Wunderbaum Ja Kumppanit: 132: Viime viikonlopun tapahtumat

Lauantaina Mossella oli kengitys. Siinä aamupäivän aikana sitten Mosselta aluksi vuoltiin kaviot, mitkä eivät olleet edes hirveästi kasvaneet. Kengitysväli vähän venähti pidemmäksi kuin olisi tarvis, mutta kun nyt talvella tuntuu siltä, että Mossen kaviot kasvavat sen verran hitaasti, että sen verran saa kengitysvälikin olla pidempi. Varsinkin nyt, kun kaviot eivät olleet kasvaneet edes kärjestä liikaa, ainoastaan sivuilta oli etenkin sisäpuolelta lähtenyt kavio levenemään. Muutenkin kengitysväli saa olla sen maksimiajan, kun Mossen kavioaines ainakin oli haperoa, että sitten seuraavalla kengityskerralla saa taas lyötyä naulan reiät ylemmäs eri kohtaan, ettei kavio lohkeaisi, jos naulat lyötäisiin vain hippusen verran entisen naulanreikien yläpuolelle. Mutta niin, Mossella on nyt hokkiaikana ja talvikautena ollut tilsakumit, jotka todellakin ovat tarpeellisia ja tähänkin asti on ollut niin helppoa niiden kanssa. Olin käynyt ostamassa uudet tilsakumit perjantaina, kun nämä entiset olivat jo sen verran menneet huonoksi ja kuluneet. Samalla Mosselta vaihdettiin muutamia hokkeja joka kengästä uusiin kuluneiden tilalle. Mosse antoi hyvin kengittää itsensä, yhdessä välissä se vain kerran kokeili, että onko ihan pakko nyt, joten sillä hetkellä kengittäjä joutui vähän komentamaan Mossea. Sen jälkeen Mosse antoi tehdä hommat todella kiltisti loppuun asti. :)

Kengityksen jälkeen Mosse saikin olla illempaan asti ulkona. Jenni tuli meille sinä päivänä, eli lauantaina ja silloin kun Jenni tuli, lähdimme yhdessä hoitamaan Mossen ja sen liikutuksen. Liikutuksena oli tällä kertaa irtojuoksutusta, koska ajattelimme äidin kanssa, että se olisi hyvää hikitreeniä ja samalla Mosse saisi venyttää juostessaan kaikkia lihaksia. Olisikohan ollut noin puoli seitsemän aikoina, kun Mosse oli kentällä, eli pimeää oli, mutta kentänvaloissa sitä näkee. Aluksi liinasin Mossen narun päässä sen verran, että se kävelisi ja ravaisi ensin, ettei ihan kylmiltään alkaisi revittelemään. Narun päässä liinaukset onnistuivat kivasti, Mosse kulki nätisti. Tovin jälkeen kun Mosse oli saanut ravata pää alhaalla ja lämmitellä itseään, otin liinan irti ja päästin Mossen irti. Ei se heti ollut lähdössä juoksemaan mihinkään, mutta kun juoksutusraipan kanssa vähän sitä hoputtelin, niin johan lähti! Se kyllä tajusi, mitä pyydettiin. Mosse juoksi lujaa, varmaan nelistäen meni kiitolaukkaakin välillä. Välillä Mosse ravasi ihanan lennokkaasti ja oikeasti nopeasti ja laukka-askeleetkin olivat ihanan pitkiä. Kuviakin otimme Jennin kanssa, mutta kuten arvata saattaa, pimeys + kova vauhti ei ole kovin hyvä yhdistelmä. :D Videon ottaminen olisi saattanut olla järkevämpi idea....

