229: Pakkaskuvia

Pakkaset onneksi sitten loppuivatin lyhyeen. Tiistaina hevonen pääsi taas normaaliin tuttuun tapaan ulos päiväksi touhuamaan. Eilen myös pääsin kentällekin kokeilemaan, miltä ratsastus taas tuntuu ja mitä hevonen siihen sanoo. Mosse oli nimittäin aivan takuu varmasti lihakset kipeinä tässä vähän aikaa sitten, aikaa ennen tilsakumeja, kun hevonen on joutunut liukkain kengin tipsuttelemaan. Muutamaan päivään, kun Mosse ei sitten liikkunut enää selästä käsin lainkaan, mutta maastakäsin juoksuttaessa se kuitenkin uskalsi liikkua eikä näyttänyt olevan ongelmia. Silloin päätettiin pitää muutama päivä taukoa selästä käsin liikuttelusta. Silloin sitä lähinnä talutettiin ja ehdittiin sitä juoksuttaa puomienkin yli. Käväisimpä minä lopulta jo kuitenkin sen selässäkin, ilman satulaa kävelemessä. Samaan aikaan yritimme parhaamme mukaan venytellä ja vähän hieroakin Mossea.

Pienestä ratsastettamattomuustauosta oli selvästikin hyötyä, sillä eilen Mosse alkoikin jo rentoutumaan ja ravikin alkoi löytymään taas kivasti. Mutta sen huomaan, että Mosse ehti vetää vähän hernettä nenukkaan, kun silloin liukkailla yritin edes jotenkin saada sitä työskentelemään. Eilen Mosse keskittyi siihen, että saisi tilaisuuden protestoida. "Ähhähää, empäs liiku!" Vaan kun minäkin olin ovela, hievahtamatta ja yhtään ylimääräistä liiketta tai ratsastusapua en tehnyt, Mossella ei lopulta ollu mitään syytä alkaa kettuilemaan, joten tämänpä vuoksi poju alkoikin keskittymään pyytämiini ravi-käynti siirtymisiin ja samalla rentoutuen. :)

Nyt pakkasten jälkeen tuli lämpöiset kelit. Reilusti plussan puolella, jonkin sortin vettä siellä sataa ja piha meni luistinradaksi, vaikka lumessa onkin. :D Ovesta kun astuin ulos talliin mennessäni tänään iltapäivällä, niin arvaa vaan kun portaiden viimeisellä askeleella liukastuin, kaaduin polvilleni ja otin käsillä vastaan ja lopulta, en osaa edes sanoa, miten, makasin selälläni ja nauroin! Juuri näinhän siinä pitikin käydä No ei siinä mitään, minulla on muutenkin joskus tapana nauraa, kun sattuu, mutta ei ole kuolemanhätä... :D Vähän vain kihelmöi tapahtumahetkellä lyömiäni kohtia, enää niissäkään ei tunnu mitään. Mutta jostakin on tingittävä, Mossen suuren suuresta pelosta, katolta tippuvista lumista. Ratsastuksesta ei yksinkertaisesti olisi tullut mitään, eikä paljoa huvittanut alkaa edes yrittelemään, varsinkaan, kun ei olisi edes uskaltanut kuskata hevosta edes takaisin talliin pelkona, että lumikuorma tipahtaa niskaan...

Vielä pakkaspäiviin jos palaillaan, niin täytyihän sitä silloin muutamiakin kuvia ottaa Mossesta ja ulkoilutushetkestä... :D Eikä edes sormia palellut!

Suloinen poika!

Tuo ilme on niin hauska tässä. :D

Oksat maistuu hyviltä pakkasellakin.

Ja meillä on myös ikioma tallitonttu istuskelemassa tallin ikkunalla!