202: Päivien kuulumiset

Jos nyt aloittaisin vaikka kertomalla siitä, miten olen harjoitellut Mossen kanssa erilaisia juttuja, liittyen kouluratsastukseen. Tarkoituksenamme on mennä täällä Kuusamossa pidettäviin koulukisoihin, jotka alunperin olivat seurakisat, mutta muuttuivatkin harjoituskilpailuksi. Sillä ei onneksi ole mitään merkitystä meidän kannaltamme, kisat kuin kisat ja päästään Mossen kanssa puuhailemaan muuallekin, kuin kotikonnuille. :) Aion osallistua ohjelmaan Helppo B K.N. Special 2009:sään, joten sitä olemme tässä nyt treenailleet. Mossehan on niin tottunut kisapolle, ja kuten edellisen omistajan sanoin: " Riikka harjoittelee radan kotona muutaman kerran ja Mosse tietää että AI TÄMÄ RATA ja esittää kisoissa radan. Riikka voi puolestaan esittää ratsastavansa radan läpi." Voi että, miten hassua. :D Mossesta kuulemma kuoriutuu kunnon kisahevonen kun päästään kilpakentille, kotona ollessaan tuosta lössykästä ei uskoisi sitä. Toisaalta ihan äärettömän hyvä vain, että Mosse reipastuukin (ja saa muuten luvan reipastua), sillä ei näillä kotivaihteilla pitkälle pötkitä. Innolla odottelen tulevia kisoja, jotka pidetään 25.8 ja varmasti tulen siitä aiheesta tänne vielä kirjoittelemaan ennen kisapäivää!

En suinkaan ole pelkkää koulua Mossen kanssa treenaillut, vaan entiseen tapaan jatkanut myös muita hommia samaan malliin. Yhtenä päivänä juoksutin Mossen liinassa ja seuraavana, eli toisinsanoen toissa päivänä hyppäsin Mossen kanssa esteitä.  Kannoin kaikki puomit ja tolpat sekä kavaletit yksin kentälle ja suunnittelin Mosselle kivan jumppasarjan eräästä ohuesta kirjasesta, missä on lyhyesti ja ytimekkäästi kerrottu kaikki oleellinen, merkitty kaikkien puomien ja esteiden välit ja sun muut sellaiset jutut. Ilman näitä vihkosia olisin aivan hukassa, en minä ulkoa millään muista mitä välejä pitää mihinkin laittaa. :D Vaikka itseasiassa tiedän, että ravipuomeilla Mossella pitää olla se 1,5 metriä väliä ja nyt kyllä muistan tämänkin jumppasarjan välit jostain kummansyystä. Jumppasarja oli siis seuraavanlainen: Ensin laitoin pitkälle kentän suoralle neljä ravipuomia yhden ja puolen metrin välein. Viimeisen puomin jälkeen tuli 2,7 metrin päähän ristikko ja ristikosta seuraavalle esteelle tuli okseri 5,4 metrin päähän. Tämän jumppasarjan tarkoituksena oli opettaa varsinkin ratsastajaa istumaan koko ajan hiljaa paikoillaan ja antaa hevosen hoitaa homma kotiin häiritsemättä sitä. Ja täytyy kyllä sanoa, että tämä jumppasarja oli todella hauska! Jumppasarjan lisäksi laitoin toiselle pitkälle sivulle kavaleteista tehdyn esteen, joka oli aluksi ristikko ja jonka korotin lopputunnista pystyksi, jonka korkeus on se about 70 cm. Ja mikä parhainta, Mosse ei tiputtanut TAASKAAN kertaakaan yhtään, ei yhtään puomia koko tunnin aikana!

