239: Klinikkareissu

Klinikalla käytiin ja klinikalta tultiin. Viime tiistaina. Melkoinen kiire pukkasi sitä tiistaita edeltävänä maanantaina. Soitimme silloin Oulun Hevosklinikalle ajanvaraukseen, sieltä tarjottiin tiistaita sekä torstaita. Alunperin sovimme torstaiksi sen, mutta itse varauksen jälkeen soitimme meille vinkan kuskiksi lupautuneelle ihmiselle ja hänelle ei sopinutkaan loppuviikko ja muuten olisi mennyt taas parin viikon päähän, ennen kuin oltaisiin matkaan päästy. (Meillä kun ei ole omaa traileria, kuskia tai vetoautoa...) Joten äiti soitti vielä kerran klinikalle ja aika vaihdettiin takaisin tiistaille. Trailerinkin saimme lainatuksi, vetoauto löytyi omasta lähipiiristä ja nyt saatiin ajatkin natsaamaan kuskin kanssa. :) Mutta melko tiukille meni tuona iltana kaikki, trailerikin oli omassa pihassa vasta myöhään illalla odottelemassa aikaisen aamun lähtöä.

Aamuherätys oli puoli neljältä ja melko pikaisesti sitä sitten mentiinkin talliin, siellä olimme kuitenkin ajansäästöksi jo edellisiltana pakanneet autoon kaiken tarvittavan. Mosse oli hieman ihmeissään, että mihinkä kellon aikaan sitä oltiin karsinasta pois lähdössä. Tallista ulos taluttaessa se puhisi ja katseli traileria ihmeissään, suostui sinne perässä heti kävelemään, mutta peruutti ensin pois, kun emme ehtineet saada vieraan trailerin takapuomia kiinni. Toisella kerralla sekin luonnistui ja Mosse jäi kiltisti, ehkä hivenen ihmeissään silti, seisomaan. Luukut kiinni ja auto käyntiin, lähdettiin ajamaan kohti Äimärautiota.

Klinikan pihalle saavuttuamme Mosse hirnui sekä hörisi pariin otteeseen muille hevosille. Laitoimme Mossen odottelemaan yhteen ulkokarsinaan joksikin aikaa, kunnes vuoromme tuli. Mosse oli vieraassa paikassa kuin kotonaan, ei hätkähtänyt mistään ja oli niin kilttinä ja lutuisena kaiken aikaa. Antoi eläinlääkärin tutkia itsensä läpikotaisin ja siinä samalla suorastaan nukkui, vaikkei sille oltu vielä mitään rauhoittavia edes annettu!

Tutkimukset aloitettiin tunnustelemalla, sitten käytiin maneesissa juoksuttamassa liinan päässä askellajit läpi ja sen jälkeen tehtiin taivutuskokeet. Omien epäillyksiemme saattelemana halusimme ottaa jaloista röntgenkuvat, mahdollisesti tutkia selän paremmin sekä tähystää mahalaukun mahahaavan mahdollisuuden siivittämänä. Suoraan sanottuna kerroimme eläinlääkärille, että tutkitaan hevonen nyt sillä arviolla, että vika voi olla missä vain. Loppuun tutkimusten jälkeen halusimme vielä tarkistaa hevosen suun edellisen raspauksen jäljiltä, joka oli noin kuukausi sitten ja sieltä löytyi vähän pyöristettävää, joten eläinlääkäri hoiti senkin.

Odottelen niin kovasti taas ensi kesää ja ihania maastoreittejä! <3

Sitten tuloksiin, Mahahaavan tähystys oli liiankin jännittävää, koko ajan oli sellainen tunne, että apua, nyt sieltä löytyy jotakin ihan varmana, sillä oireet tuntuivat jopa sopivilta mahahaavan mahdollisuuksiin. Mutta kun kuvassa ei näkynyt mitään ja eläinlääkäri kehui mahan olevan oikein siisti ja terve, niin siltikin jänskätti vielä, ennen kuin katsottiin mahanportin alue. Ja kun sieltäkään ei löytynyt mitään, oli helpotus suuri! Ei mahahaavaa, se lohdutti jo jonkin verran.

