086: Erilaisempi maastoretki tällä kertaa!

Tänään lähdin Mossen kanssa maastoon, taas ikävä kyllä pienen tauon jälkeen... No, tänään lähdin harjailemaan Mossen tallissa. Sen jälkeen varustin pojan ihan normaalisti, satula selkään ja suitset päähän ja tietenkin kaikki suojat jakoihin unohtamatta oranssia heijastinloimea! Varsinkin kun on metsästyskausikin... Laitoin Mosselle vielä sen turkoosin korvahupun, sillä onhan sekin aika kirkas ja erottuva väri. Ainakin nyt syksyllä, talvella ehkä ei niinkään kun maisema näyttää muutenkin sinivalkoiselta. :D Kun olimme valmiita, nousin kentällä satulaan. Paitsi etten noussutkaan, sillä oma heijastinliivini oli unohtunut talliin. Onneksi äiti toi sen minulle kentälle, niin ei mennyt ihan sähellykseksi. Sitten pääsin Mossen selkään ja matka alkoi.

Lähdin ihan samalle reitille, mitä aina. Menomatkalla tiellä tuli yksi auto meidät ohittaen, ja hän kyllä hiljensi joten kuten kohdallamme, mutta onneksi Mosse ei välitä autoista. Tiepätkän jälkeen pelloilla oli melko tyhjää, ihan loppumatkasta peltoa oli vain pari poroa, jotka vähän ajan päästä minut ja Mosset huomattuaan lähtivät pomppien karkuun. Mosse otti myös pari pomppuisaa, liitoisaa raviaskelta siinä samalla. :D Muutenkin Mosse oli tavallista vireämmän oloinen. Kun pääsimme metsätielle, rauhoittui poika kivasti. Tie oli vain ikävä kyllä vähän huonommassa kunnossa nyt, kun on syksy ja satanut paljon. Eli, tie oli aina paikoin vetinen ja lätäköiden peitossa ja muutenkin sellaista lällikköä. Joten suurimman osan matkasta jouduimme pelkästään kävelemään, mutta eihän siinä mitään. Sama se mitä vauhtia maastossa menet, on se silti hevoselle mielenvirkistystä!

Metsässä oli poroja. Ensin oli kaksi poroa vähän kauempana, mitkä Mosse näki, muttei se niistä välittänyt. Sitten myöhemmin mutkan takaa ilmestyi näkyviin vasemmalla puolella tietä monta poroa. Ne olivat sen verran lähellä, että Mossella täytyi pysähtyä pää ylhäällä niitä katselemaan. Ja annoin Mossen ihan rauhassa katsella poroja, ne kun eivät lähteneet edes karkuun. Sitten pyysin Mossea kävelemään eteen päin, eikä se enää jännittänyt niitä. Sitten huomasimme kummatkin että myös tien oikealla puolella oli kaksi poroa. :D Niitä Mosse vähän säpsähti kun se oli niin keskittynyt vain niihin vasemman puoleisiin poroihin. Mutta Mosse rohkeana poikana uskalsi mennä porojen "välistä" eikä se säikähtänyt vaikka porot sitten lähtivätkin karkuun ja juoksivat tien yli metsikköön.

Matka jatkui, kunnes Mosse pysähtyi melkein loppupäässä reittiä. Se vain pysähtyi eikä suostunut menemään eteen päin, vaan se kääntyi ympäri takaisin kotiin päin. Aikamme siinä pyörimme ja peruutimme, mutta Mosse ei suostunut jatkamaan matkaa millään. Lopulta tulin alas hetkellisesti satulasta ja talutin Mossea vähän matkaa siihen suuntaan minne minä halusinkin. Mutta Mosse oli koko ajan omituisen tuntuinen, joten nousin takaisin selkään ja lähdin ihan suosiolla takaisin kotiin päin. Eihän sitä tiedä, mitä kummaa siellä oli... Varmaan niitä metsästyshommia? No, kotimatka sujuikin sitten ihan hyvin ja normaalisti, eikä Mosse enää sen kummempia touhottanut.

Vasta sitten aivan kun saavuimme taas metsäreitin alkuun pellolle, oli siellä kaukana, kaukana traktori. Ja arvatkaas, kuinka pelottava se oli Mossen mielestä! Se pysähtyi niin pää pystyssä kuin vaan voi olla ja puhisi, ja taas meni aikaa ennen kuin sain hepan liikkeelle. Lopulta kun Mosse taas liikkui eteen päin käynnin ja ravin sekoituksella katosi traktorikin näkyvistä. Oli Mosse silti vähän koko ajan hermona. Vasta sitten Mosse rauhoittui, kun olimme pian jo autotiellä ja meidän takaamme ajoi traktori ohi. Siis ihan meidän takaamme, ja se oli se sama traktori eikä Mosse pelännyt sitä yhtään! :D Ei edes välittänyt, ei sitten mitään. Vähän hassu hepo!

Maasoreissu oli nyt vähän erilaisempi kuin yleensä, Mossella jänskätti melkomoisesti. Mutta se on aivan ymmärrettävää, hevonen on hevonen ja niilläkin voi olla erilaisia mielialoja ja päiviä sekä maastoilukertoja. En usko, että on olemassa hevosta, joka ei joskus törttöilisi edes hieman maastossa. :D