207: Viikko hurahti...

... ainakin melkein ja vieläpä ilman postauksia!

Melko paha sanoa, miksen ole useammin tänne kirjoitellut, vaan uusimman ja sitä edellisen postauksen välistä löytyy monta tyhjää päivää. Kotona kun puuhastellaan yksin, on meidän päivämme yleensä aina kuta kuinkin samalla kaavalla ja rutiinilla meneviä! Tietysti joka päivä voi tapahtua melkeimpä mitä vaan ja aina löytyy kirjoittamista sitten pienemmistäkin jutuista, mutta yksin ollessa inspiraation lähde voi olla joskus hakusessa. Uskollista kameramiestäkään en omista ja monesti en ehdi keskittyä, (huomio, painotan sanaa keskittyä) kuvailemaan. Pidän valokuvaamisesta, mutta olen niin tarkka hyvien kuvien suhteen, jotta yleensä turhaudun ja tyydyn ottamaan Mossesta vain muutaman juuri ja juuri mukiin menevän otoksen, vaikka ajatusmaailma kuvitteli aivan toista, loistokkaampaa kuvakulmaa ja rajausta ja sitä, miltä hevosen olisi pitänyt näyttää. Olen jo pitkään haaveillut, että silmien ja ihmisaivojen avulla pystyisi ottamaan juuri niin tarkkoja ja sellaisia kuvia, mitkä vilahtavat hetkessä ohi ja olisivat täydellisiä. No, ehkä joskus tulevaisuudessa...

Viime sunnuntaina kävimme Mossen kanssa maastossa. Iskä lähti pyörällä mukaan, aluksi tosin kokeilimme pihalla, mitä Mosse sanoisikaan, kun joku polkisi pyörää edessä tai takana. Mosse niin viisaana ja järkevänä hevosena ei ollut moksiskaan, joten kun olimme jo lähtövalmiita, matkaankin lähdettiin. :) Pellolla oli taas paljon poroja joista erityisesti yksi, vitivalkoinen ja pinkin turvan omaama vaaleasarvinen hirvas vei kaiken huomioni koko matkan ajan. Se erottui niin selvästi muuten tumman porolauman joukosta eikä sitä voinut olla huomaamatta. Mosse ei myöskään sanonut mitään, kun arviolta viisikymmenpäinen lauma pyyhälsi muutamien kymmenien metrien päästä tien yli yhdellä rytinällä. Muutenkin koko maastoreissu sujui oikein mainiosti! Paluumatkalla lähdin laukkaamaan Mossen kanssa edellä ja iskä lähti pyörällä perään hetken päästä. Ei saanut meitä kiinni, oltiinkohan Mossen kanssa liian nopeita?! ;)

Eilen menin ratsastamaan takapellolle, sieltä kun oltiin tälle kesää viimeisen kerran heinät kaadettu pois ja ruoho oli lyhyttä ja pohjakin oli kova, mutta sopivan joustava. Alkukäynneiksi kiersin pellon ympäri, jonka jälkeen alettiin töihin. Hiisiläinen, miten paljon helpommin ja kevyemmin ja reippaammin Mosse liikkui siellä aakeella laakeella pellolla eteen päin! Meidän kentällä kun on edelleen liikaa hiekkaa ja on pahimmoilleen liian raskasta paikoitellen nostella kinttuja. Väkisinkin kaviot tökkää hiekkamassaan. Sama homma, jos itse lähtisit juoksemaan varta vasten suunnitellulle juoksuradalle tai sitten upottavalle hiekkarannalle. Kumpikohan olisi miellyttävämpää? Mutta tähänkin asti ollaan kentällä pystytty menemään, ei se mitään vaurioita ole aiheuttanut, mutta eilen pellolla mennessäni huomasin selvän eron ja Mossekin liikkui niin paljon mieluummin. 

Pienen ja melko reippaan alkuverkkailun (verkka, verkkailu... Siitä sanasta minulla tulee mieleen vain verkkarit! :D No, liittyväthän nekin housut urheiluun.) jälkeen otin muutamia pätkiä laukkoja. Asetin tavoitteekseni harjoitella vastalaukkoja. Tässä vaiheessa jolle kulle saattaa herätä pieniä ihmetyksen jyväsiä, miten pellolla voi harjoitella vastalaukkoja. Totta puhuakseni, en itsekään ensin hahmottanut täysin, miten harjoituksen suorittaisin, kunnes tajusin, miten edellytän toimintatapaa. Oli aitoja tai ei, hevosen asetus ja se, kumpi jalka johtaa laukkaa, on vastalaukkaa. Mossellehan ei ole temppu eikä mikään vastalaukatkaan ja pellolla ne onnistuivat hyvin, vaikka ihan pieniä pätkiä vasta mentiinkin. Oletetaan, että nostin ihan normaalisti oikean laukan jossa oikea etujalka johti laukan askellusta ja rytmiä. Oikeaan kierrokseen ratsastaessahan yleensä myös kaikki käännökset tapahtuvat oikealle, mutta vastalaukkaa halutessani käänsin Mossen vasemmalle suurelle ympyrälle sievästi asettaen ja varoen visusti, että Mosse myös pitäisi saman laukan yllä, eikä yrittäisi vaihtaa sitä toiseksi. Yhden ympyrän kaaren laukattuani käänsin hevosen takaisin oikealle puoli kuun muotoisessa kaaressa. Ja tadaa, siinä tapahtui pätkä vastalaukkaa!

Tätä harjoitusta tein kumpaankin suuntaan, missä huomasin myös sen, että toiseen kierrokseen Mosse piti vastalaukan paremmin yllä kuin toiseen. Heijastuu varmasti siihen, kun myös hevonen, aivan kuin ihminenkin, on vasen- tai oikeakätinen. Oman hevosen tuntiessani (ainakin osittain, vielä on paljon opittavaa!) Mosse on oikeakätinen, aivan kuten minäkin ja monesti vasemmalle suoritettavat liikkeet ovat osoittautuneet hivenen hankalammiksi. Vastalaukkatreenailujen jälkeen tein muutaman laukanvaihdon ja lopuksi laukkasin reippaasti peltoa kierrellen ja annoin Mossen pidentää askelta ja lisätä vauhtia. Eihän se tietenkään ampaissut liikkeelle kuin tykinkuula, mutta hillitymmin kuitenkin. Lopuksi vielä ravattiin pellolla pidemmällä kaulalla reippaasti, jonka jälkeen kierrettiin pellon laidat pitkin loppukäynneiksi. Mossella tuli ihan hikikin treenin ohella, enkä ihmettele, kerta ilmakin on ollut näin lämmin näinä päivinä ja oikeasti tehtiinkin töitä. :)

Olen harkinnut tässä myös sitä, että jostain voisin kehitellä ja saada uusia kuviakin aikaan...

206: Kouluratsastus treenejä + suunnitelmat muuttuivat.

