135: Pakkanen yllätti

Pakkanen pomppasi taas korkeisiin lukemiin toissa päivänä, vaikkei se nyt niin yllätyksenäkään tullut. No, pakkaslukemien hipoessa kolmeakymmentä Mosse tietystikin jäi talliin päiväksi. Aamulla jouduimme heräämään äidin kanssa aikaisemmin, jotta ehtisimme tehdä tallihommat ja siivota karsina ennen kouluun ja töihin lähtöä. Onneksi jo iltapäivällä pakkanen lauhtui päälle kahteenkymmeneen, jolloin Mosse pääsi ulos jaloittelemaan pidemmäksi aikaa, kuin vain karsinansiivouksen ajaksi. Loppu illasta pakkanen kuitenkin kiristyi taas, joten tänäkin aamuna oli vielä kylmää ja Mosse joutui jäämään karsinaan. Mutta sitten kun tulimme kotiin iltapäivällä, ei pakkanen ollut enää kuin viidentoista asteen kieppeillä. Äkkiä ulko- ja tallivaatteet päälle ja kipin kapin hevonen loimittamaan ja pihalle. Tosin ensin se piti harjata, koska se oli ihan puruinen ja tietysti kaviotkin piti puhdistaa. Sitten Mosse pääsikin ulos. Nyt on jo muuten niin ihanaa, kun päivätkin ovat taas pidentyneet! Nyt on jo ihan valoisaa, kun kello on kolme iltapäivällä ja vasta neljän aikoihin alkaa kunnolla olla hämärää. Siitä se kevät alkaa...

Tänään, kun kerta oli lauhempaakin, siis "lauhempaa" ja sen verran astelukemia, että hevostakin pystyy ihan normaalisti liikuttamaan, juoksutin Mossea liinassa. Silti annoin olla Mossella loimen päällä. Jätin Mosselle myös pelkän riimun päähän, en nimittäin tohtinut kylmää rautaa työntää sen suuhun nyt kuitenkaan. Laitoin vain deltan riimuun kiinni ja deltan kautta juoksutusliinaan. Mosse toimi tosi hyvin pelkällä riimullakin, se liikkui kivasti ja kantoi päätänsäkin hyvin ylhäällä ja oikeassa linjassa. Varsinaista juoksutusta ennen Mosse tosin jo urheili itsekseen kentällä, se veti muutamia laukka/ravipätkiä ja sen jälkeen käveli kenttää ympäri reippaasti. Joten, siksi pääsin suoraan pyytämään hevosta ravaamaan narun päässä, koska herra oli hoitanut alkuverryttelyt jo itse. Ensin mentiin oikeaan kierrokseen ja kunhan oltiin tarpeeksi kauan raviteltu, pyysin Mosselta laukkaa. Laukkailujen ja muutamien siirtymisien jälkeen vaihdettiin suuntaa ja samat hommat toiseenkin kierrokseen. Lopuksi sitten taas taluttelin loppukäyntejä Mossen kanssa.

Kävelemisen jälkeen kun päästin Mossen irti, kun kello ei ollut vielä edes niin paljoa, että sitä olisi ollut ihan välttämätöntä viedä vielä talliin. Niin ajateltiin, että Mosse saa jäädä vielä vähäksi aikaa ulos. Mutta Mosse-parka liimautui minuun kiinni, tai oikeastaan porttiin kiinni. Siinä portin edessä se seisoi kaiken aikaa ja kun minä ja äiti seisoimme vierellä, Mosse teki kaikin mahdollisin tavoin selväksi, että nyt on tarkoitus mennä talliin. Vaikkei hevoset osaakaan puhua, Mosse kuitenkin osasi kertoa meille ihan selvästi mitä se olisi sanonut, jos vain olisi kyennyt. Ensinnäkin, Mosse otti narun päästä kiinni, piti sitä suussa ja samaan aikaan tyrkki turvallaan minun kättäni. Se ikään kuin työnsi narua käteeni, koska minähän sitä talutankin. Sitten Mosse pukki päällään minua porttia kohden ja mitähän kaikkea muutakaan se teki. :D Oli se kyllä niin lutuinen. Oikeastaan aina ennenkin Mosse on viety heti ratsastuksen jälkeen talliin, eli samoihin aikoihin kuin tässäkin tilanteessa. Ja Mosse oli nytkin ihan sillä fiiliksillä, että minähän en tänne jää. Ne on rutiinit, mitkä minä olen oppinut ja minähän haluan mennä nyt talliin. Niin me sitten lähdimme viemään Mossen talliin.

Hoidettaessa en pitänyt Mossea kiinni, vaan se oli irti hoitotilassa. Aluksi se niin kuin kääntyi koko ajan karsinan ovea kohti. Ja ei auttanut, vaikka kuinka monesti hain sen vain takaisin ja istutin sen samaan kohtaan, missä se aina ennenkin on kiinni sidottuna ollut. Mutta Mosse meni aina uudestaan ja vasta kolmannen kerran jälkeen se huokaisi ja jäi niille sijoilleen, mille pitikin. Mosse on semmoinen persoona, että se testaa kyllä monesti ja monesti, ennen kuin se tyytyy ihmisen asettamaan käskyyn. Ei Mosse silti ikinä ole rauhaton, ei se riehu eikä se ole hankala. En voi muuta sanoa, kuin sen, että Mosse vain on niin kiltti mutta samaan aikaan vähän höppänä. :D Sitten kun Mosse ei enää liikuttanut jalkojaan, se käänteli päätään puolelta toiselle ja kurkotteli minne nyt ylsikään. Siinä se Mosse sitten malttoi olla kauankin hoidettavana, ennen kuin se meni karsinaan iltalevolle. Että tämmöistä tällä kertaa. :)