Kuten eilen jo mainitsin hevosen liikuttamisesta, oli Mosse-poika ollut melko innoissaan. Nyt talven tultua Mossen mieliala ja mielenvirkeys on noussut, ja ymmärtäähän sen toki. Ilmat viilenevät ja hevonen joutuu olemaan koko ajan lihastensa kanssa lämpiminä. (Vaikke ulkona vielä toki kylmä ole vaikka miinuksen puolella lämpöasteet ovatkin.) Mosse on silti erilailla sellainen, miten sen sanoisi, ehkä riehakas. :D Se ottaa useana päivänä viikossa, ellei joka päivä, laitumella laukkaspurtteja ja samalla inahtelee ja pukittelee. Sehän on vallan riemuissaan, kun pääsee juoksemaan kun tilaa riittää. Ja on todella hyvä asia, että hevonen saa liikkua luonnollisesti itse vauhtia mitä hyvänsä. Mosse pelkästään kävelee käyntiäkin itsekseen paljon, muun muassa ennen talliin menoa tai ennen ratsastamaan hakemista pimeän tultua. Mosse on nimittäin aina sitä mieltä, että kun ulkona alkaa hämärtyä ja tulee pimeä, täytyy silloin lähteä talliin!
Mossen ratsastettavuus ja hoidettavuus ei sen sijaan ole muuttunut tästä huolimatta mitenkään. Okei, ehkä Mosse on jonkin verran eteenpäin pyrkiväisempi ratsastaessa, tai ainakin se kulkee lähes kaiken aikaa pohkeen edellä. Ainahan Mosse on mielissään ja nöyränä töitä tehnyt, mutta varsinkin tänään ratsastaessa poika oli erityisen innoissaan menossa mukana. Kun lyhensin ohjia ja kokosin hevosta, tarjosi se kaulan ja päänsä asennon ja takapään melkein kuin itsestään. Ekoissa laukannostoissa Mosse oikein inahti iloisesti pari kertaa. Ja tietenkään ei haittaa, vaikka Mosse vähän reippaammaksi muuttuisikin talven myötä, koska en usko että Mosse kuumaksi tai säikyksi kuitenkaan muuttuu. Vaikka tänään poju vähän muka säikähti pari kertaa. Mossen säikähtämiset ovat kyllä melko laimeita, se säpsähtää ja horjahtaa ehkä puoli askelta sivulle päin. :D Tai sitten Mosse tajuaa saman tien säikähtäessään, ettei säikähtämisen kohteena ollutkaan mitään erityistä eikä vaarallista.
Mutta sitten siihen eilisen päivän liinassa juoksuttamiseen! Juoksuttamisessa ei tapahtunut mitään erityistä, paitsi se, että Mosse oli melko energisen oloinen. Aluksi talutin Mossea kentällä jonka jälkeen lähdettiin ympyrälle pyöriskelemään. Kaikki sujui ihan normaalisti. Mosse vain ravasi niin hienosti koko ajan! Se meni niin lennokkaasti ja reippaasti, että varsinkin näin jälkeenpäin kuvista huomattuna hevosella oli välillä kaikki jalat ilmassa yhtä aikaa! Olihan se hienon näköistä katseltavaa kun Mosse niin reippaana poikana eteen päin liikkui. Sitten myöhemmin ekassa laukannostossa poika innostui kivasti mutta hillitysti, se nosti laukan, spurttasi, inahteli (kyllä, Mosse inahtelee paljon!) ja otti kivat rodeohypyt ja pukit! Eli poju oli hyvinkin innoissaan! Ei se enää kuitenkaan lisää vetänyt hyppyjä, mutta reippaana se pysyi loppuun asti. :) Mutta on kyllä niin huvittavan näköinen tuo pikku loikkimispätkä, ihan olen huvittunena vieläkin täällä!
Ja tietysti tein tälläisen videon kuin Mossen rodeohypyt!
