torstai 9. heinäkuuta 2015

264: Moskun kanssa metsätiellä


Ainahan me ollaan lenkkeilty Mosku-ponin kanssa, mutta harvemmin meillä on ketään mukana, joka ottaisi samalla kuvia kameralla. Tällä kertaa pari kaveriani innostui lähtemään mukaan metsätielle ja kyllähän sieltä tuli muutama hyvä otos ikuistettua. Mosku piti kovasti mustikanvarpujen syömisestä, niitä kun oli metsänpohja pullollaan. Kovasti sillä oli ruoka mielessä vähän väliä, mutta välillä kun hölkättiin kevyesti ylämäkeen niin saatiin ihan kiva lenkki tehtyä! Ja myös Mosku nauttii siitä, kun pääsee pois kotipihasta uusia maisemia katselemaan ja tutkailemaan metsän hajuja. Tämä postaus kallistuu kuvapostauksen puoleen, mutta tarkempia kuulumisia tulee taas myöhemmin!





Mosku ei suostunut yhteistöhön rakennekuvassa poseeraukseen...



torstai 18. kesäkuuta 2015

263: Juhannuksen alla

Kesäloma lähti hyvin käyntiin, tähän mennessä päiviini ei kuitenkaan sen kummempaa ohjelmaa ole kuulunut. Elämä jatkuu samoilla arkirutiineilla hevosten ympärillä lomillakin sekä myös aamuherätys säilyy klo 07:00 tienoilla. Kuitenkin on ihan eri fiilis, kun ei ole kiire mihinkään. Aamulla saat heräillä rauhassa ja käydä nakkaamassa hevoset pihalle, jonka jälkeen miettiä tulevan päivän suunnitelmia kahvikupposen ääressä. Ensimmäinen projekti talven jäljiltä oli pestä kaikki talvikaudella käytetyt loimet sekä Moskulta että Mosselta. Ja niitä loimia oli melkoinen kasa! Useamman päivän sai niitä harjailla ja käännellä pesukoneessa tai käsin pyöräyttää loimen koosta riippuen, mutta nytpähän on sekin homma tehty ja loimet on laitettuna takaisin loimitelineeseen säilöön.

Yksi iso, pieni pettymys on jälleen kerran Suomen sää. Ei tosin ole mikään yllätys, että vettä sataa ja on kylmä päivästä toiseen, mutta toki sitä kesältä odottaa niitä lämpimiä, aurinkoisia kelejä. Onhan se kesä. Vielä ei ole pahemmin hyttysia näkynyt, mutta auta armias kun se pilvi pölähtää ja niiden kanssa tulee hulluksi... Heinä ei kasva pelloilla nimeksikään ja vasta tällä viikolla ruohon mitta on sen verran, että uskaltaa pian ajatella päästävänsä hevoset laiduntamaan, kunhan saadaan kesälaidun valmiiksi tehtyä. Tänä kesänä vuokraamme taas naapurien peltoa, sillä oma peltomme kynnettiin ja kylvettiin naapurien traktoreiden avulla. Tarkoituksena olisi, että sieltä nyt kasvaisi kunnon, hevoslaitumen niittynurmiseos, joka säilyisi hyvänä useamman vuoden ajan.


Eilen ratsastin Mossen kentällä ja pitkästä aikaa olikin kaunis keli ja saimme nauttia ilta-auringosta. Mosse myös toimi mielestäni hyvin ja reagoi apuihin ja saimme kyllä kumpikin pienen hien pintaan. Kyllä se työnteko taas alkaa varmaan luonnistumaan pikku hiljaa! Yksi päivä otin Mossesta mukamas kuvan, missä herra näyttäisi suloiselta ja hienolta, vaan kuvassahan pääsi oikeuksiinsa Mossen ihana maha! Pullero puoliverinen, miten tässä näin pääsi käymään... Taitaa se ponikin olla aika pontevana, mutta kun nyt kesällä niiden energiankulutus ei ole niin suurta, niin täytyy vähentää heinän määrää aavistuksen ja liikunta kaveriksi päiväohjelmaan.

