141: Rauhallisempaa menoa

Nyt kerron eilisen päivän teillen. Heti aluksi kävi jo kömmähdys. Minun ja äidin välillä oli jokin kommunikaatiohäiriö. Viimeksi kun sovimme, että Johanna tulee tiistaina meille seuraavan kerran, eli eilen, niin minä käsitin, että hän tulee kello kuuden aikoihin, mutta äiti käsitti, että kello viiden aikoihin (joka oli muuten ihan oikein). No, sitten tiistaina en enää edes varmistanut äidiltä asiaa, että monelta se tunti olikin. Siinä sitten kun vielä olin sisällä ja äiti tuli minulle ihmetellen sanomaan, että miksi ihmeessä olet vielä sisällä?! Johannahan tulee kohta. Itse olin vaan, että joo, kerta kuudeksi on sovittu aika niin eihän tässä vielä hoppu ole. Kuitenkin Johanna sitten tuli viideltä pihaan ja saman tien lähdin juoksun kanssa hakemaan hevosta hoidettavaksi. Onneksi Mosse ei ole melkein koskaan likainen, paitsi ehkä aamuisin, joten harjasin vain satulan alta, puhdistin kaviot ja varustin pollen sekä itseni. Onneksi Johannalla ei ollut enää kiireitä sille illalle, joten ei tässä sen isompaa vahinkoa tapahtunut. :)

Tietysti tunnin aloitimme alkukäynneillä. Mosse käveli kivan reippaasti ihan itsestään. Kenttäkin saatiin lingottua aiemmin samana päivänä, joten luntakaan ei ollut ylimääräistä kerrosta. Johanna oli suunnitellut meille täksi kerraksi kunnollista laukkatyöskentelyä ja sitä, että keskittyisimme laukkaamiseen oikein kunnolla. Alkuravit sujuivat hyvin keventäen. Tein ympyröitä ja taivuttelin Mossea. Ravin tempo ja vauhtikin oli hyviä ja Mosse kulki melko helposti eteen päin. Mutta sitten kun Johanna antoi käskyn nostaa laukkaa heti alkuverkan jälkeen, niin siinä vaiheessa tuli stoppia. Laukka taisi nousta miltei välittömästi kerran oikeaan kierrokseen ja jopa pari kertaa kentän ympäri ehdittiin menemään, kunnes Mosse alkoi protestoimaan. Laukka ei enää noussut ja ensin näytti siltä, että Mosse totaalisesti veti herneen jostakin nenään ja alkoi kiukuttelemaan. Lopulta se reagoi pelkkiin laukkapohkeisiin negatiivisesti, se pysähtyi ja alkoi joko venkoilemaan tai heilautti häntää. Selvästikään Mosse ei halunnut laukata. 

Tuon jälkeen alkoi jo epäilyttämään, kun Mosse pari kertaa pukitteli pienesti. Ei Mosse kertaakaan aiemmin ole ollut tälläinen. Mosse on kiltti hevonen, eikä se tahallaan ratsastajaa halua selästään rodeohommilla tiputtaa. Aikaisemmin jos Mosse on protestoinut, se on ollut yksi kerta ja se on siinä. Mutta nyt homma oli ihan toinen. Siksi täytyi hakea juoksutusliina ja Johanna kokeili juoksuttaa sitä liinassa ja pyytää siinä laukkaa. Liinassa Mosse nosti oitis laukan, vähän kaasutteli ja pukitteli mutta mikä tärkeintä, sen laukka oli täysin puhdasta. Ravikin oli upean näköistä. Joten, hevosella ei ollut ontumista tai kipua, kerta liinassa pystyi menemään ongelmitta. Liinauksen jälkeen nousin takaisin selkään. Aluksi ravia mentiin hetken kunnes taas yritimme laukkaa. Sama homma, ei noussut. Tämän jälkeen lopetettiin hommat suosiolla. Otin vain kävelyä lopuksi.

Tässä pari päivää sitten Mossella oli iltatallin aikaan karsinassa vesikupit ja ämpärit huitsin haitsin Nevadaa. Mosse oli piehtaroinut ja meillä on vahva epäily ja eräs todistekin siitä, että tämän jalka oli jotenkin mennyt sen aikana sankon sisälle. Voitte kuvitella, miten Mosse sitten on ylösnoustessaan joutunut tapella sankon kanssa, jotta pääsisi ylös. Nimittäin, sankko on aikaisemmin ollut ehjä, mutta nyt sen sisäpuolelle oli tullut ihan selvät raapaisujäljet hokeista. Joten tämä oli syynä Mossen haluttomuuteen laukata. Johanna vieläpä kertoi, että onhan Mosse saattanut tämän sankkokamppailun jälkeen ylös päästyään potkaista seinää täysillä turhautuneena, kun pienoinen "paniikkikin" sillä on saattanut olla ja tämä on hyvin tyypillistä hevosille. Joten tämä oli nyt syynä Mossen haluttomuuteen laukata.

Johanna tutki Mossen jalat, ja siihen tulokseen tultiin, että ongelmakohtana on oikea takajalka. Itse ongelma ei ole jalassa, ei nivelessä, ei kintereessä, ei missään luustoon/niveliin liittyvässä kohdassa vaan ylempänä isossa reisilihaksessa. Lihas on todennäköisesti jotenkin venähtänyt mitähän lie ja se saattaa nyt olla jotenkin hassun tuntoinen ja jumissa. En ihmettele, miksei hevonen silloin halua laukata. Eihän ihminenkään kipeänä lähde liikkumaan. Kuitenkaan nyt ei ole kysymys mistään vakavasta, vaan todennäköisesti vain ihan pikku jutusta joka menee ohi toivottavasti pian. Pääasiahan on, että Mossen jaloissa ei ulkoisesti ollut mitään vikaa eikä se aristanut mistään kohdasta. Ei ontunut ja Mosse tarjosi liinassakin laukkaa ihan omatoimisesti, eli silloin mahtaa ratsastajan paino vaikuttaa juurikin ylempiin lihaksiin. Eli siis toistan, kyseessä tuskin on mitään sen isompaa juttua. :) Johannakin sanoi, että nyt kannattaa pitää Mosse vähän aikaa vain hölkkäliikunnalla, eli kävelyllä ja ravaamisella, sillä kokonaan liikuttamasta sitä ei kannata heittää.

Joten, eiköhän se tästä. Jalat eivät ole olleet tänäänkään ollenkaan kuumia tai turvonneina, mitään normaalista poikkeavaa ei ole löytynyt. Tähän lihasteoriaan vielä yksi pikku seikka, silloin ratsastaessa se siirsi takaosaansa sivulle päin ja vältti sitä venähtänyttä/jumissa mitä lie kohtaa käyttämästä, jota Mosse ei kuitenkaan arista eikä mitään. Voi miten ärsyttävää on yrittää selittää tämmöistä! :D Siis kun Johannakin totesi oman näkemyksensä asiasta, eli tätä samaa, ja jotenkin tuntuu, että kirjoitettuna asiat saattavat vääristyä ja kuulostaa hurjemmilta kuin mitä ovat. Mosse on ihan oma normaali itsensä, se on pirteä eikä ollenkaan kipeä tai haluton liikkumaan. Tänäänkin se veti kunnon rodeota ja kiitolaukkaa kentällä omin päin, jonka jälkeen lähdin taluttamaan sitä maastakäsin tälle päivälle noin vajaa tunnin ajan. Hyvää kuntoilua minullekin oli samalla! Siis kaiken kaikkiaan en tähän voi sanoa muuta kuin sen, että tätä kannattaa verrata johonkin juttuun, mitä ihmisilläkin on. On minullakin niin monesti jokin lihas ollut kipeenä syystä sun toisesta, eikä sen takia ole pystynyt tekemään mitään kunnolla. Ja tätähän se elämä on kaikkien hevosten kanssa. :)

Jos jotain jäi epäselväksi, kysymyksiä saa toki laittaa!

Vielä se, että Johannahan kehui Mosse ihan silmiinpistävän hyvännäköiseksi! Lihakset ovat mahdottoman hyvät, eikä Johannan mielestä Mossella ollut liian isoa lihapullamasuakaan. ;) Hän kyseli meidän ruokinnasta ja heinästä. Hän ihastui meidän ruokintamotiiveihin täysin ja sanoi, että jos meillä olisi isompi talli, hän toisi hevosensa meille heti kysymättäkin. Ajattelin, että tässä pitäisi ihan tehdä erikseen ruokintapostaus, missä kertoisin mitä Mosse syö ja millä periaatteella. Mutta Mosse, on se niin ihana ja lutuinen ja ilmeisesti todella hyvässä kunnossa oleva herra!

