torstai 31. toukokuuta 2012

005: Ratsastelua pellolla.

Tänään tehtiin Mossen kanssa siten että päätettiin ratsastaa tuossa meidän tontin viereisellä pellolla. Tämä pelto on suunnilleen saman kokoinen kuin Mossen laidun, eli ihan sopivan kokoinen ratsastaa. Reilusti isompi se on ainakin kuin kenttä.
   Satulaan nousin vain kentän kautta ja sitten jo lähdettiinkin menemään. Tämä kyseinen pelto on tuossa niin vieressä, ettei meidän tarvi kuin ihan lyhyt matka oman pihan poikki ratsastaa ja ollaan jo pellolla. Mosse käyttäytyi oikein hyvin sielläkin, vaikka vähän katseli ympärilleen ja kuunteli, ei siinä mitään sen enempää. Vähän tehtiin töitä siinä pellollakin, ravattiin ja laukattiin. Vähän ihmeellistä, en heti saanut nostettua laukkaa ollenkaan! Vaikka luulisi, että hevoset piristyisivät, kun pääsevät isolle niitylle ja oikein pyydetään laukkaamaan, mutta jotenkin Mossella ei joko huvittanut heti, tai sitten minä en osannut. Tuli hetken aikaa kyllä sellainen fiilis, että miten mä näin amatööri voin olla, etten edes laukkaa saa nostetuksi, vaikka edellis päivänä tehtiin laukanvaihtojakin kentällä?! No kyllä se sieltä lopulta tulikin... Mosse taisi olla liian pomminvarma, taisi koko hevonen ajatella, että "kerta tuo ratsastaja mulla ekaa kertaa ratsastaa muualla kuin aidatulla alueella, niin otetaan varovaisesti ja rauhallisesti..." Muutenhan Mosse oli ihan rauhallinen ja kuunteli käskyjä.
 
   Käytiinhän me sitten myös Mossen kanssa tuolla alapellolla, jonne pitää kävellä vähän matkaa metsää pitkin, että sinne pääsee. Siinä metsässä, juuri siinä kohtaa mistä tämä meidän ns. polku kulkee, oli raivattu joitain pieniä puita ja pusikoita, niin polku oli sitten täynnä risuja ja oksia. Mutta Mosse rohkeana hevosena mennä vain käveli oksien yli. Ei ollut ongelmaa siinäkään. Tämä alapelto on sitten todella suuri! Siellä on ainakin tilaa, vaikka ratsastaa! Siellä pellolla me nyt sitten vain vähän aikaa käveltiin, kunnes lähdimme samaa reittiä metsän kautta takaisin.

   Mutta onhan se tosi asia, että Mosse on kuitenkin vielä uusi hevonen minulle, ja me ollaan vasta tutustumisvaiheessa, niin ei kaikki voi aina sujua just niin kuin pitäisi. Kyllähän me ajan kanssa opitaan tuntemaan toisemme ja toistemme vinkeet ja ajatukset! Mutta tietysti kaikki vie aina aluksi aikaa, eikä asialle ole muuta tehtävissä. Ei saa lannistua, vaikkei kaikki aina onnistuisikaan. Elämä hevosten kanssa on välillä ylä- ja alamäkeä. Siihenkin kyllä tottuu, varsinkin oman hevosen kanssa.


Tässä me olemme siellä alapellolla. Yllätys, yllätys, taas täytyi ottaa kuvia ja videoita! Varsinkin nyt, kun kokeilimme Mossen päälle näitä ihania, oransseja tavaroita! Oma fleecenikin sopii sävy sävyyn... Kyllä se on niin, että oranssi väri sopii punarautiaalle hevoselle! Tämä kuva on muuten hyvä poseeraus, mutta minulle on vain kypärä vinossa... Ehehh.


Tuossa takana näkyy meidän talomme, eli tämä pelto onkin hyvin lähellä meitä ja meidän tonttiamme. 



tiistai 29. toukokuuta 2012

004: Ensimmäiset ratsastelut.

