155: Sunnuntain kuvapostaus

Hups, oli tarkoitus eilen siis julkaista tämä, mutta ilta venähtikin niin pitkälle, enkä enään saanut aikaiseksi tulla koneelle... Kuvat liittyvät siis tähän 154: Yhtä vuoristorataa -postaukseen.

Mosse laukkasi ihan mielissään liinatessa.

Mossen hurja ilme! :D

Kylläpäs se kulkee heti komeana ja ryhdikkäänä, kunhan vain ratsastaja osaa. :)

Keskittyy ja kuuntelee ratsastajan apuja...

Ja peräpääkin työskentelee paremmin!

Ja sitten minun ratsastukseen, joka ei näytä juuri miltään tällä hetkellä... :D
Mossellakin on silmät kiinni ja sanoo: "Hohhoijaa!"

Ja laukkaaminenkin lopulta onnistui!

154: Yhtä vuoristorataa

Eilen Johanna tuli meille. Olimme sopineet, että Johanna ratsastaa Mossen ja yrittää saada  sitä paremmin kuulolle. Mosse oli ihmeen pirteällä päällä ja vaikutti oikein vilkkaalta. Mutta eilen tosin oli kovin tuulinen päivä, ja se lähinnä kyttäili puista putoavia lumipöllyjä. Aluksi kuitenkin päätettiin nopeasti käydä askellajit liinassa läpi. Samallahan se oli hyvää alkulämmittelyä. Sen jälkeen Johanna meni kyytiin ja alkoi heti työstämään pollea. Eihän tähän muuta voi sanoa, että hienostihan se meni, vaikka Mosse ei aluksi ollutkaan niin herkkänä kuin pitäisi. Onneksi Johannan taidoilla hän sai Mossen toimimaan juuri oikeanlaisella tavalla! En meinannut edes tunnistaa Mossea, se kun niin upean näköisesti ja ryhdikkäämpänä mennä puksutti eteen päin.

Mutta sitten tulikin minun vuoroni mennä Mossen selkään kokeilemaan, löytyisikö eroja ratsastettavuuteen. Ja löytyihän sieltä. Se toimi jopa minunkin allani todella herkästi ja ravissakin sain sitä reippaana eteen päin. Kuitenkaan Mosse ei toiminut kuin parin kierroksen ja ympyrän ajan kuin unelma, sitten se taas alkoi. Siis en voi ymmärtää, mikä siinä on?! Mosse vain päättää aina, että nyt hän ei jaksa keskittyä ollenkaan eikä hänellä kiinnosta laisinkaan. Reaktiona pysähdys, hännän huiskautus ja takajalalla potku taaksepäin. Mosse käyttäytyy kuin mikäkin tamma, kun sille vähänkään vääränlailla yrität pyytää ja vaatia. :D Ihan surkuhupaisaa tämmöinen, samaan aikaan turhauttaa mutta silti naurattaa senkin enemmän Mossen käytös minua kohtaan. Siinä kuitenkin sitten sain Mossen laukatkin nostamaan, mutta sen kummemmin Mosse ei edes liikkunut eteen päin missään askellajissa.

Eilinen tunti oli aika turhauttava, mutta esimerkiksi tänään, kun en, voi apua, miten sen voisi kertoa? Kun en  oikeastaan kiinnittänyt liikaa huomiota siihen, että Mosse tottelisi just tismalleen sillä lailla kuin halusin. Aluksi tein paljon maastakäsin harjoitteita ennen satulaannousua. Tein pysähdyksiä, peruutuksia, sivulle väistämisiö ja vierellä ravaamista. Sen jälkeen vielä ennen satulaannousua muutaman kerran kummallekin puolelle kaulan taivutuksia ja pään myötäämistä. Sitten nousin satulaan, ja kappas, Mosse ei liikkunut yhtään mihinkään satulaannousussa vielä  senkään jälkeen, kun olin kyydissä ja laskin kuuteenkymmeneen sekuntiin. Tästä lähin alan tekemään maastakäsittelyt aina ennen ratsastusta, se kun vaikutti Mosseen niin positiivisella tavalla. Eli, ratsastuskin sujui hyvin! Jos näin voi  sanoa, sillä meidän tyylipisteet vauhdin huimasta tiimellyksestä oli miinuksen puolella, mutta itse pidin tärkeimpänä nyt sitä, että Mosse toimi koko tunnin oikein eikä kyseenalaistanut "niin vahvasti" mitään.

Kun aloin heti keskittymään muihin tehtäviin, enkä koko ajan panikoinut,  että nyt tämä tekee täydet stopit, sehän toimi tosi hyvin. Teimme väistöjä lävistäjällä, keskihalkaisijalla ja uralla. Teimme peruutuksia ja ihan vain siirtymisiä. Aluksi Mosse oli vähän sillä ajatuksella, että  joskos nyt alkaisi taas narraamaan, mutta ei se sitten alkanutkaan. Itse kun olin jotain nappulaa kääntänyt omassa päässäni, Mossekin toimi kivasti. Voi olla, että Mosse ei pidä ollenkaan liiasta pyytämisestä, mitä tässä nyt aiempina kertoina on ollut. Heti, kun ratsastin Mossea tällä tavoin, se toimi oikein hyvin. Kaikki laukannostotkin käynnistä sujui hyvin! Pääsin tekemään myös muutamat vaihdotkin. Varmaan pitää nyt siis keskittyä ratsastamaan Mossea tällä tavoin, kun se teki annetut tehtävät mieluisasti siitä huolimatta, vaikka laukkakin oli varmaan nelitahtista, niin laiskasti me etenimme eteen päin. :D

Saa nähdä, kauheaa vuoristorataa on nyt nämä meidän ratsastuskerrat. Välillä sujuu joten kuten, seuraavana päivänä ei tippaakaan. Nyt laitoin vain tähän postaukseen muutaman kuvan, mutta huomenna lisäilen sitten loputkin kuvista seuraavaan postaukseen!

153: Kaksi kaunista poika...

 Miten voikin olla taas kerran näin hauska, mutta ihana sattuma?! Löysimpäs sitten tälläisen kuvaparin kahdesta kauniista hevosestani. Ihan sattumalta Facebookissa kuvia selatessani näin tuon alemman kuvan Aatusta ja heti oitis mieleeni ilmaantui tämä ylempi kuva Mossesta. Tämä oli kyllä yksi sellainen wtf-moment. Kaksi niin hyvin samantapaista kuvaa, että on ihan jännää  katsella tämmöisiä. Löytyisiköhän näitä jostain lisääkin...?

152: Kysymyspostauksen vastaukset

No comments, what happened since 15.11.2012. 

But now I finally publish this to you. Hope you enjoy it!

Oletteko miettinyt hankkivanne Mosselle kaveria, kun eikö se kohta ole niin, että hevosta ei saisi yksinään pitää?
- Onhan tuota mietitty moneen kertaan, mutta kun tallisysteemi on nyt vähän siinä kunnossa ettei sinne ainakaan kahta hevosta saa menemään, se kun jo tuli testattua Aatun aikoina.

Joku valmentaja, kenen valmennukseen haaveilet pääseväsi?
- Jonkun taitavan ja kuuluisan ratsastajan valmennuksiin. Kyra Kyrklund voisi olla hyvä vaihtoehto. 

En nyt yhtään muista oletko jo kertonut, mutta täytyypä nyt kysyä, että mitä Mosse syö?
- Mitäkö Mosse syö? :D Tästä tulee erillinen postaus joskus tulevaisuudessa, että saan kerrottua paremmin ja tarkemmin Mossen ruokailusta. :) 

Millainen olisi sinun unelmatallisi?
- Helppokulkuinen, hienot karsinarivit ja upeat karsinat ja käytävät. Valoisa mutta kotoisa ja lämminhenkinen, siisti. Ei silti tarvisi olla mitään uutuudenhohtavaa, mutta sellainen, että siellä täällä olisi jotain mageita pikku yksityiskohtia ja tietysti se, että hevosilla olisi isot karsinat ja paksut kuivikepatjat. Tarhat ja laitumet olisivat suurikokoisia pihattojen kera. Tärkeimpänä asiana pidän käytännöllisyyttä ja hevosten hyvinvointi on ylimpänä.