140: Elvismuhennosta

Resepti:

- Vettä 5 dl

- Kissa, paino 5 kg
- Mausteena voi käyttää haluamiaan mausteita, oman maun mukaan

Varmista ensin, että sinulta löytyy tarpeeksi suuri kattila/pata, eli kissanmentävä sellainen.
Keittämisaika on noin 10-15 minuuttia. Tämän jälkeen anna hautua kattilan alla.
Ja voíla, Elvismuhennos on valmista!

Silkkaa huumoria! Elvis oli vain niin hassu ja päätti mennä tyhjään kattilaan kylmän hellan päällä. Se on aina tuollainen, menee kaikenmaailman kippoihin ynnä muihin paikkoihin. Syy tälle postaukselle on se, etten oikein ehdi tälle iltaa kirjoitella enempää minusta ja Mossesta. Johanna nimittäin kävi täällä tänään pitämässä meille tuntia ja "tarina" onkin sitten vähän pidempi ja minulla menee varmasti enemmänkin aikaa sen kirjoittamiseen. :) Mutta huomenna postailen teille tarkemmin sitten!

139: Eilinen Johannan tunti

Lähdin hoitamaan Mossen eilen hyvissä ajoin, jotta ehtisin lämmitellä sitä jonkin verran, ennen kuin Johanna tulisi. Ratsastuksen aloitin ihan vain kävelemällä alkukäyntejä kumpaankin suuntaan ja tein isoja ympyröitä. Vähän jo käynnissä yritin taivutella Mossea puolelta toiselle. Käyntityöskentelyn jälkeen aloin ottamaan kevyttä ravia. Ravissakin lähinnä asettelin ja taivuttelin Mossea pääty- ja keskiympyröillä. Lisäksi keskityin kunnolla kulmien ratsastamiseen. Kulmien ratsastaminen kuulostaa yksinkertaiselta ja simppeliltä, mutta itse asiassa se on kaukana siitä. Tai helppoahan se on, jos sen osaa, mutteivat hevoset itsestään kulmia kunnolla ratsasta. Ennen kulmaa täytyy muistaa valmistella hevonen puolipidätteellä. Sen jälkeen itse kulmassa täytyy hevonen taivuttaa kulman mukaisesti ja samaan aikaan säilyttää sopiva asetus. Ulko-ohja ja ulkopohje tukee hevosta koko kulman läpi, varsinkaan ulko-ohjaa ei saa heittää löysäksi. Sisäohjalla tapahtuu hevosen asetus sekä sisäpohkeella taivutus. Kaiken tämän lisäksi täytyy saada hevosen pidettyä sama vauhti kuin suoralla urallakin. Eritoten Mossella saa olla tosi tarkkana vauhdin suhteen, ettei se hidasta kulmissakaan. Aika paljon muistettavaa yhtä aikaa, eikö vain?

Johannan saavuttua aloitimme pohkeenväistöillä. Tulimme ravissa keskihalkaisijalle päädystä ja siitä sitten lähdettiin väistöön vuoroin oikealle, vuoroin vasemmalle. Ensin Mosse ei ottanut kunnollisia väistöpätkiä, se pikemminkin hiipi koko matkan ja ravitempo oli melko alhainen. Väistön jälkeen herättelin aina Mossea pitkällä sivulla vähän reippaamaan tahtiin, jonka jälkeen väistötkin tulivat paremmin. Mosse kyllä osaa väistöt täydellisesti, siitä ei ole kysymys, että minä opettaisin hevostani väistöille, vaan päinvastoin. Minä en opeta Mosselle mitään uutta, vain Mosse opettaa minua ratsastamaan. Joten, vikahan on silloin minussa. Tällä kertaa istunnassa. Vaikka istuntani onkin melko hyvä ja Johannakin kehui sitä, että istuntani on muuttunut viime näkemästä paljon paremmaksi, Mosse on silti niin hienoksi koulutettu hevonen, joka vaatii just kaiken oikeanlailla toimiakseen. Joten, kun Johanna opasti minut paremmin istumaan syvemmälle satulaan silti pitäen selkäni suorassa ilman, että istuinluuni työntyivät eteen päin, Mossehan alkoi tekemään mahdottoman hyvin väistöt! Vauhti eteen päin että sivulle päin säilyi hyvin, ja väistötkin tulivat kivasti. Kyllähän Johanna myös mainitsi, että myös väistöt ovat parantuneet viime kerrasta paljon parempaan suuntaan. :)

Laukkatyöskentelyssä teimme lähinnä muutamia nostoharjoituksia, joissa piti nostaa laukka aina tietystä pisteestä tai jollakin aikavälillä. Laukkaa pyrittiin saamaan energisenä eteen päin, ilman, että siltä olisi haettu lisättyä laukkaa. Välillä tosin otimme kierroksen uralla reippaammin eteenpäin, jolloin jouduin hoputtamaan Mossea vähän lujempaan tempoon. Laukkaaminen sujui omasta mielestäni ilman mitään sen erityisempaa. Myöhemmin laukkahommien jälkeen Johanna pisti meille muutamia siirtymistehtäviä. Tehtävänä oli tehdä ravista käyntiin kolme askelta jonka jälkeen takaisin raviin, ilman, että hevonen "heittää turpansa maahan asti". Mosse nimittäin juuri näissä siirtymisissä siirsi kaulaansa alemmas ja tukeutui kuolaimeen pienellä paineella heti kun ravi siirrettiin käyntiin. Ja tähän asiaan Johanna puuttui ja siihen keskityimme. Ongelmana ei yksinkertaisesti ollut mitään muuta, kuin oma istuntani. "Mä en katso nyt hevosta, vaan sinun istuntaa. Ihan sama miten se hevonen liikkuu, kunhan sun istunta on nyt kohdillaan. Sitten kun itse istuu satulassa oikein, hevonen tekee kuin huits haits nämä siltä pyydetyt tehtävät", jotenkin näin se Johanna selitti.

Ja aivan oikein, kun sain istuntani kohdilleen, Mosse keveni edestä eikä enää rojahtanut alas ja siirtymisetkin sujuivat ryhdikkäämmin. Se on tässä lajissa aina niin pienestä kiinni ja kaikki on hienosäätöä! Yhtäkkiä Mosse tuntui paljon helpommalta ratsastaa. Myöhemmin lopuksi otimme vielä väistöpätkiä. Nyt kun olin oivaltanut omaa istuntaani paremmaksi, väistötkin onnistuivat paremmin. Väistöjen jälkeen otimme tietysti loppuverryttelyt hyvin ravissa keventäen. Mosse sai venyttää kaulansa alas ja pitkäksi, vaikkei ohjia annettukaan löysäksi. Ohjat pidettiin tuntumalla, vaikka hevonen kulkikin pidemmässä muodossa ja sai venyttää kaula- ja selkälihaksiaan. Ravailujen jälkeen lopuksi tietysti käynnit. Tunti oli kokonaisuudessaan hyvä ja varsinkin näin pitkän tauon jälkeen se tuntui mukavalta! Ensi kerraksi sovimme seuraavan tiistain, jolloin Johanna tulee pitämään tuntia. Tästä se taas lähtee. :)

Mossen karsinan ovi saatiin muuten korjattua sittenkin samana iltana, milloin se meni rikki. Laitettiin palaset takaisin paikoilleen ,mistä kohdin ne olivat liitoksistaan irronneet, naulattiin isompi säle takaisin useammalla naulalla ja varsinainen ovi ruuvattiin sellaisten metalliliuskojen kera takaisin paikoilleen. Nyt ovi on siis taas kunnossa ja ihan toimintakykyinen! :) Ei Mossella pelottanut ollenkaan vasaran pauke, se suorastaan tuli ihan turpa kiinni katselemaan, että mitä me touhuttiin. Hassu heppa! Ja Johannan tunnilla se muuten säikähti eilen penkkiä, joka vaihtoi paikkaa. Se otti äkäisesti laukaten sivuaskeleet ja mulkoili kummissaan penkkiä, joka oli kentän laidassa. Vielä muutaman kierroksen ajan se vahtasi sitä, kunnes se jätti sen rauhaan. :D

138: Karsinan ovi remonttiin

Olihan tuota tullut jo aikaisemminkin vitsailtua, että milloinkohan Mosse pistää karsinan semmoiseen kuntoon, että se vaatisi remonttia. Mosse kun on niin paljon isompi ja painavampi, hivenen kömpelömpi hevonen kuin mitä Aatu oli. Aatun aikaan ei ollut ikinä pelkoa karsinan kohtalosta, se kun oli aina niin tarkka, ettei piehtaroidessakaan osuisi seinään. Mutta olihan Aatu niin paljon Mossea pienempikin. Mutta Mosse on Mosse ja vaikka meidän karsinamme on yli minimisuosituksen kokoinen, kävi tänään silti hassusti. Nimittäin, Mosse teki jotain, jonka vuoksi karsinan ovi pomppasi liitoksistaan ja ruuveistaan yläkulmasta irti. Olisikohan Mosse piehtaroinut tai muuten jotenkin hassusti tönäissyt ovea voimalla, että näin pääsi sitten käymään. En voi sanoa, kun en omin silmin nähnyt. Ainoastaan kuulin tapahtuneen juuri sillä samalla hetkellä, kun se tapahtui. Olin juuri menossa antamaan Mosselle iltaruoat ja avasin tallin oven, kun kuulin mukavan räsähdyksen, joka oli peräisin tästä puisesta ovesta.