Mossen Beach Body 2015 nyt myös julkiseen tietoon, heh!
Ponin kanssa ollaan käyty lenkillä joko taluttaen tai ohjasajaen metsäteillä, välillä ollaan vaan puuhailtu kotikentällä juoksuttaen tai isolla, sinisellä jumppapallolla pelaillen. Moskulla kyllä riittää intoa ja energiaa kaikenlaiseen touhuamiseen, mikä on iso plussa! Varmasti orina olemisella on osuutta asiaan, ettei ainakaan vielä ruoka ole ainoa asia, mikä kiinnostaisi. Pieni piraijahan se välillä on, kevyesti saattaa näppäistä. Kuitenkin se aina uskoo, ettei niin saa tehdä ja sitten on kiltisti, mutta joka päivä se vielä yrittää testata rajojaan "silleen sievästi ehkä-meiningillä". Kaiken kaikkiaan Mosku on kuitenkin melko helppohoitoinen kaveri, eikä sen kanssa ongelmia ole.


Toivotaan, että keli tästä paranisi piakkoin! Kyllä se sateinen keli vaikuttaa omaan työtahtiin ja jaksamiseen ihan eri tavalla. Tulee jotenkin saamaton olo, kun katsoo epätoivoisena ikkunasta ulos miettien, mitä tuossa säässä pystyy edes tekemään...

 Viettäkäämme kaikki nyt kuitenkin iloinen Juhannus, säästä riippumatta!

lauantai 9. toukokuuta 2015

262: Kevät saapui viimein!

Vielä vähän aikaa sitten täällä oli edelleen kunnon talvi. Sitten ilmat lämpeni hieman, jonka johdosta taasen satoi useampi sentti uutta lunta. Samaan aikaan lueskelin netin hevoskeskusteluista, kuinka ensimmäiset hyttyset ovat jo heräilleet ja kuinka hevoset päästettiin laitumelle nurmea nyhtämään eteläisemmässä Suomessa. Hämmästyksestä vilkaisin ikkunasta ulos, luntahan siellä sateli. Pitkään sitä saa aina täällä pohjoisessa odottaa ja kittuuttaa, milloin se kevät saapuu. Mutta viimein tuntuu siltä, että nyt toukokuussa se kirii itsensä kiinni. Nyt myös me saamme nauttia aurinkoisista illan pikkutunneista sekä loistokkaista lintujen kakofonisista lauluäänistöistä.


Tänään kävimme Mossen kanssa illan päätteeksi kävelylenkillä tiellä. Talven aikana taukoa taas kertyikin muualla, kuin kotipihalla ratsastelusta. Ja Mossen arvaten aluksihan se yritti hämmästellä omiaan ja löytää syitä pienille hörhöilykohtauksille, oli syynä sitten oma hevosen into taikka ojanvieressä solisevat lumien sulamisvedet. Onneksi tiellä ei ollut liikennettä näin ilta-aikaan, niin sain vähän pelivaraa Mossen kanssa sitä maastakäsittelemällä. Pyrin rauhallisuuteen, me ei saatu kiirehtiä enkä näin ollen päästänyt hevosta hetkeksikään liian edelle. Aikansa palloteltiin edes takaisin, mutta lopulta Mosse uskalsi rentoutua täysin seurassani.

On ihanaa huomata, miten omat hevosten käsittelytaidot on kehittynyt tähän pisteeseen, että sain muutettua hevosen mielialan siihen suuntaan, mihin halusin. Sillä onhan niin, että kaikki lähtee ihmisen sisimmästä. Lopulta Mosse pysähtyi ja oli kuuliaisena, se ei kiirehtinyt ja saimme nauttia hiljaisesta auringonlaskusta. Hevosesta tuli hetkessä tyytyväinen, kun se luotti minun tekemiseeni. Ja mikä parasta, ulkopuolisen, vähänkään hevosasioista tietämättömän henkilön silmin katsottuna tekemiäni asioita olisi tuskin huomannutkaan. Hevoset lukevat niin tarkasti pienimmätkin eleet, niitä ei tarvitse ylikorostaa. Ne kyllä ymmärtää, kun asian saa kerrottua oikealla tavalla, kielellä, minkä ne osaavat.