Mikä on lempiaineesi koulussa?
- Apuaa, en osaa sanoa. Varmaan kielet (englanti, ruotsi, ranska). Matikka on hauskaa myös, äidinkielikin jos aihe on sopiva. Biologia ja terveystietokin osaa olla mielenkiintoista. Kuvamataito oli myös kivaa ja tietty perus kotitalous on mukavaa. Oppii tekemään ruokaa ja leipomaan!

Millainen oli viimeisin todistuksesi?
- Keskiarvo 9.06, eli hyvä todistus omasta mielestäni.

Lempi vaatekauppasi?
- En osaa sanoa, sillä olen ostanut vaatteitani milloin mistäkin ja tilannut netistä. High Way on kuitenkin ehkä Kuusamon putiikeista kauppa, mistä olen useimmiten vaatteitani ostanut.

Oletko syönyt hevosenlihaa? Jos olet, piditkö? (mistä nämä kysymykset tulevat päähäni :D)
- Olen syönyt hevosen lihaa meetwurstissa, en varsinaista hevosen lihapihviä. Kyllähän tuo meeywurstikin menee, En ole niitä heppatyttöjä, jotka eivät voi sietää hevosta syötävän. Jos alkaisin tästä sen suuremman sepostuksen tekemään, taitaisi jo mennä ihan erikseen omaksi postaukseksi. :D

Kun ostitte uutta hevosta päätittekö heti ostaa hevosen vai mietittekö ponia?
- Heti hevosen, koska jo Aatu oli niin hevosmainen kuin vain voi olla. Ei poni olisi ollut ollut järkevä ostos, mikäli halusin kehittyä kouluratsastuksessa haluttuun suuntaan. Jos kouluratsastuksessa vielä pitkälle jatkan, saattaa seuraava hevonen olla vieläkin isompi ja pitkäjalkaisempi ballerina. :D Ja sitä paitsi, ovathan ponit pieniä, ja vaikken mikään hujoppi ole, olen silti kasvanut ponipituuksista ulos jo.

Oletko koskaan pelännyt Aatua tai Mossea?
- Silloin 11-vuotiaana alkuvaikeuksissa pelkäsin sitä, jos lennän Aatun selästä alas. Se kun oli aluksi niin nopealiikkeinen, enkä aina pysynyt kyydissä silloin kun se säikähti jotain. :D Mutta heti pian sen jälkeen kun opin Aatuun, en pelännyt ollenkaan, enkä minä enää alas tullutkaan ja jos tulin, nauroin yleensä vain ja eikun takaisin satulaan. En ole kyllä muuten pelännyt hevosiani missään tilanteessa, aina olen omana mottonani hevosten kanssa ollut, että pelko ei auta mihinkään. Joten, teki hevonen mitä tahansa, itse en ala kiljumaan enkä pelkäämään. :D Saattaahan jokin juttu joskus vähän jännittää, esimerkiksi kun Aatun kanssa alkuaikoina oli lastausongelmia. Totta kai aina silloin jännitti, miten se hevonen tällä kertaa menee vinkkaan yms, mutta jännitys ja pelko taitaakin olla kaksi eri asiaa.

Korkein este Mossella ja Aatulla?
- Aatulla 100 cm, Mossella mahtaa olla se 90 cm.

Oletko hypännyt ilman satulaa?
- Olen hypännyt.

Millainen Mosse on ratsastaa?
- Mosse on mukava ratsastaa, se on taitava eikä yhtään automaatti. Täytyy tehdä kaikki oikein, jos meinaat saada hevosenkin toimimaan. Mosse on rauhallinen ja varma, se ei välitä vaikka traktorin ympäri laukkaisi. Okei, en ole testannut, mutta ei se ainakaan välitä traktorista yhtä aikaa ratsastaessa eikä se maastossakaan välittänyt kun traktori ajoi ihan takaamme ohi noin kymmenen metrin päästä. Mossella vauhtia ei tunnu koskaan olevan liikaa, joskus se on pikemminkin vähän liian laiska. Mosse toimii juuri niin paljon, kuin mitä ratsastaja osaa, ei yhtään enempää. Mutta muuten Mossella onnistuu helposti vaativammatkin jutut, kuten laukanvaihdot ja väistöt, avot ja sulut sekä takaosakäännökset. Sitä täytyy vain osata ratsastaa oikein, jotta hevonen antaa parastaan. :) Itse ainakin olen tyytyväinen Mosseen ja Mossen luonteeseen sekä ratsastettavuuteen.

Kuinka pitkään Mosse on ulkona päivässä?
- Mosse pääsee aamulla kello 07:00 ulos. Näin talvisaikaan Mosse menee karsinaan noin kello 18:00 tai vähän sen jälkeen. Joten Mosse on silloin päälle 11 tuntia ulkona. Kesäisin Mosse menee karsinaan vasta 20:00.

Lempivärisi vaatteissa?
- Lempiväri-kysymykset ovat hankalia! En osaa ikinä vastata tähän, mutta sen voin sanoa, että vaatekaapistani löytyy kaikenvärisiä vaatteita, eli en ole persoona joka pukeutuu vain yhteen väriin, esim. mustaan tai beigeen yms.

Oletko hyvä liikunnassa?
- Kyllähän tuo muukin kunto ja koordinaatiokyky on hyvä ratsastuksen lisäksi. :)

Kenellä ja milloin hyppäsit ekan kerran?
- Ensimmäisen kerran hyppäsin juuri täyttäneeni 11-vuotta kesäleirillä Tritla-issikkatammalla.

Missä koulu aineessa olet paras?
- Apuaa, varmaan kielissä, koska luen englantia, ruotsia ja ranskaa. Mutta matematiikka on myös hyvä aineeni sekä äidinkieli. Rakastan varsinkin tarinoiden kirjoittamista! Oikeastaan koko koulunkäyntini on melko hyvää, vaikka tässä jaksossa tosin fysiikka ja kemia eivät ole uponneet päähäni. :D

Kuusamon kaivoshanke, puolesta vai vastaan?
- En kyllä osaa tämmöisiin poliittisiin kysymyksiin vastata, mutta eihän se ole kiva tulla Kuusamon kaunista luontoa saastuttamaan. Joten ei puolesta, vaan vastaan.

Oletko suorittanut ikinä mitään ratsastus merkkejä?
- Juu, perusmerkin kouluratsastusosion sekä Helppo C - kouluosuuden.

Kerro Mossen aamusta?
- Mossen aamu. Jaahas, 07:00 kun menen talliin Mosse yleensä haukottelee ja venyttelee kissavenytyksen kera jonka jälkeen harjaan sen käytävällä ja puhdistan kaviot ja laitan loimen päälle. Sitten Mosse menee ulos, yllätys yllätys, heinää mussuttamaan ja kell 08:00 Mosse saa aamuväkirehut.

Lempi hevosrotu?
- Arabit ja tietty hannover- rotu on myös ihana urheiluhevosrotu, näin Mossen myötä kun siihen rotuun tutustuin. Tietysti pidän kaikista hevosista ja poneista, mutta esimerkiksi ei minulla ole paljoa kokemusta suomenhevosista ja lämminverisistä sekä pikku poneista, että näitä ihan useammin olisin käsitellyt ja ratsastellut.

