134: Viikkokatsaus ja viikonlopun katsaus; kouluvääntöä ja hankitreeniä + kuvia ja VIDEO!

Viikkokatsaus: Viikon ohjelmaan kuului arkipäivinä ratsastus, juoksutus liinassa ja vapaa päivä. Maanantaina ja tiistaina menimme Mossen kanssa koulua kentällä. Mosse toimi kumpanakin päivänä hyvin. Mosse on ollut nyt joka ikinen ratsastuskerta todella super, tai siltä se ainakin on tuntunut. Arvelisin, että syynä on se, että nyt on tutustumisvaiheemme mennyt ohi ja nyt päästään tosihommiin. Yksinkertaisesti Mosse on vain toiminut sopivan herkästi ja kivasti ratsastaessa, enää ei tarvitse oikeastaan tapella siitäkään, mennäänkö me eteen päin ja mitä vauhtia. Sitten leskiviikkona päätin mennä pitkästä aikaa ilman satulaa, en edes muista, milloin olisin viimeksi mennyt. Aluksi en meinannut päästä Mossen selkään, hups. Mutta kyllä se siitä ja pidin Mosselle kevyemmän liikutuspäivän. Kävin vain askellajit läpi, mutta silti oli hauskaa! Torstaina Mossella oli vapaa päivä ja sitten jäljelle jääkin perjantai, jolloin juoksutin Mossen liinassa. 

Simmut kii.

Viikonlopuksi kaverini Sari tuli kylään ja hän myös ratsasti Mossen kumpanakin päivänä. Lauantaina menimme koulua kentällä ja parhaani mukaan pidin Sarille tuntia. Tunti sujui tehokkaasti ja teimmekin sulkutaivutuksia, mitä Sari ei kunnolla ollut muulloin päässytkään tekemään. Joten, kun selitin vain Sarille, että mitä pitää tehdä, sen jälkeen hän sai Mossen tekemään sulut uralla käynnissä ja ravissa. Mossella sulkutaivutukset on muutenkin ihanan helppoja, ainakin omasta mielestäni sulut onnistuvat esimerkiksi avoja sukkelammin ja sulkuja on myös kiva tehdä. Kyllä avotkin ovat kivoja, mutta niissä nyt on vielä enemmän treenattavaa itselläni. Seuraavana ratsastuskertana olen ajatellutkin harjoitella avoja ja pohkeenväistöjä.

Laukkatyöskentelyssä en pyytänyt Saria tekemään muuta kuin ajamaan Mossea reippaasti eteen päin uralla, se kun on tuottanut monelle hommia, ennen kuin Mosse menee kunnon lisättyä laukkaa. Loppujen lopuksi Sari sai Mossen ihan hyvin laukkaamaan eteen päin, ei sitä kunnon lisäykseksi vielä voinut sanoa, mutta hyväksi kuitenkin! :) Niin se teki vaikeuksia itsellänikin saada Mossea reippaasti eteen päin, mutta kuten jo alussa mainitsin, on Mosse muuttunut oikeaksi ihanuudeksi ratsastaa. Lähinnä meinaan sitä, että se on kuin tavallaan herkistynyt pohkeelle. En joudu enää tekemään niin paljon töitä sen eteen, että Mosse liikkuisi reippaana eteen päin. Onhan toki Mossella erilaisia päiviä, jolloin kaikki ei menekään nappiin. Esimerkiksi jonakin päivänä ei kuitenkaan ravinlisäykset tule hienosti, vaikka Mosse muuten toimisikin ihan mukavasti. Jonakin päivänä laukka saattaa jäädä laiskaksi ja jonakin päivänä pohkeenväistöt eivät tule suoralla hevosella. Mutta siltikin tuntuu siltä, että nyt perusratsastelumme on noussut pykälän ylös päin ja kehitystä on tapahtunut, mikä on hyvä juttu!

Nyt tänään sunnuntaina lähdimmekin ottamaan hankitreeniä nyt kun valoisan aikaan sitä näkeekin tehdä. Arkena ei viitsi pimeällä lähteä, vaikka saattaisihan sitä otsalampun voimin pärjätäkin. Kyllähän minä muistan, kun joskus aikoinaan Aatun kanssa käytiin Lauran tallilla kiertämässä pitempi reitti pellon reunoja pitkin otsalampun kanssa pimeällä. Mutta Aatu oli Aatu ja Mosse on Mosse. Mutta kyllä minä tahdon joskus kokeilla Mossenkin kanssa pimeällä ratsastamista, en tiedä mitä järkeä siinä on, mutta esimerkiksi upealla kuutamolla jos menisi pellon ympäri kiertämään, niin saattaishan se olla elämys ja sentään kuun valossa näkisikin vähän paremmin!

