227: Kumitilsat tarpeellisia

Mossen liikuttelut on nyt onnistunut reippaan lumen tulon ansiosta hyvin. Äsken minulla oli ihan pakko tarkistaa Forecan sivuilta Kuusamon lumitilanteen, joka näyttää minun järjen mukaan suunnilleen kahtakymmentäviittä senttiä, mutta omalla tuntemuksella, kun kahlaat joka päivä laitumella hevosta hakemassa ja hevosen jätökisiä keräilemässä, on lunta pakostakin jo lähemmäs nelisenkymmentä senttiä. Vaan eipä nuo sentit niin väliksi ole, itse kun vain olen kaamea säätilojen kyttääjä. :D Tärkeintä on se, kun nyt kenttä on pehmeän lumen peitossa eikä näin ollen ole liian kova eikä jäinen. Nyt siellä on oikein mukava ratsastella ja touhuta!

Säätiloista puheen ollen, eilen eli perjantaina aamulla kotoa lähtiessämme äidin kanssa kouluun ja töihin, huomasimme auton ikkunasta aakealla aamusarastuksen taivaalla komeetan, eli pyrstötähden! Juuri sen samaisen komeetan, mistä nyt vähän aikaa sitten puhuttiin ja saatetaan edelleenkin puhua ja seurata kyseisen aurinkokunnan kappaleen liikkeitä. Minun silmiini se näytti pitkänpuoleiselta ja punajuovaiselta. Hienoltahan se näytti, vaikka kaukana olikin! Mielestäni tähtitiede ja avaruus ovat jotain niin kiehtovaa... Täällä pohjoisen pimeän talvitaivaan alla on muutenkin niin tajuttoman upeaa vain ihastella loputonta avaruuden kauneutta, tuikkivia tähtiä ja kuuta...

Jep, en ole vieläkään saanut aikaiseksi otettua uusia, tuoreempia kuvia...

Ja sitten takaisin hevostelun pariin. Tosissaankin ollaan nyt päästy kivasti aloittelemaan liikutukset. Näin alkuvaiheeseen Mosse on saanut kuitenkin pikkuisen enemmän vapaapäiviä, kuin mitä se normaalisti saisi. Mutta Mosselle vapaapäivät ovat varmasti mieluisa juttu aherruspäivien jälkeen. ;) Pääsääntöisesti olemme ratsastanut kentällä koulua tai muuten vain hölkkäilyn tapaista. Yhtenä päivänä muistan, että jostain kentän pohjan kunnosta johtuen tunti menikin pelkäksi kävelytunniksi, jolloin teimme monta erilaista tehtävää, mitä käynnissä sattui pystymään tekemään. Yhtenä päivänä taas menin illalla viereiselle pellolle tekemään Mossen kanssa pienoista hankitreenailua, jossa poika sai nostella mukavasti kinttujansa. Eilen taas juoksutin Mossen liinassa, tänään ratsastin kentällä. Jonakin päivänä pitää kantaa puomit kentälle ja tehdä kunnon puomitreeniä, jotta Mosse pääsee kehittämään vatsalihaksiaan.

Mutta yksi asia tässä vain vaivaa, vaikka muuten kaikki on nyt hyvin. Mosselle ei ole ehditty laittaa viimeisimmän kengityksen jälkeen tilsakumeja! Tämän vuoksi Mosse kerää kavioidensa alle liukkaat ja joskus jopa korkeatkin jäiset tilsat, mikä sitten haittaa menoa ihan toden teolla... Mosse kun ei oikein osaa luottaa ratsastaessa siihen, että kyllä hän pystyssä pysyy ratsaja selässäkin. Meno on jopa melko nihkeää ja Mosse kävelee silloin suorastaan kuin kaviokuumeinen potilas, näin hauskalla ilmaisulla entinen omistaja sen ilmaisi. :D Mosse on ikuinen maneesin kasvatti, ei se taida muuksi enää muttua. Mutta onneksi Mosse sitten lopulta alkaa luottamaan siihen, että vauhtiakin saa olla ja hyvin pystyy hommia tekemään, kun tarpeeksi kauan rohkaisee ja no... ehkä sitä hieman joutuu käskemäänkin. Mutta seuraavaksi odotellaankin seuraavan kerran kengitystä ja tilsakumien laittoa, nyt en kyllä osaa vielä sanoa, että milloin se tapahtuu, mutta eiköhän se tässä melko lähiaikoina!