Mosse on jo hoidettaessakin niin hyvin kotiutunut ja osaa nauttia rapsutteluista ja harjailuista. Tänäänkin kun poikaa oikein kunnolla hierottiin kumisualla, ja varsinkin harjan tyvestä, niin tuntuipa hyvälle! Polle haukoitteli, narskutteli hampaita ja nuoli huuliansa, osoitti kaikin mahdollisin tavoin olevansa tyytyväinen.

Mutta, eli tänään minä siis ratsastin Mossea. Ennen satulaan nousua tein ne muutamat maasta käsin jutut, ensin kävelytin kentän ympäri kumpaankin suuntaan, tein muutamia ympyröitä ja pysähdyksiä, sivulle väistättämistä, ohjista myötäämistä satulaan päin... Kaikki nämä sujuivat hyvin, jotein eikun lets go ja satulaan! Mosse osaa seistä ihan hyvin paikallaan silloinkin, kun noustaan satulaan.

Ratsastaessa otin aluksi ihan vain käyntiä pitkin ohjin ympäri kenttää ja tein pääty-ympyröitä ja voltteja. Aikansa kun kävelimme, niin sitten aloin lämmittelemään Mossea ravissa. Ihan aluksi tehtiin paljon perusjuttuja, kun yhteistä säveltä ja tuntumaa nyt haetaan! Pysähdyksiäkin tehtiin, ja sitten ihan vain näitä asetuksia, taivutuksia jne...
   Tämän tunnin tavoitteena oli saada perusasiat rullaamaan, mutta päätinpä kuitenkin kokeilla vähän pohkeenväistöä. No, nekin sujuivat ihan joten kuten, kuitenkin vailla hiomista.
   Aluksi päätin vain laukata ihan normaalisti pääty-ympyröillä ja uralla, ja asettaa ja taivuttaa hyvin kaarteissa ja kulmissa. Ja sujuihan tämä laukkaaminenkin ihan hyvin. Sitten äitini ehdotti, että hei, kokeileppas vähän vaihtoja sillä Mossella! No, tietysti minä päätin kokeilla, vaikka en ikinä ole kunnolla käytännössä tehnytkään niitä. Toki olen opiskellut ja lukenut, miten laukanvaihto tehdään, ja entisenkin hevoseni kanssa sitä yritin harjoitella. Joskus se onnistui, toisinaan ei. Mutta Mosse! Mosse on niin taituri, että vaikka minä ensin sähläsin vaikka mitä, niin lopulta taisin tajuta, miten ne avut oikein annetaan, niin Mossehan se siitä vaihtoi laukan yks kaks vaan. Eli kiitokset Mosselle, joka taisi minua opettaa jo heti ensi kerralla, miten laukanvaihdot tehdään!

Niin ja näiden kuvien kuvaajana toimi äitini! Otti hän meistä myös videopätkiäkin, mutta kameran akku ei suostunut yhteistyöhön oikein tällä kertaa...


























Mosse on oikein mukava ratsastettava hevonen, herkkä suusta, herkkä kyljistä, eli tottelee apuja juuri sopivalla herkkyystaajuudella, eli ei ole kuuma, ja saa ihan reippaastikin käskeä eteen päin. Minä pidän juuri tämänlaisista hevosista, sopivat hyvin minunlaiselle ratsastajalle, joka on tottunut ratsastamaan herkällä kädellä. Mossen työmotivaatio on kyllä ihan huippu! Tekee niin mielellään ja nöyrästi hommia.



















































Tosiaankin Mosse on semmoinen kiiltävä karvainen poika, kuten kuvasta näkyy. Auringossa näyttää tosi kivalta!

Niin ja jos joku tosiaan ihmettelee, että miksi minulla on turvaliivi päällä kouluratsastuksessa, niin siihen minä sanon, että vaikka kuinka tuttu tai turvallinen heppa olisi kyseessä, on se, kuten Mossekin, iso ja vahva, ja varsinkin vieraassa paikassa ei koskaan voi täysin tietää miten hevonen käyttäytyy. Mutta Mosse käyttäytyy oikein hyvin! Eikä turvaliivistä koskaan mitään haittaakaan ole, suojanahan se vain on...