Ihan heti alkuun voin sanoa, että tänä viikonloppuna sunnuntaille tarkoitetut koulukisat on peruttu. Syyksi olen ainakin itse käsittänyt sen, kun osallistujamäärä on alunperinkin ollut pienenlainen ja alkuperäinen tuomarikin vaihtui toiseksi, ja nyt hänkään ei päädy tuomaroimaan. Voisiko olla, että kun osallistujia on vähän, eivät kaikki viitsi edes tulla tuomareiksi? Joten, kai kisoihin ei ole nyt tuomaria löytynyt, jonka vuoksi peruttiin. Kuitenkin sain tiedon, että kisoja siirrettäisiin sitten ensi kuulle. Eiköhän me silloin joka tapauksessa aiota Mossen kanssa osallistua kisoihin sitten, vaikka nyt harmittaa suuresti. Päästiin. tai ainakin minä pääsin jo kunnon kisavireeseenkin ihan mielentasolla. Mutta eihän elämälle mitään mahda, nyt kävi näin ja vaikka fiilikset vähän latistuivatkin, toivotaan, että ensi kerralla onnistuisi. :)

Kaksi edellistä päivää eli tiistaina ja keskiviikkona meillä oli Mossen kanssa oikein mukavat koulutreenit. Tiistaina laitoin Mossen suuhun enemmän rautaa ja omiin käsiini useammat ohjat. Kyseessähän on silloin kankikuolaimet. :) Tunti sujui oikein hyvin, Mosse muuttui reippaammaksi ja kantoi päätäänsäkin paremmin. Sain haettua Mossesta vähän enemmän liikettä ja herkkyyttä. Mosselle tuli treenin ohessa ihan hikikin, joten ainakin tehtiin hyvin töitä! Harjoittelimme muun muassa pohkeenväistöjä ravissa sekä käynnissä, muutaman sulkupätkänkin tulin. Tiistain treenin jälkeen treenit jatkuivat myös eilenkin, eli keskiviikkona. Eilen ratsastin ihan normaaleilla kolmipala-kuolaimilla ilman kankia, mutta samallailla tuli Mosselle pienoinen hiki eilisenkin ratsastelun jälkeen. Eilen harjoittelimme erityisesti kulmien ratsastamista.

Kulmien ratsastamisen harjoittelun aloitimme ratsastamalla suurta neliötä keskellä kenttää. Joka "kulmassa" tehtiin selkeät kääntävät avut, mutta sitä ennen hevonen pysäytettiin kerran. Käännettiin taivutuksen ja asetuksen kera ja samalla eteen päin. Taas pysähdys ja sama käännös uudestaan jonka jälkeen jatkettiin taas eteen päin. Tällä harjoituksella hevonen keskittyi kunnolla jokaiseen kääntävään apuun ja alkoipa takajalatkin kuin ihmeen kaupalla menemään rungon alle käännöksissä. Neliöharjoittelua teimme ensin käynnissä, sitten ravissa, tosin ilman pysähdyksiä. Mutta siinäkin huomasi eron heti ja selkeästi, miten paljon paremmin Mosse kulki. Sain Mossen ratsastettua kulmiinkin paljon paremmassa kaaressa ja samalla opin itsekin paljon uutta. Samasta oli myös paljon hyötyä laukassa, kun ratsastimme keskiympyrää. Siinä Mosse laukkasi niin hienosti ympyrällä ja keskittyi jokaiseen apuun. Harjoittelimme myös pysähdyksiä ja liikkeelle lähtöä. Pysäytin Mossen joko käynnistä tai ravista. Heti pysähdyksessä myötäsin kädet eteen päin, jolloin kaikki paine katosi kuolaimelta. Ohjat olivat löysällä vielä silloinkin, kun lähdettiin takaisin eteen päin ja vasta liikkeelle lähdön jälkeen ohjat otettiin takaisin itselle.

Yksinkertainen asia; myötäys, joka vaikuttaa hevoseen niin suurella tavalla. Tämä harjoitus opetti ehkä enemmänkin minulle kuin hevoselle, kuinka suuri etu myötäyksestä on. Hevonen tajusi heti, mistä on kysymys, mutta tällä kertaa ratsastajakin oivalsi kympillä. Harjoituksen tarkoituksena on kuitenkin opettaa hevosta siinä määrin, että se kantaa päänsä myös pysähdyksen jälkeen. Kun ohjat löysättiin ja käskettiinkin liikkeelle, ei hevonen voinut enää tukeutua kuolaimeen vaan joutui kantamaan päänsä ja ponkaisemalla takapäällään eteen päin. Ja näin kävikin, hitsit miten mahtava tunne oli tuntea, miten hevonen lähti liikkeelle niin energisesti ja ylämäkeen! :D Kyra Kyrklund on sitten mahtava ihminen, ei uskoisi, että kirjasta lukemalla oppisi noin paljon ahaa-elämyksiä. Kannattaa kyllä opiskella ratsastusta kirjasta lukemallakin, täällä korvessa kun asutaan ja niin paljon itseksemme menemme, että kaikesta avusta on hyötyä. :)

Tänään Mossella oli vapaapäivä ja saas nähdä, mitä huomenna keksitään. Tuskin enää mitään koulutreenejä, vaan välillä puomitreeniä, maastoilua tai juoksutusta. Koulurataakin me tietysti Mossen kanssa alkuviikosta harjoittelimme joka ratsastuksen yhteydessä, ja vaikka kisat peruuntuivatkin, nythän meillä on ensi kuulle aikaa tehdä paljon hienosäätöä. ;)

205: Eilinen maasto ja tämän päivän koulutreenit

Eilisellä maastoreissulla oli todella mukavaa Mossen kanssa! Lenkille lähtiessä reitin alkupäässä oli iso lauma poroja, joista Mosse muuttui todella innokkaaksi. Se ei niitä pelännyt, niin kuin ei koskaan olekaan, mutta kummasti kasvoi hevonen korkeutta ja se muistutti pikemminkin kirahvia. Se katsoi korvat hörössä ja silmät suurina muutamaa sarvipäätä. Suo-osuuden läpi rymistellessä Mossen kanssa pikemminkin ravasimme rinnakkain, kuin oltaisiin kävelty. Hauskin oli se, että vaikka Mossella vauhtia oli, pysähtyi se yhtäkkiä ykskaks kuin seinään, kun eteen pomppasi yksi poro. Oli kyllä niin äkkipysähdys, että itsekin keikahduin eteen päin satulassa ja nauroin, kun poro pinkaisi karkuun hetken toljottamisen jälkeen lähietäisyydellä. Rymeikön jälkeen kun pääsimme peltoaukealle ja peltojen reunaa pitkin kävelemään, Mossekin rauhoittui heti. Siellä vähän matkan päässä käyskenteli lauma poroja, olisikohan ollut peräti neljäkymmentä silmäparia. Yhdessä kohtaa yksi poro lähti seuraamaan meitä tietä pitkin, joka kulki peltojen läpi. Mosse vain vilkuili taakseen ja kuunteli, kun pikkuvasa röhki ja kutsui emäänsä, eikä kauaa mennyt, kun ne olivatkin jo yhdessä ja alkoivat nukkumaan rinnakkain.

