236: Tietämättömyys ja ristiriitaisuus

Tiistaina hieroja siis kävi kuin kävikin täällä meillä kotosalla. Hevonen talutettiin talliin heti, kun hieroja saapui pihapiiriin. Tallissa annoimme äidin kanssa Mosselle pienen heinäkasan, jonka saisi rouskuttaa pikaisesti ollakseen tyytyväinen jotta pystyisi keskittymään hierotukseen. Hieroja oli oikein mukava, puhui ja jutteli ja kysyi kaikki oleelliset asiat. Mosse oli vain vähän kumman kärttyinen, se yritti pariin otteeseen näykkäistä välillä. Sanottiin, että Mosse ihmettelee kun vieras täti tulee painelemaan kipeistä kohdista... Hierotuksen lopputuloksena hierojakin löysi sitä samaa, mitä mekin oltiin ehditty jo keskenämme arvailla. Kaulan, lavan ja sään seudun lihaksissa oli kireyttä. Muuten Mossella venyi kaikki jalat ilman ongelmia, kun nekin sitten venyteltiin lopuksi. Hieroja sanoikin, ettei hän löytänyt päälle päin mitään näkyvää syytä, miksei hevonen pystyisi liikkumaan ja miksei sillä voisi ratsastaa.

No eräänä päivänä hierotuksen jälkeen päätin sitten kokeilla taas nousta Mossen satulaan ja tunnustella, miltä se vaikuttaisi. Lopputuloksena Mosse juntturoi tuttuun tapaan, se suostui vain välillä ravaamaan kokonaisen kierroksen ilman Mossen omia junttitaukoja. Laukkaa en alkanut edes kokeilemaan tällä kertaa. Mutta muuten Mossen askeleet tuntuivat normaaleilta, letkeiltä ja jopa hivenen matkaatavoittavilta, vaikka matalat liikkeethän sillä on aina ollut. Vielä seuraavana päivänä kokeilin ratsastamista, muttei siitäkään tullut yhtään mitään, samanlailla Mosse toimi ja ei toiminut. Sitten taas eilispäivänä päätin juoksuttaa Mossen ja arvatkaa vaan, oliko Mossella halu liikkua?!

No herran jestas se hevonenhan suorastaan lensi kuin hävittäjäkone. Alkuperäisenä tarkoituksena oli liinata se narun päässä, mutta kun hevonen alkoi pomppimaan ylösalastahtia, että päästä mut nyt irti, niin kyllähän mä sen sitten suosiolla päästin. Mosse oikein iloisena lähti vinkuen ja vikisten kentän ympäri laukkomaan, väliin se heitti muutaman todella komean pukin ja taas jatkoi matkaa. Se laukkasi ja vieläpä ravasi letkeästi. Miten tuollainen hevonen, joka liikkuu itsenäisesti noin kovin hyvin, voisi olla kipeä? Ja Mosse kun on muutenkin niin älyttömän pirteä, ei se vaikuta sairaalta tai kipeältä, ei ollenkaan. Mutta heti kun ratsastaja nousee selkään, alkaa juntturointi. Onko kyseessä yksinkertaisesti sitten se, että Mosse menee lukkoon, kun minä huonona ratsastajana nousen selkään enkä saa hevosta toimimaan? Hankalaa on tietää, joten vielä täytyy odotella ja katsoa, miten tilanne etenee...

Entä jos kesä on se ratkaisu? Lämpöinen ilma? Voihan olla, että Mossesta on tullut jo vanheneva hevonen, jolle kylmät talvet ilmaantuvat sitten hankaloina ajanjaksoina. Ja vaikka kuinka hyvin yrität loimittaa ja pitää hevosen lämpimänä, ei se talvi ole sama asia kuin kesä. Vielä tämäkin vaihtoehto kaikkien muiden joukkoon... Vanheneva Mosse-pappara. :)

235: Pakkaslomailuja

Ensi alkuun voisin mainita, että päätimme laittaa Mossen nyt kuukauden lomalle siten, ettei sen selkään kivuta eikä laiteta satulaa koko aikana. Jo viikon se on ollut lomailemassa, joten ainakin kolme viikkoa vielä jäljellä. Muuten kyllä koitamme pitää Mossen liikkeessä, lähinnä talutellen maasta käsin sellaisenaan tai välillä Mosse joutuu nostamaan jalkojaan ja venyttelemään selkälihaksiaan, kun olen kantanut maapuomit/matalat kavaletit kentälle. Nyt ollaan päädytty siihen tulokseen, että aika varmasti Mossella on siellä jossain lihaksistossa joku paikka kipeänä tai jumissa. Ensi tiistaina odottaa parempi informaatio, kun saimme tilattua erään hierojan kotikäynnille katsomaan, miltä Mosse näyttää.