226: Talviturri karvapurri

Joo, tosiaankin voisi olla jo hyvä aika ottaa uudempia sekä tuorempia kuvia Mossesta! Mossesta, joka on kasvattanut upean talviturkkinsa, taidetaan olla ihan ennätyslukemissa! ;) Tosiasiassahan Mosse ei oikeasti edes kasvata semmoista karvaa, että se sillä tarkenisi omin päin. Mutta karvan se vaihtaa talveksi jopa muutaman sentin mittaiseksi paikkoihin, minne loimi ei yllä. Ja näitä paikkoja ovat leuan alus, niskan sekä kaulan yläosa ja koko mahanalusta jalkoineen. Siellä on ihanan pehmeää, Mossen ikiomaa pientä talvikarvaa. Mossen loimituksethan tehdään aivan entiseen malliin, ulos sille laitetaan toppaloimi, aina. Nyt on ollut vielä sen verran "lauhaa", että olemme laittaneet Mosselle sen mustan kevyttoppaloimen. Yhtenä aamuna oli kovempi pakkanen ja tuuli ja silloin laitoimme sille ihan talvitoppiksen. Talliin Mosse ei tarvitse loimea, meidän talli kun on sopivan lämmin ja onhan se parempi, että Mossen karva saa aina yöt hengittää. :) Kovimmat paukkupakkaset ovatkin sitten asia erikseen...

Lumitilanne on nyt juuri sopiva. Ja tällä meinaan lähinnä sitä, että kenttä on nyt oikein mainiossa käyttökunnossa, kun satoi sopivan kerroksen lunta päälle. Nyt ollaankin sitten päästy Mossen kanssa taas liikutushommiin. Tosiasiassa olen hieman ihmeissäni, miten Mossen kunto on pysynytkään noin hyvänä. Eilispäivänä otin ihan tarkoituksella vähän pidempää laukkatreeniä. Ensin laukkailimme kevyesti ja muutamia ympyröitä ja taivutuksia, mutta pääasiassa halusin tehdä pientä kunnonkohotustreeniä. Piakkoin lämmittelun jälkeen ohjasinkin Mossen uralle kenttää ympäri laukkaamaan. Välillä annoin Mosselle ihan pitkät ohjat, jotta sai venyttää itseään kunnolla, välillä taas kokosin ohjat ylös ja vaihdoin suuntaa. Mosse jaksoi tehdä tunnilla hommat loppuun asti hyvin ja se liikkuikin vielä mukavasti, varsinkin ravi-laukka siirtymisissä. :)

Toissa päivänä taisinkin sitten juoksuttaa Mossen liinassa. Aluksi taluttelin Mossea kenttää ympäri alkukäynneiksi ja vasta sen jälkeen laitoin Mosselle kumiohjat kuolainrenkaista sivuille kiinni juoksutusvyöhön. Mosse toimi uskomattoman hyvin, se kuunteli kaikki ohjeet, mitä askellajia halusin. Se teki siirtymiset kuin vettä vaan ja kaiken kukkuraksi se liikkui mukavan oloisesti. Oli Mossekin melko tyytyväinen liikutuksen jälkeen, kun mentiin takaisin talliin ja lopuksi karsinaan heiniä rouskuttamaan. :)

Ja loppuun ajattelin laittaa muutamat kuvat, mitkä otettiin syksyllä, kun aamuinen sumu peitti kaiken alleen...

225: Köpöttelykausi jatkukoon!

Tästä alkutalvesta on nyt kyllä jo tullut yksi ennätys ärsyttävien ja vaihtelevien sääolosuhteiden puolesta. Tällä en tarkoita tietenkään mitään parinkymmenen asteen heittelyä päivästä toiseen. Lumet on siis pysyneet maassa alun alkaen ja talveltahan tuolla näyttää, kun ikkunasta ulos katsoo, mutta kenttä ja muutenkin tiet ovat se, mistä näkee kurjuuden. On liukasta ja jos ei ole liukasta, on alla kova jää, missä ei huvita hevosellakaan liikkua muuta kuin kävellen. "Auts, ei täällä pysty menemään lujempaa, sattuu muuten kavionpohjiin, ettäs tiedät!" Tänään ohjelmassa olikin siis kentällä menoa, ihan hissukseen ja rauhassa. Alkutunnista yritin kokeilla ravilla mennä ja kyllähän se muutamia kierroksia ja ympyröitä ehti mennä, ennen kuin kävi ilmi, minkä jo etukäteenkin ennustin, että käyntitunniksi meni. Mutta ei siinä mitään! Keskityimme sitten pysähdyksiin, pään myötäämiseen, peruutuksiin, pohkeenväistöihin, takaosakäännöksiin, eteen-alas taivutuksiin... :)