Joten kannustan teitä kaikkia opiskelemaan yhä ahkerammin hevostenkäsittelyjen jaloa taitoa! On väärin ymmärtää, että ihminen olisi valmis paketti milloinkaan vaiheessa elämää. Minultakin tulee varmasti löytymään yhä huonompia sekä parempia päiviä. Aina ei voi mennä nappiin. Vaikka minullakin on jo kohta 7 vuotta mittarissa, kuinka kauan olen hevosten kanssa ollut tekemisissä ahkeraan tahtiin, vasta nyt todella olen alkanut oivaltamaan hevosten ajatusmaailmaa. Tai ainakin päässyt pintaraapaisun kohdalle lukemisen kautta.  Monty Robertsin Hevoskuiskaajan käsikirja löytyy tälläkin hetkellä yöpöydältäni. Korostan, ettei kirja tarjoa ratkaisua, mutta ehkä avaimet sen löytämiseen. Minulle riitti jo pelkästään ensimmäisillä sivuilla kirjoitettu runo:

Hevosta koulitaan alistamalla.
Kaapin paikka osoittamalla.
Sitomalla, riuhtomalla, väkivalloin pakottamalla.
Se itsensä jos satuttaa.
Itseään siitä syyttää vain saa.

Onko se ilkiö vai pelkääkö vain.
Siitä ei tarvitse välittää lain.
Raipalla hevonen saadaan kuriin.
Vältetään joutumasta onnettomuuksiin.

Totuus on kaukana väitteestä tästä.
Perinteen kielivät uskosta väärästä.
Hevoskuiskaaja tuntee hevosen kieltä.
Väkivallalla luodaan vain pahaa mieltä.

Ohjatkaa hevoset oikeille teille.
Tehkää niistä kumppanit kaikille meille.
Kunnon kohtelulla luottamus voitetaan.
Hellät kädet ystävyydellä palkitaan.

Koulutusta ei tarvitse ihmisen voittaa.
Oppia jos haluat ja pitää hauskaa.
Kohtele hevostas hymyssä suin.
Ole sen ystävä arvostetuin.

Ihmisen arvoa ei voimilla mitata.
Hellyyttä vaali ja lempeyttä arvosta.
Hevonen kun ihmiselle kumppaniksi alkaa.
Henkinen vahvuus silloin kasvaa saa.

                                                                              Monty Roberts, 2002

Ei ole olemassa vain yhtä oikeaa tapaa jota noudattaa eikä vain yhtä tiettyä henkilöä, jonka ajatusmaailman mukaisesti olisi elettävä. Minulta löytyy useampia kirjoja, niin ulkomaisia kuin suomalaisiakin teoksia aihelaidasta toiseen. Niistä kaikista olen löytänyt hyödyllistä tietoa jota kaikkea yhdistelemällä voin oppia. Tavat voi myös oppia toiselta henkilöltä suoraan, mutta itse kotona yksin päivästä toiseen ährätessä ei ympäriltäni löydy muita ihmisiä, joten lukeminen on hyvä vaihtoehto. Ja jottei homma menisi liian filosofiseksi, ei myöskään tule ajatella liian monimutkaisesti. Jatketaan kaikki hevosteluamme samaan vanhaan malliin, muistaen kuitenkin aina sydämessämme se hyväntahtoisuuden ele, jota hevosetkin arvostavat. Iloista kevättä kaikille!


lauantai 14. maaliskuuta 2015

261: Kevätriemua

Nyt eletään kevään parasta aikaa! Aurinko paistaa ja senkin edestä on tullut ulkoiltua reippaasti. Hevosetkin ovat pirteitä tarhassa, ne saavat ihan olan takaa kauheita juoksuspurttikohtauksia. Siinä ne sitten aikansa juoksevat kilpasilla, kumpi oikein onkaan nopein. Onneksi on iso tarha, minkä ympäri ne pääsevät laukkaamaan. Ja voi että, saa ihan ihmetellä, miten lujaa ne juokseekaan ja jostain kumman syystä Mosku-poni on aina se, joka juoksee etummaisena! Se kiitää kuin raketti hännän alla pienet jalat ilmaa viuhoen ja Mosse seuraa jättimäisillä tuhannen metrin laukka-askelilla perässä. Onneksi ne osaa myös nauttia kevään ensimmäisistä lämmönsäteistä ja torkkuvat päiväsaikaan vieri vieressä alahuulet lörpöttäen. <3


Tällä kertaa sain jopa kuvattua pienen pätkän Mossesta, se kun oli niin iloinen saavuttuamme Moskun kanssa takaisin kotipihaan lenkin jälkeen. Se tervehti Moskua hirnuen, ei kai se vain luullut, että me oltaisiin jätetty se kokonaan?!

