223: Hierontaa ja jumeja

Ihan ihka ensimmäiseksi nopea tilannekatsaus tapahtumista. Viikonloppuna lähdettiin lauantaina maastoilemaan Mossen kanssa. Oikeastaan lähdettiin aivan porukalla reippailemaan, iskä ja äiti lähti mukaan myös. Tällä kertaa päätimme lähteä katsomaan uudelleen tätä reittiä, kerta luntakaan ei vielä ollut satanut liikaa, emmekä uskoneet, että siellä olisi sen liukkaampaa ratsastella, varsinkin, kun Mossellakin on ollut hokit jalassa jo hyvän aikaa. Tämä oli siis vasta toinen kerta tuolla reitillä, mutta tuo paikka on kyllä ehdoton ykkönen! Siellä on niin paljon eri reittejä, joka suuntaan lähtee yksi tie, jonne ei kuitenkaan voi edes eksyä. Metsä on suurimmaksi osaksi kangasmetsää, siellä kasvaa mäntyjä ja maantasolla puolukoita. Maisematkin ovat ihania, suolampia, muutama korkea harju, reitin päässä leveä ja hieno joki...

Matkan varrella meidän eteemme ilmaantui varmaankin satapäinen porolauma. Mosse tavalliseen tapaansa oli rauhallinen, eikä pelännyt lainkaan näitä sarvipäitä, mutta tällä kertaa, kun porot olivat niin lähellä, niinkin lähellä kuin arviolta viidenkymmenen ja alle sadan metrin päässä ja niitä oli niin paljon, että Mosselle heräsi jokin intoudenpuuska. "Hei, minäkin olen täällä, kaverit!" Mosse oli juuri samaisenakin päivänä kauhean intopinkeänä, se pukitteli ja laukkasi heinien vientiaikaan tarhassaan. Mossen ryhti nousi, se selvästi valmistautui johonkin. "Freedom, here I come!" Se kohosi takajaloilleen, ei kuitenkaan vielä kovin ylös. Sitten se laskeutui takaisin maankamaralle, otti muutaman nopean askeleen eteen päin ja ponnahti uudelleen pystyasentoon, tällä kertaa se kostautui. Siinä vaiheessa minun otteeni kimposi ohjista, kun Mossen tasapaino ei pitänyt, se kaatui taaksepäin.

Edellisen omistajan ottama kuva. Samanlainen rodeopallohan Mosse aina on ollut. :D

Luojan kiitos, en ollut viellä noussut satulaan, vaan talutin Mossea maastakäsin. Mutta sai siinäkin sydän kylmänä katsoa, kun hevonen liusui loivaa, hivenen liukasta alamäkeä alas pari metriä. Sinne se jäi sitten istumaan, kunnes nousi kaikille neljälle jalalleen  seisomaan. Rauhassa, mutta kiireellisesti tempaisin ohjat heti takaisin käteeni, jottei se pääsisi vahingossakaan karkuun. Tämän jälkeen Mosse oli hivenen jännittynyt, kunnes päästiin metsästä pois varsinaiselle maastotielle. Mosse näytti kävelevän hyvin, joten nousin satulaan, jotta ratsastaisimme edes hivenen matkaa. Rauhoittumisen jälkeen Mossesta tuli oikea vauveli, enää se ei törttöilyt, ei sitten tippaakaan. Taisi Mosseakin säikäyttää tapahtunut. Kotimatkalle mentäessä talutin Mossen ihan kotiin asti. Tietysti osasimme äidin kanssa odottaa, etteihän Mosse mitenkään vaurioitta voinut selvitä tapahtuneesta. Illalla ennen karsinaan vientiä tunnustelimme Mossen takapään lihakset. Ja siinäpä juuri, kummassakin perslihaksessa oli ongelman ydin.

Tänään kävi meidän kengittäjämme/nykyinen Mossen hierojamme tutkimassa tilanteen ja samalla hän tuli tekemään O.T.E hieronnan 3:nnen osion. Kävi ilmi, että Mossen takapään lihakset aivan hännän molemmin puolin oli mennyt jumiin ja myös sitä kautta selkää pitkin. Juuri, kun oltiin saatu O.T.E hieronnalla kaikki muut jumit pois hevosesta, kävi näin ja tuli uusia jumeja. :D Mutta onneksi näin, sillä jos olisi jotain pahempaakin tullut, kuin pelkkiä jumeja, olisi se ollut hirvittävää. Tänä iltana Mosse sai siis lihaskäsittelyn, nyt se on pari päivää levossa taas ja sitten viikonloppuna tutkaillaan tilannetta, jokos jumit olisivat auenneet ja hevonen suostuisi taas ravaamaan. Kävellä se kyllä osaa ja reippaasti, muttei sitten muuta. Enkä ihmettele, mikäli Mosselle tuli mustelmatkin kyseisiin paikkoihin, (oli sen verran kova tärsky se istumaan meneminen) jotka varmasti ovatkin niin kipeät, ettei huvita liikkua. Mutta onneksi meillä on aikaa tässä odotella, tuskin tästä sen kummoisempaa sairaslomaa tulisi muutenkaan. :)