184: Koulut ohi, ainakin melkein!

Keskiviikkona tosiaan sain päätökseen viimeisimmänkin kokeen, jes! Nyt ainakin omat aivoni pääsivät jo sinä päivänä lomalle, ainakin siltä tuntui, kun ei enään tarvinnut illalla alkaa kirjoja aukomaan ja lukemaan oppiaineita. Sen sijaan tässä parin päivän aikana ehdin lukea ihan kirjaa kirjaa, ja tänään sain kirjankin päätökseen. Oi että, miten rakastankaan kirjojen lukemista. Ja mikä parhainta, kevät tulla meni jo ja ulkona oleva maisema alkaa kohta puolin muistuttamaan pikemminkin kesää. Vielä muutamia viikkoja sitten vai peräti vain päälle viikko sitten täällä oli aivan liian kylmää ja kurjaa keliä ollakseen toukokuu. Mutta nyt se aika on ohi, ja muuta en olekaan tehnyt, kuin nauttinut näistä ihanista keleistä!

Mossellekin on tullut kesä. Ruoho on kasvanut jo ihan hyvällä vauhdilla, mutta laitumelle ei ole vielä asiaa vähään aikaan. Vasta tänään uudet kylvämämme siemenet näyttivät alkaneen vihertämään kunnolla, joten tuskin enää kuitenkaan kauaa menee, jolloin nekin alkavat kasvamaan hurjaa vauhtia. Sitä odotellessa olemme Mossen kanssa käyneet parina iltana mussuttamassa heinää viereisellä pellolla ja vähän pihamaallakin. Siis Mosse on mussuttanut, minä en sentään ruohoa ole alkanut syömään. :D Hitsit, miten himona se sitä heinää ahmiikaan, vaikkei se sitä varsinaisesti voi ahmiakaan, kun ei se heinäpelto mikään viidakkokaan ole. Ja olemme vain vähän kerrallaan annettu Mossen totutella taas tuoreeseen ravintoon, semmoinen noin viisi minuuttia tai päälle per päivä.

Kuva otettu viime kesältä.

Mosse muutti asumaan pihattoon, mikä on vain ihan hyvä juttu ja ajankohtakin sopiva, koska kesä tuli. Pihatto on ihanan iso, joten siellä Mosse ainakin mahtuu piehtaroimaan kunnolla (mitä se ei kyllä ole tehnyt nyt yhtenäkään yönä, koska pystyy päivisin ulkona hiekalla pyörimään) ja vaikka kävelemään ympyrää jos siltä tuntuu. Sen takiahan Mosse siis tavallaan jouduttiin pihattoon laittaa yöpymään, kun hirsitallista oli karsinan väliseinä liikahtanut ehkä about kymmenen senttiä, eikä sinne sitten enää oikein voinut hevosta jättää seuraavaksi yöksi. Seinäelementti oli todennäköisesti liikkunut siinä tilanteessa, kun Mosse oli piehtaroinut ja jotenkin tönäissyt tai potkaissut seinää. Mutta parempi niin, että seinä liikkui, eikä hevoselle käynyt mitenkään. Se pitää vain saada korjattua ensi talveen mennessä, koska silloinhan sille vasta on tarvetta. Kesän Mosse pärjää vallanmainiosti tuolla toisessa karsinassa. :)

Ratsasteluissa ei ole mitään protestointia ja jukurointia enään tapahtunut. Mosse on pirteänä poikana jaksanut tehdä töitä. Mutta nyt muutamia päiviä sitten jokin kamalan pelottava otus oli käynyt vierailulla tontin nurkilla... Mosse oli aivan hätää kärsimässä, kun tulimme kotiin. Siis se ei nyt varsinaisesti vauhko ollut, mutta pelokas ja aivan hikinen, eikä se pystynyt muuta kuin liikkumaan edes takaisin kentällä. Jouduimme sitten Mossen viemään hirsitalliin rauhoittumaan, sinne turvalliseen suojaan ja bunkkeriin. Siellä Mosse onneksi rauhoittuikin ja alkoi torkkumaan hyvin väsyneenä, kun koko päivän peloissaan ollut. Ja eihän meillä ole hajuakaan, mikä siellä sitä pelotteli, toivottavasti ei se karhu nyt kuitenkaan. Joten muutamaan päivään Mosse  oli vieläkin aika pelokas, vaikka jo rauhallisemmin mielin olikin, ei se silti oikein syönyt heiniään kunnolla. Vasta tänään sille on taas maistunut kaikki heinät.