Porot ovat, kuten moni on jo varmasti huomannutkin, melko arkipäiväinen juttu meillä. Koskaan ei meidän elinympäristö ole ilman poroja ollut. (Karhuja, ilveksiä, ahmoja... Niitäkin on löytynyt ja havainnot ollut, mutta onneksi ne kuitenkin ovat melko harvinaisia ja vain satunnaisia vieraita olleet näiden vuosien aikana!) Minä itse pidän poroista, niiden touhuja on mukava seurata. Eilenkin näin yhden vitivalkoisen komean sarvipään ja olin totaalisen ihastunut siihen. Jotenkin tuntuisi kaikki maastoreissut sun muut kauhean tyhjiltä ja tylsiltä ilman poroja, ne kun ovat yhtä tavallisia asioita kuin meidän talon kissatkin ovat. Talo ilman kissoja, hyvä ihme, miltä se tuntuisikaan. Tyhjältä ja hiljaiselta, autiolta ja kummalta. Samalta on alkanut meidän metsäretkemmekin tuntumaan Mossen kanssa. Maastoreissu ilman poroja, ajatuksena tuntuu hieman tylsältä. :D Vaikka monesti olemme maastoilletkiin ilman yhtään poroa näkypiirissä, mutta kun ne ovat vain niin hauskoja sarvipäitä joita sekä minä ja Mosse jaksamme ihmetellä ja katsella. :)

No mutta itse eilinen maastoreissuhan sujui oikein hienosti! Mosse ei juntturoinut ja vauhtia löytyi senkin edestä. Varsinkin paluumatkalla kun laukkasimme melkein koko matkan, tietysti otin välissä käyntipätkän ja muutaman ravipätkän ja loppumatkan kävelin, mutta silloin kun laukkasimme, laukattiin lujaa. Istuin kevyessä istunnassa, ohjat kevyesti tuntumalla ja siinä me vain liihotettiin eteen päin tuuli vasten kasvoja. Paluumatka tuntui menevän ihan hujauksessa, kun sen verran nopeaa me Mossen kanssa laukkaa huristeltiin. ;) Vitsit, miten äärettömän mukavaa ja hauskaa voi olla pelkkä laukkaaminen maastossa, varsinkin, kun alla osaa olla niin hieno ja mukava hevonen! Otin muuten puhelimella muutamia kuvia reissun aikana. :)

Siellähän ne poro-otukset on.

Tuitui, kun hän on niin söpönä. <3

Mosse uteliaana tutkailee sarvipäitä. Harmi, kun aurinkoa vasten otettu kuva ja sen vuoks ihan ylivaloittunut!

Eilisen maastoreissun jälkeen tänään sitten treenattiinkin kouluratsastusta kentällä. Ensimmäistä kertaa harjoittelin Mossen kanssa radan kaksi kertaa läpi ratsastaen. Rataharjoituksia ennen tietysti ratsastin Mossen askellajeissa läpi, tein ympyröitä ja harjoittelin muutamia juttuja. Sitten ratsastin radan yhdesti läpi, jonka jälkeen otin temmonvaihteluja hieman pidemmällä ohjalla joka askellajissa. Kun Mosse alkoi kulkemaan hyvin siinä, kokosin ohjat ja ratsastin radan nyt uudelleen, sen toisen kerran.

Toisella kerralla Mosse meni paremmin, mutta koko ajan se oli nihkeä. Ja syynä se, kun vettä satoi kuin sankosta kaatamalla välillä ja hevosella oli ratsastussadeloimikin päällä. Näiden kahden yhdistelmä on tehnyt Mossen aina nihkeäksi ratsastaa jo näinä kaikkina päivinä sinä aikana, kun Mossen olen omistanut. Joten, vaikka ratsastessa tuntui melko tuskalliselta, että ei tämä liiku sitten millään, näin jälkikäteen ihmettelen, miten sainkin sen hetkellisesti liikkuman hyvin, ottaen huomioon sadesään. Se on tuo sade, mistä Mosse ei tykkää sitten tippaakaan. Koittaa laittaa korviaan piiloon ja samalla keskittyy väistämään jokaista vesipisaraa. :D Mutta kaiken kaikkiaan tunti onnistui ihan hyvinä treeneinä. Nyt tällä viikolla ennen kisoja teen vähän erilaisiakin juttuja sen kanssa, kuten puomitreenejä, juoksutusta ja liikuntaa, missä Mosse pysyy vireessä ja vetreänä, mutta silti vielä myös vähän rataharjoittelua. Sen turhempia kovempia treenejä on turha ottaa, kerta itsekin osaan ja muistan radankin jo kokonaan. Kisapäivänä Mosse on kuitenkin, ainakin toivon mukaan, paljon vireämpi hevonen, ettei minun tarvitse tuskastella, että liikkuisiko tämä nyt tästä vähän isommalla vaihteella eteen päin. :D

Kunhan vain muistan kisoissa sitten ratsastaa Mossen huolella, tehdä reitit kunnolla ja tehtävät oikeissa kohdissa, asettaa ja taivuttaa Mossen kaarteen suuntaan selkeästi, istua rentona satulassa ja niin edelleen...

204: Rokotustauko ohi!

Keskiviikkona eläinlääkäri ajoi autollansa pihaamme noin kello neljän jälkeen. Syynä siihen, miksi me eläintohtoria tarvitsimme, oli Mossen kaipaama rokotuspiikki. Mosselle oli tarkoitus antaa ihan normaali rokotus, mutta tällä kertaa kyseessä ei ollut mikään vuosittainen rokotus. Meillä kävi vähän niin, että olimme äidin kanssa epähuomiossa Mossen ostamisen jälkeen unohtaneet antaa tehosterokotuksen tässä joku aika sitten. Eihän me kumpikaan tajuttu sen kummemmin katsoa ja ihmetellä niitä rokotuksia hevosen omasta passista, kun myyjät sanoivat, että kaikki rokotukset on ok. Ja niinhän ne olivatkin, omaa vikaahan se vain oli, kun ei sen kummemmin tutkittu asiaa. No, joka tapauksessa Mossen vuosittaiset rokotukset ovat olleet kunnossa, ja niillähän pääsee jo pitkälle. Mossen sen aikaisilla rokotuksilla ei olisi esimerkiksi kansallisiin kisoihin päässyt, muualle kylläkin. Joka tapauksessa aloitimme rokotusohjelman uudelleen. Tehoste on tässä 3-4 viikon päästä ja vielä sen jälkeen yksi piikki. Keväällä on Mossen rokotukset taas täydellisessä kuosissa. :)

Mutta onneksi pelkästään näilläkin rokotuksilla olisi päässyt suoraan kisoihin, mutta saman tienhän se oli sama aloittaa jo heti se rokotusohjelma, kerta kisoihinkin oli vielä puolitoista viikkoa aikaa. Rokotuksen jälkeen Mossella on ollut muutama vapaapäivä ilman liikuntaa, mitä se nyt on kentällä edestakaisin iltatallin aikaan kävellyt. Vielä tänäänkin sillä oli vapaata, mutta huomenna on tarkoitus lähteä Mossen kanssa maastolenkille. Saattaa olla, että sillä tulee olemaan tavallista enemmän menohaluja. :D Vaikkei Mosse ikinä mikään kaasukalle olekaan ollut. Huomenna suunnitelmissa on siis: "Let's mennään."

