194: Sormi, jonka salaisuutta ei koskaan selvitetty.

Paitsi vielähän tässä on päiviä edessä saada jotain selkoa vasemman käden nimettömästäni. Mutta luulempa, että se, mikä sormeeni tuli hetkessä, tulee myös pysymään mysteerinä. Jos aloittaisin ensinnäkin kertomalla, mitä oikein tapahtui. Olin normaaliin tapaan siivoamassa hannoverin ruunani karsinaa aamupäivällä. Loppusuoralla ollessani, kun tartuin harjanvarteen lakaistakseni karsinan reunat ja pihaton sillan, havahduin yhtäkkiä siihen, kun tunsin vasemman käden sormessani jotain. Keskeytin hommat hetkeksi ja tarkastelin sormea. Mitään siinä ei ulkoisesti näkynyt, mutta se turposi silmissä niin, että ihan pystyin näkemään ja jos videolle olisin jotenkin pystynyt kuvaamaan sen, olisi siitä voinut laskea sekunteja. Kaikesta huolimatta jatkoin karsinan siistimisen loppuun saakka, vaikka sormesta olikin tullut "arka". Sormea pystyi koskemaan ja painamaan kunnolla, mutta kun otin esimerkiksi juuri talikonvarren käteen, se asento sattui. Myöhemmin sormi muuttui keskeltä tummemmaksi ja sinertäväksi.

Se, mikä sormeen tuli, on näitä maailman kummallisuuksia, mistä ei ota selkoa. Ötökän aiheuttama se ei voi olla enkä edes keksi mitään muuta vaihtoehtoa, mikä se voisi olla. Murtunut tai sijoiltaan se ei ole, koska sen liikuttaminen on kuin lasten leikkiä. Mutta ainoa, mistä tunsin ja tunnen vielä edelleenkin sen, ettei sormi ole täysin sataprosenttisesti kunnossa, on se käden asento, missä käsi kaartuu esineen ympärille ja puristaa samalla. Joten, vaikkei uskoisikaan, myös ratsastusohjien pito tuotti lievää "tuskaa". Jouduin eilen ratsastamaan todella herkällä kädellä vasemmalta puolelta, joka sitten varmaan näkyikin hevosessakin. :D En pystynyt puristamaan kättä ollenkaan nyrkkiin ja ainoana keinona sain ohjat pysymään kädessä puristamalla peukalolla ja ainoana keinona, millä sain tehtyä pidätteitä ja ylipäätään ratsastamaan Mossea, oli pikkurillin avulla puristaen ja liikuttaen. Nimetön sormi suoranaisesti vain lepäsi suorempana, eikä ollut samassa linjassa muiden sormien kanssa. Tästä syystä myös koko käden asento muuttui huonommaksi, ja siitä olisi ropissut melko paljon huonoja pisteitä, jos joku olisi sattunut arvostelun vetämään minun käsieni linjasta ratsastaessa!

Huono kuva, huono laatu ja todellisuudessa sormi näytti  vieläkin tummemmalta. :D 

Nyt sormi on kuitenkin jo paranemaan päin, luulisin... Seuraavaksi voisinkin lopettaa jauhamisen sormestani ja kertoa, miten eilinen ratsastuskerta sujui. Alkutunnista Mosse oli pitkään aikaan vähän laiskimus. Se mateli eteen päin ja jouduin tekemään töitä sen eteen, että Mosse liikkui ja taas toisinaan se katseli kauas horisonttiin ja ihan koiven mitalla alas pusikkoon kyttäillen sillä mielentilalla, että kyllä maisemien katselu on kiinnostavampaa, kuin keskittyä työntekoon. Mosse vaikutti myös hieman jännittyneeltä, eikä ravannutkaan aluksi edes hyvin. Vähän ajan kuluttua, kun Mosse sai tarpeekseen omista mielenhaluistaan (mitä en kyllä ole antanut Mosselle edes vaihtoehdoksi) ja alkoi kuuntelemaan myös minua, Mosse reipastuikin vähä vähältä enemmän ja askellajit muuttuivat enemmän matkaatavoittaviksi. Samalla pystyin alkamaan vajaavaisilla ja toispuoleisilla kädentoiminnoillani kokoamaan hevosta hiukan samaan aikaan pohkeella ratsastaen takapäätä alemmas.

