128: Hyvää joulua!

Toivotan teille kaikille hyvää joulu, vaikkakin näin päivän jälkikäteen! Eilen keräsimme Mosselle karsinaan havunoksia, jotka kiinnitimme puukaltereihin rautalangalla kiinni. Näitä havunoksia Mosse pääsikin siMosse pystyi olemaan koko toissa päiväisen ulkona ja samoin eilenkin Mosse pääsi ulos ja olemaan siellä yli puoleen päivän asti.. Silloin kun vein Mossen talliin, se sai namipaloja (porkkanan ja pari pastillia + havut). Eilen kävin myös ratsastamassa Mossella kentällä, kun pakkanen ei ollut enää niin kova! Otimme ihan vain käynti/ravi liikuntaa pitkällä kaulalla, mutta Mosse kulki kyllä varmaan parhainta raviaan. Ravi tuntui tosi lennokkaalta ja kevyeltä ja eteen päin pyrkivältä. Vaikkei me mitään kummempaa tehtykään, kuin otimme reippaita käyntipätkiä ja ravipätkiä, oli minulla ainakin mukavaa ja Mossekin oli tyytyväinen. :)

Tähän nopean selostuksen loppuun laitan teille tämmöisen pienen jouluvideon, jonka yritin tehdä!

127: Muutamia kuvia ja löpinää

Höpönlöpöt nuo pakkaset mihinkään lauhtuneet, samoilla lukemilla ovat pysyneet. Tänä aamuna Mosse kuitenkin onneksi pääsi jaloittelemaan noin puoleksi toista tunniksi sillä välin kun siivosin karsinan ja tein muita tallihommia. Ei Mossella kylmä ollut tullutkaan, kun sillä oli paksun toppaloimen alla villaloimi ja jaloissa fleece-pintelit. Silloinkin kun lähdin hakemaan Mossea takaisin talliin, ei Mosse halunnut ensin tulla edes ollenkaan kiinni otetuksi. :D Se käveli pari kierrosta reippaasti kentän uraa pitkin ympäri ja nuuhki joka nurkan ja jotain touhuili. Sitten se käveli minun luokseni ja oli selvästi valmiina lähtemään pois. Vaan ei sittenkaan, nimittäin kun pääsimme tallin ovelle, Mosse päättikin lähteä meidän taloamme kohti. Se ravasi koko matkan, minä narun päässä kiinni. Talon rappusilla ja ovella se sitten pysähtyi, haisteli pientä joulukuusta ja sitten mentiin takaisin talliin päin, tällä kertaa ihan sisälle asti!

^ Epätarkka kuva Mossesta, kun uhkasin sormieni terveyden kun päätin yrittää ottaa kuvia Mossesta,  joista yksikään ei loppujen lopuksi onnistunutkaan ja poistin melkein kaikki... :D Tämä kuva taisi olla siis järkevin, mitä löytyi.

Tallissa Mosse on edelleen ollut ihan rauhallinen. Se ei riehu ja se jaksaa nauttia harjailuista ja rapsuttelutuokioistakin. Viemme Mosselle aina lämmitettyä vettä, sillä sitä se juo paljon mielummin kuin kylmää vettä. Ruoat ja heinät Mosselle on maistunut. Ja vaikka tämä on jo kuinka mones päivä lie, kun Mosse on vain seisonut lukuun ottamatta muutamia ulkoilu- ja jaloittelutuokioita, ei sen jalat ole olleet yhtään turvonneet eikä lämpimät. Kaviotkaan eivät ole olleet lämpimiä. Joten tämä on tosi hyvä juttu, ei tarvitse pelätä hevosen jalkojen puolesta kun on tämmöisiä päiviä, että joudutaan seisomaan karsinassa... Huomiseksikaan on tuskin luvattu leudompia kelejä, että se pääsisi koko päiväksi ulos, mutta onneksi (ehkä) jouluaattona on vähemmän pakkasta, että Mosse pääsee sitten taas ulos heiniä mussuttamaan. :)

Ärsyttää vaan nämä pakkaset, sillä suunnitteilla oli, että olisin ottanut Mossesta jouluisia kuvia tonttulakki päässä, mutta eihän tuota näillä keleillä pysty. Tallissa toki, mutta siellä valot eivät tee kuvista mitenkään parhaimman näköisiä, joten en sielläkään viitsi alkamaan ottaa kuvia. Onneksi itselläni tuolla ulkonakaan ei palele, kun osaa pukeutua oikein. Ei tuota kylmyyttä edes välttämättä ajattele, ainoa vaan, että hevonen on tallissa ja hommat tehdään silti, oli sää mikä hyvänsä. Tuota on jo niin tottunut vaikka mihin, ensimmäisenä päivänä tuntui kyllä kylmältä tuo ilma, mutta esimerkiksi tänään se ei enää niin kylmältä tuntunutkaan. Mutta tämmöiset pakkasjaksot on sanonki mistä, kun hevostakaan ei pääse liikuttamaan, ja sitten kun taas pääsee ratsastelemaan, pitää aloittaa kevyesti jne. Mutta minkäs minä maapallon omalle tahdolle mahdan. :

Eilen kuitenkin otin muutamia kuvia Mossesta, kun se oli ulkoilujen jälkeen laitettu karsinaan, ja se poseerasi kyllä melko nätisti, että kuvista tuli jopa ihania! Mosselle pitää jouluaattona viedä kuusenoksia karsinaan. Saa niitä havuja mutustaa aktiviteettina ja samalla hengityskin raikastuu hyvän tuoksuiseksi!

126: Pakkaspäiviä...

Pakkanen on oikeastaan ollut kaiken aikaa -30 lähettyvillä. Ekana päivänä pakkanen sentään oli vielä siedettävissä summissa, vaikka hevonen joutuikin olemaan tallissa, pääsi se silti aamulla jaloittelemaan ulos karsinansiivouksen ajaksi. Olen herännyt näinä aamuina jo kello 05:45, eli vähän ennen kuutta jotta ehdin siivota karsinan. Karsina täytyy siivota nyt kahdesti päivässä, koska muuten se joutuisi seisomaan kirjaimellisesti omassa ulosteessaan, kun se viettää siellä koko päivän aikaa. No, tietenkään Mosse ei ole nyt päässyt ulos karsinan siivousten ajaksi, mutta onneksi minun Mosse-poika on viisas ja osaa seisoa nätisti käytävällä sen aikaa kun siivoilen. Samalla Mosse mussuttaa kyllä heinäverkosta aamuheiniä, joten kyllähän sillä siinä aika kuluu syödessä ja torkkuessa. :)

Onneksi meidän talli on lämmin. Olisi aivan hirveää, jos tallin lämpötila olisi miinuksen puolella ja vedet jäätyisi. Kuitenkin laitamme Mosselle yöksi tallitoppiksen (sellaisen ihanan harmaan, missä on punainen sisävuori!), jottei sille tulisi kylmä, kun lämpötila on kuitenkin vain vähän alle +5 astetta. Onneksi huomenna pitäisi jo aamusta olla sen verran vähemmän pakkasta, että Mosse pääsee aamulla jaloittelemaan, kuitenkin se pitää viedä sitten takaisin talliin sen jälkeen. Ja sitten taas noin kello kahdelta iltapäivällä pitäisi lauhtua -20 asteeseen, jolloin Mosse pääsisi loppuillaksi ulos! Hyi, ihan kauheita nämä tämmöiset pakkaset, vaikkei tuolla ulkona itselleni ole mitään paleltumisvammoja tullutkaan, kun osaa pukeutua hyvin.

Mosse on muutenkin niin viksuna poikana, eikä se ole ollenkaan sen oloinen, että sillä patittaisi karsinassa seisoskeleminen. Mosse osaa suhtautua niin hyvin tämmöisiinkin juttuihin. Rapsuttelusta ja harjailusta se on pitänyt. Tänäänkin kun otin Mossen käytävälle ja harjasin sen ja sen jälkeen rapsutin sitä kaulalta ja harjantyvestä, Mosse nautti ilmeisesti paljon. Nimittäin Mosse alkoi rapsuttamaan nätisti minua samallalailla. Ostimme tänään äitini kanssa Mosselle myös Namellin valmistamia Pohjanmaan pastilleja (jotkut saattavat tuntea nämä nimellä uskovaistenpastillit, kuin myös minä). Ajattelimme, että näitä syötämme Mosselle nyt tuon pussillisen aina silloin tällöin vain muutaman. Näissä karkeissahan ei ole sen kummempia aineita kuin normaaleissa sokeripaloissakaan, mitä hevosille annetaan myös makupaloina. Nämä maistuvat vain paljon paremmille, raikkaalle piparmintulle. Mosse ainakin tykkäsi näistä! :)

125: Haaste

Sain haasteen. Teen haasteen, mutta olen pahis ja rikon sääntöjä, enkä jaksa tällä kertaa haastaa neljää muuta blogia... :D Toki jokainen saa tämän saman kyselyn tehdä, jos haluaa, mutta itse en vain jaksa nyt alkaa miettimään, että ketä tässä pitäisi alkaa haastamaan.

Pikaisesti Mossen kuulumiset tältä päivää. Pakkanen oli vielä kotiin tullessani ihan siedettävissä lukemissa, jolloin olisin lähtenyt ratsastamaan Mossella ihan kevyesti villaloimi päällä ja ilman satulaa jaloittelu mielessä. Mutta pakkanenpa kiristyi sillä välin, kun piti odotella tunti Mossen päiväkaurojen syönnistä, joten ratsastelusuunnitelmat meni pipariksi. Eli tälle illalle ei ollut muuta kuin tallihommia ja nyt pitäisi päntätä vielä viimeiseen kokeeseen ja sen jälkeen saa hengähtää joululoman myötä!

1. Miksi aloitit blogin pitämisen?

 » Heti Mossen ostettuamme ajattelin alkaa pitämään blogia, koska jo vähän ennen Aatun kuolemaa minulla oli jo blogi pystyssä, mutta mitään en sinne ehtinyt kirjoitella... Joten, blogihomma jatkui sitten Mossen myötä. Pidän blogini kirjoittamisesta, se kokoaa välillä omat ajatuksenikin ja jotenkin on vain mukavaa jakaa elämäämme muillekin, eritoten Mossen entiselle omistajalle, joka pystyy täältä käsin seuraamaan Mossen kuulumisia!

2. Oletko kilpaillut/ millä tasolla kilpailet?

» Olen käynyt yhdissä koulukisoissa, ratsastin perusmerkin kouluohjelman sijoittuen 2. sijalle ja helppo C-luokan sijoittuen 5. sijalle. Seuraavana kesänä haluaisin alkaa kisailemaan useamminkin.

3.Kuinka kauan olet ratsastanut?

» Ratsastuksen aloitin syksyllä silloin, kun olin 10-vuotias. Eli vuonna 2009. Eli kai minä sen päälle neljä vuotta olen jo harrastanut. 

4. Koulu vai esteet?

» Kouluratsastastus kouluhevosella, totta kai.

5. Valmennus vai kilpailut?

» Molemmat.

6. Hevonen vai poni? Perustele.

 » Hevonen. Olen aina toiminut hevosten kanssa enemmän, varsinkin kun sain jo 11-vuotiaana ensimmäisen hevoseni ja sen jälkeen olen oikeastaan vain oman pollen kanssa touhuillut. Isokaan hevonen ei tunnu enää isolta, paitsi ehkä jokin 180 säkäinen jytky clyesdalenhevonen saattaisi olla isompi. :D Mutta esim. Mossen kokoiset hevoset tuntuvat ihan normaalikokoisilta. Itse pidän hevosista niiden mukavan luonteen takia sekä ratsastaessa hevosten liikkeet ovat suuremmat ja mukavammat, kuin ponin pienet töpöttely askeleet. :D

7. Onko sinulla ollut hoito-, vuokra- tai omaa hevosta?

» Oma heppa.

