148: Sunnuntain ratsastustunti

Viime sunnuntaina meillä oli Mossen kanssa Johannan tunti kolmen aikoihin. Yritin ehtiä hyvissä ajoin kentälle ja pollen selkään, sekä vähän lämmittelemään sitä ennen Johannan tulemista. En kuitenkaan ehtinyt kuin kävellä Mossen kanssa kumpaankin suuntaan. Johannan tultua aloimme sitten tekemään ensin rauhallisempaa alkuverkkaa, jonka jälkeen keskityttiin sitten vähän reippaampaan verryttelyyn ja jumppaamisen. Jumppaharjoituksena teimme niitä pohkeenväistöjä diakonaalilla, vaikkakin Johanna sanoi, että nyt ei keskitytty, alkaako väistö just oikeasta kohdasta ja loppuuko se just oikeaseen pisteeseen, vaan nyt nimenomaan haettiin Mosselta kunnon pitkiä väistöaskeleita. Askeleita, mitkä venyivät kunnolla ja hevonen kuin "marssisi". Ekat väistöt eivät onnistuneet kummoisesti, mutta sen jälkeen rytmiä alkoi jo löytymään ja Mosse onnistui tehtävässä kivasti. :)

Kaiken huolellisen jumppaamisen ja lämmittelyiden ja sen jälkeisten tehtävien jälkeenkään Mosse ei ollut parhaimmassa vireessä. Se liikkui melko jäykän oloisesti, eikä liikettä vain yksinkertaisesti irronnut ravissakaan enempää. Oikeastaan en saanut hevosta liikkumaan eteen päin ollenkaan. Laukkaamisen aloittamisessahan se taas alkoi, laukat eivät nousseet. Aikaisempina kertoinakin Mosse aluksi testasi, mutta sen jälkeen se aina nosti laukan kivasti. Mutta nyt ei noussut. Koko ajan protestointia ja testausta. Miksi? Koska minä ja minun huikeat ratsastustaitoni, eli pohkeiden asento. Niiden asento ei todellakaan olleet kunnossa, vaan ikään kuin kantapää koko ajan paukutti hevosen kylkeä. Siitähän se Mosse sitten häiriintyi, ja tämän vuoksi aloitti mukamas temppuilun, joka johtuikin minusta.

Koko ajan olen tiedostanut, että vian täytyy olla minussa, sillä minuahan Mosse on testannut. Johannan alla ei ollut mitään ongelmia. Tiedostin myös jo, että vika on pohkeissa, mutta kyllä sitä ihmettelee, kun minulla ennen oli niin hyvässä asennossa jalat kuitenkin ja nyt sitten onkin pikku hiljaa muovautunut paha tapa, jota on vaivalloista ja hankalaa kitkeä pois! Siis tämä jalkojen asento on tullut vasta ihan näinä viime kuukausina, sillä Aatun aikoina ei ollut mitään, Mossen saapuessa ei ollut mitään, kesän jälkeenkään ei ollut vielä mitään, mutta ilmeisesti sen jälkeen jotain pääsi tapahtumaan. Onneksi on osaavat ja avuliaat ihmiset! Johanna osasi tunnilla opastaa minua pitämään jalkani paremmin kurissa ja kantapäät pysyivät visusti paikoillaan ja pohje teki työn. Siltikään Mosse ei heti vielä alkanut toimimaan, mutta ainakin itse olin oivaltanut oikean asennon jaloilleni.

Vielä testausten jälkeen kun Mosse lopulta saatiin laukkaan, niin mentiinhän me sitten semmoista kyytiä sen kanssa, että oksat alta pois vaan! Siis silloin, kun laukka nostettiin, pyysin minä Mossea uralla etenemään niin lujaa kuin pääsee, koska nyt se ainakin käskettiin liikkumaan, kun sitä ennen niin kauan vaan jökötettiin paikoillaan. Kyllähän siitä sopivasti vauhtia löytyikin, ja se jaksoi jopa ihan hyvin laukata pidemmänkin aikaa lujempaa. Mutta arvatkaapas mitä Mosse sitten keksi, kun se ei enää saanut periksi laukkaamisessa ja niiden nostamisessa? Se alkoi kyttäämään ja säikähteli! Siis ihan höpsö, kaikki keinot käyttöön siis... Tätä hevosen ihanaa logiikkaa. :) Onneksi tuommoiset säikähtämiset eivät minuun vaikuta, eikä minun tasapainoonikaan. Aatun kanssa opittuna on vieläkin selkäytimessä se äkkinäinen suunnan vaihdos ja liike 100 000 km/h tuntivauhdissa. Okei, vähän liioiteltu vauhti, mutta arabit ovat nopeita ja niihin verrattuna Mosse on hidas tankki, joten Mossen sivuloikat eivät tunnu oikeastaan missään. :D

Eli, kun nämä Mossen tempaukset eivät tepsineet, saatiin lopputunnista ihan hyvä. Laukkojen jälkeen teimme ravissa samaa, eli menimme ravia niin lujaa kuin pääsee ja siinä samalla sitten loppuverryttelyä. Sen jälkeen tulin alas satulasta ja laitettiin Mosselle villaloimi päälle ja taluttelin sen sitten lopuksi. Tämä kertahan kesti huimat 1,5 h, sen takia, koska tällä kertaa ei annettu periksi Mossen testailuille. Onneksi Johanna oli apuna, ilman häntä ei tästä olisi tullut varmaan mitään! Johanna sanoi, että tämän tunnin jälkeen hän uskoo, että Mosse toimii seuraavan kerran kun ratsastan, kivasti. Ja oikeassa hän olikin, mutta nyt ei mennä vielä tänään siihen. Loimittamisessakin tuli uudistuksia, mutta siitäkin kerron seuraavassa postauksessa, koska tästä tulisi muuten lian pitkä. Mutta nyt tuntuu siltä, että asiat alkavat rullaamaan taas paremmin! :)