PS. En sitten tosiaankaan tajua, miten nämä blogin kirjoitusaikani ovat ihan ihmeellisiä. Kuten tässäkin: Lähettänyt riikkapallo klo 9.29. Joo, kello ei ole tosiaankaan tuota aikaa nyt tällä hetkellä. Mutta ei kai siitä mitään haittaa ole, kunhan vain mainitsin teille siitäkin, niin ei tarvitse ihmetellä.

maanantai 28. toukokuuta 2012

003: Ensimmäinen päivä töissä.

Mosse sai tänään tehdä vähän töitä. Siis vähän, juoksutus liinassahan ei sitten ole mitään kauhean rankkaa puuhaa. Mosse on edelleen ulkona hieman levoton, mutta hoidettaessa tallissa ja karsinassa oikein rauhallinen. Nyt on alkanut ruokakin, siis kaurat+myslit sekä kuivaheinäkin maistumaan kunnolla!

Niin, eli tänään siis tosiaankin liinattiin Mosse. Mosse on kyllä aivan unelma liinattava! Tottelee kyllä maan mainosti kaikki käskyt, käynti, ravi, laukka. Mossella on totuttu pitämään juoksutusvyötä ja siinä sitten näitä kuminauhoja, että kulkisi oikein päin ja nätisti liinassakin. Ja niinhän se tekee, ja oikein mielellään! Ei me ihan tajuttomuuksien kauan pyöritty tuossa tuota ympyrää, mutta kuitenkin sopivan aikaa. Lopuksi otettiin maasta käsin harjoitteita, kuten pysähtymiset, peruutukset ja sivulle väistämiset. Ihan perusjuttuja, jotta saadaan heti alkujaan hevosen luottamus. Mossen luonne on kyllä niin mahtava, kiltti, nöyrä ja miellyttämishaluinen! Helppo rakastua tähän poikaan hetkessä. Liikutuksen jälkeen Mossehan oli oikein rentona, joten siinäpä oli mainio mahdollisuus vähän hieroa kumisualla pollea. Ja Mosse piti siitä kovin, rentoutui entistä enemmän ja lisäksi haukotteli. Oikein oli tyytyväinen hepo tänään.

Huomenna olisi tarkoitus ratsastaakin, itse asiassa tänään olisi ollut alun perin tarkoitus nousta satulaan, mutta kun aateltiin, että meni niin hienosti nämä maasta käsin jutut sun muut liinaukset, että eiköhän jätetä siihen ja sitten huomenna noustaisiin satulaan!

Niin ja tottakai tuli näitä kuviakin taas räpsittyä. Nyt alussa on niin mukavaa ottaa kuvia kaikesta touhusta, mitä me Mossen kanssa nyt tehdäänkään! Eiköhän tää hillitön kuvaustarvekin ajan kanssa hälvene... 









Heh, ihan pakko tuohon keskimmäiseen kuvaan kommentoida sen verran, että heti ensimmäisellä kerralla virhe! Naru maassa ymsyms, mutta hei, pikkuvikoja! Sekin vain tilannekuva. Ja sitten vielä täytyy kehuskella tuota minun Pikku Myy-huivia kypäräni alla, joka meinasi koko ajan silmille valua... Mutta onneksi hevonen ei välitä, mitä päähäni laitan!

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

002: Home Sweet Home.

Mosse saapui eilen iltana, olisiko ollut hieman jälkeen kahdeksan, kotiin! Matka sujui hyvin, vaikka olikin ollut pitkä. Puolessa välissä matkaa Mossea oli tarvittu päästää jaloittelemaan eräälle tallille, jonka jälkeen taas noustiin tien päälle. Kaiken kaikkiaan matka sujui joutuisasti. :)