Ratsastuksessa tämä pelokkuus on näkynyt sillä lailla, että se oli koko ajan jännittyneessä tilassa. Pää pystyssä ja selkä ei ainakaan ollut pyöreänä, oikeastaan koko hevonen oli kauhean virittyneessä tilassa, eikä se rentoutunut kunnolla edes lopputunnista. Pirteä se kylläkin on ollut ja vauhtia on piisannut aivan kevyesti, joten sen puolesta oli ihanaa ratsastaa, kun kerrankin Mosse lähti kunnolla eteen päin pienemmilläkin avuilla. :) Tuntui hetken ihan eri hevoselta, kun ei ollutkaan lössykkä-Mössykkä, mutta sama polle se silti edelleenkin on. Tänään se tuntui jo omalta itseltään, enään se ei ollut jännittynyt ja keskittyi (vähän) paremmin työntekoon.

Viime kesän metsäretkeä.

Tämmöiset kuulumiset näin kevään alkuun! Kohta loppuvat koulutkin, ajatella, vain viikon päästä ja sitten ollaan virallisesti kesälomalla!

183: Kevättä ei varmaan tule ollenkaan...

On niin kurjaa, koleaa, märkää, sateista, pilvistä, epäaurinkoista ja kaiken kaikkiaan ei ollenkaan keväisiä ilmoja! Miksi aurinko ei voi paistaa ja miksi ilmat eivät voi olla lämpimiä, että tuntisi olonsa ihanaksi tuolla ulkosalla? Okei, on tässä ehkä muutama hienokin päivä ollut välissä, mutta siihen se sitten jääkin. Kevät on aivan älyttömän myöhässä, kun muistelee takavuosia, miten pääsiäisenäkin joskus maa jo vihersi. Ja arvatkaa, kun eilen aamunakin koin järkytyksen katsoessani ikkunasta ulos ja sielläpäs näkyi lunta. Ohut lumikerros oli verhonnut maiseman... Minä en ainakaan tykkää näistä ilmasto-oloista. :D

Mosselle kuuluu ihan hyvää. :) Sen kanssa olemme päässeet kunnolla ratsastelemaan kentällä. Mosse on alkanut toimimaan taas todella kivasti ratsastaessa! Näinä päivinä olen treenaillut muun muassa laukanvaihtoja sarjoina. Edellisenä päivänä ratsastin ja keskityin juurikin vaihtoihin, mutta tällä kertaa en tehnytkään laukanvaihtoja lävistäjällä, vaan päätin kokeilla niitä keskihalkaisijalla. Ensin tulin halkaisijalle ravissa, josta jatkettiin vähän aikaa suoraa ja noin keskivaiheilla nostin laukan. Aluksi teimme muutamia kertoja vain tälläistä, koska halusin saada nostot siten, että hevonen pysyisi suorana koko ajan, eikä lähtisi mutkalle laukannoston yhtedessäkään pientä asetusta lukuun ottamatta. Muutaman toiston jälkeen sain Mossen pysymään suorana ja sitten muutin tehtävää sillä lailla, että tulin suoraan laukassa halkaisijalle ja keskivaiheilla siirsin raviin ja siitä sitten nostin uuden laukan.

Tässä vaiheessa en vielä yrittänyt nostaa toisen puolen laukkaa, eli siis tulin joko oikeassa laukassa ja nostin uudelleen oikean laukan tai sitten tulin vasemmalta kierrokselta ja nostin uudelleen vasemman laukan. Näin sain Mossen pysymään paremmin suorana, ennen kuin aloin tekemään vaihtoja. Sitten muutin tehtävää  juurikin siten, että tulimme laukassa nyt vaikka oikeaa laukkaa ja ravin kautta sitten nostinkin vasemman laukan. Tällä tavoin, kun valmistelin tehtävää osissa, sain Mossen pysymään nytkin suorassa koko ajan. Sitten tultiinkin jo koko halkaisija laukassa ja teimme vaihdon suoraan askeleesta. Siinä oli ehkä ensin vähän haparointia suoruuden kanssa, mutta ei hätää! Sitten kun Mosse tajusi ihanasti, mitä haettiin, alkoi se tekemään vaihtoja niin hienona pollena, kuin voi olla vain mahdollista.

