112: Hyrr, ompas kylmää...

Pakkasta -16 astetta! Hyi, aivan liian kylmää jo nyt... Talvi on kiva, paitsi täällä meillä se on liian pitkä ja näinä aikaisempina talvina varsinkin. Onneksi tästä talvesta on ennustettu lämpimämpää ja lauhempaa. Parempi niin, sillä kun minulla oli nenä ja leuka, sekä pikkurillit jo tänään jäässä ratsastaessa, niin entäs sitten -40 asteen pakkasissa, ja vaikke tänään ollut kuin -12 astetta ratsastaessa?! :D Eihän tuollaisilla pakkaslukemilla onneksi ulkona tarvitsekaan puuhailla, mutta on se silti kylmää ja väkisinkin joutuu aina vähän aikaa kerrallaan olemaan ulkona. Olisin ikionnellinen jos talvi olisi koko talven ajan lauha, vain -3 asteista ja maximissaan kovimpina pakkaspäivinä sen -10-15 astetta. Talvi on kovien pakkasten kannalta myös hevosille ikävää, sitten kun on liian kylmää. Saattaa mennä montakin päivää, että hevonen joutuu seisomaan tallissa ja pääsee ulos jaloittelemaan vain karsinansiivouksen ajaksi... En todellakaan toivo innolla mitään muuta kuin kesää!

Kysymyspostauksesta sen verran, että teen sen viimeistään ensi viikonloppuna. Ja olen päättänyt toteuttaa kysymyspostauksen siten, että osa kysymyksista tulee videolle, loput tulevat mustana tekstinä valkoiselle. Vielä en ole päättänyt, että mitkä kysymykset tulevat milläkin lailla. Muistutan vielä, että vieläkin on mahdollisuus kysyä mitä haluatte! 

111: Kuolaintuntumalla

Olen iloinen! Lunta oli satanut sen verran että kenttä ei ollut oikeastaan enää liukas. Lumihan on oikeastaan nihkeää ja pitävää, kunhan se ei ole liian märkää ja sitä on sopivasti. Ja nyt sitä oli, joten kenttäkin oli kunnossa! Joka tapauksessahan olisin  ratsastanut Mossen tänäänkin, sitten ihan käyntityöskentelyllä jos ei muulla, mutta olipas kiva yllätys huomata hevosta hakiessani että tänään saattaa pystyä tekemään jo muutakin kuin käyntiä. Olihan kentän pohja alta kuitenkin vielä jäinen, eli kulmissa oli vähän liukasta ja laukatessa ei kärsinyt tekemään mitään tiukkoja käännöksiä tai pikkuvoltteja vaan hallittuja kaarteita. Kyllä, pystyimme tänään myös laukkaamaan!

Aluksi tein Mossen kanssa maastakäsinharjoituksia ennen satulaan nousua. Taluttelin Mossea kentällä ja tein pysähdyksiä sekä peruutuksia. Pyysin Mossea väistämään sivulle päin, eikä minun tarvinnut kuin astua Mossen toisen kyljen puolelle, nostaa kättä, napsutella sormia, maiskauttaa, niin poika kääntyi oikein mainiosti ja lopetti kääntymisen juuri sopivaan kohtaan sen jälkeen kuin minäkin pysähdyin paikoilleni. Pyysin Mossea myös ravaamaan pikku pätkiä ja siitä suoraan pysähdykseen. Pysähdyksen merkkinä minä itse pysähdyn radikaalisesti ja nostan käteni pystyyn, ja sadasosasekunnissa Mossekin nosti päätään, ettei törmäisi minuun ja pysähtyi hyvin äkisti. Eli siis, Mosse on oikein kuuliainen poika maastakäsinkin, ainakin kentällä työskenneltäessä. 

Hah, löyty tälläinen kiva kuva jossa on tapahtumassa ilmeisesti hevosen kiinniotto? :D

Vielä ennen satulaannousua kun laitoin ohjat kaulalle ja otin ohjista vähän ylempää kiinni ja pyysin pienin liikkein suun oikeasta suupielestä ja ohjasta taivuttamaan hevosen päätä oikealle. Saman tein vasemmalle puolelle. Mosse taivutti päätänsä aluksi oikealle tosi hyvin, mutta vasemmalle se ei jostain kumman syystä taivuttanutkaan päätänsä heti. Jouduin vähän avittamaan Mossea, ennen kuin se hoksasi mitä pyysin. Sen jälkeen Mosse teki tämän kummallekin puolelle oikein kivasti. Sitten nousin satulaan ja tein saman harjoitteen selästä käsin. Ja selästä käsinhän tämä onnistui vielä paremmin. :D Alkuverkassa taivuttelin samaan tapaan Mossea puolelta toiselle samalla kun mietin, että mitä tänään keksisin Mossen kanssa. Alkuperäisenä ajatuksena olivat pohkeenväistöt, mutta suunnitelmat muuttuivat.

Huomasin nimittäin, että pysähdyksissä ja pidätteiden jälkeen Mosse jäi ikävän tuntuisesti painavalle kädelle/kuolaimelle. Tämä johtui varmasti siitä, että taukoa on ollut... Siinä samalla ajattelinkin sitten paneutua tähän "ongelmaiseen". Ihan turhaan minun olisi ollut alkaa pohkeenväistöjä vetämään, kun Mosse ei ollut suustansa hyvänä. Aloin harjoittelemaan tätä asiaa siten, että tein uralla neljään kohtaan, joka sivun keskelle pysähdyksen käynnissä. Pysähdyksessähän Mosse painoi päätänsä kuolaimelle, mikä oli raskasta kädelle. Mutta minäpä seisoin niin kauan paikoillaan, sama kuolaintuntuma ja käden asento paikallaan eikä mitään muuta. Hetken päästä Mosse nosti päätänsä kevyesti, ja paine katosi kokonaan. Silloin kehuin Mossea heti, ja vasta sen jälkeen pyysin Mossen liikkeelle. Mosse toimi juuri halutulla tavalla, ja olin tyytyväinen omasta kekseliäisyydestäni. Mosse toimi juuri halutulla tavalla, ja muutamien toistojen jälkeen Mosse muuttui paremmaksi ja paremmaksi suustansa. Pian painetta kädelle ei ollut enää ollenkaan, ei edes pysähdyksissä! Mossen suu alkoi ihan selvästi toimimaan paremmin, kun vain minä opin ratsastamaan sitä. Sen suukin oikein vaahtosi valkoista, kuohkeaa kuolaa. :D Tästä on hyvä jatkaa!