Seuraavalla viikolla tuleekin ohjelmassa olemaan kisoihin treenaamista, kisaradan opettelua ja harjoittelua sekä muuta sen sellaista. Vielä ei ainakaan ole iskenyt paniikki tai paniikinkaltaisia oireita/ajatuksia. :D No ei nyt sentään, eihän se nyt niin hurja juttu ole. Oikeastaan odotan innolla sitä tunnetta, minkälainen Mosse on ratsastaa pirteämpänä ja pöhreämpänä. Olisikohan aika unelma? "Kameramieskin" pitäisi saada matkaan jostakin, olisi niin kiva saada paljon, paljon kuvia ja videoita! Itse en pysty siinä tohinassa hevonen koko ajan hyppysissäni kuvia räpsimään, hehheh. Mutta katsoo nyt, jos jonkun kaverin vaikka saisi mukaan värvättyä kameran kanssa? Äiti nyt joka tapauksessa ottaa varmasti muutamia kuvia ja videoi kisasuorituksen, mutta siltikin lisäkamera ei olisi pahitteeksi. :) 

Meidän laidun muuten rehevöityi tämän kesän aikana rikkaruohoilla! Murr... Taisi siankärsämöt tykätä, kun keväällä kalkittiin laidun kokonaan. Myrkyllisiähän ne ei onneksi ole, mutta arvaa vaan kahdesti, syökö Mosse niitä! No ei syö, ja sitten tuo kasvi on vallannut heinän kasvupinta-alaa ja blaa, blaa... Pitäisi kyllä jo seuraavalle kesälle laittaa ihan uusiksi kyntämällä, mutta saadaankohan me sitä aikaiseksi... Ja missä Mosse sitten viettäisi aikansa sen aikaa, kun laidun saisi rauhassa kasvaa ilman, että Mosse olisi tallaamassa ja syömässä sitä kaiken aikaa? Hiekkakentälläkö se joutuisi päivät pitkät seisomaan? No, sen näkee sitten ajan kanssa, mitä asialle tehdään. :)

203: Ensimmäiset koulupäivät

Eilen alkoi koulut viimeistään nyt joka puolella Suomea. (Oman käsitykseni mukaan.) Ja niin ainakin minulla alkoi. Minulle olisi passannut vielä pidempikin kesäloma, ei ollut tullut ikävä pitkiä koulupäiviä pulpetin ääressä opiskellen, ja haukotellen... :D Mutta nyt alkoi viimeinen vuosi peruskoulussa, 9. luokka edessä ja taitaa olla niin, että tämän vuoden kohokohta tulee olemaan kuitenkin se keväällä oleva luokkaretki, sekin tietysti riippuu ihan, minne mennään ja millä fiiliksillä. Uskon kuitenkin, että tämäkin vuosi tulee menemään siinä missä muutkin, koskaan en ole koulun käyntiä paheksunut, päin vastoin, olen suuri koulunkäynnin kannattaja. Sillähän ihmiset viisastuvat. Oma koulunkäyntini on ollut tähän asti vaivatonta ja hyviä arvosanoja on tullut sopivalla vaivalla. :) En ole sitä tyyppiä, joka jaksaisi stressata joka ikisestä pikku asiasta. Esimerksiksi viime keväänä kasiluokan viimeisiin kokeisiin en jaksanut edes vaivautua, aivot olivat jääneet jo kesälomalle kun helteet saapuivat... Silti vetäisin kokeista ysin luokkaa!

Mossen kanssa nyt kahtena päivänä ollaan treenattu ihan kouluratsastusta. Eilen oli vielä mukavan lämmin ja puolipilvinen päivä. Meillä kävi muuten ihan pikaisesti vieraita naapurista, hyvän ystäväni Matildan perheen jäseniä. Heille on tullut nyt vuodeksi asumaan vaihto-oppilas Saksasta ja jo kesällä sanoin Matulle, että teillä pitää tuoda se teidän vaihtari meille katsomaan hevosta. Hän kun on asunut koko ikänsä Berliinissä, eikä ole ennen maalla ollutkaan. Hän sanoi koskettaneensa hevosta ensimmäistä kertaa täällä meillä, kun Mosse tuli nuuhkuttamaan innolla isompaa väkijoukkoa, mistä pienin lapsi silti vei ylivoimaisesti voiton. Mosse oli koko ajan turpa kiinni Matun pikkuveljessä. Hevoset ne sitten vain pitävät pienemmistä lapsista jostain kumman syystä. :) Kerroin Mossen nimen olevan Wunderbaum, jolle tämä saksalainen tyttö vähän naurahti. Samalla kerroimme Mossen tulleen Saksasta ja olevan saksalainen hannoverin hevonen, mutta hän ei tainnut olla ihan niin perillä hevosasioista.

Vieraiden pikavisiitin jälkeen lähdin myös minä ratsastamaan Mossea. Nyt ollaan treenailtu pääsääntöisesti niitä asioita, mitkä pitää sitten suorittaa myös siinä kisaohjelmassa. Ihan levollisin mielin voin sanoa kisoihin mennessäni, etteivät ne ainakaan aivan penkin alle tule menemään. Oikeastaan odotan, että Mosse saattaa kulkea siellä jopa paremmin kuin kotona, kerta virittäytyy kisavireeseen. ;) Vaan mistäpä sitä tietää, kun ei kokemusta vielä ole tämän pollen kanssa. Prosenttimäärät nyt tuskin kovin korkeiksi nousee minun taidoillani ja maailman kahdeksas ihme on tapahtunut, jos sijoittuisinkaan. Mutta minusta se ei edelleenkään ole pääasia, sillä minusta kilpaileminen on osa hevosten kanssa tapahtuvaa hauskanpitoa. Siinä hevonenkin pääsee näkemään uusia maisemia ja minä pääsen kokemaan lisää kilpailukokemuksia. Toivotaan vaan nyt, että kisapäivänä kaikki sujuisi nappiin!