Muuten Mosse on ollut oikein pirteä hevonen, onkohan kirpakoilla pakkasillakin ollut osuutta asiaan? Nyt Mosse liikuskelee tarhassa paljon enemmän, kuin ennen sen loman alkamista. Nyt Mosse on taas alkanut kävelemään iltaisinkin talliinmenoaikoihin, mitä se ei tehnyt silloin tässä vähän aikaa sitten. Vaikuttaa siltä, että Mossen lihaksisto on päässyt lepäämään ja vertymään jo pelkästään tämän viikon aikana parempaan suuntaan. Ainakin niin mielissään se tuolla tarhassakin viskelee päätä, pukittelee ja pomppii ylös alas paikoillaan ja ravaa letkeällä askeleella. :) Mutta senkin sitten näkee ajan kanssa, ei tässä hirveästi voi muuta tehdä kuin odotella ja hierotuttaa tuota hevosta.

Aurinkokin on päässyt paistamaan taas pitkän tauon jälkeen, ja kauniiltahan tuolla ulkona näyttää päiväsaikaan. Pakkasiakin on riittännyt, en edes pysy kärryillä, että minä päivinä se hevonen joutuikaan taas olemaan pääsääntöisesti tallissa ja käydä aina vain välissä ulkona jaloittelemassa vai pystyikö hevonen olemaan koko päivän ulkona heiniä tasaiseen tahtiin mussuttamassa. No ainakin tänään se pystyi olemaan vielä ulkona, kun ei lukemat ihan älyttömiksi muuttuneet (mitä ne on ehtinyt tehdä jo tämänkin viikon aikana.) Päiväheinien vientiaikaan Mosselle tuli juurikin tälläinen minihepulikohtaus ja minulle tuli kamala kiirus juosta sisälle hakemaan kameraa, jotta edes muutaman kuvan saisi ja eihän niistä kuvista loppujen lopuksi niin kummoisia edes tullut, mutta muutaman hassun otoksen sain Mossen ilakoinnista. :D

Totaa... Ilme! :D

Sanokoot kukin mitä tahansa seuraavaan, mutta minun mielestäni talvi riittää jo tälle vuodelle. Se kun tulee tänne pohjoisempaan muutenkin aina ensin ja ajoissa ja kappas, päättyykin aina viimeisenä, lunta ja kylmää riittää ja talvi on yksinkertaisesti pari kuukautta liian pitkä täällä päin. Mutta toisaalta, onhan nihkeä ja puhdas lumi parempi vuodenaikoina, kuin märät ja mutalälliset tarhanpohjat... Kaikesta pitää valittaa ja kaikkeen täytyy silti olla tyytyväisenä!

234: Lumimyrsky!

Kaksi edellistä päivää lunta satoi aivan järjettömästi ja kaikki kerralla! Samalla tuuli kovasti ja myös tämän vuoksi lumen määrä tuntui kasvavan silmissä. Joka paikka oli aivan tukossa lumesta ja pihallakin oli muutamia sieviä lumidyynejä, lantalaan vievästä ovesta puhumattakaan. (Alla kuvassa.) Siinä sitten oli vähäksi aikaa lapioimista, jotta pääsi taas lantakärryjä tyhjentelemään. :D Samaan aikaan eilen illalla naapuri kävi linkoamassa kentän ja tarhan lumesta puhtaaksi. Ja siinäkin hommassa meni kaksinverroin aikaa kuin tavallisesti! Ja kaikesta muusta puhumattakaan, olihan siellä kylmä ja on edelleenkin, kun pakkanen nytkin on -15 asteen tai enemmän luokkaa ja tuuleekin kovasti ja kylmästi. Mutta onneksi lumisade ja-tuisku loppui jo illalla. Aamulla ulos mentäessä oli kirkas taivas ja tähdetkin loistivat.