8. Oletko hypännyt maastoesteitä? Mikä niissä kiehtoo?

» En ole hypännyt maastoesteitä, mutta olisihan sitä kiva kokeilla. :) Jos sitä ensi kesänä väsäisisi jonnekin...

 

9. Lempihevosrotusi?

» Arabit nyt ainakin ja varmaankin tuo hannover. Andalusianhevoset ja lusitanot ovat olleet aina jotenkin uljaita ja kauniita, samoin friisiläinen.

10. Korkein hyppäämäsi este?

» 100 cm.

124: Videot

Tässä nyt olisi nämä eilispäivän videot useammassa otetussa pätkässä. Päätin etten ala sen kummemmin videoita muokkaamaan, kun jotenkin näytti että nämä videot eivät sellaista vaatineet eivätkä tarvinneet. Tuossa Pihatto tolloilua videossa näyttää kuuluvan vain koko ajan; "tule, tule, tule Mosse hyyvä". Kyllä vähän repesin itse ainakin tuolle videolle. :D Siinä näkyy myös tästä pihaton systeemistä nämä matot, mitä eräs lukijoistani kyseli tarkemmin, kun hän ja ilmeisesti moni muukaan ei kunnolla hahmottanut systeemiä selitysteni kautta. Alempana Mosse sitten spurttailee ja pomppii estettä. Ei kai tässä muuta nyt tällä kertaa, katselkaa ja nauttikaa!

123: Pihatto tolloilua ja esteitä

Tänään kun lähdin viemään Mosselle päiväheiniä ajattelin kokeilla, josko Mosse tulisi heinien perässä pihattoon. Olihan se aluksi taas sen näköinen, että minähän en sinne uskalla tulla! Siinä pään kanssa kuikuili ja yritti hamuta heinäverkkoa. Sitten se kuitenkin uskalsi tulla pihattoon, kun siirsin mattoa sivummalle. Pihatossa se mussutti heinää melko tyytyväisen näköisenä ja välillä se kävi ovella tarkistamassa jotain. Halusin saada kameralla kuvattua tätä ja siksi lähdinkin kipin kapin hakemaan kameraa talon sisältä. Kameran kanssa palattuani näin vain Mossen pään pilkistämässä mattojen välistä. Se hörisi minulle ja samaan aikaan kuoputti jalkaa. Se halusi tulla ulos, muttei se reppana uskaltanut! Minun piti oikein tätä hörisevää "auta minua, kiltti" otusta mennä auttamaan siirtämällä mattoa sivummalle, jotta hevonen uskalsi taas vauhdin kera tulla sieltä pois.

Eniten ärsyttää, kun minä olin aivan varma että sain tämän kaiken kuvattua videolle! Minä niin kuvasin sen, mutta ilmeisesti en sitten kuvannutkaan... Harmittaa, pätkä olisi ollut niin täydellinen. Varsinkin kun Mosse loikki ja inisi sen jälkeen kun se tuli pihatosta pois. No, tämän jälkeen yritin houkutella Mossea uudelleen pihattoon ja samalla kuvasin kamerallakin. Ei se tällä kertaa uskaltanut tulla kuin puoliksi kaulaa myöten pihaton sisälle, joten ajattelin että turhaan sitä tässä seisoskellaan. Tulin itsekin pois pihatosta ja vein heinäverkon pihaton seinämälle (siis pihaton oven viereiselle seinälle, missä on toinen heinäpaikka) ja siihen Mosse jäi tyytyväisenä mussuttamaan.

Mossen edustava naamataulu. :) Kuvassa näkyy pihattosysteemin matot osittain.

Tänään Mossen liikutuksena oli esteitä. Tarkemmin ottaen yksi este, mitä Mosse sai hyppiä irtona. Eli tänään päätimme irtohypyyttää Mossea, joka oli todella hyvää ja erilaista, varmasti kuntoa ja sydämen sykettä kohottavaa liikuntaa. Mosse kun sai juosta lujaa eteen päin kunnolla spurttaamalla ja siinä samalla se sai hypätä sitä pientä ristikkoa, noin 70 cm korkuista. Aluksi ennen juoksemisia talutin Mossea kuitenkin ja käyntitaluttelujen jälkeen kokeilimme ravia siten, ettei Mosse menisi vielä esteitä. Hyvin se ne aluksi kiersikin mukavassa ravitempossa, mutta sen jälkeen se alkoi tulemaan ravilla estelinjaa, koska sehän tiesi että näitä tullaan kuitenkin. Sen jälkeen sitten tultiin laukalla, välillä kovemmin spurtaten, mutta loppua kohden Mosse osasi tulla todella nätisti ja kaarteessa se hiljensi laukkaa ja keskittyi hyppäämiseen.

Mosse oli varmasti innoissaan tästä irtohyppyyttämisestä, sen ravi ja laukka oli niin ihanan lennokkaan näköistä koko ajan. Lopputunnista Mosse rentoutui ja se liikkui niin kevyesti ja maltillisen rentona eteen päin ja se tuli ravipuomitkin niin kivan näköisesti, kun purimme esteen puomilinjaksi. Mosselle tuli jopa vähän hiki, joten äiti haki tallista fleece-loimen jonka nakkasimme Mossen päälle ja sen jälkeen otimme taluttaen loppukäynnit. Mosse sai jäädä karsinaan tunniksi, ettei vilustuisi. Tunnin päästä kävin nakkaamassa Mossen pihalle sitten pihalle.

Se mietti tosi ankarasti jotain...

Tynnyri-Mosse.

Kysymyspostauksesta sen verran, että olen tosi, tosi, tosi, tosi, hirveän ja ihan hirveän pahoillani, että on mennyt jo näin paljon aikaa! Tässä yksi päivä kokosin kaikki kysymykset yhteen kasaan ja olen vähän yrittänyt miettiä, mitkä kysymykset tekisin videolle ja mitkä en... Kyllä, olen luvannut tekeväni videon, ja sen myös teenkin ,mutta sen vuoksi on mennytkin näin paljon aikaa. Jos olisin päättänyt tehdä kysymykset vain mustaa valkoiselle, olisi se ollut jo aika päivää sitten valmis. Nyt on vain yksinkertaisesti ollut kokeita ja kokeisiin lukemisia, eikä minulla ole jäänyt illalle aikaa ylimääräiseen touhuiluun kun nukkuakin on pakko. Mutta siis olen kyllä tekemässä kysymyspostauksen, en vain ole normaali ihminen joka saisi sen aikaiseksi nopeasti vaan minulla menee, hui kamalaa, varmaan kolme viikkoa aikaa... :D

PS. Videot tulevat jälikäteen...

122: Pihaton uudet räsymatot

Tänään laitoimme Mossen pihattoon pari kappaletta räsymattoja oven eteen. Ennen pihatossa oli lamellipaneelit, mutta kun Mosse pelkäsi kulkea niistä ja vaikka aluksi totutimme Mossea niihin lamelli kerrallaan, ei se silti uskaltanut niistä omin päin kulkea. Taluttaen kyllä tuli, mutta aina sen jälkeen Mossella oli  kauhea kiire päästä ulos. Siksi otimme nämä lamellit kokonaan pois, että Mosse uskaltaa käyttää pihattoaan ja näin päästä tuulelta ja sateelta suojaan. Mutta kun oven edessä ei ole mitään, sanoohan se järkikin, ettei lämpö kovin hyvin pysy tallella. Toki pihatossa ei tuule, ja jo se pelkästään tuntuu lämpimämmältä. Mutta hevonen on iso lämpöpatteri, joka lämmittää tehokkaasti pienen tilan omalla ruumiinlämmöllään suuren massansa vuoksi. Siksi päätimmekin nyt laittaa mattoja oven eteen, koska se jos mikä estää lämmön karkaamista.

Näin alkuun laitoimme vain kaksi mattoa siten, että keskelle jäi kapea aukko hevosta varten, että joskos se vähän paremmin uskaltaisi kulkea pihattoon ja sieltä pois. No, kyllä Mosse ihan uteliaana tuli mattoja nuuhkimaan kun sen talutin sillalle. Siinä se tutki mattoja, töni niitä päällä ja hamusi turvalla ja nuuhkutteli nenällä. Mutta sain aika kauan suostuteltua Mossea tulemaan pihattoon ja lopulta jouduin siirtämään toisella kädelläni toista mattoa sivummalle, että kulkuaukko leveni. Silloin Mosse uskalsi tulla, tosin kauhealla kiireellä, pihattoon. Kehuin Mossea paljon jonka jälkeen otin Mossen irti riimunnarusta. Mosse oli koko ajan ihan täysin rauhassa pihatossa ja söi muutamia heinän jämiä siellä.

Mutta sitten kun Mosse halusi mennä takaisin ulos, koska olihan jo iltatalli puuhattu ja Mosse oli portilla odottamassa karsinaan vientiä, reppanaa alkoi jännittämään kun matot olivat edessä. Ei se Mosse uskaltanut mennä niistä läpi, se vain töni niitä päällänsä jälleen kerran ja maisteli maton hapsuja. Sitten näin ihan selvästi, miten Mossella alkoi jännittämään ja turhauttamaan samaan aikaan, se alkoi kuopimaan etujalkaa. Ei minun muu auttanut kuin siirtää maton toista puoliskoa sivummalle. Silloin Mosse ampaisi voimalla eteen päin ulos pihatosta ja voin jopa kuvitella, miten Mosse laittoi silmänsä kiinni ja kulki sokkona läpi. :D Mosse ei ilmeisestikään pidä "ahtaista" kulkuväylistä. Mosse ei ole tottunut kulkemaan sellaisista, mutta kyllä olen ihan varma, että tässä ajan kanssa ja treenailulla Mosse oppii näihin mattoihin. :)

121: Ei ollut piikkikammoa

Tänään eläinlääkäri tuli kotikäynnille antamaan Mosselle rokotuksen. Noin kello puoli kahden maissa hän tuli ja Mosse odotti jo tallin hoitovälikössä. Eläinlääkäri kyseli muutamia pikku juttuja ja samalla hän kuunteli stetoskoopilla ilmeisesti hevosen sydämen lyönnit, keuhkot ja hengitykset ja mahan. Hän sanoi, että näyttää ja kuulostaa ihan normaalilta. Eli Mosse on terve. :D Me emme tienneet, miten Mosse reagoi piikitykseen, mutta arvelimme että ne onnistuvat hyvin, kuten kaikki muukin Mossen kanssa. Kengitykset, kuljetukset yms.  Ja varsinkin kun Mosse on kilpaillut paljon, on rokotuksetkin tehty huolella puolen vuoden välein, joten luulisi Mossen olevan tottunut siihen. Varmuuden vuoksi hevonen oli irti seinästä. Sitten eläinlääkäri pisti neulan Mossen kaulaan, eikä poika sanonut mitään, tuskin edes korviaan heilutteli. "Noo problem, señiorita" Mossen sanoin. Mosse oli hienona, kilttinä poikana, kuten tapansa mukaan. Nyt tulee vain kolme päivää taukoa, ettei päästä liikuttelemaan hevosta.

Siinä samalla eläinlääkärin kanssa rokotustiheydestä jutustellen hän mainitsi, että tänne Kuusamoon ollaan järkkäämässä kisoja. En tiedä minne aikataululle kisat tulevat, saattavat olla vasta ensi keväänä/kesänä, mutta olen kyllä hyvin iloinen tästä uutisesta! Ja minähän totta vie aion osallistua ja ensi kesänä ajattelin alkaa käymään edes muutamissa kisoissa. Voi ihanuutta, tässä kisoja odotellessa, nimen omaan koulukisoja!

Sain tänään vielä tietoon Mossen entisen omistajan kanssa jutellessa chatissa, että Mosse osaa laukkapiruetinkin! En ennen tiennyt tätä ollenkaan, mutta tänään sen tajusin. :D Toki jo olen huomannut, kuinka Mosse välillä laukatessa volteilla on ottanut niin hyvin takajalat alleen ja jo silloin kuvittelin, että tämä varmasti osaisi teknisesti ne. Mutten koskaan ollut ajatellut, että se oikeasti oikeasti osaa ne, mutta kyllä! Joten, nyt talvella on vähän kentän pohjat välillä liukkaana, mutta ensi kesänä alampa sitten harjoittelemaan Mossen kanssa laukkapiruetteja! Jippii, voi miten ihanuutta päästä tämmöisiä hienoja juttuja hienolla hevosella yrittämään oppia!