Samaan aikaan kun paine katosi, hevonen herkistyi pohkeelle ihan uskomattoman paljon! Siis nytkö minä opin ohjastamaan hevostani oikeista naruista?! Mosse tuntui jopa niin eri hevoselta, se toimi niin kevyenä edestä ja samaan aikaan pohkeesta. Joten, voitte kuvitella miten hyvä mieli minulla oli, kun koko lopputuntikin sujui mallikkaasti. Tein mm. muutamat pätkät avotaivutusta käynnissä ja ympyrällä työskentelyä. Laukatakin pystyin, mutta laukassa en voinut sen kummempia tehdä kuin muutamia ympyröitä ja uralla menemistä, sillä rajansa kaikella, oli kenttäkin laukassa vähän liukkaanlainen. Loppuverkassa päätin sitten tehdä ensin muutamat pohkeenväistöt lävistäjällä, ja nekin onnistuivat ravissa hyvin. Ravautin Mossen hyvin löysällä ohjalla, mutta kaarevalla kaulalla ja Mossella oli koko ajan reipas, hyvä tempo. Ravien jälkeen loppukäynnit, ja sen jälkeen hyvin tyytyväisinä talliin.

110: Köpöttelyvideo

Tänään pääsin siis pitkästä aikaa Mossen satulaan istumaan! Voi, mikä ihana tunne olikaan nousta "yläilmoihin" ja istahtaa tuttuun ja mukavaan penkkiin alas. Ja Mossekin taisi olla ihan iloinen, kun se pääsi työntekoon. Vaikkei tämän päiväinen kyllä mitään työntekoa ollut edes! Tallissa hoidettaessa Mosse seisoi nätisti ja nautti harjailuista, mutta silloin kun lähdin hakemaan Mossea laitumelta, jumitti se sinen hetkeksi kuin mikäkin aasi. "Minähän en täältä ole tulossa", se varmaankin olisi sanonut jos vain suinkin pystyisi. Mosse ei tainnut tajuta, että miten me näin yhtäkkiä oltiin lähdössä keskellä kirkasta päivää talliin kun taukoa ratsasteluista on nyt ollut pidemmän aikaa, ja varsinkin kun arkena on jo pimeää kun tulen koulusta. Kyllä se Mosse silti tuli, sen piti antaa vain ihmetellä hetken. :D

Tallissa satuloidessani Mossen pää nousi valppaan näköisenä ylös ja sen ilme oli kyllä ihan sen näköinen että, ihanaa, satula, voiko tämä olla todellista? Mossen ilme näytti jotenkin kirkastuvan kun se kuuli satulavyön solkien kilahduksen ja satulan painon selässään. Kyllä hevoset pitävät työnteosta, tässä tapauksessa ratsastuksesta. Se on asia, mikä hevoselle on opetettu ja aika ajoin koulutuksessa silloin varsana, hevoset oppivat jopa pitämään niille opetetusta työnteosta. Mosse ainakin nauttii ratsastamisesta, varsinkin, kun sen kanssa tekee niitä vaativimpia koululiikkeitä mitä Mosse osaa! Niitä tehdessä Mosse reipastuu ja siitä kyllä huomaa, että se pitää myös siitä.

Kentän kunnosta johtuen emme silti voineet tehdä Mossen kanssa mitään erityistä... Kentällä ei ollut juurikaan edes lunta joten pohja oli kova ja alla oli vähän jäätäkin. Silti kenttä ei ollut niin liukas, ettei siellä olisi voinut mennä ollenkaan. Käyntiä pystyi menemään, muttei puhettakaan ravista tai laukasta. Käynnissä teimme Mossen kanssa sitten pohkeenväistöjä. Heti kun aloin pyytämäänkään hevosta väistöön, alkoi se tekemään sitä melkein kuin ihan itsestään! Eli, väistöt sujuivat ihan ookoosti mielestäni. Väistöjen lisäksi tein takaosakäännöksiä, jotka nekin onnistuivat ja Mosse tajusi heti että mitä pyydettiin. Kun tein takaosakäännöksiä kentän leveyshalkaisijalla ja tein käännöksen aina aitaa lähestyessäni, alkoi Mosse vähän ennakoimaan ja muka alkamaan tekemään käännöstä omin päin. Joten, tässä asiassa minun täytyi olla tarkkana ja pyytää hevosta ensin eteen päin ja vasta sitten takaosakäännökselle, ettei hevonen pääse ennakoimaan oman mielen mukaan. :) Tein myös muutamia avotaivutuksia uralla, ihan vain vähän taivutellakseni Mossea. Tein myös pysähdyksia ja peruutuksia vähän aikaa.

Ajattelin sitten kuvata kameralla vähän uutta materiaalia, mutta vähän hankalaahan se oli yhdellä kädellä saada mitään kovin laatukamaa... Mutta ajattelin, että parempi se kuin ei mitään! Selästä käsin nyt pystyin kuvaamaan jotain silloin kun Mossella oli löysät ja pitkät ohjat. Videolla me siis Mossen kanssa höpötellään ja köpötellään yhtä aikaa. Toivottavasti piditte videosta! :)

109: Eläinlääkärin luennolla ja torkkumista

Tänään osallistuin äitini kanssa eläinlääkärin luennolle hevosen ensiapuun liittyen. Luennolla käsiteltiin hevosten eri sairauksia, esimerkiksi ähkyä, kaviokuumetta, silmätulehduksia, haavoja ja haavojen hoitoa... Kaikkea mahdollista hevosen terveyteen liittyen! Luento oli ilmainen, joten siksihän me tottahan toki menimme sinne! Hävettää myöntää, mutta en muista kuka luentoa piti... Mutta ProAgria liittyi asiaan jotenkin. Ja olen liian laiska hakeakseni alhaalta tiedot ja esitteet mitkä saimme ja olen myös liian laiska kysyäkseni äidiltäni kuka oli tämä nainen... :D

Luento oli todella mielenkiintoinen ja hyödyllinen, sieltä sai paljon uusia tietämyksiä ja vinkkejä henkilöiden esittämiin kysymyksiin. Äitini kirjoitti 11 sivua muistiinpanoja, eikä hän kuulemma saanut edes kaikkea ylös! Minä sen sijaan piirtelin paperille mustekynällä vähän kaikenlaista, pörröpäisistä islanninhepoista poneihin myös outoihin fantasiahevosiin. Ja en minä edes piirtänyt kuin vähän aikaa koko 4 tuntisella luennolla. Kuuntelin itsekin oikein korvat tarkkana ja opin paljon uusia juttuja! Paikallahan oli monia hevostuttuja ja ystäviämme sekä kavereita. Joten voin sanoa, että luennolla oli oikein mukavaa ja tälläiset tilaisuudet ovat aina tervetulleita!

Mosselle ei kuulu mitään uutta tai erityistä. Kelit ovat olleet kutakuinkin samaa luokkaa, mutta jo huomiseksi ajattelin lähteä kentälle ratsain kokeilemaan pystyykö siellä tekemään muutakin kuin käyntityöskentelyä. :) Kenttä ei nimittäin ollut enää tänään edes kovin liukas, joten eiköhän me jotakin pystytä nyt kuitenkin siellä huomenna tekemään.

