188: Viikon takainen viikonloppu

Eli juhannusviikonloppu 20-22.6.2013 päivinä. Blogini on nyt ollut niin hiljaisena pidemmän aikaa, että nyt en enää anna saman tapahtua uudelleen! :D Mitään sen kummempaa en ole tehnyt, kuin oleskellut kotona. Joten siitäkään ei ole kiinni, etten olisi ehtinyt tänne postailemaan... Mutta tapahtunut mikä tapahtunut ja nyt mennään eteen päin. Viime viikon perjantaina kaverini Sari tuli siis viettämään minun kaverikseni tänne kotiin juhannusta. Sari oli meillä pari yötä ja ohjelmassa olikin heppailua Mossen kanssa, tietysti! Kävimmehän me polkemassa polkupyörillä uimassakin yhtenä iltana ja mitähän kaikkea muuta teimmekään. Mutta pääasiassa Mossen kanssa puuhastelimme ne pari päivää.

Perjantaina Sari ratsasti Mossen. Siitähän oli vierähtänyt jo hyvä tovi, kun Sari viimeksi oli Mossen selässä käynyt. Sarin mielestä Mosse tuntui isolta hepalta! Miten niin isolta? Minun mielestäni Mosse on kuin mikäkin pikku poninpyllerö. :D No ei, Mosse on oikeasti iso hevonen, eikö 165 senttimetrin säkäkorkeus luokitellakin jo isoihin hevosiin? Itse olen vain tottunut Mossen kokoon, eikä se tunnu tippaakaan isolta. Sarin oma hevonen on paljon pienempi ja todella siro muhku Mosseen verrattuna, joten en yhtään ihmettele, vaikka Sari (+ kaikki muut tutut) sanovat Mossen tuntuvan aika isolta. Mutta siihen ratsastamiseen. Sillä kertaa mentiin koulua. En tehnyt mitenkään kauhean ihmeellistä tuntia. Lähinnä Sari ja Mosse vähän niin kuin tutustuivat toisiinsa hakemalla tuntumaa. Keskityimme vain siis perusjuttuihin, askellajeihin ja asetuksiin, taivutuksiin, pysähdyksiin, laukannostoihin ja laatuun. Mutta olihan sitä jo siinäkin tekemistä, Mosse kun ei ole mikään helppo automaatti ratsastettava. :D Lopuksi otimme Mosselta satulan pois selästä ja Sari sai kävellä loppukäynnit ilman satulaa. Seuraavaksi tulee PALJON kuvia + vähän tekstiä. ->

Ihana hannoverinhevonen!

Siis kahtokaa nyt tota naamaa, voiko olla lutusempaa?!

Mosse komeimmillaan pysähdyksissä.

"Lentävä lihapulla laukkaa!"

Lauantaiksi olinkin sitten luvannut, että Sari saa kokeilla hyppäämistä Mossen kanssa. Sillä ei vielä ollutkaan tätä ennen hyppinyt esteitä kukaan muu kuin minä minun omistukseni ajoissa, joten ihan mielellään halusin nähdä, miten Mosse toimii myös toisten alla. Aamupäivän jälkeen lähdimme ulos kentälle kantamaan esteet kasaan. Pystytimme vain kolme estettä, kun Mossen viimeisimmästä estetreenistä oli kulunut aikaa, joten heti ei aleta kauheita treenejä vetämään. Sen jälkeen lähdettiinkin hakemaan Mosse laitumelta mussuttamasta, vaikka se kentällä olikin mukana touhussa esteiden kantamisessa. Se pyöritteli kavalettipalasia kumoon turvallaan... :D Nyt ei tarvinnut tapella satulavyön laiton kanssa, kun hommasimme jo joskus aikoja sitten sen jatkopalan! Ja nythän Mosse on jopa laihtunutkin, mutta jotenkin tuntuu, että taas tässä viikossa, kun se on ihan kunnolla alkanut syömään tuota vihreää, on sen masukin taas kasvanut...