Liinauksen jälkeen kävelimme Mossen kanssa kentällä ilman narua Mosse kilttinä ja hienona poikana perässä kävellen. :) Sen jälkeen annoin Mosselle luvan lähteä omille poluille. Mosse haki kauan piehtarointi paikkaa ja kyllä se sitten loppujen lopuksi löysi sopivan paikan asettua maahan pyörimään. Tähän loppuun vielä muutamia kuvia!
Tunnin alussa "poseerataan" yhdessä muka kameraa varten... Mossen toinen korva unohtui höröasentoon!
Tässä kuvassa näkyy Mossen lennokas raviaskel!
Lopputunnista käveltiin kiltisti vierellä ilman narua.
Apua, en vain mitenkään jaksa nyt tänä iltana kirjoitella tänne tämän päivän tapahtumista, kun niin on väsy päällä ja huomenna alkaa koulutkin taas syysloman jälkeen... Ihan kiva syysloma tulikin vietettyä, mutta ei kyllä olisi ollut pahetteeksi toinenkin viikko lomaa. ;) Mutta, tämmöinen pikapostaus. Mosselle kuuluu sitä hyvää ja samaa, tänään oli muuten poju aika innoissaan sitä liikuttaessa! Mutta huomenna siitä tarkemmin!
Sain tälläisen jutun eräältä lukijaltani kuin Post it-tunnuksen, missä ilahdutetaan toisia blogin pitäjiä positiivisella palautteella. Tämä oli minulle itsellenikin iloinen yllätys kun Sofia laittoi tämän jutun minulle, ja totta kai minunki täytyi ilahduttaa muita ja laittaa tätä juttua eteen päin! Katsotaan jaksavatko muut vaivautua tekemään tätä, vai saanko vain ärsytettyä heidät, toiset kun saattavat pitää turhanpäiväisenä tämmöisiä. ;)
Post it-tunnuksen säännöt ovat seuraavat:
1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteen päin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi Post it-lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnuksesta, vaikka se on kerrottu vain Post it-lapulla, ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteen päin.
Tänään kaverini Sari pääsi ratsastamaan Mossea. Nyt kun on syysloma, niin olen kavereiden kanssa päässyt puuhailemaan ja heppailemaan yhdessä. Ja totta kai kun kuitenkin melko harvoin nähdää, sai Sari totta kai päästä Mossen selkään, kun hän meillä kylässäkin kerta oli. Kenttä oli tänään tosi hyvässä kunnossa, koska lunta oli satanut sen verran sopivasti, että se ei ollut enää kova vaan sopivan pehmeä eikä alla oleva jäätynyt hiekkakenttä haitannut menoa. Eli käynnin lisäksi myös ravasimme! Laukkaa me ei vielä tänään menty, koska Mossellakin on ollut nyt niin monta vapaapäivää ja päätettiin aloittaa taas liikutus ilmojen salliessa vähän varovaisemmin. Tosin ja toki jos huomenna sää taas sallii ja menen ratsastamaan, todennäköisesti laukkaankin. Mosse on kyllä laitumella näinä kaikkina päivinä saanut hepuleita ja juossut ja vetänyt kunnon pukkilaukkaa! Sen mielestä on ihanaa laukata kun hokit on jalassa ja on hyvä pito, että uskaltaa vähän pomppiakin sinne sun tänne. :)
Sarin ja Mossen kanssa keskityttiin tänään ehkä eniten Sarin istuntaan ja käsien asentoon. Käytettiin sellaista niksiä hyödyksi siihen, ettei ratsastaja ojenna ja anna käsiä hevoselle vaan pitää ne itsellään jotta hevonen on oikein ohjas- ja kuolaintuntumalla. Hain vain metsästä sopivan pitkän ja ohuen/paksun oksan, kynin sen tasaiseksi ja se keppi laitettiin sitten ratsastajan käsien välistä selkää vasten. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan. :D Tämän niksin sain kuulla valmentajalta (vaikka he käyttivätkin raippaa siinä). Mossen ratsastettavuus parantui heti kun ratsastaja ei antanut hevoselle liikaa ohjaa. Mutta keppi meni sitten poikki, enkä enää lähtenyt uutta hakemaan. Mutta sen jälkeen Sari ratsasti niin paljon huomattavasti paremmin. :) Mossella me ei tehty sen kummempia kuin ympyröitä ja voltteja. Keskiympyrällä pyysin Saria taivuttamaan Mossea vuoroin sisälle päin, vuoroin ulospäin ympyrän kaarevalla uralla.