Tänään joskus jo pimeän tultua, ehkä noin kello neljän aikoihin iltapäivästä näin, miten Mosse meni nukkumaan, tai oikeastaan torkkumaan yhteen kentän nurkista. Menin Mossen kaveriksi ja ensin tervehdin heppaa ja rapsuttelin sitä hituisen. Mutta kun Mosse vaikutti kovin sen oloiselta, että -"Älä nyt minua rapsuta, anna minun torkkua rauhassa kun sitä tänne tulin tekemään", istahdin itse vain maahan Mossen viereen ja melko pian sen jälkeen menin selälteni makaamaan siihen. Siinä maassa maatessani juttelin ja laulelin Mosselle kaikenlaista, kerroin sille satuja, heh. Mosse silti nautti ihan selvästi seurastani, sen pää alkoi nuokkumaan maata kohti, alahuuli roikkui oikein pitkänä. Välillä Mosse nuuhkaisi minua, kunnes se taas ihan selvästi torkahti. Se hengitti syvään ja rauhallisesti, ja siinä me vain olimme. Minä ja Mosse kahden kesken torkkuen.

Nämä hetket ovat niitä onnen ja ilon hetkiä, kun tajuaa, kuinka rakas ja tärkeä oma hevonen onkaan. <3

108: Piha kuin luistinrata

Samaa jatkunut edelleen... Kaikki on niin liukasta kuin voi olla. Ulkona on päälle neljä astetta lämmintä, mutta silti ei ole lumet sulaneet pois. Kaikki on muuttunut vain jääksi, jonka päällä vettä liukasteena. Tätä samaa on jatkunut jo tovin, ja uskon, että tätä jatkuu vielä hyvän aikaa. Ei vain tunnu kivalta ollenkaan, koska kenttäkin on niin liukas ettei siellä pysty menemään, vaikka osittain kentällä on joistain pienin kohdin sulanut kaikki lumi ja jää pois ja hiekkakin on näyttäytynyt esille. Muutenkin kun tämä talvi tuli niin aikaisin ja surkeat kelit sen mukana, on meidän ratsastelut Mossen kanssa menneet ihan pipariksi. Vain muutamia päiviä kerrallaan aina joissain kohdin viikkoa on saattanut olla hyvät kelit ratsastaa kunnolla treenaten esim. pohkeenväistöjä.

Kesällä kaikki oli niin helppoa, pääsimme Mossen kanssa aina kunnolla hommiin ja välillä pystyimme tietysti ottamaan rentoa yhdessä oloa. Nyt ratsastelut on suurimmaksi osaksi ollut "kevyempää työskentelyä". Ja tästä syystä Mossekin niinä päivinä, milloin pääsimme treenaamaan, ei aluksi toiminutkaan niin hyvin kuin ennen. Esimerkiksi pohkeenväistöissä minun meni vähän aikaa saada Mosse kulkemaan halutulla tavalla eteen ja sivulle päin. Mutta pienen hetken jälkeen Mosse toimii taas kuin unelma! Mutta tätä se teettää tämmöinen ärsyttävä, ilkikurinen alkutalvi/syksy... Uudenvuoden jälkeenhän kelit muuttuvat kivoiksi, aurinkoisiksi ja hyväkuntoiseksi. Eli silloin ei pitäisi tulla ongelmia ratsastettavuuden suhteen, mutta nämä kuukaudet mitkä ovat takana ja vielä mitkä ovat edessä niin ei hiisiläinen miten turhauttavaa!

Valmennuksetkin ovat tiedossa 1- ja 2. päivä joulukuuta, joihin otimme ennakkovarauksen. Jos tuo kenttä nyt vain tulisi kuntoon siihen mennessä, niin olisipa ihan huippua päästä taas hiomaan ruostuneita taitoja. Saas nähdä miten käy, mutta kaikki varpaat ja peukut pystyyn, että pääsisimme osallistumaan valmennuksiin! :)

107: Julkaisematonta materiaalia

Nyt viime syksyltä, melko alkusyksystä jäi eräältä päivältä julkaisematonta materiaalia. Silloin oli vielä viereisellä pellolla heinääkin hyvin saatavilla, vihreänä ja maukkaana. Sinä päivänä käytin Mossea taluttaen syömässä siellä, vielä kun tuoretta, vihreää heinää oli. Mossen oma laidun oli jo tuohon aikaan niin kaluttu, ettei sieltä mahaa täyteen saanut enää. Mosse oli hyvin, hyvin innoissaan kun turvan eteen avautui pelto täynnä syötävää! Se suoranaisesti ahmi heinää suuhunsa niin paljon, että sitä pursusi suupielistä jo yli. Itse etsiskelin katseellani aina paikkaa, missä heinä näytti parhaimmilta ja yritin taluttaa Mossen perässäni aina niille paikoille. Mosse oli vain niin innoissaan, että eipäs hevonen halunnut liikkua paikasta mihinkään, se vain seisoa tapitti ja mussutti yhdessä kohtaa ja se varmaankin luuli, että olin viemässä sitä pois. :D Sittenpä annoin Mossen valkata kohdat, mistä se söi ja itselläni oli naru aivan pitkänä ja löysänä kädessä.

Heinämussuttelujen jälkeen vein sen takaisin kentälle. Kentällä pidimme Mossen kanssa pienen rapsuttelutuokion. Rapsuttelin poikaa siis päästä ja korvista, ja kyllähän Mosse siitä pitää. Mosse vaan alkaa hinkkaamaan päällä vastaan ja välillä tönäisee ja töytäisee päällään, kun sitä ihan kunnolla alkaa hoitamaan. Ei siinä mitään hätää, Mosse ei vain taida tajuta, että hevonenhan on niin iso otus että ihminenhän lähtee "lentoon" jos oikein kovasti päällä pukkaa. :D Eikä Mosse tuota tönimistä oikeastaan harrasta siten, että sitä pitäisi ihan varomaan alkaa. Ja jos Mosse joskus päätä pukkiikin, ei siitä mustelmia ole aiheutunut minulle ainakaan tähänkään mennessä.

Itse en näissä kuvissa (varsinkaan videossa!) kyllä miltään hehkeältä näytä, mutta eihän se ole tärkeintä. Teidän EI sitten kannata välittää äänistä, minun kommentit on mitä sattuu ja katsoin kerran tuon videon jo itsekin, mutta en kyllä muista mitä kaikkea siinä oikein höpötän. :D Siinäpähän vain juttelen jotain Mosselle ja samalla varmaan itsellenikin... Mutta ajattelin, että tämmöinen postaus olisi vähän piristävämpi, kun on edes jotain mitä katsoakin! :)

106: Blogin päivittelyä...

Muistutan vielä kaikille kysymyspostauksesta!