Nyt kun päivät on taas alkanut valaistumaan kaamosajan jälkeen, ehtii hevosillakin puuhata arkipäivinä paremmin muutakin, kuin mennä kentälle ja laittaa valot päälle. Toissapäivänä lähdinkin koulun jälkeen lenkille Moskun kanssa tietä pitkin kävelemään. Poikkesimme  myös metsätiellä, mutta sitä ei oltu aurattu ihan vasta, joten saimme kumpikin samalla myös pienen hankitreenin. Mosku on kyllä mukava lenkkikaveri, pieni ja helppo. Varmasti poni itsekin nauttii, kun pääsee katselemaan maisemia sekä pysyy omakin kunto hyvänä, kun lähtee kunnon lenkille, varsinkin kun hölkkäät ponin vieressä kun ravataan!

Ei ole hetkeä, milloin ei joutaisi ottamaan kaverikuvaa ponin kanssa! 

Nappisilmä. <3
Kevään myötä postilaatikkoon oli tipahtanut myös uusi SRL:n jäsenkortti. Havahduin ensimmäistä kertaa moneen vuoteen, kun kortin takana luki meriittinä omasta osaamisestani vain: "Perusmerkki". Sillä hetkellä mieleni syövereihin iskostui ajatus, että nyt on pakko haastaa itsensä ja suorittaa loputkin merkeistä! C-merkin kouluohjelman ehdin suorittaa Aatun kanssa vuonna 2011, mutta kaikki muu sitten puuttuukin. B- ja A-merkin kouluohjelmat näyttivät todella kivoilta, mitä jo näin etukäteen ehdin tutkailla. Jos vain ensi kesänä löytyisi kisapaikka näille ja pääsisi suorittamaan ainakin ne kouluosuudet, niillähän ei vielä merkkiä heru, mutta esteradat pitäisikin suorittaa sitten jossakin muualla, todennäköisesti lainaamalla jotakuta toista hevosta. Mutta pitää nyt katsoa ja haaveilla.

Kiitoksena jäsenyydestä mukana tuli myös -20% alennuskuponki Horzen-verkkokauppaan. Enhän voinut vastustaa kiusausta, menin heti katsomaan, josko sieltä löytyisi viimein se tummansininen satulahuopa Mosselle, joka on puuttunut kaiken tämän ajan. Tarpeellista välineurheilua, itsensä hemmoittelua vaiko turhaa hömppää, jokainen päättäköön itse... No, sittenhän kävi niin, että sopivan satulahuovan kaverksi löytyi samaan sävyyn uusi riimu, ratsastushousut, -sukat sekä lippis. Lisäksi sain -10% alennuksen, kun tein oman Horze-tilin. Kiusausta EI voinut vastustaa, kun sain näin hyvän setin vain noin 90 eurolla. Nyt odottelenkin innolla pakettia saapuvan postiin, ja ainiin, siinäkin oli tarjous ja toimitus oli täysin ilmainen! :D

Muuten kyllä säästän nyt rahaa, seuraava iso hankinta on nimittäin edessä. Onneksi minulla on jo parisataa euroa säästössä ja saan koulumatkatukea kuukausittain, kyllä siitäkin on apua, jos ostamme äidin kanssa yhdessä ponille kärryn ja valjaat ensi kesäksi.

Tämmöinen combo sieltä olisi tulossa... Mitä mieltä te muut olette? Itse ihastuin täysin! Siitä onkin oikeastaan pitkä
aika, milloin olisin samanlailla mitään välineitä hommanutkaan.
Seuraavaa postausta taas odotellessa!

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

260: Helmikuu ja uudistuksia!