Sen voin kuitenkin sanoa, ettei Mosse missään nimessä ole riehunut siellä! Ei se ikinä potki eikä mellakoi karsinassa ollessaan, se suorastaan pitää tallissa olemisesta, varsinkin talvella pimeän tai pakkasen vuoksi ja kesällä ötököiden. Ja kun itse tavallaan olin todistamassa tapahtunutta, vaikken sitä nähnytkään, vaan kuulin, ei Mosse sillä hetkellä pitänyt minkäänlaista meteliä tai mellakkaa pystyssä. Mutta harmihan tämä on... Iskää pyysin käymään katsomassa ovea ja hän kyllä sanoi, että sen pystyy yhdellä tavalla vielä korjaamaan, mutta tälle illalle ei meillä ole tarvittavia vehkeitä ja tavaroita. Onneksi oven sai vielä joten kuten kiinni kummastakin säpistä, että kyllä se paikoillaan pysyy, muttei se mahda enää kestää, jos se toisen kerran samanlaisen tärskyn saa. :D Mutta pakkohan se ovi on korjata jo heti huomenna, ei sitä tuollaisenaan voi jättää! Mutta nyt sen täytyy luottaa yhden yön, toivottavasti Mosse ei hipsi sieltä mihinkään ja pysyisi kiltisti karsinassaan. :) Vaikka minnepä se sieltä tallista pois pääsisikään...

Kuva on viime kesältä. Tässä karsina on ehjässä kunnossa. :)

137: Katsaus tulevaan

No, nyt jäi taas kirjoittelut jonnekin unholaan... Eilenkään en ehtinyt, kun huomasin, että minulla oli jäänyt lukematta eräs kirja tämän päivän äikän tunnille... Siinä sitten yhden illan aikana yrität saada jutun juonesta kiinni ja selvittää, mitä kirjassa tapahtuu. Onneksi sain kirjan luettua ja selvisin äikän tunnilla pidetystä "testistäkin" läpi, missä kysyttiin juuri tästä kirjasta kaikkea. :D Hupsis, viime viikollakin unohdin käsityön tunneille ottaa jonkin vaatekappaleen, josta olisi tarkoitus sitten tehdäkin vaate, mutta huomiseksi muistan sen! Lapasetkin on jäänyt tekemättä loppuun asti, onneksi opettaja ei ole vielä reagoinut sen pahemmin... Vielä pitäisi muistaa perjantaille ottaa 2,50 euroa, koska menemme keilaamaan liikunnassa. Kauheaa, näin kun listaa ylös kaikkea muistettavaa + tuhat muuta kouluun liittyvää asiaa, niitähän on paljon, eikä ole ihme, jos joskus joku asia unohtuukin! Ainakin minun kohdallani...

Nämä päivät Mossen kanssa on sujunut ihan hyvin, ratsastelua maanantaina. Tiistaina Mossella oli vapaapäivä ja nyt keskiviikkona liinausta/maastakäsittelyä. Huomasin tässä yksi päivä, että nyt on blogissani jäänyt vähemmälle tarkemmat selostukset, mitä olen minäkin päivänä Mossen kanssa ratsastettuani tehnyt. Sen vuoksi päätinkin, että alan keskittymään useammin ja postailemaan tänne tarkemmat analyysit ratsastuskerroistamme tai muusta.

Ajattelin valoittaa teitäkin nyt vähän tilanteestamme. Sitten viime syksyn, kun kelit menivät huonoksi, jäi minun ja Mossen opetus- ja valmennustunnit lähes kokonaan pois. Se on sinänsä harmi, mutta keleille ei voi mitään. Mutta onneksi nyt ensi perjantaina taas pitkän tauon jälkeen Johanna on tulossa pitämään meille tuntia! Odotan hyvin innolla perjantaita, sillä todellakin tuntuu siltä, että tarvitsen jo opastettua tuntia valvovan silmäparin alla. Joten, perjantaita odotellessa ja silloin myös lupaan kunnon analyysipostauksen! Valmennuksiakin on tiedossa, oikeastaan juuri tänään meille luvattiin paikka eräältä tallilta osallistua valmennuksiin ensi kuussa. Tarkempaa ajankohtaa ei vielä ole tiedossa, mutta eiköhän sekin vielä selviä. Toivottavasti nyt tämän kevään edetessä pääsen useammin valmennuksiin ja sitä kautta taas oppimaan uutta ja kertaamaan vanhaa, jotta kehittyisin edes hitusen eteen päin ratsastuksessa. Ja niinhän se on, että ratsastamaan ei opi kuin ratsastamalla. Ja jonkin asian onnistumiseen vaaditaan monen monta toistoa, ennen kuin se sujuu hyvin. Mutta minä olen valmis rehkimään tämän eteen.

Tässä olemme äidin kanssa myös selvitelleet kisa-asioita. Jo ensi helmikuussa olisi eräät koulukisat Rovaniemellä, ja jos hyvin käy, mennään me Mossen kanssa sinne. Tarkoituksena olisi osallistua helppo B-luokkaan ja samalla suorittaa kouluratsastuksen heB-merkin. Samalla olemme tutustuneet kaiken maailman muihin kisahommiin. Varsinainen kisakausihan ei vielä nyt talvella ala, mutta nyt aluksi en minä muualle kuin seurakisoihin voi osallistuakaan. Ja parempi niin, sieltä minä saan kokemusta ja opin kisamaailman juttuihin. Olenhan ihan kokematon vielä tämän asian suhteen, enkä oikeastaan tiedä vielä mistään mitään, muuta kuin päivän selvät perusasiat. Eiköhän ne kisarutiinit pikku hiljaa tutuiksi tule, jos nyt ensi kesänä pääsisi käymään useammassakin, edes muutamissa, kisoissa. Mosse on niin hieno hevonen, jolla on paljon kisataustaa ja joka on niin sopivan rauhallinen ja maltillinen, niin olisihan se hullua, etten minä pääsisi Mossen kanssa tutustumaan ratsastuksen tähän maailmaan! :D

Minä ja Aatu koulukisoissa vuonna 2011. Voi, miten kaunis poika se olikaan!

136: Karvapörrö Mosse - kuvapostaus

Päätettiin sitten laittaa Mosselle karvapehmusteet nyt talven ajaksi riimuun. Karvapehmusteet ovat hyvät, ne lämmittävät hevosta jonkin verran, tai ainakin ne ovat tuntuneet aina ihanan lämpimiltä hevosen päätä vasten. Lähinnä sen vuoksi me ne laitoimmekin, koska ne estävät riimun kylmien solkien osumista hevoseen. Karva kohottaa riimua juuri sen verran, ettei metalliset soljet ole koko ajan vasten hevosta. Ja näiden karvapehmusteiden luulisi kestävän myös pitkäaikaistakin käyttöä, koska ne ovat aitoa lampaankarvaa ja nämähän on Aatulta jääneet ja Aatullakin me näitä pidimme aina silloin tällöin ja hyvässä kunnossa on pysyneet! Ainoa pikkuseikka tässä on, ne näyttävät Mossen päällä niin hassuilta! Siis ei vaan sovi Mossen naamatauluun, näyttää niin hullunkuriselta. Aatulle ne sopi, Aatu näytti niin söpöltä niissä ja varmaan moni muukin hevonen. Tai näyttähän Mossekin melko lutuiselta, mutta suurimmaksi osaksi nämä karvat näyttävät hassuilta. Mutta ulkonäkökysymyksia ei huomioida tähän suhteen. :D

Eilen oli hieno ilma ulkona. Aurinkokin pilkisti ja paistoi mukavasti, vaikkakin vielä melko matalalta. Diddidii, kamera käteen ja ulos. Päämääränä oli kuvata Mossea tai ainakin saada muutama, edes vähän edustavampi kuva siitä, mutta tarttuipa kameraan myös monia muitakin otoksia. Menin kuvaamaan kameralla samaan aikaan, kun Mosselle oli tarkoitus viedä päiväheinät. Joten, heinäthän sille pitikin viedä ja Mosse alkoi niitä mussuttamaan ja siinä sitten yrität saada hienoja kuvia hevosesta... Perus Mosse, jolla taitaa olla kokopäiväisenä työnä heinänsyöminen! No ei nyt sentään ja kyllä minä ihan siedettäviä ja tänne blogiin julkaisemiskelpoisia kuvia sain. Mosse on edelleen linssilude, eilenkin työnsi turpaansa koko ajan kameraan kiinni. Pakkohan se oli tällekin kerralle yksi linssilude kuva lisätä. :) Sitten kun sain tarpeekseni hevosen kuvaamisesta ja tulin sisälle, otin minä muutamat kuvat kissoistakin, jotka ajattelin tännekin nyt tällä kertaa lisätä. Seuraavaksi tuleekin kuvat ja niiden jälkeen kerron vielä eiliset ratsastelumme.