Nyt on taas jäänyt postaillut ihan toisaalle. Täytyy kyllä vähän skarpata itseäni ja alkaa tännekin kirjoittelemaan paljon useammin, aivan kuin ennen vanhaan. Nyt kun selailin viime kesän postauksisa toukokuusta lähtien, oli niitä ihanaa lueskella. Sieltä löytyi vaikka mitä jännää ja todella kivoja kuvia, joiden olemassa oloa en edes muistanut. :D On olemassa myös kuvia, joita en ole blogissani julkaissut ollenkaan.  Näistä kuvista oli joskus tarkoituksena aina tehdä postauskin, mutta sekin homma jäi sitten jonnekin unholaan. Uusia kuvia / videoita en ole edes lähipäivinä ottanut laisinkaan, koska jo arkena on niin hämärää kun tulen koulusta ja sitten kun lähden ulos tallihommiin, on jo pimeää. Eikä pimeässä oikein kuvia oteta, vaikka meillä on kentän valotkin jotka ovat todella hyvät. Viikonloppuisinhan minulla tosin on aina aikaa valoisan sään aikana puuhastella, joten niinä päivinä voisin tästä lähdin ottaa kamerallakin uutta, kivaa materiaalia!

Nytkin on jo niin moni postaus jäänyt kuvattomaksi tai muuten vain pelkäksi tekstipostailuksi. Kysymyspostauksen jälkeen ajattelin, että voisin tehdä jonkin mietepostauksen/erikoispostauksen missä kertoisin oman näkökantani jostain asiasta. Niin, sitten kysymyspostauksen jälkeen. Joskus sen jälkeen. :D Nyt odottelen kyllä vielä että tulisi lisää kysymyksiä, että kysymyspostauksessa olisi järkeä. Jo nyt on kysymyksiä ihan kivasti tullutkin, kiitokset teille siitä! Mutta lisää odottelen vieläkin. Tässä on kuitenkin nyt mennyt jo useampi päivä siitä, kun teillä on ollut mahdollisuus kysyä kaikkea mitä ikinä päähän juolahtaakaan.

Blogiani ajattelin myös päivitellä tässä joku päivä. Lähinnä muokkaisin minun sekä Mossen esittelysivut uusiksi. Vielä en ole niille ehtinyt kummempia tehdä, ja toinen niistä on keskeneräinenkin tällä hetkellä... Blogin ulkoasun vaihdettuani tässä jo hyvä aika sitten kerroin, että tausta ei olisi pysyvä. No, taisi se sittenkin jäädä pysyväksi, nimittäin Blogger ei vain antanut ladata omaa taustakuvaa kaikkienkaan keinojen jälkeen mitä olen kokeillut. Onneksi tämä nykyinen tausta ei nyt niin paha ole, joten eiköhän se saa luvan kelvata!

105: KYSYMYSPOSTAUS

Erään lukijani innoittamana päätinpäs tehdä toisen kysymyspostauksen blogini historiassa.
Joten, alkakaahan kaikki reippaat ihmiset kysymään kaikkea mitä mieleen juolahtaa minuun, Mosseen, 

ratsastukseen, hevosteluun ynnä muuhun liittyen!

Nyt teillä on mahdollisuus saada mietteisiinne vastaus. (:

104: Tasainen ja lumeton kenttä

Niin, ainakin toistaiseksi. :D Tänään kävi naapuristamme eräs pienellä traktorillansa linkoamassa ratsastuskentän ja tarhan alkupään puhtaaksi lumesta, sitä kun oli kertynytkin ihan mukava määrä. Tarhan alkupää lingottiin pidemmälle kuin koskaan aikaisemmin Aatun kanssa, syynä siihen se, että Mosse on isompi hevonen joka tarvitsee enemmän tilaa käännöksiin silloin kuin jos se innostuu juoksemaan! Vielähän lunta ei ole koskemattomilla hangillakaan kuin ehkä 25-30 senttimetriä. Mutta talven myötä lunta saattaa olla reilusti 120 senttimetriäkin. Tuskin hevosellakaan silloin haluttaa hangessa tarpoa... Siksi on hyvä, että pidetään Mosselle mahdollisimman iso alue lumesta puhtaana. Mossellahan kulkee jo oma polkukin laitumen tarhan puolelta ratsastuskentälle, vaikka se kuitenkin vielä liikuskelee ympäriinsä laitumella.

Ennen kuin traktori ja lumilinko saapuivat pihaan, vein Mossen talliin karsinaan siksi aikaa. Ei ihan pystynyt jättämään hevosta ulos pimeään kun kaikki portit olivat avoina. Ei Mosse kauaa karsinassa ollut, vain sen aikaa kunnes hommat saatiin tehtyä. Äiti antoi Mosselle jonkin kasan heinääkin, jotka tämä herkkusuu oli jo ehtinyt syödä kun lähdin hoitamaan Mossen heti ratsastuskuntoon sen jälkeen kun lumityöt oli saatu tehtyä! Hoidin ja varustin Mossen jonka jälkeen menimme kentälle. Metsässä taisi olla poro-otus jälleen kerran, Mosse nimittäin reagoi siihen sen oloisesti. Tai eihän Mosse oikeastaan välttämättä tiennyt, että mikä siellä metsässä oli. Tai sitten se tiesi, mutta se oli jotenkin innoissaan tutuista porokavereista pitkästä aikaa.

Heti kentälle mentyämme nimittäin Mosse alkoi puhisemaan ja jäi tuijottamaan metsään päin. Kaula ylväästi kaarella kaikki lihakset jännittyneinä. Pää kohosi niin ylös kuin vain pystyi ja näytti siltä, että koko hevosen säkäkorkeus kasvoi ainakin viisitoista senttiä. Ja se puhina, se oli niin veikeän kuuloista! :D Mielestäni on hyvin komea ja ylväs näky, kun iso hevonen näyttää tuollaiselta sieraimet suurina. Itse kun vain juttelin Mosselle koko ajan rauhallisella äänellä ja talutin Mossen pikku hiljaa aivan metsän laitaan. Aluksi Mosse ei halunnut mennä yhtään lähemmäksi metsän laitaa, mutta ei mennyt oikeasti kauaa, varmaan minuuttiakaan kun seisoimme Mossen kanssa aidan vierustalla nuuhkien aitalankoja ilman mitään hätää. Taisi siellä olla poro/poroja, meidän kentän valot kun on sen verran tehokkaat että näkyi vähän kauemmaskin ja siellä ainakin näkyi jonkin eläimen jättämiä jälkiä lumessa.

