141: Rauhallisempaa menoa

Nyt kerron eilisen päivän teillen. Heti aluksi kävi jo kömmähdys. Minun ja äidin välillä oli jokin kommunikaatiohäiriö. Viimeksi kun sovimme, että Johanna tulee tiistaina meille seuraavan kerran, eli eilen, niin minä käsitin, että hän tulee kello kuuden aikoihin, mutta äiti käsitti, että kello viiden aikoihin (joka oli muuten ihan oikein). No, sitten tiistaina en enää edes varmistanut äidiltä asiaa, että monelta se tunti olikin. Siinä sitten kun vielä olin sisällä ja äiti tuli minulle ihmetellen sanomaan, että miksi ihmeessä olet vielä sisällä?! Johannahan tulee kohta. Itse olin vaan, että joo, kerta kuudeksi on sovittu aika niin eihän tässä vielä hoppu ole. Kuitenkin Johanna sitten tuli viideltä pihaan ja saman tien lähdin juoksun kanssa hakemaan hevosta hoidettavaksi. Onneksi Mosse ei ole melkein koskaan likainen, paitsi ehkä aamuisin, joten harjasin vain satulan alta, puhdistin kaviot ja varustin pollen sekä itseni. Onneksi Johannalla ei ollut enää kiireitä sille illalle, joten ei tässä sen isompaa vahinkoa tapahtunut. :)

Tietysti tunnin aloitimme alkukäynneillä. Mosse käveli kivan reippaasti ihan itsestään. Kenttäkin saatiin lingottua aiemmin samana päivänä, joten luntakaan ei ollut ylimääräistä kerrosta. Johanna oli suunnitellut meille täksi kerraksi kunnollista laukkatyöskentelyä ja sitä, että keskittyisimme laukkaamiseen oikein kunnolla. Alkuravit sujuivat hyvin keventäen. Tein ympyröitä ja taivuttelin Mossea. Ravin tempo ja vauhtikin oli hyviä ja Mosse kulki melko helposti eteen päin. Mutta sitten kun Johanna antoi käskyn nostaa laukkaa heti alkuverkan jälkeen, niin siinä vaiheessa tuli stoppia. Laukka taisi nousta miltei välittömästi kerran oikeaan kierrokseen ja jopa pari kertaa kentän ympäri ehdittiin menemään, kunnes Mosse alkoi protestoimaan. Laukka ei enää noussut ja ensin näytti siltä, että Mosse totaalisesti veti herneen jostakin nenään ja alkoi kiukuttelemaan. Lopulta se reagoi pelkkiin laukkapohkeisiin negatiivisesti, se pysähtyi ja alkoi joko venkoilemaan tai heilautti häntää. Selvästikään Mosse ei halunnut laukata. 

Tuon jälkeen alkoi jo epäilyttämään, kun Mosse pari kertaa pukitteli pienesti. Ei Mosse kertaakaan aiemmin ole ollut tälläinen. Mosse on kiltti hevonen, eikä se tahallaan ratsastajaa halua selästään rodeohommilla tiputtaa. Aikaisemmin jos Mosse on protestoinut, se on ollut yksi kerta ja se on siinä. Mutta nyt homma oli ihan toinen. Siksi täytyi hakea juoksutusliina ja Johanna kokeili juoksuttaa sitä liinassa ja pyytää siinä laukkaa. Liinassa Mosse nosti oitis laukan, vähän kaasutteli ja pukitteli mutta mikä tärkeintä, sen laukka oli täysin puhdasta. Ravikin oli upean näköistä. Joten, hevosella ei ollut ontumista tai kipua, kerta liinassa pystyi menemään ongelmitta. Liinauksen jälkeen nousin takaisin selkään. Aluksi ravia mentiin hetken kunnes taas yritimme laukkaa. Sama homma, ei noussut. Tämän jälkeen lopetettiin hommat suosiolla. Otin vain kävelyä lopuksi.