Oletko ajatellut ruveta kisailemaan jossain vaiheessa Mossella? :)
- Olen. :)

Parhaat kaverisi?
- Miten tälläiseen kysymykseen voi vastata? :D Minulla on kuitenkin niin monta hyvää ystävää, joista en voi määritellä parhaita kavereita. Läheisimpiä olen ehkä Jennin, Sarin, Jaanan, Essin, Matun, Paukun ja Natan kanssa. Lisäksi tulee kaikki muut ihanaiset kaverini!

Seiska vai kasiluokka?
- Pitääkö tähän kysymykseen vastata, että olenko seiska- vai kasiluokkalainen, vai pitäisikö minun vastata että kummat rulaa? :D No, itse olen kasiluokalla tällä hetkellä.

Koulu vai esteet?
- Sehän on selvä, koulu.

Paras talli Kuusamossa?
- Ei tähän kysymykseen voi vastata. Kuusamossa on paljon talleja, niin yksityisia pientalleja kuten meillä ja sitten aina muutamia julkisempia talleja. En ole perehtynyt joka tallin porukkaan ja hevosiin sekä tiloihin, mitä nyt muutamiin kuten silloin kun Aatu asui parilla tallilla. Mutta tähän kysymykseen en voi vastata, ihan sen vuoksi, koska en tiedä läheskään tämän paikkakunnan muista paikoista, tiedän ainoastaan suurimman osan paikoista ja olen siellä saattanut käydäkin, mutta kuten sanoin, en ole perehtynyt tallin tapoihin.

Mitä mieltä olet lämminverisistä? (siis ratsuina)
- Tiedän montakin lämppäriä joista on ex-ravitaustasta huolimatta tullut loistavia ratsuja. Hevonenhan se on lämminverinenkin, ei se muuksi muutu. Itselläni ei silti ole kokemusta lämppäreistä, enkä varmaan omaksi sellaista ostaisi.

Millaista blogia tykkäät ite lukea?
- Blogia, missä on selkeästi,mielenkiintoisesti ja eloisasti kirjoitettua tekstiä. Blogin ulkoasun tulee olla myös selkeä ja kuvat ja videot ovat oleellinen asia. Itse olen valkannut luettavakseni blogeja, mitkä vaikuttivat kiinnostavilta mielestäni. Luen erilaisia hevosblogeja laidasta laitaan, tavoitteellista kouluratsastusta kuin myös esteitä hyppivien ja kisaavien blogia, tavallisten ihmisten touhuiluja rakkaiden hevostensa kanssa sekä eksyy joukkuun paljon muutakin.

Voisitko aatella osallistuvasi joskus laukkakisoihin Mossella?
- Voi hitsit, tätä kysymystä ennen en ole koskaan ajatellutkaan, mutta kyllä voisin! :D Mossella on nimittäin entisessä kodissa Lappeenrannassa käyty laukkaamassa raviradalla tuhatta ja sataa treenimielessä, joten luonnistuisihan tuo varmasti minultakin. Whii, oishan se kova vauhti!

Millä luokalla olet, jatkosuunnitelmat ysin jälkeen?
- Kahdeksannella luokalla olen. Ysin jälkeen menen lukioon, mutta minne, en tiedä vielä sitä.

Seuraatko ratsastusta telkasta/lehdistä/netistä?
- Seuraan joka paikasta. :)

Oletko käynyt raveissa?
- En paikanpäällä koskaan. Televisiosta mitä nyt joskus raveja katsellut hetkisen. En ole mitenkään ravi-ihminen, vaikka osa tutuistanikin sitä harrastaa. :)

151: Helpolla ei päästetä

Suoraan asiaan ja faktoihin. Mossen asenne minua kohtaan ratsastaessamme johtuu siitä, kun aluksihan kun Mosse meille tuli, oli herra mitä nöyrin työmyyrä, eikä kysenalaistanut juurikaan mitään. Mosse oli ollut niin  luottavaisessa perheessä, joten tämän vuoksi luotti myös ventovieraaseen ratsastajaankin ja toimi todella miellyttävästi. Pikku hiljaa Mosse alkoi kuitenkin tajuamaan, että minähän olin ihan helppo nakki juksautella, näimpä päädyimme tähän tilanteeseen. Onneksi Johannan avustuksella olen jo saanut omaa tahtoani läpi paremmin Mosselle, ja ratsastaminenkin on siirtynyt taas pienen askeleen eteen päin. Onneksi sain korjattua pohkeeni asentoa näinkin lyhyessä ajassa jo paljon paremmaksi! Joten, sen ansiosta Mossekaan ei ole laukannostoissa nyt kahtena päivänä ole edes paljoa yrittänyt temppuilla. Tänäänkin laukat nousi niin kivasti.

Sen sijaan, kun laukkaamiset sujui, tai no siis ne nostot, laukathan ovat aina onnistuneet, Mosse alkoi töpeksimaan heti alkuun. En ymmärrä, miksi yhtäkkiä kuulin hännän viuhdonnan ja tunsin takajalan potkun, vaikken tehnyt mitään, en pyytänyt laukkaa nousemaan enkä muuta erityistä. Menimme vain uraa pitkin ravia. Hassu heppa. :D Sen jälkeen kuitenkin hommat sujuivat, ja ravikin muuttui taas vähän reippaammaksi. Eilenhän minulla oli Johannan tunti, jolla keskityimme juuri siihen, että Mosse alkaisi kuuntelemaan ja kunnioittamaan minunkin pyyntöjäni. Minä olen päästänyt sen nyt vähän helpommalla, en tarkoituksella enkä tahallani, mutta kuitenkin. Johannan avulla sain Mossen lopulta nostamaan laukan siihen hankalampaan, eli vasempaan suuntaan, vaikkei ensin onnistunutkaan. Mosse vaatii hirmuisen tarkkaa täsmällisyyttä, jotta toimii oikein.

Kotiläksyksi sainkin opetella tuntemaan, milloin hevosen ulkotakajalka nousee ilmaan, jotta saan nostettua laukan juuri oikealla hetkellä, ilman, että hevonen hermostuu. Apua, en varmaan selviä tästä läksystä! :D En vain ole tähänkään asti tuntenut, mikä jalka nousee milloinkin. Tänään kuitenkin ratsastaessa, kuin ihmeen kaupalla, sain laukannostoihin sentään vähän päätä ja häntää. Yritin kyllä tosissani laskea askeleita ja tunnustella, milloin on oikea hetki antaa laukkapohkeet ja nostaa laukka. Kyllähän Mosse laukan nostikin sitten samoihin hetkiin, mitä itsekin ajattelin. Mutta saattoi olla vain tuuria se, en mene takuisiin omasta osaamisestani! Kaikesta huolimatta, enään en aio päästää Mossea helpolla ja minun tavoitteenihan on, että vielä minä opin Mossea ratsastamaan oikein! Se on varma se.

150: Parhaimmat kuvat Mossesta, osa 2

No niin, minä jo pilasin muka niin täydellisen suunnitelmani laittaa  kaikki kuvat päivämäärineen järjestykseen.  Tässä on nimittäin sellaisia kuvia, mitkä ovat otettu aikaisemmin, mitä viime postauksessa olleita kuvia. Mutta jospa se ei haittaa, kunhan edetään vuodenaikojen mukaan, eli kevät, kesä, syksy, talvi... Tässä tulee nyt sen pidemmittä löpinöittä Parhaimmat kuvat Mossesta, osa 2 postaus..

Kuva 13, päivämäärä 9.6.2012
Ekoja maastoreissuja tässä kuvassa. Mosse näyttää kivan vireältä ja ryhdikkäältä. Värit sointuvat hyvin kesäiseen taustaan. Tässä kuvassa on hyvä tunnelma ja  itse ainakin pidän tästä kovin!