Ratsastaminen sujui kivasti. En alkanut nyt mitään hirveää treeniä vetämään, alkutunnista tein käynnissä muutamat avot ja muutenkin keskityin taivutteluun ja ympyrätyöskentelyyn ja ravin tempoon ja tahtiin koko tunnilla. Kenttä ei ollut oikeastaan edes liukaskaan enään, mutta laukatessa Mosse kulki silti hönttimäisen varovaisesti ja laukka oli nelitahtista. Tovin siinä sitten jouduin rohkaisemaan ja tahdittamaan hevosen laukkaa, kunnes sitten yhtäkkiä kuin nappia painamalla Mossen laukka alkoi rullaamaan normaalia, kolmitahtista ja hienoa laukkaa. Myös äiti oli todistamassa tätä tapahtumaa. Tämän jälkeen Mossen laukassa ei ollut mitään sanottavaa. Mosse on vähän hassu, liinatessa ja irti juostessaan Mosse laukkaa niin hienoa, puhdasta laukkaa. Mutta sitten kun ratsastaja on selässä, ja jos on ihan hituisenkaan liukasta, ottaa Mosse aluksi niin sataprosenttisen varman päälle, ettei varmasti koidu ratsastajalle vaaratilannetta. Mosse taitaa huolehtia ratsastajastaan hyvin. Mutta heti pian sen jälkeen kun ratsastaja vain kertoo Mosselle, että joojoo, kyllä me nyt uskalletaan ihan rohkeasti laukata, niin Mosse alkaa ihan normaalisti laukkaamaan. :)

103: Inspiraation puutetta

Kirjoitinkohan nyt edes tuon sanan, inspiraation oikein? :D Luottaisin kuitenkin siihen, että kirjoitin... Jotenkin nyt vain lyö pää vähän tyhjää, enkä edes keksi, mistä kirjoittaisin ja mitä kaikkea kertoisin. Kai täytyy aloittaa taas yhden kerran postaus puhumalla siitä, kuinka kenttä oli tänään liukas joten päätin ihan suosiolla olla menemättä ratsastamaan, koska jo eilen hevosella liukui kaviot joissain kohdin. Ja ihanaa kun huomenna ilmat menevät (tai millon lie menevätkään) pakkasen puolelle. Eli nyt plussakelien kostuttama maa jäätyy sitten seuraavaksi. Voi kuinka hienoa, sitten taitaisi olla jo luistimilla parempi pito pysyä pystyssä jos kovin jäätiköksi menee pihamaa! No, hevosella ei onneksi ole vaikeuksia pysyä pystyssä.

Tänään iltatallia samalla tehdessä kävelin Mossen luokse tarhaan ja minulla oli tyhjät vesiämpärit kourissani. Mosse tykkäsi niistä, ja se otti hampailla kiinni sankon reunasta ja riuhtaisi sen irti otteestani ja nakkasi sen vähän matkan päästä. Mossen mielestä on kiva leikkiä vesiämpärillä. Mutta eihän vesiämpärit Mossen purtavaksi ole tarkoitettu ei. Siksi hainkin Mosselle tallista punaisen pallon, joka on tarkoitettu hevosia varten. Totta kai luulin, että Mosse alkaisi sitä palloakin puremaan samallalailla kuin ämpäriäkin hetki sitten, mutta ei. Pallon nakattua maahan poika alkoi heti potkimaan sitä etujaloillaan liikkeelle. Ainoa vaan, että Mosse potki palloa aina taaksepäin. Ja kun pallo liikkui, seurasi se perässä ja potkaisi sitä uudestaan. Jännä, miten Mosse tajusikin noin heti pallon nähdessään, että ahaa, tuo on pallo jota kuuluu potkia! :D Jonkin aikaa se siinä pallon kanssa touhusikin, kunnes se lähti tekemään muita juttuja. Tämmöinen pallopeli tänään siis.

102: Työhevosen loimi

Tästä ajattelin jo eilen kirjoittaa, mutta päätin siirtää postauksen tälle päivälle kun sain otettua jopa muutaman kuvankin päivänvalolla. No, kuvista ei tullut kyllä ollenkaan upeita tai missä hevonen näyttäisi edustavalta. Heti laitumelle mennessäni oli Mosse niin epäkuvaustunnelmissa, ei se jaksanut keskittyä ollenkaan. Ensinnäkin Mosse on kaamea linssilude ja seurasi koko ajan minua ja kameraa kun yritin saada siitä kuvan, missä näkyisi koko hevonen tai edes hevosen koko pää. Sitten lopulta Mosse ei jaksanutkaan seurata koko ajan minua, joka yritin paeta peruuttaen kauemmas, että saisin edes jonkinnäköisiä kuvia. Mosse alkoi vain syömään - tai no, ehkäpä kaivamaan ja kuopsuttamaan "ravintoa" niinkuin porotkin pelloilla, ja silloinkas poju vasta näyttikin suoraan sanottuna niin hassulta, etten jaksanut itse alkamaan vaivautumaan enempää ja sammutin kameran ja lähdin talliin siivoamaan karsinaa. 

Joten, Mossellehan tilattiin se työhevosen loimi. Amigo Stock Horse - työhevosen loimi, jos tarkkoja ollaan. Loimen me tilasimme Callisto Horselta, joka oli oikein Uutuus-loimi. Mossella on paksu muhkukaula, ja nyt entisissä loimissa oli ongelmana, että kaulakappale melkein kuin kuristaa hevosparan. Se oli varmasti ikävää! Ja nyt kun tämä loimi sattui vastaan tulemaan, totta kai me heti tiesimme, että tämä on se oikea!Amigo-sarjaan kuuluva uusi ulkotoppis,jossa 600 denierin ulkokangas. Loimion vedenpitävä ja hengittävä, siinä on kaksi solkikiinnitystä edessä, ristivyöt vatsan alla sekä häntälenkki. Loimi on tehty leikkaukseltaan sopivaksi leveille hevosille, mm. suomenhevoset, ponit, Quarterit ym." 

Kuvaus kuulosti juuri sopivalta, ja arvelimme että loimi sopisi täydellisesti Mossen päälle! Ja nyt kun loimi pari päivää sitten saapui ja kun kokeilimme sitä Mosselle, istui se todella hyvin! Ja kaulakappale tilattiin XL-kokoisena, ja nyt täytyy sanoa, ettei hevonen kuristu edes päätään alas laskemalla. Kaulakappale on muutenkin loimen kanssa hyvä, se pysyy koko ajan paikallaan eikä valu alemmas ja hevosella on tilaa liikkua. Loimi on muutenkin ihanan lämmin ja oikeasti vedenpitävä. Väri oli vain mustana, mutta mustahan on ihan normaali perusväri joka sopii kaiken kanssa. Mutta täysin tyytyväinen olen tähän loimeen ja varmasti Mossekin. Vielä piti sitten tilata aikaisemmin Eskadronin este/yleishuopa tuohon estesatulaan mikä meillä on, kun ei ainuttakaan sellaista meillä aikaisemmin ollut. Samalla tilasimme myös Eskadronin Platinium - riimun mustan värisenä. Sekä riimu että huopa kuuluvat tuohon samaan Platinium-sarjaan. Nämä tilasimme Horsepron kautta. Ja voi että kuinka ihanaa, joustavaa ja pehmeää materiaalia tuo riimukin on! Tykkään!