 Mosse ainakin oli viisas ja tajusi, miten paljon mukavampaa on seistä pihatossa tuulensuojassa, kuin ulkona lumipyryssä. Tai ainakin Mosse viihtyi ihan rauhallisin mielin katoksen alla syömässä kuivaa heinää lämmikkeeksi. Kannettiin me aamulla sille lämmin vesisankollinenkin pihattoon, mutta se oli jäätynyt eikä siis hoksinut/kelpuuttanut vettä juotavakseen. Onhan sillä myös ulkona se paljukin, missä on vettä ja missä vesi pysyy kädenlämpöisenä, mutta ei se siellä tarhassa viettänytkään aikaa näillä keleillä. Talliin viedessä tarjosimme Mosselle heti ison sankollisen lämmintä vettä ja siellä se kyllä joi. Mossesta tuntuu varmasti ihanalta, kun lämmin vesi lämmittää sitä sekä sisäisesti että ulkoisesti, kun "jäätyneen" turvan kastaa lämpimään vesiämpäriin.

Tänä aamuna ilman kylmyydestä johtuen laitoin Mosselle paksun toppaloimen alla vielä kaulakappaleellisen villaloimen. Luulisi sen siellä nyt tarkenevan, mutta pitää seurata, että kuinka kauan se siellä pysyy lämpimikseen vai pitääkö viedä välillä talliin lämmittelemään. Pakkasen purevuus on tuulen vuoksi melko kylmää, sen olen ehtinyt todeta jo muutaman kerran tänäkin aamuna. Mutta eihän tässä muu auta, kuin selviytyä. Minulla itselläni on kylmä täällä sisälläkin, oli pakko pukeutua lämpimiin vaatteisiin kauttaaltaan ja viime yökin tuli nukuttua kahden peiton välissä... :D Vähän vaan naurattaa, kun suurimmaksi osaksi Etelä-Suomessa ole hitustakaan lunta, täällä sitä on vaikka muille jakaa...  No, pohjoisessahan me asutaankin.

Only in Siberia.

233: Huoltohommia

Tänään Mosselle oli sovittu tiettyyn aikaan hampaiden raspaus. Ennen raspausta siivosin karsinan, jotta olisi puhdas paikka minne hevosen saisi laitettua hampaiden huollon jälkeen, varsinkin, kun tällä kertaa hevonen siirrettiin heti rauhoituspiikin annettua karsinaan. Viimeksi oli melko hankala saada Mossella otettua edes muutamaa askelta siinä lääketokkurassa, että tällä kertaa ihan suosiolla oli parempi tehdä näin. :) Suusta löytyi kuin löytyikin raspattavaa, joka tuli jo muutenkin huomattua about noin viikko sitten tai sen yli, kun Mosse söi heinänsä hitaammin ja varovaisesti. Olipa sinne suuhun ilmaantunut oikealle puolelle haavaumatkin, mutta onneksi suun haavat paranevat jo muutamssa päivässä ja sitten on suu täysin kunnossa, kunhan odotellaan muutamia päiviä tunkematta sinne suuhun mitään ylimääräistä. (Kuten kuolaimia.)

Heti raspauksen jälkeen kun Mosse sai karsinassa odotella muutamia tunteja, kunnes sen ajatusmaailma taas selkeni ja tarjottiin sille heinää, niin kyllähän se söi entiseen normaaliin tapaansa. Eli olisi saanut parisen viikkoa aikaisemmin tämänkin raspauksen ajoittaa, mutta ei hätä sen suurempi ole. Samalla eläinlääkäri huomasi myös selkälihaksen kireyden sään vasemmalla puolella. Tietysti kerroimme kaiken tapahtuneen, Mossen epäonniset kaatumiset kyljelleen ja peffalleen. Tiedä sitten varma ja tarkka syy, satulakin on kuitenkin mittatilauksena teetätetty ja on sitäkin tullut sovitettua uudelleen pariin otteeseen, toteamuksena, ettei juuri parempaa satulaa voisi edes löytää. Joka tapauksessa eläinlääkäri keksi laittaa akupunktioneulat kyseiseen kireään paikkaan.

Oi, tämmöinen ihana linssilude kesältä!