Seuraavaksi tultiin jo sarjavaihtoja sillä keskihalkaisijalla! Laskeskelin, ja ainakin viisi vaihtoa saimme puhtaasti yhdelle pätkälle. :) Ja se jopa pysyi ihan kohtuu hyvin suoranakin! Itsestäni ainakin tuntui tosi kivalta, kun keskihalkaisija on astetta lävistäjää vaativampi ja silti sujui näin mainiosti. Muuten ollaan harjoiteltu myös pohkeenväistöjä, tietenkään Mossen omia pikaspurttailuja unohtamatta. ;) Se on niin ihana, kun se tykkää juosta ja pukitella tarhassaan! Ja sitäpaitsi, sen kunto on varmasti kasvanut, sillä sille ei ole edes tullut hiki niistä omista laukka intervalli-harjoituksista ja se itse asiassa jaksaa jo pidempään revitellä. :D On se vain niin hauskaa katseltavaa ja kuunneltavaa, kun se inisee ja vikisee kuin mikäkin marsu. (Meillä oli siis kolme marsua, jotka pukittelivat ja inisivät samalla lailla, kuin Mossekin...)

Olen suuri ja mahtava Mosse!

Mossella oli muuten kengityskin tässä aivan äsken. Nyt saatiin talvikengät pois alta hokkeineen ja tilsakumeineen! Minä olen tässä taas koko ajan ihaillut Mossen kauniita ja sieviä ja pyöreitä kavioita, kun ne on vaan yksinkertaisesti niin hienot kengityksen jälkeen. :D Hienot ihailun kohteet minullakin...

Ja torstainahan me vielä yhdessä äidin ja iskän kanssa kylvettiin laitumelle heinänsiemenet. Siellä oli mm. Tuukka-Timoteitä ja Riikka-Raiheinää sun muut kaikki heinälajit, jotka ovat nimen omaan hevosten laitumille tarkoitettuja. Eihän me nyt koko laidunta haravan kanssa käyty läpi, ja ei meillä ollut kuin kaksi säkkiä niitä siemeniä. Kävimme ainoastaan läpi ne kuluneet kohdat, kuten tuo talvitarha sekä polut ja Aatun kaivamat vanhat "hiekkakuopat", missä se aina piehtaroi. Muualla kasvaakin vielä kivasti heinä. :) Hienoa kättenjälkeä tuli ja nyt vain innolla odotetaan, milloin siemenet itävät ja kasvavat tarpeeksi, jotta Mosse pääsee mussuttamaan ihanaa vihreää heinää!

182: Kuulumiset, jotta pääsette ajantasalle.

Nyt on jäänyt postailut kyllä vähemmälle. Jotenkin tähän aikaan vuodesta, kun on enään niin vähän aikaa koulua, siis noin kuukausi! Se tietty meinaa vaan sitä, että kaikki kokeet tulee viimeisille viikoille. Kahdeksan koetta tiedossa, joista suurin osa on oikeasti todella pänttäämisen vaivaa tarvitsevia... Illat saattaa tästä edes päin, ainakin ensi viikon jälkeen, kulua nokka kiinni kirjoissa. En minä tietenkään koko iltaa kokeisiin harjoittele joka päivä every day and 24/7. Mutta kun illassa ei kuitenkaan rajattomasti ole aikaa ja ainakin minua alkaa aina kummasti väsyttää sen jälkeen, kun olen saanut luettua koealueen/alueet läpi. Silmät painuvat väkisin kiinni ja unien ihana maailma kutsuu minua luokseen... Blogi-parka, sinä taidat nyt jäädä vähän vähemmälle. :( Koitan tietysti postailla useammin...

Tässä nyt ei sen kummempia ole tapahtunut. Viime viikonloppuna lauantaina saimme kevään suurimman siivousurakan tehtyä; siivottua koko laitumen siitä paskan paljoudesta! Hui kamala, siis sitä ulostetta oli aivan älyttömästi. Erityisesti siivoamista ärsytti se, kun pitkin talvea kaikki linnut (harakat) rikkoi ja levitti kaikki kakkaläjät... Ne etsi sieltä aina syötävää ja vaikka lannan seassa ei ollut koskaan kuin muutama kauranjyvänen, kävi ne niiden muutaman jyvän vuoksi koko talven kaikki läjät rikkomassa. Voi sitä tunteiden ja kirosanojen määrää mielissäni, kun osaa olla niin ärsyttäviä lintuja! Mutta onneksi laidun saatiin siivottua siistiin kuntoon. :) Samalla laitoimme kentän ja laitumen välisen kujan kiinni. Siitä lähin Mosse on päässyt  asustelemaan vain kentän puolella, koska nyt täytyy antaa laitumen olla rauhassa, jotta se pääsee myös kasvamaan vihreää ruohoa.