Blogger alkoi näköjään sekoilemaan tekstien asettelun kanssa... (myöhempi korjaus: eipäs alkanutkaan!) Enkä jaksa alkaa tappelemaan vastaan, joten saa nyt tämän kerran olla. Tähän loppuun laitan vielä kuvat. Ai niin, jos jollakulla on etsinnässä tai tarvetta isommalle, muhkummalle ja leveämmälle hevoselle loimea, niin ehdottomasti kannatan tuota Amigo Stock Horsen työhevosen loimea! Sehän on suunniteltu juuri tuon muotoisille hepoisille. Linkki loimen Callisto Horsen sivuille.

Linssilude.

Tuossa näkyy nyt sitten vielä nämä kolme ostettua tavaraa, joihin kaikkiin olen kyllä tyytyväinen. Riimusta vielä sanottakoon, että siinä on turvan päällä molemmin puolin kolme ihanaa kirkasta koristetimanttia. Saa vaan nähdä, kuinka kauan ne paikallaan pysyvät. Ja itse asiassa ei edes haittaa vaikkeivat ne pysyisivät, ei haittaa vaikkei riimussa olisi ollut yhtään timanttia. :D

101: Tällä kertaa taisi olla liian kova vauhti

Nyt alkaa pahasti näyttää siltä, että myös tämä postaus liittyy vauhtiin hevosen kanssa! Tällä kertaa kyseessä ei ollut kuitenkaan ratsastaminen ja vauhti samassa, vain ja ainoastaan hevosen omat tolloilut laitumellaan. Sitä ennen mainittakoon, että Mossella oli tänään vapaapäivä. Ja tämänhän minä päätin vasta kotiin tulemiseni jälkeen kun olin jo ulkona siivoilemassa paskoja laitumelta/kentältä. Mutta heti samaan aikaan Mossekin tiesi, että nyt on kyseessä vapaapäivä. Tästä taitaakin tulla hankalampi juttu selittää, mutta miten on mahdollista, että hevonen, tässä tapauksessa Mosse, osaa "lukea" ajatukseni.

Nimittäin, tästä lähin Mosse on alkanut aina juoksemaan itsensä kunnolla laitumellaan ja kentällä, ristiin rastiin ja tuhatta ja sataa. Mosse aivan kuin tekee itse omat treeninsä, loppuraveja ja -käyntejä myöten, mutta vain silloin kun hevoselle on päätetty antaa vapaapäivä! Muina päiviän kun tiedän, että liikutan hevosen, ei se silloin ole koko päivänä tehnyt mitään ylimääräistä rallittelua laitumella. Ehkä muutaman laukkaspurtin, mutta nämä parit laukkaspurtit ja se, mitä ylempänä selitin, on kaksi eri asiaa ainakin minun mielestäni, joka tunnen hevoseni käyttäytymisen kun samassa pihassa asutaan. :D

Mietin nyt vain, että voiko olla vain pelkkää sattumaa se, että hevonen toimii juuri omien ajatusten mukaisesti. Eli juurikin se, kun sille on päätetty antaa vapaapäivä, osaa se toimia sen mukaisesti (sillä onhan hyvä, että hevonen liikkuu itsekseen ja varsinkin laukkaa! Silloinhan hevonen saa venyttää itseään kunnolla, ja minulla ei ole mitään sitä vastaan varsinkaan, kun hevosella on oikeasti tilaa liikkua). Ja taas muina päivinä kun on liikutus edellä, ei se sitä ennen ole juoskennellut itsekseen. Muuta selitystä en tähän keksi, kuin että hevoset ovat oikeasti niin sympaattisia eläimiä. Taidamme olla Mossen kanssa samalla aaltopituudella. :D Kertokaa toki muutkin omia kokemuksianne vastaavista tilanteista jos on!

Mosse, The Lutuinen Ihme Aasi tässä kuvassa. (:

Mutta tämän päivän Mosse rallitteluissa tapahtui jotakin uutta. Muutenkin poika taisi juosta ainakin meillä olonsa aikana lujinta vauhtia laitumella! Ja varsinkin kun luntakin alkaa jo olemaan ihan kohtuullisesti, nosteli Mosse jalkojaankin laukassa korkeammalle. Oli muuten aika hieno näky se! Mutta sitten hetken päästä kun Mosse tuli laitumen porttia kohti ja alkoi ilmeisesti jarruttamaan ennen käännöstä, taisi lumen alla ollakin melko liukas kohta, hevonen nimittäin liukastui ja kaatui maahan kivojen jarrutus/liirausjälkien saattelemana.

Siinä tilanteessa olin kyllä ihan, että voi kamala ja apua, miten tässä nyt tällälailla kävi. Tosin muistan silloin joku kesä, kun Aatu kaatui juuri samanlailla kuin Mosse ja vieläpä samassa paikassa... No, Mosse nousi samantien maasta pystyyn, kääntyi vain taas oikeaan menosuuntaan ja lähti yhtä lujaa liikkeelle eteen päin kuin hetkeä aikaisemminkin. Samoin kävi Aatunkin kanssa, eikä kumpikaan ollut tapahtuman jälkeen ollenkaan vaurioituneiden oloisia. Tuli kyllä jonkinsortin deja vu ilmiö tänään tuolla hetkellä.

No, Mosse jatkoi sitten vielä ravailujaan ja kävelyjään, eikä se aristanut eikä ontunut mitään jalkaa. Siinä jo sain kunnollisen helpotuksen, ettei onneksi tullut mitään. Onhan hevonen kuitenkin iso ja painava eläin, Mossekin päälle 600 kg, eikä kovasta vauhdista kaatuminen kyllä mitään turvallista ole tuolla painolla. Mutta aina sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Tallissa hoidettuani Mossen tutkin kaikki jalat huolella. Missään jalassa ei ollut yhtään lämpöä tai turvotusta eikä aristusta, joten olen hyvinkin sillä mielin, ettei Mosselle sattunut mitään. :) Ainoastaan vain yksi hokinpolkema tuli toiseen takajalkaan, ja sehän on helposti kuntoon hoidettavissa pelkällä huolellisella puhdistuksella ja desinfioinnilla.

100: Kyllä Mossestakin ruutia löytyy

Tänään ratsastaessa oli Mossella vähän erilainen fiilis kuin tavallisesti. Mossella nimittäin vähän pelottaa, kun talon ja navetan katolta tippuu lunta. Ja tänään sitä varsinkin tippui. Ja minkäs hevonen sille mahtaa, että lumen tiputtua kuuluu ääntä ja suhinaa, kun se peltikattoa pitkin liukuu alas ja lopulta osuu maahan. En ihmettele yhtään, mikseikö hevonen voisi tätä pelätä. Osa hevosista pelkää vain eri asioita, vain ihmisten mielestä jokin asia voi olla vähäpätöisempi jolloin ihmiset ajattelevat, että tuota asiaa hevonen ei saa eikä voi pelätä!

