) sekä Domino, tamma tuo kirjava hevonen tuossa oikealla.

Vasemmalta; Prinssi (ruuna), Lyykka ja Birta.

Ku-Run tallin kesäleirin jälkeen menin sinä kesänä vielä Taivalkoskelle Harjakko-tallille viiden päivän yleisleirille. Harjakossa oli pääasiassa irlannin cobeja, mutta myös yksi suomenhevostamma sekä kaksi shetlanninponia. Hoitsuni oli Beauty O' Grove, nuori tinkeri tammavarsa. Harjakossa opin hyvällä ohjauksella taas hieman paremmin ratsastamaan, teimme kentällä perusratsasteluja sekä esteitä hypimme. Maastossakin kävimme pari kertaa. Harjakko-tallin kesäleiri on todella ikimuistoinen, muistan vieläkin kaikki hauskuudet ja leirikasteet sekä vankkuriajelun kärryillä kaupungille Joonatan-tinkeri orin vetämänä! Harmi vain, kun minulla ei ole lainkaan kuvia tuosta ikimuistoisesta tallista, joka myös lopetti toimintansa...

Sinä samaisena syksynä, kun olin 11-vuotias meille tuli mahtava mahdollisuus laittaa oma hevonen viereisellemme uudelle ratsastuskoululle vuokrakarsinapaikalle. Olin tietysti niin innoissani koko asiasta! Armoton etsintä meillä alkoikin löytää sopivaa ensiponia. Äitini kanssa mietittiin, ettei osteta liian pientä ponia, koska sitten se jää liian pian pieneksi ja joudutaan taas vaihtamaan uuteen. Sitä myös ajateltiin, ettei osteta liian puskapollea, jotta pääsen kehittymään ratsastuksessa eteen päin heti oman ja uuden hevosen kanssa.

Tämmöinen ilmoitus bongattiin netistä, ja ilmoituksessa kaikki täsmäsivät juuri siihen, mitä me haettiin! Ilmoitus oli tämä;

Iso poni parempaan harrasteluun, kisoihin tai ratsastuskouluun

Myydään kaunis, 7 v. poniruuna, sk. 146 cm. Oikein hyväluonteinen ja kiltti, ei pahoja tapoja. Myös aloittelijat pärjää sekä hoitaessa että ratsastaessa. Noin he A -tasoinen, kisattu Liettuassa koulua (tuloksia nähtävillä) sekä esteitä (80 cm, ponnua vielä löytyy). Maastovarma, menee yksin ja kaverin kanssa, käyty myös uittamassa. Tottunut traktoreihin, autoihin yms. Tässä ongelmaton ja luotettava harraste-/kisakaveri koko perheelle, junnulle tai pienelle aikuiselle, myös ratsastuskouluun. Tämä poni on löytö! Valitettavasti en vastaa tekstiviestikyselyihin.Hintapyyntö- Puhelin , Email:, Paikkakunta: Kurikka

Voisiko parempaa sattumaa olla olemassakaan?! Poni vastasi kaikkiin toiveisiimme. Äiti kävi ponin omistajan kanssa kirjeenvaihtoa paljon. Kävi ilmi, että tämä poni oli täysveri arabi, mutta eihän se haittaisi ollenkaan. Monilla on kauheat ennakkoluulot arabeista, mutta minulla /meillä niitä ei ollut. Joten sovimme tapaamisen Kurikkaan Kauppilan tallille Aatua katsomaan... 19.9.2009 oli sovittu tapaaminen.


Aatu arabi oli juuri sellainen, mitä myynti-ilmoituksessa sanottiin. Paikan päällä hoidin Aatun ratsastuskuntoon, jonka jälkeen ensin tämän Aatun myyjä Miia esitteli Aatun taidot meille. Sen jälkeen minä koeratsastin Aatun. Poni oli oikein kiltisti, mutta omaa osamattomuuttani en saanut aluksi edes laukkaa nostettua. Tunnin jälkeen menimme kävelemään maastoon Aatun kanssa. Aatusta saimme heti sen käsityksen, että tämä se on! Tämä on juuri oikea. Ja kaupathan sieltä tuli.

