tiistai 24. joulukuuta 2013

230: 24.12.2013

Nyt en kyllä taas osaa sanoa, miksen ole omistanut lähiaikoina inspiraatiota kirjoitella tänne blogiin. Nyt täytyy taas ottaa ihan tavaksi alkaa kirjoittamaan tännekin postauksia useammin, aivan kuten ennenkin. Blogin kirjoittamisen sijaan olen sitten värkkäillyt muutamia muita juttuja tietysti jokapäiväisen hevosen hoidon lisäksi. Inspiraation lähdettä on eritoten ilmaantunut piirtämisen sekä palapelien rakentamisen puolelle. Lähiaikoina tilattiin äidin kanssa netistä muutamat mieluisat 1000:nnen palan palapelit. Ensimmäisen me kokosimme jo jokin aika sitten, vasta muutamia päiviä sitten aloitin seuraavan. En kuitenkaan yritä kauhealla kiireellä saada yhteen putkeen koottua kaikki 1000 palaa, vaan aina päivän mittaan teen vähän kerrallaan tai sen verran, minkä otaksun sopivaksi. 

Mutta seuraavaksi taas hevoseen. Yksi syy ehkä siihen, miksen ole blogia päivitellyt, on se, etten ole oikein tiennyt, mitä ajatella Mossesta. Kaikkihan jo tietää alkusyksyn kamalan pitkän tauon meidän ratsastuksestamme ja niin edelleen. Jotenkin nyt sitten kun kuitenkin tuli taas mahdollisuudet alkaa hevosta liikuttamaan, niin väliin on mahtunut muutamia todella mukavia kertoja, useimmat kerrat parin viikon ajan menikin sitten siihen, kun hevonen ei halunnut liikkua. Kyllähän siinä sitten alkaa ihan tosissaan jo miettimään, että entä jos se on tullut kipeäksi, ja sen vuoksi protestoi. Mutta toisaalta kun Mosse on päässyt syksyn helpolla ja kun hän taas yhtäkkiä joutuikin alkaa tekemään töitä, alkoikohan se ajattelemaan, etten nyt kuitenkaan viitsisi liikkua


Aatulta jouluterveiset! Kun ei tuo harmaa talvi-ilma inspannut ottamaan Mossesta joulutonttukuvia. Sanoin äidille, että entä jos otetaan auringonpaisteessa alkukeväästä jouluiset kuvat ensi vuodelle valmiiksi? En tiedä, olisiko kummoinen idea. Huominenkin on vielä aikaa, jos haluan tälle joulua ehtiä Mossestakin saamaan suloisia joulukuvia! ;)

Sinä eräänä ratsastuskertana sitten sain varmistuksen asiaan, ettei Mosse mikään kipeä kaveri ole. Nimittäin Mosse osaa vetää herneen nenään hirmu herkästi, ratsastaessa sille pitää olla hellä ja ystävällinen. Suutuspäissään tai hermostuneena sitä ei saa liikkumaan, jos heti alkutunnista menettää maltin. Mosse vaatii aikaa, jotta se lämpenee. Mutta siinäkin asiassa Mossella meni omien ajatuksien kanssa hieman yli! :D Eihän hevonen lämpeä, jos paikallaan seistään kentällä piittaamatta mistään, mitä ratsastaja sanoo tai pyytää, tai maanittelee, tai rukoilee... Siihen tilanteeseen minun ei auttanut tehdä mitään muuta, kuin istua siellä satulassa kun hevonen seisoo. Aina välillä annoin Mosselle nätisti ja hellästi pohjeavun, sillä tunnoton se ei ole kyljistä, vaikkei se pohjeapuihin reagoisikaan ja täten yhtään kovemmat pohjeavut taikka kantapään iskut eivät ole tarpeellisia, ainoastaan haitaksi, sillä sillä tavoin Mosse ainakin menee lukkoon ja ottaa ns. sotavaiheen päälle.

Tämä hiljainen ja rauhallinen tapa on ainoa, millä olen lopulta saanut Mossen toimimaan yhteistyöhaluisesti, eikä se ole suutahtanut. Netistä kun luin, tosin eri asian yhteydessä, mutta soveltamalla, että jos hevonen seisoo paikoillaan eikä liiku, niin antaa seisoa. Kyllä jokaisella hevosella jossain se raja menee, ihmisellä on tässäkin tilanteessa oltava se sitkeämpi osapuoli. Itse tietenkin jo varauduin monen tunnin mittaiseen episodiin, mutta arvatkaa vaan, kuinka ihmeissäni olin, kun ei me välttämättä seistykään kuin korkeintaan 30 minuuttia paikoillaan, kunnes Mosse huokaisten lähti kävelemään muutaman askeen. Silloin kehuin ja kiitin Mossea. Vielä muutaman kerran se jaksoi yrittää liikkumattomuutta muutamissa pätkissä, välillä suostui kävelemään ja sitten saattoikin pysähtyä. Mutta oma, sama ja varman rauhallinen taktiikka pysyi ja lopulta Mosse ravasi letkeästi, laukkasi reipasta kolmitahtista laukkaa, herkistyi pohje avuille ja samaan aikaan pystyin käyttämään istuntaani painoavujen kera taas kunnolla.

Nyt olenkin sitten pyrkinyt liikuttamaan Mossea mahdollisimman useasti, vaikka tänäänkin sillä oli vapaapäivä, kun jotenkin ei vaan saanut aikaiseksi nyt jouluaattona lähteä ratsastamaan sitä. Sen sijaan Mossekin on saanut herkutella oikein makoisalla, isolla ja punaisella omenalla! Tämän lauseen lopuksi, toivotan teillekin kaikille oikein hyvää joulua!




2 kommenttia:

Lähetähän terveisesi alla olevaan kommenttiosioon!