Kuva 14, päivämäärä 31.5.2012 

Yli uskomattoman ihana kuva mielestäni! Taustalla iso pelto, kauempana horisontissa metsää. Hevosen varusteet, eli pintelit ja satulahuopa sopii hyvin omiin vaatteisiini.  Mossen ilme taas niin luttana! Kuva on omasta mielestäni rajattu hyvin ja jotenkin tämä on vain minun mielestäni yksi huippuotoksista!

Kuva 15, päivämäärä 4.6.2012 

Mosse seisoo niin ryhdikkäänä ja komeana! Tässä Mosse on jopa aika fitness-kunnossa. Olisipa se nytkin tuollainen! :D Yksinkertaisesti hevonen kiinnittää selvästi huomion tätä kuvaa katseltaessa. Väri on jotenkin vääristynyt vain kumman punaiseksi...

Kuva 16, päivämäärä 4.6.2012 

Ihana, olematon hulmuharja! Silmät katsovat kameraan ja vauhdilla eteen päin. Kuvassa on hyvä tarkennus ja väritkin täsmäävät ja rajaus on onnistunut. (Huomioikaa, kaikki mitä tänne näistä kuvista kirjoitan, ovat omia mielipiteitäni, joita kuitenkin punnitsen, ja mietin kyllä, mitkä ovat onnistuneita piirteitä ja mitkä eivät.) Oranssi riimu sopii ihanasti Mossen omiin sävyihin. :)

Kuva 17, päivämäärä 4.6.2012 

Liitokavio! Yksi ryhdikkäimmistä kuvista Mossesta liikkeessä pää ylväästi pystyssä, korvat hörössä. Kuva on otettu ns. "maantasalta", joten hevonenkin näkyy alaviistosta. Kivan erilainen kuva, joka näyttää uudenlaisen perspektiivin.

Kuva 18, päivämäärä 24.8.2012 

Tämmöinen normaali kuva, missä on kuitenkin tarkka kohdennus ja hyvät värit sekä hentoinen auringon hohde. Kuvassa Mossen oma nahkariimu, joka jotenkin sopii todella hyvin tähän kuvaan. Mossen korvat näyttävät vain turpaan suhteutettuna kumman isoilta...

Kuva 19, päivämäärä 16.6.2012 

Ensimmäisistä Maijun valmennuksista, missä sain Mossen kulkemaan kivan näköiseti. Tässä kuvassa on ihan kiva ryhti, hevosella takajalatkin joten kuten alla ja kuvassa on kiva tekemisen meininki! Ihana kesä! Kesä meinaa minulle ilmiselvästi kunnon kouluratsastusta. ;)

Kuva 20, päivämäärä 28.7.2012 

Estehyppelöitä. Tämän kertaiset kuvat ovat oikeastaan parhaimpia, mitä viime kuluneen ajan aikana ollaan otettu estekerroista. Mosse hyppää niin isosti, mutta komeasti edelleenkin! Oma asento on vähän hankala, koska koulusatula, mutta siltikin Mosse sai aina tilaa hypyissä kaulalleen ohjasta myötäämällä. Mossehan on oikein uljas esteratsukin. :)

Kuva 21, päivämäärä 28.7.2012 

Samalta estetunnilta kuin ylempi. Mutta miten hevonen voikaan näyttää niin höyhenen kevyeltä? Tässä kuvassa on niin kaunis ja tosissaankin kevyt asento Mossella, enkä itsekään näytä hullummalta.

Kuva 22, päivämäärä 2.7.2012 

Niin kaunis ja ihana kuva. Erityisesti tässä kuvassa vangitsee sininen taivas, johon Mossen sininen riimu sointuu hyvin sävyihin. Hevosen kiltit silmät ja rento olemus luovat vaikutuksen. Omanlaistaan tunnelmallisuutta lisää se, että kuva on otettu alhaalta päin ja melko läheltä. Ainoa, mikä kuvassa häiritsee pienesti, on tuo kuusiokasrykelmä oikeassa alakulmassa, minkä saisi kyllä helposti poistettua joko rajaamalla tai  muokkaamalla piiloon. Mutta muuten täydellinen otos.

Kuva 23, päivämäärä 5.7.2012 

Niin ihanan kesäinen kuva! Pitkä, vihreä heinä peittää jalat ja takana tummemman sävyistä metsikköä. Aurinko paistaa ihanasti takaa hevosen lautasille ja selälle sekä kaulan että pään ylärajoihin. Heinäkin kuin ihan kimmeltäisi. Mossella on tässä kuvassa niin nätisti kaikki jalatkin.

Kuva 24, päivämäärä 5.7.2012

Tämmöinen kivan kesäinen kuva myös. Kuvasta tekee ihanan sen, kun Mosse tuli luokse ja siinä sitten aloin rapsuttamaan Mossea otsasta ja kiitin sitä samalla. Taustalla häiritsee punainen hökkelirakennus, eli talli, mutta senkin saisi rajaamalla piiloon. Kaiken kaikkiaan ihana kuva, ja tätä katsellessa ihan nauttii, mutta samalla tulee niin kauhea ikävä kesää.

149: Loimitusasiaa

Kuten mainitsin tässä jo päiviä sitten loimituksesta. Loimitusta ei sinänsä muuteltu mitenkään, sitä vain vähän lisättiin. Nythän olemme pitäneet Mossella aina ulkona loimea, koska sillä ei vain ole talvikarvaa suojanaan sitten yhtään. Hassua, miten minä sainkin toisen kaljukorvan, sillä Aatukin oli ihan samanlainen, kuin Mossekin nyt. :D Mutta yöksi emme laittaneet Mosselle tallitoppiat/fleece tai mitä ikinä loimea tahansa, sillä meidän tallimme on melko lämmin. Se on eristetty jollakin villalla seinistä hirsien välissä sekä näin talvisin siellä on pieni patteri, joka pitää tallin lämpimänä silloinkin, kun hevonen ei ole siellä. Eli voimme säädellä lämpötilaa +5 asteesta jopa +15 lauhemmilla keleillä, mutta tietysti pakkasella lämpötila ei nouse noin korkeisiin lukemiin ja viisitoista astetta muutenkin on aika korkea. Pyrimme pitämään tallissa sen +10 asteen lämpötilan, vaikka sanotaan, että jääkaappikylmyys on lämpötiloista parhain hevoselle.

Lämpimästä tallista huolimatta Johanna kehotti loimittamaan Mossen myös yöksi karsinaan, ettei Mossella tulisi jumeja lihaksistoon, koska kyllähän tallissa saattaa pieni veto käydä, kun siellä ilmakin kiertää. Ilmeisesti Mossen entiset omistajatkin pitivät Mossea loimitettuna pitkälle kevääseen asti yötä päivää. Joten vaikka itsestäni tuntui hurjalta loimittaa Mosse lämpimään talliin, ei sillä silti mitään hätää ollut loimen alla. Ei sillä ollut tullut hiki, joten eihän siinä mitään hätää silloin ole! Välillä on vain mukavaa pitää polle ilman loimea tallissa, jotta karvakin saa hengittää sekä myös iho. Vähän Mosse kerää sähköisyyttä loimien alla, joka ilmenee ylensä aamuisin, kun ottaa loimen pois. Ritisee ja rätisee, mutta onneksi Mosse ei reagoi pikku säväreihin. :D Lisäksi Mossen karvat on hassusti pystyssä, kun ne ovat sähköiset.