Laitoimme Mosselle muuten estesatulan selkään, kun ajateltiin, että se olisi ihan passeli ratkaisu tuonne hankeen, jos sitä vaikka kevyessä istunnassa menisi. Ja muutenkin sitä satulaa on hyvä käyttää aina kun on mahdollisuus, muutenhan se satula vain pölyttyy turhan panttina. Samalla saatiin käyttöön ihana estesatulahuopamme, se on vaan jotenkin tosi hieno, vaikka sellainen ihan perus musta ja simppeli onkin. Mutta yksi ongelma eteemme ilmaantui Mossea varustaessa; satulavyö ei meinannut yltää kiinni! Se oli jo silloinkin aika hankala tapaus, meinaa olla niin lyhyt, ettei kunnolla yllä Mossen masun ympäri. Mutta silloin sen sai vielä kiinni suht. helposti, mutta tänään tuli ihan hikikin, kun sitä sai kaikin voimin kiskoa. Mossekin oikein huokaisi sillä hetkellä, kun onnistuin sujauttamaan vastinhihnan satulavyön solkeen. Se varmaan ajatteli, että nyt nuo meinaa kuristaa minut. Mutta ei se vyö oikeasti mitään kurista, heti kun sen sai vaan kiinni niin sitä piti vielä kiristää senkin jälkeen. Mutta kyllä siihen pitää se jatkopala homma jostakin hommata, muuten on aina niin ongelmallista ähräämistä. :D

Aluksi kävelimme kentällä hetkisen Mossen kanssa, ettein ihan kylmiltään lähdetä treenaamaan. Sitten lähdettiin hankeen, missä lunta oli ainakin omiin polviini asti ja vähän hevosen polvien alapuolelle. Sari satulassa, hevonen vieressäni, mutta minä hangessa rämpimässä itseni henkihieveriin. No ehkei sentään, mutta matkan päätteksi kyllä veri maistui suussa. On se oikeasti kovaa treeniä, vaikke me menty sen kauemmaksi kuin metsän poikki isommalle takapellolle. Onneksi pääsin menemään osan matkasta hevosen jälkiä pitkin, mutta oli nekin semmoisia harppausloikkia, kun Mossella sen verran isompi askelkin on. Kun pääsimme takapellolle, Sari lähti oikeastaan heti ravaamaan Mossen kanssa. Mossen ravi muuttuu hangessa, kuten kaikilla hevosilla, niin ihanaksi pomppuraviksi ettei se ole tosikaan! Niin iso ja korkea askel, mikä tuntuu mukavalta. Ravailut sujuivat hyvin, mutta sitten kun piti nostaa laukka, ei se Mosse nostanut. Ei se nostanut sitten millään, se teki aivan selväksi, ettei se halunnut laukata siellä, hangessa. Ravi oli sitäkin hienompaa, mitä enemmän sitä laukkaan pyydettiin, joten siihen sitten jouduimme tyytymään.

Melko pian sen jälkeen teimme vaihdon, kun oli tarkoitus lähteä jo takaisin pihamaalle. Eihän me siellä hangessa varmaan oltu kuin sen parikymmentä minuuttia, on se sen verran raskasta treeniä, mutta hienosti Mosse jaksoi! Eli siis, vaihdoimme siten, että minä hyppäsin Mossen selkään ja Sari pääsi, tai joutui, miten vain, kävelemään hangessa hevosen jälkiä pitkin. Menimme suoraa päätä kentälle, missä kuitenkin laitoimme Mossen vielä nostamaan laukan ja laukkaamaan hetken ja tekemään muutamia nostoja. Eikä siellä ollut mitään ongelmaa. Siinä Sari sitten hetken Mossen kanssa laukkaili, jonka jälkeen kunnon loppuverryttelyt ensin ravissa ja sitten käynnissä. Vähän Mosselle taisi pukata hikeä pintaan, pellolla se ainakin näytti siltä, mutta ennen talliin vientiä hiki oli jo kadonnut kuin tuhka tuuleen. Loppukäynneissä talutin Mossea maasta käsin ja Sari sai istua selässä miten halusi, meni hän naisten satulassa kuin kokonaan väärinkin päin istui siellä. Mosse taisi vähän ihmetellä, että mitä se tämmöinen homma on, mutta ihan hyvää vaihtelua sillekin tuommoiset omituisuudet. :D

Metsän siimeksessä

Ihanasti nousee jalat!

Ratsastamista väärinpäin.