250: Sunnuntain maastoilut

Muistutus KYSYMYSPOSTAUKSESTA!

Ja Mosse ei tällä kertaa ollutkaan kovin innoissaan, kun pikku poni jäi kotipihalle! Alkumatkasta Mosse oli hyvinkin rauhallinen, mutta voi sitä juntturoinnin määrää. Siinä tilanteessa olisi hyvinkin pitänyt olla porkkana kepin päässä, jotta aasipoika olisi liikkunut useammankin kuin yhden askeleen kerrallaan. :D Kun tieosuus oli menty ja päädyimme metsikkoon, alkoi Mossella siinä vaiheessa ihme vaihe: "Ei mulla nyt niin hirveästi kiinnostais..." Vähän se rauhoittui sitten, kun näki pusikossa sarviaan kihnuttavan poron, kai se ajatteli, että kaverihan se tuokin on paremman puutteessa ponin jäädessä kotiin. 

Kun tulimme metsätielle Mosse vaikutti kiirehtivän, joten ajattelin sitten ravata. Vaikka Mosse joskus törttöileekin, ei se kuitenkaan ole ohjauksesta koskaan riistäytynyt. Se on silti niin kiltti ja rauhallinen hevonen. No, sitten kun tämä metsätie päättyi ja aloin kääntämään Mossen takaisin menosuuntaan, jotta kävisimme vielä yhden risteyksen ratsastelemassa, Mosse olikin erimieltä asiasta. Ei se meinannut kääntyä ollenkaan, uskoi kuitenkin jo muutamasta kerrasta ja taas matkaa jatkettiin vähän aikaa sujuvasti. Toisella metsätiellä paluumatkasta Mosse alkoi kuitenkin hyppimään pystyyn, tiedä sitten oliko syypäänä kaksi poroa jotka juosta jolkuttivat edellämme koko matkan vai mikähän lie viiraus sille iski. Ei se ainakaan peloissaan ollut, ei ollut jännittynyt tai säikky.

Siinä tilanteessa kun Mosse nousi pystyyn pari kolme kertaa ja tällä kertaa se jopa nousi pystyyn, eikä vain nostanut etukavioitaan parikymmentä senttiä maankamaralta, minulla itselläni vain lähinnä huvitti koko tilanne, vaikka ajattelin tietysti, ettei hevonen saa temppuilla turhaan. Mutta kun Mosse nousi pystyyn kuin hidas nosturi, semmoinen liike vain, että nosturi nousee ylös niiu, ja alas niiu. Ei siinä pystyynnousu vauhdissa voinut pelätä! Ennen en olekaan pystyyn hypänneen hevosen selässä ollutkaan, joten olisin kuvitellut että se olisi jotenkin hurjempaa ja varmasti onkin rivakampi liikkeisillä hevosilla, mutta ei Mossen kanssa. Siinäkin suoritin tilanteen edes ajattelematta sen kummemmin mitään, myötäsin ohjaa kaulalle ja annoin hellästi pohjetta ja lopulta Mosse uskoi.

Minulla ei ole ikinä ollut tapana säikähtää, tai ainakaan alkaa kiljumaan tai huutamaan missään tilanteessa, missä hevonen käyttäytyy odottamattomalla tavalla. Pysyn tyynenä ja hoidan tilanteen, sitten matka taas jatkuukin, kuten tällä kertaa. Mutta oli Mosse sitten kuitenkin loppumatkan jotenkin kiirehtiväisen oloinen ja rauhoittui vasta sitten, kun pääsimme takaisin tielle ja sitä kautta kotiin. Saa nähdä, minkälainen maastoretki seuraavalla kerralla tulee olemaankaan!

Peräti vuonna 2012 otettu kuva, mutta niin hyväntuulinen ja kesäinen, että pakko jakaa uudelleen tännekin!

249: KYSYMYSPOSTAUS

Totaalisen vähäisen blogin päivittelyn takia ajattelin nyt loppukesästä tsempata, sillä eihän meidän elämämme hiipunut ole, täysillä nautitaan kesäpäivistä ja siinä ohella treenaillaan kentällä ja käydään leppoisia kävelyretkiä metsäteillä, unohtamatta myöskään nuorta poniherraa joka pihallamme asustaa!

Nyt arvoisat blogin lukijat, olen päättänyt tehdä blogihistoriani toisen kysymyspostauksen. Odotankin nyt rutkasti kysymyksia, joihin saan antaumuksen kanssa vastailla. Hyväksyn aihepiirit laidasta laitaan, kunhan suurin osa pysyy hevosaiheisina liittyen minuun, Mosseen ja Moskuun. Olkaahan nyt ahkeria! :)

Huomenna sitten lisää päivittelyä!