Ratsastaessa sitten täytyi myös alkaa käyttämään ratsastusloimea erityisesti alkuverkassa ja loppukäynneissä, sehän myös auttaa lihaksia lämpiämään nopeammin alussa eikä sitten lopussakaan lihakset kylmety liian nopeasti. Mosse on kuulemma iso hevonen ja sellainen bodari, että sillä saattaa kestää pitkän aikaa, ennen kuin kaikki lihakset ovat vetreinä ja lämpiminä. Ja kyllä tällä loimituksella on tuloksensa. Mosse on  ollut tämän ansiosta ratsastaessa jo heti alussa vähän joustavampi liikkeissään. Mutta silti en ota sellaista ajattelu tapaa, että tuota hevosta ei voi jättää ilman loimea, sehä kuolee muuten ilman! Kyllä se nyt sen verran pärjää, ei se kylmästä ole hytissyt kertaakaan, vaan lihaksia ajatellenhan tässä sitä ollaan loimitettu. :)

148: Sunnuntain ratsastustunti

Viime sunnuntaina meillä oli Mossen kanssa Johannan tunti kolmen aikoihin. Yritin ehtiä hyvissä ajoin kentälle ja pollen selkään, sekä vähän lämmittelemään sitä ennen Johannan tulemista. En kuitenkaan ehtinyt kuin kävellä Mossen kanssa kumpaankin suuntaan. Johannan tultua aloimme sitten tekemään ensin rauhallisempaa alkuverkkaa, jonka jälkeen keskityttiin sitten vähän reippaampaan verryttelyyn ja jumppaamisen. Jumppaharjoituksena teimme niitä pohkeenväistöjä diakonaalilla, vaikkakin Johanna sanoi, että nyt ei keskitytty, alkaako väistö just oikeasta kohdasta ja loppuuko se just oikeaseen pisteeseen, vaan nyt nimenomaan haettiin Mosselta kunnon pitkiä väistöaskeleita. Askeleita, mitkä venyivät kunnolla ja hevonen kuin "marssisi". Ekat väistöt eivät onnistuneet kummoisesti, mutta sen jälkeen rytmiä alkoi jo löytymään ja Mosse onnistui tehtävässä kivasti. :)

Kaiken huolellisen jumppaamisen ja lämmittelyiden ja sen jälkeisten tehtävien jälkeenkään Mosse ei ollut parhaimmassa vireessä. Se liikkui melko jäykän oloisesti, eikä liikettä vain yksinkertaisesti irronnut ravissakaan enempää. Oikeastaan en saanut hevosta liikkumaan eteen päin ollenkaan. Laukkaamisen aloittamisessahan se taas alkoi, laukat eivät nousseet. Aikaisempina kertoinakin Mosse aluksi testasi, mutta sen jälkeen se aina nosti laukan kivasti. Mutta nyt ei noussut. Koko ajan protestointia ja testausta. Miksi? Koska minä ja minun huikeat ratsastustaitoni, eli pohkeiden asento. Niiden asento ei todellakaan olleet kunnossa, vaan ikään kuin kantapää koko ajan paukutti hevosen kylkeä. Siitähän se Mosse sitten häiriintyi, ja tämän vuoksi aloitti mukamas temppuilun, joka johtuikin minusta.

Koko ajan olen tiedostanut, että vian täytyy olla minussa, sillä minuahan Mosse on testannut. Johannan alla ei ollut mitään ongelmia. Tiedostin myös jo, että vika on pohkeissa, mutta kyllä sitä ihmettelee, kun minulla ennen oli niin hyvässä asennossa jalat kuitenkin ja nyt sitten onkin pikku hiljaa muovautunut paha tapa, jota on vaivalloista ja hankalaa kitkeä pois! Siis tämä jalkojen asento on tullut vasta ihan näinä viime kuukausina, sillä Aatun aikoina ei ollut mitään, Mossen saapuessa ei ollut mitään, kesän jälkeenkään ei ollut vielä mitään, mutta ilmeisesti sen jälkeen jotain pääsi tapahtumaan. Onneksi on osaavat ja avuliaat ihmiset! Johanna osasi tunnilla opastaa minua pitämään jalkani paremmin kurissa ja kantapäät pysyivät visusti paikoillaan ja pohje teki työn. Siltikään Mosse ei heti vielä alkanut toimimaan, mutta ainakin itse olin oivaltanut oikean asennon jaloilleni.

Vielä testausten jälkeen kun Mosse lopulta saatiin laukkaan, niin mentiinhän me sitten semmoista kyytiä sen kanssa, että oksat alta pois vaan! Siis silloin, kun laukka nostettiin, pyysin minä Mossea uralla etenemään niin lujaa kuin pääsee, koska nyt se ainakin käskettiin liikkumaan, kun sitä ennen niin kauan vaan jökötettiin paikoillaan. Kyllähän siitä sopivasti vauhtia löytyikin, ja se jaksoi jopa ihan hyvin laukata pidemmänkin aikaa lujempaa. Mutta arvatkaapas mitä Mosse sitten keksi, kun se ei enää saanut periksi laukkaamisessa ja niiden nostamisessa? Se alkoi kyttäämään ja säikähteli! Siis ihan höpsö, kaikki keinot käyttöön siis... Tätä hevosen ihanaa logiikkaa. :) Onneksi tuommoiset säikähtämiset eivät minuun vaikuta, eikä minun tasapainoonikaan. Aatun kanssa opittuna on vieläkin selkäytimessä se äkkinäinen suunnan vaihdos ja liike 100 000 km/h tuntivauhdissa. Okei, vähän liioiteltu vauhti, mutta arabit ovat nopeita ja niihin verrattuna Mosse on hidas tankki, joten Mossen sivuloikat eivät tunnu oikeastaan missään. :D

Eli, kun nämä Mossen tempaukset eivät tepsineet, saatiin lopputunnista ihan hyvä. Laukkojen jälkeen teimme ravissa samaa, eli menimme ravia niin lujaa kuin pääsee ja siinä samalla sitten loppuverryttelyä. Sen jälkeen tulin alas satulasta ja laitettiin Mosselle villaloimi päälle ja taluttelin sen sitten lopuksi. Tämä kertahan kesti huimat 1,5 h, sen takia, koska tällä kertaa ei annettu periksi Mossen testailuille. Onneksi Johanna oli apuna, ilman häntä ei tästä olisi tullut varmaan mitään! Johanna sanoi, että tämän tunnin jälkeen hän uskoo, että Mosse toimii seuraavan kerran kun ratsastan, kivasti. Ja oikeassa hän olikin, mutta nyt ei mennä vielä tänään siihen. Loimittamisessakin tuli uudistuksia, mutta siitäkin kerron seuraavassa postauksessa, koska tästä tulisi muuten lian pitkä. Mutta nyt tuntuu siltä, että asiat alkavat rullaamaan taas paremmin! :)

147: Kiirettä pukkaa...

Nyt on kyllä kaikki illat menneet kiireen vilkkaan. Tämäkin ilta meni siihen, kun jouduin menemään näihin muka pakollisiin rippikoulu juttuihin, joka alkoi viideltä ja loppui seitsemältä. Kotona puoli kahdeksalta ja armotonta kokeisiin lukemista. Kauheaa kidutusta jakson viimeisillä viikoilla! Ja nyt olen vielä vasta yläasteella, en halua edes miettiä sitä, mitä se lukiossa tulee olemaan. :D Tänäänhän Mosselle tuli vapaapäivä, itse kun vietin koko päiväni siellä rippikouluhommissa, mutta eilen oli Johannan tunti ja siinä onkin sitten taas kertomista. Mutta sitä en tälle illalle enää ehdi kirjoitella, samoin se Parhaimmat kuvat Mossesta, osa 2 jää nyt eri kerralle, mutta pyrin tekemään senkin tosi pian! Huomenna ehdin todennäköisesti hyvin kirjoittelemaan eilisestä tunnista, kun ei tarvitse kuin englannin kokeeseen harjoitella. (Mitä nyt EHKÄ maantiedon ja terveystiedon kokeeseen sen lisäksi...) Kiitos, kumarrus, kuittaus ja näkemiin tälle illalle siis!