Aivan kuin ihminen pystyisi määrittelemään, mitä hevonen pelkää ja mitä ei. Hevonen on saaliseläin, jonka kuuluu paeta vaaraa selviytyäkseen. Toiset hevoset vain säikkyvät herkemmin ja monia eri asioita, toiset ovat sitten taas kylmähermoisempia ja varmempia, sanotaan, että onhan olemassa "pomminvarmojakin" hevosia. Mosse on ehkä siitä kylmähermoisemmasta ja varmemmasta päästä oleva hevonen. Se ei pelkää liikennettä, koiria, traktoreita, isoja laitteita, pieniä lapsia, melua, hulinaa... Mutta tänään tuli huomattua, että lumen tippuminen sitä pelotti. Löytyipähän Mossenkin heikoin lenkki! Ja saattaahan olla, että talven myötä Mosse tottuu tähänkin asiaan, koska tänäänhän oli vasta tavallaan ensimmäinen kerta tälle talvelle kun tätä tapahtui.

Tänään Mosse säpsähteli useampaan otteeseen, jos laskuissa pysyin mukana niin ehkä kuusi-seitsemän kertaa. Näinä kertoina lunta ei tippunut kuin pienen pieni määrä katolta tai sitten ratsastuskentän valojen päältä. Mutta siltikin kun lunta tipahti, Mosse säikähti ja alkoi välillä venkoilemaan eikä halunnut enää mennä lähellekään navettaa, se halusi pysytellä vain kentän toisella puoliskolla, sillä hänen mielestään "turvallisemmalla" puoliskolla. Siinä vaiheessa aloin nauramaan ihan ääneen Mosselle, kun se alkoi tekemään sivuloikkia navetan kulmaa lähestyessä, että mitäs se tämmöinen puuha oikein on. Ihan höpöhommaa tuommoinen, hommathan tehdään siitä huolimatta vaikka ympärillä tapahtuisikin jotain muuta. Tänään keskityin Mossen kanssa avotaivutuksiin ja niissä Mosse onneksi joutui keskittymään ja unohtikin välillä kokonaan kaiken muun. Avotaivutukset onnistuivat kivasti, mutta kentällä alkaa olemaan jo vähän liikaa lunta kun sitä on niin paljon satanutkin.

Lopputunnista kun aloin ottamaan loppuraveja ja en ehtinyt kuin puolikierrosta ravata ja juuri kun pääsin navetan kulmalle, se tapahtui. Kaikki loppulumet tulivat alas navetan kattoa pitkin juuri meidän takaamme. Ja siitäkös Mosse sai hepulin! Se lähti juoksemaan salamannopeasti ihan täyttä päätä karkuun. Ei mennyt sekuntiakaan kun Mosse oli jo kentän toisessa päädyssä. Siellä se sitten pysähtyi kun aita tuli vastaan. Ja nyt en halua olla itserakas enkä mitään sellaista, mutta tämän päiväiset Mossen pomppimiset eivät edes olleet laisinkaan pelottavia eikä hankalia. Aatun kanssa tuli näihin totuttua niin paljon, siis oikeasti niin paljon ja vielä paljon enemmän ja "pahemmin", että Mossen tekemiset lähinnä huvittavat minua. :D Oma tasapaino on jo niin hyvä, että pysyin kyydissä tänäänkin ihan kevyesti siinä vaiheessa, kun Mosse pomppasi sivuun, kääntyi ja lähti varmaan kiitolaukalla eteen päin. Itse vain istuin hiljaa kyydissä (minulla kun ei ole IKINÄ ollut tapana kiljua tai huutaa, teki hevonen mitä hyvänsä!)

Mutta täytyy kyllä myöntää, että kyllä Mossestakin löytyy ruutia ja paljon! Oli oikeastaan ihan huisi tunne, kun mentiin tuhatta ja sataa ja vaikka se kestikin vain hetken, oli se ihan hauska kokemus. No, tämän jälkeen Mossea vielä pelotti vähän, eikä se reppana uskaltanut mennä takaisin päinkään. Se aina kääntyi pois päin kun yritin saada sitä "kuolemanvakavalle" tapahtumapaikalle. Kuitenkin jatkoin ratsasteluja aivan normaalisti, nostin kevyen ravin ja siitä sitten vain lähdin ottamaan loppuverkat loppuun asti. Aatunkin kanssa tuli niin luontevaksi vain jatkaa töitä, vaikka hevonen olisi kuinka pahasti säikähtänyt juuri äsken muutamaa sekuntia sitten. Minä en jää miettimään asiaa sen enempää, ja tällä tavoin hevonenkin unohtaa sen. Mossekin rentoutui sen verran, että sain sen kulkemaan taas ympäri kenttää. Tallissahan ei Mossea enää sitten jännittänytkään kun purin siltä varusteet pois ja harjailin sen. Karsinaan laittaessa se vähän aikaa kuunteli tarkoin, ennen kuin alkoi syömään heiniänsä. Tämän päiväisen jälkeen olen taas yhtä kokemusta rikkaampi!

099: Talven ihmemaa - taas kerran, peltolaukkaa ja NE kuvat!

Jos nyt kuitenkin ennen kauheaa kuvarumbaa kertoisin tähän tämän päivän talven ihmemaasta. Lunta oli satanut taas niin paljon, että varmasti on nyt hanki jo paikoitellen päälle 30 cm paksu. Ja juuri tällä hetkellähän maisema näyttää niin talviselta kuin olla ja voi, puiden oksilla on reilu kerros lunta satanut. Ja se, mikä tästä ihanaa tekee, on, että vielä on niin "lämmintä"! Ei tarvitse palella ulkoilmoissa ja samaan aikaan saa nauttia kauniista lumesta.

Tänään sainkin idean lähteä ratsastamaan Mossen kanssa viereiselle pellolle. Harjasin ja hoidin Mossen tallissa ja laitoin sille kaikki suojat jalkoihin. Mossellahan käytetään ulkona nyt lähes joka päivä villaloimea fleece-sadeloimen alla, koska se silloinen kerta kun Mosse hytisi ulkona kylmästä pelkällä sadeloimella, täytyi meidän siitä lähin laittaa lumisadepäivinä villaloimi alusloimeksi. Ratkaisu on muuten hyvä, villa on lämmin ja hengittää, mutta silti on mukavampi, jos hevosella on päällään vain yksi loimi. Vielä ei kuitenkaan hyvää alkaa käyttämään paksuja toppaloimia, koska ei ole vielä niin kylmää, että tarvitsisi. Me olemme kyllä tilanneet tässä joku aika sitten jo Mosselle välikausi toppiksen, jossa ei ole monta sataa grammaa täytteitä, taisikohan siinä olla 300g? Eiköhän se loimi piakkoin ilmesty ja saadaan se Mosselle käyttöön sitten. :)