120: Pitkästä aikaa kannuksilla

Tänään huomasin, etten ole ratsastanut Mossella jo toviin kannuksilla. Yleensä mukanani on aina ollut kouluraippa tai joskus ei raippaa ollenkaan. Siksi ajattelinkin ratsastaa Mossen kannuksien kera tänään. Ja olin kyllä hyvin positiivinen tämän päiväisen jälkeen! Mosse tuntui ihan eri hevoselta reippaudeltaan ja herkkyydeltään! Ihan alkutunnista alkukäynnitkin Mosse käveli oikein isoin askelin. Minun ei tarvinnut edes varsinaisesti pyytää hevosta eteen päin, mutta pelkkä kannuksien olemassa olo reipastutti hevosta niin, että se toimikin myös niin ihanasti koko tunnin! Väistättävät pohjeavut menivät ihmeellisen hyvin läpi. Tässä tuli taas huomattua näiden apuvälineiden oikeasti apu, minkä ne antavat. Ja raipalla ja kannuksilla apu on toisenlaista. Ja varmasti Mosse toimi tänään niin hyvin, koska sillä ei ole menty kannuksilla vähään aikaan, niin tänään se oikein sitten korostui.

Aloin treenaamaan avotaivutuksia, ensin käynnissä muutaman kertaa. Menin ihan suoralla uralla pitkillä sivuilla. Avot onnistuivat todella hyvin, eikä käynnin vauhtikaan muuttunut hitaaksi ollenkaan! Sen jälkeen tein saman verran sulkutaivutuksia, ja nekin onnistuivat ihan yhtä mahtavasti. Tämän jälkeen tein avot ja sulut ravissa, mitkä nekin onnistuivat ihmeen tahdikkaasti. Tein kaiken tämän myös toiseen suuntaan. Väistöhommien jälkeen aloin laukkatyöskentelyyn. Mosse nosti laukat kerrasta, ei alkanut testailemaan laisinkaan. Ja kun me laukkasimme, oli laukka heti tarmokasta ja reipasta, selvästi kolmitahtista eikä ollenkaan epämääräistä Mossen "hui, minua pelottaa liukas kenttä" laukka. Kannukset vaikuttivat tähänkin varmasti, sillä Mossen laukka tuntui todella hyvältä ja sen ansiosta pääsin tekemään enemmän ja paremmin laukkatyöskentelyä, kun minun ei tarvinnut vain keskittyä laukan etenemiseen.

Vaikka minulla kannukset olikin, ei se tarkoita sitä, että sain hevosen toimimaan paremmin niitä käyttämällä. Päinvastoin, minä en käyttänyt koko tunnilla kannuksia. Riitti vain, että kannukset olivat jaloissani ja hevonen tunsi ne. Minä en voi käsittää ollenkaan, miten jotkut ihmiset hermostuessaan alkavat paukuttamaan teräviä ja kovia kannuksia hevosen kylkiin. Siitä syntyy veripahkuroita, ja varmasti hevosella on kipuja ja se turtuu vain kyljistään. En ikinä ole ratsastanut hevosia kovan käden linjalla. En pidä pohkeiden paukuttamisesta, ohjista nykimisestä, raipalla lyömisestä enkä nimenomaan kannuksilla hakkaamisesta. Tätä kaikkea olen nähnyt omin silmin, ihan jopa aikuisilta "ammattitaitoisilta" ihmisiltä, ja se on surullista. Silloin kun oma taito ei riitä, väkivalta astuu kuvioon. Hevosten kanssa ei saa käyttää missään nimessä voimakeinoja. Onhan Mossekin välillä sellaisella tuulella, että se vaatii topakkaa ratsastusta, eikä sille saa antaa periksi. Mutta ikinä en sortuisi edellä mainittuihin juttuihin. Mosse kun on muutenkin jo sen verran herkkä poika protestoimaan, niin jos joku Mosselle joskus tuolla lailla tekisi (mitä en todellakaan toivo ikinä tapahtuvan!!!) saattaisi olla, että Mosse heittäisi muutaman etu- ja takaperin voltin ilmassa.

Ensimmäisen hevoseni Aatun kanssa opin herkkyyden jalon taidon hevosten kanssa. Mossen tultua jouduin opettelemaan enemmän juurikin tätä topakkuutta ja oikeasti minun täytyi opetella käskemään hevosta kunnolla. Aatulle kun riitti vain kertoa, mitä piti tehdä, ja sitä se teki myös niin kauan ennen kuin käsin lopettamaan. Mutta Mossella täytyy koko ajan muistaa ratsastaa ja ihan sama mitä tehtiin. Varsinkin välikäynneissä Mosse hyytyy ihan täysin, jos sitä ei muista pyytää siinäkin eteen päin. Mutta kyllä Mossekin toimii herkästi, kunhan sitä ratsastaa oikein. Se on aina kaikki ihmisestä kiinni, miten haluaa hevosensa toimivan. Hevoset ovat peilejä, niistä heijastuu ihmisten tunteet ja mielialat. Et voi kuvitellakaan, että jos olet vihainen ja kärttyinen ja haluat hevosen tekevän allasi hienoimmat piaffet ja passaget ronskin pohjeavuin ja pidättein, en usko, että hevoset haluavat tehdä yhteistyötä silloin. Itse pidän hevosia ystävinä, en pelkkinä työkaluina. Hevoset ovat sielultaan herkkiä eläimiä, jotka haluavat ystävällisyyttä ja varmaa sekä turvallista johtajaa. Hätäinen, epävarma ja meluisa ihminen ei sovi tähän kuvaukseen. Hevosten kanssa täytyy osata olla oikein, niin se vain on, koska muuten homma ei ole kummallekaan kivaa, ei ihmiselle, ei hevoselle,

119: Pellolla menemistä ja "hankitreeniä"

Jes, ilmat lauhtuivat rutkasti! Enää ei ole kuin miinus viitisen astetta tai sen päälle, joten hyvinkin kelpaa tämmöiset kelit. Tänään päätin lähteä ratsastamaan Mossen kanssa pellolle/pelloille. Yleensä kun olen vähän kahdella pellolla aina pallotellut. Pellolla pallotellut, just, kuulostaa melko järkevältä... :D Mutta kuitenkin siis, että olen yleensä aina ratsastanut niillä kahdella pellolla täällä. Tuossa meidän tontin viereisellä, samankokoisella pellolla mitä Mossen laidunkin on ja sitten sillä isommalla, useamman hehtaarin kokoisella takapellolla. Tänäänkin ratsastin kummallakin pellolla.

Kun nousin satulaan kentän kautta ja pyysin Mossen liikkeelle, toimi Mosse heti sen jälkeen kuin oma ajatukseni kun menimme kentän portista ulos. Lähdimme samalle pikku reitille, mitä olemme Mossen kanssa jo niin monesti ennenkin menneet, joten Mosse taitaa tuntea reitin jo yhtä hyvin, ellei paremminkin kuin minä. Nimittäin, kesällä ja ennen lumentuloa reitti oli vanhan traktorin jälkien aikaansaannosta ja kasvien valtaamalla tien raunioilla on yhdessä kohtaa kuoppa ja toisessa kohtaa kiviröykkiä. Itse kun kuta kuinkin muistin, missä mikäkin oli niin Mossekin tiesi. Tai itse asiassa hevosen on hankalampaa hahmottaa tälläisiä asioita näkemällä kuin ihmisella, varsinkin, kun kaikki on paksun lumipeitteen alla.

Mutta minun muistini ansiosta kun sanoin vain Mosselle, että mennäämpä nyt tien vasenta tai oikeaa laitaa tai aivan keskeltä, Mosse siirtyi heti sille ilman, että minä annoin Mosselle edes mitään apuja. Koko matkan aikana en ohjannut hevosta ollenkaan, Mosse liikkui joka ikisen hetken yhtä matkaa ajatusteni tasolla, samaan suuntaan ja oikeaa reittiä. Miten ihanaa tämmöinen yhteinen ymmärrys ison, uljaan hevosen kanssa onkaan. Se tunne on vain niin uskomaton, vaikka kyseessä olisikin pienempiäkin asioita. Kaiken ei tarvitse aina olla niin suurta, vaan pienilläkin asioilla voi olla yhtä suuri ja koskettava merkitys. Yhtenä lisäesimerkkinä se, kun tänään vein Mosselle päiväkaurat/myslit, ja huutelin Mossea ja kutsuin sitä, eikä sitä näkynyt missään ja sitten aivan yhtäkkiä Mosse pyyhälsi jostain laitumen kauimmaisesta nurkasta aivan täysiä laukaten, häntä kohotettuna ja kaula kaarella minua kohti. Pysähdyttyään se hirnuikin vielä niin ihanasti. Tämmöiset hetket painautuvat hyvin mieleen, ja niitä muisteleekin uudelleen mielellään.

Takaisin pellolle. Olin yllättynyt, kun pellolla ei ollut lunta! En tajua, minne kaikki lumi oikein katosi. Sitä oli vasta kyllä ihan reippaasti, en ihmettele vaikka syvimmissä kohdissa olisi ollut päälle kolmekymmentä senttiä. Nyt Mossen jalat upposivat hankeen tuskin kavioita syvemmälle. Se siitä "hankitreenaamisesta". Eihän lumenvähyys silti estänyt mitään ratsastamista, ainoa vaan, ettei Mosse joutunut kahluutreeneihin. Ratsastelimme suurimmaksi osaksi sitten sillä tonttimme viereisellä pellolla ja kaikki sujui hyvin. Vieläkin osaan iloita, että vaikka Mossella on useitakin vapaapäiviä, ei Mosse kerää virtaa. Tänäänkään kun menimme pellolle, ei sillä ollut mitään ylimääräistä pöllöenergiaa. Askeleet tuntuivat ravissa hitusen lennokkaammilta, mutta sehän on vain hyvä juttu!

118: Maastakäsin touhuilua, ratsastamista ja Mossen suuri turpa

Tänään pakkanen olikin lauhtunut paljon! Se laski jopa miinus neljääntoista asteeseen, joten pääsin sitten myös ihan ratsastamaankin helposti. Karsinan siivouksen jälkeen joskus kello yhdeltätoista lähdin hakemaan Mossen tarhasta. Siellä se torkkui ison pajupuun alla. Otin Mossen kiinni ja lähdimme talliin päin kävelemään. Matkan varrella Mosse sähläsi ihan kummia, se kiilasi minun eteeni, että minun piti välillä pysäyttää se useampaan otteeseen ja kertoa, että mitä vauhtia me nyt mentiinkään ja kenen vierellä pitikään kulkea ja ketä seurataan. Päästiin kuitenkin talliin asti, joten harjasin ja hoidin sen ratsastuskuntoon. Sitten kentällä ajattelin, että kerta Mossella oli "ongelmia" taluttaessa, ehkä olisi hyvä, että tekisin ensin maastakäsin juttuja ennen satulaannousua.

Mossella oli silloinkin kummallinen kiire, kun kentällä taluttamisen jälkeen pyysin Mossea pysähtymään/peruuttamaan tai kääntymään sivulle. Mosse ei malttanut tehdä annettua tehtävää loppuun ja oli koko ajan lähdössä eteen päin. Ei siinä mitään, tein asiat vaan useamman kerran, että nämä hommat sujuivat kiitettävästi. Sitten sainkin älynväläyksen! Satulaannousussa Mossella oli yllätys,yllätys, pienoinen kiirus. Mutta minäpä en noussutkaan lopullisesti satulaan, ponnistin vain penkiltä ja jäin nojaamaan hevosen kylkeen. Ensin Mosse lähtikin liikkeelle, mutta kun tiputtauduin alas ja tein saman asian uudestaan ja uudestaan vielä erillaisilla tavoilla, Mosse tajusi, että nyt täytyy seisoa.

