Tänään kävimme Mossen kanssa illan päätteeksi kävelylenkillä tiellä. Talven aikana taukoa taas kertyikin muualla, kuin kotipihalla ratsastelusta. Ja Mossen arvaten aluksihan se yritti hämmästellä omiaan ja löytää syitä pienille hörhöilykohtauksille, oli syynä sitten oma hevosen into taikka ojanvieressä solisevat lumien sulamisvedet. Onneksi tiellä ei ollut liikennettä näin ilta-aikaan, niin sain vähän pelivaraa Mossen kanssa sitä maastakäsittelemällä. Pyrin rauhallisuuteen, me ei saatu kiirehtiä enkä näin ollen päästänyt hevosta hetkeksikään liian edelle. Aikansa palloteltiin edes takaisin, mutta lopulta Mosse uskalsi rentoutua täysin seurassani.
On ihanaa huomata, miten omat hevosten käsittelytaidot on kehittynyt tähän pisteeseen, että sain muutettua hevosen mielialan siihen suuntaan, mihin halusin. Sillä onhan niin, että kaikki lähtee ihmisen sisimmästä. Lopulta Mosse pysähtyi ja oli kuuliaisena, se ei kiirehtinyt ja saimme nauttia hiljaisesta auringonlaskusta. Hevosesta tuli hetkessä tyytyväinen, kun se luotti minun tekemiseeni. Ja mikä parasta, ulkopuolisen, vähänkään hevosasioista tietämättömän henkilön silmin katsottuna tekemiäni asioita olisi tuskin huomannutkaan. Hevoset lukevat niin tarkasti pienimmätkin eleet, niitä ei tarvitse ylikorostaa. Ne kyllä ymmärtää, kun asian saa kerrottua oikealla tavalla, kielellä, minkä ne osaavat.
Joten kannustan teitä kaikkia opiskelemaan yhä ahkerammin hevostenkäsittelyjen jaloa taitoa! On väärin ymmärtää, että ihminen olisi valmis paketti milloinkaan vaiheessa elämää. Minultakin tulee varmasti löytymään yhä huonompia sekä parempia päiviä. Aina ei voi mennä nappiin. Vaikka minullakin on jo kohta 7 vuotta mittarissa, kuinka kauan olen hevosten kanssa ollut tekemisissä ahkeraan tahtiin, vasta nyt todella olen alkanut oivaltamaan hevosten ajatusmaailmaa. Tai ainakin päässyt pintaraapaisun kohdalle lukemisen kautta. Monty Robertsin Hevoskuiskaajan käsikirja löytyy tälläkin hetkellä yöpöydältäni. Korostan, ettei kirja tarjoa ratkaisua, mutta ehkä avaimet sen löytämiseen. Minulle riitti jo pelkästään ensimmäisillä sivuilla kirjoitettu runo:
Hevosta koulitaan alistamalla.
Kaapin paikka osoittamalla.
Sitomalla, riuhtomalla, väkivalloin pakottamalla.
Se itsensä jos satuttaa.
Itseään siitä syyttää vain saa.
Onko se ilkiö vai pelkääkö vain.
Siitä ei tarvitse välittää lain.
Siitä ei tarvitse välittää lain.
Raipalla hevonen saadaan kuriin.
Vältetään joutumasta onnettomuuksiin.
Totuus on kaukana väitteestä tästä.
Perinteen kielivät uskosta väärästä.
Hevoskuiskaaja tuntee hevosen kieltä.
Väkivallalla luodaan vain pahaa mieltä.
Ohjatkaa hevoset oikeille teille.
Tehkää niistä kumppanit kaikille meille.
Kunnon kohtelulla luottamus voitetaan.
Hellät kädet ystävyydellä palkitaan.
Koulutusta ei tarvitse ihmisen voittaa.
Oppia jos haluat ja pitää hauskaa.
Kohtele hevostas hymyssä suin.
Ole sen ystävä arvostetuin.
Ihmisen arvoa ei voimilla mitata.
Hellyyttä vaali ja lempeyttä arvosta.
Hevonen kun ihmiselle kumppaniksi alkaa.
Henkinen vahvuus silloin kasvaa saa.
Monty Roberts, 2002
Ei ole olemassa vain yhtä oikeaa tapaa jota noudattaa eikä vain yhtä tiettyä henkilöä, jonka ajatusmaailman mukaisesti olisi elettävä. Minulta löytyy useampia kirjoja, niin ulkomaisia kuin suomalaisiakin teoksia aihelaidasta toiseen. Niistä kaikista olen löytänyt hyödyllistä tietoa jota kaikkea yhdistelemällä voin oppia. Tavat voi myös oppia toiselta henkilöltä suoraan, mutta itse kotona yksin päivästä toiseen ährätessä ei ympäriltäni löydy muita ihmisiä, joten lukeminen on hyvä vaihtoehto. Ja jottei homma menisi liian filosofiseksi, ei myöskään tule ajatella liian monimutkaisesti. Jatketaan kaikki hevosteluamme samaan vanhaan malliin, muistaen kuitenkin aina sydämessämme se hyväntahtoisuuden ele, jota hevosetkin arvostavat. Iloista kevättä kaikille!