146: Parhaimmat kuvat Mossesta, osa 1

Olimpas kerranki luovalla tuulella, kun aloin miettimään, minkälaisia erilaisia postauksia voisin tänne tehdä piristykseksi. Keksin, että eikö olisi mukavaa selata kuvia, mitkä ovat niitä onnistuneimpia otoksia näiden kaikkien kuukausien aikana? Minun mielestäni ainakin. Kuvien järjestys alkaa ihan alusta, silloin kun me Mossen tapasimme. Vaikka yritinkin valikoida kuvia mahdollisimman vähän, on minulla ilmeisesti silti liian monta onnistunutta otosta yhdeltä kertaa, että aivan hankalta tuntui valita se yksi ja paras. Ajattelin jakaa kuvat muutamaan eri postaukseen, niin niitä jaksaa sitten tarkastella paremmin kyllästymättä. Kuitenkin, kaiken läpikäymisen jälkeen tässä ne kuvat ovat!

Kuva 1, päivämäärä 6.5.2012
Tämä kuva on otettu sinä päivänä, kun Mossen tapasimme ensimmäisen kerran. Tässä Ville ratsastaa ja esittää Mossea meille. Mielestäni tämä kuva on onnistunut, sillä miten hevonen voi näyttää noin "ylväältä" ja olla hienossa asennossa?! Siksi valitsin tämän kuvan yhdeksi parhaimmiksi. Upea Mosse!

Kuva 2, päivämäärä 27.5.2012. 

Tässä kuvassa Mosse on taas niin lutuinen! Tässä näkyy hyvin selvästi Mossen hannoverinhevosen ulkonäölliset piirteet. Tässä Mosse on ensimmäistä aamuaan ja päivään meillä kotona, joten siksi se on vähän hikisen näköinen ja karvat ovat tuolla lailla, mutta kaikesta tuosta huolimatta kuva on yksi onnistuneimpia!

Kuva 3, päivämäärä 27.5.2012

Tämä kuva on otettu siis samana päivänä kuin ylempi, mutta voisiko suloisempaa ja onnistuneempaa kuvaa olla olemassakaan? Toinen kävelee kohti niin lutuisella naamalla ja korvat hörössä. Kuva on otettu alhaalta päin, ja siksi se luo ainakin minun mielestäni mukavan tunnelman tähän kuvaan. 

Kuva 4, päivämäärä 28.5.2012

Mossen ensimmäinen liikutuspäivä, jolloin liinasimme pojan. Tässä Mosse näyttää yksinkertaisesti vain niin kauniilta hevoselta. Pää on niin nätissä asennossa ja Mossen silmät katsovat jonnekin kaukaisuuteen. Menisi ihan katalogi-hevosesta tässä kuvassa. ;) 

Kuva 5, päivämäärä 28.5.2012

Tässä Mosse näyttää jopa niin isolta hevoselta, sen säkä kun on omaa päätäni korkeammalla. Tässäkin hevosen asento ja ryhti näyttää kivalta, sekä korvatkin on mukavasti hörössä. Melko simppeli kuva, ihan vain arkinen otos, mutta siltikin onnistunut.

Kuva 6, päivämäärä 29.5.2012

Ensimmäinen ratsastuskerta kotona ollessaan. Tämäkin on vain tälläinen perus arkikuva, mutta jotenkin niin onnistuneella fiiliksellä otettu! Hevonen näyttää sopusuhtaiselta ja nätiltä, ja ei pahemmin ratsastajakaan pistä silmään.

Kuva 7, päivämäärä 4.6.2012

Yksi, taas jälleen kerran, lutuisimmista kuvista ikinä! Vaikka Mosse näyttääkin muumilta, tämä kuva todellakin on onnistunut. Samainen kuva on esimerkiksi kännykkäni taustakuvanakin tällä hetkellä. Tausta on onnistunut myös, taivas on selkeä ja neutraalin sävyinen, joten Mossen naamataulu erottuu kuvasta täydellisesti. Ihana pinkki turpakin!

Kuva 8, päivämäärä 13.6.2012

Vaikka Mossen korvat eivät olekaan hörölä ja katse näyttää uneliaalta, juuri se luo tähän kuvaan lutuisen (kuinkahan monesti minä olen jo kirjoittanut sanan lutuinen?) tunnelman.  

Kuva 9, päivämäärä 13.6.2012

Kirahvi-Mosse! Tässä kuvassa kaikki on kunnossa. Hevosen ilme silmäkulmassa sekä huulien paljastamat hampaat puhuvat puolestaan. Tässähän Mosse menisi juurikin ihan kirahvista, joka kurkottelee yläoksille. Siltä puuttuu ainoastaan kaksi tylppää sarvea sekä täplät. :D 

Kuva 10, päivämäärä 24.6.2012

Yksi ehdottomasti lempikuvistani sekä niistä onnistunein! (Huomaa, en ole itse kuvannut.) Mossen lempeä katse on jotain niin ihanaa sekä varsinkin tässä kuvassa Mossen muhkuisuus pääsee esille. Siis katsokaa nyt tuota kaulaa, kuinka lihaksikas ja paksu se on! (Kai se nyt on lihasta, eikä läskiä hehheh..) 

Kuva 11, päivämäärä 24.6.2012

Parhain rakennekuva Mossesta varmaan, mitä ikinä on otettu tai tullaan ottamaan! Hevonen seisoo tasajaloin kaikki jalat hyvässä ojennuksessa. Karva kiiltää hyvin sekä jälleen Mossen silmien lempeä katse ja hörökorvat. Pää ja kaula on ryhdikkäänä, vaikkeivat ne olekaan kovin ylhäällä, joten tämä luo kuvaan rennon ja leppoisan tunnelman. Onnistunein kuva ikinä!!!

Kuva 12, päivämäärä 24.6.2012

Voiko kuvassa olla parempaa fiilistä? Näytämme kumpikin niin tyytyväisiltä, sekä omistajalla että hevosella on sama ilme. Tällä kuvalla voitin erään kuvakilpailunkin  http://arrasankari.blogspot.fi/ kyseisessä blogissa. Tätä kuvaa katsellessa tulee niin kova ikävä kesää! Voi talvi, miksi sinun pitää olla niin pitkä? Eikö kaksi kuukautta talvea riittäisi?

Tässä olisi nyt ensimmäinen satsi näitä kuvia! Todennäköisesti huomenna tulee jo heti seuraava. Kertokaa mielipiteenne, että mitä piditte tälläisesta postausideoinnista? Voitte toki myös mainita, mikä kuva on erityisesti teidän lempparinne näiden joukosta? 

Bannerigallupissa Banneri 4 osoittautui suosituimmaksi. Onnittelut Banneri 4:lle!

145: Ilman kuolaimia!

Äitin ehdotuksesta hain varustehuoneesta seinällä riippuvat kuolaimettomat suitset. Suitset olivat Aatun ja Aatun jälkeen niitä ei oltu käytettykään pitkään aikaan. Aatun kanssa kuitenkin ratsastin näillä suitsilla paljon. Yhteen aikaan minulla oli ihan pidempi jakso, varmaan jonkin vuodenajan mittainen, ja niillä minä sitten ratsastelin. En suostunut enää edes ratsastamaan normaaleilla kuolaimilla, niin hyvin sain Aatun toimimaan niitä ilmankin! Kyllähän minä joka tapauksessa aloin ratsastamaan taas normaaleilla vehkeillä, mutta kuolaimettomat suitset saivat myös ihan yhtä paljon huomiota. Aatu oli niin mukava hevonen ja toimi näillä suitsilla yhtä hyvin kuin normaaleilla, niimpä minä ratsastelin aina päivästä riippuen kummilla suitsilla vaan.