Siirtelin maassa olevaa penkkiä puolelta toiselle, välillä takajalkoja lähemmäs, välillä etujalkoja lähemmäs, keskelle ja kaulan alle. Ja aina nousin penkille ylös ja nojasin muka hevoseen ja taputtelin sitä yläilmoista. Nakkasin penkin myös Mossen mahan ali puolelta toiselle, ja nostelin penkkiä yläilmaan ja viuhdoin sitä. Huomaa, Mosse oli kaiken tämän ajan aivan irti, ja se seisoi hievahtamatta paikoillaan. Aluksi se vähän katseli, että mitä minä oikein puuhaan. Sitten se rentoutui ja alkoi nuolla huuliaan ja narskuttelemaan hampaita. Saatoin käydä välissä kävelemässä omikseni kauempana, ja Mosse seisoi kiltisi paikoillaan. Mosse ymmärsi, että hänelle oli annettu käsky seistä paikoillaan, ja sitä se myös noudatti samalla kun minä siedätin hevostani.

Mosse seisoi paikoillaan myös koko sen ajan, kun kipaisin hakemaan tallista riimunnarun. Kentälle palattuani aloin heiluttelemaan narua, kävin narulla koko hevosen läpi sitä koskettaen jalkoja myöten. Nakkelin narua edes takaisin mahan alta, heiluttelin sitäkin yläilmoissa hevosen selän päällä, takana että edessä. Tein narun kanssa vaikka mitä, mukaanlukien sen, kun juoksin ihan kevyesti hölkäten naru perässäni Mossen ympäri. Ja Mosse seisoi rentona, aivan selvästi luottaen siihen, ettei mitään pahaa tapahdu. Näitä siedätysjuttuja tehdessäni Mosse malttoi mielensä, eikä sillä enää ollut kiire satulaannousunkaan kanssa. Itse ratsastaminenkin sujui hyvin.

Sitten tänään, en tarkalleen muista mihin aikaan päivästä, menin kuvaamaan Mossea ulos. Kuvista tuli ihan hyviä, ja vaikka kamera oli koko ajan lähes silmieni tasolla, eli normaalilla korkeudella (ei maantasalla) tuli kuvista jotenkin hassuja. Mossen turpa näyttää niin kauhean isolta ja aivan kuin kuvat olisi otettu sammakkoperspektiivistä, vaikkei näin ole. Syynä siihen, että Mosse linssilude yritti kurkotella aidan yli pää niin korkealla kuin kaulan pituus antoi. Välillä Mosse luovutti kurkottamisen suhteen, mutta kun yritin liikkua taaemmas ja näin saada parempaa kuvaa, alkoi se taas ojentamaan kaulaansa ja isoa turpaansa. Mä en voi edes sanoa Mossen näyttävän hevoselta noissa kuvissa... :D Onneksi edes tuli muutama onnistunut, vähän fiksumman näköinen kuva... Lopulta Mosse kyllästyi ja se alkoi nuohoamaan aidan vierustoja. Se muka kaiveli turvallansa ja etsi lumen alta syötävää... Hassu hepo!

Yksi onnistuneimmista kuvista.

Mosse kuuntelee ihan selvästi jotain...

Toinen onnistuneimmista kuvista.

Huom, klikkaa kuvat isommiksi niin pystyt tarkastelemaan niitä paremmin! Kokeilin tämän kerran kuvien erilaisia asetteluita, joten siksi kuvat on aseteltu tällä kertaa tällä tavoin, ja ajattelin, että kuvia olisi helpompi katsella kun ne ovat "enemmän supussa", ettei tarvitsisi rullata koko ajan alaspäin kuva kerrallaan. Mutta tämä oli vain kokeilua! :)

117: Tallissa seisoskelua ja kuivikeasiaa

Pakkanen ei edes ollut yllätys tänä aamuna. Herätessäni normaaliin aikaan varttia vaille seitsemän kun kipitin alakertaan rappuset alas ja kurkistin astemittaria, taisin todeta itsekseni vain: "Jaaha, eipä mennä viemään hevosta ulos." Lämpötila oli sen 24 asteen miinuspuolella ja siinä se pakkanen heittelehti välillä kahdenkymmenenkolmen ja kahdenkymmenenviiden asteen välillä. Siitä huolimatta menin tietysti normaali aikaan talliin. Tallissa annoin hevoselle heinää karsinaan ja otin vesisankon ja ruokakupin pois, jotka sitten myös pesisin. Kannoin Mosselle uuteen sankoon puhdasta vettä. Sinne Mosse sitten jäi ihan tyytyväisen oloisena mussuttamaan aamuheiniä, tällä kertaa heinät mussutettiinkin vain tallissa. Onneksi Mosse on sellainen hevonen, joka ei riemastu, vaikka pakkaspäivinä täytyykin jäädä talliin. :)

Pakkanen hellitti vähän kello yhdentoista jälkeen. Tosissaan, jäin tänään kotiin pienen kuumesairasteluni ja kurkkukivun vuoksi. Oloni ei silti ole paha, ja kuumekaan ei ole ollut kuin pientä lämpöilyä. Koin silti paremmaksi jäädä kotiin, kuin mennä kouluun, kävellä liikuntatunniksi liikuntahallille ja luistella kylmässä hallissa. Ei luistelussa mitään vikaa ole, se on oikein kivaa, mutta ei sitä sairaana kannata lähteä harrastamaan! Ja muutenkin oli onni pystyä jäämään kotiin päivystämään, milloin pakkanen laskee sen verran, että pääsee viemään Mossen ulos. Silloin yhdeltätoista pakkanen olikin jo laskenut -21/-22 asteeseen, jolloin lähdin harjaamaan Mossen puruista ja pölyistä pois. Laitoin Mosselle villaloimen toppaloimen alle, jotta varmasti tarkenee. Mossen vietyä ulos annoin pojalle heinää ja kannoin lämpökuppiin pari sankollista lämmintä vettä.

Samoihin aikoihin heti Mossen ulos viennin jälkeen lähdin siivoamaan karsinan. Karsinassa olikin aika paljon paskaa ja pissaa, kun siellä vietettyjä tuntejakin oli enemmän. Ja siksi myös kuivikkeet hupenivat nopeasti, ja päätimpä sitten lisätä säkillisen turvetta. Turvesäkki oli ollut sulamassa varustehuoneessa jo useamman päivän, mutta heti kun on kovia pakkasia, ei turpeet olleet sulaneetkaan kunnolla... Ähkin ja puhkin kovan turvepaalin kanssa vaikka kuinka kauan, enkä silti saanut siitä irrotettua varmaan kuin 1/3 osan paalista. Vein muka loppupaalin takaisin sulamaan varustehuoneeseen, ja nyt vasta illemmalla (tai no iltatallia tehdessä) tajuttiin äitin kanssa, että nehän oli pakko tuoda sisälle sulamaan, että Mosse-heppa saa kuiviketta. Toimme sitten turvepaalin loppuosat sisälle sulamaan! Toki olisin voinut laittaa turpeen sijasta paalillisen purua, mutta kun tallissa haisi jo sen verran kusi ennen karsinansiivousta, etten halunnut laittaa enempää purua.

Me käytämme karsinakuivikkeina siis turvetta ja purua yhdessä. Turve on imukykyistä ja poistaa ammoniakin hajua, mutta purua käytämme seassa sen vuoksi, koska muuten turve jäätyisi ja sitä olisi hankala siivota. Puru ilmastaa turvetta ja näin karsinaa on helppo siivota ja käydä kaikki kuivikkeet läpi. Pissat pysyvät silti hyvin laattoina. Tämä turpeen ja purun sekoitus on minun/meidän mielestämme paras vaihtoehto, sillä se on oikeasti kaikista kätevintä ja estää niin hyvin hajuhaittoja ja turve sitä paitsi maatuukin myös hyvin. Ja tällä tavalla karsina pysyy myös kuivana, koska pissat ovat laattoina. Meidän ei tarvitse joskus vaihtaa kuivikkeita kokonaan, viedä kaikki entiset pois ja kärrätä uudet paikalle, kuten esimerkiksi joissan purukarsinoissa, koska meidän karsina ei yksinkertaisesti ole yhtään märkä mistään muualta, kun pissa muuttuu laataksi ja sen päältä kaavitaan vain puhtaat ja kuivat kuivikkeet pois ja sen jälkeen pissalaatta otetaan pois. Tämä meidän tapamme säästää myös kuivikekuluissa.

Huomenna ei pitäisi olla kovinkaan kova pakkanen, joten uskoisin, että hevonen pääsee jo heti aamusta ulos. :) Mutta sen verran kylmää taitaa silti olla, ettei pääse liikuttamaan hevosta... Mutta tärkeintä on, että kunhan Mosse-poika pääsee päiväksi ulos, niin sitten on hyvä!

116: Viikonlopun videokooste

Kuten kerroin jo aikaisemmin tekeväni jonkinmoisen videokoosteen viikonlopun valmennuksista, niin sen myös tein. Kokosin videolle muutamat, minun mielestäni onnistuneimmat ja hyvät ja sopivan mittaiset videopätkät. Kaikkeahan me ei edes kuvattu kameralle, mitä valmennuksissa ratsastelimme, mutta ainakin jotakin saatiin videollekin. Ensimmäisessa ratsastelupätkässä taisimme juurikin tehdä näitä kokoavia harjoituksia ja ravista suoraan peruutukseen ja siitä taasen nopeasti takaisin raville, sekä myöskin hyvät taivutukset voltilla. Toisessa videopätkässä teemmekin sitten laukkatyöskentelyä. Viimeisessä ratsastuspätkässä on kuvattuna loppuverryttelyjen raviosuuksia.

Ihan viimeiseksi videolla laitoin sitten sen Mossen melassisiirappiveden juomisen. Valmennustunnin jälkeen hoidin Mossen silloin karsinaan ja annoin heti sen jälkeen Mosselle sankollisen lämmintä vettä, kunhan olin sekoittanut yhden desilitran melassisiirappia joukkoon. Jo sekoittaessani sitä, Mosse haistoi ihan varmasti tämän herkun, sillä kovasti se oli sitä vailla! Mosse kyllä tiesi, mitä namia tässä tuleekaan. Hevonen joi lämmintä melassisiirappivettä oikein mielissään. Sen näkee kyllä ihan jo hevosesta itsestään!

115: Valmennusten toka päivä

Tänään pääsin joutuin lämmittelemään Mossen jo hyvissä ajoin. Lunta oli satanut edellisen yön aikana ja vielä aamullakin, että kentällä oli kyllä vähän turhan paljon lunta... Mutta onneksi se ei haitannut meidän menoamme! Omikseni Mossen kanssa lämmittelin pojan hyvin ravissa sekä käynnissä. Ravissa keskityin hevosen herkistämiseen ja eteen päin ajavien apujen käyttöön, varsinkin omaa lantion liikettä käyttäen. Lantiolla pystyin eilisten niksien perusteella hidastamaan ja reipastamaan hevosen vauhtia. Tämä toimi hyvin jo heti alkuun, ja jo silloin tiesin, että tänään Mosse olisi pirteämmällä/herkemmällä fiiliksellä kuin eilen. Ja ihan oikeassa olin, Mossehan oli tänään ihan eri poika, se niin reippaana jaksoi koko tunnin hienosti! Tänään me sitten teimmekin enemmän töitä, niin että ihan minäkin hengästyin ja minun tuli aivan kuuma.