Aatu arabin kanssa minun ensimmäisissä kisoissa vuonna 2011. :)

202: Päivien kuulumiset

Jos nyt aloittaisin vaikka kertomalla siitä, miten olen harjoitellut Mossen kanssa erilaisia juttuja, liittyen kouluratsastukseen. Tarkoituksenamme on mennä täällä Kuusamossa pidettäviin koulukisoihin, jotka alunperin olivat seurakisat, mutta muuttuivatkin harjoituskilpailuksi. Sillä ei onneksi ole mitään merkitystä meidän kannaltamme, kisat kuin kisat ja päästään Mossen kanssa puuhailemaan muuallekin, kuin kotikonnuille. :) Aion osallistua ohjelmaan Helppo B K.N. Special 2009:sään, joten sitä olemme tässä nyt treenailleet. Mossehan on niin tottunut kisapolle, ja kuten edellisen omistajan sanoin: " Riikka harjoittelee radan kotona muutaman kerran ja Mosse tietää että AI TÄMÄ RATA ja esittää kisoissa radan. Riikka voi puolestaan esittää ratsastavansa radan läpi." Voi että, miten hassua. :D Mossesta kuulemma kuoriutuu kunnon kisahevonen kun päästään kilpakentille, kotona ollessaan tuosta lössykästä ei uskoisi sitä. Toisaalta ihan äärettömän hyvä vain, että Mosse reipastuukin (ja saa muuten luvan reipastua), sillä ei näillä kotivaihteilla pitkälle pötkitä. Innolla odottelen tulevia kisoja, jotka pidetään 25.8 ja varmasti tulen siitä aiheesta tänne vielä kirjoittelemaan ennen kisapäivää!

En suinkaan ole pelkkää koulua Mossen kanssa treenaillut, vaan entiseen tapaan jatkanut myös muita hommia samaan malliin. Yhtenä päivänä juoksutin Mossen liinassa ja seuraavana, eli toisinsanoen toissa päivänä hyppäsin Mossen kanssa esteitä.  Kannoin kaikki puomit ja tolpat sekä kavaletit yksin kentälle ja suunnittelin Mosselle kivan jumppasarjan eräästä ohuesta kirjasesta, missä on lyhyesti ja ytimekkäästi kerrottu kaikki oleellinen, merkitty kaikkien puomien ja esteiden välit ja sun muut sellaiset jutut. Ilman näitä vihkosia olisin aivan hukassa, en minä ulkoa millään muista mitä välejä pitää mihinkin laittaa. :D Vaikka itseasiassa tiedän, että ravipuomeilla Mossella pitää olla se 1,5 metriä väliä ja nyt kyllä muistan tämänkin jumppasarjan välit jostain kummansyystä. Jumppasarja oli siis seuraavanlainen: Ensin laitoin pitkälle kentän suoralle neljä ravipuomia yhden ja puolen metrin välein. Viimeisen puomin jälkeen tuli 2,7 metrin päähän ristikko ja ristikosta seuraavalle esteelle tuli okseri 5,4 metrin päähän. Tämän jumppasarjan tarkoituksena oli opettaa varsinkin ratsastajaa istumaan koko ajan hiljaa paikoillaan ja antaa hevosen hoitaa homma kotiin häiritsemättä sitä. Ja täytyy kyllä sanoa, että tämä jumppasarja oli todella hauska! Jumppasarjan lisäksi laitoin toiselle pitkälle sivulle kavaleteista tehdyn esteen, joka oli aluksi ristikko ja jonka korotin lopputunnista pystyksi, jonka korkeus on se about 70 cm. Ja mikä parhainta, Mosse ei tiputtanut TAASKAAN kertaakaan yhtään, ei yhtään puomia koko tunnin aikana!

Mosse on niin ihana hyppäävä poninpyllerö. Sen kanssa onnistuu onneksi yksinkin estetreenit joten kuten, kun kerta ei puomeja tiputtele. Ainoastaan tulin muutamia kertoja alas selästä, kun korotin esteitä, jonka jälkeen pomppasin takaisin satulaan ja laukattiin uudelleen esteelle. Vaikka alkutunnista Mosse ei heti syttynytkään esteille, mutta ekojen hyppyjen jälkeen alkoi siitä löytymään kunnolla vauhtia. Jippii, oikein kivaa oli ja varmasti Mossellekin mieluista treeniä!

Jumppasarja, tältä se näytti.

Eilen Mosselle tuli vapaapäivä, vaikka alkuperäisenä suunnitelmana oli ratsastaa se. Ennen karsinaanvientiä kuitenkin hoidimme äidin kanssa Mossen ihan kunnolla tallivälikössä. Mosse rentoutui täysin ja suoraan sanotusti nukkui seisaallaan. Siinä samalla sitten harjoittelimme kisaletitystä (tai no, itse asiassa äiti letitti, minä ojensin kampaa ja letityskuminauhoja). Mossella on niin olemattoman ohut harja, että ensin hirvitti, ettei tuosta tule minkään näköistä. Vaan kummasti siitä kuitenkin tuli jonkin näköinen. Lettejä pitää vain tehdä enemmän, jotta rivistö korostaa Mossen muhkeaa kaulaa ja saa sen näyttävään pidemmältä sekä edustavammalta. Otsatukan kanssa oli naurun pidättelemistä, eihän siinä kasvanut kuin pieni töyhtö! :D Letityksen jälkeen Mosse oli edelleen niin rento, että päätimme käyttää tilaisuuden hyväksi ja alkaa trimmailemaan ponia kisakuntoon. Leikkasimme Mossen turpakarvat siistiksi ihon läheltä, sillä kun sellainen parta kasvaa aina. Vähän reppanahan se oli, kun menetti tuntokarvansa ja viiksensä, kun niin kauan niiden kanssa sai elää. Ensin näytti siltä, että se meinaa turvallansa joka paikkaan törmätä, mutta jo tänään se kuitenkin käyttäytyi ja osasi hamuta nenullaan ihan yhtä hyvin kuin ennenkin. Siistimme myös Mossen korvakarvat, vaikka melko kaljuhan se sieltäkin oli eikä Mossesta ikinä paljon pois otettavaa olekaan. Mutta siistimmän näköinen hevonen siitä tuli trimmaushetken jälkeen. :D

Tässä ehkä paras kuva, mitä Mossesta sai sinä iltana. Ei sille vaan mitään voi, ettei Mosse halua ryhdistäytyä kameran edessä. :D

Tänään lähdin sitten käymään maastossa, kun oikein edellisenä päivänä valkkasin säätiedotetta ja ilma näytti niin lupaavalta ja hyvältä! Aurinko paistoi pienen tuulenvireen kera ja lämpötilakin oli sopiva. Joskus ennen kello yhtätoista hain Mossen talliin harjattavaksi ja varustettavaksi. Sitten lähdettiin matkaan. Tiellä kävellessämme tuli yksi sarvipää poro vastaan. Hetken Mosse ja poro tuijottivat toisiaan minä kolmantena pyöränä kumpaakin vuoron perään vilkuillen. Hetken kuluttua Mosse kuitenkin jatkoi minun seuraamistani ja pian oltiinkin jo maastossa. Heti alkuun päätin käydä Mossen kanssa tutkimassa pienen sivutien, minkä jo tiesinkin olevan lyhyt ja johtavan ei mihinkään, käytiin me silti se kävelemässä. Tie oli kapeampi ja aivan metsässä ja päättyi metsään, silti Mosse olisi halunnut jatkaa syvemmälle metsään. Mutta harmi vain, tie päättyi siihen, joten eihän me tietenkään lähdetty tuntemattomaan metsään rymyämään, varsinkaan, kun kyseessä ei ole kangasmetsä. Kangasmetsää jos olisi, sehän olisi aivan unelma, kun pääsisi minne ikinä haluaakaan. Seuraavaksi jatkettiin ihan sitä päämaastotietä pitkin. Matkan varrella tuli vielä kolme poroa vastaan. Yksi poro oli erityisen hassu. Se lähti karkuun, kun minä ja Mosse ilmaannuttiin paikalle, mutta kun pysähdyimme, poro tuli uteliaana meitä kohti. Jos liikahdimme, poro lähti karkuun, jos taas seisoimme paikoillaan, poro tuli lähemmäs. :D Ravasimme ja kävelimme menomatkalla, paluumatkalla laukkasimme. Ihanaa, kun Mossesta löytyi sopivasti vauhtia tälläkin kertaa!