Ei kovin ajankohtainen kuva, mutta vapiskaa kesän hyttyset! Mosse on puolustus-asemissa ensi kesänäkin näissä tamineissa. ;) On vaan niin hassun näköinen iso öttiäinen tuo Mosse, kun on huppu ja kaikki. Mutta eiköhän se kesä pian ole jo. Lunta on vielä kyllä aivan liikaa, mutta onneksi ensi viikolle on luvattu lämpimiä, aurinkoisia ja KESÄISEN tuntuisia kelejä! Shortsit ja T-paidat esiin, kuusamolainen ottaa aurinkoa, kun lämpöä on päälle +14 astetta. ;) Kertoo kyllä selvästi sen, että täällä on kesäkuuhunkin asti Rukan rinteet auki, tällä vauhdilla heinäkuuhunkin kohta...

Mosse vain ei oikein ensin pitänyt käytännöstä. Se oli suorastaan ahdistunut kahden ensimmäisen päivän ajan, kun joutui "pienempään" tarhaan, eikä päässyt vapaasti liikuskelemaan, vaikka kyllähän kentälläkin tilaa riittää. Onneksi Mosse sitten hyväksyi pian väliaikaisen kohtalonsa ja nyt se on kentälläkin ihan tyytyväisenä pollena. Laidunkin tosiaan päästiin kalkittamaan tämän viikon alussa kahtena iltana. Ihan käsipelin äiti ja isä levittivät kalkkia päälle 20 säkkiä ja jokainen säkki painaa 40 kg. Huhhuh! Ei ole helppoa maalla ährätä ilman kaikenmaailman maatalouskoneita ja traktoreita. Meidän hevostelut sujuvat ihan käsipelillä. ;) Paitsi kentän huolto on  asia erikseen, siihen hommaan ei kun kunnolla pysty ilman naapurin traktoria, lumilinkoa ja lanaa. Kuitenkin, laitumelle levitettiin kauttaaltaan siis kalkkia, joka estää rikkaruohoja kasvamasta ja valtaamasta ja samalla pilaamasta laidunta. Myöhemmässä vaiheessa aiomme vielä levittää kunnon hevosheinän siemeniä laitumelle itämään. Nyt pitäisi Mosselle tulla kunnon laidun täksi kesäksi!

Vappu meni jo ohi, eikä sen kummemmissa merkeissä. Kotona oltiin, herkuttelin ja join limsaa sekä vähän simaa, koska sitä ei ollut paljoakaan. Vappupäivän ratsastelut sujuivat koleassa räntäsateessa... Ei tuntunut kovin kivalta naamataululla kovat pisarat Mossen selässä! Meidän ratsastelumme on ollut nyt nämä muutamat edelliset päivät yhtä juntturointia... Siis älytön, miten se jaksaa alkutunnista kokeilla viimeiseen asti, kunnes se sitten antaa periksi ja sitten päästään lopputunnista tekemään töitä kuta kuinkin paremmissa merkeissä. Mutta tänään Mosse sitten taas kulki kuin unelma! <3 Alkutunnista se ei kyseenalaistanut tahtoani kuin vähän aikaa. Sen jälkeen pääsimme tekemään jo kunnolla töitäkin, ainakin se tuntui ihanan helpolta. Mosse oli todella kevyt pohkeelle ja sain sen liikkumaan hirmu reippaasti ilman, että olisin hiki hatussa joutunut ponnistelemaan. Mosse oli oikein reippaana ja laukatessakin meinasi löysemmällä ohjalla "lähteä lapasesta". Sen verran vauhdikkaalla päällä oltiin. :) Tänään oli siis hyvä ratsastuskerta. Eiköhän se pian ala sujumaan kaikkina kertoina samallalailla... On se Mosse semmoinen hauska persoona!