Tällä kertaa Mosse ei muuten saanut niin tujua lääkeannosta, vaan eläinlääkäri kertoi, että antoi suht kevyen annoksen tai oikeastaan jätti toisen aineen pois, koska Mosse on muutenkin niin rauhallinen hevonen. Siksi siinä samalla ennen raspauksen aloitusta oli hyvä laittaa ne akupunktioneulatkin. Neuloja laitettiin kaksi kappaletta ja Mosse väristeli juuri sen paikan lihasta ja huitoi häntäänsä. Sanottiin, että kun hevoselle, jolle laitetaan akupunktioneuloja tuskin huomaakaan niitä, ellei sitten ole kipua juurikin siiä kohdin. Tämänpä vuoksi toivotaan, että tästä akupunktiosta olisi paljon hyötyä nyt Mosselle. Toki eläinlääkäri suositteli vielä hierontaakin Mosselle. Muuten oli terve hevonen tällä kertaa.

Aloitimme myös tässä ihan muutamia päiviä sitten Mosselle yrttikuurin. Myös Aatun aikaan tuli syötettyä sille normaali terveyttä yllä pitävää yrttiseosta. Mosselle nyt syötämme kevyen puhdistuskuurin. Kyseessä on Better Choisen Bette Condition. Mukavaa ostaa näitäkin yrttejä, kun kengittäjämme ryhtyi jälleenmyyjäksi! Annamme aamulla ja illalla yhden desin verran, ennen syöttämistä se pitää laittaa vähäksi aikaa veteen likoamaan ja ihan vain sekoitamme normaali ruoan joukkoon. Tänä iltana kuitenkin kokeilin, että tykkääkö hevonen tästä oikeasti, ihan vain paljaaltaan? No, Mossehan söi kaiken käsistäni ja oikein mielellään mussutti kaikki yrtit. Joten ainakin makoisa lisä Mossen mielestä ja tuoksuuhan ne hyvillekin, vaikka tässä sekoituksessa tulee kuta kuinkin lipstikkaa muistuttava haju. Ei siinä mitään, lipstikka tuoksuu oiken hyvälle, mutta antaa lihakeittomaisen hajun, joka sekin tuoksuu joka tapauksessa erinomaiselle... :D Hevosethan eivät vain syö lihaa...

232: Uusi vuosi 2014

Tänään on tammikuun ensimmäinen päivä. Vuoden 2014 ensimmäinen päivä ja jo varmuudella voin sanoa, että ensimmäisten viikkojen aikana tulen aina kirjoittamaan päivämäärää kysyttäessä numerot 2013... :D  Eilisiltana rakettien pauke täytti taivaan meidänkin asutusalueen yllä. Mosse omaan rauhalliseen tapaansa välittänyt tuon taivaallista mistään paukkeesta, uteliaasti vain kuunteli korvat hörössä kun kentällä ratsastimme samaan aikaan. Onnistuimme jopa yhden raketin näkemään, se oli väriltään kelta/vihreä. Sen verran kaukana meidän naapurit ovatkin, ettei sen enempää väriloistoa näkynyt!

Kenttä ei onneksi ole enää liukas, kiitos, kun satoi pienen kerroksen nihkeää lunta, mutta alta se oli vielä kova. Ja Mossea piti taas kunnolla rohkaista liikkumaan eteen päin käynnissä sekä ravissa, laukkaa en kehdannut kokeilla. Onneksi viime yönä satoi taas lisää lunta ja saisi sataa vielä pikkuisen lisääkin, jotta kentän pohja tulisi taas pehmeäksi ja hyväksi ratsastaa. Toissa päivänä kun vielä oli liian kova pohja ratsastaa, talutin Mossea samallailla kuin niinä pakkaspäivinäkin. 15 minuuttia kävelyä sujui melko sukkelaan, vaikka Mosse olikin välillä, että "en nyt ihan oikeasti jaksais enää..." Aina sitä miettii, missä vika, mutta minkä hevonen sille mahtaa, jos on perusluonteeltaan enemmän laiskanpuoleinen kuin vireä! Isoksi hevoseksi Mosse on todella ihanan rauhallinen ja helppo käsitellä ja kyllä se liikkuu, kun hallitsee tekniikan...

Hyvät uudenvuoden toivotukset vielä kaikille!

//edit. Viime postauksen video ei jostain syystä ilmaantunutkaan näkyviin. Yritän ladata sen tässä ihan lähipäivinä uudelleen.