Alkutunnista teimme kahdeksikolla ympyrän puoliskolla taivuttaen Mossea hyvin, tämän jälkeen suoristus ja sitten suoralle linjalle reippaampaa keskiravia. Tätä teimme alkulämmittelyiksi. Ja vaikkeivat lisäykset tulleetkaan heti aivan automaattisesti, alkoi Mosse siitä notkistumaan ja lämpenemään. Pikku hiljaa hevosen askeleet paranivat paljonkin! Ja valmentajan sanoin, Mosse ei näyttänyt ollenkaan olevan jumissa eilisestä, ja sehän on oikein hyvä! Muutenkin teimme aluksi melko paljon temmon vaihteluita, joilla haimme hevosta kuulolle. Esimerkiksi teimme sitä, että uralla, tai uran sisäpuolella, teimme siirtymiä ravissa. Lyhyvillä sivuilla piti koota hevosta, sen jälkeen pitkän sivun alussa selvä siirtyminen lisättyyn raviin. Ja lyhyellä sivulla taas sama homma ja niin edelleen. Tänään keskityimme melko paljon hevosen kokoamiseen ja kootusta ravista selvään tahdin ja temmon muutokseen.

Kootut ravit ja lisäykset onnistuivat lopulta oikein hienosti, Mosse teki niin hienoja siirtymisiä, kunhan itse muistin tehdä kaiken mahdollisen yhtä aikaa, kuten muistaa tehdä pidätteet hevosella, mutta samaan aikaan kokoava, vahva, nopea ja napakka pohje, että hevonen pysyy ravissa, vaikka siltä pyydetään koottua. Raipalla piti välillä muistutella kevyesti koskettaen takaosaa ja takajalkoja hyvin polkemaan alle, eihän nämä tämmöiset hommat muuten onnistuisikaan. Saan olla kyllä tyytyväinen itseeni, sillä Mosse toimi niin hienosti! Mossen kanssa pääsen niin oppimaan kaikkea. Valmentajakin sanoi, että Mosse on kuin lottovoitto, sillä se on juuri oikeanlainen hevonen minulle tähän oppimisvaiheeseen.

Laukkatyöskentelyä teimme myös paljon enemmän tänään kuin eilen, kentän pohjakaan ei ollut enää liukas. Keskityimme aluksi taas laukannostoihin, joissa Mosse-höppänällä piti vielä aluksi vähän testata. Nopeasti reagoiden vain piti tehdä tarvittavat asiat, jonka jälkeen uusi yritys laukannostolle. Alkujallittelujen jälkeen Mosse alkoi nostamaan hienosti laukkoja ja tekemään siirtymisiä. Teimme lopulta pitkällä sivulla kaksi laukannostoa, lyhyellä yhden ja taas toisella pitkällä sivulla kaksi ja toisella lyhyellä sivulla yhden noston. Maiju sanoi, että tämä on hirmu hyvää jumppaa hevoselle. Siirtymisethän ovat, varsinkin laukannostot, kun niitä tekee enemmän kuin yhden lyhyen ajan sisällä.

Laukannostojen jälkeen keskityimme vaihtoihin lävistäjällä. Aluksi teimme muutamat vaihdot muutaman raviaskeleen kautta, mutta välillä Mosse ennakoi ja teki puhtaan vaihdon suoraan laukassa. Ikinä ei silti saa moittia hevosta puhtaasta vaihdosta, mutta nyt kun haimme vaihtoa ravin kautta, tuli minun olla tarkkana! Lopulta pääsimme tekemään vaihtoja ihan suoraan laukassa. Mossen vauhdin kanssa piti olla tarkkana, ja siksi sain käskeä Mossea reippaammin laukassakin etenemään. Vaihdot onnistuivat mielestäni hyvin, mutta ainahan jos oikein ajatellaan, aina on paljon parannuksen varaa ja hienosäätöilyä! Lopputunnista Mosse kulki oikein reippaasti, niin laukassa kuin ravissakin. Varsinkin kun otimme lisää vauhtia laukaten suoralla uralla, piti lisätä Mossen laukkaa. Mosse liikkui kaiken kaikkiaan hienosti eteen päin tänään, vaikkei se kuitenkaan laukassa antanut parhaita lisäyksiään. Mutta muuta en voi sanoa, kuin että olen hyvin tyytyväinen tämän kertaisiin valmennuksiin!

114: Valmennusten eka päivä

Eiliset valmennukset sujuivat kaiken kaikkiaan mielestäni hyvin. Aikataulu meni aluksi vähän tiukille, vaikka kotona kaiken päivää olinkin. Meinaan, että menin hoitamaan hevostani ehkä turhan myöhään. Ehdin hoitaa Mossen kyllä hyvin ilman sen suurempaa hoppua ja ehdin nousta satulaan ennen valmentajan saapumista, mutta kunnollista lämmittelyä en ehtinyt tehdä. Ainoastaan kävelemään muutaman kierroksen kentän ympäri. Kentän pohja oli nyt parempi, kun luntakin oli satanut päälle. Pohja ei ollut enää niin liukas, mutta kun Maiju tuli, niin hän sanoi, että nyt tänä ekana päivänä otetaan vähän helpompia juttuja ja rauhallisemmin, juurikin kentän kunnosta johtuen ja seuraamalla, onko pohja liukas hevosen kavioiden alla. Onneksi ei ollut, siitä paljon iloa ja plussaa, että pääsimme sentään jotain tekemään!

Alkutunnista lämmittelimme Mossen kunnolla taivuttaen ympyröillä. Samalla keskityttiin tietysti hevosen vauhtiin, eli tempoon ja tahtiin. Että hevonen kulkisi koko ajan hyvää, tasaista vauhtia jokaisessa käännöksessä ja jokaisella ympyrällä. Alkutunnista Mosse oli vähän nihkeä, sitä sai pyytää välillä ihan tosissaan etenemään haluttua vauhtia. Valmennusten ajoitus oli mielestäni hyvä, nyt kun taas kelit sallivat aloittaa ratsastuksen ja valmennukset tulivat samalle ajankohdalle, oli hyvä, että saimme valmentajan opastamaan meitä tänne. Huomasi ihan selvästi, että pitkän tauon takia Mosse oli aluksi hakoteillä, että mitä siltä vaadittiin. :D Vaan taitavan opettajan nikseillä alkoi Mosse hoksaamaan minun ratsastamisieni johdolla, että ahaa, juuri tätä näin piti tehdä. Itse pidän Maijusta ihan hirmuisesti valmentajana, hän oikeasti osaa valmentaa ja se, kun olen hänen valmennustunneillaan käynyt jo useamman vuodenkin.

Tunnilla teimme muun muassa avotaivutuksia ravissa. Avoissa Mosse onnistui kivasti, vaikka tällä kertaa avot vasemmalle onnistuivat jokseenkin helpommin. Teimme myös pohkeenväistöjä lävistäjältä, jonka jälkeen tuli suoraan laukannosto. Siinä vaiheessa Mosse sai jonkin aivokatkoksen tai muuten vain jukuripukuripääkohtauksen. Laukka ei vain noussut! Ja Mosse tiesi tasan tarkkaan, mitä siltä pyydettiin, koska herralta tuli sanomistakin vastaan. :D Ei siinä muu auttanut, kuin valmentajan neuvoilla hevosta ratsastamaan. Jouduimme mm. tekemään peruutuksia, ja sen jälkeen kysyttiin hevoseltä: "Niin, että haluttiinko Mosse nyt liikkua eteen- vai taaksepäin?" Peruuttaminen kun on kuitenkin sen verran rankempaa kuin eteen päin meneminen, niin alkoihan se Mossekin jo menemään haluttuun suuntaan. Laukannostoissa sain silti edelleen olla todella topakkana ratsastajana, ennen kuin Mosse kaikkien valmistelujen ja pidätteiden jälkeen laukan nosti. Sitten kun laukka nousi, kiitettiin sitä tietysti kuin enkeli ja varmistettiin, että laukka säilyy. Teimme useampia nostoja, että Mosse varmasti oli kuulolla. Sen jälkeen jatkettiin tehtäviä.

Vaikka Mosse nyt vähän juntturoikin asioissa (ei pelkästään laukannostoissa :D) tunti sujui silti todella hyvin, eli en todellakaan voi sanoa, että valmennukset olisivat menneet hukkaan edes yhtä prosenttia, koska me emme tehneet hevosen jukuroinnista isoa numeroa. Minun täytyi vain saada hevonen lopulta toimimaan halutulla tavalla, vaikka aluksi vähän neuvotteluja asioista olikin. Ja kun asia saatiin hevoselle kerrottua, että tätä minä pyysin, ei sen jälkeen enää ongelmia ollutkaan. Mosse on vain juuri niin hieno hevonen, joka oikeasti opettaa kaiken, ihan kaiken. Jos minulla nyt olisi automaatti, herkkä osaava hevonen, oppisin asiat itse vain puoleksi. Mossen kanssa en joudu oppimaan vain 50 % vaadittavista toimeinpiteistä, vaan täydet 100 %. Kylllä, tämä vaatii paljon minulta ja minun ratsastamisiltani, mutta tämän ansiosta oikeasti opin asiat selkäjuuriani myöten ja kantapään kautta! Kun Mosse on opettanut minulla kaiken mahdollisen (joskus tulevaisuudessa siis) voin ihan rehellisesti sanoa, että silloin osaan jo ratsastaa.

Kuvista mainitsen sen verran, että ne ovat melko huonolaatuisia ja pimeitä, vaikkei ulkona tuolla hetkellä ollut vielä pimeää, eikä oikeastaan yhtään hämärääkään, lukuun ottamatta lumipyryä ja tuulta, joka varmasti vaikutti jonkin verran kuvien laatuun. Siksi en kauheaa määrää kuvia nyt ladannutkaan, enkä alkanut säätämään koneella muokaten kuvien valoisuutta yms. Tämän huomaa videolta, joissa videolaatu on tarkka ja valoisa. Videosta vielä sen verran mainittakoon, että saatan tehdä myöhemmässä vaiheessa videokoosteen viikonlopun valmennuksista sekä Mossen melassiveden herkutteluista!

113: Valmennuksiin valmistautuminen

Näinä kolmena edellisenä päivänä otimme Mossen kanssa vain kevyet liikutukset, että Mossella riittäisi energiaa ja intoa sitten itse valmennuksiinkin! Keskiviikkona juoksutin Mossen liinassa kentällä. Joten, ei erityisen rankkaa treeniä ollut kyseessä tuona päivänä. Torstaina pidin Mosselle vapaapäivän ja eilen perjantaina sitten lähdin ratsastamaan kentälle tavoitteena ottaa melko kevyt tunti, tai oikeastaan ei edes täyttä tuntia. Aikana sen verran, kun koin saavani hevosen liikutettua kevyesti ja hyvällä mielellä. En alkanut pyytämään Mosselta mitään kovin haasteellista. Teimme pysähdyksiä ja peruutuksia ja kävimme kaikki askellajit läpi. Mosse oli aluksi melkoisen nihkeä, ei meinannut liikkua eteen sitten millään! Siinä sitten sain alkaa pyytämään hevosta herkemmin pohkeelle ja reippaammin eteen päin... Onneksi hetken päästä Mosse antoi nihkeytensä kadota ja menimme lopputunnin hyvällä mallilla. :)

Tänään on sitten valmennusten eka päivä puoli kahdelta! Valkut ovat kaksipäiväiset, ja epäilen, että menemme kumpanakin päivänä koulua. Ensimmäisenä päivänä olen yleensä aina ennenkin ottanut koulutunnin ja vasta seuraavana päivänä hyppinyt esteitä. Aatun kanssa kyllä toteutimme tätä suunnitelmaa paremmin, mutta nyt Mossen kanssa ne koulutunnit ovat ehkä tärkeämpiä, että minä opin ratsastamaan paremmin. Esteitä kun pystyy hyppimään itsekseenkin. En nyt todellakaan väitä, etteikö esteillä tarvitsisi valmennsta! Tietysti tarvitsee ja minäkin tarvitsen, mutta minä kun nyt olen sattunut valitsemaan kouluratsastuksen omaksi lajikseni ja Mosse on pääsääntöisesti kouluhevonen. Esteet tulevat perässä mielenvirkistyksenä ja vaihteluna! Sitä paitsi meidän kenttä ei taida olla edes siinä kunnossa, että siellä esteitä pääsisi vielä hyppimään...