Kuvista löytyikin sitten se sama, mikä on ollut tiedossa ostotarkastuksesta lähtien. Kummassakin takajalassa kinnerpatit sekä vasemmassa etupolvessa hivenen sanomista. Muutokset olivat olleet edellisiin kuviin verrattuna hyvin pientä, ei mitään radikaalia vaan tosissaankin pieniä muutoksia, mutta kuitenkin sen verran on tapahtunut, että nyt se alkoi niitä sitten pikkuisen vaivaamaan. Ja sen riskinhän me otimme Mossen ostaessamme, mahdollisuus oli, että nämä alkaisivat vaivaamaan sitten jossain vaiheessa. Eläinlääkäri antoi näihin kolmeen jalkaan kortisonipiikitykset, ohjeet sen jälkeiseen toimintaan + 5 päivän Metacam-kipulääkekuuri. Yksi vuorokausi karsinalepoa, sen jälkeen normaalitarhausta ja kävelytyksen aloittaminen viikon ajan. Toisella viikolla saa mennä selästä käsin rauhallista hölkkää ja jo kolmannella viikolla saa aloittaa normaali ratsastuksen.

Nyt on kipulääkekuuri syötetty ja Mossea kävelyttäen jatketaan vielä muutaman päivän. Kovasti ovat vakuutelleet, että kyllä se Mosse vielä siitä tokenee siihen pisteeseen asti, että pääsisin kisat starttaamaan. Mutta kaikkien tsemppauksista huolimatta itse olen vähän kyyninen, ei minua enää haittaa, vaikkei sillä pääsisi mitään kummempia tekemään ja ratsastelemaan, kunhan pystyisi elämään vielä jonkin aikaa ja olla varma siitä, ettei sillä ole kipuja, mikä haittaisi elämistä. Kunhan nuo kinnerpatit luutuisivat, sitten olisi asiat paremmin. Mutta kun ne ovat olleet tuossa tilassa jo kauhean pitkään, mahtaakohan ne koskaan luutuakaan?

Muutenkin talvet ovat yleensä hankalampia kinnerpattihevosille ja kesät helppoja. Tilannetta hankaloittaa vielä se, kun meillä ei ole talvisin maneesia, missä ratsastaa, joka olisi varmasti Mosselle mieluisampi vaihtoehto, kun se muutenkin karttaa liukkaita ja kovia pohjia kuin ruttoa. Mutta näillä eväillä on pakko pärjätä, mitä on eteensä saanut.  Piikityskään ei ole suoranainen ongelma, jos siitä on hyötyä ja apua. Sitäkin voidaan antaa hevoselle silloin, kun on sen tarve, silloin pitänee taas lähteä ajamaan pitkä reissu Ouluun. :D

Eteni Mossen tilanne miten tahansa, olen tyytynyt kaikkiin vaihtoehtoihin, mitä tuleman pitää. Klinikalta tullut tieto ei ollut shokki, sillä tämä oli ollut jo tiedossa kaiken aikaa.

238: Kuvapostaus

Viime perjantaina Nata tuli meille yöksi kylään ja samallahan se aika vierähti hevosenkin kanssa touhuillessa. Perjantaina Nata otti muutamia kuvia, mitä nyt pimeässä ja kentän valossa pystyi saamaan kun ratsastin Mossella. Lauantaina otettiin päiväsvalon aikaan ulkona muutamia hevosen poseerauskuvia. :) Saa toki kommentoida, jos joukosta löytyi omaa suosikkikuvaa näiden joukosta, itse ihastuin Mossen karvaturpakuvaan!

En sitten yhtään tiedä, mikä noille muutamille ratsastuskuville oikeen tuli valotusten kanssa, koneella ne nimittäin näyttää kaikki samanlaisilta mutta tänne ladattuani tuli näkyviä muutoksia. Eikä auttanut, vaikka yritin ladata uudelleen. Ja vielä yhden kerran kokeillen... Mutta ehkä pärjäämme tämän kanssa, kyllähän niistä silti selvän saa!

Hihih, ihana Mosse, kun satulakin näyttää niin pieneltä!

Osaa se välillä vielä mennä nätistikin. :)

Lopussa annoin Mosselle pitkän kaulan, jotta pääsi venyttämään askeliaan.

Mosse ja sen niin suuloinen turpa. <3

Kaunis ukkeli! Mun lemppari ja ...

Mossen peba.

... toinen lemppari on tässä. :)

237: Mosse liikkuu taas!