Lopuksi kun Mosse oli saanut juostua omasta mielestään jo tarpeeksi, pyysin sitä vielä ravaamaan loppuverryttelyksi. Mosse tuli kilttinä poikana pyöreälle ympyrälle ympärilleni ravaamaan keskellä kenttää. Oikeaan kierrokseen Mosse ravasi koko ajan ympärilläni nätisti pää alhaalla selkälihaksia venyttäen, mutta sitten kun yritin vaihtaa suuntaa, että Mosse ravaisi toiseen kierrokseenkin, ei se enää kiertänyt kehää minun ympärilläni vaan se hortoili ja pysähteli saman tien sinne sun tänne. Sitten otinkin Mossen takaisin oikeaan kierrokseen, jotta saimme loppuverkat suoritettua. Ravien jälkeen otin Mossen takaisin narunpäähän kiinni ja talutin sitä jonkin aikaa. Vähän Mosselle oli tullut hiki, lähinnä vain kainaloihin ja ryntäisiin. Tallissa hoidimme Mossen, kuivasin hiet pyyhkeellä ja tietty se harjattiin ja kaviot ja jalat tarkistettiin. Sitten se pääsi karsinaan ja lauantain touhuilut oli pulkassa.

Sunnuntaina Jenni sitten pääsi ratsastamaan Mossella. Lähdimme ulos joskus ennen puoltapäivää, ehkä kymmenen aikoihin. Mosse oli vielä silloin aamutorkuilla laitumen perimmäisessä nurkassa, joten jouduin tarpomaan hangessa Mossen jättämiä jälkiä pitkin. :D Tallissa hoidettuamme Mossen suuntasimme kenttää kohti ja Jenni nousi satulaan. Alkutunnista Mossen lämmittely sujui ravaten sillä tavalla, että Jenni taivutteli Mossen hyvin volteilla päädyissä. Taivuttelujen jälkeen Jenni tuli Mossen kanssa lävistäjiä koittaen samalla lisätä ravia. No, ravinlisäykset tulivat, mutta melko minimaalisesti. Mosse taisi olla muutenkin nihkeä koko tunnin. Pohkeenväistöjä treenasimme yhdessä, ja niissäkin tuli hyvin onnistuneita pätkiä mutta myös kohtia, missä on parannuksen varaa. :) Tähän asti kaikkina kertoina, milloin Jenni on Mossella ratsastanut, Mosse on kulkenut reippaana eteen päin ilman mukinoita. Mutta tällä kertaa Mosse oli nihkeä ja se testasi vähän Jenniä.

Pienoinen testaaminen ilmeni sillä lailla, että Mosse-poikapa ei suostunut laukkaa nostamaan. Mosse taisi ajatella, että täytyyhän tuotakin ihmistä vähän kokeilla, että mitä se osaa ja mitä ei, kun sen verran monesti se on jo selässäkin käynyt. Jenni sai tehdä hikihatussa hommia ja neuvoin Jenniä tekemään kaikki niksit läpi, mutta Mosse ei vaan nostanut laukkaa. Siksi jouduin itse käymään ihan pikaisesti selässä kertomassa Mosselle, että nyt hei kuule laukataan. Mosse nosti oikeastaan välittömästi laukan kun pyysin sitä. Tein lyhyessä ajassa monta, monta laukannostoa ja nostojen jälkeen pyysin sitä reippaasti eteen päin. Tämän jälkeen tulin alas satulasta ja Jenni pääsi takaisin hommiin. Tämän jälkeen Mosse nosti Jennillekin laukat hyvin mutta eritoten pyysin Jenniä saamaan Mosse reippaasti eteen päin laukaten, kerta se vaikutti Jennin mielestä niin nihkeältä. Kyllähän Mosse siitä sitten reipastui ja loppujen lopuksi laukatkin onnistuivat kivasti. Laukkojen jälkeen ei sitten enää muuta tehtykään, kuin loppuravit ja käynnit. Vaikkei tämä kerta ollut mikään onnistunein, ei se silti huono ollut. Nythän Jenni sai vain kokea Mossen toisen ratsastettavuuden puolen. :D Ja tähän loppuun vielä kuvia.