Mosse on niin ihana hyppäävä poninpyllerö. Sen kanssa onnistuu onneksi yksinkin estetreenit joten kuten, kun kerta ei puomeja tiputtele. Ainoastaan tulin muutamia kertoja alas selästä, kun korotin esteitä, jonka jälkeen pomppasin takaisin satulaan ja laukattiin uudelleen esteelle. Vaikka alkutunnista Mosse ei heti syttynytkään esteille, mutta ekojen hyppyjen jälkeen alkoi siitä löytymään kunnolla vauhtia. Jippii, oikein kivaa oli ja varmasti Mossellekin mieluista treeniä!

Jumppasarja, tältä se näytti.

Eilen Mosselle tuli vapaapäivä, vaikka alkuperäisenä suunnitelmana oli ratsastaa se. Ennen karsinaanvientiä kuitenkin hoidimme äidin kanssa Mossen ihan kunnolla tallivälikössä. Mosse rentoutui täysin ja suoraan sanotusti nukkui seisaallaan. Siinä samalla sitten harjoittelimme kisaletitystä (tai no, itse asiassa äiti letitti, minä ojensin kampaa ja letityskuminauhoja). Mossella on niin olemattoman ohut harja, että ensin hirvitti, ettei tuosta tule minkään näköistä. Vaan kummasti siitä kuitenkin tuli jonkin näköinen. Lettejä pitää vain tehdä enemmän, jotta rivistö korostaa Mossen muhkeaa kaulaa ja saa sen näyttävään pidemmältä sekä edustavammalta. Otsatukan kanssa oli naurun pidättelemistä, eihän siinä kasvanut kuin pieni töyhtö! :D Letityksen jälkeen Mosse oli edelleen niin rento, että päätimme käyttää tilaisuuden hyväksi ja alkaa trimmailemaan ponia kisakuntoon. Leikkasimme Mossen turpakarvat siistiksi ihon läheltä, sillä kun sellainen parta kasvaa aina. Vähän reppanahan se oli, kun menetti tuntokarvansa ja viiksensä, kun niin kauan niiden kanssa sai elää. Ensin näytti siltä, että se meinaa turvallansa joka paikkaan törmätä, mutta jo tänään se kuitenkin käyttäytyi ja osasi hamuta nenullaan ihan yhtä hyvin kuin ennenkin. Siistimme myös Mossen korvakarvat, vaikka melko kaljuhan se sieltäkin oli eikä Mossesta ikinä paljon pois otettavaa olekaan. Mutta siistimmän näköinen hevonen siitä tuli trimmaushetken jälkeen. :D

Tässä ehkä paras kuva, mitä Mossesta sai sinä iltana. Ei sille vaan mitään voi, ettei Mosse halua ryhdistäytyä kameran edessä. :D

Tänään lähdin sitten käymään maastossa, kun oikein edellisenä päivänä valkkasin säätiedotetta ja ilma näytti niin lupaavalta ja hyvältä! Aurinko paistoi pienen tuulenvireen kera ja lämpötilakin oli sopiva. Joskus ennen kello yhtätoista hain Mossen talliin harjattavaksi ja varustettavaksi. Sitten lähdettiin matkaan. Tiellä kävellessämme tuli yksi sarvipää poro vastaan. Hetken Mosse ja poro tuijottivat toisiaan minä kolmantena pyöränä kumpaakin vuoron perään vilkuillen. Hetken kuluttua Mosse kuitenkin jatkoi minun seuraamistani ja pian oltiinkin jo maastossa. Heti alkuun päätin käydä Mossen kanssa tutkimassa pienen sivutien, minkä jo tiesinkin olevan lyhyt ja johtavan ei mihinkään, käytiin me silti se kävelemässä. Tie oli kapeampi ja aivan metsässä ja päättyi metsään, silti Mosse olisi halunnut jatkaa syvemmälle metsään. Mutta harmi vain, tie päättyi siihen, joten eihän me tietenkään lähdetty tuntemattomaan metsään rymyämään, varsinkaan, kun kyseessä ei ole kangasmetsä. Kangasmetsää jos olisi, sehän olisi aivan unelma, kun pääsisi minne ikinä haluaakaan. Seuraavaksi jatkettiin ihan sitä päämaastotietä pitkin. Matkan varrella tuli vielä kolme poroa vastaan. Yksi poro oli erityisen hassu. Se lähti karkuun, kun minä ja Mosse ilmaannuttiin paikalle, mutta kun pysähdyimme, poro tuli uteliaana meitä kohti. Jos liikahdimme, poro lähti karkuun, jos taas seisoimme paikoillaan, poro tuli lähemmäs. :D Ravasimme ja kävelimme menomatkalla, paluumatkalla laukkasimme. Ihanaa, kun Mossesta löytyi sopivasti vauhtia tälläkin kertaa!

