193: Nettiyhteydet oli katkolla.

Viikkohan se taas vierähti viimeisimmästä postauksesta ja harmittaa kyllä. Mutta tällä kertaa syynä ei ollut minun, vaan meidän nettimme. Nettimokkula yksinkertaisesti hajosi, eikä toiminut. Ensimmäisinä iltoina netti oli niin hidas, että kun yritin tänne tulla kirjoittelemaan, en saanut mitään aikaiseksi. Jouduin liioittelematta odottamaan jopa vartin sivun avaamista, joten sillä hetkellä päätin ihan suosiolla olla koskemasta kokonaan selainpalvelimeen.  Muutamia päiviä kuitenkin tuskailimme hitaasta netistä ja yritimme vaikka mitä niksejä saadaksemme se toimimaan, ilman tulosta. Vasta eilen aamuna kävimme viemässä tuon vanhan nettipaketin pois ja hakemassa uuden tilalle, jonka veli asensi sittemmin illemmalla. Nyt ei voi muuta, kuin olla tyytyväinen tähän uuteen nettiin! Nyt on nopeutta ja pelittää taas kuin unelma. :)

Jos nyt aloitettaisiin kuulumisien kertominen eilisestä. Eilen Mosselle oltiin sovittu kengitys ennen kello viittä. Nyt oli Mossella pysynyt kaikki kengät jalassa sitten viimeisimmän irtokenkäyksen jälkeen. En valitettavasti muista, milloin siltä oli kenkä viimeisimmän kerran irronnut, mutta on siitä aikaa kulunut. Suorastaan ihme, että ne kengät sitten pysyi koko loppuajan jaloissa, parempi tosin niin. Takakavioiden vuolusta oli kulunut jo jopa yhdeksän viikkoa, sieltä kun ei koskaan kengät niin helposti olekaan lennelleet, toisin kuin niistä etukavioista. Huomasi tosiaankin tämän vähän pidemmän välin takia sen, kun takakenkien ja -kavion välissä oli ihan selvä rako tullut ja kun Mosse käveli, kengät lonksui vähän. Mossen kaviot kasvaa kauhean hitaasti, joten eivät ne tälläkään kertaa olleet ylipitkiä,  mutta kyllähän sieltä aina vähän pois vuoltavaa on ja lopputuloksena on kauniit, pienet ja pyöreät kaviot!

Kengitys sujui hyvin, ei mitään normaalista poikkeavaa. Yhdessä vaiheessa Mossella vain alkoi nukuttamaan hulluna, että ihan säikähdettiin ja naurettiin sen takia. Mosse on vain niin rento kaveri, ja nytkin sitten jossain vaiheessa kengitystä se alkoi torkkumaan seisaaltaan. Sen alahuuli roikkui maassa ja sen silmistä näki, että se oli aivan omissa, unien maailmoissa. Sen pää nuokkui ylös alas. Lopulta sen turpa kosketti maata ja etupolvet notkahtivat ja hevonen havahtui hereille ja säikähti itsekin meidän lisäksemme. Hui, raukka oli niin unelias, että meinasi rähmälleen lentää. Oli siinä hetken ihmeteltävää, että onkohan tuo nyt ihan normaali, vaikutti ja näytti hetken siltä, että ihan kuin rauhoituspiikin olisi saanut. :D Vaan ei siinä mitään ollut ja kengityskin saatiin loppuun asti hoidettua. Tulipas taas sievät, kivat kaviot!

Ja myös Mosse huomasi seuraavana aamuna kavioiden keveyden. Se ei meinannut pysyä maankamaralla ollenkaan, vaan pomppi etujaloilla ylös ja viskeli päätään ja ravasi niin kevyenä aamuverryttelyjä karsinasta ulos tullessaan. Mossekin oli selvästi sitä mieltä, että "Jippijeeii, ompas mulla ihunan kevyet jalat! Näillä kelpaa taas kaasutella ja loikkia sinne sun tänne." Mosse on aina niin hienon näköinen, kun se itsekseen hörhöilee. :) Mutta yksi asia on kumma, ja se se on oikeasti kumma asia. Mosselta kun on noita kenkiä välillä lennellyt kentälle, ja niitä kun yrittää jopa haravan kanssa sieltä hiekan seasta etsiä ja ei varmasti löydy ikinä silloin, kun hakemalla hakee. Sitten monen, monen päivän ja viikon päästä kävelet vain normaalisti kentällä ja kappas, siinä suoraan silmiesi alla makaa sievästi hiekan päällä jo täysin ruostunut kenkä, jota ei enää kehtaa käyttää. (Aivan, kuten tänään kävi.) Näitä elämän kummalluuksia. :D Ja tuokaan tänään löytynyt kenkä ei ollut edes vääntynyt, joten sen puolesta sen olisi voinut uusio käyttääkin. Mutta sitä ruosteen määrää, huhhuh...

Vielä on tähän loppuun aivan pakko kertoa, että meillä on Mossen kanssa valmennukset edessä ensi viikolla pitkästä aikaa! <3