Kävimme lopuksi vielä kävelemässä toisen, vähän pidemmän sivutien, mutta silti lyhyen, vain noin satoja metrejä pitkän pätkän. Joka tapauksessa, maastoahan se on sekin ja se oli hyvää loppukäyntiä. Mosse käveli niin reippaasti, että alkoi ihan tuntumaan omissa vatsalihaksissa. :D Maastoilu on ihan älyttömän hyvää treeniä meidän Mosselle, lisää eteen päin pyrkimystä ja Mosse liikkuu ihan eri tavalla maastossa kuin kotikentällä, josta on vain hyötyä. Tällä maastoreissulla Mosse toimi kuin unelma. Alussa se kehtasi kokeilla vain muutaman kerran kääntymällä kotiin päin, mutta kääntyi saman tien takaisin kun itse käänsin sen ja jatkoi tyytyväisenä eteen päin menemistä. Vielä lopuksi, kun saavuimme tielle, niin sitä ennen pysähdyin aukaisemaan poroporttia, kun huomasin vieressä puskan, missä oli tuhottoman paljon pehmeän punaisia marjoja. Vadelmia! Mossen suurinta herkkua! Siinä sitten aloin poimimaan pari kourallista herkullisia vadelmia, joista itse söin vain muutaman. Mosse sen sijaan sai loput ja oli oikein mielissään. Voi, mitä herkkua vadelmat ovatkaan. :) Maastoreissun jälkeen kotona Mosse oli oikein tyytyväinen, ja niin olin minäkin.

Kuva otettu hetki sen jälkeen, kun laidun valmistui ja Mosse pääsi sinne mussuttamaan. :)

Vielä sen olen unohtanut mainita, että aitasimme osan pihanurmea Mossen laidunkäyttöön, joka on yhteydessä jo edelliseen aitaukseen. Mossen käytettävä lääni sen kuin kasvaa. ;) Mutta tämä aitaus on tehty vain ihan näistä kesälaidun kepeistä ja vedetty yhdellä narulla ympäri, joten on vain väliaikainen. Mutta kun nurmikko oli ehtinyt kasvaa jo pitkäksi, niin fiksuahan se oli antaa hevoselle mahantäytteeksi! Siellä se Mosse on tyytyväisenä mussuttanut nämä päivät, ja täytyy myöntää, että se on jo melko kaluttu. Silti sieltä vielä jotain syötävää löytyy. Mutta sen verran heppoinen aitaus on, emmekä uskalla luottaa siihen, että polle siellä takuuvarmasti pysyisi kun lähtisimme pois kotoa, silloin laitamme Mossen vakituiseen aitaukseen ja suljemme kulkuväylän tälle pikkulaitumelle. Mutta nyt kesäloman loppuajan kun olen ollut täysipäiväisesti kotona, on Mosse saanut viettää aikaa tälläkin pikku laitumella niin paljon kuin haluaa. Tänään on kesäloman viimeinen päivä ja huomenna alkaa virallisesti koulu. Samalla tuntuu, että kesäkin on ohi. Onneksi tämä kesä oli lämmin ja aurinkoinen ja sai nauttia joka hetkestä! Kiitos kesä, ensi vuonna tavataan taas. <3

201: Kiiltävän puhdas

Tämänkin postauksen oli tarkoitus ilmestyä aikaisemmin, mutten sitten saanut aikaiseksi sitä kirjoitettua. Siispä tämän postauksen asiat viittaavat toissa päiväiseen, sunnuntaihin. Silloin ilma oli lämmin, oikeastaan voisi sanoa jopa, että kuuma. Astemittari kieppui kahdenkymmenen viiden lukemissa päivän lämpimimpään aikaan varjon puolella ja vieläpä aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Nyt on kesäsää meitä hellinyt ihanasti näiden kesäkuukausin aikana! Vielä tämä viikko jäljellä kesää ihan ilmojen, kuin myös lomankin puolesta. Ensi maanantaina alkaa koulu... Ja sateet. Sekä kylmä ilma.

Keskitytään kuitenkin vielä kesäisiin tunnelmiin. Sunnuntaina Mossella oli vapaapäivä, mutta sen päivän suunnitelmana oli pestä Mosse. Ja meinaan ihan kunnon pesua, ei mitään vesiletkusuihkuttelua, mitä olemme kyllä useammankin kerran näiden viikkojen aikana tehneet. Joskus keskipäivän jälkeen, tarkkaa aikaa en muista, hain Mossen ensin kunnon harjausta vaille. Poika oli muuttunut niin tomuiseksi kentän hiekalla piehtaroidessaan. Nyt on ollut niin kuivaa, että aina jos Mosse kävelee muutamankin askeleen kentällä, pölisee se kuin hiekkamyrsky pitkin tonttia. Joten, pienoinen sade olisi kaivattua, mutta YÖLLÄ, ei päivällä. Ensin ajattelin vieväni Mossen talliin harjattavaksi, mutta sidoinkin sen suoraan pesupaikalle kiinni, joka oli tällä kertaa autotallin ovessa, ja harjasin Mossen läpikotaisin ja pyyhin tomut pois. Mosse vain kurkotteli samalla oven vieressä kasvavaa vihreää heinää.

Harjauksen jälkeen käytiin Mosse suihkuttamassa ikkunan alla vedellä läpi, sitten takaisin kiinni oven pieleen. Aloin vaahdottamaan Mossea läpikotaisin pesusienella ja hevosten omalla saippualla. Ensin Mosse oli vähän sen oloinen, että onko aivan pakko? Hetken hyörimisen jälkeen se kuitenkin seisahtui paikoilleen ja seisoi kuin tatti ja antoi oikein kunnolla joka paikan hinkata sienen kanssa puhtaaksi. Ja hyvää vaahdottamis jälkeä tulikin, poni oli hetken aikaa ihan vaalean kerroksen peitteessä. "Saippuavaahto" ehti kuitenkin hävitä siihen mennessä, kun lähdin taluttamaan Mossen huuhdeltavaksi. Vaan mitä kävikään. Mosse ei sanaakaan sanonut ja alkoi piehtaroimaan, kun herran kaviot koskivat hiekkaa. Ei ehditty huuhtelemaan, vaan Mosse ajatteli piehtaroida saippuat yllään. :D Voi sitä. Pika piehtaroinnin jälkeen sitten mentiin huuhteluun, jossa suihkutettiin vedellä huolellisesti saippua sekä hiekka pois.