Viikko sitten olikin vielä hyvä sää, kun kentän pohja oli miltei täydellisessä kunnossa. Silloin ratsastinkin Mossea ensimmäistä kertaa muutamien vapaapäivien jälkeen, kun Mossella oli ensinnäkin ne pienet jumit ja sitten oli se hierontakin. Silloin Mosse liikkui kuin unelma, se toimi kaikissa askellajeissa herkästi ja liikkui oikein letkeän oloisena ja se oli aivan mielissään, kun pääsi kentälle pyöriskelemään. Joten on tässä aina muutamia kertoja joka viikolle väliin mahtunut, kun Mosse on saanut liikuntaa. Ja suurena pelastuksena vielä se, kun olemme lähes tulkoon jok'ikinen viikonloppu käyty niin pitkään maastoilemassa kuin olla ja voi. Siellähän sitä parasta liikuntaa saa, sekä hevonen että ihminenkin! Vaikka näyttääkin, että Mossella alkaa kaikki lihakset näyttäneen rupsahtaneen pikku hiljaa, on Mosse silti ollut edes vähällä viikottaisella liikutuksella ja käveleehän se lisäksi isossa tarhassaansakin paljon. Joten, peruskunto edelleen löytyy, kunhan vain nyt pian tulisi  se kunnon talvi ja mieluiten ilman paukkupakkasia, jotta päästään taas tosihommiin!

224: Iloisesti ravaava otus!

 "Laittakaahan heti viestiä, kun näette Mossen ravaavan..." Tuumasi kengittäjämme eilisen hierontakäsittelyn jälkeen. Tänään koulusta tultuani kotipihalle lähdin ensimmäisenä hakemaan Mossen päiväheiniä. Mosse kun on jo oppinut ruokinta-aikoihinsa, kuuli ja oikeastaan jo tiesikin, mitä tuleman pitää. Se korvat hörössä, päätään muutaman kerran ylös alas heitellen lähti ravaamaan kohti. Ravaamaan. Se ravasi oikein kevyen ja helpon näköisesti. Se ravasi aivan sen näköisesti, kuin mitään jumeja ei koskaan olisi ollutkaan! Minä niin iloisena kehuin ja hymyilin Mosselle, annoin sille heinät rouskutettavaksi taputuksen kera, jonka jälkeen menin sisälle kertomaan äidillekin uutiset. Saman tien sitten lähetimmekin kengittäjälle viestiä. :D

Vuodenaikaan ajankohtaisempi kuva, silti vanha. (Ei tuore otos.)

Aivan uskomattoman tehokasta tuo hieronta, ja hyödyllistä! Ilman sitä Mosse olisi todennäköisesti vieläkin jonkin sortin jumitustilassa. Ei voi olla kuin kiitollinen tälläisille ihanille ihmisille, jotka osaavat auttaa hevosta monen monituisessa tilanteessa. :) Vielä illemmalla käytin Mossea taluttaen tallin edustalla ravuuttamassa yhden pätkän. Ja sieltähän se perässä ravittaa kiputti oikein reippaana ja iloisena. Nyt voi hyvillä mielin pitää vielä yhden vapaapäivän sille ja jo viikonloppuna kokeilla selästä käsin, mitä Mosse tuumaa ajatuksesta.

Vielä tähän loppuun mainittakoon, että ennen karsinaan vientiä harjasin Mossen läpikotaisin, jouhineen päivineen. Harjauksen jälkeen suihkauttelin Mossen karvapeitteen ympäriinsä Show Shine:lla, joka paitsi antaa silkkisen sileän tunteen ja kiillon, auttaa karvapeitteen hyvinvointiin. Nyt tuli Mossesta taas vaihteeksi upean näköinen komistus, enkä malttanut ollenkaan lopettaa hivelemästä sen liukasta karvaa. :)

223: Hierontaa ja jumeja

Ihan ihka ensimmäiseksi nopea tilannekatsaus tapahtumista. Viikonloppuna lähdettiin lauantaina maastoilemaan Mossen kanssa. Oikeastaan lähdettiin aivan porukalla reippailemaan, iskä ja äiti lähti mukaan myös. Tällä kertaa päätimme lähteä katsomaan uudelleen tätä reittiä, kerta luntakaan ei vielä ollut satanut liikaa, emmekä uskoneet, että siellä olisi sen liukkaampaa ratsastella, varsinkin, kun Mossellakin on ollut hokit jalassa jo hyvän aikaa. Tämä oli siis vasta toinen kerta tuolla reitillä, mutta tuo paikka on kyllä ehdoton ykkönen! Siellä on niin paljon eri reittejä, joka suuntaan lähtee yksi tie, jonne ei kuitenkaan voi edes eksyä. Metsä on suurimmaksi osaksi kangasmetsää, siellä kasvaa mäntyjä ja maantasolla puolukoita. Maisematkin ovat ihania, suolampia, muutama korkea harju, reitin päässä leveä ja hieno joki...

