keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

176: Telapiapolle Motte

Eli siis terapiahevonen Mosse! :) Nyt jää kyllä yksi postaus välistä, sillä maanantaina Mossella oli hampaidenraspaus. Mutta Mossen hammaslääkärin kotikäynnistä ajattelin kertoa sitten huomenna tarkemmin. Tässä postauksessa keskityn aivan muihin juttuihin. ;) Eilen minulla tosiaan oli vielä se laskettelukurssin viimeinen kerta, joten jäin siis suoraan koululta odottelemaan koulun pihalle Ski Bussia, jolla menimme sitten Rukalle laskemaan iltamäkeen. Siispä Mossella oli maanantain (koska raspaus) lisäksi myös eilen vapaapäivä, vai pitäisikö sanoa vapaailta? Koska arkena minun ratsastaminen ajoittuu yleensä lähemmäs kello kuuden paikkeilla.

Tänään kun lähdin hoitamaan Mossea tallivälikköön ja aloin ihan vain normaalisti sitä harjaamaan ja silloin koin järkytyksen. Karvaa pölisi vaikka millä mitalla, joten ei puhettakaan, että olisin vain nopeasti harjannut Mossen läpi ja varustanut! Piti kaivaa ihan kumisuka ja sillä sitten lähteä hevonen kauttaaltaan rapsuttelemaan läpi. Ja vaikka Mosse onkin "kalju" talvellakin, sillä ei siis ole juurikaan talvikarvaa, ihmettelin, että miten siitä silti pystyi lähtemään niin älyttömästi jokaisella kumisuan vetäisyllä karvaa. Lattia oli urakan päätteeksi ihan täynnä pehmeää karvanukkaa. :D Eihän se harjaaminen kestänytkään kuin reippaat puoli tuntia, ennen kuin pääsin laittamaan satulaa ja suitsia päälle... Mutta tällä kertaa en laittanutkaan kuolaimia Mosselle suuhun, vaan me mentiin aivan ilman.

Kuolaimettomilla suitsilla siis mentiin, koska päätin, etten kehtaa työntää nyt muutamiin päiviin kuolaimia suuhun raspauksen jälkeen. (Huomenna lisätietoa.) Alkukäyntien jälkeen Mosse oli toosi hitaalla tuulella... En kestänyt kuin vähän aikaa ravailla kun hyppäsin suoraan aidan yli hankeen satulasta ja katkaisin puun oksasta apuvälineeksi itselleni "raipan". Todellisen raipan olin jättänyt talliin, koska ajattelin yrittää tällä kertaa ilman. Mossella ei tarvi käyttää raippaa, se riittää, kun on mukana. Ja heti oksa matkassani kun hyppäsin satulaan, niin johan se pollekin virkistyi ja vauhtiakin alkoi jo tulemaan paremmin! En oikeastaan tehnyt sen erityisempia kiemuroita tällä kertaa. Ratsastin askellajit läpi ja taivuttelin sekä kiertelin ja kaartelin erilaisia kuvioita. Laukassakin Mosse oli reippaammalla tuulella, selvästi viimeisin maastoreissu lisäsi eteen päin pyrkimystä!

Aivan lopuksi kun jo seisoimme Mossen kanssa kentän keskellä sain idean alkaa vähän tekemään juttuja Mossen selässä. Lähinnä vähän semmoista "leikittelyä". Ensin kurkottelin vain Mossen korviin ja rapsuttelin sitä. Sitten istuin vähän aikaa väärinpäin satulassa ja taputtelin Mossen takapuolta ja kiersin maanympärysmatkankin. Sitten menin sivuttain ja selälteni makaamaan niin, että jalat ja kädet roikkuivat siis hevosen kummallakin kyljellä. Maailma näytti kivalta ylösalaisin. :D Sitten myös leikin jotain muka "vikeltäjää"  ja pompin sivuttain ja väärin päin yhden jalustimen varassa. Lopuksi menin vain mahalteni rötköttämään Mossen samoin, kuin selällänikin olin tehnyt. Siinä sitten vain rapsuttelin Mossea ja hymyilin. "Voi sua", oli äitin kommentti kun hän näki touhuni. Mosse oli aivan äärettömän suloinen ja kiltti, sehän suorastaan on sellainen terapiapolle, niin kilttinä ja lutuisena se vain seisoi hievahtamatta ja korvat hörössä katseli sivusilmällä minun touhujani. <3


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lähetähän terveisesi alla olevaan kommenttiosioon!