Karvapörröpää.

No se linssilude isoine mulkosilmineen...

Navetan katon savupiippu.

Kentältä otettuna.

Kentän valoja.

Monti-kissa.

Kukka-neiti poseeraa aina hienosti!

Elvis ei-niin-edustavana.

Muoksittu kuva Elviksestä, alkuperäinen oli niin huono...

Eilen lähdin valoisan aikaan ulos puuhailemaan. Siivosin ensin tallin, jonka jälkeen lähdin hakemaan Mossen hoidettavaksi. Se oli laitumen puolella torkuilla, josta minä sen sitten hain. Sillä taisi jäädä torkkumiset pahasti kesken, ainakin sen ilme oli paheksuvan näköinen, että miksi sinä nyt kesken kaiken tulit viemään minut pois? Harjasin Mossen ja puhdistin kaviot ja laitoin sille suojat jalkoihin ja muut varusteet niskaan. Tämän päivän ohjelmana oli lähteä hankeen ratsastamaan. Lunta oli satanut edellisenä yönä taas melkomoisesti ja kentällekin oli kertynyt lunta. (Myöhemmin sinä päivänä, joskus iltapäivästä neljän maissa, naapurimme kävi taas linkoamassa tarhan ja kentän pois lumesta!) Laitoin Mosselle nyt ihan koulusatulan, koska ajattelin joka tapauksessa, että tänään ei muuta tehtäisikään kuin käveltäisi. Lopulta kun pääsimme ulos, niin nousin pihassa satulaan ja lähdimme sitten köpöttelemään sinne samalle reitille. Kävin kerran kiertämässä reitin, eli pellon ympäri reunoja pitkin, aikaa oli kulunut jo reilu päälle kaksikymmentä minuuttia. Päätin, että sen enempää täällä raskaassa hangessa ei tarvinnut kulkeakaan, joten kierroksen jälkeen lähdimmekin jo takaisin päin. Mosse silti pirteänä poikana suoritti koko reissun korvat hörössä ja katseli maisemia. :D

135: Pakkanen yllätti

Pakkanen pomppasi taas korkeisiin lukemiin toissa päivänä, vaikkei se nyt niin yllätyksenäkään tullut. No, pakkaslukemien hipoessa kolmeakymmentä Mosse tietystikin jäi talliin päiväksi. Aamulla jouduimme heräämään äidin kanssa aikaisemmin, jotta ehtisimme tehdä tallihommat ja siivota karsina ennen kouluun ja töihin lähtöä. Onneksi jo iltapäivällä pakkanen lauhtui päälle kahteenkymmeneen, jolloin Mosse pääsi ulos jaloittelemaan pidemmäksi aikaa, kuin vain karsinansiivouksen ajaksi. Loppu illasta pakkanen kuitenkin kiristyi taas, joten tänäkin aamuna oli vielä kylmää ja Mosse joutui jäämään karsinaan. Mutta sitten kun tulimme kotiin iltapäivällä, ei pakkanen ollut enää kuin viidentoista asteen kieppeillä. Äkkiä ulko- ja tallivaatteet päälle ja kipin kapin hevonen loimittamaan ja pihalle. Tosin ensin se piti harjata, koska se oli ihan puruinen ja tietysti kaviotkin piti puhdistaa. Sitten Mosse pääsikin ulos. Nyt on jo muuten niin ihanaa, kun päivätkin ovat taas pidentyneet! Nyt on jo ihan valoisaa, kun kello on kolme iltapäivällä ja vasta neljän aikoihin alkaa kunnolla olla hämärää. Siitä se kevät alkaa...

Tänään, kun kerta oli lauhempaakin, siis "lauhempaa" ja sen verran astelukemia, että hevostakin pystyy ihan normaalisti liikuttamaan, juoksutin Mossea liinassa. Silti annoin olla Mossella loimen päällä. Jätin Mosselle myös pelkän riimun päähän, en nimittäin tohtinut kylmää rautaa työntää sen suuhun nyt kuitenkaan. Laitoin vain deltan riimuun kiinni ja deltan kautta juoksutusliinaan. Mosse toimi tosi hyvin pelkällä riimullakin, se liikkui kivasti ja kantoi päätänsäkin hyvin ylhäällä ja oikeassa linjassa. Varsinaista juoksutusta ennen Mosse tosin jo urheili itsekseen kentällä, se veti muutamia laukka/ravipätkiä ja sen jälkeen käveli kenttää ympäri reippaasti. Joten, siksi pääsin suoraan pyytämään hevosta ravaamaan narun päässä, koska herra oli hoitanut alkuverryttelyt jo itse. Ensin mentiin oikeaan kierrokseen ja kunhan oltiin tarpeeksi kauan raviteltu, pyysin Mosselta laukkaa. Laukkailujen ja muutamien siirtymisien jälkeen vaihdettiin suuntaa ja samat hommat toiseenkin kierrokseen. Lopuksi sitten taas taluttelin loppukäyntejä Mossen kanssa.

Kävelemisen jälkeen kun päästin Mossen irti, kun kello ei ollut vielä edes niin paljoa, että sitä olisi ollut ihan välttämätöntä viedä vielä talliin. Niin ajateltiin, että Mosse saa jäädä vielä vähäksi aikaa ulos. Mutta Mosse-parka liimautui minuun kiinni, tai oikeastaan porttiin kiinni. Siinä portin edessä se seisoi kaiken aikaa ja kun minä ja äiti seisoimme vierellä, Mosse teki kaikin mahdollisin tavoin selväksi, että nyt on tarkoitus mennä talliin. Vaikkei hevoset osaakaan puhua, Mosse kuitenkin osasi kertoa meille ihan selvästi mitä se olisi sanonut, jos vain olisi kyennyt. Ensinnäkin, Mosse otti narun päästä kiinni, piti sitä suussa ja samaan aikaan tyrkki turvallaan minun kättäni. Se ikään kuin työnsi narua käteeni, koska minähän sitä talutankin. Sitten Mosse pukki päällään minua porttia kohden ja mitähän kaikkea muutakaan se teki. :D Oli se kyllä niin lutuinen. Oikeastaan aina ennenkin Mosse on viety heti ratsastuksen jälkeen talliin, eli samoihin aikoihin kuin tässäkin tilanteessa. Ja Mosse oli nytkin ihan sillä fiiliksillä, että minähän en tänne jää. Ne on rutiinit, mitkä minä olen oppinut ja minähän haluan mennä nyt talliin. Niin me sitten lähdimme viemään Mossen talliin.

Hoidettaessa en pitänyt Mossea kiinni, vaan se oli irti hoitotilassa. Aluksi se niin kuin kääntyi koko ajan karsinan ovea kohti. Ja ei auttanut, vaikka kuinka monesti hain sen vain takaisin ja istutin sen samaan kohtaan, missä se aina ennenkin on kiinni sidottuna ollut. Mutta Mosse meni aina uudestaan ja vasta kolmannen kerran jälkeen se huokaisi ja jäi niille sijoilleen, mille pitikin. Mosse on semmoinen persoona, että se testaa kyllä monesti ja monesti, ennen kuin se tyytyy ihmisen asettamaan käskyyn. Ei Mosse silti ikinä ole rauhaton, ei se riehu eikä se ole hankala. En voi muuta sanoa, kuin sen, että Mosse vain on niin kiltti mutta samaan aikaan vähän höppänä. :D Sitten kun Mosse ei enää liikuttanut jalkojaan, se käänteli päätään puolelta toiselle ja kurkotteli minne nyt ylsikään. Siinä se Mosse sitten malttoi olla kauankin hoidettavana, ennen kuin se meni karsinaan iltalevolle. Että tämmöistä tällä kertaa. :)

134: Viikkokatsaus ja viikonlopun katsaus; kouluvääntöä ja hankitreeniä + kuvia ja VIDEO!