Sitten keskityimme vähän ravinlisäyksiin, joita Sari ei saanut kunnolla esiin Mossella. Oikeastaan lävistäjällä kun piti lisätä ravia, ei Mossessa ollut mitään eroa normaaliin ravitempoon. Mosse parka taisi olla vähän "ruosteessa", kun ei olla edes varmaan puoleentoista viikkoon tehty muuta kuin käyntityöskentelyä. Siksipäs minä päätin käväistä Mossen selässä vähän herättelemässä sitä. Ja siitä kun se heräsi niin tulipa hienoja lennokkaita lisäyksiä. Hetken päästä kun kaikki ravityöskentelyt sujui hyvin ja kun pyysin Mossea käyntiin, oli se niin ravivaihe päällä ja innokkaana että se ei edes heti siirtynyt automaattisesti käyntiin niinkuin yleensä! Sitten Sari kipusi takaisin selkään ja alkoi jo Sarillakin lisäykset tulemaan Mossen kanssa kivasti. :) Mosse tarvitsi vain vähän aikaa taas tajuta, että pitää tehdä töitä kunnolla!
Ihana, ihana Mosse! Niin kaunis. ♥
Tuossa yllä olevassa kuvassa näkyy muuten se kepakko ratsastajalla.
Meidän kotitallin heppahommien jälkeen me lähdettiinkin sitten porukalla ystävämme ja samalla kengittäjämme luona käymään ihastelemassa uutta rakennettua pihattoa hevosillensa, ja tietysti heppojakin! Pihatto oli kyllä tosi hieno, ei voi muuta kuin kehua! Kelpaisi kyllä meillekin vielä semmoinen tuonne laitumen puolelle. ;) Kaikki Jaanan hevoset olivat ihania ja seurallisia, tulivat portille vastaan rapsutuksia kerjäämään. (Paitsi tuo suokki ei ollut Jaanan oma, mutta ne lämpöset olivat.) Ja totta kai me kamera otettiin mukaan ja kuviakin otettiin! Jaanan koira Minni, jackrusselikin tuli ulos vähäksi aikaa kaveriksi.
Niin ihana ja pieni duracell-pupu. :)
Jaana oli juuri samoihin aikoihin lähdössä kokeilemaan pienellä, mustalla shetlanninponillansa rekiajelua. Kärrythän sen ponin perässä on aikaisemminkin ollut, muttei koskaan ennen rekeä. Muttei Nasu-poni ollut moksiskaan! Se kulki tosi hienosti, ihan valmis rekiheppa jo oli. :) Jaana ajoi ensin ponia kentällä hetken aikaa ja sen jälkeen minäkin hyppäsin kyytiin matkustamaan. Vähän taisi olla hankala ponilla rekeä vetää, kun luntakaan ei vielä ole niin paljon. Käytiin sitten pieni mutka vielä ajotiellä ajamassa, jos siinä olisi reki vähän paremmin luistanut. Rekiajeluiden jälkeen poni pääsi takaisin tarhaan lauman luokse heinää mussuttamaan. On nuo pikku ponit niin suloisia, että ihan itsellekin tuli kaamea ponikuume! Mossekin saisi kaverin. Ja shettiksen kanssa olisi niin mukava tehdä juuri reki- ja kärryhommia, sekä hiihtoratsastustakin! Ja kaikkien temppujen opettaminen sun muu. Voi apua, minä tahtoa pieni poni!