Mutta esteiden hyppäämiseen. Vaikka ilma oli aika kuuma, semmoiset päälle parikymmentä astetta, Mosse jaksoi reippaasti laukkailla kentän ympäri. Aluksi se oli vähän hidas, mutta sitten kun alettiin hyppäämään ja Sari ohjasi Mosseen ensimmäiselle esteelle, silloin se reipastui ja oikein korvat hörössä koko ajan mennä puksutti esteelle. Mosse on aivan ihana hypättävä, ja Sarikin ihastui totaalisesti. Mosse hyppää niin kivasti, hyvällä lähestymisellä, tekniikalla, on helppo ohjattava ja pysyy sillä vauhdilla mitä tahtoo, jne jne, ettei hommasta voi kuin nauttia molemminpuolin. Ja mikä parhainta, Mosse ei tiputtanut nytkään ainuttakaan puomia koko tunnin aikana. ;) Mitään sen kummempia ratoja ei Sari ja Mosse hyppinyt, muuta kuin muutamia kertoja sellaisia kolmen esteen "ratoja", mitä nyt pystyi tulemaan. Ja kauhean korkeita en edes laittanut Mossen eteen hypittäväksi, vasta lopussa parivaljakko pääsi hyppäämään muutamia kertoja 70 cm pystyjä. Onhan se siinäkin jo hypättävää, mutta en halunnut laittaa sen rankempaa ja korkeampia treenejä, kun tämä oli eka kerta tauon jälkeen.  Pikku hiljaa taas.

Mosse nukkui alkukäyntien aikaan...

Kummallinen aasi ja aasinkorvat. :D 

Korvat hörössä, whii.

Ihan tärähtänyt kuva, mutta Mosse on niin innokkaan näköisenä menossa seuraavalle esteelle!

Mosse vain näyttää niin komealta ja hienolta hypätessään!

Mä oon niin ihastunut tohon Mossen muhkukaulaan!

Loppuverryttelyn jälkeen kävimme kiertämässä vähän takapellolla loppukäyntejä ja mielenvirkistyksiä. Ja eihän se herkkusuu Mosse malttanut olla maistelematta ihanaa, vihreää, pitkää ja hyvää heinää...

Kauhean ylivaloittunut kuva, koska aurinko, mutta tuitui kuin suloinen Mosse on! <3

Tässä kuvassa Mosse seisoo ja näyttää aivan kuin hirveltä...

Metsän siimeksessä.

Vielä tähän loppuun voisin mainita, että eilen aloitimme tuon hirsitallin kuurauksen. Joten Mosse muutti taas asumaan pihattoon. Sinne laitoimme vain hyttysverkon oveen, että voidaan sitten pitää ovea auki, jotta ilma pääsisi kiertämään, eikä olisi niin tukala olo. Mutta kun hyttysverkko olikin harmaa ja melkein läpinäkyvä, eihän Mosse entuudestaan tiennyt, että siinä semmoinen verkko on, vaan tavalliseen tapaan työnsi päänsä oven yli ja PUKS! Tällä kertaa turpa osuikin johonkin. :D Sitten se kyllä tajusi, että siinä on jotakin kummallista, eikä se enää sen jälkeen ihmetellyt asiaa. Ihme, että verkko pysyi ehjänä, ainoastaan yhdestä kohtaa sivusta piti kiinnittää uudestaan. Mosse kun on tuommoinen puskutraktori/norsumikälie, joka osaa kaikki paikat laittaa remppaan, vaikkeikaan tahallaan.

Hirsitallin siivous onnistui kätevästi, kun porukat kävi ostamassa rautakaupasta märkäimurin. Ennen sitä siivouksessa kesti jopa enemmän aikaa ja tallin kuivumisessakin. Koko päivähän siellä joka tapauksessa meni aamusta iltaan, mutta nyt on taas putipuhdas talli joka tuoksuukin hyvältä. Vielä on vain edessä karsinassa olleiden kumimattojen siivoaminen.

Hyttystilanne on välillä ollut aivan kaamea. Tämä on kuulemma ihmeellinen "ennätyskesä hyttysten määrän kanssa." Niitä on peräti tuplasti enemmän kuin vuosi sitten. En tykkää ollenkaan. Mossellakin on alkanut jo pännimään joka päiväinen myrkytysoperaatio, mutta sen ansiosta Mosse on kyllä pärjännyt laitumella ja jaksanut olla siellä ja syödä mahansa täyteen. Ylistys DrRepelille, ainoalle myrkylle, joka tehoaa niin paljon, että Mossella ei mene hermot laitumella! Ollaanhan me toki loimitettukin sitä alla olevassa kuvassa näkyvällä loimellakin ja ötökkäpäähineellä, mutta joka tapauksessa meinaa hermot mennä kaikilla noiden hyttysten takia. :( Toivottavasti ne katoaisivat maan päältä, ei tulisi ikävä.