Nyt on kuulkaa muuten joulukuu! Ensimmäinen päivä joulukuuta tarkoittaa, että nyt pääsee avaamaan joulukalenterista aina yhden luukun per. päivä. :D Tunnelma on tällä hetkellä kyllä melko jouluinen, luntakin kun tuo taivas heitti taas kivan kerroksen maahan. Nyt joulukuussa aion pukeutua joku päivä tontuksi ja siinä samalla puen Mossenkin punaiseen jouluväriin, laitan hassun hatun Mossen korville, menemme lumiselle pellolle (tai minne ikinä menemmekään) ja pyydän jonkun kavereistani kuvaamaan meitä ja ottamaan ihania, jouluisia kuvia!

112: Hyrr, ompas kylmää...

Pakkasta -16 astetta! Hyi, aivan liian kylmää jo nyt... Talvi on kiva, paitsi täällä meillä se on liian pitkä ja näinä aikaisempina talvina varsinkin. Onneksi tästä talvesta on ennustettu lämpimämpää ja lauhempaa. Parempi niin, sillä kun minulla oli nenä ja leuka, sekä pikkurillit jo tänään jäässä ratsastaessa, niin entäs sitten -40 asteen pakkasissa, ja vaikke tänään ollut kuin -12 astetta ratsastaessa?! :D Eihän tuollaisilla pakkaslukemilla onneksi ulkona tarvitsekaan puuhailla, mutta on se silti kylmää ja väkisinkin joutuu aina vähän aikaa kerrallaan olemaan ulkona. Olisin ikionnellinen jos talvi olisi koko talven ajan lauha, vain -3 asteista ja maximissaan kovimpina pakkaspäivinä sen -10-15 astetta. Talvi on kovien pakkasten kannalta myös hevosille ikävää, sitten kun on liian kylmää. Saattaa mennä montakin päivää, että hevonen joutuu seisomaan tallissa ja pääsee ulos jaloittelemaan vain karsinansiivouksen ajaksi... En todellakaan toivo innolla mitään muuta kuin kesää!

Kysymyspostauksesta sen verran, että teen sen viimeistään ensi viikonloppuna. Ja olen päättänyt toteuttaa kysymyspostauksen siten, että osa kysymyksista tulee videolle, loput tulevat mustana tekstinä valkoiselle. Vielä en ole päättänyt, että mitkä kysymykset tulevat milläkin lailla. Muistutan vielä, että vieläkin on mahdollisuus kysyä mitä haluatte! 

111: Kuolaintuntumalla

Olen iloinen! Lunta oli satanut sen verran että kenttä ei ollut oikeastaan enää liukas. Lumihan on oikeastaan nihkeää ja pitävää, kunhan se ei ole liian märkää ja sitä on sopivasti. Ja nyt sitä oli, joten kenttäkin oli kunnossa! Joka tapauksessahan olisin  ratsastanut Mossen tänäänkin, sitten ihan käyntityöskentelyllä jos ei muulla, mutta olipas kiva yllätys huomata hevosta hakiessani että tänään saattaa pystyä tekemään jo muutakin kuin käyntiä. Olihan kentän pohja alta kuitenkin vielä jäinen, eli kulmissa oli vähän liukasta ja laukatessa ei kärsinyt tekemään mitään tiukkoja käännöksiä tai pikkuvoltteja vaan hallittuja kaarteita. Kyllä, pystyimme tänään myös laukkaamaan!

Aluksi tein Mossen kanssa maastakäsinharjoituksia ennen satulaan nousua. Taluttelin Mossea kentällä ja tein pysähdyksiä sekä peruutuksia. Pyysin Mossea väistämään sivulle päin, eikä minun tarvinnut kuin astua Mossen toisen kyljen puolelle, nostaa kättä, napsutella sormia, maiskauttaa, niin poika kääntyi oikein mainiosti ja lopetti kääntymisen juuri sopivaan kohtaan sen jälkeen kuin minäkin pysähdyin paikoilleni. Pyysin Mossea myös ravaamaan pikku pätkiä ja siitä suoraan pysähdykseen. Pysähdyksen merkkinä minä itse pysähdyn radikaalisesti ja nostan käteni pystyyn, ja sadasosasekunnissa Mossekin nosti päätään, ettei törmäisi minuun ja pysähtyi hyvin äkisti. Eli siis, Mosse on oikein kuuliainen poika maastakäsinkin, ainakin kentällä työskenneltäessä. 

Hah, löyty tälläinen kiva kuva jossa on tapahtumassa ilmeisesti hevosen kiinniotto? :D

Vielä ennen satulaannousua kun laitoin ohjat kaulalle ja otin ohjista vähän ylempää kiinni ja pyysin pienin liikkein suun oikeasta suupielestä ja ohjasta taivuttamaan hevosen päätä oikealle. Saman tein vasemmalle puolelle. Mosse taivutti päätänsä aluksi oikealle tosi hyvin, mutta vasemmalle se ei jostain kumman syystä taivuttanutkaan päätänsä heti. Jouduin vähän avittamaan Mossea, ennen kuin se hoksasi mitä pyysin. Sen jälkeen Mosse teki tämän kummallekin puolelle oikein kivasti. Sitten nousin satulaan ja tein saman harjoitteen selästä käsin. Ja selästä käsinhän tämä onnistui vielä paremmin. :D Alkuverkassa taivuttelin samaan tapaan Mossea puolelta toiselle samalla kun mietin, että mitä tänään keksisin Mossen kanssa. Alkuperäisenä ajatuksena olivat pohkeenväistöt, mutta suunnitelmat muuttuivat.

Huomasin nimittäin, että pysähdyksissä ja pidätteiden jälkeen Mosse jäi ikävän tuntuisesti painavalle kädelle/kuolaimelle. Tämä johtui varmasti siitä, että taukoa on ollut... Siinä samalla ajattelinkin sitten paneutua tähän "ongelmaiseen". Ihan turhaan minun olisi ollut alkaa pohkeenväistöjä vetämään, kun Mosse ei ollut suustansa hyvänä. Aloin harjoittelemaan tätä asiaa siten, että tein uralla neljään kohtaan, joka sivun keskelle pysähdyksen käynnissä. Pysähdyksessähän Mosse painoi päätänsä kuolaimelle, mikä oli raskasta kädelle. Mutta minäpä seisoin niin kauan paikoillaan, sama kuolaintuntuma ja käden asento paikallaan eikä mitään muuta. Hetken päästä Mosse nosti päätänsä kevyesti, ja paine katosi kokonaan. Silloin kehuin Mossea heti, ja vasta sen jälkeen pyysin Mossen liikkeelle. Mosse toimi juuri halutulla tavalla, ja olin tyytyväinen omasta kekseliäisyydestäni. Mosse toimi juuri halutulla tavalla, ja muutamien toistojen jälkeen Mosse muuttui paremmaksi ja paremmaksi suustansa. Pian painetta kädelle ei ollut enää ollenkaan, ei edes pysähdyksissä! Mossen suu alkoi ihan selvästi toimimaan paremmin, kun vain minä opin ratsastamaan sitä. Sen suukin oikein vaahtosi valkoista, kuohkeaa kuolaa. :D Tästä on hyvä jatkaa!

Samaan aikaan kun paine katosi, hevonen herkistyi pohkeelle ihan uskomattoman paljon! Siis nytkö minä opin ohjastamaan hevostani oikeista naruista?! Mosse tuntui jopa niin eri hevoselta, se toimi niin kevyenä edestä ja samaan aikaan pohkeesta. Joten, voitte kuvitella miten hyvä mieli minulla oli, kun koko lopputuntikin sujui mallikkaasti. Tein mm. muutamat pätkät avotaivutusta käynnissä ja ympyrällä työskentelyä. Laukatakin pystyin, mutta laukassa en voinut sen kummempia tehdä kuin muutamia ympyröitä ja uralla menemistä, sillä rajansa kaikella, oli kenttäkin laukassa vähän liukkaanlainen. Loppuverkassa päätin sitten tehdä ensin muutamat pohkeenväistöt lävistäjällä, ja nekin onnistuivat ravissa hyvin. Ravautin Mossen hyvin löysällä ohjalla, mutta kaarevalla kaulalla ja Mossella oli koko ajan reipas, hyvä tempo. Ravien jälkeen loppukäynnit, ja sen jälkeen hyvin tyytyväisinä talliin.

110: Köpöttelyvideo

Tänään pääsin siis pitkästä aikaa Mossen satulaan istumaan! Voi, mikä ihana tunne olikaan nousta "yläilmoihin" ja istahtaa tuttuun ja mukavaan penkkiin alas. Ja Mossekin taisi olla ihan iloinen, kun se pääsi työntekoon. Vaikkei tämän päiväinen kyllä mitään työntekoa ollut edes! Tallissa hoidettaessa Mosse seisoi nätisti ja nautti harjailuista, mutta silloin kun lähdin hakemaan Mossea laitumelta, jumitti se sinen hetkeksi kuin mikäkin aasi. "Minähän en täältä ole tulossa", se varmaankin olisi sanonut jos vain suinkin pystyisi. Mosse ei tainnut tajuta, että miten me näin yhtäkkiä oltiin lähdössä keskellä kirkasta päivää talliin kun taukoa ratsasteluista on nyt ollut pidemmän aikaa, ja varsinkin kun arkena on jo pimeää kun tulen koulusta. Kyllä se Mosse silti tuli, sen piti antaa vain ihmetellä hetken. :D

Tallissa satuloidessani Mossen pää nousi valppaan näköisenä ylös ja sen ilme oli kyllä ihan sen näköinen että, ihanaa, satula, voiko tämä olla todellista? Mossen ilme näytti jotenkin kirkastuvan kun se kuuli satulavyön solkien kilahduksen ja satulan painon selässään. Kyllä hevoset pitävät työnteosta, tässä tapauksessa ratsastuksesta. Se on asia, mikä hevoselle on opetettu ja aika ajoin koulutuksessa silloin varsana, hevoset oppivat jopa pitämään niille opetetusta työnteosta. Mosse ainakin nauttii ratsastamisesta, varsinkin, kun sen kanssa tekee niitä vaativimpia koululiikkeitä mitä Mosse osaa! Niitä tehdessä Mosse reipastuu ja siitä kyllä huomaa, että se pitää myös siitä.

Kentän kunnosta johtuen emme silti voineet tehdä Mossen kanssa mitään erityistä... Kentällä ei ollut juurikaan edes lunta joten pohja oli kova ja alla oli vähän jäätäkin. Silti kenttä ei ollut niin liukas, ettei siellä olisi voinut mennä ollenkaan. Käyntiä pystyi menemään, muttei puhettakaan ravista tai laukasta. Käynnissä teimme Mossen kanssa sitten pohkeenväistöjä. Heti kun aloin pyytämäänkään hevosta väistöön, alkoi se tekemään sitä melkein kuin ihan itsestään! Eli, väistöt sujuivat ihan ookoosti mielestäni. Väistöjen lisäksi tein takaosakäännöksiä, jotka nekin onnistuivat ja Mosse tajusi heti että mitä pyydettiin. Kun tein takaosakäännöksiä kentän leveyshalkaisijalla ja tein käännöksen aina aitaa lähestyessäni, alkoi Mosse vähän ennakoimaan ja muka alkamaan tekemään käännöstä omin päin. Joten, tässä asiassa minun täytyi olla tarkkana ja pyytää hevosta ensin eteen päin ja vasta sitten takaosakäännökselle, ettei hevonen pääse ennakoimaan oman mielen mukaan. :) Tein myös muutamia avotaivutuksia uralla, ihan vain vähän taivutellakseni Mossea. Tein myös pysähdyksia ja peruutuksia vähän aikaa.