Viikkokatsaus: Viikon ohjelmaan kuului arkipäivinä ratsastus, juoksutus liinassa ja vapaa päivä. Maanantaina ja tiistaina menimme Mossen kanssa koulua kentällä. Mosse toimi kumpanakin päivänä hyvin. Mosse on ollut nyt joka ikinen ratsastuskerta todella super, tai siltä se ainakin on tuntunut. Arvelisin, että syynä on se, että nyt on tutustumisvaiheemme mennyt ohi ja nyt päästään tosihommiin. Yksinkertaisesti Mosse on vain toiminut sopivan herkästi ja kivasti ratsastaessa, enää ei tarvitse oikeastaan tapella siitäkään, mennäänkö me eteen päin ja mitä vauhtia. Sitten leskiviikkona päätin mennä pitkästä aikaa ilman satulaa, en edes muista, milloin olisin viimeksi mennyt. Aluksi en meinannut päästä Mossen selkään, hups. Mutta kyllä se siitä ja pidin Mosselle kevyemmän liikutuspäivän. Kävin vain askellajit läpi, mutta silti oli hauskaa! Torstaina Mossella oli vapaa päivä ja sitten jäljelle jääkin perjantai, jolloin juoksutin Mossen liinassa. 

Simmut kii.

Viikonlopuksi kaverini Sari tuli kylään ja hän myös ratsasti Mossen kumpanakin päivänä. Lauantaina menimme koulua kentällä ja parhaani mukaan pidin Sarille tuntia. Tunti sujui tehokkaasti ja teimmekin sulkutaivutuksia, mitä Sari ei kunnolla ollut muulloin päässytkään tekemään. Joten, kun selitin vain Sarille, että mitä pitää tehdä, sen jälkeen hän sai Mossen tekemään sulut uralla käynnissä ja ravissa. Mossella sulkutaivutukset on muutenkin ihanan helppoja, ainakin omasta mielestäni sulut onnistuvat esimerkiksi avoja sukkelammin ja sulkuja on myös kiva tehdä. Kyllä avotkin ovat kivoja, mutta niissä nyt on vielä enemmän treenattavaa itselläni. Seuraavana ratsastuskertana olen ajatellutkin harjoitella avoja ja pohkeenväistöjä.

Laukkatyöskentelyssä en pyytänyt Saria tekemään muuta kuin ajamaan Mossea reippaasti eteen päin uralla, se kun on tuottanut monelle hommia, ennen kuin Mosse menee kunnon lisättyä laukkaa. Loppujen lopuksi Sari sai Mossen ihan hyvin laukkaamaan eteen päin, ei sitä kunnon lisäykseksi vielä voinut sanoa, mutta hyväksi kuitenkin! :) Niin se teki vaikeuksia itsellänikin saada Mossea reippaasti eteen päin, mutta kuten jo alussa mainitsin, on Mosse muuttunut oikeaksi ihanuudeksi ratsastaa. Lähinnä meinaan sitä, että se on kuin tavallaan herkistynyt pohkeelle. En joudu enää tekemään niin paljon töitä sen eteen, että Mosse liikkuisi reippaana eteen päin. Onhan toki Mossella erilaisia päiviä, jolloin kaikki ei menekään nappiin. Esimerkiksi jonakin päivänä ei kuitenkaan ravinlisäykset tule hienosti, vaikka Mosse muuten toimisikin ihan mukavasti. Jonakin päivänä laukka saattaa jäädä laiskaksi ja jonakin päivänä pohkeenväistöt eivät tule suoralla hevosella. Mutta siltikin tuntuu siltä, että nyt perusratsastelumme on noussut pykälän ylös päin ja kehitystä on tapahtunut, mikä on hyvä juttu!

Nyt tänään sunnuntaina lähdimmekin ottamaan hankitreeniä nyt kun valoisan aikaan sitä näkeekin tehdä. Arkena ei viitsi pimeällä lähteä, vaikka saattaisihan sitä otsalampun voimin pärjätäkin. Kyllähän minä muistan, kun joskus aikoinaan Aatun kanssa käytiin Lauran tallilla kiertämässä pitempi reitti pellon reunoja pitkin otsalampun kanssa pimeällä. Mutta Aatu oli Aatu ja Mosse on Mosse. Mutta kyllä minä tahdon joskus kokeilla Mossenkin kanssa pimeällä ratsastamista, en tiedä mitä järkeä siinä on, mutta esimerkiksi upealla kuutamolla jos menisi pellon ympäri kiertämään, niin saattaishan se olla elämys ja sentään kuun valossa näkisikin vähän paremmin!

Laitoimme Mosselle muuten estesatulan selkään, kun ajateltiin, että se olisi ihan passeli ratkaisu tuonne hankeen, jos sitä vaikka kevyessä istunnassa menisi. Ja muutenkin sitä satulaa on hyvä käyttää aina kun on mahdollisuus, muutenhan se satula vain pölyttyy turhan panttina. Samalla saatiin käyttöön ihana estesatulahuopamme, se on vaan jotenkin tosi hieno, vaikka sellainen ihan perus musta ja simppeli onkin. Mutta yksi ongelma eteemme ilmaantui Mossea varustaessa; satulavyö ei meinannut yltää kiinni! Se oli jo silloinkin aika hankala tapaus, meinaa olla niin lyhyt, ettei kunnolla yllä Mossen masun ympäri. Mutta silloin sen sai vielä kiinni suht. helposti, mutta tänään tuli ihan hikikin, kun sitä sai kaikin voimin kiskoa. Mossekin oikein huokaisi sillä hetkellä, kun onnistuin sujauttamaan vastinhihnan satulavyön solkeen. Se varmaan ajatteli, että nyt nuo meinaa kuristaa minut. Mutta ei se vyö oikeasti mitään kurista, heti kun sen sai vaan kiinni niin sitä piti vielä kiristää senkin jälkeen. Mutta kyllä siihen pitää se jatkopala homma jostakin hommata, muuten on aina niin ongelmallista ähräämistä. :D

Aluksi kävelimme kentällä hetkisen Mossen kanssa, ettein ihan kylmiltään lähdetä treenaamaan. Sitten lähdettiin hankeen, missä lunta oli ainakin omiin polviini asti ja vähän hevosen polvien alapuolelle. Sari satulassa, hevonen vieressäni, mutta minä hangessa rämpimässä itseni henkihieveriin. No ehkei sentään, mutta matkan päätteksi kyllä veri maistui suussa. On se oikeasti kovaa treeniä, vaikke me menty sen kauemmaksi kuin metsän poikki isommalle takapellolle. Onneksi pääsin menemään osan matkasta hevosen jälkiä pitkin, mutta oli nekin semmoisia harppausloikkia, kun Mossella sen verran isompi askelkin on. Kun pääsimme takapellolle, Sari lähti oikeastaan heti ravaamaan Mossen kanssa. Mossen ravi muuttuu hangessa, kuten kaikilla hevosilla, niin ihanaksi pomppuraviksi ettei se ole tosikaan! Niin iso ja korkea askel, mikä tuntuu mukavalta. Ravailut sujuivat hyvin, mutta sitten kun piti nostaa laukka, ei se Mosse nostanut. Ei se nostanut sitten millään, se teki aivan selväksi, ettei se halunnut laukata siellä, hangessa. Ravi oli sitäkin hienompaa, mitä enemmän sitä laukkaan pyydettiin, joten siihen sitten jouduimme tyytymään.

Melko pian sen jälkeen teimme vaihdon, kun oli tarkoitus lähteä jo takaisin pihamaalle. Eihän me siellä hangessa varmaan oltu kuin sen parikymmentä minuuttia, on se sen verran raskasta treeniä, mutta hienosti Mosse jaksoi! Eli siis, vaihdoimme siten, että minä hyppäsin Mossen selkään ja Sari pääsi, tai joutui, miten vain, kävelemään hangessa hevosen jälkiä pitkin. Menimme suoraa päätä kentälle, missä kuitenkin laitoimme Mossen vielä nostamaan laukan ja laukkaamaan hetken ja tekemään muutamia nostoja. Eikä siellä ollut mitään ongelmaa. Siinä Sari sitten hetken Mossen kanssa laukkaili, jonka jälkeen kunnon loppuverryttelyt ensin ravissa ja sitten käynnissä. Vähän Mosselle taisi pukata hikeä pintaan, pellolla se ainakin näytti siltä, mutta ennen talliin vientiä hiki oli jo kadonnut kuin tuhka tuuleen. Loppukäynneissä talutin Mossea maasta käsin ja Sari sai istua selässä miten halusi, meni hän naisten satulassa kuin kokonaan väärinkin päin istui siellä. Mosse taisi vähän ihmetellä, että mitä se tämmöinen homma on, mutta ihan hyvää vaihtelua sillekin tuommoiset omituisuudet. :D

Metsän siimeksessä

Ihanasti nousee jalat!

