145: Ilman kuolaimia!

Äitin ehdotuksesta hain varustehuoneesta seinällä riippuvat kuolaimettomat suitset. Suitset olivat Aatun ja Aatun jälkeen niitä ei oltu käytettykään pitkään aikaan. Aatun kanssa kuitenkin ratsastin näillä suitsilla paljon. Yhteen aikaan minulla oli ihan pidempi jakso, varmaan jonkin vuodenajan mittainen, ja niillä minä sitten ratsastelin. En suostunut enää edes ratsastamaan normaaleilla kuolaimilla, niin hyvin sain Aatun toimimaan niitä ilmankin! Kyllähän minä joka tapauksessa aloin ratsastamaan taas normaaleilla vehkeillä, mutta kuolaimettomat suitset saivat myös ihan yhtä paljon huomiota. Aatu oli niin mukava hevonen ja toimi näillä suitsilla yhtä hyvin kuin normaaleilla, niimpä minä ratsastelin aina päivästä riippuen kummilla suitsilla vaan.

Vielä tähän astiseen päivään edeltäviin aikoihin en ollut Mossella kokeillutkaan ratsastaa millään muilla kuolaimilla tai suitsilla, kuin niillä normaaleilla ja tavallisilla. Siksi tänään Mosse taisi ollakin vähän ihmeissään, kun lähdettiin ratsastamaan, eikä suussa ollutkaan kuolaimia. Toivoin vain, että kunhan ohjattavuus säilyy, niin sillä hyvä! Kun nousin satulaan ja lähdin kävelemään, ihmettelin, että miten ihmeessä ohjat ovat näin lyhyet?! Jouduin työntämään kättä puolimetriä eteenpäin, että Mosse sai kaulansa pitkäksi ja suoraksi alaspäin. Sittenhän minä hoksasin, että ohjat olivat siksi niin lyhyet, koska olivathan ne Aatu-arabin ohjat. Huhuilin äidille, että hän toisi varustehuoneesta Mossen omat ylijääneet ja vanhemmat ohjat näiden tilalle. Ne kun saimme vaihdettua, niin jo oli taas normaalin pituiset ohjat ja ratsastaminen oli huomattavasti helpompaa. :D

Oli melko jännä tunne ratsastaa, kun hevosen suussa ei ollut yhtään painetta. Siitä olikin jo vierähtänyt tovi, kun viimeksi olin ratsastanut kuolaimettomilla. Mossenkin mielestä oli varmasti mukavaa vaihtelua, ainakin se vaikutti ihan mietiskelevältä ja se selvästi tutkaili kuolaimettomuutta. Ohjaus ja stoppi sekä pakki pelasi näilläkin ihan yhtälailla. Mosse oli jotenkin reipas heti alussa sekä sitten aivan loppuraveissa, silloin, kun se sai lontustella menemään pää alhaalla. Se välillä ravasi ihan omiaan tosi reippaasti, mutta sehän on vain hyvä, että kerrankin siltä löytyy eteen päin pyrkimystä! Ratsastaessa tein muutamia laukanvaihtoja. Laukka rullasi kivan reippaasti eteen päin. Lävistäjillä tein laukanvaihtoja. Ensin tein vain yhden vaihdon per. lävistäjä. Sen jälkeen tein peräti onnistuneesti jopa kolmekin vaihtoa. Siinä Mosse innostui kummasti ja pomppasi oikein ylös ilmaan, kun teinkin useampia vaihtoja peräkkäin!

Kokeilu kuolaimettomilla suitsilla ratsastaminen onnistui siis hyvin. Mossellakin toimi kaikki perusjutut, eli ohjaus vasempaan sekä oikeaan toimi. Jarru toimi sekä pakki, eli peruutuksetkin tuli suoraan ja onnistuneesti. Nämä suitsethan eivät sitten ole hackamoret. Nämä suitset ovat joskus jo kauan aikaa sitten Hööksiltä tilatut kuolaimettomat suitset, joita Hööks kyllä myy edelleenkin. Vaikka nämä meidän suitset ovatkin Cob-kokoa, ne onneksi mahtui Mossen päähän oikein hyvin! Säädöt menivätkin tosin taas niihin isoimpiin, mutta päähän ne mahtuivat oikein hyvin ja paljon väljää tilaakin vielä jäi. Hauska juttu sinänsä, samat suitset sopivat tämmöiselle suuren pään omaavalle hevoselle sekä sirolle ja kapoiselle arabille. :D

Minä ja Aatu vuonna 2011. Kuvassa näe kuolaimettomat suitset!