Ajattelin sitten kuvata kameralla vähän uutta materiaalia, mutta vähän hankalaahan se oli yhdellä kädellä saada mitään kovin laatukamaa... Mutta ajattelin, että parempi se kuin ei mitään! Selästä käsin nyt pystyin kuvaamaan jotain silloin kun Mossella oli löysät ja pitkät ohjat. Videolla me siis Mossen kanssa höpötellään ja köpötellään yhtä aikaa. Toivottavasti piditte videosta! :)

109: Eläinlääkärin luennolla ja torkkumista

Tänään osallistuin äitini kanssa eläinlääkärin luennolle hevosen ensiapuun liittyen. Luennolla käsiteltiin hevosten eri sairauksia, esimerkiksi ähkyä, kaviokuumetta, silmätulehduksia, haavoja ja haavojen hoitoa... Kaikkea mahdollista hevosen terveyteen liittyen! Luento oli ilmainen, joten siksihän me tottahan toki menimme sinne! Hävettää myöntää, mutta en muista kuka luentoa piti... Mutta ProAgria liittyi asiaan jotenkin. Ja olen liian laiska hakeakseni alhaalta tiedot ja esitteet mitkä saimme ja olen myös liian laiska kysyäkseni äidiltäni kuka oli tämä nainen... :D

Luento oli todella mielenkiintoinen ja hyödyllinen, sieltä sai paljon uusia tietämyksiä ja vinkkejä henkilöiden esittämiin kysymyksiin. Äitini kirjoitti 11 sivua muistiinpanoja, eikä hän kuulemma saanut edes kaikkea ylös! Minä sen sijaan piirtelin paperille mustekynällä vähän kaikenlaista, pörröpäisistä islanninhepoista poneihin myös outoihin fantasiahevosiin. Ja en minä edes piirtänyt kuin vähän aikaa koko 4 tuntisella luennolla. Kuuntelin itsekin oikein korvat tarkkana ja opin paljon uusia juttuja! Paikallahan oli monia hevostuttuja ja ystäviämme sekä kavereita. Joten voin sanoa, että luennolla oli oikein mukavaa ja tälläiset tilaisuudet ovat aina tervetulleita!

Mosselle ei kuulu mitään uutta tai erityistä. Kelit ovat olleet kutakuinkin samaa luokkaa, mutta jo huomiseksi ajattelin lähteä kentälle ratsain kokeilemaan pystyykö siellä tekemään muutakin kuin käyntityöskentelyä. :) Kenttä ei nimittäin ollut enää tänään edes kovin liukas, joten eiköhän me jotakin pystytä nyt kuitenkin siellä huomenna tekemään.

Tänään joskus jo pimeän tultua, ehkä noin kello neljän aikoihin iltapäivästä näin, miten Mosse meni nukkumaan, tai oikeastaan torkkumaan yhteen kentän nurkista. Menin Mossen kaveriksi ja ensin tervehdin heppaa ja rapsuttelin sitä hituisen. Mutta kun Mosse vaikutti kovin sen oloiselta, että -"Älä nyt minua rapsuta, anna minun torkkua rauhassa kun sitä tänne tulin tekemään", istahdin itse vain maahan Mossen viereen ja melko pian sen jälkeen menin selälteni makaamaan siihen. Siinä maassa maatessani juttelin ja laulelin Mosselle kaikenlaista, kerroin sille satuja, heh. Mosse silti nautti ihan selvästi seurastani, sen pää alkoi nuokkumaan maata kohti, alahuuli roikkui oikein pitkänä. Välillä Mosse nuuhkaisi minua, kunnes se taas ihan selvästi torkahti. Se hengitti syvään ja rauhallisesti, ja siinä me vain olimme. Minä ja Mosse kahden kesken torkkuen.

Nämä hetket ovat niitä onnen ja ilon hetkiä, kun tajuaa, kuinka rakas ja tärkeä oma hevonen onkaan. <3

108: Piha kuin luistinrata

Samaa jatkunut edelleen... Kaikki on niin liukasta kuin voi olla. Ulkona on päälle neljä astetta lämmintä, mutta silti ei ole lumet sulaneet pois. Kaikki on muuttunut vain jääksi, jonka päällä vettä liukasteena. Tätä samaa on jatkunut jo tovin, ja uskon, että tätä jatkuu vielä hyvän aikaa. Ei vain tunnu kivalta ollenkaan, koska kenttäkin on niin liukas ettei siellä pysty menemään, vaikka osittain kentällä on joistain pienin kohdin sulanut kaikki lumi ja jää pois ja hiekkakin on näyttäytynyt esille. Muutenkin kun tämä talvi tuli niin aikaisin ja surkeat kelit sen mukana, on meidän ratsastelut Mossen kanssa menneet ihan pipariksi. Vain muutamia päiviä kerrallaan aina joissain kohdin viikkoa on saattanut olla hyvät kelit ratsastaa kunnolla treenaten esim. pohkeenväistöjä.

Kesällä kaikki oli niin helppoa, pääsimme Mossen kanssa aina kunnolla hommiin ja välillä pystyimme tietysti ottamaan rentoa yhdessä oloa. Nyt ratsastelut on suurimmaksi osaksi ollut "kevyempää työskentelyä". Ja tästä syystä Mossekin niinä päivinä, milloin pääsimme treenaamaan, ei aluksi toiminutkaan niin hyvin kuin ennen. Esimerkiksi pohkeenväistöissä minun meni vähän aikaa saada Mosse kulkemaan halutulla tavalla eteen ja sivulle päin. Mutta pienen hetken jälkeen Mosse toimii taas kuin unelma! Mutta tätä se teettää tämmöinen ärsyttävä, ilkikurinen alkutalvi/syksy... Uudenvuoden jälkeenhän kelit muuttuvat kivoiksi, aurinkoisiksi ja hyväkuntoiseksi. Eli silloin ei pitäisi tulla ongelmia ratsastettavuuden suhteen, mutta nämä kuukaudet mitkä ovat takana ja vielä mitkä ovat edessä niin ei hiisiläinen miten turhauttavaa!

Valmennuksetkin ovat tiedossa 1- ja 2. päivä joulukuuta, joihin otimme ennakkovarauksen. Jos tuo kenttä nyt vain tulisi kuntoon siihen mennessä, niin olisipa ihan huippua päästä taas hiomaan ruostuneita taitoja. Saas nähdä miten käy, mutta kaikki varpaat ja peukut pystyyn, että pääsisimme osallistumaan valmennuksiin! :)

107: Julkaisematonta materiaalia

Nyt viime syksyltä, melko alkusyksystä jäi eräältä päivältä julkaisematonta materiaalia. Silloin oli vielä viereisellä pellolla heinääkin hyvin saatavilla, vihreänä ja maukkaana. Sinä päivänä käytin Mossea taluttaen syömässä siellä, vielä kun tuoretta, vihreää heinää oli. Mossen oma laidun oli jo tuohon aikaan niin kaluttu, ettei sieltä mahaa täyteen saanut enää. Mosse oli hyvin, hyvin innoissaan kun turvan eteen avautui pelto täynnä syötävää! Se suoranaisesti ahmi heinää suuhunsa niin paljon, että sitä pursusi suupielistä jo yli. Itse etsiskelin katseellani aina paikkaa, missä heinä näytti parhaimmilta ja yritin taluttaa Mossen perässäni aina niille paikoille. Mosse oli vain niin innoissaan, että eipäs hevonen halunnut liikkua paikasta mihinkään, se vain seisoa tapitti ja mussutti yhdessä kohtaa ja se varmaankin luuli, että olin viemässä sitä pois. :D Sittenpä annoin Mossen valkata kohdat, mistä se söi ja itselläni oli naru aivan pitkänä ja löysänä kädessä.

Heinämussuttelujen jälkeen vein sen takaisin kentälle. Kentällä pidimme Mossen kanssa pienen rapsuttelutuokion. Rapsuttelin poikaa siis päästä ja korvista, ja kyllähän Mosse siitä pitää. Mosse vaan alkaa hinkkaamaan päällä vastaan ja välillä tönäisee ja töytäisee päällään, kun sitä ihan kunnolla alkaa hoitamaan. Ei siinä mitään hätää, Mosse ei vain taida tajuta, että hevonenhan on niin iso otus että ihminenhän lähtee "lentoon" jos oikein kovasti päällä pukkaa. :D Eikä Mosse tuota tönimistä oikeastaan harrasta siten, että sitä pitäisi ihan varomaan alkaa. Ja jos Mosse joskus päätä pukkiikin, ei siitä mustelmia ole aiheutunut minulle ainakaan tähänkään mennessä.

Itse en näissä kuvissa (varsinkaan videossa!) kyllä miltään hehkeältä näytä, mutta eihän se ole tärkeintä. Teidän EI sitten kannata välittää äänistä, minun kommentit on mitä sattuu ja katsoin kerran tuon videon jo itsekin, mutta en kyllä muista mitä kaikkea siinä oikein höpötän. :D Siinäpähän vain juttelen jotain Mosselle ja samalla varmaan itsellenikin... Mutta ajattelin, että tämmöinen postaus olisi vähän piristävämpi, kun on edes jotain mitä katsoakin! :)

106: Blogin päivittelyä...

Muistutan vielä kaikille kysymyspostauksesta!

Nyt on taas jäänyt postaillut ihan toisaalle. Täytyy kyllä vähän skarpata itseäni ja alkaa tännekin kirjoittelemaan paljon useammin, aivan kuin ennen vanhaan. Nyt kun selailin viime kesän postauksisa toukokuusta lähtien, oli niitä ihanaa lueskella. Sieltä löytyi vaikka mitä jännää ja todella kivoja kuvia, joiden olemassa oloa en edes muistanut. :D On olemassa myös kuvia, joita en ole blogissani julkaissut ollenkaan.  Näistä kuvista oli joskus tarkoituksena aina tehdä postauskin, mutta sekin homma jäi sitten jonnekin unholaan. Uusia kuvia / videoita en ole edes lähipäivinä ottanut laisinkaan, koska jo arkena on niin hämärää kun tulen koulusta ja sitten kun lähden ulos tallihommiin, on jo pimeää. Eikä pimeässä oikein kuvia oteta, vaikka meillä on kentän valotkin jotka ovat todella hyvät. Viikonloppuisinhan minulla tosin on aina aikaa valoisan sään aikana puuhastella, joten niinä päivinä voisin tästä lähdin ottaa kamerallakin uutta, kivaa materiaalia!

Nytkin on jo niin moni postaus jäänyt kuvattomaksi tai muuten vain pelkäksi tekstipostailuksi. Kysymyspostauksen jälkeen ajattelin, että voisin tehdä jonkin mietepostauksen/erikoispostauksen missä kertoisin oman näkökantani jostain asiasta. Niin, sitten kysymyspostauksen jälkeen. Joskus sen jälkeen. :D Nyt odottelen kyllä vielä että tulisi lisää kysymyksiä, että kysymyspostauksessa olisi järkeä. Jo nyt on kysymyksiä ihan kivasti tullutkin, kiitokset teille siitä! Mutta lisää odottelen vieläkin. Tässä on kuitenkin nyt mennyt jo useampi päivä siitä, kun teillä on ollut mahdollisuus kysyä kaikkea mitä ikinä päähän juolahtaakaan.

Blogiani ajattelin myös päivitellä tässä joku päivä. Lähinnä muokkaisin minun sekä Mossen esittelysivut uusiksi. Vielä en ole niille ehtinyt kummempia tehdä, ja toinen niistä on keskeneräinenkin tällä hetkellä... Blogin ulkoasun vaihdettuani tässä jo hyvä aika sitten kerroin, että tausta ei olisi pysyvä. No, taisi se sittenkin jäädä pysyväksi, nimittäin Blogger ei vain antanut ladata omaa taustakuvaa kaikkienkaan keinojen jälkeen mitä olen kokeillut. Onneksi tämä nykyinen tausta ei nyt niin paha ole, joten eiköhän se saa luvan kelvata!

105: KYSYMYSPOSTAUS

Erään lukijani innoittamana päätinpäs tehdä toisen kysymyspostauksen blogini historiassa.
Joten, alkakaahan kaikki reippaat ihmiset kysymään kaikkea mitä mieleen juolahtaa minuun, Mosseen, 

ratsastukseen, hevosteluun ynnä muuhun liittyen!

