207: Viikko hurahti...

... ainakin melkein ja vieläpä ilman postauksia!

Melko paha sanoa, miksen ole useammin tänne kirjoitellut, vaan uusimman ja sitä edellisen postauksen välistä löytyy monta tyhjää päivää. Kotona kun puuhastellaan yksin, on meidän päivämme yleensä aina kuta kuinkin samalla kaavalla ja rutiinilla meneviä! Tietysti joka päivä voi tapahtua melkeimpä mitä vaan ja aina löytyy kirjoittamista sitten pienemmistäkin jutuista, mutta yksin ollessa inspiraation lähde voi olla joskus hakusessa. Uskollista kameramiestäkään en omista ja monesti en ehdi keskittyä, (huomio, painotan sanaa keskittyä) kuvailemaan. Pidän valokuvaamisesta, mutta olen niin tarkka hyvien kuvien suhteen, jotta yleensä turhaudun ja tyydyn ottamaan Mossesta vain muutaman juuri ja juuri mukiin menevän otoksen, vaikka ajatusmaailma kuvitteli aivan toista, loistokkaampaa kuvakulmaa ja rajausta ja sitä, miltä hevosen olisi pitänyt näyttää. Olen jo pitkään haaveillut, että silmien ja ihmisaivojen avulla pystyisi ottamaan juuri niin tarkkoja ja sellaisia kuvia, mitkä vilahtavat hetkessä ohi ja olisivat täydellisiä. No, ehkä joskus tulevaisuudessa...

Viime sunnuntaina kävimme Mossen kanssa maastossa. Iskä lähti pyörällä mukaan, aluksi tosin kokeilimme pihalla, mitä Mosse sanoisikaan, kun joku polkisi pyörää edessä tai takana. Mosse niin viisaana ja järkevänä hevosena ei ollut moksiskaan, joten kun olimme jo lähtövalmiita, matkaankin lähdettiin. :) Pellolla oli taas paljon poroja joista erityisesti yksi, vitivalkoinen ja pinkin turvan omaama vaaleasarvinen hirvas vei kaiken huomioni koko matkan ajan. Se erottui niin selvästi muuten tumman porolauman joukosta eikä sitä voinut olla huomaamatta. Mosse ei myöskään sanonut mitään, kun arviolta viisikymmenpäinen lauma pyyhälsi muutamien kymmenien metrien päästä tien yli yhdellä rytinällä. Muutenkin koko maastoreissu sujui oikein mainiosti! Paluumatkalla lähdin laukkaamaan Mossen kanssa edellä ja iskä lähti pyörällä perään hetken päästä. Ei saanut meitä kiinni, oltiinkohan Mossen kanssa liian nopeita?! ;)

Eilen menin ratsastamaan takapellolle, sieltä kun oltiin tälle kesää viimeisen kerran heinät kaadettu pois ja ruoho oli lyhyttä ja pohjakin oli kova, mutta sopivan joustava. Alkukäynneiksi kiersin pellon ympäri, jonka jälkeen alettiin töihin. Hiisiläinen, miten paljon helpommin ja kevyemmin ja reippaammin Mosse liikkui siellä aakeella laakeella pellolla eteen päin! Meidän kentällä kun on edelleen liikaa hiekkaa ja on pahimmoilleen liian raskasta paikoitellen nostella kinttuja. Väkisinkin kaviot tökkää hiekkamassaan. Sama homma, jos itse lähtisit juoksemaan varta vasten suunnitellulle juoksuradalle tai sitten upottavalle hiekkarannalle. Kumpikohan olisi miellyttävämpää? Mutta tähänkin asti ollaan kentällä pystytty menemään, ei se mitään vaurioita ole aiheuttanut, mutta eilen pellolla mennessäni huomasin selvän eron ja Mossekin liikkui niin paljon mieluummin. 

Pienen ja melko reippaan alkuverkkailun (verkka, verkkailu... Siitä sanasta minulla tulee mieleen vain verkkarit! :D No, liittyväthän nekin housut urheiluun.) jälkeen otin muutamia pätkiä laukkoja. Asetin tavoitteekseni harjoitella vastalaukkoja. Tässä vaiheessa jolle kulle saattaa herätä pieniä ihmetyksen jyväsiä, miten pellolla voi harjoitella vastalaukkoja. Totta puhuakseni, en itsekään ensin hahmottanut täysin, miten harjoituksen suorittaisin, kunnes tajusin, miten edellytän toimintatapaa. Oli aitoja tai ei, hevosen asetus ja se, kumpi jalka johtaa laukkaa, on vastalaukkaa. Mossellehan ei ole temppu eikä mikään vastalaukatkaan ja pellolla ne onnistuivat hyvin, vaikka ihan pieniä pätkiä vasta mentiinkin. Oletetaan, että nostin ihan normaalisti oikean laukan jossa oikea etujalka johti laukan askellusta ja rytmiä. Oikeaan kierrokseen ratsastaessahan yleensä myös kaikki käännökset tapahtuvat oikealle, mutta vastalaukkaa halutessani käänsin Mossen vasemmalle suurelle ympyrälle sievästi asettaen ja varoen visusti, että Mosse myös pitäisi saman laukan yllä, eikä yrittäisi vaihtaa sitä toiseksi. Yhden ympyrän kaaren laukattuani käänsin hevosen takaisin oikealle puoli kuun muotoisessa kaaressa. Ja tadaa, siinä tapahtui pätkä vastalaukkaa!

Tätä harjoitusta tein kumpaankin suuntaan, missä huomasin myös sen, että toiseen kierrokseen Mosse piti vastalaukan paremmin yllä kuin toiseen. Heijastuu varmasti siihen, kun myös hevonen, aivan kuin ihminenkin, on vasen- tai oikeakätinen. Oman hevosen tuntiessani (ainakin osittain, vielä on paljon opittavaa!) Mosse on oikeakätinen, aivan kuten minäkin ja monesti vasemmalle suoritettavat liikkeet ovat osoittautuneet hivenen hankalammiksi. Vastalaukkatreenailujen jälkeen tein muutaman laukanvaihdon ja lopuksi laukkasin reippaasti peltoa kierrellen ja annoin Mossen pidentää askelta ja lisätä vauhtia. Eihän se tietenkään ampaissut liikkeelle kuin tykinkuula, mutta hillitymmin kuitenkin. Lopuksi vielä ravattiin pellolla pidemmällä kaulalla reippaasti, jonka jälkeen kierrettiin pellon laidat pitkin loppukäynneiksi. Mossella tuli ihan hikikin treenin ohella, enkä ihmettele, kerta ilmakin on ollut näin lämmin näinä päivinä ja oikeasti tehtiinkin töitä. :)

Olen harkinnut tässä myös sitä, että jostain voisin kehitellä ja saada uusia kuviakin aikaan...