Treenasimme mm. pohkeenväistöjä, suurimmaksi osaksi käynnissä ja vain muutamia pätkiä ravissa. Nykyisin, ainakin omasta mielestäni, minusta tuntuu, että saan tehtyä väistöjä jo paremmin. Ainakin siinä käynnissä. Ristiaskeleet tuntuvat ja näkyvät, hevonen etenee sivulle ja saan jopa pidettyä hevosen suoranakin! Mielessäni olen myös oppinut pohkeenväistön tahdin ja kuinka käytän pohjettani. Mutta raviväistöissä on vieläkin treenattavaa. Väistöjen jälkeen pidimme pienen hengähdystauon pitkällä ohjalla kävellen muutaman kerran kentän ympäri. Samalla suunnittelin ja mietin, että mitäs laukkailtavaa minä keksisinkään nyt. Päätin harjoitella laukanvaihtoja. Pian kokosinkin ohjat käteen ja valmistelin hevosta. Sitten annoin laukka-avut ja Mosse nosti laukan. Jonkin aikaa laukkasin isoilla ympyröillä ja lämmittelin hevosta laukassa. Tein siirtymisiä ja laukannostoja käynnistä ja ravista. Jonkin ajan kuluttua ohjasin Mossen ensimmäiselle lävistäjälle, jossa tein yksinkertaisesti yhden vaihdon melko loppupäässä. Tätä tein muutamia kertoja siihen asti, kun tuntui hyvältä ja siltä, että Mosse vaihtoi laukan sujuvasti.

Jokin kuva vain ilta-auringosta navetan kulmilta.

Sen jälkeen jatkoin lävistäjälle tulemista, mutta nyt yritinkin sarjavaihtoja. Mosse vaihtoi laukan heti kun pyysin, mutta siihen se sitten jäikin, yhteen vaihtoon. Siinä vaiheessa kun tulimme lävistäjälle uudestaan, petrasin omaa istuntaani ja apujeni selkeyttä, mutta vieläkään en saanut kuin yhden vaihdon. Seuraavaksi lähdinkin kokeilemaan varmaa tapaa, millä saisin Mossen taas tajuamaan haluamaani ja sitä, mistä Mosse pitää. Kyllä, Mosse rakastaa sarjavaihtoja ja tekee niitä niin mielellään, mutta ensin sille pitää välillä kertoa selvemmin, mitä haetaan. Joten, seuraavaksi siirsin Mossen käyntiin laukasta ja nostin laukan uudelleen. Taas käyntiin ja laukkaan. Ensin vasen laukka, käynti, oikea laukka. Muutaman kerran jälkeen Mosse sitten taas tajusi homman nimen, ja tulimme pari kertaa onnistuneesti kolmen sarjan vaihdot lävistäjällä. Vähän meinasi Mosse vaihtaa vinossa, mutta se varmasti johtui minun kädestäni, ehheh... :D

Laukkatyöskentelyn jälkeen ei edessä enää ollut kuin pikku hengähdystauko, sen jälkeen loppuverryttelyt ravissa ja aivan lopuksi loppukäynnit. Niiden jälkeen tulin alas satulasta ja purin Mossen suoraan kentälle, jotta se pääsisi piehtaroimaan. Mosse oli kyllä hauskan näköinen tunnin päätteeksi, siitä nimittäin näki selvästi, että hommia oltiin tehty hetki sitten. Pitkin Mossen vartaloa pullotti paksuja verisuonia, jopa Mossen turvan yläpuolella oli muutama suoni täyttyneenä verestä ja se näky huvitti minua. Hetken päästä Mosse mennä lontusteli takaisin laitumelle syömään hieman vihreää ennen talliin menoa. Sehän se on parasta jälkiliikuntaa hevoselle, päästä ulos käyskentelemään. :)

Ja loppuun kuvia keväältä, joita en ainakaan oman mieleni ja muistini mukaan ole blogiini julkaissut. Mutta parempi myöhään, kuin ei milloinkaan! :D

Mosse seisoo harjausta ja kavioiden putsaamista odotellessa.

Voiko isompia aasin korvia hevosella ollakaan?! :D Voi apua, silti niiiiiiiiiin lutuinen. <3

Aasi part 2. Oma naama oli pakko sutata, oli sen verran järkyttävä ilme. 

Juoksutuksen jälkeen Mossesta tulee aina niin lauhkea lammas, joka seuraa minne vain. <3