Ratsastamista väärinpäin.

133: Päivitystauko

Seuraavan kerran kirjoitan uuden postauksen huomenna! Nyt tuli taas taukoa muutamien päivien ajan, mutten kyllä nytkään ehdi vielä tänne tämän kummoisempaa kirjoitella... Sunnuntaina valaisen teitä kertomalla viikosta, mikä ei kuitenkaan kovin erityinen ollut, vaan aika tavallinen. Kuitenkin, huomenna lupaan teille kunnollisen postauksen! :)

132: Viime viikonlopun tapahtumat

Lauantaina Mossella oli kengitys. Siinä aamupäivän aikana sitten Mosselta aluksi vuoltiin kaviot, mitkä eivät olleet edes hirveästi kasvaneet. Kengitysväli vähän venähti pidemmäksi kuin olisi tarvis, mutta kun nyt talvella tuntuu siltä, että Mossen kaviot kasvavat sen verran hitaasti, että sen verran saa kengitysvälikin olla pidempi. Varsinkin nyt, kun kaviot eivät olleet kasvaneet edes kärjestä liikaa, ainoastaan sivuilta oli etenkin sisäpuolelta lähtenyt kavio levenemään. Muutenkin kengitysväli saa olla sen maksimiajan, kun Mossen kavioaines ainakin oli haperoa, että sitten seuraavalla kengityskerralla saa taas lyötyä naulan reiät ylemmäs eri kohtaan, ettei kavio lohkeaisi, jos naulat lyötäisiin vain hippusen verran entisen naulanreikien yläpuolelle. Mutta niin, Mossella on nyt hokkiaikana ja talvikautena ollut tilsakumit, jotka todellakin ovat tarpeellisia ja tähänkin asti on ollut niin helppoa niiden kanssa. Olin käynyt ostamassa uudet tilsakumit perjantaina, kun nämä entiset olivat jo sen verran menneet huonoksi ja kuluneet. Samalla Mosselta vaihdettiin muutamia hokkeja joka kengästä uusiin kuluneiden tilalle. Mosse antoi hyvin kengittää itsensä, yhdessä välissä se vain kerran kokeili, että onko ihan pakko nyt, joten sillä hetkellä kengittäjä joutui vähän komentamaan Mossea. Sen jälkeen Mosse antoi tehdä hommat todella kiltisti loppuun asti. :)

Kengityksen jälkeen Mosse saikin olla illempaan asti ulkona. Jenni tuli meille sinä päivänä, eli lauantaina ja silloin kun Jenni tuli, lähdimme yhdessä hoitamaan Mossen ja sen liikutuksen. Liikutuksena oli tällä kertaa irtojuoksutusta, koska ajattelimme äidin kanssa, että se olisi hyvää hikitreeniä ja samalla Mosse saisi venyttää juostessaan kaikkia lihaksia. Olisikohan ollut noin puoli seitsemän aikoina, kun Mosse oli kentällä, eli pimeää oli, mutta kentänvaloissa sitä näkee. Aluksi liinasin Mossen narun päässä sen verran, että se kävelisi ja ravaisi ensin, ettei ihan kylmiltään alkaisi revittelemään. Narun päässä liinaukset onnistuivat kivasti, Mosse kulki nätisti. Tovin jälkeen kun Mosse oli saanut ravata pää alhaalla ja lämmitellä itseään, otin liinan irti ja päästin Mossen irti. Ei se heti ollut lähdössä juoksemaan mihinkään, mutta kun juoksutusraipan kanssa vähän sitä hoputtelin, niin johan lähti! Se kyllä tajusi, mitä pyydettiin. Mosse juoksi lujaa, varmaan nelistäen meni kiitolaukkaakin välillä. Välillä Mosse ravasi ihanan lennokkaasti ja oikeasti nopeasti ja laukka-askeleetkin olivat ihanan pitkiä. Kuviakin otimme Jennin kanssa, mutta kuten arvata saattaa, pimeys + kova vauhti ei ole kovin hyvä yhdistelmä. :D Videon ottaminen olisi saattanut olla järkevämpi idea....

Lopuksi kun Mosse oli saanut juostua omasta mielestään jo tarpeeksi, pyysin sitä vielä ravaamaan loppuverryttelyksi. Mosse tuli kilttinä poikana pyöreälle ympyrälle ympärilleni ravaamaan keskellä kenttää. Oikeaan kierrokseen Mosse ravasi koko ajan ympärilläni nätisti pää alhaalla selkälihaksia venyttäen, mutta sitten kun yritin vaihtaa suuntaa, että Mosse ravaisi toiseen kierrokseenkin, ei se enää kiertänyt kehää minun ympärilläni vaan se hortoili ja pysähteli saman tien sinne sun tänne. Sitten otinkin Mossen takaisin oikeaan kierrokseen, jotta saimme loppuverkat suoritettua. Ravien jälkeen otin Mossen takaisin narunpäähän kiinni ja talutin sitä jonkin aikaa. Vähän Mosselle oli tullut hiki, lähinnä vain kainaloihin ja ryntäisiin. Tallissa hoidimme Mossen, kuivasin hiet pyyhkeellä ja tietty se harjattiin ja kaviot ja jalat tarkistettiin. Sitten se pääsi karsinaan ja lauantain touhuilut oli pulkassa.

Sunnuntaina Jenni sitten pääsi ratsastamaan Mossella. Lähdimme ulos joskus ennen puoltapäivää, ehkä kymmenen aikoihin. Mosse oli vielä silloin aamutorkuilla laitumen perimmäisessä nurkassa, joten jouduin tarpomaan hangessa Mossen jättämiä jälkiä pitkin. :D Tallissa hoidettuamme Mossen suuntasimme kenttää kohti ja Jenni nousi satulaan. Alkutunnista Mossen lämmittely sujui ravaten sillä tavalla, että Jenni taivutteli Mossen hyvin volteilla päädyissä. Taivuttelujen jälkeen Jenni tuli Mossen kanssa lävistäjiä koittaen samalla lisätä ravia. No, ravinlisäykset tulivat, mutta melko minimaalisesti. Mosse taisi olla muutenkin nihkeä koko tunnin. Pohkeenväistöjä treenasimme yhdessä, ja niissäkin tuli hyvin onnistuneita pätkiä mutta myös kohtia, missä on parannuksen varaa. :) Tähän asti kaikkina kertoina, milloin Jenni on Mossella ratsastanut, Mosse on kulkenut reippaana eteen päin ilman mukinoita. Mutta tällä kertaa Mosse oli nihkeä ja se testasi vähän Jenniä.

Pienoinen testaaminen ilmeni sillä lailla, että Mosse-poikapa ei suostunut laukkaa nostamaan. Mosse taisi ajatella, että täytyyhän tuotakin ihmistä vähän kokeilla, että mitä se osaa ja mitä ei, kun sen verran monesti se on jo selässäkin käynyt. Jenni sai tehdä hikihatussa hommia ja neuvoin Jenniä tekemään kaikki niksit läpi, mutta Mosse ei vaan nostanut laukkaa. Siksi jouduin itse käymään ihan pikaisesti selässä kertomassa Mosselle, että nyt hei kuule laukataan. Mosse nosti oikeastaan välittömästi laukan kun pyysin sitä. Tein lyhyessä ajassa monta, monta laukannostoa ja nostojen jälkeen pyysin sitä reippaasti eteen päin. Tämän jälkeen tulin alas satulasta ja Jenni pääsi takaisin hommiin. Tämän jälkeen Mosse nosti Jennillekin laukat hyvin mutta eritoten pyysin Jenniä saamaan Mosse reippaasti eteen päin laukaten, kerta se vaikutti Jennin mielestä niin nihkeältä. Kyllähän Mosse siitä sitten reipastui ja loppujen lopuksi laukatkin onnistuivat kivasti. Laukkojen jälkeen ei sitten enää muuta tehtykään, kuin loppuravit ja käynnit. Vaikkei tämä kerta ollut mikään onnistunein, ei se silti huono ollut. Nythän Jenni sai vain kokea Mossen toisen ratsastettavuuden puolen. :D Ja tähän loppuun vielä kuvia.