Seuraavaksi mentiin talliin kuivattelemaan enimmät vedet pois pyyhkeellä pyyhkien. Haimme myös vettä sankoon sekä sienen, millä hinkkaisin vielä kaviot läpi ja puhtaiksi. Ja kavioistakin tuli puhtaammat. Kavioiden pesun jälkeen levitin jokaiseen niistä jonkin sortin hoitavaa nestemäistä kaviorasvaa, joka samalla kiilteli kivasti. :) Ja pitihän sitä Mosseenkin levittää/suihkuttaa vielä loppusilaukseksi ainetta, joka antoi karvapeitteelle suojan, joka hylkii likaa sekä antoi kiiltoa ja liukkautta karvapeitteelle. Ja voi että, miten hieno siitä tulikaan! Nyt se näytti taas kunnon punarautiaalta, kun ei ollut ollenkaan hiekkatomun värinen. Sekä suihkutettu, se jonkin sortin Show Shine, antoi niin hienoa kiiltoa hevoselle ja ihan kuin joukossa olisi kimallellut kultahippusia Mossen seistessä laitumella auringon paisteessa. ;) Harmi vain, että tämä näky kesti vain yhden päivän. Totta kai se piehtaroi, mutta joka tapauksessa Mosse on edelleen puhdas, vaikkei ehkä niin kiiltävä. :D

Näin hienoa jälkeä siitä tuli!

Sillä kutitti. :D

Ja vielä kuva Aatusta, joka kiilsi aina, vaikkei sitä olisikaan oltu pesty. Kiiltokuvapoju. <3

200: Mossen luonteenlujuus

Jo toissa päivänä ajattelin lähteä Mossen kanssa maastoon, mutta sittenkin maastoon lähteminen siirtyi seuraavalle eli eiliselle päivälle. Ilmat ovat suosineet kesäsäätä nyt jo jopa pidemmän aikaa. Lämpö on kivunnut päivittäin reilusti yli kahdenkymmenen, aurinko paistaa ja yksinkertaisesti kaikki ulkona ympäröivä tuntuu niin kesältä. Olemme nauttineet jokainen näistä ihanista keleistä ja vielä tähänkin aikaan vuodesta on ollut aivan uskomattoman lämmintä vettä järvessä, missä olemme käyneet uimassa, valitettavasti ilman hevosta. Siihen kun ei meillä oikein mahdollisuutta ole, tietä pitkin ei kehtaa lähteä ratsastelemaan niin pitkää matkaa. Vinkka olisi kätevä, sinne vain lastata hevonen kyytiin ja ajaa hurauttaa järven rannalle. Mutta kaikkea emme omista. Mossea olemme suihkutelleet vesiletkulla, yleensä aina ratsastuksen päätteeksi, kun on hionnut töitä tehdessään.

Eilen tosiaan lähdin vähän puolen päivän jälkeen pihalle valmistautumaan lähtöön. Oikeastaan ei siinä mitään sen kummempia valmisteluja ollutkaan, niin kuin yleensä, hain vain heijastinliivin itselleni varustehuoneesta. Hevosen heijastinliivi jäi pakettiin, vaikka hyvähän sekin olisi olla, mutta kun en yksinkertaisesti tajua, miksi pukisin Mosselle loimen, joka tippuisi kuitenkin matkalla ja jonka kanssa joutuisin sitten tekemään mitä erityisimpiä virityksiä, jotta saan loimen kuljetettua takaisin kotiin. :D Joten, loimi jäi sinne missä olikin. Seuraavaksi hainkin riimunnarun ja pian sen päässä käyskenteli leppoisasti iso kuusisataa kiloinen hevonen. Välillä mietityttää, kun Mossekin on ehtinyt kuskata minua ympäri pihaa pari kertaa ja kuitenkin olen saanut pidettyä hevosen hyppysissä ja monesti olen jopa voittanutkin Mossen mielihalut, kaikesta sen voimasta ja elopainosta huolimatta. Tuommoisen lihaskimpun jälkeen vetävä koirakaan ei varmaan tunnu miltään, vaikka tietysti koiratkin ovat hurjan vahvoja ja saavat omistajiaan lentelemään milloin rappusia alas ja maistelemaan maan pohjaa. 

Mossesta on tullut minun oma lenkkeilykaverini. Tai siltä se ainakin välillä tuntuu, kun maastoon lähtiessä talutan Mossen tienpientaretta pitkin ja vielä vähän matkaa sen jälkeen. "Eikö hevosta kuuluisi ratsastaa?" kuvitellaan, että joku henkilö X pohtisi asiaa. "No kun, mulla onki vähän isompi koira, jonka kanssa mä lenkkeilen. Sitten, kun istun selässä, muuttuu eläin hevoseksi." Kaiken kaikkiaan Mosse on aivan huippu talutettava, sovitaan se sitten koiraksi joka näyttää hevoselta tai hevoseksi joka käyttäytyy kuin koira. Alkuaikoina kun Mosse tuli meille, oli meidän ensimmäiset maastoreissut taluttaen muuta, kuin ruusuilla tanssimista. Silloinkin hevosen kanssa pärjäsi, mutta se ei oikein kuunnellut ihmistä, vaan puksutti omaa tahtiaan menemään. Varmastikin, kun hevonenkin oli ihmeissään. Mutta äkkiä nämä kavioeläinten lahkoon kuuluvat eläimet oppivat ja Mossekin on omaksunut kulkea taluttaessa rauhallisesti ihmisen rinnalla. Mutta vaikka Mosse pohjimmiltaan on rauhallinen ja mukava kaveri, Mossen luonteeseen kuuluu ihan yhtä paljon luonteenlujuus, joka ilmenee jääräpäisyytenä. Sisua ei tältä kaverilta puutu.

Kiipesin puuhun ja otin Mossesta kuvan yläilmoista. Voi, miltä makkaralta se näyttääkään. x)

Nimittäin Mosse on viimeisimpinä kertoina päättänyt maastoon mentäessä, että minähän en eteen päin liiku ratsain. Iskä on ollut muutaman kerran "vetohevosena" edessä, jolloin Mosse on mielellään seurannut häntä. Tästä epäilenkin, että tämän vuoksi Mosse on pikku hiljaa ajatellut päättää, mitä itse huvittaa. Mossella huvitti seurata edellä kulkijaa, vaan ei huvittanut mennä sinne, minne ratsastaja pyysi. Olin lukenut Kyra Kyrklundin kirjasta pätkän, missä kerrottiin, että jos hevonen pelkää maneesissa jotain, on parempi antaa hevosen hetken seistä paikallaan ja olla liikkumatta. Hevonen kyllä liikkuisi, kun olisi valmis. Tällä tavoin hevosen sai rennoksi jo paljon nopeammin, kuin tappelemalla hevosen kanssa viemällä se joka kerta pelottavaan nurkkaan väkisin, jossa se kuitenkin säikähtäisi aina uudelleen. Tätä menetelmää käytin myös maastossa, koska aikaisemmin Mosse meni aina jännittyneeksi kun se pysähtyi, eikä suostunut etenemään. Totta kai ajattelin, että Mossea pelotti. Mutta eilen sillä ei pelottanut. Se vain kertoi, että en halua mennä. Joka tapauksessa käytin kyseistä menetelmää, joka lopulta osoittautui onnistuneeksi.