Sitten kentän kautta nousin satulaan, tein ympärikierroksen siellä ja sitten lähdettiin pellolle päin kävelemään. Aluksi kävelin pellon ympäri kumpaankin suuntaan muutamia kertoja. Lunta tipahteli puista aina välillä ja ensimmäisellä kerralla kun se tapahtui minusta ja Mossesta takaa viistoonpäin metsään, säpsähti Mosse. Mutta enää sen jälkeen ei Mosse välittänyt ollenkaan, vaikka lumia tipahteli sieltä sun täältä ja ihan vierestäkin. Kävelyjen jälkeen aloin ravaamaan kevyessä ravissa. Mosse sai jo nyt mukavaa hankitreeniä, se nosteli jalkojaan ihan erilailla kuin tasaisella kentällä ratsastaessa. Ravi tuntui pehmeältä, mukavalta ja keinuvalta ja isommalta. Ravailin siinä aikansa, vaihtelin välillä suuntaa ja tein joitain kiemuroita. Sitten annoin Mosselle laukka-avut ja lähdettiin laukkaamaan. Mosse nosti laukan ja siellä sitten iloisina laukkailtiin pellolla, vaikkei vauhtia kyllä ollut yhtään liikaa, mutta kyllä se reipastui kun eteen päin pyysin kunnolla. :) Höppänä-Mosse, ottaa kaiken aina niin varman päälle ja kuulustelee ensin ratsastajansa mielipiteitä asioista.

Laukkailujen jälkeen ravasin vielä hetken kunnes annoin pojalle löysät ohjat ja sitten käveltiin vain. Oli ihan pakko pysähtyäkin ja ottaa muutama kuva hevosen selästä. Taskussani ei ollut kuin kännykkä sillä hetkellä, mutta kyllä silläkin sai ihan kivat kuvat, siitä näkee ainakin sen tämän hetkeisen lumitilanteen! 

Ja sitten seuraavaksi niihin eilisiin kuviin... Kuvia taitaa tulla taas paljon, koska niin moni kuva oli onnistunut, että minun oli hirveän hankala valita tänne ne parhaimmat! Yritin valita kuvia, missä Mossella olisi pirteä ilme ja korvat höröllään, missä poju kyllä onnistui tällä kertaa melko hienosti!

Taas kerran selitystuoki meneillään. Tämä kuva on kyllä paras kautta aikain! Mosse näyttää kuuntelevan  niin selvästi ja tarkasti minua. Ihan niinkuin minä oikeasti olisin kertomassa Mosselle jotain todella kuuntelemisen arvoista. Hauska tilannekuva!

Sitten hymyillään molemmat yhtäaikaa!

098: Päivien kuulumiset

Tässähän on sopivasti vierahtänyt taas viisi päivää ilman postauksia... Huhheijaa, pahoitteluni! Mutta, sitten kerron kuulumiset meiltä, että pysymme kaikki taas ajan tasalla. Alkuviikosta ratsastelin Mossen sileällä, tiistaina Mossella oli tosin vapaapäivä. Nyt eilen päätimme ottaa Mossen kanssa kavaletti/puomi treenejä kentällä ratsastaessa. Ajatus ei välttämättä ollutkaan niin kovin hyvä. Nimittäin, ilmat muuttuivat äkisti plussan puolelle. Lumet eivät sulaneet pois ollenkaan ja itse asiassa lunta on satanut koko ajan lisää tähän hetkeen asti siitä huolimatta, vaikka ulkona onkin reilummin nollan yläpuolella. :D Ja tämähän on vaikuttanut siihen, että myös maa on liukas. Kenttäkin oli eilen jotenkin jännällä tavalla liukas, vaikkei siellä kuitenkaan liukastellut.

Tästä syystä Mosse ei kuitenkaan ollut parhaimmillaan ratsastaessa. Se oli tosi nihkeä! Ei meinannut puomitreeneistä tulla mitään, kun Mossella vauhti meinasi jäädä jonnekin välillä ihan kokonaan. Mosse kun ottaa aina varman päälle ratsastaessa jos on vähänkään liukasta, vaikka se irti ollessaan laitumella ja juoksuttaessa ei kyllä pelkää liukastuvansa. Mosse haluaa varmistaa ratsastajan turvallisuutensa. :) Ja vaikka tämä kuulostaakin melko herttaiselta, oli se kuitenkin ratsastaessa vähän tuskastuttavaa. Mutta asian ymmärrettyä teimme kuitenkin puomitreenit sitten vähän hitaammassa temmossa ja hienosti Mosse kyllä nosteli jalkoja ja suoritti tehtävänsä kivasti. Mutta tästä lähin olen sitä mieltä, että ihan turhaan sitä alkaa tekemään puomitreeniä silloin kun kelit on tämmöisiä, koska Mosse itse ei ole silloin parhaimmillaan.

Kunhan nyt vain tulisi tavallaan kunnon talvi (ilman kovia pakkasia!) ja nihkeä lumi, niin pääsisimme Mossen kanssa taas harjoittelemaan koulukiemuroita kunnolla! Välillä mietityttää, että jokohan poikaparka on unohtanut osan hänelle opetetuista asioistaan? No ei nyt sentään. ;) Saattaahan tämmöinen väliaikainen "humputtelu" olla Mosselle mukavaa lomaa aherruksesta. Vaikka itse asiassa Mosse on aina mielissään ja reippaimmillaan, kun se saa tehdä hienoja temppuja! Nyt siis toivotaankin, että ilmat ja kelit paranesivat piakkoin. :)

Tänään kuvasimme kaverini Jaanan kanssa hänen kamerallaan kuvia, kun Jaana oli eilen tullut meille yökyläänkin. Totta kai kissatkin saivat osansa linssiludeina, mutta kyllä sitä tuli otettua eniten kuvia tästä herra heppasesta. Onneksi sää suosi sillä hetkellä, kun menimme ulos kuvailemaan. Vaikka taivas oli pilvessä ja sieltä leijui alas muutamia vähän märkiä lumihiutaleita, tuli kuvista kivoja. Ennen kuvaussessioita otimme Mosselta loimen pois tallissa ja harjasimme sen. Aikaa ei mennyt paljoakaan, koska eihän hevonen ollut ehtinyt saada itseään likaiseksi millään. Sitten laitoin vain kuolaimet suuhun ja menoksi pihalle! Kuten jo sanoin, kuvia tuli paljon ja niistä kaikista tuli niin ihania! Mutta aionkin ladata kuvat vasta huomenna tänne bloggeriin, joten saatte jännittää ja odottaa kuvia huomiseen.

Kuitenkin ajattelin nyt tähän postaukseen vähän piristyksenä laittaa yhden 

kuvan minusta ja Mossesta sekä yhden kuvan Jaanasta ja Mossesta. :)