130: Ratsastelut näinä päivinä

Otsikko on ihan hölmö, mutta muutakaan en keksinyt. Nyt olenkin siis päässyt ratsastamaan Mossella nämä kaikki päivät, joka on todella mukava asia. Saimme myös lingottua kentän ja samalla tarhankin puhtaaksi lumesta, joten senkin puolesta on ollut hyvä ratsastella ilman, että tarvisi lumessa kahlata kaiken aikaa. Mosse on ollut ratsastettavuudeltaan jopa melko pirteänä, vaikka ensin luulin, että nyt ensimmäisellä liikutusviikkona Mossen voimat hiipuisivat jo heti kahden ratsastuskerran jälkeen. Mutta ei, Mosse on ollut reippaana ja herkkänä joka päivä, varsinkin tänään sain ihan uskomattoman hienoja ravinlisäyksiä lävistäjällä. Jospa se Mossen kunto ei ollutkaan kokonaan kadonnut. Vähän sillä ehti maha kasvaa, mutta tuskin ne lihaksetkaan olleet rupsahtaneet. Ei Mosse ole ollut ollenkaan kipeän oloinen mistään paikasta (lihaksista), eikä se ole ollut jumissakaan. Ratsastaessa se on ollut notkea ja normaali oma itsensä. Joten, tästä on hyvä jatkaa mihin me jäimmekään silloin joskus kauan sitten. :D

Eilen kun ratsastin, ajattelin jo silloin ottaa Mosselle kunnon treeniä, mistä Mosse saisi kestävyyttä. Eli, ratsastin Mossen heti alkuverryttelyissä hyvin. Tunnin ohjelmaan kuului, että otin Mossella todella reippaita mutta samaan aikaan melko lyhyitä pätkiä, missä olisi tarkoitus saamaan hevosen sydämen syke kohoamaan reippaammin. Tämä kasvattaa hevoselle kestävyyttä. Kentällähän me menimme, joten siellä sen mukaan tätä treenaamista teimme. Ratsastin siis Mossella spurttipätkiä lähinnä laukassa. Aluksi Mosse ei ollut kovin innoissaan ajatuksesta, että laukattaisiin niin lujaa kuin lähtee. Se ei vaan oikein ottanut minun yrityksiäni hoputtaa sitä reippaammin eteen päin laukassa, vaan se mennä jolkotti normaali vauhtiaan. Muutaman kierroksen jälkeen Mosse kuitenkin tajusi, mitä minä siltä pyysin. Sitten laukkasimme aina muutamia kierroksia niin lujaa kuin kentällä päästiin (joka tapauksessa menimme reipasta, lisättyä ja pitkää laukkaa) ja spurtin jälkeen siirsin Mossen raviin ja ravasin vähintään yhtä reippaasti kierroksen pari. Sitten hiljennettiin ja käveltiin. Ja vaikka luulin tämän treenin olevan tehokas tapa, en silti saanut Mosselle hikeä aikaiseksi! :D No, se varmaan johtuu siitä, kun nyt on talvi ja Mossella on kuitenkin niin lyhyt karva. Eikä tämä ratsastuskerta edes ollut mitään parhainta treeniä, mutta vähän alustavasti harjoitin jo Mossea ja totuttelin sitä seuraavaan kertaan. Tai sitten en vain osaa.

Tänään ratsastinkin Mossella sitten ihan erilaisia juttuja. Keskityimme yhtenäiseen suoritukseen, eli kuten kouluratsastuksessa aina kisaohjelmissa pitää tehdä kaikki eri asiat sujuvasti toinen toisensa jälkeen. Eli lähinnä keksin omasta päästäni oman kouluradan. Aluksi tietenkin tein vähän muita juttuja, kuten harjoittelin pysähtymisiä ja liikkeelle lähtöä. Liikkeelle lähdössä Mosse reagoi ensin liian hitaasti, mutta pian sen jälkeen kun muistin itse kunnolla antaa puolipidätteet ja valmistella hevosen hyvin reisien puristuksella yms, niin sen jälkeen Mosse suorastaan ampaisi liikkeelle. Muutamat laukannostot tein ennen varsinaista radan suorittamista. Mosse tarvitsee juuri tämän kaltaista ratsastusta, missä tehtävä vaihtuu. Mosse ei pidä, jos koko tunnilla keskitytään vain ja aina yhteen asiaan, esimerkiksi ympyrällä taivutteluun. Se on vain yksinkertaisesti liian tylsää Mossen mielestä, ja silloin se hidastelee. Mutta heti kun Mosse saa vähän vaativampaa puuhaa, vaikka sulkutaivutukset, se reipastuu ja tekee hommat mielissään. Siksi tämmöiset rataharjoittelut tekevät hyvää ja tänäänkin Mosse kulki todella kivasti ja herkästi. Pysähdykset ja peruutukset osuivat nappiin, ympyrätkin tulivat reippaassa temmossa. Lävistäjillä lisäykset onnistuivat kivasti ja laukannostot ja vaihdot plus lisäykset tulivat myös kivan oloisesti. Aina on paranneltavaa, enkä todellakaan väitä olevani valmis mihinkään kisoihin vielä. Mutta kyllä se tästä pikku hiljaa taas...