Mosse on heti alkujaan käyttäytynyt hyvin meillä. Eilen iltana tosissaanki päästettiin poika jaloittelemaan laitsalle, ennen kuin veisimme sen talliin. Taisi olla iloinen kun pääsi kunnolla verryttelemään lihaksia ja paikkoja pitkän seisomisen jälkeen! Jonkin aikaa Mosse ulkona oli, onhan nyt jo lämmintä ja valoisat yöt! Tallissakin Mosse käyttätyi hyvin koko yön. Ei riehunut eikä pöllöillyt ollenkaan. Ainoa asia on vain se, ettei tohtinut pojalle edes koko yön aikana maistua ruoka. Ei heinä, eikä vesi. Eikä edes kaurat! Onhan se tietenkin hevoselle "järkytys" kun paikka vaihtuu ja ihmisetkin. Tai sitten Mosse pääsi edellis iltana tuoreen heinän makuun, ja paastosi koko yön, jotta aamulla riittäisi tilaa ruoholle... :D No, onneksi meidän laidun on vielä niin "kitukasvuinen", ettei se sieltä paljoa syötävää saa. Sekin on plussaa, koska se on köyhä luonnonniittylaidun, joten pollen ei aivan kauheasti pitäisi sillä lihoa!
   Tänään kuitenkin päivällä, kun annoin Mosselle päiväkaurat, niin maistui oikein hyvin ja hörisikin vielä kaurantuojalle! Syönnin päätteeksi joi vielä sankollisen vettäkin. Hyvä niin, tänään on muutenkin ollut jo niin lämmin päivä, varjossa +20 astetta! Onneksi sää on myös sopivan tuulinen, ilma on lämmin ja virkistävä kesätuuli tuo helpotusta kuumuuteen.



Yllä oleva kuva on otettu eilen, silloin kun Mosse tuli juuri meille. Sinä iltana Mosse taisi nähdä myös ensimmäistä kertaa poroja! Hyvin hän niihinkin suhtautui, ei pahemmin pelännyt, vaikka pitikin vähän tömistellä maata jalkojen alla häntä tötteröllä. Olisi varmaan halunnut lähteä jopa niiden porojen matkaan, ellei aita olisi ollut välissä! Mutta tulipahan tämäkin asia nähtyä heti ensi kättelyssä, näitä poroja täällä nimittäin riittää! Ja paljon. Ja jatkuvasti...


Tänään tuli mulla paljon räpsittyä kuvia Mossesta, kun päiväkin on niin hieno! Mosse on ehkä jo vähän enemmän kotiutunut, koska on suurimman osan päivästä torkkunut laitumella. Varmaan matkan jäljiltä vieläkin hieman väsymystä jne. Mutta uskon, että Mosse kyllä nopeasti tähänkin paikkaan sopeutuu, on niin hieno ja kiltti hevonen kyseessä!




perjantai 25. toukokuuta 2012

001: Kohta Hän saapuu...!

Pian on huominen. Huomenna Mosse saapuu uuteen kotiinsa! Arvata voi, että totta kai kaikki jännittää, miten hevosen pitkä matka Lappeenrannan lähistöltä tänne asti sujuu, miten heppa kotiutuu uuteen kotiinsa... Mutta samalla olemme äärettömän iloisia uuden hevosen saapumisesta! :)

Voisinkin kertoa reissustamme, kun lähdimme täältä kaukaa Kuusamosta hevosenhakureissulle...