Vielä tähän astiseen päivään edeltäviin aikoihin en ollut Mossella kokeillutkaan ratsastaa millään muilla kuolaimilla tai suitsilla, kuin niillä normaaleilla ja tavallisilla. Siksi tänään Mosse taisi ollakin vähän ihmeissään, kun lähdettiin ratsastamaan, eikä suussa ollutkaan kuolaimia. Toivoin vain, että kunhan ohjattavuus säilyy, niin sillä hyvä! Kun nousin satulaan ja lähdin kävelemään, ihmettelin, että miten ihmeessä ohjat ovat näin lyhyet?! Jouduin työntämään kättä puolimetriä eteenpäin, että Mosse sai kaulansa pitkäksi ja suoraksi alaspäin. Sittenhän minä hoksasin, että ohjat olivat siksi niin lyhyet, koska olivathan ne Aatu-arabin ohjat. Huhuilin äidille, että hän toisi varustehuoneesta Mossen omat ylijääneet ja vanhemmat ohjat näiden tilalle. Ne kun saimme vaihdettua, niin jo oli taas normaalin pituiset ohjat ja ratsastaminen oli huomattavasti helpompaa. :D

Oli melko jännä tunne ratsastaa, kun hevosen suussa ei ollut yhtään painetta. Siitä olikin jo vierähtänyt tovi, kun viimeksi olin ratsastanut kuolaimettomilla. Mossenkin mielestä oli varmasti mukavaa vaihtelua, ainakin se vaikutti ihan mietiskelevältä ja se selvästi tutkaili kuolaimettomuutta. Ohjaus ja stoppi sekä pakki pelasi näilläkin ihan yhtälailla. Mosse oli jotenkin reipas heti alussa sekä sitten aivan loppuraveissa, silloin, kun se sai lontustella menemään pää alhaalla. Se välillä ravasi ihan omiaan tosi reippaasti, mutta sehän on vain hyvä, että kerrankin siltä löytyy eteen päin pyrkimystä! Ratsastaessa tein muutamia laukanvaihtoja. Laukka rullasi kivan reippaasti eteen päin. Lävistäjillä tein laukanvaihtoja. Ensin tein vain yhden vaihdon per. lävistäjä. Sen jälkeen tein peräti onnistuneesti jopa kolmekin vaihtoa. Siinä Mosse innostui kummasti ja pomppasi oikein ylös ilmaan, kun teinkin useampia vaihtoja peräkkäin!

Kokeilu kuolaimettomilla suitsilla ratsastaminen onnistui siis hyvin. Mossellakin toimi kaikki perusjutut, eli ohjaus vasempaan sekä oikeaan toimi. Jarru toimi sekä pakki, eli peruutuksetkin tuli suoraan ja onnistuneesti. Nämä suitsethan eivät sitten ole hackamoret. Nämä suitset ovat joskus jo kauan aikaa sitten Hööksiltä tilatut kuolaimettomat suitset, joita Hööks kyllä myy edelleenkin. Vaikka nämä meidän suitset ovatkin Cob-kokoa, ne onneksi mahtui Mossen päähän oikein hyvin! Säädöt menivätkin tosin taas niihin isoimpiin, mutta päähän ne mahtuivat oikein hyvin ja paljon väljää tilaakin vielä jäi. Hauska juttu sinänsä, samat suitset sopivat tämmöiselle suuren pään omaavalle hevoselle sekä sirolle ja kapoiselle arabille. :D

Minä ja Aatu vuonna 2011. Kuvassa näe kuolaimettomat suitset!

144: Johannan läpiratsastelut

Sovimme siis tässä jokunen päivä sitten, että Johanna tulee meille ratsastamaan Mossen nyt sen sijaan, että hän olisi pitänyt tuntia meille. Vaikka Mosse on toiminutkin ihan ookoosti, tuntui se jo ihan siltä, että se todellakin oli pienoisen läpiratsastuksen tarpeessa. Eilen Johanna siis tuli meille. Minä laitoin Mossen valmiiksi, harjasin ja varustin sen, jonka jälkeen menin kentälle taluttelemaan sitä valmiiksi, ennen kuin Johanna tulisi sovittuun kello kuuden aikaan. Varttia vaille kuusi mentiin kentälle ja siellä sitten talutin Mossea kumpaankin suuntaan ja tein vähän mutkittelujakin siinä samalla. Talutin Mossea yhteensä varmaan sen viisitoista minuuttia. Olin ottanut takin taskuun muutamat leivänpalaset, joilla sitten yhdessä välissä taivuttelin ja venyttelin Mossea. Teimme pariin otteeseen kummarruksen sekä sitten niitä ihan perus taivutteluja sivulle. Mosse on muutenkin niin namiperso, että se ihan mielellään näitä temppuja tekikin. ;)

Johannan tultua kun hän nousi Mossen satulaan, aloitti hän tunnin käyntityöskentelyllä. Mossella oli ihan vaan normaalit kuolaimet suussa. Johanna sai Mossen heti liikkumaan käynnissäkin reippaasti eteen päin hyvän tahdikkaasti. Meno ei ollut sen näköistä, niin kuin minulla varmaan useimmiten, että ankkaherra vaaputtaa menemään välillä mitä tahtia tahansa. :D Tunnin aikana Johanna keskittyi kokoamaan Mossea takaapäin paremmin. Eli siis sitä, että Mosse ottaisi takajalat paremmin alleen ja nousisi ylöspäin. Johanna kertoi, että sitten viime kerran Mosse oli hankalampi saada tähän työskentely asentoon. Kauhea itsekritiikki heti päälle: "Se johtuu ihan varmasti musta, ku en mä osaa sitä sillälailla ratsastaa." Johanna keskittyi Mossella tekemään paljon jumppaa, eli voltteja ja isoilla ympyröillä väistättävää efektiä sekä paljon väistöjä. Kun Johanna tarpeeksi kauan teki tätä, Mossehan muuttui ihan silmissä! Sen etupää kohosi jostakin madonkuopasta ja Mosse kulki niin hienosti.

Joten, Johanna antoikin minulle kotiläksyksi alkaa treenaamaan Mossea samallalailla tai että siis keskityn tästä lähin entistä enemmän siihen, että Mosse kulkisi paremmin ns. "peräänannossa". Tämän edellytyksenä paljon jumppaa, eli voltteja ja niitä väistöjä sekä avotaivutuksia. Kyllä se siitä sitten taas muuttuu paremmaksi! Hitsit, miten ihanan näköisesti Mosse liikkuu taitavan ratsastajan alla. Sulkutaivutuksetkin olivat eilen jotain niin kivan näköistä katseltavaa kaiken sen muun lisäksi vieläpä. Laukkaamisessakaan ei ollut ongelmia. Mosse nosti laukat kivasti ja siinä Johanna sitten vähän aikaa laukkasi Mossen kanssa. Onneksi Mossella ei ollut mitään sen kummempaa siitä jutusta silloin, eli taisin olla oikeassa, että ihan pikku juttu se vain onneksi oli. Laukkojen jälkeen Johanna sitten antoi Mossen hetken hengähtää ja otti loppuraveja ja verkkoja. Niiden jälkeen Johanna tuli alas satulasta ja antoi Mosselle muutaman namipalan kiitokseksi. Minä sain sitten taluttaa maastakäsin loppukäynnit kun satulavyötäkin löystettiin. Johannakin niin tykkää ratsastaa Mossella. Kuten äiti sanoi, jaettu ilo on paras ilo! Mossekin vaikutti ihan tyytyväiseltä tunnin jälkeen. :)

143: Kankisuitsitusta

Olihan se jo korkea aika alkaa opettelemaan kankikuolaimien pukemista hevosen päähän ja niiden käyttöä. Eilen siis kun lähdin hoitamaan Mossen ja ratsastamaan sen, päätin, että ainakin kokeilein pukea nämä suitset sen päähän. Ei kankikuolaimien laitossa mitään sen hankalampaa ole. Ensin vain kummatkin ohjat kaulalle jonka jälkeen normaaliin tapaan kuolaimet suuhun, paitsi ensin tietysti normi kuolain, tässä tapauksessa kolmipalanivelet ja sen jälkeen suora kankikuolain. Hyvin Mosse antoi laittaa kuolaimet suuhunsa. Sen jälkeen vain remmit kiinni ja ketju leuan alta paikoilleen ja sitten oltiinkin jo valmiita! Silloin kun muuten hain Mossen talliin, se pysähtyi toljottamaan seinällä roikkuvia kankisuitsia ja se ryhdistyi hetkessä. Se taisi nähdä ja tunnistaa ne. Vai kuvittelenko minä vain? :D Kuitenkin, kyllä Mosse heti ulkonakin näytti  komeammalta kuin normaalisti. Kanget istuvat Mossen päähän niin kivasti, se antaa Mosselle kunnon kouluhevoslookin.

