151: Helpolla ei päästetä

Suoraan asiaan ja faktoihin. Mossen asenne minua kohtaan ratsastaessamme johtuu siitä, kun aluksihan kun Mosse meille tuli, oli herra mitä nöyrin työmyyrä, eikä kysenalaistanut juurikaan mitään. Mosse oli ollut niin  luottavaisessa perheessä, joten tämän vuoksi luotti myös ventovieraaseen ratsastajaankin ja toimi todella miellyttävästi. Pikku hiljaa Mosse alkoi kuitenkin tajuamaan, että minähän olin ihan helppo nakki juksautella, näimpä päädyimme tähän tilanteeseen. Onneksi Johannan avustuksella olen jo saanut omaa tahtoani läpi paremmin Mosselle, ja ratsastaminenkin on siirtynyt taas pienen askeleen eteen päin. Onneksi sain korjattua pohkeeni asentoa näinkin lyhyessä ajassa jo paljon paremmaksi! Joten, sen ansiosta Mossekaan ei ole laukannostoissa nyt kahtena päivänä ole edes paljoa yrittänyt temppuilla. Tänäänkin laukat nousi niin kivasti.

Sen sijaan, kun laukkaamiset sujui, tai no siis ne nostot, laukathan ovat aina onnistuneet, Mosse alkoi töpeksimaan heti alkuun. En ymmärrä, miksi yhtäkkiä kuulin hännän viuhdonnan ja tunsin takajalan potkun, vaikken tehnyt mitään, en pyytänyt laukkaa nousemaan enkä muuta erityistä. Menimme vain uraa pitkin ravia. Hassu heppa. :D Sen jälkeen kuitenkin hommat sujuivat, ja ravikin muuttui taas vähän reippaammaksi. Eilenhän minulla oli Johannan tunti, jolla keskityimme juuri siihen, että Mosse alkaisi kuuntelemaan ja kunnioittamaan minunkin pyyntöjäni. Minä olen päästänyt sen nyt vähän helpommalla, en tarkoituksella enkä tahallani, mutta kuitenkin. Johannan avulla sain Mossen lopulta nostamaan laukan siihen hankalampaan, eli vasempaan suuntaan, vaikkei ensin onnistunutkaan. Mosse vaatii hirmuisen tarkkaa täsmällisyyttä, jotta toimii oikein.

Kotiläksyksi sainkin opetella tuntemaan, milloin hevosen ulkotakajalka nousee ilmaan, jotta saan nostettua laukan juuri oikealla hetkellä, ilman, että hevonen hermostuu. Apua, en varmaan selviä tästä läksystä! :D En vain ole tähänkään asti tuntenut, mikä jalka nousee milloinkin. Tänään kuitenkin ratsastaessa, kuin ihmeen kaupalla, sain laukannostoihin sentään vähän päätä ja häntää. Yritin kyllä tosissani laskea askeleita ja tunnustella, milloin on oikea hetki antaa laukkapohkeet ja nostaa laukka. Kyllähän Mosse laukan nostikin sitten samoihin hetkiin, mitä itsekin ajattelin. Mutta saattoi olla vain tuuria se, en mene takuisiin omasta osaamisestani! Kaikesta huolimatta, enään en aio päästää Mossea helpolla ja minun tavoitteenihan on, että vielä minä opin Mossea ratsastamaan oikein! Se on varma se.