Tässä kuva tutustumisreissustamme Aatun kanssa. Harmi vain, ei tajuttu ottaa ollenkaan ratsastusksesta kuvia, keskityttiin varmaan kaikki niin paljon pelkästään siihen hevoseen ettei tajuttu kameraa ottaa laisinkaan esille...

Vähän oli poni poika lihasköyhä ja laiha silloin, kun juuri oli tullut Liettuasta...

Aatua emme saaneet heti kotiimme, koska uusi talli täällä Kuusamon päässä ei ollut vielä valmistunut. Syyslomaleirillä kuitenkin menimme uudelleen Kurikkaan Aatua hoitamaan ja ratsastamaan kaksi kertaa päivässä viikon ajan. Yhden valmennustunninkin kävin Aatun kanssa siellä silloin... Aatu oli juuri samanlainen ja yhtä ihana kuin ekallakin kerralla kun Aatun olimme tutustumassa!

Vaikka Aatun kanssa alkutaipaleemme ei sujunutkaan aivan suunnitelmien mukaan, alkoi kaikki toimimaan parin kuukauden jälkeen siitä, kun Aatu saapui tänne Kuusamoon sinä jouluna Nurminiemeen. Suoraan sanottuna tuntui siltä, että en osannut yhtään mitään Aatun kanssa. Pikku hiljaa kaikki alkoi kuitenkin sujumaan todella hyvin. Tuntui aivan siltä, että minä kehityin Aatun kanssa ihan silmissä. Poni poika oli juuri oikeanlainen opetusmestari, vaikkei me mitään vielä erikoisempia koulukiemuroita tehtykään. Aatu ei ollut automaatti, joten opin aivan perusasiatkin kunnolla.

Viisi kuukautta sen jälkeen kun Aatu saapui Nurminiemeen, saimme potkut sieltä. Hätähän siinä tuli, että minne poni laitetaan, vai pitääkö koko hevonen myydä pois? Tultiin siihen lopputulokseen, että aloimme kotiin rakentamaan omaa tallia ja pientä hevospitäjää...

Tuntuu siltä, että vasta kotona pääsin kehittymään ratsastajana huimasti. Aatu sopeutui kotona elämiseen paljon paremmin kuin vilkkaaseen työmaahan ja ratsastuskouluun, niinpä ponin rentoutuessa ratsastaminenkin alkoi sujumaan ja pääsimme kehittymään eteen päin. Tässä vaiheessa perusasiat olivat jo Aatun kanssa aikalailla hallussa, joten aloimme siinä sitten jo yrittää hieman muitakin ratsastukseen liittyviä juttuja.

Aatun kanssa alkoi jo perusratsastus sujumaan hyvin, askellajit nousi ja pysähdykset sekä peruutukset. Mitään erikoisuuksia kouluratsastuksesta en tuolloin vielä tiennyt...

Jei, minun ja Aatun estehyppelyt lähtivät tuommoisesta. :D

Aatuhan saapui kotiin 5.5.2010. Kesän olimme kotona ja syksynkin, mutta alkutalvesta Aatu muutti joksikin aikaa Lauran tallille, koska taas tuli hieman ongelmia ponin kanssa. Tai ei ongelmia oikeastaan, tarvitsi vain läpiratsastusta. Lauran tallilla osallistuimme Aatun kanssa valmennuksiin sekä Laura itsekin antoi paljon tunteja minulle Aatun kanssa. Aatun asumisaika venähtikin Lauran luona kolmeksi kuukaudeksi, ennen kuin ponin toimme taas kotia... Tuntuu siltä, että tuona kolmenakin kuukautena sain taas hurjan kehityksen ratsastustaidossani, koska olin Lauran opetuksessa sekä valmennuksissa, niin koulussa kuin esteissäkin.