Viimeinkin sain tehtyä myös Moskulle ihan ikioman esittelysivun! Vähän myöhässähän tämä tuli, kun poni muutti meille jo kesäkuussa asumaan, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kannattaa käydä tsekkaamassa, jokainen löytää varmaan itsekin uuden palkin bannerin alapuolelta. :)


Ja sitten kuulumisiin. Nyt on jo helmikuu ja täytyy myöntää, että nyt on talven parhaimmat viikot alkaneet. Vaikka tämä pohjolan talvi tarjoaakin vielä varmasti komeita pakkaspäiviä, jolloin täytyy hytistä peiton alla kylmästä ja pukeutua tuhannen kerroksen vaatekasan alle talliin lähtiessä, on auringon paiste silti tervetullut. Samalla päiväkin on pidentynyt ja valosta ollaan taas saatu nautittua. Kummasti se aurinkokin vaikuttaa omaan jaksamiseen, tuntuu että nyt kroppa puhkuu uutta intoa. Niin mahtaa myös tuntua hevosista.  Mutta vielä on liian aikaista hihkuttaa kevättalvea, korkeintaan ensi kuussa sitten... Mutta edetään päivä kerrallaan tarpoessa läpi lumihankien, jonne uppoaa puoli kroppaansa myöten. Hyvästi hankitreenien mahdollisuus, Moskuhan uppoaa sinne täysin pienenä shetlanninponina. :D

Muuten liikutussäät ovat olleet aika otolliset ja vuoropäivinä olenkin päässyt ratsastamaan Mossea että liikuttamaan ponia. Tänään oli niin hyvä ilma, että lähdettiin äidin ja isän kanssa lenkille naapurin pihassa käymään mutkin, pikku-Mosku tietenkin taluttaen mukana. Mosku nautti selvästi kun pääsi tien viereen köpöttelemään ja siltä löytyi rutkasti menohaluja! Se halusi ravata melko pitkiäkin pätkiä, joten siinä sitten oltiin ponin kanssa hölkkälenkillä, Paluumatkalla poikkesin metsätiellekin pienen matkan ja juostiin siellä niin lujaa kuin lähti. Mosku sai siten myös laukata kuin tuulisviiri, no, sen pienen pätkän, minkä jaksoin rinnalla juosta. Kyllä käy hyvästä kuntoilusta ponin kanssa lenkkeily. :)

Mosse on ollut myös tosi mukava ratsastettava. Meillä oli tässä pari viikkoa sitten valmennuksetkin, joissa Mossella tuli pitkästä aikaa kunnon hiki. Valmennukset olivat oikein onnistuneet, sillä vielä eilenkin sain ratsastettua Mossea ihan erilailla, kuin vielä kuukausi sitten, kun jouduttiin olemaan ratsastelematta huonojen kelien takia. Ehkä se kunto alkaa sieltä taas pikku hiljaa nousemaan. Eilen sain jonkun ahaa-elämyksen, kun Mosse kulki joka askellajissa pitkästä aikaa kevyellä kuolaintuntumalla niska korkeimpana kohtana. Ehkä etupainoisen hevosen syynä on ollut oma käsi, huomaamattani annoin hevoselle aina ohjaa, kun piti lisätä vauhtia. Kun tähän asiaan puututtiin viime valmennuksissa, sain korjattua oman virheeni ja kappas, hevonen toimii taas paremmin! Tästä se taas lähtee.

Viime lauantaina täällä Kuusamossa järjestettiin myös estekisat Ruska Laukan -tallilla, jonne menin hyvän ystäväni Natan kanssa auttelemaan. Nata on aloittanut nyt taas aktiivisemmin heppailemaan, kun sai äidiltään  joululahjaksi 10 krt ratsastuskortin kyseiselle tallille. Enää ei ole Nataltakaan paluuta hevosten orjuuttavasta maailmasta, muhahah. Seuraavat kymmenen vuotta menee hujauksessa hevosen kakkatarhoja siivoillessa. ;) Siellä kuitenkin auttelimme toista tyttöä kahden kisaratsunsa kanssa, Nata alunperin ilmoittautuikin kisa-avustajaksi hänelle. Harjasimme ja laitoimme hevoset kuntoon kaverina ja ehkä suurin apu meistä oli, kun talutimme hevosia alkuverkaksi sekä aina välissä kun Nea tuli vaihtamaan ratsua ja ihan lopuksi vielä loppukäynnit.