Kävimme lopuksi vielä kävelemässä toisen, vähän pidemmän sivutien, mutta silti lyhyen, vain noin satoja metrejä pitkän pätkän. Joka tapauksessa, maastoahan se on sekin ja se oli hyvää loppukäyntiä. Mosse käveli niin reippaasti, että alkoi ihan tuntumaan omissa vatsalihaksissa. :D Maastoilu on ihan älyttömän hyvää treeniä meidän Mosselle, lisää eteen päin pyrkimystä ja Mosse liikkuu ihan eri tavalla maastossa kuin kotikentällä, josta on vain hyötyä. Tällä maastoreissulla Mosse toimi kuin unelma. Alussa se kehtasi kokeilla vain muutaman kerran kääntymällä kotiin päin, mutta kääntyi saman tien takaisin kun itse käänsin sen ja jatkoi tyytyväisenä eteen päin menemistä. Vielä lopuksi, kun saavuimme tielle, niin sitä ennen pysähdyin aukaisemaan poroporttia, kun huomasin vieressä puskan, missä oli tuhottoman paljon pehmeän punaisia marjoja. Vadelmia! Mossen suurinta herkkua! Siinä sitten aloin poimimaan pari kourallista herkullisia vadelmia, joista itse söin vain muutaman. Mosse sen sijaan sai loput ja oli oikein mielissään. Voi, mitä herkkua vadelmat ovatkaan. :) Maastoreissun jälkeen kotona Mosse oli oikein tyytyväinen, ja niin olin minäkin.

Kuva otettu hetki sen jälkeen, kun laidun valmistui ja Mosse pääsi sinne mussuttamaan. :)

Vielä sen olen unohtanut mainita, että aitasimme osan pihanurmea Mossen laidunkäyttöön, joka on yhteydessä jo edelliseen aitaukseen. Mossen käytettävä lääni sen kuin kasvaa. ;) Mutta tämä aitaus on tehty vain ihan näistä kesälaidun kepeistä ja vedetty yhdellä narulla ympäri, joten on vain väliaikainen. Mutta kun nurmikko oli ehtinyt kasvaa jo pitkäksi, niin fiksuahan se oli antaa hevoselle mahantäytteeksi! Siellä se Mosse on tyytyväisenä mussuttanut nämä päivät, ja täytyy myöntää, että se on jo melko kaluttu. Silti sieltä vielä jotain syötävää löytyy. Mutta sen verran heppoinen aitaus on, emmekä uskalla luottaa siihen, että polle siellä takuuvarmasti pysyisi kun lähtisimme pois kotoa, silloin laitamme Mossen vakituiseen aitaukseen ja suljemme kulkuväylän tälle pikkulaitumelle. Mutta nyt kesäloman loppuajan kun olen ollut täysipäiväisesti kotona, on Mosse saanut viettää aikaa tälläkin pikku laitumella niin paljon kuin haluaa. Tänään on kesäloman viimeinen päivä ja huomenna alkaa virallisesti koulu. Samalla tuntuu, että kesäkin on ohi. Onneksi tämä kesä oli lämmin ja aurinkoinen ja sai nauttia joka hetkestä! Kiitos kesä, ensi vuonna tavataan taas. <3