Nyt teillä on mahdollisuus saada mietteisiinne vastaus. (:

104: Tasainen ja lumeton kenttä

Niin, ainakin toistaiseksi. :D Tänään kävi naapuristamme eräs pienellä traktorillansa linkoamassa ratsastuskentän ja tarhan alkupään puhtaaksi lumesta, sitä kun oli kertynytkin ihan mukava määrä. Tarhan alkupää lingottiin pidemmälle kuin koskaan aikaisemmin Aatun kanssa, syynä siihen se, että Mosse on isompi hevonen joka tarvitsee enemmän tilaa käännöksiin silloin kuin jos se innostuu juoksemaan! Vielähän lunta ei ole koskemattomilla hangillakaan kuin ehkä 25-30 senttimetriä. Mutta talven myötä lunta saattaa olla reilusti 120 senttimetriäkin. Tuskin hevosellakaan silloin haluttaa hangessa tarpoa... Siksi on hyvä, että pidetään Mosselle mahdollisimman iso alue lumesta puhtaana. Mossellahan kulkee jo oma polkukin laitumen tarhan puolelta ratsastuskentälle, vaikka se kuitenkin vielä liikuskelee ympäriinsä laitumella.

Ennen kuin traktori ja lumilinko saapuivat pihaan, vein Mossen talliin karsinaan siksi aikaa. Ei ihan pystynyt jättämään hevosta ulos pimeään kun kaikki portit olivat avoina. Ei Mosse kauaa karsinassa ollut, vain sen aikaa kunnes hommat saatiin tehtyä. Äiti antoi Mosselle jonkin kasan heinääkin, jotka tämä herkkusuu oli jo ehtinyt syödä kun lähdin hoitamaan Mossen heti ratsastuskuntoon sen jälkeen kun lumityöt oli saatu tehtyä! Hoidin ja varustin Mossen jonka jälkeen menimme kentälle. Metsässä taisi olla poro-otus jälleen kerran, Mosse nimittäin reagoi siihen sen oloisesti. Tai eihän Mosse oikeastaan välttämättä tiennyt, että mikä siellä metsässä oli. Tai sitten se tiesi, mutta se oli jotenkin innoissaan tutuista porokavereista pitkästä aikaa.

Heti kentälle mentyämme nimittäin Mosse alkoi puhisemaan ja jäi tuijottamaan metsään päin. Kaula ylväästi kaarella kaikki lihakset jännittyneinä. Pää kohosi niin ylös kuin vain pystyi ja näytti siltä, että koko hevosen säkäkorkeus kasvoi ainakin viisitoista senttiä. Ja se puhina, se oli niin veikeän kuuloista! :D Mielestäni on hyvin komea ja ylväs näky, kun iso hevonen näyttää tuollaiselta sieraimet suurina. Itse kun vain juttelin Mosselle koko ajan rauhallisella äänellä ja talutin Mossen pikku hiljaa aivan metsän laitaan. Aluksi Mosse ei halunnut mennä yhtään lähemmäksi metsän laitaa, mutta ei mennyt oikeasti kauaa, varmaan minuuttiakaan kun seisoimme Mossen kanssa aidan vierustalla nuuhkien aitalankoja ilman mitään hätää. Taisi siellä olla poro/poroja, meidän kentän valot kun on sen verran tehokkaat että näkyi vähän kauemmaskin ja siellä ainakin näkyi jonkin eläimen jättämiä jälkiä lumessa.

Ratsastaminen sujui kivasti. En alkanut nyt mitään hirveää treeniä vetämään, alkutunnista tein käynnissä muutamat avot ja muutenkin keskityin taivutteluun ja ympyrätyöskentelyyn ja ravin tempoon ja tahtiin koko tunnilla. Kenttä ei ollut oikeastaan edes liukaskaan enään, mutta laukatessa Mosse kulki silti hönttimäisen varovaisesti ja laukka oli nelitahtista. Tovin siinä sitten jouduin rohkaisemaan ja tahdittamaan hevosen laukkaa, kunnes sitten yhtäkkiä kuin nappia painamalla Mossen laukka alkoi rullaamaan normaalia, kolmitahtista ja hienoa laukkaa. Myös äiti oli todistamassa tätä tapahtumaa. Tämän jälkeen Mossen laukassa ei ollut mitään sanottavaa. Mosse on vähän hassu, liinatessa ja irti juostessaan Mosse laukkaa niin hienoa, puhdasta laukkaa. Mutta sitten kun ratsastaja on selässä, ja jos on ihan hituisenkaan liukasta, ottaa Mosse aluksi niin sataprosenttisen varman päälle, ettei varmasti koidu ratsastajalle vaaratilannetta. Mosse taitaa huolehtia ratsastajastaan hyvin. Mutta heti pian sen jälkeen kun ratsastaja vain kertoo Mosselle, että joojoo, kyllä me nyt uskalletaan ihan rohkeasti laukata, niin Mosse alkaa ihan normaalisti laukkaamaan. :)

103: Inspiraation puutetta

Kirjoitinkohan nyt edes tuon sanan, inspiraation oikein? :D Luottaisin kuitenkin siihen, että kirjoitin... Jotenkin nyt vain lyö pää vähän tyhjää, enkä edes keksi, mistä kirjoittaisin ja mitä kaikkea kertoisin. Kai täytyy aloittaa taas yhden kerran postaus puhumalla siitä, kuinka kenttä oli tänään liukas joten päätin ihan suosiolla olla menemättä ratsastamaan, koska jo eilen hevosella liukui kaviot joissain kohdin. Ja ihanaa kun huomenna ilmat menevät (tai millon lie menevätkään) pakkasen puolelle. Eli nyt plussakelien kostuttama maa jäätyy sitten seuraavaksi. Voi kuinka hienoa, sitten taitaisi olla jo luistimilla parempi pito pysyä pystyssä jos kovin jäätiköksi menee pihamaa! No, hevosella ei onneksi ole vaikeuksia pysyä pystyssä.

Tänään iltatallia samalla tehdessä kävelin Mossen luokse tarhaan ja minulla oli tyhjät vesiämpärit kourissani. Mosse tykkäsi niistä, ja se otti hampailla kiinni sankon reunasta ja riuhtaisi sen irti otteestani ja nakkasi sen vähän matkan päästä. Mossen mielestä on kiva leikkiä vesiämpärillä. Mutta eihän vesiämpärit Mossen purtavaksi ole tarkoitettu ei. Siksi hainkin Mosselle tallista punaisen pallon, joka on tarkoitettu hevosia varten. Totta kai luulin, että Mosse alkaisi sitä palloakin puremaan samallalailla kuin ämpäriäkin hetki sitten, mutta ei. Pallon nakattua maahan poika alkoi heti potkimaan sitä etujaloillaan liikkeelle. Ainoa vaan, että Mosse potki palloa aina taaksepäin. Ja kun pallo liikkui, seurasi se perässä ja potkaisi sitä uudestaan. Jännä, miten Mosse tajusikin noin heti pallon nähdessään, että ahaa, tuo on pallo jota kuuluu potkia! :D Jonkin aikaa se siinä pallon kanssa touhusikin, kunnes se lähti tekemään muita juttuja. Tämmöinen pallopeli tänään siis.

102: Työhevosen loimi

Tästä ajattelin jo eilen kirjoittaa, mutta päätin siirtää postauksen tälle päivälle kun sain otettua jopa muutaman kuvankin päivänvalolla. No, kuvista ei tullut kyllä ollenkaan upeita tai missä hevonen näyttäisi edustavalta. Heti laitumelle mennessäni oli Mosse niin epäkuvaustunnelmissa, ei se jaksanut keskittyä ollenkaan. Ensinnäkin Mosse on kaamea linssilude ja seurasi koko ajan minua ja kameraa kun yritin saada siitä kuvan, missä näkyisi koko hevonen tai edes hevosen koko pää. Sitten lopulta Mosse ei jaksanutkaan seurata koko ajan minua, joka yritin paeta peruuttaen kauemmas, että saisin edes jonkinnäköisiä kuvia. Mosse alkoi vain syömään - tai no, ehkäpä kaivamaan ja kuopsuttamaan "ravintoa" niinkuin porotkin pelloilla, ja silloinkas poju vasta näyttikin suoraan sanottuna niin hassulta, etten jaksanut itse alkamaan vaivautumaan enempää ja sammutin kameran ja lähdin talliin siivoamaan karsinaa. 

Joten, Mossellehan tilattiin se työhevosen loimi. Amigo Stock Horse - työhevosen loimi, jos tarkkoja ollaan. Loimen me tilasimme Callisto Horselta, joka oli oikein Uutuus-loimi. Mossella on paksu muhkukaula, ja nyt entisissä loimissa oli ongelmana, että kaulakappale melkein kuin kuristaa hevosparan. Se oli varmasti ikävää! Ja nyt kun tämä loimi sattui vastaan tulemaan, totta kai me heti tiesimme, että tämä on se oikea!Amigo-sarjaan kuuluva uusi ulkotoppis,jossa 600 denierin ulkokangas. Loimion vedenpitävä ja hengittävä, siinä on kaksi solkikiinnitystä edessä, ristivyöt vatsan alla sekä häntälenkki. Loimi on tehty leikkaukseltaan sopivaksi leveille hevosille, mm. suomenhevoset, ponit, Quarterit ym." 

Kuvaus kuulosti juuri sopivalta, ja arvelimme että loimi sopisi täydellisesti Mossen päälle! Ja nyt kun loimi pari päivää sitten saapui ja kun kokeilimme sitä Mosselle, istui se todella hyvin! Ja kaulakappale tilattiin XL-kokoisena, ja nyt täytyy sanoa, ettei hevonen kuristu edes päätään alas laskemalla. Kaulakappale on muutenkin loimen kanssa hyvä, se pysyy koko ajan paikallaan eikä valu alemmas ja hevosella on tilaa liikkua. Loimi on muutenkin ihanan lämmin ja oikeasti vedenpitävä. Väri oli vain mustana, mutta mustahan on ihan normaali perusväri joka sopii kaiken kanssa. Mutta täysin tyytyväinen olen tähän loimeen ja varmasti Mossekin. Vielä piti sitten tilata aikaisemmin Eskadronin este/yleishuopa tuohon estesatulaan mikä meillä on, kun ei ainuttakaan sellaista meillä aikaisemmin ollut. Samalla tilasimme myös Eskadronin Platinium - riimun mustan värisenä. Sekä riimu että huopa kuuluvat tuohon samaan Platinium-sarjaan. Nämä tilasimme Horsepron kautta. Ja voi että kuinka ihanaa, joustavaa ja pehmeää materiaalia tuo riimukin on! Tykkään!

Blogger alkoi näköjään sekoilemaan tekstien asettelun kanssa... (myöhempi korjaus: eipäs alkanutkaan!) Enkä jaksa alkaa tappelemaan vastaan, joten saa nyt tämän kerran olla. Tähän loppuun laitan vielä kuvat. Ai niin, jos jollakulla on etsinnässä tai tarvetta isommalle, muhkummalle ja leveämmälle hevoselle loimea, niin ehdottomasti kannatan tuota Amigo Stock Horsen työhevosen loimea! Sehän on suunniteltu juuri tuon muotoisille hepoisille. Linkki loimen Callisto Horsen sivuille.

Linssilude.

Tuossa näkyy nyt sitten vielä nämä kolme ostettua tavaraa, joihin kaikkiin olen kyllä tyytyväinen. Riimusta vielä sanottakoon, että siinä on turvan päällä molemmin puolin kolme ihanaa kirkasta koristetimanttia. Saa vaan nähdä, kuinka kauan ne paikallaan pysyvät. Ja itse asiassa ei edes haittaa vaikkeivat ne pysyisivät, ei haittaa vaikkei riimussa olisi ollut yhtään timanttia. :D