Kuten varmaan osa jo huomasitte, tein uuden ulkoasun sekä bannerin blogilleni! Pyrin tekemään ulkoasusta mahdollisimman talvisen, vaikka nyt tätä vuodenaikaa vielä syksyksi monet sanovat. Meillä päin ei kuitenkaan ole syksysta tietoakaan. Ilma on suurimmaksi osaksi nollassa tai reilusti pakkasen puolella. Lunta sataa vähän väliä ja maata peittää jo selkeä lumikerros. Maisema on valkoinen tällä hetkellä! Joten siksi päätin tehdä valko/sinisen/turkoosin ulkoasun, itse kun olen jo ihan talvifiiliksissä! Ja nyt kun Mossella ja minulla kerta on nuo turkoosit kamppeetkin noissa kuvissa, ei sen parempaa uutta ulkoasua voisi ollakaan! Ainoa vaan että tausta on vielä sellainen, mitä en välttämättä jätä. Blogger ei vaan antanut ladata jostain kumman syystä omaa taustakuvaa, joten odotellaan. Jospa se siitä alkaisi pelittää. :)
Mutta mitä mieltä te lukijat olette? Pidättekö uudesta ulkoasusta? Entä bannerista?
Jenni tuli meille maanantai-tiistai välisenä aikana. Tänään sitten joskus puolenpäivän maihin lähdettiin hoitamaan Mossea ja ratsastamaan. Kenttä oli samanlaisessa kunnossa mitä nyt aikaisemminkin, joten ei pystytty muuta kuin kävelemään. Jennille kelpasi kun ehdotin, että haluaisiko hän mennä ilman satulaa. Niimpä sitten piakkoin Jenni kipusi, tai ainakin yritti kivuta pienien alku ongelmien kera. :D Jenni sanoi, ettei hänen vahvuuksiaan koskaan ole ollut päästä hevosen kyytiin ilman satulaa, varsinkaan ison hepan niinkuin Mossen! Itsellänikin oli alunperin, mutta olen sen verran enemmän treenannut selkäännousua, niin sekin homma alkoi sitten sujumaan nopeammin.
Ratsastaessa ei kentällä siis tosiaan muuta tehty kuin kävelty. Jenni keskittyi kuitenkin siinä samalla takaosa käännöksiin ja niitä sitten harjoiteltiin minä vähän kaverina neuvoen. Hyvin nekin sujui, aluksi Jenni teki vain takaosakäännökset melko loivasti, mutta sitten hetken päästä tulivat he jo hienoja käännöksiä. Kentällä käppäilyjen jälkeen ajateltiin käydä vähän pellolla kävelemässä. Pellon pohja ei ollut onneksi liukas, joten siellä pystyi menemään hyvin, vaikkakin kävellen. Mentiin metsän kautta takapellolle ja pysähdyttiin ottamaan kuviakin. :) Takapellolla kokeiltiin ottaa pieni pätkä ravia, mutta pellon pohja oli niin kova ja jäätynyt niin ei siinäkään oikein kehdannut paljoa ravauttaa hevosta. Kun lähdimme takaisin kotiin päin Jenni ravasi sen metsäpätkän jälkeen pihalle asti.
Mosse on käynyt muuten parturissa, sen harja leikattiin lyhyemmäksi ja häntääkin lyhennettiin, ehkä vähän liikaakin... No, onneksi ne kasvaa pikku hiljaa eikä tuosta nyt edes niin kamala lopputulos nyt tullut! Äiti vain vähän mittasi väärästä kohtaa harjan pituuden... Tapahtunut mikä tapahtunut, harja on nyt vähän lyhyehkö muttei sitä enää voi perua vaikka haluttaisiinkin! Onneksi hevonen ei mahda välittää mikä hiustyyli sillä on. :D Ja ei tuo loppujen lopuksi niin pahalta näytäkään... Kyllä silmä tottuu pian uudenlaiseen näkymään!
Eilen ilma oli sen verran pakkasen puolella, tai no päivää kohden se lauhtui hieman. Mutta kuitenkin, kenttä oli tämän vuoksi ei niin sula, eli melko kovassa kunnossa mutta kuitenkin hiekka jousti ja antoi periksi sopivasti hevosen kavioiden alla. Kenttään ei myöskään tullut sen enempiä painaumia, joten nyt kun pystyimme siinä ratsastamaan niin totta kai me käytimme tilaisuuden hyväksi! Kuitenkin nyt nämä loppusyksyn/alkutalven ratsastelut ovat mitä ovat, jäävät vähälle ja on pitkiäkin taukoja... Täytyy vain tehdä parhaamme mukaan ja mitä pystytään. Tämmöisinä aikoina maneesia kaivataan!