248: UUSIA KUVIA, ratsastusta ja hyppyjä

Kaverini Sari tuli meille perjantaina viikonlopuksi kylään, ohjelmassa mitäpä muutakaan kun yhdessä puuhastelua hevosten kanssa! Pitkästä aikaa sain myös uutta kuvamateriaalia otettua kameralla kummastakin kaviollisestaja nyt oli helppo minulla keskittyä kuvaamaan Mosseakin liikutuksen ajan, sen sijaan, että itse ratsastaisin, kun Sari pääsi ratsastamaan Mossea. 

Lauantaina päätimme kantaa puomit kentälle ja pitää Mosselle puomi/kavalettitreenit, joka auttaa kintereiden luutumisvaiheessa siten, että liikkeet pysyvät elastisempina ja vähän joustavampina, kun jalat pääsevät liikkumaan vähän korkeammassa kaaressa. Ja kyllähän Mosse korvat hörössä innostui, kun näki kentällä olevan punavalkoisia puomeja. Puettiin Mosselle korvahuppukin koristamaan hipiää sekä Sari halusi mennä mielummin estesatulalla kuin koulusatulalla, ja ihan fiksuahan se onkin, sillä kyllä kavalettien päällä keventää pitää! 

Mossen tilanteesta huolimatta se liikkuu kuitenkin ihan mukavasti ja välillä on vähän nihkeämpiä päiviä, mutta toisinaan se toimii taas kuin unelma. Sarin alla Mosse ei ensin meinannut laukkaa nostaa, mutta piankos heidänkin yhteistyö alkoi sujumaan ja Mossekin virkistyi ja saatiin jumppatunnista kaikki irti. Loppuun laitettiin kaksi kavalettipalaa päällekkäin ja niihin puomit ristiin, jotta Mosse ja Sari pääsivät hyppäämään muutaman kerran pienen esteen. Sen enempää ja korkeampia ei nyt Mossella uskalla hyppiä, nämä pienet jumpat ovat mitä mainiointa treeniä tässä vaiheessa. :) Tunnin jälkeen olivat kumpikin tyytyväisinä, sekä ratsastaja että hevonen.

Ihanaa omistaa näin kaunis otus. Mosse! <3

Kavalettien yli kauniisti.

Mega-Mosse hyppää, siis kahtokaa nyt tota mahaa ja takajalkojen paksuutta!

Kumpikin hieman väsähtäneitä tunnin päätteeksi!

Mossen liikutuksen päätteeksi olikin sitten Mosku-ponin vuoro päästä urheilemaan! Ponin omistajakin ehti jo mainita aikaisemmin, miten Mosku pitää hyppimisestä ja kyllähän sen ponin ilme oli hyvin pirteä ja eloisa, kun se talutettiin kentälle missä näkyi pieni este. Ensin juoksuteltiin sitä vähän liinassa lämmittelyksi ravia ja laukkaa ja sen jälkeen lähdettiin yrittämään esteille menemistä. Näin pienen ponin kanssa parhaaksi tekniikaksi osoittautuu se, kun itse juoksee ja hyppää poni hivenen perässä esteen yli. Kyllä Mosku-ponista ponnua löytyi ja itselläkin oli hauskaa loikkia niiden esteiden yli! Mukavaa oli. :)

Jep, mukavan näköistä loikkimista. :D

Hieno poni!

Ihana ponin laukka-askel. :D

Tämä oli joku ihme pyörähdys ja siksi naru on kaulan päällä.

<3

Seuraavana päivänä sunnuntaina kävimme vielä yhdessä maastossa, minä, Sari, Mosse ja Mosku. Tietenkin kun on vain yksi ratsastettava hevonen niin oli myös yksi ratsastaja kerrallaan ja toinen talutti ponia. Sovimme siten, että menomatkalla minä ratsastin Mossea ja Sari talutti ponia perässä tai edessä, se nyt vähän riippui, miten Mosse halusi edetä, välillä jumittui kummallisesti ja laitettiin poni rohkeana kävelemään edessä, kunnes Mosse taas päätti että haluaakin olla letkan edessä! :D Paluumatkalla vaihdettiin sitten Sari ratsaille ja minä talutin ponia.

Kumpikin käyttäytyivät oikein mukavasti, Mosse omana itsenään rauhallisena ja varmana maastoilukaverina eikä ponikaan ollut moksiskaan mistään, se on niin luottavainen pikku kaveri. Ilma oli niin lämmin, että vaikkei me muuta askellajia kuin käyntiä siellä mentykään, pidimme juomatauon pienellä nuotiopaikalla, missä oli tukkipuita pätkitty penkeiksi. Ponin pystyi sitomaan viereiseen puuhun kiinni, minä pidin Mossea paikallaan samaan aikaan, kun istuin ja hörppäsin juomapullosta vettä kitaani. Sitten matka jatkui kotia kohti! Oli oikein ihana ja onnistunut maastoreissu, en malta odottaa seuraavaa kertaa!

Mitä piditte postauksesta, jaksoitteko lukea kaiken tekstin? Entäpä mitä mieltä olette kuvista? :)