Wunderbaum Ja Kumppanit: 001: Kohta Hän saapuu...!

Pian on huominen. Huomenna Mosse saapuu uuteen kotiinsa! Arvata voi, että totta kai kaikki jännittää, miten hevosen pitkä matka Lappeenrannan lähistöltä tänne asti sujuu, miten heppa kotiutuu uuteen kotiinsa... Mutta samalla olemme äärettömän iloisia uuden hevosen saapumisesta! :)

Voisinkin kertoa reissustamme, kun lähdimme täältä kaukaa Kuusamosta hevosenhakureissulle...

Tarina alkaa näin; Olimme äitin kanssa bonganneet oikein mukavan myynti-ilmoituksen netistä eräästä 6-vuotiaasta kimosta ruunasta. Hevonen oli äärettömän kiltti ja helppohoitoinen, ja kuulosti sopivalta meidän tarkoituksiimme, joten päätimme lähteä hevosta kokeilemaan Alahärmään, Etelä-Pohjanmaalle. Mukaan otimme (kuulostaako otimme enemmänkin kidnappaukselta, vai kuinka? :D) tärkeän tukihenkilömme ja ratsastuksenopettajamme ns. makutuomariksi. Elikkäs, matkaan lähdimme 4.5, perjantaina joskus vähän ennen puolta päivää. Oulun, vai olikohan Kempeleen kohdalla pysähdyimme Agri Marketissa hieman ostoksille. Itselle lähti vain mukaan ratsastussukat, sekä kumiset hevosen kiinnipitoon tarkoitetut riimunnarut.
(http://www.horze.fi/Horze-Dawn-polvisukat/31233,fi_FI,pd.html?dwvar_31233_color=BL&start=5&cgid=socks) <- tuossa linkki niistä sukista... No joo, ei me siellä kauaa vietetty aikaa, olihan meillä pitkä matka edessä!
Joskus illansuussa, olisiko ollut seitsemän aikaa, saavuimme pieneen hotellimajataloomme Alahärmään. Sinä iltana emme enää menneet hevosta katsomaan, mutta seuraavana aamuna mentiin. Olimme sopineet tapaamiseksi kello 08 : 30 tallilla, jossa sain hoitaa ensin tämän Colorado V:nimisen hepan kuntoon ennen ratsastusta. Cola oli oikein mukava hevonen, ei vain oikein sopinut minulle, koska haimme itselleni ehkä hieman enemmän sellaista opetusmestari-tyylistä hevosta... Joten Cola jäi sinne.
Palattuamme takaisin majatalohuoneistoomme ajattelimme, että Lappeenrannassa oli kolme hyvää hevosehdokasta, joita voisimme mennä kokeilemaan. Eikun taas matkaan kohti eri puolelle Suomea... Matka kesti n. 5-6 tuntia, eli pitkään. Olimme vasta aika myöhään Lappeenrannassa, ja ensimmäiseksi eräs nainen esitteli meille kaksi hevosta. Toinen oli ehkä enemmän liian haasteellinen herkälle junioriratsastajalle, mutta toinen taas oli oikein hyvä, ainoa huono puoli oli vain se, että kumpikin taisi olla enemmän estepainoitteisia hevosia, vaikka juuri haimmekin kouluhevosta... Vielä tämänkin jälkeen menimme eräälle ratsastuskoululle katsastamaan paria hevosta. Huono puoli oli se, että meille esiteltiin tammoja, vaikka ruunaa haimmekin. No, onneksi oli vielä seuraavana aamuna yksi tapaaminen yhdestä hevosesta,

Seuraavana aamuna menimmekin melko aikaisin tallille tapaamaan Mossea. Kello taisi olla 09 : 30, kun aloimme hoitaa Mossen ratsastuskuntoon. Heti sen jälkeen, kun sain hakea Mossen tarhasta, tuli mieleeni edesmennyt Aatu-kultapojuni. En tiedä, minulle vain tuli se tunne, että Aatu olisi siinä... Varmaankin rakkautta ensi silmäyksellä! Hoidettaessa Mosse oli kiltti ja kultainen, mitä sen koko luonnekin on!
Aluksi minä ratsastin Mossea, olinhan minä hänen uusi, tuleva omistajansa, kröhöm. Mossen omistajat Taru ja Ville Sallinen olivat meille esittelemässä hevosta. Heti Mossen selkään noustuani tiesin, että tämä se hevonen on! Tuli vain yksinkertaisesti se tunne, että Mosse on se oikea. :) Mosse oli tuolloin aivan mahtava ratsastettava! Minun jälkeeni Mossen selkään nousi tämä tukihenkilömme&ratsastuksenopettajani Laura. Laurakin ihastui Mosseen. Lopuksi Ville ratsasti Mossen ja esitti meille kaiken sen, mitä Mosse taitavana poikana osaakaan! Eikä se kyllä siihen loppunut vieläkään, minä kipusin vielä Villen jälkeen Mossen satulaan uudestaan, ja vielä minun jälkeeni Laura ratsasti Mossea vähän aikaa. Mosse-parka mahtoi ihmetellä, että mitäs se tämmöinen ratsastus oikein on!
Ratsastelujen jälkeen oli melko pian lähdettävä jatkamaan takaisin Kuusamoon päin matkaa. Mosseen olimme oikein porukalla ihastuneet, muttemme tehneet heti kauppoja, koska olihan kotiinkin päästävä isännälle kertomaan hevosesta! Myöhemmin, kotoa käsin, puhelimitse aloimme Mossesta kauppoja suunnittelemaan, ja tässähän me nyt ollaan! Onnellisesti odottamassa Mossea kotiin. Toki hänen entisillä omistajillaan tulee niin hirrrrrmuinen ikävä, mutta toivottavasti heitäkin lohduttaa ajatus siitä, että Mosse pääsee takuulla hyvään ja rakastavaan kotiin!