236: Tietämättömyys ja ristiriitaisuus

Tiistaina hieroja siis kävi kuin kävikin täällä meillä kotosalla. Hevonen talutettiin talliin heti, kun hieroja saapui pihapiiriin. Tallissa annoimme äidin kanssa Mosselle pienen heinäkasan, jonka saisi rouskuttaa pikaisesti ollakseen tyytyväinen jotta pystyisi keskittymään hierotukseen. Hieroja oli oikein mukava, puhui ja jutteli ja kysyi kaikki oleelliset asiat. Mosse oli vain vähän kumman kärttyinen, se yritti pariin otteeseen näykkäistä välillä. Sanottiin, että Mosse ihmettelee kun vieras täti tulee painelemaan kipeistä kohdista... Hierotuksen lopputuloksena hierojakin löysi sitä samaa, mitä mekin oltiin ehditty jo keskenämme arvailla. Kaulan, lavan ja sään seudun lihaksissa oli kireyttä. Muuten Mossella venyi kaikki jalat ilman ongelmia, kun nekin sitten venyteltiin lopuksi. Hieroja sanoikin, ettei hän löytänyt päälle päin mitään näkyvää syytä, miksei hevonen pystyisi liikkumaan ja miksei sillä voisi ratsastaa.

No eräänä päivänä hierotuksen jälkeen päätin sitten kokeilla taas nousta Mossen satulaan ja tunnustella, miltä se vaikuttaisi. Lopputuloksena Mosse juntturoi tuttuun tapaan, se suostui vain välillä ravaamaan kokonaisen kierroksen ilman Mossen omia junttitaukoja. Laukkaa en alkanut edes kokeilemaan tällä kertaa. Mutta muuten Mossen askeleet tuntuivat normaaleilta, letkeiltä ja jopa hivenen matkaatavoittavilta, vaikka matalat liikkeethän sillä on aina ollut. Vielä seuraavana päivänä kokeilin ratsastamista, muttei siitäkään tullut yhtään mitään, samanlailla Mosse toimi ja ei toiminut. Sitten taas eilispäivänä päätin juoksuttaa Mossen ja arvatkaa vaan, oliko Mossella halu liikkua?!

No herran jestas se hevonenhan suorastaan lensi kuin hävittäjäkone. Alkuperäisenä tarkoituksena oli liinata se narun päässä, mutta kun hevonen alkoi pomppimaan ylösalastahtia, että päästä mut nyt irti, niin kyllähän mä sen sitten suosiolla päästin. Mosse oikein iloisena lähti vinkuen ja vikisten kentän ympäri laukkomaan, väliin se heitti muutaman todella komean pukin ja taas jatkoi matkaa. Se laukkasi ja vieläpä ravasi letkeästi. Miten tuollainen hevonen, joka liikkuu itsenäisesti noin kovin hyvin, voisi olla kipeä? Ja Mosse kun on muutenkin niin älyttömän pirteä, ei se vaikuta sairaalta tai kipeältä, ei ollenkaan. Mutta heti kun ratsastaja nousee selkään, alkaa juntturointi. Onko kyseessä yksinkertaisesti sitten se, että Mosse menee lukkoon, kun minä huonona ratsastajana nousen selkään enkä saa hevosta toimimaan? Hankalaa on tietää, joten vielä täytyy odotella ja katsoa, miten tilanne etenee...

Entä jos kesä on se ratkaisu? Lämpöinen ilma? Voihan olla, että Mossesta on tullut jo vanheneva hevonen, jolle kylmät talvet ilmaantuvat sitten hankaloina ajanjaksoina. Ja vaikka kuinka hyvin yrität loimittaa ja pitää hevosen lämpimänä, ei se talvi ole sama asia kuin kesä. Vielä tämäkin vaihtoehto kaikkien muiden joukkoon... Vanheneva Mosse-pappara. :)