203: Ensimmäiset koulupäivät

Eilen alkoi koulut viimeistään nyt joka puolella Suomea. (Oman käsitykseni mukaan.) Ja niin ainakin minulla alkoi. Minulle olisi passannut vielä pidempikin kesäloma, ei ollut tullut ikävä pitkiä koulupäiviä pulpetin ääressä opiskellen, ja haukotellen... :D Mutta nyt alkoi viimeinen vuosi peruskoulussa, 9. luokka edessä ja taitaa olla niin, että tämän vuoden kohokohta tulee olemaan kuitenkin se keväällä oleva luokkaretki, sekin tietysti riippuu ihan, minne mennään ja millä fiiliksillä. Uskon kuitenkin, että tämäkin vuosi tulee menemään siinä missä muutkin, koskaan en ole koulun käyntiä paheksunut, päin vastoin, olen suuri koulunkäynnin kannattaja. Sillähän ihmiset viisastuvat. Oma koulunkäyntini on ollut tähän asti vaivatonta ja hyviä arvosanoja on tullut sopivalla vaivalla. :) En ole sitä tyyppiä, joka jaksaisi stressata joka ikisestä pikku asiasta. Esimerksiksi viime keväänä kasiluokan viimeisiin kokeisiin en jaksanut edes vaivautua, aivot olivat jääneet jo kesälomalle kun helteet saapuivat... Silti vetäisin kokeista ysin luokkaa!

Mossen kanssa nyt kahtena päivänä ollaan treenattu ihan kouluratsastusta. Eilen oli vielä mukavan lämmin ja puolipilvinen päivä. Meillä kävi muuten ihan pikaisesti vieraita naapurista, hyvän ystäväni Matildan perheen jäseniä. Heille on tullut nyt vuodeksi asumaan vaihto-oppilas Saksasta ja jo kesällä sanoin Matulle, että teillä pitää tuoda se teidän vaihtari meille katsomaan hevosta. Hän kun on asunut koko ikänsä Berliinissä, eikä ole ennen maalla ollutkaan. Hän sanoi koskettaneensa hevosta ensimmäistä kertaa täällä meillä, kun Mosse tuli nuuhkuttamaan innolla isompaa väkijoukkoa, mistä pienin lapsi silti vei ylivoimaisesti voiton. Mosse oli koko ajan turpa kiinni Matun pikkuveljessä. Hevoset ne sitten vain pitävät pienemmistä lapsista jostain kumman syystä. :) Kerroin Mossen nimen olevan Wunderbaum, jolle tämä saksalainen tyttö vähän naurahti. Samalla kerroimme Mossen tulleen Saksasta ja olevan saksalainen hannoverin hevonen, mutta hän ei tainnut olla ihan niin perillä hevosasioista.

Vieraiden pikavisiitin jälkeen lähdin myös minä ratsastamaan Mossea. Nyt ollaan treenailtu pääsääntöisesti niitä asioita, mitkä pitää sitten suorittaa myös siinä kisaohjelmassa. Ihan levollisin mielin voin sanoa kisoihin mennessäni, etteivät ne ainakaan aivan penkin alle tule menemään. Oikeastaan odotan, että Mosse saattaa kulkea siellä jopa paremmin kuin kotona, kerta virittäytyy kisavireeseen. ;) Vaan mistäpä sitä tietää, kun ei kokemusta vielä ole tämän pollen kanssa. Prosenttimäärät nyt tuskin kovin korkeiksi nousee minun taidoillani ja maailman kahdeksas ihme on tapahtunut, jos sijoittuisinkaan. Mutta minusta se ei edelleenkään ole pääasia, sillä minusta kilpaileminen on osa hevosten kanssa tapahtuvaa hauskanpitoa. Siinä hevonenkin pääsee näkemään uusia maisemia ja minä pääsen kokemaan lisää kilpailukokemuksia. Toivotaan vaan nyt, että kisapäivänä kaikki sujuisi nappiin!

Aatu arabin kanssa minun ensimmäisissä kisoissa vuonna 2011. :)