205: Eilinen maasto ja tämän päivän koulutreenit

Eilisellä maastoreissulla oli todella mukavaa Mossen kanssa! Lenkille lähtiessä reitin alkupäässä oli iso lauma poroja, joista Mosse muuttui todella innokkaaksi. Se ei niitä pelännyt, niin kuin ei koskaan olekaan, mutta kummasti kasvoi hevonen korkeutta ja se muistutti pikemminkin kirahvia. Se katsoi korvat hörössä ja silmät suurina muutamaa sarvipäätä. Suo-osuuden läpi rymistellessä Mossen kanssa pikemminkin ravasimme rinnakkain, kuin oltaisiin kävelty. Hauskin oli se, että vaikka Mossella vauhtia oli, pysähtyi se yhtäkkiä ykskaks kuin seinään, kun eteen pomppasi yksi poro. Oli kyllä niin äkkipysähdys, että itsekin keikahduin eteen päin satulassa ja nauroin, kun poro pinkaisi karkuun hetken toljottamisen jälkeen lähietäisyydellä. Rymeikön jälkeen kun pääsimme peltoaukealle ja peltojen reunaa pitkin kävelemään, Mossekin rauhoittui heti. Siellä vähän matkan päässä käyskenteli lauma poroja, olisikohan ollut peräti neljäkymmentä silmäparia. Yhdessä kohtaa yksi poro lähti seuraamaan meitä tietä pitkin, joka kulki peltojen läpi. Mosse vain vilkuili taakseen ja kuunteli, kun pikkuvasa röhki ja kutsui emäänsä, eikä kauaa mennyt, kun ne olivatkin jo yhdessä ja alkoivat nukkumaan rinnakkain.

Porot ovat, kuten moni on jo varmasti huomannutkin, melko arkipäiväinen juttu meillä. Koskaan ei meidän elinympäristö ole ilman poroja ollut. (Karhuja, ilveksiä, ahmoja... Niitäkin on löytynyt ja havainnot ollut, mutta onneksi ne kuitenkin ovat melko harvinaisia ja vain satunnaisia vieraita olleet näiden vuosien aikana!) Minä itse pidän poroista, niiden touhuja on mukava seurata. Eilenkin näin yhden vitivalkoisen komean sarvipään ja olin totaalisen ihastunut siihen. Jotenkin tuntuisi kaikki maastoreissut sun muut kauhean tyhjiltä ja tylsiltä ilman poroja, ne kun ovat yhtä tavallisia asioita kuin meidän talon kissatkin ovat. Talo ilman kissoja, hyvä ihme, miltä se tuntuisikaan. Tyhjältä ja hiljaiselta, autiolta ja kummalta. Samalta on alkanut meidän metsäretkemmekin tuntumaan Mossen kanssa. Maastoreissu ilman poroja, ajatuksena tuntuu hieman tylsältä. :D Vaikka monesti olemme maastoilletkiin ilman yhtään poroa näkypiirissä, mutta kun ne ovat vain niin hauskoja sarvipäitä joita sekä minä ja Mosse jaksamme ihmetellä ja katsella. :)

No mutta itse eilinen maastoreissuhan sujui oikein hienosti! Mosse ei juntturoinut ja vauhtia löytyi senkin edestä. Varsinkin paluumatkalla kun laukkasimme melkein koko matkan, tietysti otin välissä käyntipätkän ja muutaman ravipätkän ja loppumatkan kävelin, mutta silloin kun laukkasimme, laukattiin lujaa. Istuin kevyessä istunnassa, ohjat kevyesti tuntumalla ja siinä me vain liihotettiin eteen päin tuuli vasten kasvoja. Paluumatka tuntui menevän ihan hujauksessa, kun sen verran nopeaa me Mossen kanssa laukkaa huristeltiin. ;) Vitsit, miten äärettömän mukavaa ja hauskaa voi olla pelkkä laukkaaminen maastossa, varsinkin, kun alla osaa olla niin hieno ja mukava hevonen! Otin muuten puhelimella muutamia kuvia reissun aikana. :)

Siellähän ne poro-otukset on.

Tuitui, kun hän on niin söpönä. <3

Mosse uteliaana tutkailee sarvipäitä. Harmi, kun aurinkoa vasten otettu kuva ja sen vuoks ihan ylivaloittunut!

Eilisen maastoreissun jälkeen tänään sitten treenattiinkin kouluratsastusta kentällä. Ensimmäistä kertaa harjoittelin Mossen kanssa radan kaksi kertaa läpi ratsastaen. Rataharjoituksia ennen tietysti ratsastin Mossen askellajeissa läpi, tein ympyröitä ja harjoittelin muutamia juttuja. Sitten ratsastin radan yhdesti läpi, jonka jälkeen otin temmonvaihteluja hieman pidemmällä ohjalla joka askellajissa. Kun Mosse alkoi kulkemaan hyvin siinä, kokosin ohjat ja ratsastin radan nyt uudelleen, sen toisen kerran.

Toisella kerralla Mosse meni paremmin, mutta koko ajan se oli nihkeä. Ja syynä se, kun vettä satoi kuin sankosta kaatamalla välillä ja hevosella oli ratsastussadeloimikin päällä. Näiden kahden yhdistelmä on tehnyt Mossen aina nihkeäksi ratsastaa jo näinä kaikkina päivinä sinä aikana, kun Mossen olen omistanut. Joten, vaikka ratsastessa tuntui melko tuskalliselta, että ei tämä liiku sitten millään, näin jälkikäteen ihmettelen, miten sainkin sen hetkellisesti liikkuman hyvin, ottaen huomioon sadesään. Se on tuo sade, mistä Mosse ei tykkää sitten tippaakaan. Koittaa laittaa korviaan piiloon ja samalla keskittyy väistämään jokaista vesipisaraa. :D Mutta kaiken kaikkiaan tunti onnistui ihan hyvinä treeneinä. Nyt tällä viikolla ennen kisoja teen vähän erilaisiakin juttuja sen kanssa, kuten puomitreenejä, juoksutusta ja liikuntaa, missä Mosse pysyy vireessä ja vetreänä, mutta silti vielä myös vähän rataharjoittelua. Sen turhempia kovempia treenejä on turha ottaa, kerta itsekin osaan ja muistan radankin jo kokonaan. Kisapäivänä Mosse on kuitenkin, ainakin toivon mukaan, paljon vireämpi hevonen, ettei minun tarvitse tuskastella, että liikkuisiko tämä nyt tästä vähän isommalla vaihteella eteen päin. :D

Kunhan vain muistan kisoissa sitten ratsastaa Mossen huolella, tehdä reitit kunnolla ja tehtävät oikeissa kohdissa, asettaa ja taivuttaa Mossen kaarteen suuntaan selkeästi, istua rentona satulassa ja niin edelleen...