Matkan varrella meidän eteemme ilmaantui varmaankin satapäinen porolauma. Mosse tavalliseen tapaansa oli rauhallinen, eikä pelännyt lainkaan näitä sarvipäitä, mutta tällä kertaa, kun porot olivat niin lähellä, niinkin lähellä kuin arviolta viidenkymmenen ja alle sadan metrin päässä ja niitä oli niin paljon, että Mosselle heräsi jokin intoudenpuuska. "Hei, minäkin olen täällä, kaverit!" Mosse oli juuri samaisenakin päivänä kauhean intopinkeänä, se pukitteli ja laukkasi heinien vientiaikaan tarhassaan. Mossen ryhti nousi, se selvästi valmistautui johonkin. "Freedom, here I come!" Se kohosi takajaloilleen, ei kuitenkaan vielä kovin ylös. Sitten se laskeutui takaisin maankamaralle, otti muutaman nopean askeleen eteen päin ja ponnahti uudelleen pystyasentoon, tällä kertaa se kostautui. Siinä vaiheessa minun otteeni kimposi ohjista, kun Mossen tasapaino ei pitänyt, se kaatui taaksepäin.

Edellisen omistajan ottama kuva. Samanlainen rodeopallohan Mosse aina on ollut. :D

Luojan kiitos, en ollut viellä noussut satulaan, vaan talutin Mossea maastakäsin. Mutta sai siinäkin sydän kylmänä katsoa, kun hevonen liusui loivaa, hivenen liukasta alamäkeä alas pari metriä. Sinne se jäi sitten istumaan, kunnes nousi kaikille neljälle jalalleen  seisomaan. Rauhassa, mutta kiireellisesti tempaisin ohjat heti takaisin käteeni, jottei se pääsisi vahingossakaan karkuun. Tämän jälkeen Mosse oli hivenen jännittynyt, kunnes päästiin metsästä pois varsinaiselle maastotielle. Mosse näytti kävelevän hyvin, joten nousin satulaan, jotta ratsastaisimme edes hivenen matkaa. Rauhoittumisen jälkeen Mossesta tuli oikea vauveli, enää se ei törttöilyt, ei sitten tippaakaan. Taisi Mosseakin säikäyttää tapahtunut. Kotimatkalle mentäessä talutin Mossen ihan kotiin asti. Tietysti osasimme äidin kanssa odottaa, etteihän Mosse mitenkään vaurioitta voinut selvitä tapahtuneesta. Illalla ennen karsinaan vientiä tunnustelimme Mossen takapään lihakset. Ja siinäpä juuri, kummassakin perslihaksessa oli ongelman ydin.

Tänään kävi meidän kengittäjämme/nykyinen Mossen hierojamme tutkimassa tilanteen ja samalla hän tuli tekemään O.T.E hieronnan 3:nnen osion. Kävi ilmi, että Mossen takapään lihakset aivan hännän molemmin puolin oli mennyt jumiin ja myös sitä kautta selkää pitkin. Juuri, kun oltiin saatu O.T.E hieronnalla kaikki muut jumit pois hevosesta, kävi näin ja tuli uusia jumeja. :D Mutta onneksi näin, sillä jos olisi jotain pahempaakin tullut, kuin pelkkiä jumeja, olisi se ollut hirvittävää. Tänä iltana Mosse sai siis lihaskäsittelyn, nyt se on pari päivää levossa taas ja sitten viikonloppuna tutkaillaan tilannetta, jokos jumit olisivat auenneet ja hevonen suostuisi taas ravaamaan. Kävellä se kyllä osaa ja reippaasti, muttei sitten muuta. Enkä ihmettele, mikäli Mosselle tuli mustelmatkin kyseisiin paikkoihin, (oli sen verran kova tärsky se istumaan meneminen) jotka varmasti ovatkin niin kipeät, ettei huvita liikkua. Mutta onneksi meillä on aikaa tässä odotella, tuskin tästä sen kummoisempaa sairaslomaa tulisi muutenkaan. :)