191: Mossesta tuli puutarhuri

Tänä iltana lähdin suunnilleen puoli kahdeksan maissa tekemään fiksusti pääteltävissä olevaa iltatallia. Mosse jo odotteli kentällä ja käveli aidanvierustalla. Sillä on aina siihen aikaan kauhea halu ja jopa kiire päästä karsinaan, oli se sitten hirsitalli tai pihatto. Johtuneekohan pienoinen kärsimättömyys halusta päästä syömään maailman ihaninta kaura/myslipöperöä?! Tällä hetkellähän Mosse yöpyy pihatossa, koska kesällä siellä tarkenee mainiosti ja pihatto on kooltaan niin ihanan iso, että siellä Mosse mahtuu vaikka ravaamaan ympyrää. Ilmat tosin viilenivät nyt pitkän hellejakson jälkeen, ja voin todeta, että meinaa palella. :D Fleece-paita päällä pitää ulkona toheltaa välillä, koska lämpötila on kylmimpinä aamu- ja iltahetkinä vain päälle kymmenen astetta. Sentään onneksi päivällä on vielä lämpimämpää, tänäänkin jopa +15. Mutta mutta, toivotaan, että kesää vielä tulisi. Ei, sitä en toivo. Toivon, että kesä jatkuisi vielä PITKÄÄN ja muuttaisi Suomen vuodenajat ihan toisenlaiseksi, se kelpaisi minulle.

Takaisin iltatalliin. Kun sain kaikki hommat tehtyä, lähdin hakemaan hevosen tarhasta. Alunperin suunnitelmana oli marssia suoraan hoitovälikköön hoidettavaksi ja harjattavaksi ennen karsinaan menemistä, mutta kun huomasin, että äiti oli talon edustalla kastelemassa kukkia, päätin mennä Mossen kanssa moikkaamaan häntä. Sinne sitten lyhyen matkan päähän käveltiin ja paikalle päästyä lässytin Mosselle, että kuinka ihana se on. Äiti oli heti, että älä anna sen syödä noita kukkia. "En, en, tietenkään!" oli minun vastaukseni. Mutta sitten kun Mosse huomasi äidin kädessä olevan kastelukannun, niin siitäpäs tuli hauskaa. Mosse nuuhkutteli kastelukannua ihan ihmeissään ja tarkoin, heilutteli turvalla ja tutki sitä. Se haisti aivan varmasti, että vettä siellä on, kun alkoi nuolemaan sitä kastelukannun päätä. Sitten ehdotin äitille, että kaada siitä kastelukannusta vähän vettä. Äiti kaatoi, ja Mosse oli aivan onnessaan ja alkoi juomaan alas päin tippuvaa vesisuihkua! :D Vähän hankalaahan se ehkä oli, mutta hauskaa ainakin. Mosse oikein "ryysti" kuin pillistä sitä vettä ja yritti ihan tosissaan juoda. Sitten, kun sitä vettä tippui myös kivetykselle, se jäi siihen lillumaan, niin olihan Mossella pakko siitäkin yrittää juoda vettä.

Mossella taisi olla hauskaa kastelukannun kanssa, meitä ainakin nauratti se touhu. Sen jälkeen talutin Mossen talon nurkille maistelemaan heinää. Heinänmussutuksen ohella Mosse innostui syömään puita, mitä siinä pihalla ja pihanreunoilla sattui kasvamaan. Pihlaja oli ensimmäisenä listalla ja kävi niin, että Mosse trimmasi yhden oksan melkein kokonaan. Mossesta tuli puutarhuri. ;) Sitten mentiin maistelemaan meidän tontillamme kasvavaa ainoaa haapapuuta (pieniä vauvahaapoja ei lasketa, ne kun jyrätään aina kuitenkin ruohonleikkuussa). Haapapuu oli ilmeisesti hyvää, vaikka ensin piti säpsähtää, kun Mosse nykäisi oksaa voimakkaasti. Taisi lehdet olla tiukassa, ja sen vuoksi koko suuri oksa heilahti ja pomppasi maasta takaisin ylös. Seuraavaksi syötiinkin koivua, kunnes puiden maistelu sai riittää ja sitten loppuajaksi Mosse piti turpansa visusti maanpinnalla hamuillen parhaimpia heinäapajia. Tovin siinä ulkona mussutettiin, kunnes sitten lopulta menimme hoitovälikköön harjattavaksi ja sen jälkeen laitettiin Mosse yöksi pihattokarsinaan.

Kymmeneltä kun kävin laittamassa välioven Mossen karsinasta yöksi kiinni, ettei tule kylmä, Mosse oli niin unessa, ettei se paljoa hätkähdellyt, vaikka kannoin rääkyvää kissaakin sylissä. Ei siinä muu auttanut, kuin toivottaa Mosselle hyvää yötä ja kauniita unia. <3