179: Eri maastoreitti tällä kertaa!

Eilen eli sunnuntaina oli siis tiedossa maastolenkki! Viikkohan siitä taas vierähti, kun ei päässyt kentälle ratsastamaan... Eli maanantaista-lauantaihin Mosse oli pelkällä vapaalla, kun ei yksinkertaisesti kentällä voinut vielä mennä eikä maastoonkaan arkena kunnolla pääse mm. rekkaliikenteen takia ei kehtaa lähteä kapealle tielle menemään näin talvisin.  Mutta sunnuntai on maailman parhain päivä maastoiluun ja ilmakin oli loistava ja aurinkokin lämmitti! Ensin tosiaan hoidin ja harjasin Mossen ja varustin sen. Tällä kertaa en laittanut sitä oranssia heijastinloimea Mosselle, se kun on niin paksu ja aivan liian kuuma jo näille keväisille keleille. :D Onneksi meillä on se toinenkin heijastinloimi, joten sen minä sitten puin Mossen ylle. Puin myös omat kamppeet niskaan ja sitten lähdettiinkin matkaan. Vanhempani lähtivät jälleen kerran mukaan... :D

Ensin olimme tietysti menossa sille samaiselle reitille mitä aina ennenkin. Kuitenkin jo vähän etukäteen mietittiin, että voi olla, että sielläkin on aivan liian märkää ja tie on liian löllössä kunnossa. Ajateltiin kuitenkin käydä katsomassa ja jos tie olisi huonossa kunnossa, käännyttäisiin me kotiin päin. No, risteykselle saavuttuamme ja vähän matkaa tietä käveltyämme ilmeni, että kyllä vain, tie on liian pehmeä ja märkä. :( Hevosen kaviot upposivat liikaa, eikä siinä olisi ollut mitään järkeä jatkaa matkaa, vaikkei Mossekaan oikeastaan ollut moksiskaan. Käännyimme siis takaisin, kunnes hoksasimme, että voisimme käydä katsomassa vähän matkaa sitä toista reittiä tien toisella puolella! Siellä kävin aikoinaan Aatun kanssa muutamia kertoja maastoilemassa. Tämä toinen reitti siis lähtee aivan tätä aikaisempaa reittiä vastapäätä, joten kipin kapin tien yli ja kohti uusia seikkailuja Mossen näkökulmasta!

Äidin kännykkäkameralla otettuja kuvia tälläkin kertaa. Taivas ei oikeasti ollut tuon värinen,
mutta siistiltä se kieltämättä näyttää tässä kuvassa. :D

Tie oli vielä ohuen lumi/jääkerroksen peitossa ja vain keskeltä oli sulanut kaikki lumet pois, koska puut ja metsä varjostivat tietä niin paljon ettei aurinko pääse niin selkeästi lumia sulattamaan ja olihan tässä pakkasyökin välissä. Tie oli hyvän nihkeä eikä ollut liukas, eikä märkä ja pehmeä! Tämä tie on muutenkin paljon kovempaa, koska on jo vanhempi tie. Siinä sitten oli hyvä mennä! :) Tämä reitti on vain sellainen, ettei siellä voi mennä muuta kuin käyntiä. Se on niin täynnä isoja kiviä ja pieniä kuoppia siellä täällä, ettei siellä voi laukata taikka ravata. Mutta käynti on oikein hyvää, ja arvatkaas, mikä siitä tekee vielä sen paremman? No mäet tietysti! Tuo reitti on älyttömän mäkinen, se ei melkein muuta olekaan kuin ylämäkeä menomatkalla ja paluumatkalla alamäkeä. Eli ihan mahtavaa treeniä hevoselle vastapainoksi kaiken muun ohella! Muutenkin olen aina tykännyt tästä reitistä, sillä vaikka siellä suurimmaksi osaksi metsää onkin, ollaan silti aika korkealla ja maisematkin on hienoja. Tämä reitti on jotenkin niin tunnelmallinen.

Yhdessä ylämäessä, joka oli pisin ja loppua kohden jyrkin, alkoi ihan heppahiki haisemaan. Mosse joutui ponnistelemaan mäet ylös päästäkseen. Mutta silti Mosse nautti puuhasta, se oli niin ihanan ihana ja suloinen ja paras maastomopo ikinä. Alamäetkin on niin hauskoja Mossen kanssa, se ottaa niin varman päälle loivissakin alamäissä ja minulla pitää antaa sille enemmän tilaa ohjasta. :D Aivan loppuun asti emme tätä mäkimaastoreittiä päässeet, koska siellä tie oli enemmän sula ja liian löllössä kunnossa, joten käännyimme takaisin kotiin päin. Kotimatkalla Mosse taas juntturoi naapurin talon kohdalla, jossa kaksi koiraa haukkuivat. Mosse olisi niin totaalisen varmasti halunnut mennä niiden luokse. Se katsoi niitä pitkään ja oli menevinään sinne... Kun Mosse ei päässyt koirien luokse, alkoi se juntturoimaan kuin pikku lapsi eikä suostunut liikkumaan eteen päin. :D Se otti aina vain muutamia askeleita kerrallaan ja teki stopin... Kyllä me kotiin asti sitten kuitenkin päästiin, mutta sen sanon, että Mossella on kyllä melkoisen hauska luonne!

Mosse edustavana maasossa. ;)

Sinne ne koirat jäivät, yhyy!

Kotiportilla.

Mutta tämä kerta taisi jäädä nyt viimeiseksi maastoilu kerraksi taas vähään aikaan. Täytyy odottaa vähän kesämmäs, kunnes nämä kummatkin tiet kuivuvat, sillä tämä minun ristimä mäkimaastoreittikin on varmaan nyt liian märässä kunnossa. No, eiköhän me sitten kesällä taas palailla maastoilun pariin! Kenttäkin oli jo tänään aivan kuiva, joten nyt päästään taas kentälle ratsastamaan normaaliin tapaan. :)