Esteratsastuskin alkoi lopulta sujumaan ihan kunnolla.

Sitten hypittiin jo isompiakin loikkia...

Kunnes lopulta estekorkeudet olivat ratana 90 cm ja yksitellen 100 cm.

Jo tuosta lähin, vaikka osaankin hypätä tuon verran, olen aina ollut enemmän kouluratsastaja. Esteiden hyppääminen on silti ihanaa! Ja Aatun kanssa siitä ihanamman teki vielä se, koska se oikeasti osasi teknisesti hyppiä radat niin hienosti.

Koulua aloimme Aatun kanssa harrastamaan ja lopulta osasin jo Aatun ratsastaa muotoon ja paremmin alle, pohkeenväistöt ja perusjutut sekä vähän yritin jo Aatunkin kanssa harjoitella laukanvaihtoja. Kävimme paljon valmennuksissa, missä joka kerta opin enemmän ja enemmän. Valmentauduin tasaisesti koulua ja esteitä joka valmennuskertoina (2 pv valkut). Näin opin hallitsemaan kummankin lajin. Aatu oli mahtava heppa, koska osasi koota itsensä niin kauniisti ja kantaa kaulansa nätisti, sekä askeleet olivat mitä parhaimmat ja kauniit nekin! Koulutuomaritkin kehuivat.

Aatun kanssa kävin koko elämäni ensimmäiset kisat (jos leirikisoja ei lasketa) 29.5.2011. Osallistuin perusmerkin kouluohjelmaan sekä C-merkin kouluohjelmaan. Perusmerkin luokasta tuli toinen sija ja sininen ruusuke. C-merkin luokasta 5. sija prosenttein 59,72 %. Eli todella hyvin elämän ensimmäisiksi kisoiksi.

Aatun kanssa alkoi kaikki sujumaan niin hyvin ja hienosti, että aloimme jo harjoittelemaan kaikkea hienosäätöä. Aatuhan asui meillä kotona, ja kotona kaikkea myös keskenämme suurimman osan ajasta harjoittelimme. Silloin vuoden 2012 alussa kaikki oli jo niin hyvillä mallilla, että ensi kesänä oli suunnitelmana jo lähteä isompiin kisoihin. Kuitenkin 14.3.2012 tapahtui elämämme suurin käännekohta. Aatu arabi jouduttiin lopettamaan sen vakavasti sairastuttuaan hyvin äkisti.

Aatun kanssa opin niin hyväksi ratsastajaksi kuin tällä hetkellä olen, eli vajaassa kolmessa vuodessa. Monet voivat ihmetellä ensi kuulemalla sitä, että miten minä muka osaan ratsastaa kun en ole kuin 3 vuotta harrastanut ratsastusta, mutta siihen minä vastaan siten, että toiset kehittyvät hyvin nopeasti, toiset eivät tunnu taas kehittyvän laisinkaan. Minä itse olen tämä ratsastaja, joka on kehittynyt nopeasti oikeanlaisen hevosen kanssa sopivaan tahtiin.

Nykyisin minulla on Mosse, jonka kanssa toivottavasti tulen oppimaan kaikki VaB+ tason asiat. Tuntuu jo nyt, että olen Mossenkin kanssa vain kolmessa viikossa oppinut uskomattomia asioita, mitä sitten osaankaan kun on vuosi vierähtänyt?

Vaikka pääsääntöisesti ratsastukseni oppiminen on tapahtunut oman hevosen kanssa, olen aina silloin tällöin ratsastellut kavereideni ja muiden hevosilla. Osaan toki ratsastaa muitakin hevosia kuin omaani.

Tässä on teille kaikille tietopommi siitä, miten minusta tuli tämmöinen ratsastaja.
Toivottavasti piditte. :)