Voi, miten ihana tunne olikaan, kun Mosse päättikin alkaa liikkumaan. :) Maanantaina nousin Mossen satulaan kentällä. Alkukäynnit otettiin ja käveltiin ja piakkois Mosse alkoikin taas juntturoimaan, ja siinä tilanteessa aloin aina peruuttamaan hevosta muutamia askelia taakse päin, jotta Mossen omat mielihalut tehtiinkin tälle hankalammaksi. Jatkuva peruuttamin on nimittäin raskaampaa. Mutta tällä kertaa Mosse ei juntturoinutkaan niin älyttömän kauaa, vaan päätti lopulta huokaisten antaa periksi ja herkistyi kaikille avuille ja alkoi liikkumaan oikein letkeästi ja pehmeästi. Päästiin jopa laukkaamaan ja muutamat vaihdotki tehtiin, joista Mosse niin kovin tykkää! Ainakin vaihtoja tehdessä Mosse terävöityy ja välillä meinaa vaihdoista tulla liiankin isoja innostuneen "pompun" kera. 

Hyvän mielen saattelemana kipusin Mossen satulaan myös tiistaina ja alkoihan se silloinkin toimimaan samanlailla yhtä kivasti. Tällä kertaa keskityin siirtymisiin jokaisessa askellajissa. Mossekin vaikutti tyytyväiseltä ratsastustunnin jälkeen ja tallissa odotti muutama leipäpala herkkusuulle!

Ennen näitä ratsastuksia kävimme Mossen kanssa lauantaina umpihangessa treenaamassa. Kovin pitkää matkaa ei siellä menty, sillä raskastahan se on ja täällä kun on niin hitosti tuota lunta. Mutta äärettömän hyvää takapään treeniä se oli ja muutenkin koko lihaksistolle. Silloin lauantaina hoksattiin myös laittaa Mosselle satulan alle Mattesin karvaromaani pehmikkeeksi. Samalla laitoimme satulavyön kohdalle lampaankarvat. Lampaankarvaromaaneista ainakin olen itse otaksunut olevan hyötyä, se taitaa pehmittää meidän omistamaa satulan kovuutta sen verran, että tuntuukin mukavammalta.

Lunta satoi kunnon pyrynä samaan aikaan! :D

Nimittäin meidän koulusatulassa on Foam-toppaukset, jonka arvelimme olevan näin talvisin ilman kylmyydestä jäykkä ja kova, kesällä taas kun on lämmintä, niin asia on toinen. Varmoja ei tietenkään olla, eikä Foamista niin hirveästi tietoja löydykään, mutta ainakin omaan käteen se tuntuu kovalta ja jos se on painanut Mossen selkää, niin kipeytyyhän se. Istuvuudessa ei ole ollut ongelmia, mutta jos tämäkin yksi ongelma sai helpotusta keksimällä laittaa pehmeän romaanin alle, niin onhan se hyvä. Ja ainakin oman takapuolenikin alla tuntuu huomattavasti pehmeämmältä istua. :)

Sunnuntaina laitettiin kentälle maapuomeja, joiden yli taluttelin Mossea ja samalla tein maastakäsin harjoituksia. Tänään sitten juoksuttelin Mossen liinassa kera kuolainten sekä sivuilla oli kuminauhat. Tarkoituksena oli saada rennolla ravilla ja käynnillä kahden eilisen päivän mahdolliset maitohapot purettua, kun Mosse pitkän tauon jälkeen liikkui kunnolla kahtena päivänä. Vaan ei Mossella mitään maitohappoja näyttänyt olevan, oikein Mosselle lennokkaaseen tapaan ravasi ja reippaan oloisena.

Kaamea kinos!

Sitten loppuun voisin jatkaa edellisen postauksen asiaa pikaisesti selventämällä. Eläinlääkäri siis kävi meillä silloin kotikäynnillä samalla hampaat raspaten ja hän suositteli ensin hieronnan aloittamista. Hierojan kanssa juteltiin, että periaatteessa kolmannen käyntikerran jälkeen jos ei hevonen muutu halukkaammaksi liikkumaan, on klinikalle lähtö seuraavaksi edessä. (Hieroja kävi siis viime perjantaina toisen hierontakerran suorittamassa.) Joten koko ajan olemme olleet senkin asian kanssa valmiustilassa. Samalle reissulle ajatellen jos hevosen joutuu klinikalle kuskaamaan, todennäköisimmin Ouluun, että olisi hyvä saada satulansovitus samalle reissulle. Mutta ensi viikon perjantaina on vielä yksi hierontakerta jäljellä. Ja ainakin nyt Mosse on alkanut liikkumaan näinä päivinä jopa halukkaasti. :)