Tässä pari päivää sitten Mossella oli iltatallin aikaan karsinassa vesikupit ja ämpärit huitsin haitsin Nevadaa. Mosse oli piehtaroinut ja meillä on vahva epäily ja eräs todistekin siitä, että tämän jalka oli jotenkin mennyt sen aikana sankon sisälle. Voitte kuvitella, miten Mosse sitten on ylösnoustessaan joutunut tapella sankon kanssa, jotta pääsisi ylös. Nimittäin, sankko on aikaisemmin ollut ehjä, mutta nyt sen sisäpuolelle oli tullut ihan selvät raapaisujäljet hokeista. Joten tämä oli syynä Mossen haluttomuuteen laukata. Johanna vieläpä kertoi, että onhan Mosse saattanut tämän sankkokamppailun jälkeen ylös päästyään potkaista seinää täysillä turhautuneena, kun pienoinen "paniikkikin" sillä on saattanut olla ja tämä on hyvin tyypillistä hevosille. Joten tämä oli nyt syynä Mossen haluttomuuteen laukata.

Johanna tutki Mossen jalat, ja siihen tulokseen tultiin, että ongelmakohtana on oikea takajalka. Itse ongelma ei ole jalassa, ei nivelessä, ei kintereessä, ei missään luustoon/niveliin liittyvässä kohdassa vaan ylempänä isossa reisilihaksessa. Lihas on todennäköisesti jotenkin venähtänyt mitähän lie ja se saattaa nyt olla jotenkin hassun tuntoinen ja jumissa. En ihmettele, miksei hevonen silloin halua laukata. Eihän ihminenkään kipeänä lähde liikkumaan. Kuitenkaan nyt ei ole kysymys mistään vakavasta, vaan todennäköisesti vain ihan pikku jutusta joka menee ohi toivottavasti pian. Pääasiahan on, että Mossen jaloissa ei ulkoisesti ollut mitään vikaa eikä se aristanut mistään kohdasta. Ei ontunut ja Mosse tarjosi liinassakin laukkaa ihan omatoimisesti, eli silloin mahtaa ratsastajan paino vaikuttaa juurikin ylempiin lihaksiin. Eli siis toistan, kyseessä tuskin on mitään sen isompaa juttua. :) Johannakin sanoi, että nyt kannattaa pitää Mosse vähän aikaa vain hölkkäliikunnalla, eli kävelyllä ja ravaamisella, sillä kokonaan liikuttamasta sitä ei kannata heittää.

Joten, eiköhän se tästä. Jalat eivät ole olleet tänäänkään ollenkaan kuumia tai turvonneina, mitään normaalista poikkeavaa ei ole löytynyt. Tähän lihasteoriaan vielä yksi pikku seikka, silloin ratsastaessa se siirsi takaosaansa sivulle päin ja vältti sitä venähtänyttä/jumissa mitä lie kohtaa käyttämästä, jota Mosse ei kuitenkaan arista eikä mitään. Voi miten ärsyttävää on yrittää selittää tämmöistä! :D Siis kun Johannakin totesi oman näkemyksensä asiasta, eli tätä samaa, ja jotenkin tuntuu, että kirjoitettuna asiat saattavat vääristyä ja kuulostaa hurjemmilta kuin mitä ovat. Mosse on ihan oma normaali itsensä, se on pirteä eikä ollenkaan kipeä tai haluton liikkumaan. Tänäänkin se veti kunnon rodeota ja kiitolaukkaa kentällä omin päin, jonka jälkeen lähdin taluttamaan sitä maastakäsin tälle päivälle noin vajaa tunnin ajan. Hyvää kuntoilua minullekin oli samalla! Siis kaiken kaikkiaan en tähän voi sanoa muuta kuin sen, että tätä kannattaa verrata johonkin juttuun, mitä ihmisilläkin on. On minullakin niin monesti jokin lihas ollut kipeenä syystä sun toisesta, eikä sen takia ole pystynyt tekemään mitään kunnolla. Ja tätähän se elämä on kaikkien hevosten kanssa. :)

Jos jotain jäi epäselväksi, kysymyksiä saa toki laittaa!

Vielä se, että Johannahan kehui Mosse ihan silmiinpistävän hyvännäköiseksi! Lihakset ovat mahdottoman hyvät, eikä Johannan mielestä Mossella ollut liian isoa lihapullamasuakaan. ;) Hän kyseli meidän ruokinnasta ja heinästä. Hän ihastui meidän ruokintamotiiveihin täysin ja sanoi, että jos meillä olisi isompi talli, hän toisi hevosensa meille heti kysymättäkin. Ajattelin, että tässä pitäisi ihan tehdä erikseen ruokintapostaus, missä kertoisin mitä Mosse syö ja millä periaatteella. Mutta Mosse, on se niin ihana ja lutuinen ja ilmeisesti todella hyvässä kunnossa oleva herra!