139: Eilinen Johannan tunti

Lähdin hoitamaan Mossen eilen hyvissä ajoin, jotta ehtisin lämmitellä sitä jonkin verran, ennen kuin Johanna tulisi. Ratsastuksen aloitin ihan vain kävelemällä alkukäyntejä kumpaankin suuntaan ja tein isoja ympyröitä. Vähän jo käynnissä yritin taivutella Mossea puolelta toiselle. Käyntityöskentelyn jälkeen aloin ottamaan kevyttä ravia. Ravissakin lähinnä asettelin ja taivuttelin Mossea pääty- ja keskiympyröillä. Lisäksi keskityin kunnolla kulmien ratsastamiseen. Kulmien ratsastaminen kuulostaa yksinkertaiselta ja simppeliltä, mutta itse asiassa se on kaukana siitä. Tai helppoahan se on, jos sen osaa, mutteivat hevoset itsestään kulmia kunnolla ratsasta. Ennen kulmaa täytyy muistaa valmistella hevonen puolipidätteellä. Sen jälkeen itse kulmassa täytyy hevonen taivuttaa kulman mukaisesti ja samaan aikaan säilyttää sopiva asetus. Ulko-ohja ja ulkopohje tukee hevosta koko kulman läpi, varsinkaan ulko-ohjaa ei saa heittää löysäksi. Sisäohjalla tapahtuu hevosen asetus sekä sisäpohkeella taivutus. Kaiken tämän lisäksi täytyy saada hevosen pidettyä sama vauhti kuin suoralla urallakin. Eritoten Mossella saa olla tosi tarkkana vauhdin suhteen, ettei se hidasta kulmissakaan. Aika paljon muistettavaa yhtä aikaa, eikö vain?

Johannan saavuttua aloitimme pohkeenväistöillä. Tulimme ravissa keskihalkaisijalle päädystä ja siitä sitten lähdettiin väistöön vuoroin oikealle, vuoroin vasemmalle. Ensin Mosse ei ottanut kunnollisia väistöpätkiä, se pikemminkin hiipi koko matkan ja ravitempo oli melko alhainen. Väistön jälkeen herättelin aina Mossea pitkällä sivulla vähän reippaamaan tahtiin, jonka jälkeen väistötkin tulivat paremmin. Mosse kyllä osaa väistöt täydellisesti, siitä ei ole kysymys, että minä opettaisin hevostani väistöille, vaan päinvastoin. Minä en opeta Mosselle mitään uutta, vain Mosse opettaa minua ratsastamaan. Joten, vikahan on silloin minussa. Tällä kertaa istunnassa. Vaikka istuntani onkin melko hyvä ja Johannakin kehui sitä, että istuntani on muuttunut viime näkemästä paljon paremmaksi, Mosse on silti niin hienoksi koulutettu hevonen, joka vaatii just kaiken oikeanlailla toimiakseen. Joten, kun Johanna opasti minut paremmin istumaan syvemmälle satulaan silti pitäen selkäni suorassa ilman, että istuinluuni työntyivät eteen päin, Mossehan alkoi tekemään mahdottoman hyvin väistöt! Vauhti eteen päin että sivulle päin säilyi hyvin, ja väistötkin tulivat kivasti. Kyllähän Johanna myös mainitsi, että myös väistöt ovat parantuneet viime kerrasta paljon parempaan suuntaan. :)

Laukkatyöskentelyssä teimme lähinnä muutamia nostoharjoituksia, joissa piti nostaa laukka aina tietystä pisteestä tai jollakin aikavälillä. Laukkaa pyrittiin saamaan energisenä eteen päin, ilman, että siltä olisi haettu lisättyä laukkaa. Välillä tosin otimme kierroksen uralla reippaammin eteenpäin, jolloin jouduin hoputtamaan Mossea vähän lujempaan tempoon. Laukkaaminen sujui omasta mielestäni ilman mitään sen erityisempaa. Myöhemmin laukkahommien jälkeen Johanna pisti meille muutamia siirtymistehtäviä. Tehtävänä oli tehdä ravista käyntiin kolme askelta jonka jälkeen takaisin raviin, ilman, että hevonen "heittää turpansa maahan asti". Mosse nimittäin juuri näissä siirtymisissä siirsi kaulaansa alemmas ja tukeutui kuolaimeen pienellä paineella heti kun ravi siirrettiin käyntiin. Ja tähän asiaan Johanna puuttui ja siihen keskityimme. Ongelmana ei yksinkertaisesti ollut mitään muuta, kuin oma istuntani. "Mä en katso nyt hevosta, vaan sinun istuntaa. Ihan sama miten se hevonen liikkuu, kunhan sun istunta on nyt kohdillaan. Sitten kun itse istuu satulassa oikein, hevonen tekee kuin huits haits nämä siltä pyydetyt tehtävät", jotenkin näin se Johanna selitti.

Ja aivan oikein, kun sain istuntani kohdilleen, Mosse keveni edestä eikä enää rojahtanut alas ja siirtymisetkin sujuivat ryhdikkäämmin. Se on tässä lajissa aina niin pienestä kiinni ja kaikki on hienosäätöä! Yhtäkkiä Mosse tuntui paljon helpommalta ratsastaa. Myöhemmin lopuksi otimme vielä väistöpätkiä. Nyt kun olin oivaltanut omaa istuntaani paremmaksi, väistötkin onnistuivat paremmin. Väistöjen jälkeen otimme tietysti loppuverryttelyt hyvin ravissa keventäen. Mosse sai venyttää kaulansa alas ja pitkäksi, vaikkei ohjia annettukaan löysäksi. Ohjat pidettiin tuntumalla, vaikka hevonen kulkikin pidemmässä muodossa ja sai venyttää kaula- ja selkälihaksiaan. Ravailujen jälkeen lopuksi tietysti käynnit. Tunti oli kokonaisuudessaan hyvä ja varsinkin näin pitkän tauon jälkeen se tuntui mukavalta! Ensi kerraksi sovimme seuraavan tiistain, jolloin Johanna tulee pitämään tuntia. Tästä se taas lähtee. :)

Mossen karsinan ovi saatiin muuten korjattua sittenkin samana iltana, milloin se meni rikki. Laitettiin palaset takaisin paikoilleen ,mistä kohdin ne olivat liitoksistaan irronneet, naulattiin isompi säle takaisin useammalla naulalla ja varsinainen ovi ruuvattiin sellaisten metalliliuskojen kera takaisin paikoilleen. Nyt ovi on siis taas kunnossa ja ihan toimintakykyinen! :) Ei Mossella pelottanut ollenkaan vasaran pauke, se suorastaan tuli ihan turpa kiinni katselemaan, että mitä me touhuttiin. Hassu heppa! Ja Johannan tunnilla se muuten säikähti eilen penkkiä, joka vaihtoi paikkaa. Se otti äkäisesti laukaten sivuaskeleet ja mulkoili kummissaan penkkiä, joka oli kentän laidassa. Vielä muutaman kierroksen ajan se vahtasi sitä, kunnes se jätti sen rauhaan. :D