En ratsastanut sen kummempia koulukiemuroita, kuten pohkeenväistöjä kentän laadusta johtuen. Ja vaikka Mossella nyt olikin viime tiistaista lähtien vapaata, ei sen ratsastettavuus ollut yhtään sen kummempi. Eli poika ei edes ollut yhtään enempää eteen päin pyrkivä kuin monta päivää työtä putkeen tehneenä. :D Toki se liikkui kivasti eteen päin ilman että se turhempia olisi madellut. Mosse nyt vain on sellainen hevonen, joka ei kerää virtaa eikä pöllöenergiaa. Välillä kyllä tuntuu siltä, että ei edes haittaisi vaikka Mossella olisi paljon virtavampiakin päiviä! Ja itse asiassa luulin, että Mosse olisi virkeämmällä tuulella kun ilmat viilenivät, muttei silläkään kyllä ole ollut mielestäni vaikutusta entiseen.
Eilen ratsastelin siis kaikki askellajit läpi ja taivuttelin hevosta ympyröillä. Nyt kun kentän pohja oli kovempi eikä hevosen kaviot uponneet ollenkaan hiekkaan, tuntui Mossen liikkeet selvemmiltä ja jokseenkin parempilaatuisilta. Meidän kenttähän on melko pehmeä kesäisin, joten nyt talvella kun on kova pohja, saattaa Mossekin liikkua vielä kevyemmin eteen päin. Laukan laatukin tuntui aivan erilaiselta ja kameran kuvistakin laukka näytti askeltahdiltaan eriltä. Ja seuraavaksi laitankin tähän kuvia, mitä äiti otti meistä kun ratsastimme. Yksi videopätkäkin jopa tuli aikaiseksi ladattua tänne. :D Ratsastelujen jälkeen otin vielä muutamia kuvia Mossesta maastakäsin, nekin tulevat tähän nyt sitten.
Tässä yllä olevassa kuvassa näkyy hyvin, miten Mosselta löytyi liikettä paremmin ja niin paljon helpommin, kun ei ratsasteta niin pehmeällä alustalla. Hieno etujalan ojennus todellakin! Tuon näköistä vauhtia ja menoa kun saisi aina pidettyä yllä niin meno olisi kyllä melko hienon näköistä!
Don't know what happened on my jalan ja nilkan asennolle in this picture... :D
Sitten niihin minun ottamiin kuviin pelkästä heppasesta. Minun mielestäni kuvista tuli hienoja, vaikka vähän jänniä nyt ovatkin kun kentällä oli niin varjoisaa ja voimakas auringon valo kuitenkin tunkeutuu puiden välistä. Tai toisaalta juuri tämän takia kuvista taisi tullakin hienoja? Tuossa ekassa kuvassa ei ole mitään kummoista, mutta Mosse näytti siinä jotenkin niin luttanalta, että se oli ihan pakko lisätä tännekin!
Hevosen panoraamanäkö. Kuka muu on huomannut,
että hevosen silmä muistuttaa huomattavasti esimerkiksi myös vuohen silmää?
Tämän kerran lemppariotos! <3
Tänään ilma taas suosi joten kuten meidän ratsastettavuuttamme. Kenttä oli kuitenkin niin paljon kovempi kuin eilen, joten me ei tänään Mossen kanssa tehtykään mitään muuta kuin kävellä löntystelimme etiäpäin ilman satulaa. Toki tein suunnan vaihdoksia ja ympyröitä ja erilaisia ratsastusradan teitä, mutta pelkästään käynnissä ja löysin ohjin. Melko kauan me kävelimmekin, noin 45 minuuttia. Mutta hyvää liikuntaahan pelkkä kävelykin nyt on hevoselle. Ja minun itselläni oli mukava ottaa rennosti ja istua hevosen paljaalla selällä. :)