Tarina alkaa näin; Olimme äitin kanssa bonganneet oikein mukavan myynti-ilmoituksen netistä eräästä 6-vuotiaasta kimosta ruunasta. Hevonen oli äärettömän kiltti ja helppohoitoinen, ja kuulosti sopivalta meidän tarkoituksiimme, joten päätimme lähteä hevosta kokeilemaan Alahärmään, Etelä-Pohjanmaalle. Mukaan otimme (kuulostaako otimme enemmänkin kidnappaukselta, vai kuinka? :D) tärkeän tukihenkilömme ja ratsastuksenopettajamme ns. makutuomariksi. Elikkäs, matkaan lähdimme 4.5, perjantaina joskus vähän ennen puolta päivää. Oulun, vai olikohan Kempeleen kohdalla pysähdyimme Agri Marketissa hieman ostoksille. Itselle lähti vain mukaan ratsastussukat, sekä kumiset hevosen kiinnipitoon tarkoitetut riimunnarut.
(http://www.horze.fi/Horze-Dawn-polvisukat/31233,fi_FI,pd.html?dwvar_31233_color=BL&start=5&cgid=socks) <- tuossa linkki niistä sukista... No joo, ei me siellä kauaa vietetty aikaa, olihan meillä pitkä matka edessä!
   Joskus illansuussa, olisiko ollut seitsemän aikaa, saavuimme pieneen hotellimajataloomme Alahärmään. Sinä iltana emme enää menneet hevosta katsomaan, mutta seuraavana aamuna mentiin. Olimme sopineet tapaamiseksi kello 08 : 30 tallilla, jossa sain hoitaa ensin tämän Colorado V:nimisen hepan kuntoon ennen ratsastusta. Cola oli oikein mukava hevonen, ei vain oikein sopinut minulle, koska haimme itselleni ehkä hieman enemmän sellaista opetusmestari-tyylistä hevosta... Joten Cola jäi sinne.
   Palattuamme takaisin majatalohuoneistoomme ajattelimme, että Lappeenrannassa oli kolme hyvää hevosehdokasta, joita voisimme mennä kokeilemaan. Eikun taas matkaan kohti eri puolelle Suomea... Matka kesti n. 5-6 tuntia, eli pitkään. Olimme vasta aika myöhään Lappeenrannassa, ja ensimmäiseksi eräs nainen esitteli meille kaksi hevosta. Toinen oli ehkä enemmän liian haasteellinen herkälle junioriratsastajalle, mutta toinen taas oli oikein hyvä, ainoa huono puoli oli vain se, että kumpikin taisi olla enemmän estepainoitteisia hevosia, vaikka juuri haimmekin kouluhevosta... Vielä tämänkin jälkeen menimme eräälle ratsastuskoululle katsastamaan paria hevosta. Huono puoli oli se, että meille esiteltiin tammoja, vaikka ruunaa haimmekin. No, onneksi oli vielä seuraavana aamuna yksi tapaaminen yhdestä hevosesta,

   Seuraavana aamuna menimmekin melko aikaisin tallille tapaamaan Mossea. Kello taisi olla 09 : 30, kun aloimme hoitaa Mossen ratsastuskuntoon. Heti sen jälkeen, kun sain hakea Mossen tarhasta, tuli mieleeni edesmennyt Aatu-kultapojuni. En tiedä, minulle vain tuli se tunne, että Aatu olisi siinä... Varmaankin rakkautta ensi silmäyksellä! Hoidettaessa Mosse oli kiltti ja kultainen, mitä sen koko luonnekin on!
   Aluksi minä ratsastin Mossea, olinhan minä hänen uusi, tuleva omistajansa, kröhöm. Mossen omistajat Taru ja Ville Sallinen olivat meille esittelemässä hevosta. Heti Mossen selkään noustuani tiesin, että tämä se hevonen on! Tuli vain yksinkertaisesti se tunne, että Mosse on se oikea. :) Mosse oli tuolloin aivan mahtava ratsastettava! Minun jälkeeni Mossen selkään nousi tämä tukihenkilömme&ratsastuksenopettajani Laura. Laurakin ihastui Mosseen. Lopuksi Ville ratsasti Mossen ja esitti meille kaiken sen, mitä Mosse taitavana poikana osaakaan! Eikä se kyllä siihen loppunut vieläkään, minä kipusin vielä Villen jälkeen Mossen satulaan uudestaan, ja vielä minun jälkeeni Laura ratsasti Mossea vähän aikaa. Mosse-parka mahtoi ihmetellä, että mitäs se tämmöinen ratsastus oikein on!
   Ratsastelujen jälkeen oli melko pian lähdettävä jatkamaan takaisin Kuusamoon päin matkaa. Mosseen olimme oikein porukalla ihastuneet, muttemme tehneet heti kauppoja, koska olihan kotiinkin päästävä isännälle kertomaan hevosesta! Myöhemmin, kotoa käsin, puhelimitse aloimme Mossesta kauppoja suunnittelemaan, ja tässähän me nyt ollaan! Onnellisesti odottamassa Mossea kotiin. Toki hänen entisillä omistajillaan tulee niin hirrrrrmuinen ikävä, mutta toivottavasti heitäkin lohduttaa ajatus siitä, että Mosse pääsee takuulla hyvään ja rakastavaan kotiin!
Tässä on linnuntietä pitkin piirrettynä tämä pitkä reissumme.
Eihän matkaa kertynyt ehkä kuin jotain 2 0 0 0 km?! 

Tähän loppuun voisin muutaman kuvan Mossesta lisätä. :) Kuvat 
ovat sitten siltä reissulta, kun olimme koeratsastamassa sitä.