Kentällä jäin ottamaan muutamat kuvat Mossesta ennen kuin nousin satulaan. Mosse kilttinä poikana tietysti pysyi paikoillaan ja tällä kertaa se poseerasi kivasti korvat höröllä ja pirteän näköisenä! Joten, sainkin sitten sen mukaan tosi kivoja kuviakin. Kun nousin satulaan niin totta kai muistin jättää kankiohjan löysäksi näin heti alkuun ja vasta verryttelyjen jälkeen aloin ottamaan toisia ohjiakin paremmin käteen. Vaikka ohjia olikin tällä kertaa kahdet, ei minulla ollut ongelmaa niidenkään kanssa. Vielä en osaa erotella erilaisia ohjien pitotapoja ja mitä hyötyä mistäkin on, mutta eilenkin otin ohjat käsiini sillä varmaan yleisimmällä tavalla, mitä täällä Suomessa ainakin opetetaan, eli englantilaisella tyylillä. Lisäksi on ainakin olemassa ranskalainen ja saksalainen tyyli. (Minulla on ihan kirja näistä asioista!) Eli, kankiohja kulki sormissani nimettömän ja keskisormen välistä.

Me ei tunnilla sen kummempaa tehtykään, kun itse vasta totuttelin tähän systeemiin. Alkuverkan jälkeen kun otin ohjaa tuntumalle, samalla kankiohjaakin, Mosse tuntui paljon kevyemmältä edestä. Väkisinkin kangeilla hevonen tulee vähemmän etupainoiseksi ja kokoaa paremmin takaa. Vaikken minä tietenkään edes keskittynyt koko tunnin aikana hevosen kokoamiseen ja muotoon sekä peräänantoon sitten ollenkaan, kulki se omasta mielestäni koko ajan edestä kevyenä. Mosse tuntui oikeastaan paremmalta ratsastaa. No, pohkeelle herkkyys ei hirveästi muuttunut, varsinkin se kulki vähän nihkeänä aluksi kun minulla ei ollut edes raippaa mukana. Sitten kun tuntui, ettei tästä mitään tule, niin kierroksen kävelin kentän ympäri ja tutkailin, mistä löytyisi lähin puun oksa, jonka voisin ottaa raipaksi. Sitten tulin alas satulasta ja kerroin Mosselle, että nyt seistään ihan hetki hipi hiljaa. Mosse totteli ja seisoi nätisti ja katseli varmaankin huvittuneena kun kömmin ojan yli, missä oli varmaan 150 cm lunta ja sieltä katkoin oksan ja rämmin vieläpä takaisin kentälle. :D

Metsäraipan haettuani Mosse kuunteli taas paremmin pohjetta. Ihan pari kertaa kokeilin vain vähän väistöjä, joista niistäkin tuli ihan hyvät pätkät. Lähinnä tunnilla keskityin vain käyntiin ja ravaamiseen. Yhdessä vaiheessa Mosse nosti itse vapaaehtoisesti laukan, eli hyvinkin mahtaa olla jo parempaan päin siitä viime kertaisesta laukkaepisodista! Minulla on aina ollut vakaa ja tasainen sekä pehmeä käsi ratsastaessa, siksi minä en nytkään jännittänyt kangeilla menemistä yhtään. Itse asiassa, suora kuolain on pehmeämpi kuin normaali nivelkuolain. Sen lisäksi kangeissa on vain vipuvaikutusta. Joten, ei ollut pelkoa, että yhtäkkiä menettäisin käsieni hallinnan ja vatkaisin kuolainta hevosen suussa. :D Kaiken kaikkiaan tämä kokeilu oli oikein onnistunut, olinhan minä toki lukenut kaikkea mahdollista etukäteen, ennen kuin ryhdyin tuumasta toimeen. Nyt kuitenkaan en aio keskittyä kangeilla ratsastamiseen, vaan odotan, että joskus kun joku tulisi pitämään minulle tuntia ja opastamaan kangeilla ratsastamista kunnolla, jotta oppisin perinpohjin kankien toimintatavat yms. Sitten päästään tosihommiin. 

Ratsastuksen jälkeen Mosse oli melko tyytyväisen oloinen poika. Tallissa harjasin ja hoidin sen kunnolla, kunnes vein sen ulos syömään heiniä. Mosse osaa vain olla niin ihana ja paras heppa! 

Eikö olekin suloinen? Vaikka minä sanonkin sitä aasiksi, sillä kun on niin isot korvat. :D

142: Blogissani olleet bannerit

Sainpas idean koota yhteen kaikki tähän asti blogissani olleet bannerit. Minun tyylini bannerin luonnissa on selkeäpiirteinen. En osaa tehdä taidokkaasti utuisen ja hienon näköisiä häivytys-efektillä tehtyjä kuvia ja yhdistellä niitä. Toivoisin kyllä oppivani joskus tämänkin tekniikan, mutta ainakin tähän asti olen käyttänyt vain Gimpiä kuvanmuokkauksessa sekä PicMonkeytä. Paintia olen käyttänyt vain kuvien yhdistelemiseen tai säätöön. Kuitenkin olen päättänyt, että sama minun on itse tehdä blogini banneri, kuin pyytää jota kuta toista tekemään se. En jaksa vaivata muita, varsinkin kun olen niin tarkka siitä, minkälainen bannerin kuuluu olla, miten kuvat on aseteltu ja missä koko suhteessa ne ovat yms yms. Ei sillä, etteikö muiden tekemät bannerit, jotka ovat miljoonatuhat kertaa hienompia, kuin oma tekemäni, eivät kelpaisi. Kun teen itse bannerin, saan siitä varmasti mieleiseni, ehkä. Suunnitelmat ja toteutus ovat kaksi eri käsitettä. :D

Kaksi ensimmäistä banneria ovat huvittavia. Niissä ei oikeastaan ole mitään erityistä ja huomaa, että olen vasta aloittanut tuolloin jonkinmoisen bannerin tekotaidon. Loput ovatkin sitten jo ihan siedettäviä omaan silmääni katsoen, ainakin itse kelpuuttaisin vaikka kaikki uudeksi vanhaksi banneriksi, koska nehän ovat jo kerran sitä olleet. Kunhan tulisi ne ihanat kevätilmat, jolloin aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta... Sitten on ihan varma, että otan tuhat uutta kuvaa ja teen niistä uuden ulkoasun sekä bannerin! Vähän kevään pirteitä värejä sekaan ja uusi kevät lookki on koossa. ;) Mutta niin... Milloin kevät tuleekaan, kenties vasta parin kuukauden päästä?!

ÄÄNESTYS käyntiin!

Nyt sinulla on mahdollisuus äänestää omaa suosikkiasi näiden bannereiden joukosta. Voit äänestää joko alas kommentoimalla tai oikealla puolella näkyvään sivupalkisssa olevaan kyselyyn vastaamalla. Katsotaan, mikä banneri vie voiton!

BANNERI 1

BANNERI 2 

BANNERI 3

BANNERI 4

BANNERI 5 

BANNERI 6

Mitäs piditte tälläisestä, vähän erilaisesta postauksesta? Kertokaa mielipiteenne ja muistakaa äänestää! :)