Jes! Mossen maha on jo pienentynyt, ei se ainakaan enää niin suurikaan ole.. :) 

131: Blogiasiaa

Blogiasialla aloittaen. Sain ihan ystävällistä palautetta, missä mainittiin, että blogini laatu on kärsinyt sen vuoksi, koska kuvia ei ole enään niin useasti. Tietysti olen itsekin harmissani, koska postaukseni ovat olleet yleensä vain tekstiä. Mutta nyt on talvi ja pimeää. Ei tule mieleenkään hakea kameraa ja kuvata yhtään mitään pimeässä ja vaikka meillä hyvät kentän valot onkin, kuvista tulee silti huonolaatuisia, ei sellaisia kehtaa edes lisätä tänne muiden katseltavaksi. Ainoastaan viikonloppuna on valoisan aikaan aikaa kuvatakin vaikka mitä. Mutta me asumme täällä melko kaukana muista, en minä noin vaan kysäise tekstiviestillä joka viikonloppu, että hei, haluatkos tulla kuvaamaan yhden tunnin ajaksi minua ja Mossea, kun ratsastan sillä? Äitini on korkeintaan kuvannut minua silloin tällöin ja tietysti kesäaikaan pari kertaa kävi kaveri kuvaamassa ratsastelujamme. Mutta muuten olemme kahdestaan äidin kanssa täällä kotitallissa.

Arkena, vaikka olisi valoisaakin, kun tulen koulusta, ei se silti ole noin yksinkertaista, että äiti hei, tulepas kuvaamaan! Arkena teemme tallihommat yhdessä yhtä aikaa. Äiti yleensä siivoaa karsinaa ja tekee iltatallia kun minä ratsastan ja sitä ennen olen tehnyt muutamia hommia. Ei siinäkään ehdi keskittyä kuvaamiseen. Jos asuisimmekin jollakin isommalla tallilla, missä olisi enemmän ihmisiä ja joiden kanssa tulisi hyvin toimeen keskenään, varmasti ei olisi ongelma eikä mikään pyytää jotakuta kuvaamaan ratsasteluja. Mutta kun me asummekin täällä ja heppa omassa pihassa. Ja sitä paitsi kameramme akku on mennyt jo sekin huonoksi, kuvia sillä vielä kärsii ottaa, mutta esim. viidentoista minuutin videopätkän kuvaamiseen kerralla ei akku riitä. Joten senkin takia välillä menee hermot kameran vuoksi. Mutta onneksi päivät alkavat taas pitenemään kevättä kohden! :)

Mutta kaiken lisäksi täytyy keskittyä kouluun, läksyihin ja kokeisiin lukemiseen. Tämän vuoksi en välttämättä jaksa alkaa tekemään videopostauksia, siinä nimittäin menee aikaa ja kun en voi pitkään valvoakaan joka ilta, ei sitä muuten jaksa aamulla herätä hevosta hoitamaan ja sen jälkeen vielä kouluun opiskelemaan. Välillä on ollut niin väsynyt olo, että olen siirtänyt blogin päivittämistä päivällä eteen päin. Silti jatkan blogini kirjoittamista, mutta sen olen päättänyt, että blogi ei määrittele elämääni. En elä blogiani varten, vaan blogi on olemassa elämääni varten, jonne kirjoitan ylös harrastuksestani Mossen kanssa. Alunperin perustin tämän blogin sitä varten, että Mossen entiset omistajat pääsevät tätä kautta seuraamaan kehitystämme ja elämäämme. Ajattelin, että toki blogin lukeminen on paljon rakentavampaa, kuin lyhyiden facebook-statuksien lukeminen. Blogista saa kuitenkin niin paljon enemmän irti. Pidän blogini kirjoittamisesta ja sen ylläpitämisestä, mutta se vaatii paljon. Ja myönnän itsekin, että nyt on ollut sellainen jakso, että olen kyllä päivitellyt blogiani urhoollisesti, mutta asenteella "onko nyt ihan pakko?"

Mutta siltikään ei voi sanoa omasta mielestäni, että blogin laatu olisi kärsinyt. Onko kuvat nykyajan hevosblogien ehdoton ehto? Onko blogi ilman kuvia suorastaan sekalainen ja täysinäinen katastroofi, aivan tolkuton? On olemassa hirveästi erilaisia blogeja, pelkästään erilaisia hevosblogeja. Jos kuvat ovat blogien tärkein todiste elämästä, on se ehkä jotenkin harhaanjohtavaa. Kuitenkin minunkin blogissani on jo paljon kuvamateriaalia, niin paljon, että Blogger-käyttöliittymä on valittanut kuvamuistin olevan täynnä. Onhan olemassa sekin vaihtoehto, jos vaikka lataisin aina yhden tai pari vanhaa kuvaa joka postaukseen, monet blogit tekevät myös näin. Jokainen varmaan tietää yhden blogin, missä käytetään tätä, joten miksen minäkin? Laittaisin aina yhden, jonkin kivan kuvan postauksen piristeeksi ja muistin virkistykseksi.

Toki ymmärrän, että joistakin on tylsää luka tekstiä, periaatteella kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Kuvat ovat hyväksi, mutta pelkät kuvatkaan eivät riitä ilman tekstiä. Ilman tekstiä en voisi kertoa, miten Mosse tänään ratsastaessa kulki, mitä parannettavaa on ja mitä hiottavaa. Ilman tekstiä en voisi ilmaista omaa näkemystäni asioista enkä tulevaisuuden suunnitelmiani. Asia onkin niin, että minun suhteessani teksti ja kuvat tukevat toisiaan, en voi valita jompaa kumpaa. Asia on ongelmallinen tänä vuodenaikana ja arkena, kesälomalla on niin ihanaa, kun ei tarvitse huolehtia mistään muusta kuin hevosesta ja silloinhan on aikaa kaiken aikaa vain keskittyä kuvien ottoon ja ratsastamiseen sekä blogin päivittelyyn. Mutta talvella asiat ovat hitusen toisin... :D Mutta silti toivon, että blogini lukijat pysyisivät aktiivisena, eivätkä skippaisi postauksiani heti ohitse, jos niissä ei kuvia ole. Silloin jää paljosta paitsi, mutta jokainen tekee toki omat valintansa.

Annan ensin olla vain tämän tekstin, huomenna kirjoitankin sitten lauantain sekä sunnuntain tapahtumat. Lauantaina Mossella oli kengitys ja irtojuoksutus, sunnuntaina kaverini ratsasti Mossella. Ja jippii, kuviakin löytyy! Mutta huomiseen, toivon ensin että suurin osa porukasta lukisi tämän postauksen. :)

130: Ratsastelut näinä päivinä

Otsikko on ihan hölmö, mutta muutakaan en keksinyt. Nyt olenkin siis päässyt ratsastamaan Mossella nämä kaikki päivät, joka on todella mukava asia. Saimme myös lingottua kentän ja samalla tarhankin puhtaaksi lumesta, joten senkin puolesta on ollut hyvä ratsastella ilman, että tarvisi lumessa kahlata kaiken aikaa. Mosse on ollut ratsastettavuudeltaan jopa melko pirteänä, vaikka ensin luulin, että nyt ensimmäisellä liikutusviikkona Mossen voimat hiipuisivat jo heti kahden ratsastuskerran jälkeen. Mutta ei, Mosse on ollut reippaana ja herkkänä joka päivä, varsinkin tänään sain ihan uskomattoman hienoja ravinlisäyksiä lävistäjällä. Jospa se Mossen kunto ei ollutkaan kokonaan kadonnut. Vähän sillä ehti maha kasvaa, mutta tuskin ne lihaksetkaan olleet rupsahtaneet. Ei Mosse ole ollut ollenkaan kipeän oloinen mistään paikasta (lihaksista), eikä se ole ollut jumissakaan. Ratsastaessa se on ollut notkea ja normaali oma itsensä. Joten, tästä on hyvä jatkaa mihin me jäimmekään silloin joskus kauan sitten. :D

Eilen kun ratsastin, ajattelin jo silloin ottaa Mosselle kunnon treeniä, mistä Mosse saisi kestävyyttä. Eli, ratsastin Mossen heti alkuverryttelyissä hyvin. Tunnin ohjelmaan kuului, että otin Mossella todella reippaita mutta samaan aikaan melko lyhyitä pätkiä, missä olisi tarkoitus saamaan hevosen sydämen syke kohoamaan reippaammin. Tämä kasvattaa hevoselle kestävyyttä. Kentällähän me menimme, joten siellä sen mukaan tätä treenaamista teimme. Ratsastin siis Mossella spurttipätkiä lähinnä laukassa. Aluksi Mosse ei ollut kovin innoissaan ajatuksesta, että laukattaisiin niin lujaa kuin lähtee. Se ei vaan oikein ottanut minun yrityksiäni hoputtaa sitä reippaammin eteen päin laukassa, vaan se mennä jolkotti normaali vauhtiaan. Muutaman kierroksen jälkeen Mosse kuitenkin tajusi, mitä minä siltä pyysin. Sitten laukkasimme aina muutamia kierroksia niin lujaa kuin kentällä päästiin (joka tapauksessa menimme reipasta, lisättyä ja pitkää laukkaa) ja spurtin jälkeen siirsin Mossen raviin ja ravasin vähintään yhtä reippaasti kierroksen pari. Sitten hiljennettiin ja käveltiin. Ja vaikka luulin tämän treenin olevan tehokas tapa, en silti saanut Mosselle hikeä aikaiseksi! :D No, se varmaan johtuu siitä, kun nyt on talvi ja Mossella on kuitenkin niin lyhyt karva. Eikä tämä ratsastuskerta edes ollut mitään parhainta treeniä, mutta vähän alustavasti harjoitin jo Mossea ja totuttelin sitä seuraavaan kertaan. Tai sitten en vain osaa.