Suomenhevonen Frans edusti komeana, kun päätimme Natan kanssa väkertää tuommoisen kampauksen. On se jännä, kun omalla hevosella on niin ruippana harja, ettei tuommoisia ole aikaisemmin päässyt tekemään. Tuntui kivalta hipelöidä paksua hulmuharjaa. :)

Tämmöistä siis kuuluu meille näin helmikuun puolessa välissä. Palaillaan taas! Terveiset Mosselta ja Moskulta, niiltä kahdelta karvaturvalta jotka mutustavat päivät heinäverkolla.

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

259: Mehtäteitä kerrakseen

Kuvia ei tähän postaukseen nyt ole, mutta kyllä tämän tekstin lukaisee tämän kerran ilmankin!

Niinkin hyvä tuuri tähän aikaan vuodesta on käynyt, että yksi sama lähitienoon metsätie on aurattu auki. Eräs sama tuttu tie, mitä kaikki kesäpäivät on aina tullut talsittua. Joten tottahan toki tuli laitettua kaikki kamppeet niskaan ja lähdettyä matkaan! Eilen lähdin käymään siellä pikku-Moskun kanssa taluttaen semmoisen noin 40 minuutin mittaisen lenkin. Se on niin mukava lenkkikaveri, sen kanssa pystyy jopa ottamaan hyviä ravihölkkäpätkiä ja tielläkin varmasti kaikilla ohikulkijoilla hymyilyttää, eipä sitä oikeen tiedä, pitäisikö se ajatella koirana vai ponina. Yhden asian kuitenkin huomasin sitä hoitaessani, sen pää on kasvanut! Meinaa jäädä sen omat ponisuitset kohta pieneksi korvan ja otsapannan kohdalta.Vielä ne mahtuu eikä purista eikä ahdista, mutta taitaa sitä pitää alkaa ajatella uusienkin hankkimista.

Mossen kanssa lähdettiin sitten tänään samalle reitille ja aikaa meni hieman enemmän, vähän päälle yksi tunti. Alkuperäisenä ajatuksena  mulla oli, että olisin päässyt kunnon ravi- ja laukkapätkät sillä vetämään hyväkuntoisella talvitiellä, mutta suunnitelmat muuttui hieman. Tottahan toki olen aina tiennyt, ettei Mosse ole mitä yksinkertaisin otus silloin, kun lähdetään tekemään asiaa, mistä on ollut pitkä tauko. Sitten syksynhän sitä ei olla maastoon päästy, ja näin tauon jälkeen Mosse oli niin innoissaan. :D Se ei ollut oikeastaan hankala eikä vastustellut eikä vikuroinut, mutta innoissaan viskeli päätään ja loikki kuin pupu pari askelta kerrassaan. Välillä piti hirnua kuin tohelo siellä metsän keskellä ja pysähtyä kuuntelemaan kuuluuko vastausta.

Eikä asiaa auttanut ollenkaan että vaikka ilma oli mitä mainioin, oli sää kuitenkin hyvin tuulinen. Ja jo itsessään tuulisviiripäällä oleva hevonen jäi kuuntelemaan ja puhisemaan milloin mitäkin tuulessa heiluvaa. Matka eteni sitten suurimmaksi osaksi taluttaen, Mosse on iso hevonen ja se osaa olla leikkisä. Oman kokemuksen kautta osaankin jo arvioida, mitä tehdä missäkin tilanteessa. Taluttaen se pysyi kontrollissa ja kummallakin oli mukavaa. Lopulta se Mosse jo rauhoittuikin jonkin aikaa, niin hyppäsin satulaan ja paluumatkalla otettiin käyntiä ja ravipätkiä. Kaiken kaikkiaan iloinen ulkoilureissu ja nyt pitäisi vaan käydä pari kertaa putkeen Mossen kanssa siellä maastoilemassa. Se ei montaa kertaa toistoja tarvi, kun se jo muistaa ja ymmärtää mikä on homman nimi ja asiat sujuu kuin entiseen malliin. :)

Pitäähän se varmaan hyödyntää tämä tilaisuus tien kunnon suhteen ja lähteä käymään vielä siellä, kun lomaakin on pari päivää jäljellä.