Ongelma oli vain se, etten saanut Mossea enää edes pysymään paikoillaan siihen suuntaan, mihin halusin. Mosse oli koko ajan kotiin päin kääntymässä. Siis aivan koko ajan. Ja samaan aikaan se yritti vaivihkaa lähteä kävelemään kotisuuntaan. Mutta minä vain sinnikkäästi istuin selässä, maltillisena ja rauhallisena samaan aikaan yrittäen kääntää Mossen siihen suuntaan seisomaan, minne halusinkin. Vasta silloin kiittäisin hevosta, koska silloin se olisi tehnyt sen, minkä pyysinkin. Mutta tätä sain odottaa ja odottaa. Kun en yksinkertaisesti päästänyt Mossea kotiin päin, sillä meni totaalisesti hermot ja se alkoi peruuttamaan. Se peruutti jopa kolmekymmentä metriä kerrallaan maastotietä pitkin. Siinä vaiheessa minua nauratti kyllä niin mahdottomasti! :D Mosse meni siihen suuntaan, minne halusinkin, mutta peruuttamalla. Joten, silloinkaan ei Mosse saanut kehuja, vielä. Peruuttamisen jälkeen Mosse yritti taas sinnikkäästi kotiin päin, mutta eihän se käynyt päinsä. Mosse alkoi viskomaan päätään ylös ja alas, ihan hirvitti, kun se kiskoi kuolainta vaikka pehmeällä kädellä olinkin. Mosse yritti myös pelotella minua hyppäämällä etujaloilla juuri ja juuri kaksi senttiä ylös päin. Mosse on pohjimmiltaan niin kiltti, että sen pelotusyritykset ovat näkyviä, mutta pikemminkin huvittavia. :D Sieltä ei ole edes minkäänlaista vaaraa suistua satulasta alas.

Edelleen jatkoin rauhallisesti ja päättäväisesti kääntämällä koko ajan Mossea menosuuntaan. Lopulta, kun Mosse jäi seisomaan ja pysähtyi oikein päin, kehuin ja kiitin hevosta kunnolla. Vielä muutaman kerran Mosse venkoili väärään suuntaan, mutta pian Mosse tajusi mitä pyysin. Lopulta pääsimme etenemään käyntiä, vaikkakin hidasta sellaista, eteen päin seuraavat parikymmentä metriä, jolloin kehuin Mossea vietävästi. Muutaman kerran Mosse enää uskalsi kokeilla omia mielihalujaan, kunnes antoi lopullisesti periksi ja lähdimme ravaten loppumatkan käännöspisteeseen asti, kunnes kotimatka tultiinkin iloisesti laukaten ja ravaten. Mossella oli tällä kertaa laukassa paljonkin menohaluja, ja oli aivan uskomattoman ihana tunne, kun alkutappeluiden jälkeen Mossekin tajusi, kuinka älyttömän kivaa tämä maastoilu onkaan! Se nautti silmiin pistävästi meidän laukkapätkistämme, että ihan hymyilytti. :) Joten, tämä maastoreissu kääntyi parhaimmiksi sitten pitkään aikaan ja ainakin vasta edes tiedän, mitä käytäntöä käytän, jos Mosse päättää alkaa juntturaksi. Mutta nyt ainakin uskon, että seuraavatkin maastoilut sujuvat yhtä hienosti ja mukavasti! 

"Mitä sä siellä maassa kykit jälleen kerran KAMERAN kanssa?"

"Miks sä noin kaukana? Odotahan, mä linssilude poika täältä tuun niin saat parempia kuvia mun kauniista turvasta." 

Katsos, puiden lehtiähän ne siinä. Pajupuuta, Mossen herkkua!

199: Mossen iltahepulit videolla

Mossellahan näitä iltahepuleita riittääkin. Aina silloin tällöin Mosse innostuu kuin pikku varsa juoksemaan täyttä laukkaa, pukittelemaan ja viskelemään päätään. Mutta eilinen oli oikeastaan ensimmäinen kerta, kun olemme saaneet kuvattua Mossen omat kiitolaukkatreenit videolle. Aikaisemmin ei kameraa ole ehtinyt hakemaan niin sukkelaan, että sille saisi vielä kuvattuakin hevosen tekemät spurttaillut. Kamera ei ikinä ole matkassa, silloin kun sitä tarvitsisi. Monesti tämän kesän aikana olen suosiolla luovuttanut kameran haun suhteen, kun Mosse on yhtäkkiä innostunut juoksemaan, vaikkei niin tietenkään kannattaisi tehdä. Mutta Mosse juoksee sen verran vähän aikaa aina kuitenkin, verrattuna edelliseen Aatu arabiin, joka piti täyttä vauhtia yllä jopa vartin ajan. Kamera pitäisi varmaan olla aina ranteessa tai taskussa mukana, sekä akku ladattuna, että Mossesta saisi aina ne ihanimmat ja hassuimat hetket ikuistettua. :D

Tämän postauksen video on kuvattu iPadilla ja itse asiassa minä en edes ole kameran linssin takana, vaan äitini. Tämä video on sitten ihan normaali video, joten kaikki äänet, naurut ja puheet sekä eleet kuuluvat asiaan. Niistä ei kannata välittää, mutta selvennykseksi voisin kertoa sen kohdan, missä minä itse pomppaan ylös päin. Sen tarkoituksena on innostuttaa Mossea, ja hyvin se ainakin on tähän asti toiminut. Tämä on sitä minun ja Mossen välistä leikkiä aita välissämme näissä tilanteissa, hypitään ja pukitellaan yhdessä sekä inistään kuin pikku intiaanit. Muuta sen ihmeempää ei taida olla, katsokaa itse ja ottakaa selvää, mistä on kyse. :) Ai niin, sehän tästä unohtuikin vielä mainita. Ei me tälläkään kertaa saatu Mossen hepulia kuvattua alusta asti, ekat pukit ne vasta isoja olivatkin, huhheijaa! Äiti halusi jakaa tämän videon myös facebookissa. Hauskin juttu siinä oli se, kun kengittäjämme oli kommentoinut siihen: "Hirvittää aina lukea näitä hepulipäivityksiä ku saa olla sydän kylmänä, että onko kengät pysyny matkassa... ;)" Niimpä, sepä se. :D Ainakin nyt on Mossen kengät pysynyeet oikein mainiosti jalassa!