Tänään ratsastinkin Mossella sitten ihan erilaisia juttuja. Keskityimme yhtenäiseen suoritukseen, eli kuten kouluratsastuksessa aina kisaohjelmissa pitää tehdä kaikki eri asiat sujuvasti toinen toisensa jälkeen. Eli lähinnä keksin omasta päästäni oman kouluradan. Aluksi tietenkin tein vähän muita juttuja, kuten harjoittelin pysähtymisiä ja liikkeelle lähtöä. Liikkeelle lähdössä Mosse reagoi ensin liian hitaasti, mutta pian sen jälkeen kun muistin itse kunnolla antaa puolipidätteet ja valmistella hevosen hyvin reisien puristuksella yms, niin sen jälkeen Mosse suorastaan ampaisi liikkeelle. Muutamat laukannostot tein ennen varsinaista radan suorittamista. Mosse tarvitsee juuri tämän kaltaista ratsastusta, missä tehtävä vaihtuu. Mosse ei pidä, jos koko tunnilla keskitytään vain ja aina yhteen asiaan, esimerkiksi ympyrällä taivutteluun. Se on vain yksinkertaisesti liian tylsää Mossen mielestä, ja silloin se hidastelee. Mutta heti kun Mosse saa vähän vaativampaa puuhaa, vaikka sulkutaivutukset, se reipastuu ja tekee hommat mielissään. Siksi tämmöiset rataharjoittelut tekevät hyvää ja tänäänkin Mosse kulki todella kivasti ja herkästi. Pysähdykset ja peruutukset osuivat nappiin, ympyrätkin tulivat reippaassa temmossa. Lävistäjillä lisäykset onnistuivat kivasti ja laukannostot ja vaihdot plus lisäykset tulivat myös kivan oloisesti. Aina on paranneltavaa, enkä todellakaan väitä olevani valmis mihinkään kisoihin vielä. Mutta kyllä se tästä pikku hiljaa taas...

129: Uusi vuosi 2013

Viimeisimmästä postauksesta on aikaa. Sairastuin nimittäin päivän sen jälkeen mahatautiin, ja olo oli aika heikkona. En jaksanut edes pystyssä pysyä, ilman että päähän koski ja silmissä pimeni, joten äiti joutui hoitamaan tallihommat suurimmaksi osaksi itse niinä muutamina päivinä. Ärsyttää kyllä, kun aina kun on loma, niin silloin pitää tulla sairaaksi! Joten nämäkin kaksi päivää meni "hukkaan", vaikken muualla kuin kotona ole ollutkaan koko aikana. :) Onneksi tauti ei tosissaankaan kestänyt kuin sen muutaman päivän ajan, joten sen jälkeen pääsin hoitelemaan hevosta normaalisti. Ilmat lauhtuivat jo joulun jälkeen, joten hevonen pääsi normaaliin tapaan ulkoilemaan. Ainoa vaan, että heti en päässyt ratsastamaan taudin vuoksi, joten pari päivää Mosse joutui vielä seisomaan vaikka ilmojen puolesta olisikin pystynyt liikuttamaan.

Sitten joku päivä (olisiko eilen ollut)  lähdin ratsastamaan Mossea kentälle. Lunta oli satanut jonkin verran, joten kentällä oli liikaa lunta, muttei se onneksi menoa haitannut. Tässä ihan lähipäivinä me toivottavasti saamme kentältä ja tarhasta lingottua lumet pois. Mosse on vaan nyt niin reppana-heppana, sen kunto taitaa olla ihan nollilla. :D Vaikken minä sillä kentällä mitään hikilaukkatreeniä vetänytkään, eihän niin voisi edes tehdä, kun nyt aletaan taas pikku hiljaa "kuntouttamaan" ja kohottamaan Mossen kuntoa. Ja toivottavasti nyt ei tulisi enää loppukevääksi mitään taukoa tai estettä. Ennen yksikään syksy ja alkutalvi ei ollut Aatunkaan kanssa tälläinen, ei meillä Aatun kanssa ollut kuin viikko taukoa ratsastamisesta kun kenttä meni liukkaaksi. Mutta tämä syksy oli ihmeen hankala, eikä varmasti halunnut olla meille mieliksi.

Eilen lähdin Mossen kanssa sitten hankitreeneille. Lunta oli jo melko paljon, hevosen polviin asti. Joten Mosse pääsi kunnolla lumessa tarpomaan. Suurimmaksi osaksi me kävelimme, mutta ravasin myös aina pätkiä siellä täällä. Hitsit kuinka ihanan isoa ravia se menikään, kun takapellolla mentiin vaikka kuinka pitkään vaan suoraan eteen päin, ja samalla vauhtikin tuntui kiihtyvän ihan hillitysti. :) Ja ei me otettu kuin aina muutama pikku pätkä ravia kerrallaan, muuten sitten käveltiin ristiin rastiin. Mosse toimi koko ajan kivasti, ja se jaksoi jopa mennä vielä eteen päin, vaikkakin se välillä änkeytyi ihan väkisin jollekin samalle polulle, mistä me jo kerran Mossen kanssa mentiin. Mutta kyllä sen huomaa, miten syvässä hangessa meneminen on oikeasti raskasta hevosellekin, loppuvaiheessa kun olin jo palaamassa kotipihalle ja sitä ennen ratsastin pikkupellolla hetkisen, Mosse ei halunnut jatkaa enää. Se pysähtyi siihen kohti, mistä palattaisiin tallinpihalle. Eikä se enää kääntynyt takaisin, ja siinä sitten hetken tappelimme että mihin suuntaan ollaan menossa. :D

Mosse kuitenkin lopulta antaa periksi, vaikka ensin pitää sisukkaasti kokeilla. En käynyt kuin pienen mutkan kävelemässä enään, kiitin hevosta ja sitten menimme pois hangesta. Kyllähän me se vähän päälle 30 minuuttia siellä työskenneltiin, ja hyvää treeniä oli hevoselle ja varsinkin jalkojen nostelulle. Kyllä Mosselle vähän sen jälkeen väsy tuli, vaikkei sillä hikeäkään ollut tullut, mutta kyllä sen näki että se oli tosissaan töitä tehnyt ja oli sen jälkeen hyvin tyytyväisen oloinen. Kyllä Mosse nauttii työnteosta, se on aina niin rauhallisella ja juurikin tyytyväisellä mielentilalla liikutuksen jälkeen, vaikka siis ainahan Mosse on rauhallinen. Mosse on alkanut muuten nakertamaan kuin kirahvi kaikki puut, mihin se ylettää aitojen tällä puolella kasvaviin koivuihin ja kuusiin. Sille pitäisi kaataa muutama puu laitumelle, tai sitten aidata ensi kesänä pikku alue metsää sille. Siellä se saisi viettää aikaansa, mutta ihan olen siitä varma että sen alueen puut ovat ihan kaljuuntuneet sen jälkeen.

 Sitten, uusi vuosi edessä ja vanha takana. Uuden vuoden vietin ihan kotosalla normaalisti. Raketteja emme olleet ostaneet, vaikkei Mosse niistä varmaan välitäkään tuon taivaallista. Ulkonakaan ei näkynyt yhtään rakettia taivaalla, vaikka äänet kuuluivat naapurista. Katsoin vain televisiosta sen Helsingin Senaatintorin ilotulitusohjelman, eikä sekään kyllä mikään erityinen ollut. Yhden jaksoin katsoin Simpsoneita, oli muuten 1. tuotantokauden ensimmäinen jakso? Oli melko hassun näköinen ja kuuloinen Simpsoni-perhe. :D Pienen konetuksen jälkeen meninkin jo nukkumaan joskus ennen yhtä. Mitä sitä turhaan valvomaan, oli uusi vuosi tai mikä muu tahansa juhla tai normi päivä. Koulutkin alkavat taas pian...